Kirjoittaja Simon Flint » 08 Tammi 2016, 17:40
Tieteelliset teoriat ja uskovaiset
Ensimmäisen kerran jouduin tekemisiin tieteellisten teorioiden kanssa oppikoulupoikana, ja myöhemmin yliopistossa opiskelijana ja opettajana. Huomasin heti, että ne aiheuttavat uskovaisille opiskelijoille ahdistusta: koululaisia ja opiskelijoita ahdisti kysymys, mikä on tieteellinen totuus. Kansanmiehet ottivat tällaisiin kysymyksiin vaistomaisesti torjuvan asenteen; Tällaisia kysymyksiä ei saa esittää. Tuntui siltä kuin heidän mielestään tieteelliset teoriat tulisivat heidän uskonsa esteeksi. Niinpä heidän piirissään järkeä alettiin parjata aiheetta, vaikka kysymyksessä on yksinomaan Jumalan lahja ja sen käyttö hyväksyttävää: voidaanhan kirvestäkin käyttää työhön sekä kanssaihmisten telomiseen. Seuroissakin puhutaan, että ei järki ole uskon este vaan epäusko.
Koska olen uskovainen ja ammattini takia kiinnostunut teorioista, haluan selostaa asiaa oman ymmärrykseni mukaan. Uskonasiahan tämä ei ole. Toisaalta nämä teoriat eivät ole uskon estekään, vaan täysin uskosta irrallinen, hyödyllinen asia. Vertaan niitä liikennesääntöihin.
Tieteellinen teoria on selitysmalli tunnetuille tosiasioille kuten liikennesäännöt autojen kululle liikenteessä. Se ei ole yhtenäisteoria kaikille asioille, vaan rajatuille asioille kuten väriteoria, teoria tähtien liikkeistä, ravitsemusteoria, kieliteoriat sekä historian teoriat ym. Itsekin olen julkaissut yhden teorian. EI SIIS OLE OLEMASSAKAAN ABSOLUUTTISTA TIETEELLISTÄ TOTUUTTA, VAAN JATKUVASTI TOTUUTEEN PYRKIVIÄ JA MUUTTUVIA MALLEJA, JOTKA KOKO AJAN KEHITTYVÄT. Teorianmuodostusta kuvaan seuraavasti:
Lattialla on iso kasa legopalikoita ja niistä pitää tehdä teoria. Yksittäiset palikat kuvaavat tietoja, joiden kaikkien pitää sopia rakennettavaan ajatusmalliin. Yksikin ylimääräinen jäljelle jäänyt palikka sotkee rakennelman/teorian, eikä sitä voida hyväksyä. Huomaa, että samoista legoista voidaan tehdä erilaisia rakennelmia, jotka ovat yhtä oikeita. Mikä niistä sitten on oikea teoria?
Tällainen kysymys herättää ahdistusta niissä, jotka eivät ymmärrä asiaa. Ei ole tarkkaa varmuutta, onko mikään teoria oikea, mutta tuorein on paras tällä hetkellä saatavilla oleva asioiden selitysmalli. On erilaisia näyttöjä eri teorioiden varmuudesta. Erityisesti yliopiston pikkuassistentit ovat kiinnostuneita tällaisista asioista osittaakseen tärkeyttään. Siksi en jatka selittelyä omalla suullani vaan tukeudun maailman viisaimpana pidettyyn mieheen, joka totisesti tuntee tieteelliset teoriat. Hän on ateisti ja kosmologi Stephen Hawking , joka sanoo tieteellisistä teorioista sanatarkasti näin:
”Me teemme malleja tieteessä, mutta teemme niitä myös arkielämässä. Malliriippuvainen realismi ei päde ainoastaan tieteellisessä mallissa, vaan myös tietoisissa ja tiedostamattomissa mentaalisissa malleissa, joita me kaikki luomme tulkitessamme ja ymmärtääksemme arkimaailmaa. Havainnoijaa – eli meitä – on mahdotonta erottaa maailmasta muodostamastamme käsityksestä, joka syntyy aistiemme välityksellä sekä ajatteluumme päätyneenä tuloksena”.
Hawking opastaa myös heitä jotka haluavat tietää, mikä teoreettinen malli on oikea:
2
”Tiukat realistit väittävät usein, että tieteellisten teorioiden menestys todistaa niiden edustavan totuutta. Erilaiset teoriat voivat kuitenkin menestyksekkäästi kuvailla samaa ilmiötä erilaisista käsitteellisistä viitekehyksistä. Itse asiassa monet menestyksekkäät tieteelliset teoriat on korvattu myöhemmin uusilla, yhtä menestyksekkäillä teorioilla, jotka perustuvat täysin uudenlaisiin käsityksiin todellisuudesta”.
Hawking osoitti tällä tavoin tieteellisten teorioiden tarpeellisuuden, ja niillä saadun tiedon relatiivisuuden. Pyydän huomaamaan, että vuonna 2013 hän muutti teoriaansa mustista aukoista. Kannattaa lukea. Hän huomasi, että hänen edellinen teoriansa oli virheellinen ja esitti uuden, kehittyneemmän teorian. Tällä tavoin tiede edistyy portaittain ja vähitellen.
Eivät edes omat havaintomme ole totta, vaikka niin mielellään niihin uskomme. Yksistään tapamme nähdä selittää teorioiden moninaisuutta ja käsitysten erilaisuutta. Voimme aivan hyvin esittää Pilatuksen tavoin vaativia kysymyksiä kuten ”mikä on totuus” tai lapsellisemman kysymyksen ”mikä on oikea teoria”, mutta tällaisiin kysymyksiin emme saa koskaan täysin oikeita vastauksia. Tätä mahdottomuutta kuvaa muun muassa tärkeimmän tietoa hankkivan instrumenttimme silmän epäluotettavuus:
Ongelmia syntyy heti, kun valo tulee ympäristöstä silmään; siinä ei suinkaan muodostu tasainen kuva, vaan se on muodostunut erilaisista pienistä, irrallisista yksiköistä(kuvista) jotka ovat toisistaan erillään. Tietotekniikan käsitteiden mukaisesti aivomme saavat pahasti pikseloituneen kuvan, jonka keskellä on iso reikä. Näköhermon haarat muodostuvat siinä hermoksi ja verisuonet kulkevat saman sokean täplän läpi silmään ja siitä ulos. Näkökentässä on vain asteen kokoinen terävän näön alue, mikä vastaa sormen leveyttä käsivarren mitan päässä. Muu osa kuvaa on hämärää.
Erillään olevien pienoiskuvien väliset aukot sekä sokean täplän luonteen aivomme päättelevät eli satuilevat: Aivomme manipuloivat silmiemme antamaa tietoa ja tekevät siitä yhtenäisen tasokuvan. Tätä katselija pitää absoluuttisena totuutena. Tällöin silmiemme lähettämä tieto käsitellään sellaiseksi kuin katselija olettaa sen olevan.
Aivoihimme tuleva kuva on vielä väärin päin ja se on kaksiulotteinen, joten aivojen on korjattava kuva kolmiulotteiseksi ja käännettävä se oikein päin. Totuutta vääristävät vielä havainnoitsijan ennakkoluulot ja aikaisemmat tuntemuksen asiasta. Ei pidäkään sanoa, että en usko ellen näe. Silmä on muutenkin rajoittunut instrumentti:
Kuka on nähnyt gravitaatioaallot, sähkömagneettisen säteilyn, ääniaallot, sähkön, atomit sekä niitä pienemmät hiukkaset? Ja kuitenkin uskomme niiden olemassaoloon. Ne ovat todellinen, mutta meille näkymätön maailma. Siksi olenkin sitä mieltä, että jätetään tieteelliset teoriat minne ne kuuluvatkin, yliopistoon, ja suhtaudutaan niihin realistisesti ja neutraalisti.
Millainen on sitten tutkijan maailmankuva sekä suhtautuminen Jumalaan? Se on jokaisella henkilökohtainen ja erilainen, mutta suhtautuminen tieteellisiin menetelmiin on samanlainen. Tosin johtopäätökset samoista tieteellisistä havainnoista voivat olla erilaisia, mikä johtaa samasta asiasta erilaisiin teorioihin.
Tienviittoja kunkin tiedealan tieteelliseen ajatteluun ovat siis tieteelliset teoriat. Mutta tieteellinen maailmankuva on eri oppiaineissa erilainen kuten avaruusfysiikassa ja psykologiassa, kielitieteessä sekä farmakologiassa, historiassa sekä matematiikassa. Tulee muistaa, että on myös uskovaisia professoreita sekä muuta yliopistojen väkeä. Hekin tuntevat opetusalansa tieteellisen ajattelun ja teoriat ja ovat niiden kanssa sopusoinnussa. Heille teoriat ovat pelkkä työkalu kuten kirvesmiehelle saha ja vasara. Jumalan olemuksen selittämiseen niitä ei pidä sotkea.
Simon Flint