Kirjoittaja mies » 21 Heinä 2015, 21:04
Armas Karsikas
BILEAMIN SALAINEN NEUVO
Niin astui Elia kaiken kansan eteen ja sanoi: kuinka kauvan te onnutte molemmille puolille? Jos Herra on Jumala, niin vaeltakaat hänen jälkeensä, mutta jos Baal, niin vaeltakaat hänen jälkeeensä; ja ei kansa häntä mitään vastannut. (1.Kun. 18:21) Ja Ahab Omrin poika teki pahaa Herran edessä enemmän kuin kaikki ne, jotka hänen edellänsä olivat. Ja se oli hänelle vähä, että hän vaelsi Jerobeamin Nebatin pojan synneissä, hän otti myös Isebelin, Etbaalin Zidonin kuninkaan tyttären emännäksensä, ja meni palvelemaan ja kumartamaan Baalia; Ja asetti Baalille alttarin Baalin huoneessa, jonka hän oli rakentanut Samariassa. (1.Kun. 16:30-32.)
Kun seuraamme näitä Israelin kansan elämänvaiheita kirjoitetun Jumalan sanan mukaan, niin täytyy ihmetellen kysyä: salliiko todella Jumala omalle, siunaamalleen kansalle noin hirveitä eksytyksen aikoja, kun oli kuningas Jerobeamin ja hänen jälkeensä tulevien hallitsijoiden aikana? Kuitenkin Herran sana näyttää sen todeksi tämänkin edellä olevan kuningasten kirjan lauseiden mukaan, jota vastaan ”Elia Tisbiläinen Gileadin asuja” joutui Jumalan lähettämänä profeettana taistelemaan.
Tälläkin synnillä oli kaukaiset ja syvät juuret, olihan uhri Baalin alttarilla aivan samanlainen kuin oli Herran Israelin Jumalan alttarillakin, missä oli siis vika? Vika löytyy tälle synnille jo korpivaelluksen ajalta, jolloin Herran profeettana on Israelissa Bileam Beorin poika ja Moabilaisten kuninkaana on Balak Zipporin poika, joka sanoi midianilaisten vanhimmille. Tämä kansa syö puhtaaksi kaikki, mikä ympärillä on niinkuin härkä syö vihannan laitumelta (4. Moos. 22:4). Näiden aikaansaannosta kertoo seuraava jae: ”Tule siis nyt ja kiroo minulle tämä kansa; sillä se on minua väkevämpi, että minä löisin häntä, ja hänen maaltani karkottaisin ulos; sillä minä tiedän, ketä sinä siunaat, se on siunattu ja jota sinä kiroot, se on kirottu. Ja Moabilaisten vanhimmat ynnä Midianilaisten vanhimpain kanssa menivät sinne, ja heillä oli noitumisen palkka kädessänsä. Ja koska he tulivat Bileamin tykö, sanoivat he hänelle Balakin sanat”(4. Moos. 22:6-7).
Tästä alkoivat sitten pitkät neuvottelut, joiden tuloksena Bileam meni Balakin tykö ja opetti hänelle Israelin Jumalan uhritoimituksen, josta seurasi kauhea hengellinen huoruus eli epäjumalan palvelus Israelissa niinkuin kohta tämän jälkeen on kirjoitettu. ”Ja Israel asui Sittimissä, ja kansa rupesi tekemään huorin Moabilaisten tytärten kanssa, Jotka kutsuivat kansan epäjumalainsa uhrille: ja kansa söi ja kumarsi heidän epäjumaliansa. Ja Israel yhdisti itsensä Baal-Peorin kanssa: niin Herran viha julmistui Israelia vastaan. Ja Herra sanoi Moosekselle: ota kaikki kansan päämiehet ja hirtä heidät Herralle aurinkoa vastaan, että Herran vihan julmuus käännettäisiin Israelista pois. Ja Moses sanoi Israelin tuomareille: jokainen tappakoon väkensä, jotka BaalPeorin kanssa ovat itsensä yhdistäneet” (4. Moos. 25: 1-5).
Tämän kauhistuttavan synnin takia moni Israelista hukkui kautta aikojen, vaikka Herra uudestaan ja aina uudestaan lähetti heille profeettansa osoittamaan monilla vertauskuvilla ja myös suoralla, kovalla rangaistuksen uhkauksellakin, että kansa olisi tehnyt parannuksen ja lakannut ontumasta kahtaalle. Tästä myös Elias Tisbiläinen ajallansa kiivaten kiivaili Baalin
oppia vastaan, Israelin Jumalan kunnian puolesta, korjasi Herran alttarin ja palautti oikean jumalan asettaman palveluksen. Josta Elia sai kokea, kuinka kauhea on väärän hengellisyyden viha, sillä kun Ahab ilmoitti, mitä Elia oli tehnyt Baalin papeille, julmistui Isebelin viha ja vannoi: ”Jumalat minun niin ja niin tehköön, jollen minä huomenna tällä aikaa tee sinun
sielulles, niinkuin yhdelle näiden sielulle” (l. Kun.19: 2). Murhan ajatukset valtasivat Isebelin mielen, ei hän yhtään ajatellut edes järjen kauttakaan asian todellista puolta. Eliahan oli yksin Baalin propheettoja 450 miestä ja 400 Metsistön propheettaa, jotka syövät Isebelin pöydältä. Saivathan he Jumalaansa huutaa antamaan tulta alttarille, eihän Elia sitä estänyt, päinvastoin, hänhän yllytti, huutakaat vahvasti; sillä hän on jumala, hän ajattelee jotakin eli on jotakin toimittamista, eli on matkalla, eli jos hän makaa, että hän heräis. Ja he huusivat suurella äänellä, ja viileskelivät itsiänsä veitsillä ja naskaleilla tavallansa, niin että he verta tiukkuivat. Mutta eihän Baal vastannut. Siinä oli nyt vihan syy. Tyhmiä olivat myös
nuo Baalin papit, kun uskalsivat antautua henkensä kaupalla elävän Jumalan profeetan kanssa taisteluun, Jumalansa voimalla.
”Ja koska ruokauhri piti uhrattaman, astui propheta Elia edes ja sanoi: Herra Aabrahamin, Isaakin ja Israelin Jumala! ilmoita tänäpänä, että sinä olet Israelin Jumala, ja minä sinun palvelias, ja että minä nämät kaikki sinun sanas jälkeen tehnyt olen” (1.Kun. 18:36).
Siinä oli nyt Elian voitto, Herran sana ja toimitus sen jälkeen. Eikö minun sanani ole niinkuin tuli, sanoo Herra, ja niinkuin vasara, joka vuoren musertaa. Tässä olisi tämänkin nykyisen ajan ihmiselle huomioon otettavaa aihetta, sillä ei Jumalan sana ole muuttunut eikä Hänen armojärjestyksensä toiseksi tullut, kun se oli Mooseksen aikana ja Elian aikana.
Ei tule Baalin pappien huutamalla nytkään tuli taivaasta ruokauhria sytyttämään, että kypsyisi uhrin liha lasten syötäväksi, mutta kun elävä Jumalan sana Melkisedeksin pappien kautta julistetaan, niin siinä on köyhille sieluille taivaan kastetta ylhäältä ja ravintoa, jota Jumalan lapsi kaipaa. Karta siis sinä, tämänkin päivän Israel, menemästä moabilaisten uhreille,
ettet tulisi Herran vihan julmuuden kohteeksi ja joutuisi hirtettäväksi aurinkoa vastaan, sillä siinä on kamala olla kaiken kansan nähtävänä ja vielä Herran armoauringon paahteessa kuolemaa tunnolla kantaen siksi, etten totellut Herran sanaa, jota Hänen Siionistaan puhuttiin ja huutamalla huudettiin, vaan luotin omaan viisauteeni ja suureen oppineisuuteeni niinkuin
monet aikamme oppineista ovat tehneet. Herran sana on annettu meille opiksi, neuvoksi ja varoitukseksi sekä valkeudeksi teillemme, ettemme eksyisi lammasten jäljiltä omille teillemme ja Baalin alttareille, joita on kaikki metsiköt ja kukkulat täynnä. Sieltä kuuluu hirveä möly ja aivan sääliksi käy ihmisten sielut, jotka siellä armonaikaansa hukkaan kuluttavat ja luulevat autuaaksi tulevansa ja kuitenkin on surkea heidän pettymyksensä. Mutta vielä enemmän käy sääliksi ne, jotka tänäkin aikana tunnustavat uskoa, kärsivät pilkkaa Jumalan joukon kanssa, kuitenkin jaetulla sydämellä niin, että toinen jalka on Jumalan valtakunnassa, toinen Jumalan sana on selvä tässäkin väärään jumalisuuteen suhtautumisessa. Näin
sanoo Juudaan epistola, Voi heitä! sillä he käyvät Kainin tiellä ja lankeevat Balaamin eksytykseen palkan tähden, ja hukkuvat Koren kapinassa. Nämät ovat häpiäpilkut vieraana ollessansa teidän rakkaus-aterioissanne, jotka ravitsevat itsiänsä pelkäämättä: he ovat vedettömät pilvet, jotka tuulelta ajetaan ympäri, paljaat, hedelmättömät puut, kahdesti kuolleet, juurinensa reväistyt ylös.
”Älkäät vetäkö ijestä epäuskoisten kanssa; sillä mitä oikeuden on vääryyden kanssa tekemistä? eli mitä osallisuutta on valkeudella pimeyden kanssa? Ja mikä sovinto on Kristuksella beliain kanssa? taikka mikä osa on uskovaisella uskottoman kanssa? Eli kuinka Jumalan templi sopii epäjumalain kanssa? Sillä te olette elävän Jumalan templi, niinkuin Jumala sanoo: minä tahdon heissä asua ja heissä vaeltaa, ja minä tahdon olla heidän Jumalansa, ja heidän pitää oleman minun kansani. Sentähden paetkaat heidän seastansa ja eroittakaat teitänne, sanoo Herra: ja älkäät saastaiseen ruvetko, ja niin minä korjaan teitä, Ja olen teidän Isänne, ja teidän pitää oleman minun poikani ja tyttäreni, sanoo kaikkivaltias Herra” (2. Kor. 6: 14-18).
Baalamin oppi on siis vielä täällä uuden liiton puolellakin, muuten ei olisi Pyhän Hengen tarvinnut kirjoittaa edellä olevia varoituksia. Antakoon rakas taivaallinen Isä valituille lapsilleen Hengen valoa ja viisautta karttaa tuota saastaista Baalamin oppia eksytyksestä, jolla nytkin on sama sävel kuin Koran, Dathanin ja Aburamin aikana, että koko kansa oli pyhä, koska oli sakramentillinen kansa. Olihan ympärileikkaus, jonka Jumala oli jo Aabrahamille antanut ja Jumala antoi Egyptistä lähtemisen hetkellä pääsiäislampaan, joka olkoon teille niinkuin Herra sanoo: ”Sentähden pidä tämä sääty sinulle ja sinun lapsilles ijankaikkisesti” (2. Moos. 12: 24). Tähän nojasi Koran heimo pyhyyden. Tähän nojaa myös tämän ajan hengellisessä saastassa elävä suuri, maailmaa käsittävä ekumeeninen joukko, eivätkä tee parannusta murhistansa, huoruudestansa, petoksistansa ja kaikesta riettaasta elämän menosta. Eivät tunne eivätkä näe Jumalan valtakuntaa, eivätkä valtakunnan Kuningasta, Herraa Jeesusta vaan pilkkaavat sekä Kuningasta että Hänen valtakuntaansa Jumalan armolapsissa.
Mutta Sinä, ristiin naulittu elävä Siionin Kuningas, anna armokasteesi levätä laumasi yllä tänä maailman pitkän viikon lauantaiehtoona, ettei heitä hengellinen uneliaisuus saavuttaisi vaan heillä olisi lakki päässä, vyö vyöllä, kengät jalassa ja sauva kädessä niinkuin matkaan kiiruhtavaiset. Vaatteet pesty Karitsan veressä. Jääkää joka hetki uskomaan Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä kaikki turmeluksen viat ja niistä johtuvat epäilykset ja synnit armosta anteeksi. Amen