Iankaikkinen koristautuminen
Kun Rebekasta tuli Iisakin vaimo (1.Moos.24), huomaamme, että tässä Vanhan Testamentin esikuvassa Aabrahamin huoneesta lähti viestintuoja, joka koristi Rebekan. Näin siis Aabrahamin huoneen lähettiläät tänäkin päivänä saarnaavat iankaikkista evankeliumia. Tämä tapahtui kaivon luona, eikä ollenkaan sattumalta. Juuri kaivon äärellä tarjoillaan sitä vettä, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä. Näitä lähteitä ovat uskovaiset ihmiset.
Aivan oikein ovat ennen uskoneet kertoneet, ettei Rebekka itse itseään koristanut, ja lisäksi aivan oikein ovat he myös kertoneet, ettei Rebekalla ollut tuota ennen koristuksia: uskovaisen koristus (usko, Pyhä Henki) on nimittäin Rebekan pään koristus ja rannerenkaat ovat ne teot, jotka seuraavat uskoa; ja juuri tässä järjestyksessä niinkuin se on kirjoitettukin.
Vanhan testamentin kuva on hyvä ja näin Iisakin morsian koristellaan kauniimpiinsa. Uskovainen pääseekin kerran Karitsan hääjuhliin, siinä kuin Rebekka pääsi Iisakin hääjuhliin. Iisakissa piileekin kuva Kristuksesta, joka ei kuitenkaan ollut vielä se kelvollinen uhri siellä Morian vuorella.
Usein jumalattomat ovat kautta aikain Rebekan koristautumista tulkinneet synnin luvallisuudeksi. Tulee jo heti huomata, ettei Rebekka alkuunkaan itse koristautunut niinkuin tämän maailman ihmiset tekevät. Raamatullista koristautumista ei voikaan itse kukaan suorittaa, omilla töillänsä ei kukaan ihminen ansaitse autuutta, vaan usko tulee kuulosta.
Profeetan muistutus
Profeetta Hesekiel kirjoittaa: "11 Minä kaunistin sinut koruilla ja sinun ranteesi kultarenkailla ja kiedoin kaulaasi kultaiset ketjut. 12 Minä kiinnitin nenääsi kultarenkaan, ripustin korut sinun korviisi ja laskin hiuksillesi kimaltavan otsarivan." (Hes.16) Tässäkään ei ole epäselvyyttä kuinka se käy: itse Taivaan Jumala koristaa iankaikkisella koristuksella ja se käy Hänen sanansa kautta.
Vanhan Testamentin esikuvan mukaan Profeetan sana tapahtui pääsiäisenä. Moosekselle kävi kehoitus: "22 Jokainen nainen pyytäköön naapurin vaimolta tai talossaan asuvalta naiselta muistolahjaksi hopeaa, kultaa ja vaatteita. Pankaa ne poikienne ja tyttärienne ylle, ja näin viette egyptiläisiltä heidän rikkautensa." Juuri Kristuksen pääsiäisen tapahtumien ansiosta voi ihminen saada sen iankaikkisen koristuksen.
Kun Egyptin esikoiset kuolivat, voimme lukea kuinka tätäkään kehoitusta ei unohdettu: "35 Israelilaiset olivat Mooseksen neuvon mukaisesti pyytäneet egyptiläisiltä hopea- ja kultaesineitä sekä vaatteita, 36 ja Herra oli tehnyt egyptiläiset heille niin suosiollisiksi, että he saivat mitä pyysivät. Näin israelilaiset veivät egyptiläisiltä heidän rikkautensa."
Mooseksen neuvo oli koristaa vain pojat ja tyttäret, ei aikuisia. Lapset ovatkin uskon esikuvia. Muistamme senkin, ettei luvattuun maahan päässyt kuin lapset (jälkipolvet) sekä Kaaleb ja Joosua. Kuitenkin voimme lukea, että niitä koristuksia oli kohta vaimojenkin yllä: "2 Aaron sanoi: Ottakaa kultakorut, joita vaimonne, poikanne ja tyttärenne pitävät korvissaan, ja tuokaa ne minulle." Tämänkin takia Profeetta Hesekiel jatkaakin: "17 Sinä otit kauniit lahjasi, minun antamani kulta- ja hopeakorut, teit niistä miehuuden tunnuksia ja harjoitit haureutta niiden kanssa." Näin kävi, vaikka on kirjoitettu: "Älkää noudattako entisen asuinmaanne Egyptin tapoja". Naiset olivat ottaneet koristuksen omaksensa, vaikka se ei heille ollut tarkoitettu. Kulta oli tarkoitettu Tabernaakkelin rakennusmateriaaliksi eikä itsensä koristamiseksi! Kuitenkin lapsien päällä oli koristus kuin kuvainnollisena, Rebekan tapaisena koristuksena eli iankaikkisena koristuksena.
Laki sanookin sonnipatsaan tapahtumien jälkeen: "Pankaa nyt korunne pois, sitten minä päätän, mitä teille teen." 6 Niin israelilaiset luopuivat koruistaan eivätkä Horebinvuoren tapahtumien jälkeen enää käyttäneet niitä." Ei Taivaan Jumala iankaikkisesta koristuksesta, uskosta, kenenkään tahdo luopua. Näinollen käsky kävi ottaa kaikki fyysiset korut pois, koska näin oli parempi. Tässä tuli varjo sen kuvainnollisen morsiamen koristautumiseen, kun laki oli annettu, oli se jo rikottu ennen kuin se oltiin saatu. Lailla ei ansaitakaan paikkaa Karitsan häihin, koska kukaan ihminen ei sitä voi täyttää. Kuitenkin se on epäuskoisille ohjeeksi ja nuhteeksi. Se voi viedä aina luvatun maan rajalle. Eivät uskovaiset käytä korvakoruja (toisinaan vastakääntynyt voi tietämättään näinkin tehdä), eikä laki ole heitä vastaan tässäkään asiassa.
Egyptin aarteet
Mitä nämä Egyptiläisten rikkaudet olivat? Ensinkään ne eivät olleet Israelilaisten rikkauksia. Niissä on kuva synnistä, sillä Kristus otti maailman synnit kantaakseen ja juuri pääsiäisenä ne sovitti. Synnit eivät olleet alkuunkaan Kristuksen omia, kuten eivät olleet nämä Egyptin rikkaudetkaan Israelilaisten omia. Uskovaisilla onkin oikea synnintunto. Elämme syntisinä mutta synnin poispanijoina kantaen Rebekan koristuksia. Jos Aaronin kehoituksen lailla kokoamme syntimme omilla töillämme kasaan, siitä muodostuu epäusko eli kultainen sonnipatsas: "kun synti on kasvanut täyteen mittaan, se synnyttää kuoleman". Se ei sillä tavalla häviä, Aaronin pappisvirka ei poista syntejä vaan tarvitaan evankeliumia.
Eikö Egyptiläisten rikkaudet ole sellaisia, joista ei mielisi luopua? Epäuskoinen ei halua luopua synnistä, koska jos hän haluaisi synnistä luopua hänen tie veisi kohti parannusta. Juuri sen takia synti on tämän maailman rikkautta, juuri sen takia Egyptiläiset eli tämä maailma ei halua syntielämästä luopua vaan he pitävät syntiä kuin kalliina aarteena. Uskovaisten aarre on kuitenkin kuin peltoon kätketty aarre: se aarre on totisesti kätketty tältä maailmalta.
Egyptiläisten rikkaudet olivat tabernaakkelin rakennusmateriaalia. Tabernaakkelissa on kuva Jumalan valtakunnasta ja siinä syntiset mutta armahdetut ihmiset ovat saman katon alla rakkauden siteillä yhdistettyinä. Ulospäin se näyttää rumalta rakennukselta, mutta sisältäpäin täynnänsä kultaa ja komeutta. Kuitenkin tämän maailman epäuskoiset, aikamme Egyptiläiset, eivät anna syntejä anteeksi, vaan tarrautuvat kaikkeen mahdolliseen saastaan pitäen niitä anteeksi antamattomina. Tämä ilmenee mm. erilaisilla 70-luvun tapahtumien julkisina toistoina, perättömina tai joskus aiheellisenakin, ja tahallisilla sekä tahattomilla väärinymmärryksillä ja mustamaalauksella.
Yhtä lailla on Egyptin maasta ajan saatossa löydetty Faaraoiden ja muiden ylimyksien aarteita. Tämä maailma alituiseen etsii ja keksii keinoja, kuinka tehdä syntiä kun he tuntevat etteivät tarpeekseen saa ja nykyinen syntielämä jo kyllästyttää. Toisinaan joku kätkö saatetaan löytää, joka ikääkuin kuvaa sitä, että syntiä voidaan näinkin tehdä. Näin se pahuus yltyy ja median kautta levitellään tätä heidän ilosanomaansa muillekin.
Lankeemuksia
Jaakobin vaimolle Raakelillekin oli tämän maailman jumalia, muun muassa korvakoruja, tullut mukaan Labanin tiloilta. Niitä myöhemmin haudattiin Sikemiin suuren puun alle. Laban lähti Jaakobin joukkojen perään, kun koki että häneltä oli tavaraa varastettu: tämän kuvan mukaan sielunvihollinen tuntee omaisuutensa, ja ärhäkkäästi lähtee omaansa eli syntiä hakemaan. Näin on maailmankin laita: aikamme Egyptiläiset kokevat, että heidän omaisuuttaan eli rikkauksiaan on viety, kun syntejä on anteeksi uskovaiset saaneet. Eivät ne muka mihinkään kadonneet. Näin tämä maailma syyttää Labanin lailla uskovaisia. Mutta kun pidämme uskon ja hyvän omantunnon ja tunnustamme syntimme, ei se paholainen löydä omaansa kuin ei Labankaan löytänyt jumalten kuviansa.
Israelilaisten koristus
Tuomarien kirjan 8. luvusta voimme lukea: "Midianilaisilla näet oli koruinaan kultarenkaita, koska he olivat ismaelilaisia.". Juuri nämä kultarenkaat olivat korvakoruja, kuin voimme eri kielien käännöksistä todeta. Se on aikamme Midianilaistenkin tunnusmerkki: he julistavat tämänkaltaisen maallisen koristautumisen luvallisuutta. Jae tosin myös kertoo sen, etteivät Israelilaiset pitäneet korvakoruja. Näin se vain on tänäkin päivänä: ei sydämen uskovaisilla ole tarvetta tällaiseen maalliseen koristautumiseen. Jeesus sanookin: "Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen".
Ilmestyskirjan portto (Ilm.17) onkin koristettu maallisilla koristuksilla kiirestä kantapäähän. Danielin kirjasta (Dan.11) voimme lukea: "Hän ottaa haltuunsa kulta- ja hopeakätköt ja kaikki Egyptin ihmeelliset rikkaudet, ja libyalaiset ja nubialaiset seuraavat häntä saattueena." Joskus historiassa häpeällisinä pidetyt synnit ovat kuin kätköistä esiin kaivettuja aarteita tänä päivänä. Mikä oli joskus häpeällistä, on nykyään erinomaista ja esimerkillistä. Näistä riittää esimerkkejä lukematon määrä. Tässä on kyse synnin luvallisuudesta moninaisissa muodoissaan. Näitä syntejä kansat seuraavat ja esimerkkinänsä pitävät. He ovat kuin olisivat aarteen kätköstä löytäneet.
Toisenlaisenkin koristuksen voimme huomata ilmestyskirjasta: "Taivaalla näkyi suuri tunnusmerkki: nainen, jolla oli pukunaan aurinko, kuu jalkojen alla ja pään päällä seppeleenä kaksitoista tähteä.". Uskovaisia pukeekin Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, ja se kunnian seppele, se oikea apostolinen usko ja opetus jonka avulla pääsemme kerran Karitsan häihin, Rebekan hengellisen morsiamen koristuksen, elävän uskon kera.
(Tällaisia Egyptitutkimuksia tällä erää, kommentoikaa toki jos särisee korvassa jossain kohti!)