Minun viime kesänä nelivuotias kummityttö pelkäsi ukkosen jyrinää, ei salamoita, ne olivat ihan hienoja sen mielestä. Niinpä vaihdoin sanan ja rupesin puhumaan ukkosen murinasta ("kuuntelepa, nyt taitaa ukkonen murista"), ja koska niillä on kaksi perhoskoiran rääpälettä, jotka murisevat leikeissään mutteivät ihmisille koskaan, ei tyttöäkään enää pelottanut, kun ukkonen vain murisi
Eihän muriseva otus mitään pahaa tee, se vain leikkii, oli lapsen kokemusmaailma. ;)
Ylistys armon auringon! Se Herran kansan yllä on, ja virta valoa kantaa. SL 275 :)