Kuopion rauhanyhdistyksellä vieraillut piispa Jari Jolkkonen piti kuuleman mukaan pitkän saarnan Kuopion rauhanyhdistyksen puhujanpaikalta. Ollako siitä hyvää vaiko huonoa mieltä? Mukava, että meidät hyväksytään, eikö niin, ja harrastetaan vuoropuhelua? Piispa Jari Jolkkonen on syntynyt Ilomantsissa, on minua vuoden nuorempi, olisiko siksi arviointitaitoinen - on ollut piispa Eero Huovisen apulaisena. Piispa Huovinen, vaikka laatikin ehkä heikohkon katekismuksen, halusi kuitenkin viritellä keskustelua kirkolliskokouksen vanhoillislestadiolaisten jäsenten kanssa.
Joissakin suviseuroissa jonakin vuonna ystävät tuntuivat huolestuneilta, että piispan puheenvuoro vaikuttaa enemmän seurapuheelta kuin SRK:n puheenjohtajan tervehdys. Aiheuttaako päänsärkyä ajatus, että aletaan olemaan yhtä pataa ja emme enää herätä antipatioita ainakaan niissä, jotka ovat opinnäkemyksistämme ottaneet tarkemmin selvää?
No asiasta vielä kolmanteen, pappisveli sanoi, että uskovaiset koditkin ovat alkaneet hyväksyä lapsensa ristiäisiin seurakunnan papin, naispapinkin, jos sieltä on sellainen tarjottu.
Pitäisiköhän minunkin vihdoinkin luovuttaa? Monesti, jos ajattelen, että voisi sunnuntaiaamuna lähteä kirkkoon, niin tulee katsoneeksi että onko kirkossa vain naispappeja. Naiset ovat usein sujuvampipuheisia, ja minä hidaspuheinen olen jopa kateellinen niille joilla puhetta tulee kuin purossa vettä.