Valvokaa, olkaa raittiit
Muistelmia seuramatkoilta.
Kun Jeesus lausui nuo sanat "valvokaa', niin ne varmaan tarkoittivat, että synnin uni ei saisi meitä niin väsymään, että jättäisimme pois jotakin tärkeää, mikä elävälle kristillisyydelle on ollut ominaista ja leimaa antavaa kaikkina aikoina. Elävä kristillisyys on aina kulkenut selvästi ja syvällä Raamatun sanan viitoittamissa uomissa. On ensinnäkin pidetty tarkka huoli siitä, että elävään kristillisyyteen tulija on saanut astua jalkansa apostolisen ja profeetallisen sanan järkkymättömälle perustalle, jossa Jeesus Kristus on paras kulmakivi. Tässä jo onkin tärkeä kohta, etteivät ne, joita auttamaan Jumala on meitä asettanut, jäisi tyhjän päälle hapuilemaan, niin kuin epäraamatullisessa kristillisyydessä on aina ollut, että etsivä on jätetty enemmän tai vähemmän oman yrityksen varaan. Autuutta etsivä sielu on kallis, joten on otettava vaarin vahvasta profeetallisesta sanasta ja puhtaasta Kristuksen opista, silloin ollaan tehtäväimme tasalla. On pelättävä, että käy niin kuin vanhan liiton aikana jo, että Jumalan täytyi kysyä profeetan suulla sanasta ja elävästä uskosta luopuneilta, mitä he viimein tekevät, kun ontuvat oikealle ja vasemmalle, ja antavat autuutta etsiville monenlaisia neuvoja.
Alianssi- eli ekumenian henki
On myös pidetty tarpeellisena, että Isän kotiin tulija on saanut puhtaan lakin ja voinut sanoa kuten Naeman Syyrialainen: "Nyt minä todeksi löydän, ettei yhtään Jumalaa ole muualla kuin Israelissa." Ettei myös allianssihenki saisi sijaa kristillisyydessä, on uskottu ja opetettu, kuten Paavali galatialaisia: "Vaikka enkeli taivaasta tulisi ja toisin evankeliumia saarnaisi, kuin olemme opettaneet, hän olkoon kirottu."
On siinä valvomista, että pysyy evankeliumi raittiina, että syntyy Jumalalle raitishenkisiä lapsia. Että saa selväpiirteisen, Raamatunsanan mukaisen uskon. Jonka sanojen kilpenä on Jumala, joka yksin säätämässään evankeliumin puhtaassa sanassa, lastensa kautta, voipi tuhlaajalapsen päähän painaa autuuden toivon rautalakin niin, että tuhlaajapoika ja -tyttö saa aloittaa kirkkain mielin ja avatuin silmin ihanan kirkkomatkansa, jonka kaidantien toisesta päästä alkaa siintää uuden kirkon päärlyportti. Josta hetken kilvoiteltuaan, saa astua kunnian kuihtumattoman voittokruunun alle.
Jotta ei Isän kotiin palaavan tuhlaajalapsen tarvitse jäädä pitämään kiinni epäraamatullisesta allianssihengen turmelemasta, kristillisyyden näkemyksestä, on rakas taivaan Isä päättänyt lastensa käyttöön selvät sanan neuvot, miten voi paeta maailman saastaisuutta, ettei tarvitse pian hukkuvan maailman kanssa yhtä iestä vetää. Eikä rakastaa sitä, mitä on maailmassa, tietoisena siitä että maailman rakkaus on vihaa Jumalaa vastaan. Lihan himo ja nautinnon halu on hirveätä ja sitä vastaan täytyy kristityn olla kuolemaansa asti. Valvova saa jo olla raitis, jotta pysyy uskon lampussa öljy, joka on Pyhä Henki. Hän ei asu saastaisessa sydämessä, joka on synnin alle myyty. Sen tähden on elävä kristillisyys aina seisonut järkkymättömällä sanan perustuksella ja seisoo edelleenkin, eikä hyväksy maailmanmielistä kristillisyyttä, jossa ei nähdä kasvavaa synnin vaaraa ja luvallisuutta, vaan yritetään mukaantua ja luisua maailman mielen mukaan, pelätessä kannattajain joukon pienenemistä, jopa leivän loppumista. Jumalan lapsi pitää uskon kädellä kiinni Jumalan sanasta, jossa kuuluu, että kaikkinainen hyvä anti ja täydellinen lahja tulee ylhäältä, valojen Isältä, eikä palkkapaimenen tavoin usko ja opeta ihmisten mieliksi itselleen laumaa kooten, vaan että Kristukselle puhtaan neitseen tuottaisi.
Kallis lauma
"Oi, kuin ompi kallis lauma, Jeesuksella täällä, jota Jeesus kuljettaa sen armovirran päällä", sanoo laulaja, ja niin se on. Pidäthän kalliina matkaystäväni kaidalla tiellä, että sait armonajassa muuttokirjat kuuluttaa maailman hukkuvasta valtakunnasta Jumalan rakkaan Pojan valtakuntaan. Kannattaa valvoa, ja pitää silmät auki, ettei ota kiinni lohikäärmeen pyrstöstä, joka vetää alas kolmannen osan taivaan tähdistäkin, ja heittää ne maan päälle.
Voi, ettet sinä tai minä olisi yksi niistä sammuvista tähdistä, ettemme valvomattomuuden tähden olisi ryhtyneet kannattamaan edes maailman parantajia, jotka järjestävät lapsillemme ansaksi hienoja ja viattomilta näyttäviä lihan huvituspaikkoja, ja saarnaavat, ettei saada muuten varoja, kuin järjestämällä
lihan nautinnoksi huviohjelmaa nuorille. Herää kysymys: pitääkö perkelettä palvelemalla nyt rahaa koota, kun entiset synnit huutaa maasta taivaaseen. Synnit, joiden tähden on Jumalan täytynyt lyödä niin raskaasti, että on kansamme ruumiista paras veri virrannut sotatantereille.
Ei salli sitä vanhurskas Jumala, että katsellaan syntiä sormien läpi. Synti erottaa Jumalasta, tehköön sitä kuka tahansa. Ahneuden perkele yrittää saada epärehellisin keinoin paljon maailman tavaraa ja kunniaa, laiskuuden henki tekee veltoksi, ja opettaa saamaan paljon vähällä työllä. Kateuden hirveä henki yllyttää ihmisiä vastoin Jumalan sanaa vehkeilemään hallitusta ja esivaltaa vastaan, ja vääntämään lait ja asetukset sellaisiksi, että pääsisi ihmisten omaisuutta itselleen anastamaan. Huoruuden perkele kalvaa kuin ruttotauti ihmisiä ja sokaisee silmät niin, etteivät miehet ja vaimot tunne enää omia aviopuolisoitaan. Synnin sokaiseman kansamme vaatimuksesta on pitänyt lain siteitä hellittää ja tehdä monessa tapauksessa raskaudentilan keskeyttäminenkin luvalliseksi ja laittaa neuvoloita, missä ohjataan nuoria vaimoja vielä hirveämpään syntiin, kuin on käskyn rikkominen, nimittäin raskaudentilan estämiseen. Ei käsitetä, kun ei lueta ja uskota, mitä Raamattu tästäkin sanoo. Kuinka hirveä rangaistus siemenen maahan pudottajia odottaa viimeisenä tilinteonpäivänä, ja kuinka mahtaa ollakaan monilukuiset ne mykät synnit, joita vanhurskas Jumala ei katsele läpi sormiensa. Lieneekö nekään synnit harvinaisia, että miehet miesten kanssa, ja vaimot vaimojen kanssa huoruuden riettautta harjoittavat. Kaikuuko rakkaasta isiemme kirkosta kyllin voimakas ja suolainen parannussaarna synnissä pian hukkuvaan ja mätänevään maailmaan. Mutta huuda sinä Siionin asuvainen, huuda vielä viimeisillä voimillasikin, korota äänesi, älä pelkää. Ilmoita rakkaalle kristikansallemme heidän syntinsä ja ylitsekäymisensä, ja valvo, ettei sinun, Siionin tyttären, juhlapukuun tartu mikään saasta ja jos on jo tarttunut, niin kiiruhda pian tekemään parannus. Sinä tiedät, miten se tehdään. Sinä löydät Siionista pieniä elämän veden lähteitä, joista saat ihan ammentaa ilolla. Pese pukusi puhtaiksi niillä lähteillä, jotka, saatuaan itse osan siitä Golgatan kummulla puhjenneesta lähteestä, ovat mahdolliset syntein anteeksiantamuksen verisellä evankeliumilla lohduttamaan.
Älä sulje suutasi,
sinä verellä pesty lauma Pohjanmaalla, joka näet miekan tulevan, Herran Sebaotin miekan. Se miekka jo aivan kuin säihkyy. Se voi sivaltaa kolmannen osan ihmisistä. Seiso sinä, vanhurskas isä ja äiti, lujana vartiopaikallasi, ole sinä uskollinen sielunhoitaja perheesi keskelläkin, että nuo hoitoomme uskotut taivaan taimet saisivat oikean osan oikealla ajalla.
Olethan tietoinen, että lastemme sieluista käydään ankaraa taistelua. Älä väsy, älä lannistu. Älä laske aseita, sinä Siionin vartija "taistele vielä vähän aikaa, ei nyt jouda nukkumaan, pian alkaa rauhan torvi, heleästi kuulumaan."
Pian sinä maan murheista ja taistelusta väsynyt saat jättää surusi suurimmatkin, ja astua askeleen, joka vie sinut lämpimän maan ilmaan, jossa on taistelu tauonnut ja ikuinen rauha alkanut. Siellä tapaat ystäväsikin, jotka sinulta otettiin. Mainitaanpa taivaassa nimeämmekin. Näet kuninkaasi, sielusi ystävän ja Yljän, joka sinut verellään kaunisti ja hengellään kihlasi.
Vielä tervehdän minäkin sinua jälkimmäistä, jollainen itsekin olen, kaikkein syntein anteeksiantamuksella Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä, Golgatalla vuotaneessa. Pyydän saada tervehtiä Jumalan rauhan terveisin kaikkia Jumalan lapsia ja pyydän esirukouksianne, että tulisin pahasta varjelluksi.
Kalle Iinatti
Siionin Lähetyslehti toukokuu 1950
’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’
Meistä tuntuu siltä, että Jumala on liian armollinen, antaessaan meille kaikki anteeksi. Pitäisihän toki itsekin jotakin maksaa. Se olisi liikaa, jos me saisimme kaiken velkamme anteeksi. – (Mutta) Jumala on näet armollinen Isä, hänellä on isän sydän. Sen tähden hän armahtaa meidän viheliäisyyttämme, se käy hänen sydämelleen.
Martti Luther
Siionin Lähetyslehti toukokuu 1950