Hannes69 kirjoitti:Kun kaikki joilla on armolahja, ovat saaneet sen Pyhältä hengeltä ja Pyhä Henki sen edelleenkin heissä vaikuttaa ja Raamattu sanoo että kaikki jotka hengeltä vaikutetaan, ovat Jumalan lapset. Tästä päätelmästä herää kysymys että oliko Aabraham Achrenius, varhaisemman herännäisyyden johtaja Jumalan lapsi koska Hulkko kertoo hänellä olleen johtamisen armolahja ja myös toinen yhtä tärkeä kysymys,
Kirjailija-albumi, 1898 kirjoitti:Kansan syvissä riveissä sitä vastoin alkoi Herran Hen-
gen vaikutus yhä valtavammin näyttäytyä. Ensin tämä vai-
kutus kyllä pukeutui sairaloisesti kiihkeään muotoon, ennen-
kuin se pääsi tunkemaan läpi sen vanhoillisuuden kuoren,
joka Lounais-Suomessa on sekä kansan voimana, se kun
kevytmielisiä mullistuksia estää, että sen vahinkona, kun se
tahtoo tukehuttaa kaiken kehityksen. Sairaaloisessa muo-
dossa se niin näyttäytyi Liisa Eerontyttäressä, joka kesällä
v:na 17 56 paimeneen mennessään oli ottanut mukaansa Den-
tin kirjan „ Totisen kääntymisen Harjoitus" ja siitä luki kado-
tettujen tuskista. Unessa kuvautuivat sitte nämä kauhut
hänelle. Valittaen sekä huutaen riensi hän heti kotiinsa San-
tion kylään Uudenkirkon seurakunnassa liki Uuttakau punkia,
tunnusti siellä syntinsä ja kehoitti kaikkia palajamaan synnin
tieltä ennenkuin helvetti oli heitä niellyt. Kauhu valtasi kuulijat
ja pian kuultiin kautta kylän sekä kodeissa että pelloilla väli-
tusta ja huutoa. Monet joutuivat myöskin tainnos-tilaan,
näkivät kauhukseen syntisyytensä ja edessään ammoittavan
kadotuksen. Kodialan kylässä samaa seurakuntaa tapahtui
kohta sen jälkeen samankaltainen herätys. Pitäjän papisto
riensi miehissä tätä muka »väärää oppia" vastustamaan, uh-
kasi vankeudella Turun linnassa ja raippavitsoilla, luki saar-
natuolista kiellot luvattomien kokousten pitämisestä ja sai
muutamat palajamaan entiseen suruttomuuteen. Mutta toiset
riensivät etsimään johdatusta muualta ja semminkin kirkko-
herrat Uudessakaupungissa Johan Hoeckert ja Laitilassa
Niilo Hedeen, joiden seurakuntiin herätys niinikään ulottui,
tulivat heille uskonnollisiksi johtajiksi. Yhä laajemmalle levisi
herätys: Mynämäelle ja Euraan, jopa Huittisiin ja Köyliöön
asti. Abr. Achrenius, joka itse samaa tuskallista tietä oli
saanut herätyksensä, tuli monelle heistä hengelliseksi johtajaksi.
hepa kirjoitti:Oliko noissa herätyksissä mahdollisesti kyse ns. Viklundilaisuudesta?
Pöytäkirjat liitteineen by Suomen Kirkkohistoriallinen Seura; kirjoitti:Herrnhutilaisuuden esiintyminen Suomessa
Abn Achreniuksen valaisemana.
Kirjoittanut
Martti Ruuth.
Esitelmä Seuran vuosijuhlassa 19 p. tammik. 1906.
Varsin läheisesti on Abr. Achrenius tutustunut
herrnhutilaisliikkeeseen sellaisena kuin se esiintyi Ruot-
sissa ja Suomessa 1700-luvun keskivaiheilla. Ruotsissa
hän ensin siihen tutustui. Hän saapuikin luovuttuaan
pappisvirastaan Ruotsiin aikana, jolloin vasta virinnyt
herrnhutilaisliike siellä alkoi vetää yhä kasvavaa huomiota
puoleensa ja saavuttaa yhä lisääntyvää menestystä.
Elokuussa 1741 Achrenius saapui Tukholmaan, missä
muutamia viikkoja viivyttyään muutti ensin Kungsöriin,
sitte Örebrohon, kuitenkin ahkerasti pitäen yhteyttä yllä
pietistipiirien kanssa pääkaupungissa myöskin matkoja
sinne tekemällä. Pari vuotta ennen Achreniuksen tuloa
Ruotsiin oli Svean hovioikeuden silloisen presidentin
vapaaherra Strömfelf\n hovipappi Thore Odhelius isäntä-
väkensä kannattamana alkanut voimakkaasti ja menes-
tyksellä vaikuttaa herrnhutilaisen suunnan hyväksi. Odhe-
liuksen vaikutusvalta alkoi kilpailla kuuluisan pietisti-
saarnaajan Tollstadiuksen vaikutusvallan kanssa. Tuk-
holmassa muodostui «Odheliuslaisten** suunta Tollsta-
diuksen herännäissuunnan vastapainoksi. 1740 sai uusi
liike Ruotsissa kasvavaa voimaa, kun suutari Elias Öster-
gren ja puuseppä Olof Björn silloin veljesaniteetin lä-
3
34
hettäminä lähetteinä saapuivat kotimaahansa Ruotsiin
herrnhutilaisliikkeen levenemistä edistämään. Alkaen Gö-
teborgista ulottivat nämä miehet vaikutuksensa kautta
koko maan etelästä pohjoiseen Lapin rajoille saakka, pe-
rustaen siellä täällä herrnhutilaisia veljespiirejä.
Ja vihdoin pari kuukautta jälkeen Achreniuksen
tulon Turusta Tukholmaan saapuivat sinne ent. Upsalan
yliopiston dosentti maist. Arvid Gradin sekä ent. ruu-
kuntekijä Martin Dober, hekin herrnhutilaisuniteetin lä-
hetteinä raivaamaan alaa veljesseuran työlle Ruotsissa.
Heidän onnistuikin voittaa suosiota asialleen muutamien
niin kirkon kuin valtakunnan johtomiesten puolelta. Up-
salan arkkipiispa Steuchius saatiin taivutetuksi suosiolli-
suuteen uutta liikettä kohtaan, ja Tukholmassa pastor
primarius Erik Alstrin tervehti ilolla herrnhutilaisliikettä
separatistisen ja mystillisen liikkeen tehokkaana vastapai-
nona. Valtiomiehistä taas esim. »hattujen*' johtomies, kreivi
Karl Oyllenborg ja valtakunnanneuvos, vapaaherra Ceder-
ström lausuivat ilmi harrastuksensa uutta suuntaa kohtaan
sekä omistivat sille suosiollista huomiota. Paitsi tällä niin
sanoakseni »diplomaattisella'' toiminnallaan Gradin saar-
naajana, esiintyen niin hyvin kirkoissa kuin yksityisissä
kodeissa ja piireissä, antoi uutta eloa ja vauhtia herrnhu-
tilaisliikkeelle Tukholmassa. Eikä ainoastaan Tukhol-
massa, vaan hän matkusteli myös yltympäri maaseuduilla
siellä olevia veljespiirejä tervehtimässä ja vahvistamassa.
— Tällaisiä veljespiirejä oli siellä päin, missä Achrenius
asuskeli, esim. Vesteräsissa, Örebrossa ja Arbogassa.
Ne voitot, mikä tämä uusi herrnhutilaisliike saavutti,
eivät olleet vähimmät pietistis-separatistisissa ja mystilli-
sissä piireissä. Niin hyvin maallikkoja kuin pappeja, jotka
olivat aikaisemmin yhtyneet tuohon epäkirkolliseen liikkee-
seen, liittyi nyt lukuisasti herrnhutilaiseen suuntaan sa-
malla palaten kirkon yhteyteen, — seikka, mikä ei
35
ollut vähimmin omiaan kiinnittämään huomiota tähän liik-
keeseen ja voittamaan sille myötätuntoa kirkolliselta taholta.
Niinpä esim. Länsigötanmaalla olevan Främmestad'in seu-
rakunnan kirkkoherra Tengbom, jonka seurakunta joudut-
tuaan hänen ankaran pietististen herätyssaarnojensa kautta
voimakkaan herätyksen valtaan oli liukunut separatistiseen
valtaväylään, östergrenin vaikutuksesta liittyi herrnhu-
tilaissuuntaan, ja hänen seurakunnastaan Främmestadista
tulikin sitte yksi herrnhutilaisuuden pesäpaikkoja Ruotsissa.
Siitä mystillis-pietistisestä piiristä, mikä oli lähinnä
Abr. Achreniusta, oli entinen Tollstadiuksen apulainen,
past. Jonas Hellman, joka kuten Achreniuskin separa-
tististen mielipiteitensä tähden oli luopunut pappisviras-
taan, nyt tullut herrnhutilaisuuden vaikutuksen alaiseksi
ja vuotta ennen Achreniuksen Tukholmaan tuloa jälleen
astunut pappissäätyyn. Ja jopa vihdoin ruotsalaisten
mystikkojen etevin johtaja, Sven Ros^n, jonka kanssa
Achrenius oli ollut läheisessä yhteydessä, oli v. 1743 liit-
tynyt herrnhutilaisseuraan. Tosin hän oleskeli isän-
maansa rajojen ulkopuolella, mutta kirjevaihdon kautta
hän innokkaasti koetti entisiä ystäviään kotimaassa joh-
dattaa herrnhutilaiseen suuntaan ja palaamaan jälleen
kirkon yhteyteen.
Että Achrenius avoimine ja vilkkaine uskonnollisina
harrastuksineen näin ollen Ruotsissa ollessaan tuli tutus-
tuneeksi herrnhutilaiseen suuntaan, on luonnollista. Ja
hänen muistiinpanonsa, joskin ne ovat niukat varsinkin
mitä tulee hänen Ruotsissa oloaikaansa, todistavat kui-
tenkin epäämättä että hän on herrnhutilaisuuteen Ruot-
sissa ollessaan tutustunut sekä omien persoonallisten
havaintojensa kautta että muuten hankittujen tietojen väli-
tyksellä. Muun muassa hän sanoo eräässä kohtaa muis-
tiinpanojaan:
Kirjailija-albumi kirjoitti:Tuuli puhaltaa kussa hän tahtoo, ja sinä kuulet hänen
humunsa, etkä tiedä kusta hän tulee taikka kuhunka
hän menee". Näin kuvaa kirkon Herra Jeesus
Kristus Henkensä vaikutusta ja työtä. Ja kirkon historia on
halki vuosisatojen todistanut kuvauksen todellisuutta. Salai-
sesti tuulen lailla syntyy ijankaikkisuus-elämä ihmisessä, muo-
dostaa hänet uudeksi, ilmenee hänen toiminnassaan ja vaikuttaa
herätykseksi toisissa, käyden sydämmestä sydämmeen. Kuten
emme määrää tuulen syntyä, mutta kuulemme sen humua ja
saatamme seurata sen kulkua, niin emme määrää syntyä uuden
elämän, mutta me voimme seurata sen kehitystä ja kulkua.
Tätä tehdessämme opimme paljon tuntemaan Herran teitä ja
ihmettelemään hänen töitänsä.
Kanuunain jyske oli tauonnut Pultavan kentällä ja veri-
virtoihin oli Ruotsin mahtavuus hukkunut. Pakolaisena heit-
täytyi Ruotsin sankari-kuningas Turkin helmaan ja hänen
uljaat sotilaansa vietiin sotavankeina ensin Venäjän sydän-
maille, sitte kankaiseen Siperiaan. Täällä he tulivat Saksasta
lähteneen pietismin vaikutuksen alle, ja kun he rauhan tultua
palasivat kotimaihinsa, tulivat he sinne tuon suuren rauhan
ruhtinaan Jeesuksen Kristuksen tunnustajina. Erään näistä
Suomeen palanneiden sotasankarien kodissa oleskeli yhteen
aikaan nuori ylioppilas, jonka nimi sitten on saanut hyvän
kaiun kirkkomme historiassa: Abraham Achrenius. Tuossa
kodissa vallitseva vakaa uskonnollinen elämä ei voinut olla
tuntehikkaaseen, runolliseen nuorukaiseen vaikuttamatta, mutta
selvyyteen uskon asioissa ei hän kuitenkaan vielä tullut.
[/quote]mies kirjoitti:Sairaaloisessa muo-
dossa se niin näyttäytyi Liisa Eerontyttäressä, joka kesällä
v:na 17 56 paimeneen mennessään oli ottanut mukaansa Den-
tin kirjan „ Totisen kääntymisen Harjoitus" ja siitä luki kado-
tettujen tuskista. [/u]
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa