Sakramenteista opetusta:

Muistoja menneiltä ajoilta sekä
Vanhoja säilyttämisen arvoisiksi harkittuja keskusteluja foorumillamme.

Sakramenteista opetusta:

ViestiKirjoittaja Veha » 24 Joulu 2006, 18:17

Antti: ajattelin tuossa kun moni on tullut multa kysymään, että mikäs on vanhoillislestadiolaisten "uskontunnustus" niin oon toki sanonu että ihan luterilainen on.. Mutta voisitko koota kaikki opetukset vaikkapa yhdelle sivulle, kasteesta, vanhurskausopista jne. yhteen kansiin? Ois hyvä juttu! Ja sitten jos meinaan itelläki tulee kysyttävää, nii vois lukea siitä?


kOITETAAN JOTAIN kristillisyyden opetuksia löytää. Pitäisikö jakaa jotenkin pienempiin osiin?: Ihan vapaasti jos joku paremmin laittaa tai muokata, vaikka erilliseen ja tään voi poistaa.

KASTEESTA (AJATUKSIA)

Eihän koskaan lähetystyöhön mennä heti kastamaan, ei ainutkaan nähdäkseni tule uskoon sillä tavalla, vaan täytyy aina olla edeltävä sana, josta usko syntyy, kuten tunnustuskirjamme opettavat.

Erkki Piri: "Mielestäni kastekäsky on analoginen vanhimpana pidetyn evankeliumin l.
Markuksen kastekäskyn kanssa.” Menkää kaikkeen maailmaan ja julistakaa
evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja saa kasteen, on pelastuva.
Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Mark.16:15)

Kasteen saamisen edellytys on usko; kastamalla ei tehdä opetuslapsiksi. Näin
sekä Vanhassa kirkkoraamatussa v. 1776 että nykyisessä 1992 käännöksessä
alkutekstin mukaisesti. Vuoden 38 käännöskään ei suoranaisesti liene väärä,
mutta juuri Markusta pohjana käyttäen harhaanjohtava."
Kirkolliskokouksessa uudesta raamatun käännöksestä ensin oli sovittu lähetyskäsky oiken, mutta sitten eräät piirit halusivat muuttaa pisteen kaksoispisteeksi. Näiden oppi nojaa tuohon Matteuksen kaste kohtaan.


Emme opeta, että "kun lapsi kastetaan, sielu taivaaseen vilahtaa". Tämä oppion, room.kat "ex operate, operatio" oppia. Useat kirkolliset väittävät, että kaste antaa lapselle armon ja uskon, siis tehtynä tekona. VL:ssä opetetaan, sitä vastoin, että pienet lapset uskovat, jo äitinsä kohdussa. Kaikki kansat syntyvät Herralle Siionissa (Ps 87 ). Valkopukuisten joukossa (IlmK) on joka kielestä ja kansasta ihmisiä, sillä Jumala korjaa omansa jo lapsuudenuskossa monista kansoista joille ei edes saarnata valtakunnan evankeliumia, heidän epäuskonsa tähden. Niinkuin Nooa perheineen oli jo vanhurskas, kun arkkiin menivät, ja pelastuivat veden kantamana. Samoin kastekkin on hyvän omantunnonliitto Jumalan luona. Näin siis kaste kuuluu sille, joka on sovitettu ja, jolla on hyvä omatunto, kuten on pienen lapsen tila syntyessään. Raamattu käyttää tästä kasteen kohdasta 1.Piet.3:21, sanaa "eperooteema" , LIITTO. Tätä sanaa käytettiin jo ennen uudeentestamentin kirjojen syntyä vanhoissa papyruksissa. Luther käänsi tämän myös liitoksi. Näin myös tätä liittoa korostaa, yksi kaste opetus.

Laestauduis Ja Luther opettivat lapsikasteen olevan raamatullinen, koska he uskovat. Vanhoillislestadiolainen käsitys on Raamatun ja luterilaisen opin mukainen.

Kertomus Mooseksesta ja hänen vaimostaan Sipporasta, sekä heidän pojastaan (2.Moos.4:24-26), antaa puhuttelevan kuvan sakramentin hylkäämisestä. Jumala oli kutsunut Mooseksen Midianin maasta johdattamaan kansaansa Israelia Egyptin orjuudesta. Matkalla yöpaikassa tapahtui, että Herra hyökkäsi Mooseksen kimppuun ja tahtoi tappaa hänet. Silloin hänen vaimonsa Sippora suoritti pojalleen ympärileikkauksen ja kosketti esinahalla Moosesta alhaalta sanoen: "veriylkä ympärileikkauksen tähden". Tuomio ei kohdistunut lapseen, vaan sakramentin laiminlyöneeseen isään.

Raamattu puhuu hyvin kauniisti lapsen autuaallisesta tilasta: ” Sinä olet vetänyt minut ulos äitini kohdusta. Sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla. Sinun päälles (huomaasi) minä olen heitetty äitini kohdusta. Sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta” (ps.22:10-11).

”Minä tunsin sinun jo ennen kuin minä sinun valmistin äitis kohdussa, ja pyhitin sinun, ennen kuin sinä äidistäs synnytkään” (Jer.1:5).

Noilla 2 Sam 12:23 jakeen sanoilla "Minä menen hänen tykönsä, mutta ei hän palaja minun tyköni" Davidin ympärileikkaamaton lapsi pääsi taivaaseen. Samalla David itse tunsi olevansa armahdettu noinkin suuresta rikoksesta kuin huoruudesta ja Urian murhaamisesta. Kertoo sovituksesta Vanhan Testamentin ajalla, sekä samalla sen, että kastamaton lapsi on autuas.

Martti Lutherin kirje kahdelle papille (Kirjassa Huovinen "Kaste ja "usko": Mutta meillä on Raamattu , joka sanoo, että lapset kyllä saattavat ja voivat uskoa, vaikka he eivät puhukkaan, eikä heillä olekkaan järkeä. niimpä Raamattu kertoo psalmissa 72 (ps.106:37), kuinka juutalaiset uhrasivat poikiaan ja tyttäriään epäjumalille ja vuodattivat näin viattoman veren. Jos se on ollut viaton veri (kuten teksti sanoo), niin lapset ovat varmasti olleet puhtaita ja pyhiä, ja sellaisia he eivät ole voineet olla ilman Henkeä ja uskoa. -Jos joku on Jumalan oma ja pyhittämä, on hänelläkin Henki ja usko.


Room.6-Luvun erityinen, voimakas sanoma on opetus pyhityksestä. Valaistaessaan kristityn vaellusta Paavali yhdisti siihen kasteen velvoittavan merkityksen. Kasteen kautta kristitty on haudattu Kristuksen kanssa kuolemaan. Kun olemme osalliset yhdenkaltaiseen kuolemaan, nousemme kuolleista kuten Kristus (Room.6:4-5). Jumala herätti meidät uuteen elämään omistaessamme Kristuksen kuoleman ja elämän uskon kautta (Room.6:4; Kol.2:12). Kaste opettaa ja muistuttaa Jumalan lapsia, että heidät on liitetty Kristuksen kanssa hänen yhtäläiseen kuolemaansa ja elämäänsä, omistaessamme hänen kuolemansa ja elämänsä uskon kautta. Kristuksen sovituskuolema on kertakaikkinen kuolema synnille, mutta hänen elämänsä on elämää Jumalalle (Room.6:10). Näin tulee uskon kautta tietää,, että Jumalan lapset ovat kuolleet synnille, mutta elävät Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme (Room.6:11).

Jeesus sanoi: ”Se uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Mark.16:16). Tässä Yhteydessä on vielä todettava, että kasteen halveksiminen ja hylkääminen kadottaa (Augistinus ja Luther).

Luther kirjoittaa samassa Hengessä katekismuksessa: Mitä merkitsee tällainen kastaminen? Se merkitsee, että vanhaihminen meissä on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja kaikkien syntien ja himojen kanssa kuoletettava ja että sijaan on noustava uusi ihminen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä.

Näin kaste kantaa pelastettua, kuten vesi kantoi jo vanhurskaita ihmisiä Noan arkissa ensimmäisen maailman aikana.

Lutherin opetuksia

Tätä asiaa Luther käsittelee laajasti Genesis luennossaan ja päätyy ympärileikkausta ja kastetta vertailtuaan seuraavaan lausumaan: ”Mitä on sanottava lapsista , jotka kuolevat ennen kastetta äidin kohtuun tai syntymän jälkeen. Ennen kahdeksan päivää kuolleesta lapsesta on helppo vastata , kuten myös meidän lapsistamme, jotka kuolevat ennen kastetta. Hei eivät tee syntiä ympärileikkauksen eikä kasteen liitossa. Kun laki ei tuomitse kahdeksan päivän ikäisiä ympärileikattuja, kuinka laki tuomitsisi ennen kahdeksan päivän ikäisinä kuolleita. W A 42, 621.


Augsburgin tunnustuksessa todetaan, että sakramentit vaativat uskoa ja ”niitä käytetään oikein silloin, kun ne uskossa otetaan vastaan ja niillä uskoa vahvistetaan”.

Lutherin käsityksen mukaan Jumala vaikuttaa (lahjoittaa ensin uskon, jonka hän lukee vanhurskaudeksi. Tämän käsityksen lähtökohtana on seuraavat Jeesuksen sanat: ”Menkää kaikkeen maailmaan, ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi, mutta joka ei usko se kadotetaan”. (Mark.16:15-16). Ensin siis evankeliumin sana, joka synnyttää uskon, sitten kaste. Usko on selvästi pääasia, joka ottaa huomioon kasteen.


Selitysopillisesti kiistellympiä kohtia.

Uudesti ylhäältä syntyminen

Joh.3:5-6

”Jesus vastasi: totisesti, totisesti sanon minä sinulle: ellei joku synny vedestä ja Hengestä ei hän taida Jumalan valtakuntaan sisälle tulla.
Mitä lihasta syntynyt on, se on liha, ja mitä Hengestä syntynyt on se on henki”. Liha ei uudestisynny koskaan uskovaisessakaan ja lapsi on syntyessään kaksiosainen. Jos lapsuudenuskon on menettänyt, niin parannuksen armon kautta, uskossa syntyy silloin uudelleen.

Tässä ei voida puhua Kristillisestä kasteesta koska sitä ei ollut voimassa, eikä siitä tiedetty mitään, eikä Jeesus ollut sitä asettanut. Myöskin asianyhteyden mukaan siinä on kyse elävästä vedestä (Joh.4). Tässä olisi kyse epäuskoisesta aikuisesta, jonka täytyy syntyä uudesti ylhäältä, sillä lasten ei tarvitse syntyä enään uudesti, jos ovat lapsen uskossa pysyneet.: ”Ellette tule niin kuin lapset, ette pääse sinne sisälle”.
Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: "ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle Taivaan valtakuntaan" (Matt.18:1-14). Epäuskoisen aikuisen tulee syntyä uudesti ylhäältä, mutta ei sellaisen tarvitse syntyä uudesti ylhäältä, joka on lapsen uskossa pysynyt.

Elävä Vesi

On paikallaan tarkastella mitä Raamatussa tarkoittaa elävä vesi. Joh.4, todistaa, mitä Jeesus puhui, vedestä ja Hengestä syntymisestä. Jeesuksen sanat samarialaiselle naiselle: ”Joka siitä vedestä juo, jonka minä hänelle annan, ei hän janoo iankaikkisesti (Kysymys on iankaikkisen elämän sanoista), vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä veden lähteeksi, joka kuohuu iankaikkiseen elämään”. (Joh.4:14).

1.Piet.1:22. Ja tehkäät puhtaaksi teidän sielunne totuuden kuuliaisuudessa, Hengen kautta, veljelliseen rakkauteen, joka vilpitöin olis, ja olkaat keskenänne palavaisessa rakkaudessa puhtaasta sydämestä,
23. Niinkuin ne, jotka jälleen syntyneet ovat, ei katoovaisesta, vaan katoomattomasta siemenestä, elävästä Jumalan sanasta, joka ijankaikkisesti pysyy.

Apt.10. Korneliuksen tapauksen tutkielma: Niin vastasi Pietari: ”Taitaako joku kieltää näitä, jotka ovat niin Pyhän Hengen saaneet kuin mekin (eli olivat uskoon tullet), vedellä kastamasta (eli sakramentti otetaan vastaan uskolla), ja hän (Pietari) käski kastaa heitä Herran nimeen. Tuttu on myös Paavalin lausuma: ”Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi” (Room.10:10). Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa todetaan, että usko tuo mukanaan Pyhän Hengen, kuten edellä kerrotusta Korneliuksen esimerkistä käy ilmi. Kääntäen on todettavissa, että Pyhä Henki vaikuttaa uskon sanan kautta.

Samarian tapauksessa (apt.8:8:5-17) on teksti teologisesti erittäin monitahoinen ja rikas. Asiaa on tarkasteltava uskon näkökulmasta. Näiltä ihmisiltä puuttui Pyhä Henki. Miten tämä oli mahdollista? Tällöin todetaan, ettei samarialaisilla ollutkaan vielä tässä vaiheessa elävää todellista uskoa, sillä ”Pyhä Henki” saadaan uskolla. Paavali sanoo myös: ” Me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen”. (Gal.3:14). Tämä on todettavissa tekstistä, joka osoittaa, että kuulioiden sydän oli ”jaettu”: he kuuntelivat ja ylistivät Simon-noitaa sen jälkeen, kun he olivat yksimielisesti ottaneet vaarin Filippoksen saarnasta. Tässä tilassa he uskoivat myös Filippoksen evankeliumin julistukseen. Toisin sanoen, he uskoivat samanaikaisesti sekä Simon-noidan puheeseen, että Filippoksen julistukseen. Tällöin ei voinut syntyä vanhurskauttavaa uskoa. Teksti osoittaa syvällisesti, ettei ilman uskoa voi tulla vanhurskaaksi, eikä saada kasteen siunausta. Kun Pietari ja Johannes siunasivat samarialaiset kättenpäällepanemisen kautta (= Kuva evankeliumin julistamisesta) syntyi usko, ja he saivat Pyhän Hengen. Heitä ei kuitenkaan tarvinnut kastaa uudelleen, sillä Jumalan sanan mukainen kaste oli voimassa ja usko omisti sen omakseen.

Gal.3:27-29 kertoo muun evankeliumin mukaisesti, että uskon kautta olemme Jumalan lapsia ja kaste on merkki ja sinetti ja vahvistus siitä uskovalle.

Jeesus siis sanoo: "Te olette puhtaat sen sanan tähden, jonka minä teille puhuin" (Joh.15:3).

(Tii.3:4-7), ei tässäkään ole kysymys kasteesta uudestisynnyttävänä, vaan uskoon liittyvänä sakramenttina, eli merkkinä ja sinettinä. Uudistuminen tapahtuu Pyhän Hengen (Jae.5) Ja Jeesuksen Kristuksen kautta (Jae.6). Kolmiyhteinen Jumala pelastaa: Isä (Jae.4), Pyhä henki (Jae.5) Ja Jeesuksen Kristuksen kautta(jae.6).

Aivan samoin, Paavali oli synnyttänyt korintialaiset evankeliuminsanalla:

1.Kor.4:15. Vaikka teillä Kristukseen uskovina olisi tuhansia kasvattajia, teillä on vain yksi isä. Minähän teidät olen evankeliumia julistamalla synnyttänyt Kristukseen Jeesukseen uskoviksi.

Paavalihan oli kastanut vain muutaman korintossa:

14. Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen,
15. niin ettei kukaan saata sanoa, että te olette minun nimeeni kastetut.
16. Kastoinhan tosin Stefanaankin perhekunnan; sitten en tiedä, olenko ketään muuta kastanut.
17. Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan


Apt.22:16

apt.22:16. Ja mitäs nyt viivyttelet? Nouse ja anna sinus kastettaa ja pestä pois sinun syntis, ja huuda avuksi Herran nimeä.

Tapahtumahan oli seuraava: apt.9:17. Niin Ananias meni sinne ja tuli huoneeseen sisälle ja pani kätensä hänen päällensä, ja sanoi: rakas veljeni Saul! se Herra lähetti minun, (Jesus, joka sinulle ilmestyi tiellä, jotas vaelsit,) että sinä saisit näkös jälleen, ja Pyhällä Hengellä täytettäisiin.
18. Ja hänen silmistänsä putosivat kohta niinkuin suomukset, ja hän sai sillä hetkellä näkönsä jällensä, nousi ja kastettiin.

Mikä oli kasteen merkitys tässä? Tämän mukaan näyttäisi sille, että Paavali sai Pyhän Hengen, eli uudestisyntyi ennen kastetta. Kaste on Pyhän Hengen merkki ja sinetti, uskon vahvistus. Näin tämän mukaan on…

Apt.2-luku

38. Vaan Pietari sanoi heille: tehkäät parannus, ja antakaan jokainen itsensä kastaa Jesuksen Kristuksen nimeen, syntein anteeksi antamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. 39. Sillä teille ja teidän lapsillenne on tämä lupaus annettu, ja kaikille, jotka taampana ovat, kutka ikänä Herra meidän Jumalamme kutsuu…
41. Jotka siis mielellänsä hänen sanansa ottivat vastaan, ne kastettiin; ja sinä päivänä lisääntyi lähes kolmetuhatta sielua.
V: Eli tässäkin on ensin, parannuksen teko ja usko ja sitten kaste. Kaste on sen merkki ja vahvistus. Tässä yhteydessä voi mainita, että molemmat tulee olla.
Tunnustuskirjoissamme sanotaan: "Myös ne jotka ovat uskossa ennen kastetta tai tulevat kasteessa uskoon, saavat uskon ulkonaisen, edeltävän sanan välityksellä" (s.276 kohta 7).

(Ef.2:1)

Kirjoittaessaan pakanuudesta uskoon tulleille efesolaisille Paavali totesi, että Jumala oli herättänyt heidät, kun he olivat kuolleet ”. ylitsekäymisten ja syntein tähden”. Nämä pakanat olivat siis olleet hengellisesti eläviä jossakin elämänsä vaiheessa. Ainoa mahdollinen vaihe on ollut se, kun he olivat pionokaisia.

Vanhoillislestadiolaisia on toisinaan syytetty helluntailaisten kastekäsityksen omaksumista. Käsityksemme mukaan, usko Kristukseen vanhurskauttaa ja sakramentti tulee ottaa uskolla vastaan. Edellä on osoitettu, että vanhoillislestadiolaisuudessa on aina opetettu kasteesta vastoin helluntailaisten käsitystä. Helluntailais-karismaattiset liikkeet kieltävät lapsikasteen epäraamatullisena, koska lapset eivät heidän mielestään voi uskoa, eivätkä näin vastaanottaa kastetta. Näin he perustavat kasteensa omaan vanhurskauteensa ja ratkaisuunsa. On harhaoppia, että kaste vaikuttaa pelkkänä tekona, ilman kastettavan uskoa. Lapsikasteen hylkäämistä ja uudelleen kastamista, on niinikään pidettävä harhana, jota vastaan tulee taistella Jumalan sanalla. Vanhoillislestadiolainen kaste on Raamatun mukainen
Veha
 

ViestiKirjoittaja lukkari » 22 Tammi 2007, 00:33

Luin Kullervo Hulkon kirjaa "Kukistumaton valtakunta" naputtelin tähän joitakin asioita kasteesta.
Hulkko kirjoittaa kristillisyyden vaiheista pappiseriseuran ajoilta. Siellä on mielenkiintoista kerrottavaa mm. seurakuntakäsityksestä ja kasteesta.
Jos löydät kirjan, lue ihmeessä.

Lestadius sanoo lapsen uskosta ja kasteesta seuraavaa:

"Lapsille kuuluu taivaan valtakunta jo ennen kastetta heidän uskonsa nojalla siitä syystä, ettei heillä ole mitään epäuskoa, heillä ei ole semmoisia intohimoja, joihin vanhassa ihmisessä oleva epäusko perustuu. Heillä ei ole mitään omavanhurskautta, ei mitään maailman kunniaa, ei mitään omanvoiton pyyntiä - vaan ainoastaan ruuan halu- ei mitään kateutta, ei mitään suuttumusta, ei mitään huoruuden himoa, ja sentähden he jo luomisen armon nojalla ovat vapautetut perkeleen vallasta ajatuksissa, haluissa ja töissä, mutta ei synnilliseen taipumukseen eli perisyntiin nähden, joka asuu heissä, mutta jonka velasta ja rangaistuksesta he ovat vapautetut sovintoarmon kautta Kristuksessa, mikä heille omistetaan yksin uskon kautta ilman töitä."

Juhani Raattamaan kastekäsitys ei poikkea ainakaan pääkohdissaan Lestadiuksen opetuksesta. Tämä nähdään esimerkiksi siitä vilkkaasta kirjeenvaihdosta, jota Raattamaa käy v. 1877 Amerikkaan muuttaneen Johan Takkisen kanssa. Niinpä Raattamaa kirjoittaa kesäkuun 10. päivänä 1878 kasteesta ja uudestisyntymisestä näin: "Kallis asia että lapsia kastettaan joitten on Jumalan valtakunta, mutta voi pimeyttä kuin entiset ja nykyiset pappein päämiehet ovat perustanhet ja opettavat uudesti syntymisen kasteessen, joka uskon kautta ristiin naulitun katselemisessa tapahtuu, katuvaisille, niinkuin se tapahtui Jeesuksen opetuslapsille, - josta Jeesus puhui Nikoteemukselle, on vedetty lasten kasteessen, ja vielä vakuuttavat suruttomat papit rippikoulussa jumalattomia nuorukaisia tapahtuneesta uudestisyntymisestä, ehkä herran opetuslapset saatuansa molemmat sakramentit murehtit ja itkit uuden syntymisen päivänä, niin siis pyhä henki kutsuu sanan ja sakramentin kautta, kolkuttamaan ristiin naulitun oven päälle, niin sisällä olevaisessa pyhhäin ihmisten yhteydessä ovat oven vartiat, jotka evankeliumin saarnalla avaavat ovea katuvaisille ja uskovaisille Jeesuksen veren kautta..."
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

Armolahjat lestadiolaisuudessa

ViestiKirjoittaja Taavi » 16 Kesä 2007, 23:43

Taannoisen suursiivouksen yhteydessä tästä osiosta poistui keskustelu, jota on toivotti palautettavaksi. JIA oli sen aloittanut tänne, samaan osioon sitä vähitellen kirjoittaen palautan. Olen nämä tulosteesta naputellut, homma on vielä hiukan kesken, joten lisää on tulossa.

Armolahjat lestadiolaisuudessa

JIA kysyi: Eilen S24:lla eräässä keskustelussa sivuttiin armolahjoja. Siinä väitettiin, ettei lestadiolaisuudessa hyväksytä armolahjoja ja jopa pilkataan niitä.
En ole koskaan kuullut saarnattavan, enkä ole kirjallisuudestakaan lukenut, miten lestadiolaisuudessa Pyhän Hengen armolahjat ymmärretään. En tosin ole kuullut niitä pilkattavankaan. Tein tällä palstalla haun teemalla armolahjat, mutta tulos oli nolla.

Haluaisin tietää, miten ne käsitetään. Ovatko ne lestadiolaisuudessa ”käytössä”, kuten eräs sanoi helluntailaisuudessa olevan? Sairaiden parantamisesta ja kielillä puhumisesta olen kuullut ainakin Niilo Yli-Vainion toiminnan yhteydessä, niistä kaatamisistahan oli juttua moniin lehtiin. Niistä jäi sellainen mielikuva, että olivat jotakin näytöstä, ei oikeaa parantamista.

Luin eilen korinttolaiskirjeestä ne luvut, joissa armolahjoista puhuttiin. Niitä kyllä kehotettiin pitämään arvossa, mutta kehotettiin myös selittämään ja tutkimaan niitä, ovatko ne seurakunnalle rakennukseksi.
Tämä voi olla tyhmä kysymys, kuitenkin tämä jäi mieleeni ja yksin en sitä ymmärrä. Lähden tästä kolmeksi päiväksi mummin virkaa toimittamaan, joten en ole lukemassa ja kommentoimassa vastauksia ennen kuin loppuviikosta, mutta jos joku viitsisi valaista asiaa.
__ __ __

Taavetti:
Nyt vastaan vain lyhyesti, mutta jatketaan myöhemmin. On niistä keskusteltu tälläkin palstalla, taisi vain otsikko olla joku toinen. Muistaakseni on useampiakin keskusteluja.
Ovathan armolahjat käytössä, niillä ymmärrämme kuitenkin osittain muuta, kuin mitä niin sanotut hurmahenget opettavat. En nyt enempää yritä, mutta katson jotakin näkyviin, jatkakoon joku toinen aiheesta.
__ __ __

ELIHU:
”JIA kysyi: Eilen S24:lla eräässä keskustelussa sivuttiin armolahjoja. Siinä väitettiin, ettei lestadiolaisuudessa hyväksytä armolahjoja ja jopa pilkataan niitä.
En ole koskaan kuullut saarnattavan, enkä ole kirjallisuudestakaan lukenut, miten lestadiolaisuudessa Pyhän Hengen armolahjat ymmärretään. En tosin ole kuullut niitä pilkattavankaan. Tein tällä palstalla haun teemalla armolahjat, mutta tulos oli nolla.”

ELIHU:
Kysyttyyn asiaan enempää tässä yhteydessä kajoamatta, toivotan teille jaksamista, jotka jaksatte päivästä päivään ”roikkua” ja osallistua ko. foorumin keskusteluihin.(uskovaiset)
Silloin tällöin ko. palstaa lukeneena, joskus aikaisemmin hieman aktiivisemmin, (haistellut, missä ”mennään” ja miten reagoidaan esimerkiksi Päivämieheen teemakirjoitusten jälkeen ja esimerkiksi Kotimaan artikkelin jälkeen, samoin muutamien muiden vääntöjen on mielestäni itselläni melko realistinen käsitys, mitä tuo palsta tarjoaa ja antaa.

En ole ketään kieltämässä sinne menemästä, mutta koen, ettei turhaan ole kristillisyyden keskellä varoitettu tuon kaltaisten foorumien vaaroista. Minun oma uskoni ei varmaan kestäisi kuivumatta jatkuvasti lukea niitä parjauksia ja varsinkin niitä kirjoituksia, jotka ovat lähteneet VL uskoa tunnustavien toimesta. Ajattelen ettei suurempaan vaaraan voisi olla ketään viemässä uskon elämän kannalta (esim. hiljattain parannuksen armon saaneiden kohdalla, tai uskovaisten nuorten ja meidän kaikkienkin) kuin olla saattamassa häntä ko. palstalle.
Näen erityisenä vaarallisena sen, että siellä uskovaisten (VL) nimissä väitetään ja kyseenalaistetaan todella paljon se mistä elävän kristillisyyden keskellä vallitsee Siionissa yhteinen ymmärrys. Uudestaan ja uudestaan kaikuu vihollisen saarna: ”Onko Jumala niin sanonut?”
Noustaan (myös näiden em. VL.n toimesta) hyvin voimakkaasti SRK.ta ja Jumalan valtakuntaa vastaan. Eli näen sen (ja en todellakaan ole yksin näkemyksessäni) tämän ajan yhtenä pahimpana sielunvihollisen temmellyskenttänä. Siksi hämmästelen, kun olen silloin tällöin nähnyt VL- uskovaisten tuolla palstalla toteavan, että se on heidän ”henkireikänsä.” Henkeä tuolla palstalla kyllä saa, mutta se ei ole sitä, mutta itse en sitä halua, mitä siellä on tarjolla.

Usein on tullut myös mieleen ajatuksia, kun on nähnyt joidenkin uskovaisten tuolla palstalla aivan oikein varoitelleen palstan vaaroista, niin on vastaukseksi saattanut saada: Onko uskonne niin heikolla pohjalla, ettei se kestä näitä kaikkia väitteitä ja parjauksia, eli se olisi aivan kuin huonolla pohjalla. Nuo ajatukseni ovat olleet: Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu. Ja myös se, että kyllä meidän (ainakin minun) uskoni on omalta puolelta niin heikko, etten halua sitä aivan kuin ehdoin tahdoin lisä koetukselle panna.
En ole vakuuttunut siitä, että meidän kynttilämme olisi tarkoitettu tuollaisillekin paikoille antamaan valoa, vaikka moni VL näin hyvää tarkoittaen ajattelee. Tiedän myös sen, että kristillisyyden keskuudessa kannetaan vakavaa murhetta tästä vallitsevasta tilanteesta, mitä olen julki tuonut.

Hyvin useasti olen kirjoittamaani asiaa ajatellut ja myös murhetta tästä vallitsevasta tilanteesta julki tuonut. Siksi rohkenen tuoda lopuksi julki, miten asian koen, että saan vapauden myös itselleni, että olen kantani julki tuonut.
__ __ __

Jaakko:
Rakkaat veljet ja sisaret! En ole tänne aikoihin kirjoittanut erinäisistä syistä, mutta tuon veljen rakkaiden neuvojen ja sanojen alla haluan jotain sanoa.

Minulla on myös oma kokemus tuosta Suomi 24 vanhoillislestadiolaisesta palstasta ja se kokemus ei ole ollenkaan mieltä ylentävä. Tuolla palstalla jumalattomat yrittävät vakuutella, että opetamme vanhoillislestadiolaisuuden olevan sama asia, kuin Jumalan valtakunta. Näinhän asia ei ole ja jos tuota palstaa katsoo, niin vanhoillislestadiolaisuus on pikemminkin perkeleen valtakunta. Niin on kiivasta menoa, lain hengen ja omavanhurskauden hengen kiivasta puolustusta sillä palstalla ja se vähäinen elävä Jumalan sana, jota sinne harvat veljet ja sisaret ovat lainanneet, hukkuu hyvin äkkiä siihen sielunvihollisen saarnaan. Se on todellakin Jumalan suuri ihme ja työ, kuten aina, jos Hän jonkun epäuskon lapsen johdattaa valtakuntaansa tuon palstan kautta.

Eihän Jumalan sana ja Jumalan valtakunta katoa minnekään, vaikka sinne palstalle ei kirjoittaisi yksikään Jumalan lapsi. Mutta ei tässäkään tarvitse meidän kokea ehdottomuutta, kuten Arto veli totesi ja kokea näitä neuvoja sellaisena jyrkkänä kieltona. Jumalan sana saakoon runsaasti varjella meitä, jos me siellä käymme. Siellä on suuret vaarat, kun tiedostaen menemme susien keskelle. Susien, jotka usein ovat pukeutuneet lammasten vaatteisiin. Juri näitä, jotka sanovat olevansa vanhoillislestadiolaisia, Jumalan lapsia, mutta ovat uskosta luopuneet ja lain alle joutuneet. He ovat paljon vaarallisempia hempeine oppeineen kuin pakanat, julkijumalattomat ja ne pilkkaajat, joita palstalla on. Ei ole turhaan Pyhän Hengen pilkastakaan varotettu Jumalan sanassa.
Itse aikanaan kävin keskusteluja joidenkin niiden kanssa, jotka sanoivat olevansa saman Isän lapsia, mutta ei saanut rakkaus olla keskellämme vilpittömänä ja sellaisena Jumalan rakkautena. Siinä löysin itseni kipuilevana ja hätäilevänä. Kysyin neuvoa rakkaalta vanhalta puhujaveljeltä. Tuo rakas Juhani veli sitten keskustelun päätteeksi neuvoi, että jätä se palsta. Se oli kovaa puhetta, mutta myöhemmin on saanut kiittää Jumalaa, että Hän rakasti minua hätäilevää lastaan ja lähetti avun, joka irrotti minut siitä kierteestä, johonka tuollainen palsta voi viedä mukanaan, vaikka itse kuvittelinkin olevani hyvällä asialla.

Nyt pitkän tauon jälkeen olen keskustellut jotain sillä palstalla ja voin toeta, että vielä saa se Juhani veljen neuvo olla voimassa. Ei ole siellä mikään muuttunut miksikään. Paljon siellä Jumalan sanaa viljellään ja paljon Jumalan sanaa selitetään, mutta voi kuinka he pimeydessä vaeltavat ja ovat Kristuksen ristin hukanneet ja ottaneet tilalle oman vanhurskauden ristin.
Jumala meitä varjelkoon myös tällä palstalla, että se veljellinen rakkaus saisi valita keskellämme ja jaksaisimme olla kuuliaiset Pyhän Hengen äänelle, joka meissä Jumalan lapsissa vaikuttaa. Ja että me seurakunnan jäsenet olisimme rukouksin kantamassa meidän rakkaita puhujaveljiä, jotka Jumala on seurakunnalle osoittanut. Eikö se ole suurta Jumalan viisautta, että Hän noiden paimenien kautta hoitaa laumaansa, kaitsee ja ruokkii meitä. Täälläkin.
Jrt Jaakko
__ __ __

ELIHU:
Tuon edellä kirjoitetun jälkeen ajattelin ja kipuilinkin, kirjoitinko liian jyrkästi ko. asiasta. Tarkoitukseni ei ollut kuitenkaan ketään syyllistää ja sanoa, ettet saa kyseiselle palstalle kirjoittaa, mutta tuoda huoleni tuon palstan mielestäni suurista vaaroista.
Se mitä Jaakko kirjoitit tuossa edellä, siihen sydämeni yhtyy. Minä luulen että olen saman rakkaan veljen kanssa kuin sinä, käynyt monia keskusteluja tähän aihepiiriin liittyvistä asioista, viimeksi aivan menneenä viikonloppunakin. Asiasta olen monen muun kanssa käynyt pitkiäkin keskusteluja veljien kanssa, joille on mielestäni annettu ”harjaantunutta mieltä” ja elämän kokemusta. Kaikkien heidän kokemukset ovat olleet yhden suuntaiset.

Oikeastaan viimeisen kimmokkeen kirjoittamiselleni antoikin viimeisin hyvin vakavassa hengessä käyty keskustelu asiasta.
Vaikka tarkoitus uskovaiselle olisikin hyvä ja parasta tarkoittava, kun tahtoo kyseisellä foorumilla hiljaisuudella ja nöyryydellä olla tuomassa uskoamme esiin, niin kuin olen monenkin uskovaisen nähnyt kirjoittavan uskostamme. Mihin myös oma sydän on yhtynyt, niin tuota foorumia seuratessa uudestaan ja uudestaan huomaa, kuinka ”haaskalinnut” heti joukolla käyvät kimppuun ja kyseenalaistavat kaiken, sekä myös osa ”omista” puukottaa selkään.

Kurkistin eilen kirjoitukseni lähetettyä tuonne S24.lle, mitkä ovat päivän teemat tällä kertaa. Huomasin jonkun uskovaisen avauksessaan (jos oikein muistan: Tippasilmä) kirjoittaneen aivan samasta asiasta, kuin mitä itse toin julki. Hän toi aivan oikeita perusteluja kannalleen. Näkyi myös synnyttäneen kovan keskustelun (jälleen kerran) asiasta.

Kun pohdin tätä lähetysnäkökulmaa, ajattelen miten paljon on mahdollisuuksia tarjolla sille, joka esimerkiksi netin kautta on etsimässä ja osoittamassa mielenkiintoa VL kohtaan. SRK.lla on heidän sivustonsa kautta todella paljon luettavaa ja kuunneltavaa useita kymmeniä tunteja saarnoja. Netin kautta tulee myös useammasta paikasta jatkuvasti reaaliaikaisenakin, sekä radion kautta. SRK.n sivujen kautta on löydettävissä puhelin numerot, niin Oulun alueen henkilöihin, kuin eri Rauhanyhdistysten yhteystiedot, että voisi ottaa yhteyttä.
Henkilökohtainen, mieluummin vielä kasvokkain, keskusteluhan olisi se kaikkein paras tapa uskomisen asiasta tuoda julki.
Jos olen kirjoituksillani loukannut, pyydän anteeksi, en missään nimessä ole halunnut ketään loukata, aivan periaatetasolla olen tätä kaikkea pohtinut ja niin kuin edellä kerroin, en oikeastaan voinut olla tuomatta julki, mitä sydän tuntee. Mukavaa keväistä päivän jatkoa teille kaikille!
__ __ __

ELIHU:
Tässä lainaus edellisestä tekstistäni:
Kurkistin eilen oman kirjoitukseni lähdettyä tuonne S24.lle, mitkä ovat tällä kertaa ”päivän teemat.”

Täydentävä tarkennus edelliseen: Kun tuossa edellä kirjoitin…”oman kirjoitukseni lähdettyä,” tarkoitin tietysti sitä, että lähetin sen tänne foorumille. Huomasin kirjoituksen luettuani ruudulla, että siitä kenties voisi saada käsityksen, että olen S24 keskusteluun lähettänyt jotakin. Siitä ei ole kysymys, eli en ole osallistunut mitenkään tuohon mainitsemaani keskusteluketjuun, vaikka se näköjään aivan samaan aikaan virisi myös tuonne toiselle palstalle.
Eli pitäisi lukea tarkasti ajatuksen kanssa, mitä kirjoittaa, ja tietysti ajatella, mitä kirjoittaa, ettei tule väärin ymmärryksiä. Näin jälkikäteen itseäni muistuttaen.
__ __ __

vekkuli: Jumalan terve!

Oikein Elihu kirjoitti.
Samoista syistä, kerran S24.llä käyneenä päätin, ettei toista kertaa tule. Sekin on totta, että meidän seurakuntamme sivuilta löytyy paljon nauhoitettuja saarnoja ja kaikki yhteystiedot niitä tarvitseville.

Tämä foorumi pitäisi ottaa enemmän meidän uskovien välisenä ”turinatupana.” Mutta mielestäni kysyvällä mielellä Jumalan valtakunnan ulkopuolella oleville voimme yrittää antaa kykyjemme mukaan joitain vastauksia, jos jotain asiallisesti kysyvät.
Siinä saisimme parantaa tapamme, että emme tarpeeksi herkästi kehota ottamaan yhteyttä uteliaan oman alueen Rauhanyhdistykseen. Uskohan tulee kuulemisesta.
Säännöllisin väliajoin, kun tilanne tällä foorumilla on rauhoittunut ulkopuolisten riitahenkien pannaamisen jälkeen, tulee taas joku sotkemaan jutusteluamme vääntämällä kärpäsestä härkäsen. Eli voisimme mielestäni pyrkiä siihen, että kehotamme ” oikealla asialla” olevia uteliaita ottamaan yhteyttä oman alueensa Rauhanyhdistykseen. Joku voisi yksityisviestillä lähettää tiedustelun, missä ko. henkilö asustelee, niin lähettää lähimmän Rauhanyhdistyksen yhteystiedot…
Myös herkempi pannaaminen voisi ajaa asiansa. En minä ainakaan jaksa loputtomiin vastailla heikolla tietämykselläni kaiken maailman riidankylväjien syytöksiin tai heidän pelkästään väittelymielellä punottuihin sanaleikkeihinsä.
__ __ __

Taavetti: Lähetetty Keskiv. Maa. 15 2006, klo 9.22

Olen ollut aikeissa kirjoittaa S24 palstasta tähän keskustelun jo monta kertaa, yhtä monesti olen aiettani siirtänyt, on tuntunut, ettei ole voimia eikä taitoa. Sydämestäni yhdyn edellä olleisiin veljien kirjoituksiin. Olen sinne palstalle jonkin verran kirjoittanut, silloin sinne enemmän juutuin, kun seurasin kun seurasin keskusteluja siellä, Kickin kirjoituksia seuratakseni. Siellä sattui silmiini joitakin sellaisia mielipiteitä, joihin en voinut olla tarttumatta. Siinä oli kysymys musiikista ja kohta sen jälkeen kiivastakin arvostelua Päivämiehen musiikkiteeman numeron kirjoituksista. Sitä seurasin ja niihin mielipiteisiin vähän kommentoinkin. Muutamat tällä palstalla tietävätkin, miksi ne kirjoitukset minua kiinnostivat. Tässä vaiheessa en siitä enempää kerro, ehkä joskus ja voi se tulla ilmi muutenkin.

Olen vieläkin sitä palstaa seuraillut, lähinnä vain otsikoita ja nimimerkkejä tarkkaillen. Siinä on tullut muutama tekstikin luetuksi, jos on joku tutulta ja raittiilta tuntuva nimimerkki kirjoittanut. Sen voin kuitenkin todeta, että perin harva sinne raittiisti kirjoittaa. Suurempi murhe minulla on heistä, jotka sanovat kulkevansa uskovaisina Rauhanyhdistyksen seuroissa ja olevansa jäseniä, mutta kuitenkin tervaavat etujoukossa Jumalan valtakuntaa. Pois lähteneistä sitä ei tarvitse ihmetellä, mutta ne pari, kolme nimimerkkiä ovat ihmetyksen ja murheen aiheina. En niistä nyt enempää tänne kirjoita, turhaa sitä on täällä jauhaa sen palstan murheita. Kuitenkin tämän verran kirjoitin, aivan kuin varotukseksi heille, jotka pahaa aavistamatta siellä lukevat.
__ __ __

Hynde, 16.3.2006, klo 12.41 ap.

Minä en toisinaan malta olla kirjoittamatta silloin kun sinne Jumalan lasten nimissä kirjoitetaan väärää oppia ja vääristettyjä syytöksiä Jumalan valtakunnasta. Siis ihan näitä, jotka ovat vanhoillislestadiolaisia.
mm sellaista, että Jumalan valtakunta on siellä, missä kaksi tai kolme kokoontuu, kuten suomi 24.ssä tai samaa ajattelevien kanssa, unohtaen koko muun seurakunnan.
Tai että valtakunnassa kireät johtavat keskusteluiltoja lakihengellä.

Liiallinen kirjoittelu sinne on tarpeetonta ja haitallista.

Matti Suo kirjoittaa 1927: ”mutta alituinen kamppailu toisin ajattelevien kanssa on tarpeetonta, se vain paisuttaa sydämiä ja kuolettaa elämän voimat sielusta. Sillä siitä kamppailusta ei vanha Aatami tahdo pysyä erossa, se väkisellä pakkautuu siihen osalliseksi, ja niin siitä tulee lihan kylvämistä, josta viimein saa katkeruudella turmeluksen niittää.
Gal 6:

Nurmela kertoi hänelle kantautuneita huolia keskustelupalstoista ja totesi, ettei sellainen ole oikea seurakuntayhteys. Mainitsi Suomi 24 nimeltä, ja mainitsi, ettei itse ole tutustunut, ja ettei ole asiantuntija, mutta hänelle on kerrottu.

Ne vaikuttavat olevan sellaiset eriseurat, joilla on lampaiden lihaa suussa.
Meidän hengellinen äiti on Jumalan valtakunta. Ei ensinkään sovi, että lapsi vastustaa äitiänsä ja panee vastaan sen opettamia kalliita Jumalan sanan totuuksia. (J. A Tauriainen SLL 1927)
__ __ __

JIA, 17.3.2006 kello 10.00 ap.

Luin eilen illalla kotiin tultuani vastaukset, mutta en jaksanut alkaa kirjoittamaan. Toisaalta olin yllättynytkin saamastani palautteesta.
Ensiksi aiheeseen liittyen, ei ollut tarkoitus aloittaa mitään vääntämistä, vaan avoimesti kysyin asiaa, joka minua askarrutti, ja johon en yksikseni löytänyt vastausta, en edes Raamattua lukemalla. Ajattelin tämän paikan olevan turvallisen kysyä tyhmiäkin asioita.
En löytänyt haulla tältä palstalta armolahjoista mitään, enkä mieltänyt Uskiksen ja Lilliputin vääntöjä aiheeseen liittyviksi. En edes tainnut niihin keskusteluihin syventyä silloin, kun ne olivat palstalla ajankohtaisia. Varmaan niitä oli otsikoitu uudelleen, kun yksi oli suoraan nimellä armolahjat? (Ei ole otsikoitu, palstan haku ei aina tunnista kovin vanhoiksi jääneitä otsikoita, vaikka niin kuuluisi ollakin. Taavetin huomautus) Toivottavasti minun (JIAn) kysymykseni ei saanut kovin pahaa hämminkiä, sitä en missään nimessä halua.

Toisena asiana oli S24.lla roikkuminen. Puhun tässä nyt vain omalta kohdaltani. En missään nimessä etsi sieltä mitään hengellistä rakennusta ja vahvistusta uskolleni. Se puoli elämästäni saa vahvistusta seuroista ja Raamatun ja kristillisen kirjallisuuden lukemisesta. Saarnoja kuuntelen kyllä netistäkin ja tiedän linkit.
Jos itse pääsee vapaasti liikkumaan, on työssä ja voi pitää yllä riittävästi kontakteja toisiin ihmisiin, voi olla hankala ymmärtää, että netin keskustelupalsta toimii kanavana toisten ihmisten luo. Jos on sidoksissa neljän seinän sisälle suurimman osan ajastaan, pääsee noin puolen kilometrin verran omin voimin liikkeelle ulkona ja ihmisten pariin hakeutumisessa on riippuvainen toisten antamasta kyydityksestä, keskustelupalsta voi joltakin osin täyttää vajausta sosiaalisessa kentässä. Puoliso on päivät työssä ja ei olisi oikein jatkuvasti pyytää kuljettamaan sinne ja tänne. Tarvitsee hänkin lepoaikaa, etenkin kun hänkin on rankalla sytostaatti ja kortisoni lääkityksellä reumatautinsa vuoksi.

Minulla on aivan kiitettävästi kontakteja myös kodin ulkopuolelle ja pystyn tekemään hyvänä päivänä jonkin verran kotitöitäkin. Joten netissä roikkuminen ei ole päivieni ainoa sisältö, mutta se antaa kuitenkin sisältöä olemalla jonkinlainen korvike mm entiselle työ- ja opiskeluyhteisölle. Edustaa tavallaan sitä joukkoa jonka keskellä entisenä aikana vietti päivänsä, edustaa niitä keskusteluja, joita esim. työtovereiden kanssa käytiin päivän ja yön mittaan.
Sen lisäksi, että keskustelupalsta toimii jokapäiväisten sosiaalisten kontaktien korvikkeena, on po. palstasta ollut muitakin etuja minulle. Sen kautta olen saanut kontakteja uskovaisiin ihmisiin, joiden kanssa yksityisviestien ja jopa puhelimen välityksellä yhteydessä ja jopa tapaaminen livenäkin on kovasti tapetilla. Keskusteluissa on joskus todellisia helmiä, aitoa, oikeaa puhetta uskomisen asioista tai muustakin. Raamatusta olen oppinut paljon, koska useissa keskusteluissa tulee esiin Raamatun paikkoja, joihin vedotaan. Se panee lukemaan Raamattua ja ymmärtämään sitä, myös siinä mielessä, miten voidaan samaa Raamattua tulkita eri tavoin. Ja kun vastaa johonkin viestiin tai aloittaa uuden ketjun, jota harvoin teen, se antaa tunteen osallistumisesta. Siitä saa palautetta toisilta ja se panee miettimään omia asenteita ja jopa suhdetta omaan uskoon. Joskus sieltä nousee kysymyksiäkin, joita ei ymmärrä eikä löydä yksin vastauksia. Sellainen oli minun avaukseni tähän ketjuun.

Tosi on, että valtaosa viesteistä on täyttä roskaa, ja roskana ne pitää sivuuttaakin. Ei kukaan jaksa vastailla kihara- hiusväri- korvarenkaat- meikki- ehkäisy- kysymyksiin jatkuvasti ja maltilla. Suurin vaara minusta on siinä, että joskus tahtoo hihat palaa ja tekisi mieli antaa samalla tavalla ja pahemminkin takaisin, ja joskus olen niin tehnytkin. Se ei ole uskovaiselle sopivaa.
Toivottavasti kukaan ei pahennu tästä purkauksestani. Ei ole tarkoitus aiheuttaa kalinoita ja kolinoita. Ja jos minä olen pahentanut teitä muita, niin pyydän uskoa ne anteeksi.
__ __ __

Jaakko 17.3.2006 kello 10.33 ap.

Rakas sisar, JIA,
Kun itse kuulun niihin, joiden on parasta olla pois tuollaisilta palstoilta, niin haluan sinulle sanoa omalta puoleltani, että ole ihan vapaalla mielellä ja teit hyvin, kun rohkaistuit puhumaan asiasta. On todella mieltä lämmittävää ja puhuttelevaa, että uskallamme puhua kipeistä ja askarruttavista asioista, eikä käy, niin kuin usein kuulee väitettävän ”siellä ne johtomiehet tai muuten vaan voimakkaat ihmiset ohjaavat muita ja keskusteluja ei sallita.” Ja aivan kuin lakaistaan ongelmat maton alle. Näinhän se ei ole Jumalan valtakunnassa. Täällä se kaikkein vähäisimmän ja köyhimmän tuntoinen Jumalan lapsi saa äänensä kuulumaan huutoa Jumalan puoleen. Saakoon se heikon ääni kuulua kirkkaasti myös seurakunnan arkisessa talostelussakin. Mitä avaus aiheeseen tulee, mutta annan mielelläni pallon veljille.
__ __ __

Taavetti, 17.3.2006, kello 13.25.

Vahvistan edellä olleet Jaakon sanat ja yhdyn niihin sydämestäni. On ollut mielessäni jotakin kirjoittaa JIAn kysymyksestä, mutta oma taitamattomuus ja laiskuus, vaikka on todellisia kiireitäkin. Tämä aamupäivä meni naapurissa eläimiä siirrellessä, ja illaksi on meille tulossa kokous. Siis aivan maallisen yhdistyksen kokous ja on tulossa siis vieraita.

Tänä aamuna luin hetken aikaa S24 palstaa sillä tavalla, että katsoin tietyn otsikon ja siitä erään raittiilta vaikuttavan veljen tekstit, joita katsoin, enkä malttanut kesken jättää, vaan katsoin mitä hänelle oli vastattu. Sellaiseen vääntöön olen tottunut jo varhain nuoruudessani, mutta mieluummin siitä haluan erossa pysyä. Sääliksi käy ne muutamat uskoa tunnustavat nuoret, jotka sieltä etsivät lohtua ja neuvoja kipeisiin kysymyksiinsä. Kysyminen sinänsä ei ole väärin, se on jopa toivottavaa, mutta sälin siellä kysyviä niiden monen kirjavien vastausten vuoksi, joita siellä saa kysymyksiinsä.
__ __ __

emka, 17.3.2006, kello 21.41

Tässä lukiessa näitä kirjoituksia, tuli myös sellainen tunne, että tuo S24 vl-palsta on sellainen, että siellä tosiaan meinaa joskus hihat palaa, kuten JIA sanoi, mutta samasta syystä. kuin JIA, olen siellä aika paljon roikkunut, kun siellä on ihan asiallisiakin kirjoittajia ja kirjoituksia. Mutta suurin osa porukasta on näitä Jumalan valtakunnan tervaajia.
Itse olen tuon palstan takia paljon perehtynyt uskovaisten kirjoihin opillisista asioista. Samoin Juhani Uljaksen Peltoon kätketty aarre, on hyvää materiaalia, kun tulee uskosta ja opista keskusteluja. Samoin Seppo Lohen kirjat, että ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin.
__ __ __

JIA, 17.3.2006, kello 22.32

Kiitos Jaakko ja Taavetti sanoistanne, tuntui että ymmärrätte aika lailla mitä tarkoitin. Emkan tiedän ymmärtävän myös.
Avaukseni aiheesta olisi tosiaan mielenkiintoista kuulla aivan oikeita mielipiteitä ilman kahinointia siitä, kuka se nyt ymmärtää oikein ja kuka väärin, kuten noissa Taavetin vinkkiketjussa on käynyt.
__ __ __

Hynde, 17.3.2006, kello 23.18

Sanoisiko näin: kun ei unohdeta uskoamme ja seurakuntayhteyttämme, niin voi kirjoittaa vaikka suomi 24 fissä.

Yleensä se ei ole ollenkaan raskasta, mutta joskus on. Silloin kun se on raskasta, niin kannattaa vetäytyä pois sen aikaa, kuin on tarpeen. Vaikka kokonaan, jos on tarpeen.
Mitä tuolla liiallisella kirjoittelulla tarkoitin, on ajautuminen väittelyihin, jotka vievät voimat ja altistaa lih allisuudelle.
Uskovaisen ei ole tarkoitus väitellä, vaan …hmm, no, kertoa uskon asioista niin kuin ne ovat. Kannattaa valvoa.
<<< <<< <<< >>> >>> >>>

Taavetti, 18.3.2006, kello 4.38 ap.

Aivan hyvä, että saimme keskusteltua palstan uskovaisten kesken siitä S24 palstan toiminnasta ja hengestä. Varmaan tarvitsemme vieläkin neuvoja siitä ja sen toiminnasta. Aihe ei ole likikään loppuun käsitelty, sen verran monimutkainen se on. Luin eilenkin sieltä vähän, pidempiä niistä keskusteluista en edes jaksa lukea. Tavallisesti katson vain otsikon ja kirjoittajan. Joitakin tiettyjä nikkejä olen oppinut katsomaan lukemisen arvoisiksi, joitakin kartan viimeiseen asti. Niistä ja heidän kaikkien keskustelutavoista olisi jotakin sanomista, nimenomaan ns. pappiseriseuran jälkeisiin aikoihin verraten. Tällä kerralla en siitä kirjoita, vaan jätän sen tällaisen arvoituksellisen maininnan asteelle. Kirjoitan myöhemmin, jos se on tarpeen ja jos jaksan.
__ __ __

Taavetti: 18.3.2006, kello 5.04 ap.

Siitä JIAn alkuperäisestä olisi syytä myös hiukan keskustella. Otin oman aloituksen, jatkaakseni siitä jotakin ja saadakseni keskustelua alkuun. Jos on joskus tarpeen, nämä kaksi keskustelun aihetta voi jakaa omiksi keskusteluikseen, siksikin otin uuden alun.

Viime ajoilta en muista aiheesta keskustellun uskovaisten kesken, mutta ulkopuoliset siitä ovat muistaneet vaahdota ja sillä tavoin pitäneet keskustelun avaimia hallussaan. Siksikin tästä on aiheellista keskustella, paitsi tällä palstalla, myös aivan tavallisissa uskovaisten kokoontumisissa. Siitäkin syystä, että silloin tällöin joudumme vastaamaan muuallakin niihin kysymykseen ja meitä itseämmekin pyrkii vihollinen viemään ansaan tähän aiheeseen vedoten. Otin Raamattuhaun Paavalin kirjeistä. Bibliasta ei löytynyt ainuttakaan jaetta hakusanalla armolahjat. Yllätyin ja siksi päättelin, että tässä olemme keskustelleet ns. vapaiden suuntien ehdoilla. Onhan armolahja sinänsä hyvä ilmaisu, mutta jos sillä pyritään jotenkin tuntojamme sitomaan, olemme pian hakoteillä. Siksi on tarpeen käsitellä myös itse nimitystä. En tiedä, miten se tulisi alkukielestä suomentaa, mutta Pyhän Hengen antama ymmärrys on tärkeämpi, kuin pilkun tarkka suomennos.

Korinttolaiskirjeen Biblia suomennoksessa on käytetty ilmaisua lahjat, lahjat armosta ja hengelliset lahjat. Ehkä ilmaisu, armolahjat kertoo oikein ymmärrettynä samaa, mutta ilmaisun sisällöstä on ymmärryksemme erilainen, kuin ns. hurmahenkisillä. Ei ole väärin, jos Jumala antaa hyviä tuntemisia, mutta huonojenkin tuntemisten aikana saamme uskoa aivan vapaina armolapsina. Siinä meillä on yksi tärkeä lupaus ja lahja. Hurmoksen kaltaiset tuntemiset, jos niihin tietoisesti pyritään, on aina nähty vihollisen työksi. Tässä tulevat sitten eteemme ihmeet ja merkit, koska niihin vedoten pyritään usein vapauttamme sitomaan. Näiden johdattelevien sanojen jälkeen vetäydyn jatkamaan keskeytynyttä untani. Jatketaan uuden päivän koittaessa, jos Jumala sen sallii.
__ __ __

Hannu Wegelius: 18.3.2006, kello 10.38 ap.

Taavetti, voitaisiin varmasti sanoa merkeistä kyseen ollen, ihmeenomaiset lahjat? esim. ruumiin parantamisen lahja Raamatussa.
__ __ __

Taavetti: 18.3.2006, kello 7.46 ap.

Mieluummin lähtisin katsomaan asiaa toisesta suunnasta, nimenomaan siitä käsin, miten uskovaiset ymmärtävät ja miten ovat ennen ymmärtäneet. Entisten lammasten jäljissä meidän on syytä kulkea, siinä ovat Herran Jeesuksen, Hyvän Paimenen jäljet ensimmäisinä ja monien apupaimenien jälkien merkit näkyvissä. Heidän uskoaan ja oppiaan meidän on syy seurata, jos mielimme kunniaan kostua. Olisi hyvä, jos saisi jostakin vanhasta julkaisusta tukea hakien kirjoittaa. Tähän hätään en sellaista kuitenkaan löydä, joten pyydän kirjoittaa, kuten huonosti läksynsä lukenut koulupoika kokeissa. Siksikin olen kirjoittamistani pitkittänyt.

Jos lähtisimme lukemaan aivan alusta, 1. Korinttolaiskirjeen 12 lukua, niin pääsemme alkuun. Paavali kirjoitti: Mutta hengellisistä lahjoista, rakkaat veljet, en minä tahdo teiltä salata.
Näin ei meidänkään tarvitse salata mitään hengellisiä, uskosta vuotavia lahjoja. Emme tahdo niillä myöskään kehua, emme kerskua, emmekä niiden vuoksi ja niiden perusteella itseämme tai toisiamme jalustalle nostaa. Siksi monet ulkopuoliset jäävät vastaustamme vaille näissä kysymyksissä. Kuten olemme toisella palstalla havainneet, meiltä kysellään niiden olemista ja vaikutusta. Meitä moititaan niiden puutteesta, mutta jos niistä jotakin keskuudestamme kertoisimme, pian olisivat ilkkujat kimpussamme. Sen ivailun ja väärän arvon nousun vaaran vuoksi siitä puhutaan vähän. Jotakin on ollut, mutta niitä Jumala antaa lapsilleen tahtonsa mukaan lähinnä heikkojen aikojen tueksi ja uskon vahvistamiseksi. Ehkä tuonnempana kerron joitakin esimerkkejä, mutta nyt pyydän palata apostolin sanoihin korinttolaiskirjeessä.

4. Lahjat ovat moninaiset, mutta yksi on henki, 5. ja virat ovat moninaiset, mutta yksi on Herra, 6. ja voimat ovat moninaiset, mutta yksi on Jumala joka kaikki kaikessa vaikuttaa. 7. Mutta jokaisella annetaan Hengen ilmoitus hyödytykseksi, 8. sillä yhdelle annetaan Hengen kautta puhua viisaudessa, toiselle puhua tiedossa sen yhden Hengen kautta.

Tämän pitäisi olla selvää, kun ei ole sitä kummallista armolahja termiä sotkemassa. Olemmehan näin kokeneet, monen kaltaisilla lahjoilla meitä palvellaan tässä valtakunnassa. Jos nyt ajatellaan vaikka rakkaita puhujaveljiä, tuskin on kaksia samanlaisia lahjoja niiden satojen puhujien joukossa, joita Jumala on meille siunannut. Kuitenkin kaikki vaikuttaa sama Jumalan henki, samasta armosta meille saarnataan niillä lukuisilla lahjoilla. Mutta lahjatonta lasta ei Jumalalla olekaan, tässä olisi välillä vaikka keskustelun aihetta. On olemassa myös erikseen kuulijan lahja, siitä ehkä tuonnempana enemmän. Muistelen kuitenkin erään vanhan tapauksen, liki sata vuotta sitten tapahtuneen. Silloin puhujien kulkiessa talosta taloon ja kylästä kylään seuroja pitäen, saattoi heidän mukanaan kulkea ihmisiä, jotka viikkokausia vain kuuntelivat ja mahdollisesti keskustelivat. Eräs sellainen oli kerran valittanut, kun saarna oli kosketellut Jumalan lapsilleen antamia lahjoja, että tässä on kuitenkin yksi aivan lahjaton lapsi Jumalalla. Veli oli siihen vastannut: Vai ei ole lahjoja, kun olet jo monta viikkoa korvana ollut.
Muitakin lahjoja on, mutta taidan keskeyttää siksi, kun olen virkeämpi.
On edessä sen verran vaikea kohta, etten uskalla siihen koskea näin arjen työstä väsyneenä.
__ __ __

Taavetti 19.3.2006, klo 2.19 ip

Jatkan muutamalla rivillä, vain pienen hetken jaksan kirjoittaa. Paavali kirjoitti esillä olleessa luvussa sanoin: 9. Mutta toiselle usko siitä yhdestä hengestä, toiselle lahjat terveeksi tehdä siitä yhdessä hengessä. 10. Toiselle voimallisia töitä tehdä, toiselle ennustus, toiselle henget erottaa, toiselle moninaiset kielet, toiselle moninaisten kielten selitys. 11. Mutta nämä kaikki se yksi henki vaikuttaa, jakaen kullekin omansa niin kuin hän tahtoo.
Tässä ovat ne hankalat kohdat, joista meitä ulkopuolisten taholta ahdistetaan. Joihinkin kohtiin ehkä voin uskaltaa kajota, nostetaan hattua toisille tai keskustellen etsitään ratkaisuja. Suosittelen kuitenkin itse kutakin koti-Siioneissaan näistä kyselemään. Lisäksi huomautan, että luvun loppu puolelta löytyy selitystä myös näihin jakeisiin.

Kirjoittaessani mietin tuota ensimmäistä lausetta, että usko olisi samasta hengestä vain toisille. Kaikillehan meille on usko annettu, ja nimenomaan samasta hengestä. Uudempi käännös ilmaisee ehkä selvemmin, olemme saaneet uskon voiman. Tämähän antaa selitystä, miten usein tunnemmekaan, että tuo toinen uskoo vahvemmin, kuin minä heikkouskoinen. Voimme kuitenkin turvallisesti uskoa, että uskoa ja uskon voimaa on meille jokaiselle annettu tarpeeksi. Heikollakin uskolla saavutamme kunnian taivaan, kun usko on oikeaa laatua. Enempää emme tarvitse uskon voimaa, vaan Jumalan kaiken tietävänä sen riittävän määrän antaa.

Terveeksi tekemisestä ohitan nyt kaikki muut, puutun vain tunnon sairauteen, joka joskus aiheuttaa myös kehon sairautta ja henkistä väsymystä. Samaan sarjaan asetan myös voimalliset työt, keskustellaan niistä enemmän, jos on tarpeen. Ennustamisesta, henkien erottamisesta, ja moninaisista kielistä kirjoittamisen siirrän toiseen kertaan, mieluummin toisille. Kiitos kuitenkin JIA.lle rohkaisusta, mutta lyttyyn lyönnitkin haluan ottaa Jumalan, rakkaan Isän kädestä. Lopultakin ymmärrän näistä äärimmäisen vähän, mieluummin lukisin näitä, kuin kirjoittaisin.

Taavetti 21.3.2006, klo 10.17 ap.
Muutaman kerran olen istunut avoimen kirjoitusruudun ääressä, mutta sulkenut sen kohta. En tuntenut jaksavani kirjoittaa, mutta nyt pyydän hetken jatkaa, jos sanoja löytyy.
On esillä kohta, josta uusi käännös ilmaisee laveammin ja mielestäni paremmin. Vanha käännös puhuu ennustamisesta, uusi käännös profetoinnista. Ennustaminen on kapea ilmaisu, kertoo vain tulevien tapahtumien aavistamisesta tai tietämisestä. Tosin on siitäkin Jumalan sanaa, ettei Jumala tee mitään, ilmoittamatta siitä palvelijoilleen profeetoille. Profetoiminen kuitenkin sisältää salaisten asioiden jonkin asteista paljastamista, myös tässä hetkessä tapahtuen. Sitäkin Jumala antaa valtakuntansa rakennukseksi tarpeellisen määrän. Mitään Jumalan antamista lahjoista ei sovi ottaa eikä ymmärtää itsemme korotukseksi.

Kerron yhden vanhan esimerkin profetoinnista seurapuheen yhteydessä. Oli aika, kun seuroja saatettiin järjestää viikkokausia samalla paikkakunnalla. Joku seuratalon nuorista oli säikähtänyt, kun puhuja kosketteli puheessaan nuorelle arkoja asioita. Tuli toiset seurat seuraavana päivänä, kun nuori ei uskaltanut ulos pakkaseenkaan mennä, kiipesi hän vanhan aikaisen uunin päälle piiloon, ettei puhuja häntä näkisi ja vain hänelle puhuisi. Kuitenkin puhe käsitteli juuri niitä asioita, jotka nuoren tuntoa kalvoivat. Seurojen jälkeen oli nuori mennyt puhujalta kysymään, että kuka sinulle sanoi, että olen uunin takana piilossa. Vaikka et minua nähnytkään, kuitenkin luettelit minun syntejäni.
Oli veli selittänyt sen, minkä varmaan me kaikki myös ymmärrämme. Ei ollut puhuja tiennyt nuorukaisesta mitään, ei hänen piilossa oloaan tai muuta. Hän puhui vain tavanomaisesti Pyhän Hengen johtamana Jumalan sanoja, julisti evankeliumia, josta arkatuntoinen nuori löysi oman osuutensa. Sen kaltaisia tapauksia on sadoittain, tuhansittainkin, että toiseltakin paikkakunnalta tullut kuulija kuulee yleisen saarnan vain itselleen puhutuksi. Jumala sana tunkeutuu salatuimpiin, aivan luihin ja ytimiin. Sitäkin sanotaan profetoinniksi, vaikka puhuja itse ei tiedä profetoivansa.

JIA, 21.3.2006, klo 1.27 ip.
Tuosta viimeksi mainitusta asiasta keskustelimme ystäväni kanssa muutama päivä sitten. Sanan selittäminenkin on profetointia. Siinä mielessä ajateltuna se onkin mieleen pantava seikka. Puhujat itse valitsevat tekstin. Mikä panee heidät valitsemaan juuri sen tekstin sille päivälle? Puhujat ovat saattaneet saarnata aiemminkin samasta tekstistä. Mikä saa heidät saarnaamaan sillä tavalla, kuin saarnaavat sillä kertaa?
Toissa pyhänä seuroissa saarnattiin tästä. Puhuja kertoi eräästä puhujain kokouksessa kerrotusta tarinasta. Eräs veli meni saarnaamaan ja luki tekstin. Penkissä supistiin, että sama teksti kuin aieminkin. Veli saarnasi, penkissä supistiin, että samalla tavalla saarnaa, kuin ennenkin. Puheen loputtua eräs mies puhkesi puhumaan, oliko se nyt Hurulan Eetu: On meillä hyvä Jumala, kun lupaa meidän uskoa samalla tavalla, kuin ennenkin!

Tulee se saarna joskus aivan todella kohti. Muhoksen suviseuroista muistan Pauli Pasasen aattoseuraillan saarnan. Olin vasta toukokuussa saanut parannuksen armon. Kuuntelin kotona radiosta seurapuhetta ja itkin. Siinä puheessa saarnattiin minun asioistani, vaikka P:P ei ollut koskaan nähnyt edes minua.
On hyväkin, kun selität tällaisina pieninä annoksina. Voi lukea tarkasti ja useaan kertaan. Minusta tämä on mielenkiintoista, jos vain jaksat pitää tällaista raamattuluokkaa? Varmaan muutkin, kuin minä, saavat tästä voimaa ja vahvistusta uskolleen.
Viimeksi muokannut Taavetti päivämäärä 17 Kesä 2007, 00:04, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Taavi
vakiintunut
 
Viestit: 148
Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Paikkakunta: kotimökki

ViestiKirjoittaja Taavi » 16 Kesä 2007, 23:58

Taavetti, 21.3.2006 klo 2.09 ip.
Samasta tekstistä saarnaamisesta on tiedossani useitakin tapauksia. Muuan puhuja (Paavo Kinnunen) oli tullut kirkkoon sisälle virren jo kaikuessa, ja saman tien saarnastuoliin. Luki tekstin, piti puheen ja sen jälkeen meni sakastiin tekemään vaaditut merkinnät kirkon päiväkirjaan. Kauhistui, kun havaitsi edellisen puheen olleen aivan samasta tekstistä. Valittaessaan tapahtunutta seurojen jälkeen, oli saanut lohduttavan vastauksen. Puheet oikeastaan täydensivät toisiaan. Ensimmäinen puhe oli käsitellyt tekstin sisäistä, syvällistä puolta. Paavon puhe oli käsitellyt tekstin ulkoisia, tapahtumiin vaikuttavia puolia.

Toinen veli kertoi, että oli joutunut sokeaksi ennalta valitsemansa tekstin suhteen. Tekstiä ei löytynyt, vaikka kuinka sitä etsi., piti lukea toinen teksti. Puheen jälkeen löytyi helposti aiottukin teksti, mutta Jumala halusi sillä kerralla saarnauttaa toisesta tekstistä. (Paavo Marin kertoi)
Kolmas veli kertoi, miten oli kovan yskän johdosta ääni vaisuna. Lupasi kuitenkin pitää alkurukouksen ja lukea tekstin. Ääni kirkastui kuitenkin puheen ajaksi, mutta takaisin penkkiin palattuaan ei pystynyt edes kuiskaamaan. (Pentti Holmström)

Vanha tapaus, joka oli kai ennen sotia, kun muuan vanha ja rakas veli oli viikon ajan samalla kylällä joka ilta samasta tekstistä saarnannut, vieläpä pitkiä, liki kahden tunnin saarnoja. Totesi aina tekstin luettuaan, että on tästä taidettu ennenkin saarnata, mutta jäi siihen vielä. Jumala ei koskaan anna sanastaan kaikkea, vaan juuri siihen tilanteeseen sopivan annoksen. armolahjoja, tavoitellaan sellaista mieltä, jolla toisia palvellaan. Silloinhan armolahja on jotakin sellaista, jolla ei voikaan nousta toista korkeammalle, jolla ei voi pöyhkeillä.

Taavetti, 21.3.klo 5.03 ip.
Vuorista muistin, että joskus 1970 – luvulla pidin pyhäkoulua juuri siitä vuorten siirtämisestä. Siinä lapsille kertoessani tuli mieleen, että vuoria voivat olla myös synnit, jotka painavat tunnolla. Niiden siirtämiseen riittää aivan vähäinenkin usko, kun se on oikeaa laatua. Mainitsin sen oivalluksen ääneen, vai voisiko sitä sanoa ilmoitukseksi? En aavistanut niiden sanojen vaikutusta sillä hetkellä. Myöhemmin sain tietää, että eräs matkaystävä oli saanut niistä sanoista opastusta, rohkeutta ja voimaa, korjatakseen salaista lankeemustaan.
Tällä tulkinnalla en halua tehdä tyhjäksi aivan oikeiden, luonnon vuortenkin siirtämistä. Jumala voi vaikuttaa sellaistakin, jos tahtoo.
Muistan toisenkin keskustelun siltä ajalta, toisen henkilön kanssa. En siinä hetkessä kerta kaikkiaan ymmärtänyt, mitään sanoja sanottavaksi. Sanoinkin jotakin, omasta mielestäni toisarvoista ja saman tekevää, että keskustelu saisi jatkua. Ne sanat olivat kuitenkin keskustelukumppanin kannalta hoitavimmat, mitä sillä hetkellä saattoi sanoa. Hänestä löytyi nöyrä armon kerjäläinen.

Taavetti, 22.3.2006 klo 9.25 ap.
Rakkaudesta on kirjoitettu paljon Raamatussa, apostoli Johannes erikoisesti tunnetaan rakkauden apostolina. Sitä ajatellen tuntuu ihmeelliseltä, että se oli juuri hän, joka kirjoitti: Joka harhailee, eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole jumalaa. Mutta joka pysyy Kristuksen opissa, hänellä on sekä Isä että Poika. Siitä ei tällä kerralla enempää, mutta rakkaudesta muistelen yhden vanhan sanonnan, jotka monet varmasti tuntevatkin.
Kun apostoli mainitsee ne kolme pysyvää korinttolaiskirjeen 13 luvun lopussa, usko, toivo ja rakkaus. Niistä on opetettu, että usko muuttuu kerran näkemiseksi, toivo täyttyy, kun kerran pääsemme kunnian rannalle. Rakkaus, niistä kolmesta suurin, on ainoa, joka seuraa iankaikkisuuden toiselle rannalle.

Taavetti, 22.3.2006 klo 4.43 ip.
Aluksi kirjoitan muutaman sanan seuraavasta, eli henkien erottamisen lahjasta. Se on uskovaisten keskuudessa tunnettu, tunnustettu ja monesti tarpeelliseksi todettu. Se ja sen käyttö on monesti väärin käsityksiä aiheuttanut. Sitä lahjaa kuvannee hyvin erään tuntemani pappismiehen sanat, että jo ennen kuin taistelut alkoivat, oli muutamia, jotka huomasivat, että Siionin asukkaiden keskuudessa oli väärää henkeä. Kun ei ollut vielä Jumalan säätämä aika toimia, niin olivat hiljaa. Tässä tuleekin laaja ja monipuolinen asia pohdittavaksi, kun joudumme kysymään, milloin sitten on se Jumalan säätämä aika. Olen siihenkin yhden tulkinnan kuullut, kotikyläni vanhalta puhujaveljeltä. Jätän sen toistaiseksi kertomatta, saa nähdä, kertonenko myöhemmin. (Kymmenen neitseen vertaus ja sitä edeltävän luvun loppu)

Tässä täytyy ensin kuitenkin tehdä rajaa niin sanotun kososlaisen hengen ja eriseuran opetuksen suhteen. Heillä oli tietoni mukaan yleensä nähtävillä erikoisen puhdasoppinen seurakunta tämän näkyvän seurakunnan sisällä. Heillä oli keskenään hyvin lämmin ja tiivis rakkaus keskenään, jossa arvosteltiin ja moitittiin toisia uskovaisia. Kuitenkaan ei ollut aiettakaan ottaa asiaa puheeksi yhteisissä seurakunnan keskusteluissa.
Ehkä jo tulikin tarpeeksi kerrotuksi mainitusta henkien erottamisen lahjasta, ellei riitä, kerron myöhemmin lisää.

JIA 22.3.2006 klo 10.45
Mistä sen väärän hengen voi erottaa esimerkiksi tavallisesta syntiin joutumisesta? Kun sitä kuitenkin lankeaa, vaikka ei tahtoisi. Voiko sitä erottaa itse itsestään, vai vain toisista ihmisistä? Ja miten voi vakuuttua, että kyse on tosiaan väärästä hengestä, eikä vain jostakin ihmisestä riippumattomasta seikasta? Ajattelen esimerkiksi omaa kohtaani, kun en pääse joskus pitkäänkään aikaan seuroihin, vaikka ei se minun haluista ole kiinni, eikä kyse ole uskon jättämisestä.
Onko väärä henki ja väärä hengellisyys yksi ja sama asia? Ajattelen tässä esimerkiksi ev.lut. kirkon muita herätysliikkeitä ja näitä vapaan suunnan liikkeitä, jotka kristinuskoa tunnustavat.

Mikä sitten on opetuksen ja opettajan osuus väärän hengen syntymiseen ja ihmisten joutumisessa siihen?
Tämä on kyllä vaikea kohta, sillä minulle ovat nämä kososlaiset a kuivat henget tuttuja vain tämän netin kautta ja miltei yksinomaan noiden hoitokokouskeskustelujen myötä. Olen lukenut sen Hynden artikkelin kososlaisuudesta ja sitten mitä on kristillisyyden kirjoista löytynyt. Hyvin hataraa tietämys on.
Ovatko ne tavallisesti vanhoja ihmisiä, joilla tämä lahja on? Arvelen että siinä tarvitaan jonkinmoista elämän kokemusta kuitenkin ja varmaan tarvitsee olla pitempään uskomassa ollut? Mistä sen tietää, kenellä se lahja oikeasti on?
uuvutko tai joudutko hengellisesti ahtaalle tässä? Jos olen riesaksi sinulle, aivan vapaasti voit jättää tähän. Ei ole tarkoitus kiusana olla.

Taavetti, 23.3.2006 klo 5.59 ap.
Mielelläni vastailen sen verran, kuin ehdin ja osaan. Jos tämä saisi koitua yhteiseksi rakennukseksi, täyttänee tarkoituksensa. Samalla pääsen itsekin tarkastelemaan käsityksiäni. Uskon tänne löytyvän oikaisijan, jos jotenkin vikaan kirjoitan. Vastailen kuitenkin vähitellen, on tulossa kiireinen päivä, siksikin vain vähitellen, aihe ja asia kerrallaan.

Tavallisen jokaista vaanivan syntiin joutumisen ymmärrämme. On opetettu, että on eri asia joutua syntiin, kuin elää siinä ja suosia sitä. Jos elämä ja opetus menevät synnin suosimiseksi ja sen puolusteluksi, on väärän hengen vaara lähellä. Jokainen uskovainen lankeaa syntiin, mutta meillä on halu panna sitä pois, viedä armon alttarille ja uskoa anteeksi. Ei sitä tarvitse selitellä, vaan yksinkertaisesti uskoa anteeksi.
Jumalan vastustaja siihen yksinkertaiseen uskomiseen pyrkii jotenkin pukin sorkkansa asettamaan. Tilanteen sitä vaatiessa Jumala herättää ja antaa lahjojaan vain sitä varten, että niitä käytetään seurakunnan rakennukseksi. Niinkin keskeistä lahjaa, kuin henkien tunteminen, Jumala tuskin antaa vain yhdelle kokonaan, vaan hiukan yhdestä laidasta ja toiselle toisesta ja niin edelleen. Näin kaikki joutuvat kyselemään seurakunnalta ja toisiltaan, kuitenkin tilanteen mukaan toimien. Kolarin ensimmäisissä maakunnallisissa seuroissa, muutama vuosi sitten, Pauli Korteniemi muisteli aikaa, kun uuden heräyksen eriseura vyöryi pohjoisesta etelää kohti. Siellä eräässä kylässä oli ollut tomera nainen, joka yhden saarnan kuultuaan oli noussut vastaan ja sanonut kaikkien kuullen: Tällaista oppia ei tällä kylällä julisteta. Uusiheräys pysähtyi siihen, vaikka oli edennyt aivan lähikylille.

Väärä henki on opetettu tuntemaan hedelmistään., siihen neuvoo jo apostoli: Heidän hedelmistään heitä tuntekaa. On vaarana syntyä levottomuutta ja kiistoja uskovaisten kesken. Jos asioista ei keskustella julkisesti, saattaa tällaista olla jopa vuosikausia piilossa. Pienet porukat keskenään sitä kasvattavat, siksi on tarpeen silloin tällöin asettua keskustelemaan näistä tärkeimmistä asioista, ja siksi järjestetään seurakuntapäiviä. Sellaisia, vaikka eri nimellä, on järjestetty jo Vanhan liiton ajalla. Kun jotakin merkittävää oli tulossa, antoi Jumala tehtäväksi koota kansa yhteen kehotuksella: Puhdistautukoon itse kukin, sillä Herra tahtoo puhua teille. Silloinkin puhdistautuminen, vaikka yhdelle koolle tullen, tapahtui perhekunnittain ja suvuittain, siis läheisten kesken.

Juhani Raattamaa järjesti aivan tarkoituksellisesti keskustelutilaisuuksia, mutta on niitä usein aivan yllättäenkin syntynyt. Seurojen väliajoilla on keskusteltu ja muulloinkin. Niin on vieläkin tarpeellista menetellä, väärä henki hiipii hiljalleen, jos sitä ei lannisteta ja korjata, se vahvistuu ja kasvaa. Kun se on kasvanut tarpeeksi vahvaksi, se nousee seurakuntaa ja seurakunnan neuvoja vastaan. Jos kysellään nöyrällä mielellä, voi erilainenkin mielipide koitua seurakunnan ja uskon rakennukseksi, sillä sen vuoksi joudumme tarkastelemaan asioita monipuolisesti. Tarvitsemme kuitenkin oikeaa nöyryyttä näissäkin asioissa.

Jatkan seuraavassa erilaisiin hengellisyyksiin suhtautumisesta.

Jaakko, 23.3.2006, klo 9.22 ap.
Itse olen myös usein miettinyt näitä väärän hengellisyyden, ja eriseuraisten suhdetta elävän Jumalan seurakuntaan, ja kun täällä valvontapalstalla saa kokea kirjoituksista Jumalan rakkautta ja rakkauden henkeä, niin uskallan jotain asiasta sanoa, jos Jumala suo. Korjatkaa, neuvokaa minuakin, jos henki teitä siihen kehottaa.
__ __ __

Ensinnäkin meillä Jumalan lapsilla on yksi Henki ja yhdenkaltainen usko ja yksi Kristuksen mieli. Tätähän ei ole Jumalan valtakunnan ulkopuolella olevilla. Heidän omavanhurskautensa kulmakiviä ovat epäjumalat, oma liha (järki, tunteet) ja kaikkinainen sielunvihollisen valheoppi.
Tämä on siis hyvä muistaa, kun keskustelee heidän kanssaan. Erityisesti sen takia, että he käyttävät tätä jopa lyömäaseena meitä kohtaan. Kun keskustelemme heidän kanssaan, he usein torjuvat oppimme ihan samoilla Raamatun lainauksilla, kuin me itsekin, kun teemme eron eriseuraisten opin käsityksiin. Kaikessa epäuskossaan ja epäjumalan palveluksessaan he tekevät ihan oikein ja tiedostamattaan he kuitenkin vahvistavat meille Jumalan sanan opetuksen, että Jumalan seurakunnassa vallitsee Jumalan armosta vain yksi mieli, nimittäin Kristuksen mieli. Ihan jonkinlaisella esimerkillä valottaisin asiaa vielä. Kun me keskustelemme esim. helluntailaisten kanssa ja sanomme, että teillä on tässä ja tässä opissa lähdetty puhumaan vastoin Jumalan sanaa, niin he saattavat väittää, että ei meillä noin opeteta, sinä vääristelet, valehtelet. Silloin saatamme kipuilla mielessämme, että näin ne veljet ja sisaret ovat minua opettaneet siellä Jumalan valtakunnassa, ja nyt tämä ihminen väittää, että se on vale. On siis todellakin hyvä muistaa, mitä alussa sanoin, että
heillä ei ole Isää, vanhurskasta Jumalaa, vaan he ovat kaikki epäuskon lapsia. Heillä kaikilla on sen ”yhteisen” opin lisäksi myös omat oppinsa, ja eivät he sokeudessaan näe toinen toisensa tilaa.

Eikö se ole rakkaat paljon puhuttu ja kalliisti neuvottu, kun meitä niin selkeästi Jumalan sanassa kehotetaan karttamaan eriseuraista, kun häntä kerran tai kahdesti on nuhdeltu. Tämänkään takia ei ole hukkaan täälläkin neuvottu, että ei itse eikä Jumalan valtakunta mitään menetä, jos vieroksumme tai ihan kartamme esim. tuollaisia suomi24 vanhoillislestadiolaisuus palstaa.
Päästäkseni tuohon ”vääristelyyn,” rohkenen sanoa, että ei meidän Jumalan lasten ole tarvetta lähteä tekemään tarkkoja selontekoja entisaikain eriseuroista. Antakoon Jumala teidän ymmärtää minut tässä oikein. Eikö kultakin ajalta ole omat eriseuransa ja harhaoppinsa. Näinhän se on ollut sieltä vanhan liiton ajoilta saakka.

Omalta osaltani voin sanoa, että mielellään sitä on kuunnellut alustusiltoja eriseuroista, mutta se, mitä nyt tunnen niistä tietäväni, on hyvin vähäistä, jopa olematonta. Se mikä on tärkeintä, ja minkä tunnen juuri niin hyvin, kuin on tarpeellista, Jumalan armosta, on että juuri tällä uskolla peritään iankaikkinen elämä. Juuri tässä valtakunnassa, jota saan elää yhdessä teidänkin kanssanne rakkaat, on vain yksi Kristus- yhdenkaltainen usko ja yksi mieli. Se on Pyhä Henki, joka minussakin sen vaikuttaa, että koen Jumalan rakkautta keskellänne. Rakkautta, joka on vilpitön, ei vääristele ja on jotain sanoin kuvaamatonta veljellistä rakkautta.

Tässä Jumalan lasten matkasaatossa ja rakkaudessa on sitten hyvä elää ja turvallista tehdä matkaa. Kun vapaana kristittynä saattaakin sitten tulla eteen koettelemuksia ihan seurakunnan tasolla ja ne koettelemukset pyrkivät meitä orjuuttamaan ja eriseuran henkeäkin syntyy, niin voi kuitenkin olla turvallisella, rukouksen mielellä, että Jumala johdattaa lapsiaan ja kaikessa näkyy kuitenkin Jumalan pyhä tahto. Ei siinä tarvita tietoa entisistä eriseuroista ja harhaopeista. Se tieto on kyllä sangen arvokasta. Sitä en tahdo sanoa, vaan korostaa sitä, ei se Pyhä Henki jätä Jumalan lapsia toimettomiksi. Eikö se Henki meille opeta ja neuvo kaikissa elämän vaiheissa ja Henki on se, joka sanankin eläväksi tekee.


• Kristillisyydessä on aina kipuiltu eri asioiden kanssa ja väsymyksenkin merkkejä on ajoittain näkynyt ihan eriseuran syntyyn saakka. Tänä jumalattomana aikana, jona korostuu itsekkyys, ahneus, seksuaalisuus jne., on varmasti vaikeaa jokaisella Jumalan lapsella. Varmasti on tuhannet ja taas tuhannet rukoukset nousseet Jumalan puoleen, että armollinen Isä meitä lapsiansa varjelisi ja antaisi seurakunnan rakkaudessa vaeltaa. Tapahtukoon kaikessa kuitenkin Isän tahto.


Unohtui sanoa, että on ollut oikein mukava lukea teidän keskustelujanne. Kalervo – veljeä mukaillen, olisi mieluummin lukijan, kuin kirjoittajan paikalla. Tahdon kuitenkin kirjoittaa jotakin, itsenikin vuoksi, että ei tarvitse ajatuksissakaan olla yksin, tai varsinkaan, että vihollinen saisi meissä sijaa.
Avatar
Taavi
vakiintunut
 
Viestit: 148
Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Paikkakunta: kotimökki

ViestiKirjoittaja Taavetti » 17 Kesä 2007, 11:02

Taavetti, 23.3.2006, klo5.99 ip.
Muutama sana vastaukseksi, kun JIA kysyi puhujien osuudesta vääriin henkiin. On aivan loogista, että vihollinen pyrkii eksyttämään nimenomaan puhujia ja muita keskeisiin tehtäviin asetettuja. Jos sellainen eksyminen tapahtuu ja väärä henki kasvaa vahvaksi, on siitä helposti seurauksena repeämä eli eriseura. Sen välttämiseksi on jokaisen syytä rukoilla rakkaiden puhujaveljien puolesta, että heille annettaisiin nöyrää mieltä, että voisivat elämän sanaa oikein jakaa ja ruokkia Herran laumaa oikealla ravinnolla. Puhujankin sielu elää samasta evankeliumista kaikkien uskovaisten kanssa. Olemme tasapäistä joukkoa.

Eksyminen on kuitenkin mahdollista jokaisen kohdalla. On syytä muistaa Mestarimme kehotus: Valvokaa, että lamppu palaisi Yljän tullessa. Eksymistäkään ei tarvitse pelätä yli voimien, vaan aina on lupa ja kehotus iloita vapaasta armosta.
Jokohan on tarpeeksi käsitelty henkien erottamisen lahjaa, seuraavana on vuorossa Biblian ilmaisun mukaan sanottuna moninaiset kielet. Jääköön se toiseen kertaan.

vekkuli, 23.3.2006, klo 6.01 ip.
Jaakko puhui hyvin.
Jumalalle kiitos, kun saamme matkata uskovien seurassa. Saamme synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä, ihanan Jumalan sanan ohella ja taas on voimia jatkaa matkaa. On suoranainen ihme, että kiusauksia aivan pulppuavassa maailmassa, meillä uskovilla on vielä paikka saada voimia niiden vastustamiseen. Välillä kompastumme, mutta aina taivaan Isä ohjaa lapsensa oikealle tielle.


Olemme säästyneet liberalismilta, joka hajottaa kansan kirkkoammekin. Siitä taivaan Isälle kiitos ja ylistys. Meillä on myös sama henki ja usko. (mm helluntailaisuudessa seurakunnissa opetuskin vaihtelee paikkakunnan mukaan)
En voi kuin yhtyä Jaakon kanssa siihen, että missä uskosta puhutaan, niin sen pitää olla sellainen paikka, missä meidän uskovien opetukset ovat johtotähtenä.
Ajatelkaa kuinka tähänkin foorumiin tulee vähän väliä meidän arvostelijoita, ja suoranaista pilkan ja kiusan tekoakin harrastavat toisinaan. Jotkut ovat muka uskovaisia, (eri hengellisyyksien jäseniä) ja kuitenkin tulevat pilkkaamaan Jumalan valtakunnan asukkaita. (Onneksi on paljon meitä ymmärtäviäkin, Taavetin huomautus)
Siksi on hyvä, että tällä foorumilla on monta modea, kun yksinäiselle modelle tämä olisi liian raskasta korjata selviä harhaoppeja. Siinä olisi tavallisen ihmisen usko todella kovilla.

Toivon Jumalalta teille kaikille, sekä itselleni kaikkein heikoimpana Jumalan palvelijana, voimia tässä koettelemusten laaksossa, mikä elämä on. Elämä on ainakin taaksepäin katsottuna lopulta hyvin lyhyt, ja kiitos Jeesus Kristukselle, sen jälkeen saamme antaa henkemme taivaan Isän vahvojen käsivarsien suojaan ikuisiksi ajoiksi.

Hannu Wegelius, 23.3.2006, klo 8.52 ap.
Jaakko, olet todella rakas veli, sydämeni yhtyy noihin mitä sanot ja puhut vielä niin hyvin sanoiksi, että ne on helppo ymmärtää.
Näinhän se on, tällä palstalla, ja minun tuttuni, joka miettii omia oppejaan, ja väittää valehtelijaksi. Kun palstallakin on tasan tarkkaan kerrottu yleisiä helluntailaisia opetuksia…Niinpä niin on asian laita, että ”älä väittele harhaoppien kanssa, ettei tule osalliseksi hänen synneistään,” eli luopumus.

vekkuli, 23.3.2006, klo 10.53 ap.
Huomasin, kun luin myöhemmin kirjoitustani, että aikomani toivomus Taavetille ei ollutkaan siirtynyt ajatuksistani näytölle. Toivoisin että Taavetti jaksaa vielä kirjoittaa vääristä hengistä ym. Ja kyllähän muutkin saavat oikein mielellään kirjoitella.

vekkuli, 23.3.2006, klo 11.27 ap.
Meillä Hannuseni ei varmaankaan ole lopulta mitään tekemistä helluntailaisten oppien kanssa. Pitänee vain rukoilla, että Christian saisi parannuksen armon vääristä hengellisyyksistä. Jos hän vähääkään lukee Raamattua, niin toivottavasti Jumala avaisi Raamatun kirjoituksia hänelle, että oivaltaisi, että metsään menee oikein rytinällä tällä hetkellä.
On se kumma, kun he odottavat näkyvää Jumalan valtakuntaa rajoineen kaikkineen. Jeesus sanoi 2000 vuotta sitten, että Jumalan valtakunta on lähestynyt, mutta karismaatikot eivät ole sitä vieläkään oivaltaneet.
Anteeksi jos vaikuttaa siltä, että panettelen helluntailaisia, mutta kun suvussanikin on henkilöitä, jotka ovat lähteneet Jumalan valtakunnasta helluntailaisten riveihin. Onneksi osa on jo palaamassa takaisin uskovien joukkoon, kun ovat myöntäneet helluntailaisuuden tuntuvan vieraalta.

Itse kielsin aikanaan Jumalan olemassa olon juuri helluntailaisten kokousten takia, joita jouduin käymään seuraamassa muutaman kerran. Ne kaatumiset ja siansaksan puhumiset tuntuivat heti alkuun niin vastenmielisiltä. Ajattelin että siellä ainakaan ei Jumalaa ole, joten ei voi olla muuallakaan.

Taavetti, 24.3.2006, klo 7.30 ap.
Muistaisinko vielä JIAn esittämiä kysymiä asioita vääristä hengistä? Mitään tyhjentävää vastausta en edes yritä antaa jatkossakaan, kunhan vähän pintaa raavitaan. Ne monet hengelliset liikkeet, joita ympärillämme vaikuttaa, ovat jokainen jotenkin eri lähtökohdista saaneet alkunsa, niihin on turha tässä vaiheessa tuhlata aikaansa. Toki niitäkin voi sanoa eriseuroiksi, mutta perinteisesti aikamme kristillisyydessä on eriseuraksi sanottu eksytystä, joka on lähtenyt viimeisten reilun sadan vuoden aikana. Oli olemassa erilaisia hajaannuksia jo ennen Laestadiusta, niillä on jokaisella varmasti oma pohjansa, ainakin esikoisuuden juurina. Siitäkään lie turha enempää kirjoitella, kunhan mainitsin. En edes tiedä niistä juuri mitään, jos joku haluaa tietoja, niitä löytyy ainakin Seppo Lohen kirjasta: Sydämen kristillisyys.

Vääriksi hengiksi on sanottu, tavallisesti hiljalleen hivuttautunutta eksytystä, kun valvomattomuuden, ja/tai väärille opetuksille altistumisen seurauksena, jotakin vieraita piirteitä on syntynyt raamatullisten oppikäsitysten oheen. Kenenkään ei tarvitse olla mitenkään oppien mestari tai taitaja, mutta tarvittaessa jokaisen on syytä olla valmiina tarkistemaan käsityksiään, sillä eksymisen vaara voi tulla kenelle tahansa. En nyt kirjoita esimerkkejä, vaikka joitakin tiedänkin. Voimme kyllä olla täysin vapaita, ei ole syytä huoleen, kun haluamme ja jaksamme kilvoitella hyvän omantunnon kantajana.

Jos viimein voisimme jättää tämän aiheen, palataan siihen uudelleen, jos ilmenee tarvetta. Kielillä puhumisesta tuskin kovin paljon tarvitsee kirjoittaa, eiköhän meillä kaikilla ole siihen jokseenkin selkeä käsitys. Varmaan apostolit aikanaan itsekin puhuivat eri kielillä, siis ymmärrettävillä kielillä, joten kuulijat saivat oman kielistä saarnaa kuullakseen, olivatpa miltä seudulta tahansa. Tuskin teen vääryyttä Jumalan sanalle, että varmaan nämä parannuksen armon saaneet myös kertoivat löydöstään kukin omalla kielellään. Sekin oli Jumalan Hengen vaikutusta, ja sillä tavalla myös tuli useita kieliä ja kielten selityksiä.

Omana aikanamme kielillä puhuminen toteutui liikuttavalla tavalla, kun suomalainen puhuja saarnasi suomeksi jossakin Etelä-Amerikan intiaanikylän lähellä. Tulkki käänsi puheen englanniksi, toinen tulkki espanjaksi, ja kolmas siitä paikalliselle intiaanikielelle. Tapahtumasta kuulin Siikatörmän leirillä, kertoja totesi siinä olleen monella tulkilla puhuttua Jumalan sanaa. Omalla tavallaan jo itse puhuja on tulkki, mutta kun puhe on tulkittu monen kielen kautta, kertoja pohti, minkä verran alkuperäistä sanomaa mahtoi kuulua lopulliselle kuulijalle. Kuitenkin kuulijat pyysivät evankeliumia ja uskoivat sen omalle kohdalleen. Jumala oli siinäkin tapauksessa rikas aarteiden antaja, kun ei ollut suoraa tulkkia, löytyi tulkinta monen kielen kautta.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavi » 21 Kesä 2007, 19:02

Hynde, 24.3.2006 klo 8.01 ip.
Käsitän että eri henki taistelee Jumalan valtakuntaa vastaan. Se ei pidä ennen vahvistumistaan isoa ääntä itsestään, ettei paljastuisi. Pyhän Hengen ilmoitus hylkäisi pian sellaisen opin. Siksi se kasvaa hiljaa ja kehittyy eksyttävämmäksi.
Silloin kun se saa taakseen niitä, ”joita jonain pidetään,” se kasvaa eriseuraksi.

Taavetti, 25.3.2006 klo 10.01 ap.
Vilkaisin hiukan S24 palstalle ja siellä esiintyi sellainen otsikko, kuin Hoitokokous aallot. Tarkemmin sitä keskustelua tutkimatta, ajattelin, että sille termille on varmaan hyvä antaa selitys. Sille palstalle sitä on turha kirjoittaa, koska joku sen pian vääristelee. Kuitenkin täällä vioin sitä jotenkin yrittää valaista, koska voi sitä ihmetellä, niin tietää ainakin jotakin selitystä. Siionin sisällä vallitsee rauhan aika tavallisesti, joskus on kuitenkin taisteluiden aikaa.

Yksinkertaisesti on kysymys, että Jumala antaa meille rauhan aikoja, että ei ole suurempia henkien taisteluita Siionin sisällä. Onhan meillä ollut rauhallista viimeiset vuosikymmenet, kun ne taistelut menivät ulkopuolelle. Omassa sydämessä taistelu jatkuu itse kullakin, mutta silläkin alueella voimme joskus iloita rauhallisemmista onnen hetkistä.

Taavetti, 25.3.2006 klo 5.27 ip.
En päässyt henkiopista vieläkään, muistin JIAn kysyneen, että huomaako sen väärän hengen itse. En uskalla antaa yksiselitteistä vastausta, sillä joskus sen havaitsee, ei suinkaan aina. . Yleensä meille riittää, että tunnemme suden ääneneroon lampaan äänestä. Se on tärkeää, että Jeesus kulkee lammaslaumansa edellä, mutta vaaran uhatessa Hän asettuu lampaiden ja pedon väliin. On turvallista uskoa, kun Hyvä Paimen valvoo lammashuoneen ovea, onpa henkensäkin antanut lampaidensa puolesta.

Tässä on kirjoitettu armolahjojen ymmärryksestä lestadiolaisuudessa, vaikka vain hiukan pintaa raaputtaen. On aiheellista todeta Paavalin jatkossa kirjoittamin sanoin: Mutta nämä kaikki se yksi henki vaikuttaa, jakaen kullekin omansa niin kuin Hän tahtoo.(1Koe. 12: 11)Luvun loppupuolella apostoli monin sanoin kirkastaa, miten olemme yhtä ja samaa ruumista, jäseniä samassa Kristuksen seurakunnassa. Jokainen on tarpeellinen tässä joukossa, lahjatonta ei olekaan, kuten jo alkupuolella taisin mainita. Kannattaa lukea ajatuksin korinttolaiskirjeen 12 luku loppuun asti.

JIA, 26.3.2006 klo 6.38 ip.
Sinulla oli iso työ tässä, Taavetti! Ja minä sain aivan yksityisopetusta. Viime viikko oli todella antoisa, joka päivälle oli luettavaa ja miettimisen aihetta. Kiitos Taavetti.

Taavetti 27.3.2006 klo 9.07 ap.
Jos Jumala on saanut tämän keskustelun kautta meitä yhteisessä uskossamme rakentaa, on se syytä ottaa vastaan nöyrin mielin. Lueskelin vielä eilen sitä korinttolaiskirjeen lukua ja niitä monia opetuksia, joita Paavali siinä aikansa uskovaisille antoi. Mutta ne ovat opiksi myös meille, on aihetta muistutella toisillemme Jumalan valtakunnan, Kristuksen ruumiin jäsenten tärkeyttä toisilleen. Kun Paavali oli sitä monin vertauksin teroittanut, hän luvun lopussa vielä kertaa Hengen antamien lahjojen luetteloa, mutta huipentaa luvun lopun yllättävään vetoon: (Jae 31) Mutta noudattakaa te parhaita lahjoja. Ja vielä minä korkeamman tien teille osoitan.

Uusi käännös sanoo saman asian. Mutta tavoitelkaa kaikkein arvokkaimpia armolahjoja. Nyt minä osoitan teille tien, joka on verrattomasti muita parempi.
Tämä viittaa selvästi seuraavan luvun alkuun. Kannattaa lukea koko luku. Jos minä ihmisten ja enkelien kielillä puhuisin, ja ei olisi minulla rakkautta, niin minä olisin kuin helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.


Siinä se toista vuotta sitten käyty ja siivouksessa kadonnut keskustelu. Tuntui jotenkin vaikealta sitä tänne laittaa, kun siinä on sentään oma osuuteni melkoinen. Hiukan olen stilisoinut tekstiä, joitakin epäolennaisia kohtia jätin pois, Eipä muuta, vieläkö löytyy ilmoituksia aiheen tiimoilta.
Avatar
Taavi
vakiintunut
 
Viestit: 148
Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Paikkakunta: kotimökki

Re: Kasteesta opetusta:

ViestiKirjoittaja O.M » 09 Heinä 2007, 15:43

Weha kirjoitti:Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: "ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle Taivaan valtakuntaan" (Matt.18:1-14). Epäuskoisen aikuisen tulee syntyä uudesti ylhäältä, mutta ei sellaisen tarvitse syntyä uudesti ylhäältä, joka on lapsen uskossa pysynyt.


Valde Palola mainitsi suviseurojen radiopuheessa, että sana, joka on suomeksi käännetty lapseksi, tarkoittaa alkukielellä nimenomaan imeväistä. Tarkastelin kohtia nettiraamatun avulla. Vaikka en osaakaan kreikkaa, voin useimmista asiayhteyksistä päätellä, onko kyse vauvasta, taaperosta, lapsen yleisnimityksestä tai jostain muusta.

Sana 'lapsi' on käännetty sanasta 'paidion' ainakin seuraavissa kohdissa:

Matt.2:9-11
Matt.18:1-5
Matt.19:13-15
Mark.9:36-37
Mark.10:13-16
Luuk.2:27-28
Luuk.9:46-48
Luuk.18:15-17
Joh.16:21

Johanneksen evankeliumin kohdan mukaan 'paidion' on vastasyntynyt:

"Kuin vaimo synnyttää, niin hänellä on kipu, sillä hänen hetkensä tuli; mutta kuin hän on lapsen synnyttänyt, niin ei hän enään muista vaivaansa ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan" (Joh.16:21).

Samoin pieni Jeesus-lapsi Betlehemissä on 'paidion'.

Matt.2:
"9 Kuin he olivat kuninkaan kuulleet, menivät he matkaansa, ja katso, tähti, jonka he olivat nähneet idässä, kävi heidän edellänsä, niinkauvan kuin hän edellä käyden seisahti sen paikan päälle, jossa lapsi oli.
10 Kuin he tähden näkivät, ihastuivat he sangen suurella ilolla,
11 Ja menivät huoneeseen, löysivät lapsen äitinsä Marian kanssa, maahan lankesivat ja rukoilivat häntä, ja avasivat tavaransa, ja lahjoittivat hänelle kultaa ja pyhää savua ja mirhamia."


Meille ei siten jää epäilystäkään, etteikö Jeesus olisi tarkoittanut nimenomaan kaikkein pienimpiä lapsia asettaessaan heidät uskon esikuvaksi.

Huomiota tukee se, Matteuksen evankeliumissa Jeesus toteaa hankkineensa kiitoksensa nimenomaan lasten ja imeväisten suusta.

Matt.21:
"15 Mutta kuin pappein päämiehet ja kirjanoppineet näkivät ne ihmeet, jotka hän teki, ja lapset templissä huutavan ja sanovan: hosianna Davidin Pojalle! närkästyivät he,
16 Ja sanoivat hänelle: kuuletkos, mitä nämät sanovat? Niin Jesus sanoi heille: kuulen kyllä. Ettekö te koskaan ole lukeneet: lasten ja imeväisten suusta olet sinä kiitoksen valmistanut?"


King Jamesin mukaan käännös on "vauvojen ja imeväisten suusta" ("out of the mouth of babes ja sucklings").

"15 And when the chief priests and scribes saw the wonderful things that he did, and the children crying in the temple, and saying, Hosanna to the Son of David; they were sore displeased,
16 And said unto him, Hearest thou what these say? And Jesus saith unto them, Yea; have ye never read, Out of the mouth of babes and sucklings thou hast perfected praise?"


King Jamesin 'babe' näyttää olevan kreikaksi 'nepios' ja sitä käytetään ilmeisesti yksinomaan vauvoista, kun 'paidion' tarkoittaa ilmeisesti myös taaperoikäisiä. 'Imeväinen' (engl. 'suckling') taas näyttää olevan kreikaksi 'thelazo'. Nämä huomiot sillä varauksella, että kun en kreikan kielioppia tunne, niin toki noissa saattaa olla kyse myös taivutusmuodoista. Joka tapauksessa vapahtajamme sanat lasten uskosta eivät jätä epäilyksille sijaa.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Kasteesta opetusta:

ViestiKirjoittaja Taavetti » 09 Joulu 2018, 15:22

Herran pyhä ehtoollinen

Matt.26:26-30 Luuk.22:19-20
Mark.14: 22-26 1. Kor. Ll: 23-29

Sakramenteiksi eli armonvälineiksi me luterilaisittain kutsumme sellaisia pyhiä toimituksia, jotka ovat välittömästi Herran Jeesuksen asettamia. Näihin luetaan kaksi, kaste ja ehtoollinen eli Herran ateria, jota myös kutsumme alttarin sakramentiksi, Kun Jeesus antoi kastekäskyn, mikä tapahtui vasta hänen kuolleista nousemisensa jälkeen, hänen tarkoituksensa ei ollut, että ihmisistä kasteelle taivuttamalla olisi sarjatuotannolla tehty uusia uskovaisia, vaan kastekin on asetettu uskovaisille samoin kuin ehtoollinenkin. Ensin usko, sitten kaste, kuten Jeesus sanoo: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen" (Mark.16:16).


KOSKA EHTOOLLINEN on armonväline, me emme voi tietenkään hyväksyä reformoitua käsitystä, jonka mukaan se on ainoastaan jumalallinen merkki ja muistoateria. Tosin on selvää, että havainnollisestikin nautittavat leipä ja viini, jotka ovat Jeesuksen ruumis ja veri, ovat myös Jumalan merkkejä hänen omilleen. Samoin ehtoollisen merkitys Jeesuksen uhrikuoleman muistoateriana perustuu hänen omaan sanaansa sekä apostoli Paavalin antamaan lisäselvitykseen. Jos ehtoollinen kuitenkin jäisi pelkäksi merkiksi, silloin meillä olisi vain leipää ja viiniä nautittavanamme. Mutta alttarin sakramentti on todella taivaallinen armoateria köyhille Jumalan lapsille, joten me emme voi sitä halventaa.

OMAVANHURSKAAT, jotka luulevat olevansa Jeesuksen omia, vaikka elävät monioppisuuden hengellisessä saastassa, myös käyttävät väärin ehtoollisen merkitystä armovälineenä. Kun he koettavat pimittää taivasten valtakuntaa ihmisten silmistä eivätkä itse tahdo tulla sisälle ahtaasta portista tähän yhteen lammashuoneeseen, he luulottelevat saavansa syntinsä anteeksi esimerkiksi ehtoollisella. Luther on kylläkin puhunut syntien anteeksi saamisen asiasta ehtoollisselitystensä yhteydessä, mutta omavanhurskas näkyy kovin mielellään käsittävän Lutherin väärin. Ei uskonpuhdistajamme tarkoitus ollut opettaa ihmisiä käymään ehtoollisella sitä varten, että he näin tekemällä pääsisivät sisälle armoon ja syntien anteeksi saamiseen. Luther vain tahtoi osittaa, että Jeesuksen omilla on ehtoollisessa syntien anteeksi saaminen yleisessä merkityksessä, nimittäin uskolle luettuna armopäätöksen vahvistuksena. Mutta uskovaisellekaan ehtoollinen ei ole nimellisten syntien anteeksiantoa ja omaltatunnolta perkaamista. Eikä se ole porttina armoon, vaan se on armonpantti eli sinetti, sillä Jeesuksen ruumis ja veri leivässä ja viinissä osoittavat uskolle, että kaikki se runsas armo, joka synninpäästön siunaavassa evankeliumissa tarjottiin Pyhän Hengen saaneiden ihmisten kautta, on tosi ja amen tämän uskomaan jo autetun ihmisen kohdalla.

VOIMME SIIS SANOA, että tie syntien anteeksi saamiseen ei ole tie kirkonpenkiltä alttarinkaiteelle syömään ja juomaan. Luther sanoo asian hyvin selvästi ahtisaarnoissaan: "Kuitenkin pitää tästä kansaa myös oikein neuvoa, ettei yksin sillä työllä itsessänsä, että mennään sakramentille, käytetään ja nautitaan sitä, saada syntien anteeksiantamusta, niin kuin paavilaiset sanovat messutöistänsä, vaan että sinun pitää uskon kautta pitäytyä näihin sanoihin ja lohduttaa itseäsi sillä, että hän (Jeesus) antaa sinulle siellä ruumiinsa, joka on edestäsi annettu, ja verensä, joka on edestäsi vuodatettu, että siis tämän sakramentin käyttäminen ja nautitseminen tapahtuu ainoastaan tämän uskon vahvistukseksi." Lisäksi Luther osoittaa, että uskon vahvistaminen on todella tämän sakramentin parhain hedelmä. Miksi sitten eriseuraiset sanovat uskovaisia epäluterilaisiksi. Mehän korostamme samaa perusajatusta kuin Luther. "Ainoastaan uskon vahvistamiseksi."

NE, JOTKA luulevat, että ehtoollinen huuhtoo synnit pois omaltatunnolta, katsovat tulleensa vanhurskautetuiksi ja uudestisyntyneensä ehtoollisessa. Voi erehdystä. Lutherhan päinvastoin opettaa reformatorisessa kirjasessaan kirkon babylonialaisesta vankeudesta (1520), että sakramentit eivät ole vanhurskauttavia, ja hän korostaa, että sakramentin voimaa on usein korostettu uskolle vahingoksi! Joku voi ajatella, että on pikkusieluisuutta ja turhaa saivartelua puhua näistä asioista ja arvostella eri oppeja. Mutta Raamattu osoittaa, että ehtoollisen väärinkäyttö on kadottavainen synti. Uskoton eli kelvoton nauttii sen tuomiokseen. (1, Kor. 11: 27-29). Omavanhurskas, jolla on vanhurskauden perustus ehtoollisessa, vaikka hän on oven ulkopuolella eli parannuksentekemätön, joutuu perustansa vuoksi kadotukseen. Herra Jeesus ei tunne häntä omakseen. (Luuk. 13:25-28).

EHTOOLLINEN ON uskottomalle ja omavanhurskaalle tosin osallisuus Jeesuksen vereen ja ruumiiseen, mutta ei samalla tavalla kuin uskovaiselle, joka saa uskolleen sakramentissa virvoittavan armoaterian korven matkalle. Kelvottomalle tämä osallisuus on myrkky ja kuolema, kuten Luther sanoo: "Sakramentin väärä korostaminen on synti myös Pyhän Hengen työtä, evankeliumia vastaan. Se on myös itse sakramentin väärinkäyttämistä. Sakramentti kyllä palvelee samaa asiaa kuin evankeliumi, mutta edellinen ei voi korvata jälimmäistä.

NYKYISIN SAKRAMENTTI-INTOILU on lähtenyt uusillekin raiteille. Ennen oli selvää, että ehtoollinen on kristittyjen kesken myös voimakas kokemus pyhien yhteydestä, joka tarkoitti samassa uskossa olevia, suoraan sanottuna samanmielisiä Jumalan lapsia yhdessä Hengessä. Mutta nyt, kun aikamme eksyttäjät ruokkivat ekumenian porttoa, on ehtoollinen otettu armoateriaksi tässä merkityksessä. Ehtoollinen on pantu palvelemaan monioppisuuden yhteyttä, joka ei ole pyhien, vaan saastaisten yhteyttä. Sillä Pyhä Henki ei ole antanut monenlaista Kristuksen oppia eikä kirkastanut totuuden ja armon evankeliumia itsensä kanssa ristiriitaisesti monella tavalla. Voi niitä, jotka alentavat Herran Jeesuksen ruumiin ja veren sakramentin hengellisen huoruuden palvelijaksi.

RAKKAAT VELJET ja sisaret, aika on käynyt lyhyeksi ennen rakkaan Vapahtajamme tulemusta. Valvokaamme ja nostakaamme päämme, sillä kohta päättyy tämä raskas Siionin muurin yövartio, jonka tähden suruttomien suuri seurakunta meitä vihaa. Uskomme vieläkin synnit anteeksi todistuksen sanan ja Karitsan veren kautta ja olemme kärsivälliset Herran tulemiseen saakka.

Sulo Kautto perh.
Päivämies 29.5.1974


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 09 Joulu 2018, 15:22
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Arkistofoorumi



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron