Kirjeitä

Muistoja menneiltä ajoilta sekä
Vanhoja säilyttämisen arvoisiksi harkittuja keskusteluja foorumillamme.

Kirjeitä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 14 Syys 2009, 19:25

Evakon poluilta

Herra antoi ja Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi." (Job. 1:21).

Nuo pyhän kirjan sanat johtuivat mieleeni, tervehtiessäni kaikkia kaidan tien matkamiehiä tämän rakkaan lehtemme välityksellä, joka onkin ainoa lohdun tuoja tänne evakon asuinmaille.
Herra on kuljettanut tämän maallisen matkan tähän asti niin, että on täytynyt menettää ajallinen koti, ja lähteä tänne vieraalle paikkakunnalle. Tuntui raskaalta, kun piti luopua ajallisesta kodista ja omaisuudesta. Mutta kiitos olkoon taivaalliselle Isälle, että hän silti on ruumiin ja sielun suojellut. Täällä myrskyn maassa on moni Jumalan lapsikin menettänyt maallisen asuinpaikan ja on saanut lähteä sodan pauhujen mailta vieraille seuduille. Sinne jäivät kaikki heidän tavaransa ja talonsa. Sitten on saatu kuulla, että vihollinen on polttanut kodin.

Nyt kysytään meiltä, Herran omat, uskoa ja kärsivällisyyttä näiden kaikkien koettelemuksien keskellä. Herra yksin tietää kaiken tarkoituksen. Meidän asiamme on vain uskoa, että kaikki on sittenkin meidän parhaaksemme iankaikkisen elämän tiellä vaeltaessamme. Minä uskon, että rakas Isämme on nähnyt meissäkin, hänen lapsissaan, niin paljon tämän maailman tavaran palvojien mieltä, että hänen on täytynyt antaa meille kuritusta, että sielumme tallella pysyisi. Herra sanoo: ”Älkää kootko maailman tavaraa, sillä ruoste sen raiskaa, koi syö, varkaat varastavat ja kaivavat!" Eikö olekin meille monelle nyt näin käynyt? Tavaramme ovat varkaat varastaneet ja kaivaneet. Kuitenkin taivaallinen Isämme katsoo näissä kaikissa vaiheissa meidän sielumme parasta: että se vain tallella pysyisi. Meihin on niin paljon tänä maailman aikana tarttunut tämän maailman tomua, että Isän täytyy sitä meistä pois puhdistaa, että me hänelle olisimme otollisia.

Muistammehan, kun olimme lapsia, niin meitä äitimme pesi ja puhdisti, ja hän käytti saippuaa pestessään, meitä. Kun saippua meni silmiimme, niin me aloimme itkeä ja estellä, että äiti ei käyttäisi sitä enää. Koskeehan se meihinkin, rakkaat veljet ja sisaret, kun rakas Isäkin meitä puhdistaa. Mutta kun meitä on puhdistettu, tuntuu sanomattoman hyvältä, että Isä niin sittenkin teki. Oma liha, perkele ja maailma eivät soisi, että kuolematon sielu puhtaana pysyisi, ja tallentuisi iankaikkiseen elämään. Me uskomme, että se on Isän puhdistuskeino tänäkin aikana, kun hän on ottanut meiltä monelta pois ajallisen omaisuuden. Ettemme me siihen kiintyisi niin, että se tulisi meille ensimmäiseksi asiaksi. Näin Herra tahtoo näyttää meille, että on aivan kestämätöntä kaikki, mikä on ajallista. Sen tähden, rakkaat matkaystävät, pyydän, että kun käytte Isän
eteen omien asioidenne kanssa, rukoilkaa minunkin, heikon evakon puolesta, että rakas Isä antaisi minullekin uskon voimaa, kestääkseni täällä kiusausten korvessa, uskon tiellä Hänen tulemisensa päivään asti, ja että minäkin saisin kerran katsella rakastajaani kasvoista kasvoihin siinä maassa, missä ei enää kenenkään tarvitse lähteä evakkojen tielle. Siellä ei ale enää vaaraa, että menettäisimme kotimme. Kun nykyaikana katselee tämänkin seudun elämää, täytyy sanoa, että pimeyden ruhtinas on pannut kaikki voimat liikkeelle. Hän tietää loppunsa olevan lähellä. Sen tähden hänellä on kiire saada kuljettaa ihmislapsia synnin teosta toiseen, että ne poloiset eivät ehtisi ajatella, mitä heidänkin rauhaansa sopii. Nuoret tytöt ja pojat elävät kaikessa lihan saastaisuudessa. Monesti eletään nyt, niin kuin viimeistä päivää. Eivät jouda monetkaan tämän ajan nuoret ajattelemaan, mihin heidän matkansa kerran päättyy.

0i seuratkaa, te vanhurskaiden kotien lapset, matkanne mittaria ja tarkatkaa, minne olette menossa, kun vielä olette armon ajasta. Nyt oli vielä otollinen aika. Nyt on vielä autuuden päivä. Nyt vielä on Herra Jeesus a armoistuimena. Emme tiedä, onko näin vielä huomenna. Jospa Hän olisi silloin jo tuomioistuimella.
Sen tähden on nyt otollinen aika ottaa askel armoistuimen eteen. Antakaa, nuoret, tänä päivänä Uhrikaritsan veren puhdistaa sydämenne saastan, niin saatte tuntea, kuinka kuoleman enkeli kulkee teidän ohitsenne, kun veren merkki on sydämenne ovenpäällisessä ja pihtipielessä. Ajatelkaa kohtaanne te, jotka luette näitä rivejä, ja joille ei ole vielä saanut tulla Herra Jeesus sielun ystäväksi! Rukoilkaa taivaallista Isää, että Hän antaisi teille elävän uskon ymmärryksen, ja että Herran Jeesuksen veri puhdistaisi sydämenne saastaisuuden.

Pyydän Herran Siionia muistamaan minuakin, heikkoa matkamiestä, esirukouksissa. Terveiset kaikille kotiseutuni Herran omille Alatorniolla, samoin koko Herran kansalle.

H. Juntto
Siionin Lähetyslehti tammikuu 1945



’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 01 Tammi 2010, 21:53

Kivirannalta

»Tähän asti on Herra meitä auttanut."


Kun edellisellä kerralla tervehdin Herran kansaa, niin tein sen Muurolasta. Olin siellä parantolassa. Yllä mainitut sanat johtuivat mieleeni, kun nyt saan jälleen tervehtiä Jumalan lasten laumaa täältä kotikylältä.
Rakas Isä on kuljettanut täällä korven matkalla näin, että on antanut ruumiin terveydenkin parantua. Saan jälleen alkaa tehdä työtä, jonka Isä onkin itse määrännyt meille täällä ajallisesti elääksemme, niin kuin sen hänen sanastaan olemme lukeneet.
Täiläkin kylällä on pieni peltopalanen taivaallisella Isällä kasvamassa. Se pyyntö on meilläkin täällä, että Isä rakas, anna säilyä tämä pelto täälläkin, että sinä saisit poimia kypsät, tuleentuneet jyvät aittaasi, kun meillä itse kullakin täältä poislähdön aika ja hetki, ja sitten, kun sinä, Isä, korjaat viimeisenä ja suurena elonkorjuupäivänä kaikki kypsät jyvät puimatantereelta. Suo, että tämänkin kylän ja koko Tornionjoen varrelta olisi paljon kypsää viljaa, koko Lapin läänissä ja koko isänmaassamme.
Nyt maailmanajan lauantaipäivänä näyttää, että ihmispoloisilla on kiire, että ennen viimeistä päivää ennätettäisiin tehdä oikein paljon syntiä. Mutta he poloiset eivät arvaa eivätkä ota huomioon, minkälainen palkka maksetaan suurena tilinteon päivänä.
Tilinteon päivänä astuu esiin kaksi joukkoa. Toiset käyvät elämän ylösnousemukseen, ja toiset tuomion ylösnousemukseen.
Jos näitäkin puuttuvia rivejä lukee jokin sellainen ihminen, jolla olisi halu astua esiin tilinteon päivänä elämän ylösnousemukseen, mutta ei ole vielä uskon kautta siihen kelvollinen, otapa, rakas ystävä, huomioon, että nyt on vielä otollinen aika, nyt on vielä autuuden päivä.

Nyt se Kuningas, joka tilinteon päivänä on valtaistuimella, on vielä täällä armon istuimella. Kyselepä sellaisilta, joita tämän lehden palstoilla ja riveillä nimitetään Jumalan lapsiksi, mitä sinun pitää tehdä täällä armon ajassa, että saisit sitten tilinteon päivänä astua esiin elämän ylösnousemukseen, niin kyllä varmaan he osaavat antaa sinulle oikean neuvon. Kun kuulet, että sinulle sanotaan: usko Herran Jeesuksen nimessä ja pyhässä veressä kaikki synnit anteeksi, niin olet opastunut oikealle paikalle. Ja kun uskot, niin kuin sinulle saarnataan, niin sillä hetkellä sinut istutetaan taivaallisen Isän viljapeltoon, uutena oraana kasvamaan, ja elonleikkuuta odottamaan. Kun pysyt Herran pellossa kasvamassa, niin sinut matkan päässä nostetaan vanhurskasten ylösnousemukseen.

Näin todistavat Jumalan pyhät sanat. Näin todistavat myös ne, jotka ovat täällä uskon kautta autuuteen kätketyt.

Niille sisarille sieltä Hämeestä, Pikonlinnan parantolasta, jotka muistivat minua niin monisivuisella ja erittäin kauniilla kirjeellä, lausun parhaat kiitokset tämän lehtikirjoituksen kautta. Toivotan teille onnea taivaan tiellä sekä pikaista paranemista, että pääsette itse kukin sieltä pian kotiinne. Vaikka ollaankin kasvoista tuntemattomat, niin uskon kautta sisaria ja veljiä. Silloin ollaan saman Isän lapsia. Rohkenen tähän kirjoittaa vastaterveiset kaikilta Muurolan parantolan Jumalan lapsilta, joita siellä on pieni osa, verrattuna parantolan väkilukuun. Tännekin on tullut niitä maailman ajan lauantaipäivän uskontoja. Oli myös parantolassa sellaisiakin, jotka harrastivat kitaran soittoa ja lauloivat omia laulujaan. Eivät kelvanneet heille Herran kansan virret, eivätkä myöskään uskoneet muuhun kuin vain rukoukseen. He sanoivat poloiset, että kun vain` rukoilee, niin kyllä Jumala auttaa. Jeesuksesta kyllä puhuttiin, mutta eivät he tarvinneet käyttää sovintosaarnaa, tullakseen uskoon.

Kun seuraa kaikkia tämän maailmanajan illan merkkejä, jotka ovat kirjoitettuina pyhissä kirjoituksissa, niin Jumalan sanan mukaan on vaarallinen aika elettävänä. "Jos taitaisi tapahtua, niin valitutkin eksytetään." Mutta me saamme uskoa vakavasti Isämme varjelukseen. Hän kyllä omistaan pitää hyvän huolen, että oikealla tiellä pysymme.
Meidät on uskon kautta Herraan Jeesukseen autettu, kuoleman tieltä elämän tielle. Me saamme esirukouksessa toistemme puolesta käydä taivaallisen Isän eteen, että hän varjelisi meitä tällä vaarallisella maailmanajalla, että jaksaisimme kilvoitella loppuun asti. Matka kun päättyy, niin kilvoitus loppuu ja päivämies palkan saa. Puhaltakaamme täällä vähän aikaa vielä, veljet ja sisaret, vaskitorviin, kun ollaan sodassa. Sitten kun enkelit alkavat puhaltaa pasuunaan, niin vaskitorvien ääni lakkaa. Sitten koittaa iankaikkinen rauha. On ihmeellistä ilonpitoa, kun enkelkuoroon saavat kaikki maasta ostetut yhtyä. "Ei siellä enää muisteta, ett' ompi oltu sodassa."

Pyydän, veljet ja sisaret, teitä kantamaan minuakin esirukouksissa Isän eteen, kun omia asioita puhutte Isälle.
Jääkää Jumalan, Isän, haltuun, koko Herran kansa.

Jumalan rauhan terveisin
H. Juntto

Siionin Lähetyslehti, helmikuu 1956
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 28 Huhti 2011, 19:32

Korven matkalla


Kiusausten korvessa matkaava Jumalan armolapsi on kyllä niin monesti saanut tuta, kuinka Herra on suloinen. Mutta kun koettelemusten helteessä joutuu olemaan pitkänkin aikaa, niin jo väsynyt ja uupumus alkavat voittaa. Ei jaksa Jumalan armolapsi muistaa niitä aikoja, jolloin Herra antoi Eedomin veripilven kostuttaa kuivaa, helteen polttamaa maata, jossa vielä heikko uskon oras yritti taistella hellettä vastaan, odottaen kastetta taivaasta. Jaksaakseen vielä taistella ja saada juuriansa syvemmälle, imeäkseen sieltä tuota tärkeätä kastetta, jota se kaipaa, ettei tulisi kuivettumisen kautta kuolema. Rakas Jumalan lapsi, kun Herran Sioni on vielä korpimatkalla, niin se joutuu monenlaisiin kiusauksiin perkeleen, maailman ja oman lihan kautta. Nämä kolme päävihollista Jumalan armolasta piirittävät yöt ja päivät.

Älkää rakkaat ja valitut väsykö, vaikka teitä moninaisissa kiusauksissa kiusataan, vaan olkaa iloiset ja toivossa kestävät. Sillä Pyhä Henki ei anna sinun olla ilman kiusausta. Mutta Hän vahvistaa sinua ja valmistaa sinua kiusausta kestämään. Sillä koska te kiusauksen kestäneet olette, taritsee Jumala itsensä teille niin kuin rakkaalle lapselle. Sillä ei sinun sielusi saa rauhaa eikä sinun henkesi lepoa. Mutta kyllä sinua virvoitetaan ja vahvistetaan, kun sinä käyt armoistuimelta siunausta kerjäämässä. Jos ei Jumalan armolapsen asiat näin olisi, niin tuo vihamies Perkele pääsisi sinut silloin puhaltamaan pois kuin oljenkorren. Sen jälkeen ei sinulla kyllä enää olisi kiusauksia miltään puolen, ei perkeleen, maailman eikä oman lihan taholta. Mutta silloin sinulla ei myös olisi elävää uskoa eikä elävää toivoa, vaan sinä olisit kuollut. Niin kävi Israelin lapsille kiusauksen korvessa, kun he sydämissään kääntyivät Egyptiin.

Rakkaat armolapset, kilvoitelkaa vielä vähän aikaa, ja tyytykää siihen, mitä Pyhä Henki teille kirkastaa. Älkää antako sydämiemme paatua kiusausten ollessa, saapuvilla, vaan käykää rukouksin ja huokauksin taivaallisen Isän sydämelle! Hän teitä ajallaan kyllä korjaa, kun kiusauksen kestätte. Ja uskokaa vielä Isän sydämeltä epäilykset ja matkan viat anteeksi. Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä rauhaan ja iloon asti.

Kiusausten helteessä taisteleva ja väsynyt veljenne vaivassa ja valtakunnassa.
Veijo Toivonen
Päivämies 17.8.1961
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Kirjeitä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 05 Tammi 2016, 11:33

Uudenvuodenkirje pakolaissisarelle

Toivotan Jumalan armoa ja rauhaa Sinulle sisällisesti, sekä ulkonaista rauhaa meille kaikille. Tärkeintä tämän rauhattomuuden keskellä olisi Jumalan rauha sielussa. Sitä aarretta omistamaan uskon Jumalan vetävän sinuakin kaikkein koettelemusten kautta. Ajallisten menettämisellä, Hän tahtoo irrottaa sinun sydäntäsi niistä, että huomaisit todella, kuinka epävarmoja ja katoavaisia ne ovat. Ja kuinka tärkeä olisi omistaa taivaallisia aarteita, joiden arvo ei katoa aikojen vaihteluissa, ei sodan melskeissä, eikä edes kuolemassa. Vaan silloin niiden nautinto vasta alkaakin täydellisesti, kun ihmisjärki näkee kaiken lopun olevan käsissä.

Sisareni rakas! Ajallisessa katsannossa on menetyksesi suuri: kunnossa oleva koti, jossa on elämä turvattua, ja saatavissa kaikkea, mitä jokapäiväiseen elämään tarvitaan. Jättää se, ja vielä lasten kanssa; ei mikään maallinen menetys niin suurta ole, vaan jos voisi sanoa Lutherin tavalla, että jää sittenkin Jumalan valtakunta, olisi se onnesta, mutta kun olet vielä ulkopuolella siitä, olet köyhä. Jumala, rakas Isä, saakoon puhua sinun sydämellesi sillä kielellä rakkautensa puhetta, että et enää saattaisi vieraana pysyä sille elämälle, joka on Jumalasta, ja jonka Hän tahtoisi antaa kaikille kalliisti lunastetuille ihmissieluille. Nyt on etsikon aika. Ihmiset ovat olleet kovakorvaisia evankeliumin äänelle, kun sitä on tarjottu vuosikymmeniä rauhassa ja rakkaudessa, mutta nyt on alkaneet tykit ja sotatorvet puhua, nyt sataa taivaalta tulta, pommeja ja myrkkykaasua, nyt lentelee turmanlinnut rauhallisten kotien yllä. Se kaikki on ankaraa parannussaarnaa. Moni koti menettää jäseniänsä, se on vielä ankarampaa saarnaa. Monet ovat jo siitä vaarin ottaneetkin, monen kohdalle on Jumalan pelastustarkoitus menestynyt. Kuolema, lahjomaton vieras, on astunut lähelle. On pannut kysymään, oletko valmis, jos tänä yönä tai päivänä sielusi otetaan pois? Aina on armonaika yhtä tärkeä, lähtö yhtä arvaamaton, mutta kun ihmiset eivät usko sitä, täytyy Jumalan asettaa kuolema silmäin eteen. Suuri paljous onkin tullut Jumalan huoneeseen saatetuksi, vaan vielä on ulkona valituita.

— "Joita Jumala rakastaa, niitä myös kurittaa." Hän kurittaa ja ajaa etsimään Kristusta. Oi, että ihmiset vaarin ottaisivat pian, eivätkä tottelemattomuudellaan jatkaisi tätä vaivan aikaa. Raamatusta näemme, että kun Israelin kansa luopui Jumalasta, kuritti Hän sitä pakanain vitsalla, so. sodalla pakanain kanssa, mutta kun he katuivat ja kääntyivät Herran puoleen, niin rangaistus lakkasi. Suomelle on paljon hyvää suotu, vaan tottelemattomuutensa tähden sitä nyt suomitaan. Oi, ettei tämä etsikonaika pääsisi kenenkään kohdalla ohi vaarinottamattomana! Ei kaikki elämänaika ole etsikonaikaa. Moni, joka on Jumalan uudistuvat kutsut hyljännyt, on joutunut epätoivoon, ettei ole enää jaksanut uskoa, vaikka olisi halunnutkin, ja korvillaan on vielä kutsua kuullutkin. Moni on niin paatunut, ettei ole enää tuntokaan liikkunut. Se on jo suolapatsaan kaltaisuutta. Ei Jumalan Henki nuhtele iankaikkisesti.

Kun on tällainen Jumalan vetämyksen aika, ja tarjotaan, niin silloin on otollinen aika ja autuuden päivä. Silloin, jos kieltäytyy tottelemasta, voi sydän paatua. — Ei ihmisen tarvitse odottaa sitä, että toimeen tulematon hätä tulisi, että olisi sitten pakko tehdä parannus. Eikö vanhemmastakin ole mieluumpaa, jos lapsi vähin kehotuksin tottelee, ettei tarvitse kurilla pakottaa. Niin Jumalakin tahtoisi, että ihminen seuraisi hiljaista kehotusta, joka tunnosta puhuu, että parannus olisi tehtävä. Sen parempi, jota pikemmin, sillä epäusko on erottava seinä Jumalan ja ihmisen välillä. Kun se tulee pois, pääsee lapsen suhteeseen, joka on niin turvallinen ja ihana, ettei luulisi enää harhailevan ulkona tästä valtakunnasta kenenkään, jolla suinkin on tilaisuus siihen tulla. Herra Jeesus maksoi syntivelkamme verisellä kärsimisellään ja kuolemallaan. Hän täytti edestämme lain vaatimukset, ja huusi täydellisen huudon, joten tulimme täysin sovitetuiksi Isän edessä, ja otolliseksi iankaikkiseen autuuteen.

Suuri rakkautensa meihin, ja Isän tahto, olivat ne voimat, jotka saattivat Hänen kuoleman katkeruutta ja syntein painon kauheutta maistamaan, ettei meidän tarvitsisi iankaikkisen kuoleman katkeruutta ja kauheutta maistamaan, ettei meidän tarvitsisi iankaikkisen kuoleman valtaan ja kadotuksen kauhuihin synteimme rangaistukseksi joutua. Oi, ettei Hänen verensä olisi tarvinnut turhaan vuotaa Sinun kohdallesi. Jospa pian tarttuisit kiinni siihen auttavaan käteen, joka taivaasta päin on ojennettuna sinuakin kohden. On vaan 2 valtakuntaa. Perkeleen valtakuntaan kuuluu arvelematta kaikki tuo kauhistus: synti sodanajan hirmujen ja rauhanajan riemujen muodosta, sitten myös kaikki muotojumalisuus, jota on lukemattoman monista eri kaavoista tämän maan kamaralla. On sitä saastaa ja kuonaa vaikka mistä nimestä. Ei luulisi kenenkään oikein ajattelevan ihmisen haluavan kuulua tuohon valtakuntaan, ei edes sinne siistemmälle puolellekaan, kun kuitenkin se vajoaa pohjattomuuteen pyhinensä ja pahoinensa. Sitten on katuminen myöhäistä. Minkä vuoksi ihminen oikein sitten riepelehtaa tuon valtakunnan rajan sisäpuolella, jossa on kuninkaana orjuuttava hirmuhallitsija, jolla on paha mielessä kaikkia kohtaan, ja jos jonkun aikaa suo menestystäkin, niin huonon palkan sittenkin antaa uskollisimmastakin palveluksesta: ikuisen piinan ja vaivan? Sitä täytyy suuresti ihmetellä niiden kohdalle, joilla on tieto ja näkö, millä puolen he ovat, että miksi viipyä siellä, kun rauhan valtakuntaan olisi vain lyhyt askel, ja täällä on kaikki taivaan aarteet käytettävänä, on voidetta ja parantajia Gileadissa.

Miksi sitten ei minun kansani tytär ole terveeksi tehty? sitä todella kysyä profeetan kanssa. "Antakaa teitänne autettaa, ” kuuluu Jumalan kutsu, ja apostoli sanoo: ”Jumala on meissä sovintosaarnan säätänyt." Niinhän se on, että me ihmiset voimme vain luonnollisten aistien huomioitavaksi saattaa tätä asiaa, nimittäin kuultavaksi ja luettavaksi. Emme voi painaa sydämeen, niin halusta kuin sen tekisimmekin. Luther sanoo sen olevan uskovan vallassa, eikä antajan: jos sen uskot, on se sinulla; ellet usko, jäät osattomaksi. Ihmisellä on vastaanottovelvollisuus. Eihän se velvollisuus ole suuri ja raskas? Luulisipa sen tekevän, kun saa sillä Jumalanlapsioikeuden, taivaan rauhan sieluunsa, tulee puetuksi Herran Jeesuksen valmistamaan vanhurskauden vaatteeseen, sydän täyttyy ilolla siitä onnesta, kun on kaikki synnit anteeksi Jeesuksen veressä. Vielä tulee niin turvallinen olo, ettei tarvitse pelätä kuolemaa, vaan saa ikävöiden odottaa pois pääsyä tästä riitelevästä osuudesta parempaan majaan siinä maassa, jossa Herra Jeesus on aurinkona, nautintona ja kiitosvirren ahteena iankaikkisesti.

"Jotka Hänen vastaanottivat, niille Hän antoi voiman Jumalan lapsiksi tulla." Se on apostoli Paavalin vakuutus siitä, että osattomaksi ei jää lapsioikeudesta, jos vastaanottaa taivaan lahjan, Herran Jeesuksen. — Minkälaisilla syillä mahtaa vihollinen sinua estää? Kyllin pätevää ei löydy. Ne ovat tekosyitä, ne ovat viivytyksiä, että armonaika livahtaisi ohi, ja tulisi myöhäinen, ja – toivottomuus. Jos maallisen kotisi menetys saisi olla sinulle portaana iäisen kodin omistukseen, ei se olisi liian suuri hinta siitä. Ilman hintaakin olisit saanut taivaallisia aarteita, jos olisit ottanut vastaan. Eipä tiedä jos, ensin Jumalan valtakunnan vanhurskauksineen omistettuasi, olisit saanut ajallisen kotisikin pitää. Kuitenkin Jumala on luvannut sen etsittyä antaa kaikkea muutakin, ja antaa kyllä omillensa, mitä he tarvitsevat, kuten loppiaissaarnassa Luther sanoo: "ennen kuin Jumala sallii köyhän kristityn joutua hätää kärsimään ja nälkään kuolla, hankkii Hän hänelle vaikkapa satojen peninkulmien takaa ihmisen, joka häntä auttaa, ja lohduttaa." Ainoastaan Herran siunaus rikkaaksi tekee. Mutta siunausta ei saata toivoa, ellei itsekin osoita kuuliaisuutta. Usko siis synnit anteeksi Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä, niin pääset kaikista kalleimman aarteen omistajaksi." Sen suurimman onnen sulle tuokoon tämä uusi vuosi! Toivoo siskosi, S. R.

J. K. Kyllä kai sitä järkevä, lujaluontoinen, terve ihminen, kuten sinäkin, voi rohkeutta ylläpitää, kääntämällä asioita parhain päin, ja olemalla toivorikas. Mutta kun on Jumala omana Isänä, niin on rohkeuden perustus varma, ja rohkeus järkkymätön. Kyllähän uskovaisissakin on heikkoja luonteita, jotka hätäilevät ja pelkäävät, kun eivät muista, kuinka hyvä turva heillä on. Sen vuoksi on tarpeen lietsoa aina rohkeutta mieliin. Meille ei käy pahemmin, kun Jumala on hyväksi nähnyt sallia. — Jumala ei ole tulistuneen Isän kaltainen, joka vihaisesti vitsalla ajaisi lastaan käskyjensä täyttämiseen. Vaan taivaallinen vanhin on kuin rakastava äiti, joka hellästi kehottelee ja rakkaudesta lapsensa onnen tähden, jota lapsi ei itse ymmärrä, tarttuu kuin pakotettuna vitsaankin, kuten lastesi parasta tarkoittavana äitinä olet kokenut. Niinpä taivaallinen Isä, joka sielusi pelastusta tahtoo, rakkautensa pakottamana sallii sinullekin koetuksia, kunnes tottelet kutsuansa.

Jumalan lapsena ollenkin tarvitsemme samaa kasvatusmenetelmää Häneltä. Sen tähden: "meitä täällä vähän aikaa, jos tarvitaan, moninaisilla kiusauksilla vaivataan." Ole rohkea tekemään ratkaisu kuoleman tieltä elämän tielle, niin kaikki asiat parhaaksi kääntyvät. Niin parhaaksi, että taivaassa tavataan, ellei täällä olisi tilaisuutta. Mitä silmä ei ole nähnyt, eikä korva kuullut, ei myös kenenkään sydämeen astunut. Niin aavistamatonta ja tulkitsematonta hyvää Jumala on valmistanut omillensa. Saamme uskoa, ettemme pety rohkeimmissakaan toiveissamme. Esimakua siitä saa Jumalan lapsi silloin, kun pääsee maistamaan Herran suloisuutta, ja sydän täyttyy ylitsevuotavasti Jumalan rakkauden ja ilon tuntemisella. Jää Jumalan rauhan ja armon haltuun tullaksesi sen omistajaksikin. Sama.

Siionin Lähetyslehti, helmikuu 1940
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Kirjeitä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 21 Tammi 2016, 14:41

Matkan varrelta

Olen saanut seuraavan kirjeen, jossa mielestäni on paljon asiaa. Ehkäpä se on omiaan johtamaan meitä itsetutkisteluun ja toimintaan.
”K-järvi 14. 10. 1949.
Jumalan terve!
Kun huomasin "Siionin Lehdestä," että "Pöytäkirjoja" on jäänyt suuri osa myymättä, mikä on ikävä asia taloudellisestikin ja sitten niin rakentavia ja rohkaisevia saarnoja niissä on, jotka olisi niin kovin tarpeen matkaevääksi, väsyneelle ja kiusatulle korven matkaajalle.
Rohkenen esittää Teille erään pienen toivomuksen, jota on usein keskuudessamme harkittu, mutta ei kukaan uskalla sitä esittää, vaikka niin moni hartaasti sitä toivoisi. Sopisiko se Teille tai puhujaveljille, että heidän mukaansa varaisi kirjasta myytäväksi seuratilaisuudessa, isommissa seuroissa edes. Kun niin moni sisar kysyy usein, että onkohan täällä mitään kirjoja myytävänä puhujilla. Seuroihin lähtiessäänhän jokainen varaa jonkun markan mukaansa ja halusta veisi kotoväellekin seuraterveiset kirjasen muodossa K-ssa, oli seurat joku vuosi sitten, ja siellä oli saatavana useampaa laatua kirjoja, ja ne meni hyvin kaupan. Tai jos se sopisi, että lähettäisitte myytäväksi kirjoja eri puolille kyliä, varmaan ilomielin joku sisar tai veli ottaa sen asian hoitaakseen, olemme sitäkin harkinneet monesti jo. Kun postikulut on nyt siksi kalliita, että pienestä kirjasesta menee postirahana liki sen hinta, eikö vanhojen tule asiaksi niiden tilaaminen. Täällä K-järvellä ei ole montakaan sisarta uskomassa, (valtaosa kuuluu "evankelisiin"), mutta kyllä suuri osa halusta lukee meikäläistä kirjallisuutta.
Jos päätätte, että lähetätte myytäväksi kirjoja, niin tänne K-järvelle kyllä saisi lähettää edes pienemmän erän aluksi kirjoja ja jonkun adressin kumpaisiakin. Sisar Elli F. Lupasi kyllä ottaa sen asian hoitaakseen, kun hän asuu aivan postin lähellä, eikö se sopisi, että siirtotilille vaan rahat niistä tai suoraan Ouluun.
Kyllä varmaan E-järvellä ja L-järvelläkin ottaisi huoleksi tämä pikkupalvelus Jumalan valtakunnan asialla, jossa meillä on liian paljon hitautta. Sisaren osoite olisi: ........................... Minä asun niin kaukana syrjäkylällä, etä minun on hankalampi hoitaa postitusta. Elli, nuori sisar olisi halukas pieneksi aseeksi Herran asialle.
Lukekaa anteeksi antaen tämä puutteellinen esitys ja monet Jumalan rauhan terveiset meiltä K-järven sisarilta, me kaikin tunnemme Teidät. Toivomme rohkeutta ja voimaa edelleenkin julistamaan synnistä ja armosta. Jäämme kaikin suurina syntisinä Lunastusarmon turviin, joka meitä nostaa, kantaa ja pelastaa, siksi kunnes saamme kuulla kutsun, "Tulkaa minun Isäni siunatut".
---------------------
Viime lokakuun 25-26 p:nä pidettiin Oulussa kristillisyytemme puhujainkokous. On sanottava, että harvoin olen ollut niin lämminhenkisessä, yksimielisessä ja sanalla sanottuna hyvässä tilaisuudessa. Syystä voisi sanoa, että kokouksessa "oli yksi sydän ja yksi sielu". Eräitä puheenvuoroja tekisi mieli suorastaan julkaista lehdessämme. Ehkäpä siihen tuleekin tilaisuus. Kokouksessa kaikui mieskohtainen anteeksiantamus. Sitä julistettiin ja se löysi vastakaikua. Varmaan se veli luonnehti sattuvasti kokouksen vaikutelmaa, joka sanoi: "Kyllä meillä on hyvä Jumala." Hänen armonaurinkonsa valaisi kysymyksiä ja sulatti sydämet. Totisesti tällaisia kokouksia tarvitaan, että keskinäinen rakkaus säilyisi, mahdolliset asiat korjattaisiin aikanaan ja kallis evankeliumin työ menestyisi ja levittäisi tervehtäviä, siunaavia vaikutuk$ia ympärilleen.
Toimittaja
Siionin Lähetyslehti sivu 222/1949
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Kirjeitä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 26 Tammi 2016, 10:44

Muurasjärveltä


Ajattelin kirjoittaa vähän tähän rakkaaseen Siionin lehteen Muurasjärven kuulumisia.
Tämä kyläkunta, joka kuuluu Pihtiputaan pitäjään, on Vaasan ja Oulun läänien rajamailla. Vastaa pohjoisesta Reisjärven pitäjään, ja matkaa kylämme keskustasta on Reisjärven kirkolle noin 20 kilometriä.
Kyläämme on elävän kristillisyyden sanoma tuotu jo useita vuosikymmeniä sitten. Niille rakkaille Herrassa pois nukkuneille veljille ja sisarille Jumala kirkasti saarnassaan taivaan tien. He saivat uskoa omalle kohdalleen pelastuksen armon ja näin sitten jättivät meille nyt eläville kalliin perinnön viedä tätä pelastussanomaa Jeesuksen käskystä eteenpäin.
Työ Herrassa ei ole mennyt hukkaan. Noin 6 vuotta siten, jolloin uskovien joukko oli pienen pieni, muutamissa kymmenissä vain, on nyt lisääntynyt että on toista sataa ja Hengen viljelyskelpoista maaperää on vielä jälellä paljon.
Seurojakin on pidetty. Ensimmäiset isot seurat olivat v. 1944. Ne olivat niin siunatut, että seurakunta lisääntyi aika paljon. Seurojen toimeenpanijat iloitsivat, kun Isä oli työn vaikeuksissakin siunannut. Vastasyntyneet lapset myös iloitsivat, kun löysivät taivaan tien. Silloin sai allekirjoittanutkin uskoa omalle kohdalleen syntein anteeksiantamuksen ihanan sanoman. Sen jälkeen on seuroja pidetty joka kesä ja pienempiä lisäksi. Viimeksi oli seuroja elokuun lopussa. Niissä olivat puhujina rakkaat veljemme op. Leinonen Oulusta ja khra Veikko Pentikäinen Haapajärveltä. Veli Leinonen oli ensi kertaa, Pentikäis-veli on käynyt täällä useammin. Käyntinne, rakkaat veljet, jätti terveen ja siunatun muiston ja aina käykin niin, kun ollaan vain Jumalan asialla, jolta kaikki hyvä anti tulee.
Meillä on oman seuratalon rakentamispuuhat. Olisihan hauska kokoontua oman katon alle. Yritys tuntuu meitä vähän pelottavan, kun tarvittaisiin siinä rahaa. Mutta kun jaksamme taaskin uskoa, että tämäkin hyvä anti tulee varmasti taivaan Herralta, niin varmaan hän yrityksemme siunaa. Meidän on käsketty vain häneen luottaen toimia. Jumala onkin jo yritystämme siunannut, kun Reisjärven seuroissa kannettiin kolehti asian hyväksi. Kiitos, rakkaat reisjärveläiset ja kaikki, jotka muistitte meitä avullanne. Kyllä Jumala apunne siunaa. Siitä myös ilmeni, että teillä on rakkautta meitä kohtaan. Niin rakastakaamme vain jokainen toinen toistamme, niin silloin me valkeudessa vaellamme. Jeesuksen Kristuksen Jumalan Pojan veri puhdistaa meidät silloin kaikista synneistä.
Jäämme taaskin Jumalan rauhassa toisiamme rakkaudella muistamaan.
Heikko veljenne vaivassa ja valtakunnassa.
Matti Tiainen
Siionin Lähetyslehti sivut 223, 224/1949
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Kirjeitä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 28 Tammi 2016, 14:06

Kirje Turtolan Sirkankylästä

"Täällä usein korpimaita kulkeissa, Synkät pilvet peittävät mun kotimaan, vaan kun Jeesus Henkens' kautta lohduttaa, silloin mustat pilvet kaikki hajoaa."
Kyllä täällä Sirkassakin on aivan mustan korpimaan läpi kulkemista. Ei tänne pääse valonsäde paljoakaan paistamaan, täällä kun on Jumalan sanan lukeminen ja kuuleminen jäänyt meillä kaikilla uskonveljillä ja -sisarilla toisarvoiseksi asiaksi. Emme me tarvitse kuulla Jumalan sanaa enempää kuin lukea sitä. Meillä alkaa jäädä Jumala pois sydämistä. Täällä mustassa korpimaastossa tämän maailman murheet ja ahneuden perkele anastavat meiltä kaiken paremman pyrkimyksen. Emme me jouda enää rukoustilaisuuteen. Jos joku suuri syntinen sellaista Jumalan palvelusta yrittäisi saada kylässä harjoitettua. Joko meidät on Jumala hyljännyt? Tuntuu vähän siltä, kun emme saaneet tänne Jumalan sanan julistajaa muualtakaan. Allekirjoittanut pyysi tänne seuroja ja kirjoitti muutamalle saarnamiehelle, pyysi häntä antamaan tietoa, koska hän voisi lupautua tulemaan tänne allekirjoittaneen kotia seuroja pitämään, vaan ei ole hän vastannut mitään.
Kyllä, rakkaat veljet ja sisaret, meidän täytyisi alkaa useammin huutaa elävän Jumalan tykö, jospa hän vielä kuulisi meitä, jos hän vielä auttaisi meitä meidän suuressa hädässämme, sillä me olemme suuren syntitaakan alla. Se on vanha-aatami ja epäusko, kateus, lähimmäisen panettelu, ahneus. Ahneus on tämän ajan kaikkein yleisin synti ja silloin se on vaarallisin kompastuskivi, joka saattaa meidät oikealta tieltä väärälle tielle.
Kyllä minä, rakkaat Jeesuksen ristintien kulkijat, olen kaikkiin synteihin osallinen, mutta pyydän teitä rakkaat uskonveljet ja -sisaret, että ottakaa minutkin matkatoveriksenne ja ohjatkaa minutkin oikealle tielle ja todistakaa minulle, suurelle rikolliselle suuret synnit anteeksi, että minäkin saisin tämän korpivaelluksen päätyttyä ottaa osaa siihen suureen juhlaan, jonka Jeesus on itse valmistava niille, jotka katuvaisella sydämellä Jeesukseen Kristukseen turvaten poistavat päältään tämän maailman irstaisuuden, suuren syntitaakan, ja pukevat päälleen Jeesuksen Kristuksen armon, ja ottavat ristinsä ja seuraavat häntä. Herra Jeesus Kristus, auta meitä.
Paavo Parpala.
Siionin Lähetyslehti sivu 224/1949
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Kirjeitä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 30 Tammi 2016, 13:06

Tervehdys Livolta

Haluan piirtää muutaman sanan tähän "Siionin Lähetyslehteen" täältä Livolta ja tervehtiä Jumalan lapsia. Armo ja rauha olkoon kanssanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, joka on ristillä kuollut meidän syntiemme tähden ja koko maailman syntein tähden, kun hän on avannut tien perille asti. Rakkaat Jumalan lapset, kyllä on armojen armoa, että saamme Jeesusta seurata, sillä mikä on sen ihanampaa kuin jo nuorena Jeesuksen rintaan saada painaa pään, kuunnella hänen paimenääniään", vaikka vihollinen käy ympäri kuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä. Rakkaat nuoret Jumalan lapset, älkää kuunnelko vihollisen houkutuksia! Älkää Jeesusta kieltäkö. "Ei Jeesus sua hyljätä voi. Hän kantaapi armonsa helmaan ja hellästi hoitaapi hän." Kyllä meitäkin, nuoria Jumalan lapsia, taivaasta hoidetaan. Kyllä sieltä tarkalla silmällä katsotaan, kun me parannuksentekijöinä ja synnin poispanijoina matkaamme tämän vieraan maan päällä. Me olemme vain kuin kylämatkalla täällä. Pian meidät kutsutaan taivaan kotiin kunnian rannalle enkelien seuraan. Siellä me saamme kasvoista kasvoihin nähdä veriylkämme ja saamme ehtoollista viettää hänen kanssaan ja valkopukuisten ja kruunattujen kanssa. Eivät silloin enää muistu nämä maalliset murheet. Ne ovat kaikki poissa. "Isä itse kyyneleetkin pyyhkii pois, että morsian Jeesustansa nähdä vois."
Kuule sinäkin, kiusatuin korven tien kulkija, joka tunnet, että olet huono ja puuttuvainen ja huikentelevainen, usko kaikki anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä aina rauhaan ja vapauteen asti. Minäkin olen huono taivaan tien matkaaja. Kantakaat minuakin rukouksin taivaan Isän luo, että minäkin kerran saisin yhtyä voitonvirteen.
Teillekin, te uskottomat, tahdon sanoa: tehkää parannus tekin, te uskovaisten vanhempien lapset, te kyynelten ja rukousten lapset. Ajatelkaa, kuinka monta rukousta on noussut taivaan Isän puoleen teidänkin edestänne. Pysähtykää jo syntijuoksussanne, sillä, jos uskottomassa sieluntilassa täytyy mennä yli kuoleman virran~ kyllä silloin on ikävä kotitalo.
Lopetan tämän paljon puuttuvaisen kirjeen. Jääkää Jumalan rauhaan!
Monin rakkain terveisin Olavi Juutinen
Siionin Lähetyslehti sivu 224/1949
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Kirjeitä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 31 Tammi 2016, 16:04

Lumijoen kirje

Eipä ole tainnut näkyä kirjoituksia Lumijoen kulmalta Jumalan lasten elämästä tässä omassa lehdessämme.
Onhan meitä täällä piskuinen lauma aivan kuin Herran kynttilöitä tien valaisijoina ja viittoina. Allekirjoittanutkin on maailman synnin ja lavean tien ja itsevanhurskauden kulkijasta viimein Jumalan armon johdatuksesta päässyt kuin tuhlaajapoika isän majaan, synnin ja saastan raatelemana ja alastomana. Tunsin itseni aivan kadotukseen tuomituksi. Ajattelin, että Jumalan armo ei enää kuulu tämänlaiselle syntiselle ollenkaan.
Mutta ihme tapahtui. Oli seurat naapurissa. Jumala oli lähettänyt puhujan. Hänen sanansa saivat minunkin kurjan heräämään itsevanhurskauden ja epäuskon unestani. Kyllä siinä oli kova taistelu. Sielunvihollinen kuiskasi, että kyllä sinä ehdit tehdä parannuksen vielä tuonnempanakin. Mutta Jumalan kehotus voitti. En, onneton, osannut muuta sanoa veljelle, kuin että kuuluuko Jumalan armo näin suurelle syntiselle. Kun saarnattiin etulahjana kaikki syntini anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä, putosi kuin raskas taakka päältäni. Sain heti voimaa tunnustaa ja pyytää anteeksi kaikki syntini.
Oi sitä Jumalan armon ja laupeuden suurta ja pohjatonta hyvyyttä, kun hän näin syntisen pelastaa kadotuksen tieltä. Kiitän Jumalaa tästä kaikesta sydämestäni. Olen elänyt parhaan miehuuteni Synnille ja maailmalle, mutta nyt elän taivaalliselle Isällemme, Jumalalle. Uskonveljet ja -sisaret, muistakaa rukouksin minuakin, kaidan tien vasta-alkavaa matkamiestä, että kestäisin tämän kilvoituksen perille Isän tykö tämän maailman pilkasta ja viettelyksistä piittaamatta.
Uskonveli Kalle Viinikka pyysi allekirjoittanutta kohdattuaan kirjoittamaan, että hän on palannut takaisin Jumalan lasten joukkoon. Maailma ja sielunvihollinen sai hänet pauloihinsa viime keväänä. Hänkin kulki synnin pimeitä ja saastaisia teitä, tuntien sydämessään kirvelevää tuskaa, ja aina vain etsien lohdutusta maailman tarjoamista huveista ja nautinnoista. Jumalan kutsuva ääni ei kuitenkaan antanut vajota lopulliseen turmioon, vaan kehotti palaamaan takaisin Jumalan lasten joukkoon. Kova oli veljellä taistelu sielunvihollisen kanssa, päästäkseen irti hänen pauloistaan. Veli teki parannuksen samoissa seuroissa kuin allekirjoittanutkin. Oi, sitä riemua, mikä vallitsi veljen kotona. Siellä kiitettiin Jumalaa, kun hän kadonneen lampaan takaisin johdatti lammashuoneeseen. Veljen isä oli niin riemuissaan tästä kalliista asiasta, että ei voinut sanoin kuvata iloaan, kun maailmalta sai poikansa takaisin. Kiitos Jumalalle tästä johdatuksesta.
Olisi täällä Lumijoella viljaa kypsymässä Herran vainiolla, kun vain olisi elonkorjaajia. Pitäisi saada seuroja tiheämpään, että nyt lammashuoneen sisällä olijat saisivat ravita itseään virvoittavien ruokapöytien antimilla ja uusia Jumalan lapsia koota maailman lavealta tieltä lammashuoneeseen.
Uskotaan nytkin kaikki vikamme ja syntimme Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä anteeksi, ja että ne on upotettu armon pohjattomaan mereen. Minäkin heikoin kaidan tien kulkija panen kaiken uskoni tämän varaan, siihen luottaen.
Lopetan tämän köyhän kirjoitukseni virren sanoilla: ”Monet kuollessa ei rauhaa saa, ei kestä Herran kunniaa. Ei pysy eessä Jumalan, kuin seuraajat vain Karitsan.”
Jumalan rauhan terveisin heikko veljenne Armas Kauhanen
Siionin Lähetyslehti sivut 224, 225/1949
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Kirjeitä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 19 Huhti 2016, 15:13

Esivalta - Jumalan palvelija
»Esivalta on Jumalan palvelija, kostaja sen rankaisemiseksi, joka pahaa tekee."
Näin kirjoitti apostoli ja kehotti uskovaisia kuuliaisuuteen esivaltaa kohtaan kaikessa, mikä ei ole Jumalan sanaa vastaan. "Ei ainoastaan rangaistuksen tähden, vaan myös omantunnon tähden." Omantunnon tähden.
Kun nykyään tullivarkaat myyvät salakuljetettua tavaraa, saattaa käydä niin, että uskovainenkin erehtyy ostamaan tällaisia, kelloja ym tavaraa. Halpa hinta houkuttelee. Silloin tulevat kyllä tukeneeksi varkaitten ja rakkareitten puuhia. Mitä omatuntosi siitä sanoo?
Sinä Jumalan ihminen, kavahda sellaista. Jätä väärän voiton tavoittelu sellaisille, joilla ei paremmasta kaipuuta ole.
Me kilvoittelemme katoamattoman ja saastuttamattoman voiton perään. Jumalan rauhaan!
Vesa Koivumäki
Siionin Lähetyslehti 1963, sivut 81, 82
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Kirjeitä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 20 Huhti 2016, 10:10

Vaivojen polulta


Parempi ois, niin usein aattelen,
jos huojennuksen saisin kuormallen.
Vaan ei, niin kauan kuin oon päällä maan,
mua vaiva vain ja risti odottaa.


Nämä laulun sanat tulivat mieleeni, kun aloin jälleen tätä pientä tervehdyskirjettä kirjoittaa teille, rakkaat matkaystävät, veljet ja siskot täällä monien kiusausten ja vaivojen tiellä. Mutta vaikka se on vaivojen tie, se on sittenkin ihana tie. Onnellinen on se ihminen, joka tätä tietä kulkee, oli sitten kuinka köyhä tai kipeä. Vaikka epäilykset ja monenlaiset kiusaukset vaivaavat, niin sittenkin ne kestävät vain hetken.
Muistakaamme kuitenkin, että kun pääsemme viettämään Karitsan häitä, alkaa ilo ja rauha, joka kestää iankaikkisesti.
Varmaankin jokainen, joka tällä elämän tiellä kulkee, ajattelee minun kanssani, että kyllä tuo kuorma saisi olla keveämpi eikä tuon ristinkään tarvitsisi olla näin raskas kantaa. "Vaan ei, niin kauan kuin oon päällä maan, mua, vaiva vain jaristi odottaa." Vielä vähän aikaa taistelemme, ei ole enää pitkälti kotimaan ihanalle rannalle. Siellä ei ole enää näitä tuskia, ei vaivoja, joita täällä saamme kärsiä. "Ei siellä enää muisteta, ett' ompi oltu sodassa. Ei turmeluskaan ahdista, vaan kaikk' on tyyntä, suloisaa." Niin, tämä se meitä, rakkaat, rohkaisee ja vahvistaa, kun meillä on tuo kallis iankaikkisen elämän toivo ja meitä hoidetaan Jumalan valtakunnassa. Emme halua lähteä sieltä, ja mihin me menisimmekään? Ei löydy muualta niin ihanaa paikkaa kuin on tämä Jumalan valtakunta, josta kaikuu kallis saarna syntien anteeksiantamuksesta Jeesuksen nimessä ja veressä. Siinä on se lääke, jota sielumme kaipaa yhä uudelleen ja uudelleen.
On kallista, että minäkin kaikista huonoimman tuntoinen saan omistaa tuon niin suuren armon, että olen saanut kaikki syntini anteeksi ja minä haluan edelleen uskoa. Haluni on perille päästä. Pyydän, että muistatte minuakin rukouksissanne kantaa taivaallisen Isän sydämelle, että loppuun asti jaksaisin. Jääkää nyt kaikki Jumalan rauhaan. Piirteli monissa vaivoissa ja kiusauksissa taisteleva sisarenne.
Sorja Vilppola
Siionin Lähetyslehti 1963, sivut 82, 83
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Kirjeitä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 13 Touko 2016, 11:49

Elävä usko — Jumalan lahja


On kehotettu kirjoittamaan Siionin lehteen. Mutta, pitäisikö minunkin yrittää tuoda korteni kekoon ja auttaa toimittajaa hänen työssään? Mistä sitten kirjoittaisin? Eikö sillä, joka kirjoittaa, tulisi olla asiaa ja sen tulisi olla evankeliumin hengen mukaista.
Kun saarnamies saarnaa Jumalan sanaa seurakunnalle, ei hän tee sitä siksi, että ihmiset tulisivat vakuuttuneiksi siitä, että hän on lahjakas puhuja. Ei, vaan hän tahtoo tehdä tiettäväksi, että Jeesus Kristus on Herra.
Ei kai meidän kirjoituksissammekaan tarvitse itseämme mainostaa, vaan kaikki saa tapahtua yhteisen asiamme parhaaksi. Meitä on paljon, jotka hätääntyneinä syntisinä olemme huutaneet Jumalan puoleen ja Hän on meitä kuullut ja Hän on meitä lähestynyt seurakuntansa kautta ja palvelijainsa kautta, jotka seurakunnassa sanan virkaa Pyhän Hengen kautta hoitavat.
Olemme valmiit yhtymään tuohon Lutherin ikimuistettavaan lauseeseen, että minä uskon, että minä en omasta järjestäni enkä voimastani voi Jeesukseen Kristukseen minun Herraani uskoa enkä hänen tykönsä tulla, vaan Pyhä Henki on evankeliumin kautta kutsunut ja lahjoillansa valistanut, niin kuin hän koko seurakuntaa kutsuu, kokoaa, valaisee ja pyhittää ja ainoan oikean uskon kautta Jeesuksessa Kristuksessa varjelee. Osaatko sinä olla kiitollinen tästä Jumalalle, että Hän on lahjoittanut sinulle uskon? Entä minä? Täytyy tunnustaa, että tahtoni kylmenee monesti ja suoranainen vastahakoisuus valtaa mielen.
Mutta nämä ovat hetkittäisiä mielialoja. Me elämme uskosta emmekä tuntemisista.
"Armosta me olemme autuaiksi tulleet, uskon kautta, emme itse meistämme — Jumalan lahja se on."
Jumalan rauhaa!
Vesa Koivumäki
1963 Siionin Lähetyslehti, sivu 87
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Kirjeitä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 17 Touko 2016, 17:51

Kirje Kanadasta


Armo, laupeus ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta.
Jo kauan aikaa on ollut sydämeni halu tervehtiä Suomen Siionin asuvaisia, vaan aina on saavuttanut arkamielisyys ja huonouden tunto, varsinkin kun on seurannut niitä jaloja kirjoituksia, joita on parin viime vuoden aikana ollut Päivämiehessä ja Siionin Lähetyslehdessä.
Olimme vuoden 1962 viimeistä tuntia kuluttamassa tyttäremme Lempin ja hänen miehensä Erkin kodissa. Kuuntelimme magnetofoninauhalta rakkaan veljemme Hannes Kamulan saarnaa, jonka hän oli puhunut Minnesotan Betaniassa. Tulikin mieleeni hetki, kun tapasimme ensi kerran rakkaan Kamula veljen Astorian kirkossa. Hän oli juuri alkamassa saarnaansa ja ilmeestä päättäen oli kysymys vakavista asioista. Niinpä olikin. Päivän teksti oli luettu ja siinä kerrottiin huoneenhaltijasta, joka oli hukannut herransa hyvyyden ja tämä asia oli tullut tuon herran korville. Niinpä tulikin esille virasta erottaminen. No — se siitä. Paljon rakkaita terveisiä meiltä kaikilta.
Seuraavana kuuntelimme veli Hanhisuvannon saarnaa, jossa hän profeetta Sefanjan kirjasta kirkasti niitä salattuja totuuksia, jotka tapahtuivat uuden testamentin aamupäivinä. Oli aivan kuin olisit ollut silmäimme edessä, Sulo. Sitten laulelit useita lauluja seurojen loputtua, olit silloin hyvällä tuulella, kun ei "engelskan" sävel mieltäsi madaltanut. Paljon rakkaita terveisiä sinullekin meiltä. Olimme siellä Erkin tykönä uuden vuoden ensi minuuteilla, ja kuuntelimme lauluasi.
On täällä ollut myös veli Hakson saarna, muistaakseni Detroitissa ylös otettu, jossa vaikeroit, että on niin vaikea varata ihmisiä televisiostakin. Sanoit, että rakastakaa, rakkaat matkaystävät, lastenne sieluja, että ei sekään pahe saisi tulla kauttanne esille. Jumala, rakas Isä, pitäköön sinua pienellä paikalla, kun Hän on sinulle kalliit lahjat antanut. Paljon rakkaita terveisiä meiltä kaikilta, vaikka et päässytkään tänne Vancouveriin.
Sitten olisi tässä Einari-veljen vuoro, jota Lepistöksi kutsutaan. Sinulla olisi ollut lupa tulla tänne Kanadaan, mutta olimme silloin niin hajallaan idässä ja lännessä, että sovimme, että käydään Seattlessa kuulemassa, mitä Jumala sinun kauttasi sanoo. Astoriassakin olimme. Monet terveiset sinulle, Herra sinua Varjelkoon, Lähettäkäähän sieltä niitä Paavaleita ja Kanadan paperit kuntoon!
Entäs Taskila-veli! Terveisemme sinulle. Olisitpa sinä saanut tulla toistekin. Nyt sitä vasta asiaa olisi ollut. Olisin minäkin saanut tunnustaa, että minä olin huono profeetta, kun pelkäsin, että papit, pääsevät miehittämään Siionin kukkulat. Pelkäsin, että lähestyy aika, jolloin Elämän Herra tulee, mutta löytäneekö hän uskoa maan päältä! Kyllä siellä oli varmaan raskas ilma Siionissa muutama vuosi sitten, mutta apu tuli ylhäältä.
Suutarin Villelle paljon rakkaita terveisiä. Meidän nuorempi polvi on jäänyt rakkaudella muistamaan ja olimmehan mekin vanhemmat siellä Suomessa monen monissa seuroissa. Täällä olemme magnetofoninauhalta kuunnelleet saarnaasi, että pitää Kristuksen alkuopin antaa sillänsä olla. Kyllä se onkin kaikkein tärkeintä. Siinä on perustus, joka kestää.
Kyllä siellä Suomessa olisi paljon tuttuja nimiä, joita haluttaisi erikoisterveisillä muistaa. Tekin Einot ja Heikit, jotka olette viime vuosien taisteluissa tutuiksi tulleet. Haluan muistaa vielä Poukkulan Antti-veljeä. Olithan Posiollakin siellä marjaretkillä mukana. Olemme täällä usein rakkaudella muistaneet. Paimenpojan pakinoita on jatkuvasti myös seurattu, vieläpä Arpelan ajattelemattomain asiassakin.
Vielä pitäisi muistaa sitä Sakari Pajula -veljeä, jota ovat Tukholmassa nähneet Suomen veljet parikin kertaa ja hänestä kirjoittaneet, mutta eivätpä vain erehtyneet Sakarin osoitetta panemaan, että olisimme saaneet hänelle paljon kiitoksia lähettää rakkauden palveluksista ja kauniista lauluista ja olisimme saaneet onnitella, että olipahan sinullekin Jumala Sirkan valmistanut. Jumala teitä siunatkoon ja varjelkoon tällä elämän kaidalla tiellä.
Haluttaa vielä vähän muutakin kirjoittaa terveisien lisäksi. Jos missä niin täällä on tullut ymmärtämään kirjoitetun sanan arvon ja sen kautta ennen kaikkea seurakuntaäidin arvon. Voi niitä poloisia, joilta on äiti hukassa. Oli tämä äidin hukkaan joutuminen tapahtunut miten ja missä muodossa tahansa, se ei paranna asiaa. Kyllä on ikävä, puhutella niitä poloisia, jotka ovat syntymän saaneet palkkavaimosta. Ne raukat luulevat, että ihmisten tekemä on sellainen karsina, jossa rohjetaan sanoa, että muualla ei Jumala vanhurskauta ihmistä kuin yhdessä ainoassa armonarkissa.
Kun olimme ensimmäistä vuotta Vancouverissa, olimme aivan kuin eristettyinä tästä äidistä ja vasta, sitten se oikein rakkaaksi tuli, kun me sen uudestaan löysimme. Meidät yllätti täällä Apostolis-Luterilaista nimeä tunnustava kirkkokunta. Pitivät meille seuroja ja opettivat oikeinkin, mutta epäilystä herätti se, että eivät olleet lainkaan halukkaat keskustelemaan seurakuntaopista. Jouduin heiltä kysymään, että ettehän vain kuulu siihen eriseuraan. Jopa sattui! "Hyi, sehän on kauhea! Kuka uskaltaa alkaa joukkotuomioon!" Semmoinen oli vastaus. Kyllä ne koettivat kauniisti esitellä, miksi täällä Amerikassa repesi Jumalan valtakunta kahtia, ja siinä joutui meidän perhekuntamme ristiaallokolle. Tuli kiire etsimään äidin osoitetta. Ja toteutui sana, että etsivä löytää. Jumala lähetti palvelijansa tuomaan meille terveisiä äidiltä ja isältä. Mutta palkka vaimon pojat olivatkin uutteraa väkeä. Ne eivät niin vain hellittäneet otettaan. Ristituuli jatkui muutamia kuukausia. Jouduimme pitämään keskenämme neuvottelutilaisuuden, jossa Jumala antoi ymmärtää, että me emme voi palvella Herraa kahden joukon saattamana.
Voi, kuinka olisi ihana asia, kun Isä rakas antaisi kaikille eksytetyille ymmärryksen, missä ovat Hänen omansa ja missä puhutaan koko Herran totuus täydellisesti. Ei ole helppo tulla ulkoa sisälle Jumalan majaan, mutta väärästä vanhurskaudesta se on vielä vaikeampaa.
Voi rakkaat matkaystävät, kuinka kallis asia on se, että me olemme saaneet armon syntyä Isän huoneeseen ja rakkaan äitimme helmaan, sillä perintö on luvattu vain oikean aviovaimon lapsille, eikä palkkavaimon pojille.
Vielä haluan liittää rakkaat Jumalan rauhan terveiset omasta ja koko perhekuntamme puolesta kaikille niillekin matkaystäville, joiden nimiä ei ole mainittu. Rakas Kalle Iinatti -veli on tässä jäänyt mainitsematta. Hän on meidän
tupamme oven tässä kirjeessäni mainituista kaikkein useimmin avannut. Paljon rakkaita terveisiä sinullekin.
Heikko, mutta armoon turvaava veljenne
K. Karvonen
Siionin Lähetyslehti 1963, sivut 87 – 89
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Kirjeitä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 04 Kesä 2016, 12:11

Rakkaita muistellessa


"Oi juhlajoukko valkoinen, kun yhteen kutsutaan
ja lauma kielten, kansojen käy taivaan kunniaan."
Nämä laulun sanat tulivat mieleeni ja ajatukseni lennähtivät sinne kotikylään. Sielläkin Pyhännällä on pieni Jumalan lasten joukko kilvoittelemassa kaidalla tiellä siinä uskossa, että kerran taivaaseen päästäisiin. Muistuu mieleeni ne kaksi rakasta vanhusta, joiden tykönä sain monta kertaa käydä. Eräänkin kerran kun sain tilaisuuden mennä heitä tervehtimään, jäivät nuo hetket lähtemättömästi mieleeni. Pappa istui pöydän tykönä lukien Päivämiestä, mumma vieressä kuunnellen. Jumalan. terveen vaihdettuamme istahdin myös kuuntelemaan. Pian pappa kuitenkin lopetti ja ehdotti laulettavaksi jonkin laulun. Lauloimme monta laulua. Oli niin hyvä olla näitten rakkaitten tykönä. Hyvä oli kuunnella nuoren Jumalan lapsen vanhusten juttelua tiestä ja matkasta. Varsinkin papalla riitti aina puhumista Jumalan valtakunnan asioista. Sitä kyynelsilmin ihasteli, että "on se hyvä asia, kun Jumala on auttanut meidät tuhlaajalapset jälleen Isän kotiin". "Eikä meidän tarvitse kauan odottaa, kun Herra Jeesus tulee omansa noutamaan taivaaseen, sillä aikain merkit siltä näyttääpi, ett' Jeesus tulee, kaikki täyttääpi.
Nyt on Haatajan pappa päässyt taivaan kotiin. Kaipaus täytti sydämeni kun tämän kuulin. Tuli miltei kademieli. Kunpa minäkin pääsisin pois tästä pahasta maailmasta, sillä kiusaukset ja viettelykset ovat suuret varsinkin nuorilla Jumalan lapsilla.
Jumalan lasten on kuitenkin hyvä muistaa ja laulella tällä korpitaipaleella: "Oi, kerran saapuu yhteen näin kaikk' Herraa palvelleet, nuo laumat, parvet miljoonain, Jeesukseen uskoneet."
Siellä voittajain joukossa on myös oma äiti ja kaksi veljeä. Miksikä heidät niin varhain otettiin meiltä pais? Ehkä siksi, ettei rakkaan äidin tarvinnut nähdä, kun sielunvihollinen riisti omakseen hänen lapsensa. Aavistatko äiti rakas, että yksi lapsistasi on saanut armon palata tuhlaajapojan teiltä takaisin Isän lämpöiseen huoneeseen? Tässä armohuoneessa minuakin kompastelevaa hoidetaan kaikkien syntien anteeksiantamisella Jeesuksen nimessä ja veressä.
Sen tähden teille, uskottomat siskoni ja veljeni, sukulaiseni, entiset tanssitoverini, tämä hätähuuto: "Ajattele Luojaas nuoruudessas, ennen kuin pahat päivät tulevat, ja vuodet lähestyvät, koskas olet sanova: ei ne minulle kelpaa. (Saarn: 12: 1) Mikä an sinun kohtalosi kun kuoleman kello lyö? Ei tiedä nuori eikä vanha, milloin täältä on lähdettävä.
Jos ei ole synnit anteeksi eikä rauha Jumalan kanssa, niin pitkä iankaikkisuus on edessä. Eikä Jumala nuhtele ihmistä iankaikkisesti, sillä ihminen on liha. On olemassa paatumisen vaara. Ei se mitään auta, vaikka olisi ymmärryskin, että tuolla on Jumalan valtakunta. Täytyy päästä tähän valtakuntaan sisälle. Entä sitten, kun Jumalan lapsilta otetaan saarnaamisen vapaus pois? Silloin "ovet katua vastaan suljetaan, niin että myllyn ääni vaikenee." (Saarn. 12: 4). Silloin näkyy todeksi Raamatun sanat: "Katso, ne päivät tulevat, sanoo Herra, Herra, että minä lähetän nälän maan päälle: ei nälkää leivän perään, eli janoa veden perään, vaan Herran, sanan kuulemisen jälkeen, niin että heidän pitää juokseman yhdestä merestä niin toiseen, pohjasta niin itään; heidän pitää juoksenteleman etsimään Herran sanaa, ja ei kuitenkaan pidä löytämän." (Amos 8: 11-12).
Kyllähän silloinkin Jumalasta saarnataan ja saatetaanpa syntejäkin anteeksi saarnata Jeesuksen nimessä ja veressä, mutta se ei ole kuitenkaan Jumalan valtakunnasta eikä Pyhältä Hengeltä saarnattua ja niin ollen se ei vie muualle kuin kadotukseen. Valhesaarnaajiakin on aina ollut ja tulee olemaan maailman loppuun asti. "En minä lähettänyt prophetaita, kuitenkin he juoksivat; en minä puhunut heille, kuitenkin he ennustivat." (Jer. 23: 21)
Sen tähden te uskovaisten kotien lapset. Tulkaa kiireesti kysymään, vieläkö Jumalan armo kuuluu. Katuvalle saarnataan kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja niin kaikki kerran pääsemme taivaan kotiin, jonne niin monta rakkaistamme on jo päässyt.
Jumalan rauhan terveiset koko Herran Siionille! Piirteli heikkoudessa
H. K
Siionin Lähetyslehti 1963, sivut 89, 90
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Kirjeitä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 07 Kesä 2016, 16:34

Kiittäkää Isää

Ja kiittäkäät Isää, joka meitä soveliaaksi tehnyt on pyhäin perimisen osallisuuteen valkeudessa, joka meitä pimeyden vallasta pelasti ja on meidät siirtänyt rakkaan Poikansa valtakuntaan, jonka kautta meillä on lunastus hänen verensä kautta, nimittäin syntein anteeksi antamus. Kol. 1: 12-14.

Kun apostoli Paavali aloittaa kirjeensä Kolossin seurakunnalle, hän ensin kiittää Jumalaa ja meidän Herran Jeesuksen Isää ja, samalla rukoilee noiden Kolossin seurakunnassa olevien veljiensä puolesta. Syynkin hän ilmaisee siihen, sillä Jumalan rakkaus oli kantanut kalliin hedelmän tuossa seurakunnassa, ei ainoastaan heitä itseään kohtaan, vaan myöskin kaikkia niitä veljiä kohtaan, jotka olivat tulleet osallisiksi taivaallisesta aarteesta sen evankeliumin kautta, jonka he kuulleet olivat. Tämä evankeliumin ilmoitus oli Kolossin seurakunnassa saanut aikaan todellisen uskon kuuliaisuuden. Tämän seurakunnassa tapahtuneen kuuliaisuuden hedelmän apostoli Paavali sai kuulla ja hän edelleen lausuu: "Sen tähden myös me siitä päivästä, jona me sen kuulimme, emme lakanneet teidän edestänne rukoilemasta ja anomasta, että te hänen tahtonsa tuntemisella täytettäisiin kaikkinaisessa hengellisessä viisaudessa ja toimessa." (Kol. 1: 9)
Sen jälkeen hän vielä neuvoo soveliaasti vaeltamaan kelvaten kaikessa Herralle ja hedelmää tehden kaikissa hyvissä töissä. Ja toivoo edelleen, että he vahvistetuiksi tulisivat kaikella voimalla hänen kunniansa väkevyyden jälkeen, kaikkeen kärsivällisyyteen ja pitkämielisyyteen ilon kanssa.
Tämän jälkeen apostoli sitten kääntyy noiden Kolossin Jumalan lasten puoleen ja kehottaa heitä sanoen: "Ja kiittäkäät Isää." Tästä ajasta on kulunut lähes 2000 vuotta, mutta tämä asia on yhä säilynyt samana. Se ei ole vieläkään vanhentunut, vaan kehotus on kulkenut sukupolvesta sukupolveen Jumalan valitun kansan keskuudessa.
Kallis matkaystäväni, veljeni ja sisareni. En tahdo näistä siksi kirjoittaa, että olisin itse viisaampi, sillä onhan Jumalan armo ollut minua kohtaan suuri. Paljon on taivaasta päin minuakin rakastettu. Paljon on Jumala rakastanut ja kärsinyt minua, ollut suuri rakkaudessaan ja vetänyt minutkin pimeyden ruhtinaan valtakunnasta rakkaan Poikansa valtakuntaan. Silloin Jumala, rakas Isä, kirkasti minulle synnin synniksi. En enää ruvennut korjailemaan vaellustani elämän parannuksella ja kammiorukouksilla. Rakas Isä johti askeleeni avoimen armolähteen äärelle, ja kun rakas veljeni saarnasi minulle Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä kaikki synnit anteeksi, taivaan rauha laskeutui sydämeeni. Tunsin päässeeni takaisin Isän armokotiin.
Rakkaat veljet ja sisaret, nuo kaksi penninkiä, jotka Laupias Samarialainen. jätti majataloon, ovat vielä riittäneet. Tämä on, veljet ja sisaret, kallista Juma- lan armoa, kun perkeleen lapsesta tehdään Jumalan lapsi. Armon penikkana. tahtoisin rukoilla tässä talossa, ja sen minkä elän, tahtoisin elää Jumalan Pojan uskossa. Ei ole, veljet ja sisaret, sen kalliimpaa viisautta tämän maan päällä kuin että syntinen ihminen saa armosta uskoa kaikki synnit anteeksi. Jumalan valtakunta on salattu viisailta, sen rajat on tarkoin suljettu ja sen sisäpuolelle pääsee vain Kristus-oven kautta. Ulkopuolella Jumalan valtakunnan ei ole yhtään anteeksiantamusta. Siellä on vain pimeyttä ja kuolemaa. Ne ihmiset, jotka eivät tule Jumalan valtakuntaan, seisovat kerran kaikkivaltiaan Tuomarin edessä huutaen: "Peittäkää meitä kaikkivaltiaan Jumalan vihalta!"
Kallis veljeni ja sisareni, kiitä Jumalaa siitä suuresta rakkaudesta, että olet Jumalan lapsi. Sinäkin, joka tunnet murhetta ja heikkoutta itsessäsi. Sinäkin, isä ja äiti, joka taistelet surujesi keskellä. Ehkä sinä kannat murhetta lapsistasi tai läheisestä omaisestasi. Usko murheesi ja vaivasi ja kuormasi Herran Jeesuksen kannettavaksi. Kiitä Isää! Olet kallis Jumalan lapsi sen tähden, että Jumala on sinut soveliaaksi tehnyt Poikansa veren kautta. Vielä sinä harmaahapsinen vanhus — usko, että kun Herra Jeesus on sinua tähän asti rakastanut, hän rakastaa yhä edelleen. Apostoli Paavali sanookin: "Niin kauan kuin me ruumiissa asumme, niin me olemme kaukana Herrasta, sillä me vaellamme uskossa ja emme katsomisessa." (2. Kor. 5: 6-7) Mutta kun vajaa lakkaa, niin täydellisyys alkaa.
Vielä tahdon sanoa sinulle, nuori Jumalan lapsi: Sinulla on kyllä paljon houkutuksia, mutta älä lähde pois Jumalan valtakunnasta. Valitse kuljettavaksesi sama tie kuin Mooses, joka katsoi paremmaksi kärsiä vaivaa Jumalan lasten joukossa kuin kutsuttaa itseään faaraon tyttären pojaksi. Iloitse, Siion, ja kiitä Isää! Ei ole vielä Herra kansaansa hyljännyt, vaan hän kulkee yhä laumansa keskellä. Hän on, veljeni ja sisareni, nytkin luonasi. Hän asuu sinun sydämessäsi. Hän tekee työnsä salatussa evankeliumissa, vaikka hän kulkee pilvipatsaassa. Kerran hän tulee tulisessa patsaassa ja virvoittaa sielusi ja antaa sille uuden elämän. Muistakaa, rakkaat veljet ja sisaret, rukouksin minuakin. Jääkäämme Jumalan ja Hänen armonsa haltuun.
Jumalan rauhan terveisin
A. Paavola
Siionin Lähetyslehti, 1963, sivut 90 – 91
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Kirjeitä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 28 Heinä 2016, 14:41

Sakkeus


Luuk 19: 1 – 10
Ylle merkityissä pyhän kirjan jakeissa Luukas kertoo tapahtuman, joka sattui erään kerran Jeesuksen kulkiessa Jerikon lävitse. Tästä tapahtumasta on jo kulunut lähes kaksi tuhatta vuotta, mutta siitä huolimatta tämän tapahtuman ikuisia totuuksia paljastava valotusarvo on kulumaton. Tällä tapahtumalla oli mullistava ja suuntaa muuttava merkitys erään pienikasvuisen miehen elämässä. Myöskin sillä tapahtumalla on suuntaa näyttävä merkitys pyhän kirjan yllä mainittujen jakeitten kertomana myöhempien vuosien ja vuosisatojen kulkijoille.
Tämä kertomus on yksi Uuden Testamentin kääntymyskertomuksista. Se kertoo miehestä, jolla oli suuri halu nähdä Jeesusta. Ja se kertoo siitä, mihin toimenpiteisiin tämä mies ryhtyi, saadakseen nähdä kaipuunsa kohteen, Jeesuksen.
Sakkeus ei ollut tämän maailman mittapuulla mitattuna ensinkään mikään mitätön mies, sillä hän oli publikaanien päällysmies ja myöskin rikas mies. Mutta tämä hänen ulkonainen asemansa ei näytä Sakkeusta tyydyttäneen, vaan hän tuskaisin sydämin etsi ja kaipasi parempaa ja kestävämpää perustaa elämälleen.
Sakkeuskin oli kuullut paljon puhuttavan Jeesuksesta, tuosta merkillisestä opettajasta, joka opetuslastensa seurassa kiersi, opetti ja vieläpä teki ihmetöitäkin. Nyt hän oli saanut kuulla, että tämä merkillinen mies tulisi kulkemaan sivu hänen asuntopaikkakuntansa. Nyt hän päätti käyttää tilaisuutta hyväkseen nähdäkseen tämän miehen. Kun hän oli kuullut, että tätä rabbiinia seurasi aina suuri kansanjoukko, ryhtyi hän erikoisiin toimiin, nähdäkseen hänet. Sakkeus juoksi edelle sitä tietä jota Jeesus oli kulkeva ja kiipesi tien varrella olevaan metsäviikunapuuhun.
Jeesukselle ei ollut tietämätöntä eikä pimennossa Sakkeuksen mielentila ja hänen sydämensä salainen toive. Sakkeuksen kohdalle tultuaan Jeesus katsahti ylös puuhun ja sanoi Sakkeukselle: "Sakkeus, astu nopeasti alas!Sillä minun pitää tänä päivänä oleman sinun huoneessasi."
Tällä tavalla Sakkeus sai vieraaksensa Jeesuksen. Tämä Jeesuksen vierailupäivä muodostui käännekohdaksi Sakkeuksen elämässä. Hänen elämälleen tuli uusi päämäärä, pyrkimykset ja sisältö sekä uudet toimintatavat. Niinpä tämä rikas mies muisti heti uuden elämän sisällön käsitettyään myöskin köyhät ja vaivaiset. Omantunnon tilikirjat myös aukenivat, hän lupasi maksaa nelinkertaisesti takaisin niille, joita oli pettänyt. Maallinen rikkaus näkyi hänelle halvaksi, uuden, vasta saadun, iankaikkisen elämän rikkauden rinnalla. "Väärä raha" (herätysliikkeemme alkuaikojen sanonta) rupesi polttamaan Sakkeuksen tuntoa.
Näin Sakkeuksen sydämen salainen toive toteutui. Uusi valkeus, uusi rikkaus ja uusi elämä astui Sakkeuksen sydämeen ja huoneeseen tuoden mukanaan Jeesuksen ja hänen kanssaan uuden suunnan ja sisällön Sakkeuksen elämälle.
Tämä Jeesuksen vierailupäivä oli varmaan onnellisin ja muistettavin päivä Sakkeuksen elämässä. Todelliset siunauksen virrat tulvahtivat hänen kotiinsa. Iankaikkisen elämän tuulet puhalsivat puhdistavina. Synnin huurre sulasi armoauringon lämmössä. "Sillä Ihmisen Poika tuli etsimään ja vapahtamaan sitä, mikä kadonnut oli."
Pauli Luodonpää
1956 Siionin Lähetyslehti aivut 152, 153
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Kirjeitä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 29 Heinä 2016, 11:25

Matkasta ja tiestä

Oulusta
Jumalan rauhan terveisillä tahtoisin tervehtiä täältä Oulusta Jumalan lapsia ja pyytää heti aluksi anteeksiantamusta, sillä olen monessa puutteellinen ja viallinen matkan tekijä.
Haluaisin eräästä asiasta, joka painoi mieltäni, kirjoittaa tähän kalliiseen Siionin lehteen, jokaiselle luettavaksi ja sydämiin painuvaksi, sillä emme tiedä yksikään, milloin tulee Herra Jeesus noutamaan meitä matkaajia pois. Tekee mieleni kirjoittaa nyt ikään kuin kysyen, mistä se, rakkaat sisaret ja veljet, johtuu, että kun meidän pitäisi rauhassa ja rakkaudessa käsi kädessä vaeltaa ja tulee tiellä tai kadulla vastaan tuo, jonka pitäisi olla ra kas sisar tai veli elämän kaidalla tiellä. Nyt voi kuitenkin sattua, että vastaantulija kääntää päänsä pois toiseen suuntaan, eikä kuulu "Jumalan tervettä". Lieneekö ehkä niin, että nuo rakkaat veljet ja sisaret ovat menneet "maailman tielle ja sen liukkaille lattioille". Siellä syntyy paha meno. Ja ovat käyneet niin pahassa paikassa, että ovat hiuksensa "kähertäneet". Ja panneet kultaiset "korvarenkaat" korviinsa ja joku osa näistä uskovaisista nuorista sisarista on maalannut huulensa ja "pakkelia" lyöneet huuliinsa. Profeetta Jesajan suun kautta nuhtelee 3 luvun 16 jakeessa ja kertoo seuraavasti: "Ja Herra sanoo, että Siionin tyttäret ovat ylpiät, ja käyneet kenossa kauloin, kiilusilminä kävelevät ja koriasti astelevat, niin kuin jalat sidotut ovat."
Kyllä se tuo rakas taivaan Isän neuvo on kallis ja ankara varoitus kaikille uskovaisille. Ei se sano, että jos sisar tai veli rikkoo sinua vastaan, ja tekee vielä parannusta, niin ota mahdollisimman pitkävartinen harava ja haraa sieltä armon merestä mutia myöten, ja kuuluta, että sellainen ja sellainen se tuokin poloinen on ollut. Ei näin, vaan Herra sanoo: "Anna anteeksi äläkä enää niitä vanhoja asioita muistele ja pengo."
Kyllä olisi tuosta Jeesuksen käskystä paljon opittavaa ja muistettavaa.
Anteeksiantamuksen määrä on niin suuri, että kaikista suurin syntinenkin pääsee taivaaseen, kun uskoo Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä kaikki anteeksi annetuksi, eikä enää syntiä tee tahallaan. Sillä synti tahtoo muutenkin tarttua ja hitaaksi matkan tehdä. On siis Herra tekevä Siionin tytärten päät rupisiksi, ja Herra on paljastava heidän häpiänsä. Silloin on Herra ottava kenkäin kaunistuksen ja kudotut rihmat ja soljet ja käädyt, rannerenkaat ja korvarenkaat ja huulipunat ja hyvähajuvedet ym. Lukemattomat esineet pois, kun hän tulee noutamaan kerran omiaan. Näin profeetta Jesaja nuhtelee Siionin tyttäriä ja veljiäkin.
Kyllä se tuo ihminen on hidas siinäkin anteeksiantamisen asiassa. Ei hän jaksa muistaa, miten paljon hän on itse anteeksi saanut taivaan Isältä. Kunpa rakas Isä meitä heikkoja ja paljossa puuttuvaisia nuoria matkaveljiä ja -sisaria ja kaikkia taivaan Isän lapsia opettaisi oikein sydämestä anteeksi antamaan
toisillemme kaikki rikokset ja synnit! Kun me näin huonoja lapsia olemme, minä — niin kuin uskon sinäkin, matkaystäväni — niin yrittäkäämme syntiä syntinä pois panna ja uskoa ahkerasti itsemme puhtaiksi Herran Jeesuksen korkeassa nimessä ja veressä. Erikoisesti tahtoisin tässä synnissä pahan tavan vuoksi viallisille heikkona saarnata: Uskokaa synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja lämpimässä sydänveressä!
Pyytäisin myös itse kohdalleni anteeksiantamusta Herran Siionista, joka sen vioista ja puutteista huolimatta on ylen kallis. Jäämme Jumalan ja Hänen armonsa siunattuun haltuun.
Vähin veljenne Herrassa
Eino Kenttälä
1956 Siionin Lähetyslehti sivu 153
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Kirjeitä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 18 Elo 2016, 11:08

Kirje Sääksmäeltä


Rakkaat Jumalan lapset! Jaksatteko vielä anteeksi antaa minulle, vaivaiselle syntiselle raukalle, joka en koskaan jaksa odottaa Isän armollista tahtoa kohdalleni, vaan lähden itse aukaisemaan tietä. Uskon vieläkin Herran Jeesuksen veren armon riittävän minulle, vaikka olenkin tällainen kurja savimöhkäle.
Rakkaat veljet ja sisaret, rukoilkaa Isää ja Herraa Jeesusta minun, raukan, puolesta, että oppisin ja jaksaisin olla hiljaa Pyhän Isän edessä ja kuunnella hiljaa sydämessä, mitä tehtävää Isä rakas tahtoo antaa heikolle palvelijalleen.
Älkää, rakkaat Jumalan lapset, vieläkään väsykö, vaan anteeksi antakaa kaikki erheeni ja monet suuret puutokseni.
Ei meillä ole sellainen Ylimmäinen pappi, joka ei meidän heikkouksiamme kärsi, vaan joka on ollut kaikessa kiusattuna niin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.
"Siinä rakkaus on, ei siinä, että me rakastimme, vaan, että hän ensin rakasti meitä" ja antoi henkensä ja salli pyhän verensä vuotaa meidän syntisten edestä, että meillä rauha olisi. Hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Niin suuresti on Jumala rakastanut maailmaa, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Ei Jumala ole ainoastaan meitä ja meidän maatamme ja kansaamme rakastanut, vaan hän, Herra Jeesus, kantoi koko maailman synnit ja antoi kalliin verensä virrata koko maailman syntien sovitukseksi. Niistä syntisistä minä olen suurin. Antakaa anteeksi ja kantakaa minua, syntistä, vielä esirukouksessa Isän eteen. Rukoilkaa minun kanssani, että rakas Herra Jeesus ei hylkäisi minuakaan syntieni tähden eikä ottaisi minulta pois pyhää armoansa. Tahtoisin olla kuuliainen rakkaan Isän tahdolle, kun vain osaisin ja voisin.
Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden. Pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Sillä minä tunnen pahat tekoni ja minun syntini ovat aina minun edessäni. Herra, armahda minua! Kristus armahda minua! Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, kuka silloin kestää, mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin.
Kadun suuresti suurta syntisyyttäni. Pyydän, että Jumalan pyhästä seurakunnasta julistetaan minulle kaikkien syntien anteeksiantoa Herran Jeesuksen sovintoveressä.
Haluni minulla olisi sydämen rakkaudella ja palavuudella seurata Herraa Jeesusta ja olla kuuliainen rakkaan taivaallisen Isän tahdolle, mutta aina saan huomata oman turmeltuneen osan sotivan Jumalan Pyhää Henkeä vastaan. Aina saan tuntea, että sitä hyvää, mitä tahdon, en tee, vaan pahaa, jota en tahdo, sitä minä teen. Herra Jeesus, armahtaja, ole taaskin minulle, syntiselle, armollinen.
Kiitos, Herra Jeesus, ettet sinä syntistä hylkää. Kiitos, Herra Jeesus, että sinun pyhä kallis veresi vielä riittää pois ottamaan minun suuret syntini. Eikä ainoastaan minun, vaan koko maailman synnit. Kiitos ja ylistys Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle.
Kiitos, että meillä on Jumala, joka auttaa ja Herra, Herra, joka kuolemasta pelastaa. Vähin sisarenne vaivassa ja valtakunnassa
Martta Mast
Siionin Lähetyslehti 1969, sivut 128, 129
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Kirjeitä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 05 Marras 2018, 21:02

Kutsutuille pyhille


Mutta minä tahdon aina ahkeroida, että te nämät minun lähtemiseni jälkeen muistissa pidätte. Sillä en minä ole kavalia juttuja noudatellut, teille tiettäväksi tehdessäni meidän Herran Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemista. 2. Piet. 1: 15 – 16.
Pietari puhuu tässä ruumiillisen kuoleman kautta pois lähtemisestään, mutta minä luonnollisen muuttamisen johdosta paikkakunnalta toiselle. Sen tähden olen halannut kirjoittaa teille, Lappeenrannan ja lähiseudun kristityt erityisesti.
Milloinkaan ei unohdu elämäni teidän joukossanne. Tosin te ette minua veljeksenne tunteneet silloin, kun elin ulkona Kristuksen armosta, mutta löysitte silti minut, vaikka ette etsineet. "Mutta koska Jumala tahtoi, joka minut oli erottanut äitini kohdusta ja armonsa kautta kutsui, (Gal. 1: 15), niin te minut löysitte. Se oli minulle valtava, järkyttävä kokemus — niin, sanoin on vaikea kuvata niitä tuskia, mitä koetaan, kun kuolemasta herätetään elämään uuden syntymisen kautta. Miten likaisen, avuttoman, alastoman, puhumattoman ja kaikin tavoin kurjan ihmispoloisen te silloin löysittekään! Ei olisi luullut olevan mitään iloa tuollaisen "rääpäleen" hoitamisesta. Mutta kuten luonnollinen äiti rukoilee lapsensa puolesta, että se saisi taivaallisen Vanhimman lahjoittamana terveet jäsenet, näön, kuulon jne. Niin myös te teitte nähdessänne syntymän lähestyvän. "Ja minun kiusaustani, kuin minä lihan puolesta kärsin, ette katsoneet ylen ettekä hyljänneet, vaan korjasitte niin kuin Jumalan enkelin, niin kuin Jeesuksen Kristuksen. Gal. 4: 14. — Ah, miten silloin iloitsin, kuinka taivaallinen enkelijoukko iloitsi ja miten te iloitsitte! Pääsinhän näkemään jälleen niitä isällisen Jumalan leppyisiä kasvoja, joita lapsuususkossani Lappeen Laihialla kauniin kotipihani yllä kaareutuvan, syvänsinisen, äärettömän taivaankuvun päällä katselin. — Silloin, kun
maailma ei näkynyt pahana.
Sinä, Frans Vile, muistat ne monet retket oravan pesille ani varhain aamuisin, kun toiset eivät vielä olleet hereillä. Ja kuinka minä opin matkimaan kuhankeittäjää, joka punakylkisen hongan oksalla istuen, kesänraikkaalla, aurinkoisella tyvenellä säällä Hartikan haassa heläytti ilmoille äänen, kuten äiti tapasi sanoa: "Onks piialla viluuu!"
Kuinka nuo pienet tapahtumat ja tuhannet muut samankaltaiset, ovat syöpyneet mieleeni! Ja kuitenkin! Kaiken yllä väreili katoavaisuuden leima. Sen näimme syksyisin, kun luomakunta, vaikka se hetken kylpikin tuhansin, loistavin värein puiden oksilla, kukissa, ruohoissa, sitten, kun "Syväsalmi" rupesi syyspohjoista puhaltamaan tyrskyvin lainein, tyyntyen kirpeäksi pakkaseksi, sammuivat värit, vaalenivat vainiot, leijuivat lehdet, lakastuivat ruohot ja kukkaset, maatuen ja kuollen hiljaa pois. — Ja kaikki liha on niin kuin ruoho ja kansa tosin on ruoho. Ankara takatalvi vei meidätkin lapsuususkostamme pois. Niin ankara, etten sitä soisi pahimmalle vihollisellekaan. Mutta kuten sanoin: ”Joka minut oli erottanut äitini kohdusta ja armonsa kautta kutsui..."
Rukoilen vain nöyrästi teitä, Lappeenrannan ja koko Suomen Siionin asukkaat, muistamaan, etten minä, joka toisille saarnaan, itse kadotetuksi tulisi! Niin minäkin levitän sydämeni luettavaksenne. Iankaikkinen Isä suojelkoon sinua, Heikki, jota ensimmäiseksi opin Herrassa tuntemaan! Hän sinulta kerran viimeisen kyyneleen pyyhkii pois, kokemiesi riuduttavien uskonkoetusten jälkeen.
Tervehdin näin myös rakasta Otto-veljeä Iidansa ja lastensa kanssa. Te autoitte minua suurimmissa koetuksissani suloisin ja aina toivoa antavin sanoin. Niin myös Reinoa, Jormaa, kaikkia Meurosia ja kymmeniä, köyhiä, rakkaita veljiä ja sisaria. Ottakaa, hoiviinne myös ne suurten taisteluiden kautta parannuksen armoon vedetyt kaksoset, Terttu ja Irma!
Te haapakyläläiset! Jumala suokoon minulle sen onnellisen tien, että pääsen rauhalliseen rajakyläänne. Rakkautenne minua kohtaan on kuin isällä poikaan. Koskaan en voi sitä palkita. Mutta ette ole palkatta jäävä, kun se suuri, tulisilmäinen Tuomari tulee. Hänellä on palkka teille myötänänsä. En puhu kenellekään teistä, niin kuin totuuden tietämättömille, vaan niin kuin sen tietäville... Ja kuka ikänä teitä viettelee, hän kantakoon tuomionsa, olkoon kuka onkin! Gal. 5: 10
Niin, suurimman syntisen te silloin, kolmetoista vuotta sitten saitte hoitaaksenne, enkä ole vieläkään paremmaksi tullut. Päinvastoin. — Mutta hänen tulee kasvaa ja minun vähetä, sanookin Johannes Kastaja. Etuoikeutta tällaiseen huonouteen ei ole, mutta hukkumatonta armoa, että saamme huonoina, syntisinä uskoa ja omistaa Herraa Kristusta, joka ottaa minun ja kaikkien huonojen, mutta armoa anovien huonoudet ja synnit omakseen. Vieläpä niin, että meidän huonoudessamme tuleekin Jumalan voima näkyviin. Suurena lohtuna lähtemisessämme oli, että jäitte rakkaudella meitä, minua ja perhettäni, muistamaan. Vieraat vainiot ovat edessämme, vieläpä synkkää korpea enemmän kuin entisillä asuinsijoilla. Mutta joka pellon rakentaa, hänen tulee ensinnä, sen hedelmästä nauttia. Suur-Savokaan ei ole Jumalan sanatta jäänyt. Herra, taivaan Ruhtinas, on antanut muutamille köyhille saarnaajille terveyttä ja voimaa raivaamaan pari pientä peltopalasta, joita meidänkin työstämme on Hän saanut nimensä kunniaksi leventää. Suokoon armon Päämies näiden peltopalastensa kasvaa ja menestyä, että ja vanhuuden hopeaa tavoittaneet päämme saisivat näiden peltojen hedelmistä nauttia. — Siihen asti, kunnes ei ole enää takatalven tuhoavaa vaaraa. Jolloin tulee iankaikkinen kevät, eikä koskaan leiju lehti kuolleena maahan. Ei koskaan lakastu ruoho, eikä kukkaset, vaan me itse olemme kirkkauden ja kunnian kuihtumattomina kukkina katselemassa sitä aurinkoa, Herraa Jeesusta, joka valollaan ja lämmöllään on meitä pitänyt hengissä oman kunniansa tähden tähän päivään asti.
Ohjaa, opeta, neuvo ja nuhtele, turvaa, tue ja johdata meidät, jok'ikinen, rakas Ylkämme, hetki hetkeltä ja päivä päivältä kotiin, siihen loppumattomaan kirkkauteesi!
Martti Ruokokoski
Siionin Lähetyslehti, sivut 131, 132 v.1960


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 05 Marras 2018, 21:02
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Arkistofoorumi



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron