Kirjoittaja Taavetti » 25 Kesä 2011, 07:33
Aviokäsky ja avioelämä
"Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän loi: mieheksi ja vaimoksi loi hän heitä.» (1. Moos. 1:27).
Tämän Jumalan sanan kohdalla rukoilemme sinulta, valkeuden Isä: valaise Hengelläsi meitä. Rukoilemme sinulta, vanhurskas Isä, sanasi valoa. Auta jokaista lastasi synniltä varjeltumaan, pääsemään autuaana matkan päähän, sinun Poikasi veren turvissa, kuvasi kaltaisena perille kotikunniaan ja kirkkauteen. Amen.
Maailma – aviokäskystä luopuminen
Aviosäädyn on Jumala jo ennen syntiinlankeemusta suurella juhlallisuudella asettanut ja pyhittänyt. Ihminen oli Jumalan kuva viisaudessa, vanhurskaudessa ja pyhyydessä. Ensimmäinen avioliitto solmittiin autuuden ja viattomuuden tilassa. Ihminen oli vapaa perisynnistä ja lankeemuksen turmeluksen osasta. Jumala rakensi vaimon miehen kylkiluusta ja vei itse hänet Aadamin eteen. Aadam ihastui ja iloitsi vaimostansa. Jumala itse vihki heidät ja siunasi heidät. "Ja Jumala siunasi heitä ja Jumala sanoi heille: kasvakaat ja lisääntykäät ja täyttäkäät maata." (1. Moos. 1: 28) Lankeemuksen onnettomuus tuli ennen kuin yhtään lasta syntyi. Ensimmäinen ihmispari joutui jo syvästi kokemaan syntiturmeluksen vaivan ja aviosäädyn ajalliset vastoinkäymiset ja murheet. Kain tappoi veljensä Aabelin, nähdessään hänet Jumalan suosiollisten kasvojen edessä.
JUMALAN sanan majesteetti on muuttumaton. Profeetat ja Jeesus ovat ilmoittaneet lopun ajan tuntomerkkejä. Tuhansien vuosien takana oleviin Nooan päiviin ja nyt elettäviin, luo Jumalan sana valoansa, näyttää silloisen ja nykyisen maailman menon, synnin. Ne päivät olivat Jumalasta luopumisen ja synkän pimeyden aikoja. Synkkä on Raamatun kertomus niistä päivistä. Synkkä on ennustus viimeisistä ajoista. Nyt lopun ajalla on kuin Nooan päivinä. Synnin mitta on kukkuroillaan. Ihmiskunta on synnistä sairas, turmeluksen orjuudessa. Se on lihallisissa himoissaan hyljännyt sanan, langennut ja luopunut Jumalasta. Antikristus on noussut korkeinta vastaan, ja hävittää korkeimman pyhän, ja rohkenee vielä ajat ja lait muuttaa. (Dan. 7: 25). Edelleen (Dan. 11: 37–38): "Isänsä Jumalaa ei hän tottele eikä vaimoin rakkautta, eli yhdestäkään Jumalasta lukua pidä, sillä kaikkia vastaan hän itsensä korottaa. Mutta jumalaansa Maosimia hän palvelee paikallansa."
Aviokäskyyn liittyy Jumalan siunaus tai kirous. On murheella todettava, että Jumalan pyhittämä ajallisen elämän sääty on tehty huoruuden ja lasten murhan kohteeksi, jumalattomien haureuden ja pilkan asiaksi. Muistakaa, epäuskoiset, etsikkopäivää ja armon aikaa. Tehkää parannus, ettei tarvitse pitkässä iankaikkisuudessa valittaa: voi hirmuista maata kun katselen, siellä on syntini tehty.
Himojen valta on korotettu aistien palvottavaksi ja sivistyksen kaikkivoipaisuudesta huudetaan. Kaikin keinoin on käynnissä neuvonta syntyvyyden säännöstelystä. Äitiysneuvolat ovat tulleet paremminkin ehkäisyneuvoloiksi. Syntyvyys on maassamme laskenut suurten nälkävuosien tasolle. Avioliittolainsäädännön uudistamisessa esitetään pakollista rekisteröimistä siviilitoimituksensa. Ei kysyttäisi enää suostumusta avioliittoon, eikä julistettaisi avioliittoa voimaan. Uskonnollisuus on katsottu avoliitossa toissijaiseksi. Sukupuolielämän luonnottomuudesta ja lapsirajoituksesta Jumalan sana kieltää. "Salavuoteiset ja huorintekijät Jumala tuomitsee." Synti riistää yksilön ja kodin onnen. Se repii perhe-elämän ja on koko kansakunnan tuhoava voima. Jumalallisten, siveellisten lakien kunnioitus on elävänvoiman lähde yksilölle ja yhteiskunnalle. "Vanhurskaus korottaa kansan, mutta synti on kansakunnan häpeä." (Sananl. 14: 34). Synnin paisumista seuraa aina Jumalan tuomio. "Sillä niin kuin pitkäisen (ukkosen, skannaajan huomautus) tuli taivaan alla leimahtaa ja paistaa kaikkein päälle, mitkä taivaan alla ovat, niin on myös Ihmisen Poika päivänänsä oleva." (Sananl. 17: 24).
Jumala on uskovaisen ja uskottoman välisen avioliiton kieltänyt. Joka sen rikkoo, on nimelliseen syntiin joutunut. Vialliseksi joutunutta Jumalan sana ja Pyhä Henki kehottaa parannukseen. Avioliitto-synti kerrotaan erikoisesti Nooan ajan syntinä. "Se oli paha Jumalan edessä. Ja ei sinun pidä heimolaisuuteen antaman sinuas heidän kanssansa: sinun tyttäriäs ei sinun pidä antaman heidän pojillensa ja heidän tyttäriänsä ei sinun pidä ottaman pojilles...niin julmistuu Herran viha teidän päällenne ja nopeasti hukuttaa teidät." (5. Moos. 7: 3--4). "Te olette Herran, teidän Jumalanne lapset." (8. Moos. 14: 1).
"Sinä olet pyhä kansa, Herralle, sinun Jumalalles: sinun on Herra sinun Jumalas valinnut omaksi kansaksensa kaikista kansoista maan päällä." (5. Moos. 7: 6, 2. Moos. 34: 11–16).
USKOVAISET nuorukaiset ja neidit, karttakaa seurustelua jumalattomien kanssa, etteivät he ala näyttää silmissänne kauniimmilta ja paremmilta kuin Jumalan lapset. Jumalalla on varaa antaa uskovainen elämänkumppani sinulle, kuten kullalla kihlattu Rebekka tuotiin Iisakille. "Ja minä vannotan sinua Herran, taivaan ja maan Jumalan kautta: etteivät ota emäntää minun pojalleni Kanaanealaisten tyttäristä, joiden seassa minän asun. Vaan mene minun isäni maalle ja sukuni tykö, ja ota minun pojalleni Iisakille emäntä." (1. Moos. 24: 3--4). "Hän lähettää enkelinsä sinun edelläs, ettäs, ottaisit minun pojalleni emännän sieltä." (1. Moos. 24: 7). Jumalan valtakunnan ulkopuolelta haettu aviokumppani ei ole Jumalan antama.
Tällä viimeisellä ajalla eivät kaikki kristitytkään voi kärsiä kokonaista Jumalan sanaa, eivätkä tahdo alistua synnistä Pyhän Hengen kuuliaisuuteen. Aamupäivän työntekijät ovat kirkastaneet synnin synniksi. Viimeisellä ajalla tarvitsee vielä enemmän käyttää Jumalansanan kaksiteräistä miekkaa. Sielunvihollinen tahtoo monen luvallisuuden kautta tunkeutua Jumalan lastenkin sydämeen. Ottakaamme käsiimme kirjoitettua Jumalan sanaa, jossa on Henki ja elämä. Mielemme on altis kääntymään ajallisiin ja sydämenne taipuvainen tarttumaan kiinni maallisiin. Mitä enemmän valvomisemme suuntautuvat katoavaisiin, sitä suuremmassa vaarassa olemme kadottaa Kristuksen rakkauden elävän tunnon. Ellei uskomme saa uutta armon voimaa, se kuolee. Omantunnon puhtaus ja vapaus saatiin silloin, kun meidät ensimmäisen kerran siunattiin, ja se siunaus laskeutui verisenä armokasteena sydämeemme ja omaantuntoomme. Pyhä Henki opettaa karttamaan syntiä ja myös uskon kuuliaisuudessa tunnustamaan synnit. Jumalan terveellinen armo opettaa hylkäämään jumalattoman menon ja maailmalliset himot ja siveästi ja puhtaasti tässä maailmassa elämään. "Mitä ennen kirjoitettu on, se on meille opiksi kirjoitettu, että meillä kärsivällisyydessä ja Raamattuin lohdutuksen kautta toivo olis." (Room: 1: 4). Jumala sanassaan varoittaa uskovaisia vaaroista, jotka meitä vaanivat, jos kristillisyytemme näköalat hämärtyvät. Ilman elävää uskoa ihmisellä ei voi olla Hengen todistusta, autuuden tunnetta, vaan tuntoa painavat anteeksisaamattomat synnit ja kuoleman kadottava kauhistus.
Usko ei ole vain kirjaimellista, vaan se on uudensyntymisen armossa jatkuvaa lapsenmielistä uskonkuuliaisuutta Pyhää Henkeä kohtaan. Usko on tuonut meidät taivastielle. Toivo osoittaa meille pettämättömän tien, jossa näkyvät suuren Ristinkantajan pyhät jäljet, se on ainoa ja pettämätön tie, joka vie kulkijansa itkun laaksosta kunnian paratiisiin. Ilman sanan kuuliaisuutta toivoton usko sammuu Kristuksen ristin juurelle. Toivoton usko on voimatonta uskoa, sillä Jumalan sana ei pääse sitä ruokkimaan. "Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme kaikkia muita ihmisiä viheliäisimmät." Jos näin on, niin saatanan valta murskaa meidät auttamattomasti alleen. Me kiinnymme katoaviin, olivatpa ne sitten myötä- tai vastoinkäymistä, emmekä langettuamme jaksa nousta uudelleen tielle. Ristin ja kilvoituksen kaidalla tiellä olemme sodassa lihaamme ja vertamme vastaan. Tarvitsemme kaikki Jumalan sota-aseet. Pelastumisemme kysyy henkilökohtaista kilvoitusta. Hetkittäin uskoen, vain Jumalan siunauksen ja Jeesuksen veren turvin, kuljemme kohden päämäärää.
SYNNIN käärme on myrkyttänyt lihamme ja veremme, ja synnin paha asuu meissä. Turmelus ja kärsimättömyys tulevat silloinkin, kun on aikomus osoittaa hellyyttä perheen keskuudessa. Arkisen elämän, työn ja monien kiusauksien keskellä tarvitsemme uskoa elämän voimaksi, ja rakkauden säilyttämiseksi hyvän Jumalan jatkuvaa hoitoa, etteivät anteeksi saamattomat synnit pääse pesiytymään tunnollemme. Sovittamaton synti antaa lihalle ja verelle uutta voimaa, ja panee arkailemaan armoistuimen eteen tuloa, hivuttamalla pois sydämen uskallusta, ja himmentämällä Jumalan armoa sielulta. Siellä, missä on näkösällä oman huonouden tunto ja oma vajavaisuus, ja missä murehditaan oman elämän epäonnistumisesta, ei tätä vaaraa ole. Silloin pysytään kerjäläisen paikalla ja uskotaan vain armosta. Ei ole varaa toisen vikoja hakea, kun tunnetaan oma viheliäisyys. Nähdään omassa itsessä toinen laki, joka täysivoimaisena sotii hengen lakia vastaan. Elävän uskon sisäinen tunto panee turvautumaan kaikkiin Jumalan sota-aseisiin omakohtaisen uskon säilyttämiseksi.
EVANKELIUMIIN sisältyvä neuvon, nuhteen ja opetuksen sana ei kohdistu eläväntuntoiseen armolapseen tuomion sanana. Jumalan sanan kautta me pysymme uskossa Herraan Jeesukseen ja rakkaudessa keskenämme, kun seuraamme, mitä Jumala sanassaan opettaa meille. (Kol. 3: 16, 1. Piet. 1: 19, Piet. 3: 1-2, 1. Tim. 4: 13). Jumalan armoalueella ei liikuta ihmisen omavanhurskauden saastaisissa kengissä, sanan viisaudessa synnille oikeutta tekemässä, eikä lihan vapaudessa. Sillä paikalla kilvoitellaan vanhan aadamin niskat sujutettuina armon alle, ihmisen omista oikeuksista ja pyhyyksistä riisuttuina.
Eteemme asetetaan kysymys elävän sanan oikeasta jakamisesta. "Kuka siis on uskollinen ja toimellinen palvelija jonka Herra pani perheensä päälle antamaan heille ruokaa ajallansa." Jumalan salaisuuksien huoneenhaltija jakaa oikein taivaan mannaa, vapaitten lasten iloksi ja riemuksi. Vaatijan sauva olkoon iankaikkisesti särjetty Jumalan huoneesta. Pyhä Henki päästää vapaiksi kaikki, jotka synneillä vaivatut ovat. Hän lohduttaa murheellisia, ottaa pois kaikkinaisen kuorman ja synnin. Sidottu ja murheellinen voidaan auttaa Jumalan evankeliumilla. Itsessämme olemme pimeitä ja vähävoimaisia. Uskomisemme tuntuu kylmältä ja kuolleelta. Sittenkin saamme uskolla omistaa ja katsoa ylösnousemuksen elämän valoa, jossa me nyt vaellamme, ja joka viimeisenä päivänä ilmestyy hetkessä Jumalan Pojan kunnian kirkkautena. Heikon uskomme ja vajavaisuutemme tähden pyydämme ja rukoilemme, että vielä viimeisen ajan kovissa taisteluissa Herra Jeesus ilmestyisi taivaallisen rakkauden merkeissä verisenä, elävänä ja voimallisena lastensa keskuudessa, että sitä voimaa saamme tuta ja läsnäoloa uskon kautta sydämissämme ja Hänen sydämensä puhtautta, lämpöä ja suloisuutta sielullamme. Ja että taivas pitää aina Jeesuksen haavat ja veren uskollemme niin kirkkaana ja kalliina, että tämä maailma halpana näkyy ja pysyy.
Rakkaat veljet ja sisaret, Jeesuksen kunnian kirkkaudessa, me saamme aina suuremman voiman synnin pahoja himoja ja haluja vastaan, ja jaksamme suurina syntisinä uskoa Herran Jeesuksen ansioon. Ojenna sauvasi meren yli, murheellinen ja hätääntynyt kilvoittelija. Tällä tiellä edetään vain askel askeleelta Jumalan siunauksen, ja taistelussa saatuja haavoja lääkitsevän Herran Jeesuksen veren turvin. Nimellisiin synteihin joutuneelle on avoimet lähteet Jumalan seurakunnassa. Ei tarvitse syntitaakkaa kantaa. Saa luottavaisesti veljelle tai sisarelle tuon synnin puhua ja anteeksiantoa. Ja kuuluu anteeksiantamus Jeesuksen nimessä ja veressä. Ahdistuksissa ja kiusauksissa koeteltu usko ja toivo katsovat Jeesuksen veren ja todistuksen sanan kautta ristin alta ja myrskynkin yli kotimaan tyvenelle rannalle. Jumalan ja Karitsan valtaistuimen äärelle, johon sinut, rakas jumalanlapsi, ja minutkin, kerran kutsutaan taivaallisiin kruunajaisjuhliin.
Jumala itse on pannut ihmisluontoon sukupuolien välisen vetovoiman, jonka tarkoituksena on avioliitto, perhe-elämä ja uuden sukupolven kasvattaminen. Jumalan tarkoittama puhdas rakkaus ja kiintymys toiseen sukupuoleen ei ole, eikä ala uskovaisessa lihallisten himojen sytyttämänä. Puhdas rakkaus sitoo kaksi siten, että he antavat toisilleen sydämestään rakkauden, uskollisuuden ja lupauksen vakuutuksen. Moraalinen rakkaus herättää sydämessä suloisen tunteen, joka on puhtaan rakkauden, onnellisuuden nautintoa. Raamatussa on Korkia veisu, kaunein ja ihanin veisu. Se on paras ja kaunein kuvausten ylevyydestä, ja se on kaunein sisältönsä puolesta, sillä Salomo laulaa kaikkein pyhimmästä, puhtaimmasta ja kalleimmasta asiasta maan päällä: oikeasta ja puhtaasta, kaikesta itsekkyydestä vapaasta, Yljän ja morsiamen keskinäisestä rakkaudesta.
Aviorakkaudella kuvataan Jumalan seurakunnan keskinäistä rakkautta. Ylkä ja morsian, kihlajaiset ja häät, kuvaavat Raamatussa taivaallisen Yljän ja morsiamen hengellistä rakkautta ja ikuista armoliittoa. Herran voidellun häävirressä ja morsiuslaulussa kuvataan taivaallisia asioita sydämen palavalla rakkaudella. Psalmissa 45 taivaallisen yljän morsian sanoo: "Minun sydämeni ajattelee kauniin laulun: minä veisaan kuninkaasta, ja minun kieleni on jalon kirjoittajan kynä. Sinä olet kaikkein kaunein ihmisten lasten seassa: armo on vuodatettu ulos sinun huulissas; sen tähden siunaa Jumala sinua iankaikkisesti."
Jeesus kodissamme — avioelämän onni ja siunaus
AVIOLIITON solmittuaan Kaanan nuori ylkä ja morsian kutsuivat Jeesuksen häihinsä. Onnelliset olivat Kaanaan häät, kun taivaasta oli kutsuttu vieraita. Nuori pari alkoi avioelämänsä Jeesuksen siunauksella ja koko taivaan joukon kanssa. Jeesus tuli ja pyhitti heidän ajallisen ja iankaikkisen ilonsa ja onnensa. On onnellista aloittaa Korkeimman säätämä avioelämä Jeesuksen siunauksen osallisuudessa. Niitä aviopareja seuraa Jeesuksen siunaus kaikkina elämän aikoina. He ovat onnellisia, kun maan päällä siunattuina saavat kerran korkeimmalta valtaistuimelta kutsun: tulkaa, minun isäni siunatut ja omistakaa se valtakunta, joka teille on valmistettu maailman alusta.
AVIOLIITTO ja perhe-elämässäkin tarvitsemme ne kaksi penninkiä, jotka laupias samarialainen jätti majatalon isännälle. Oli hyvä asia, kun vielä luvattiin: jos enemmän kuluu, niin palatessani maksan. On tarvittu armoa armon päälle. Vanhurskas isä ja äiti ovat rukoilleet jokaisen lapsensa puolesta jo ennen kuin he ovat syntyneetkään. He ovat rukoilleet heidän puolestaan, heidän kehdossa ollessaan ja koko heidän elämänsä ajan. Mutta monta kertaa rukoustakin on jouduttu rukoilemaan Jeesukselta. Jokainen lasta kohtaava tapahtuma, hyvä tai paha, koskettaa vanhimman sydäntä. Monen vanhimman sydän on kokenut murhetta lastensa tähden, kun maailma on saanut heidät vietellä uskosta pois synnin petoksen kautta epäuskoon ja väärään hengellisyyteen.
OLEMME iäisyysolentoja. Kannamme synnin ja kuoleman osassa maallisen kuvaa. Emme voi kerskata oman voittovoiman kunniasta. Meitä seuraa oma liha, maailmanvoimainen ja -valtainen liittolainen, joka on sodassa uskoa vastaan. Ilman Jeesusta menee kotielämä huonosti. Tarvitaan usko, toivo ja rakkaus perhe-elämän yhdyssiteenä. Kristillisyyden elämänpiirissä siunaa Jumala aviosäädyn, puolisoiden, lasten ja kodin ajallisen ja iäisen onnen.
Todellisen onnen perustana on se, että ihminen ei elä himojensa ja aistillisten mielijohteittensa vallassa. Lihansa estottomuuden himoissa elävä ihminen luulee löytäneensä onnensa ja oikean autuaitten maan sieltä, missä kristinusko ei myrkytä synnin tunnolla, aviouskollisuudella ja vanhanaikaisilla siveellisyyden säännöillä ruumistansa hekuman menoon holhoavia vapaan rakkauden palvojia. Kuitenkin heidän määränpäänsä on toivoton, ja koko heidän elämänsä hukkuu maallisiin iloihin ja kärsimyksiin. Suruttomille on hautajaissaatto viimeinen matka, ja hautakivi ikuinen piste elämälle.
USKOVAISEN kodin elämänvoima kumpuaa Jumalan avaamasta iäisyyslähteestä. Siihen uskomalla, Jeesuksen veren kautta, aukenee iankaikkinen elämä ja taivas. Siellä hiljainen ja nöyrä Jumalan Karitsa opettaa epäonnistuneelle kilvoittelijalle kärsivällisyyttä, rakkautta ja uskollisuutta. Ristin uhrituli sulattaa rakkauden ahjossa uskon puhdasta kultaa. Sydämissä koetaan näkymättömän siunauksen uutta elämää, ja vapautunutta luomisvoimaa. Uskova äiti ja isä, suuressa oman huonouden tunnossaan, ahkeroivat tehdä omassa ja lastensa sydämissä pyhää kylvötyötä. Jumalan valtakunnan kutsuttuina, jumalanlapset ovat siihen istutetut taivaallista menoa varten. Anteeksi anotaan ja anteeksi annetaan Jeesuksen nimessä ja veressä.
"SINUN emäntäs on niin kuin hedelmällinen viinapuu huoneen sisimmäisissä loukkaissa: sinun lapses niin kuin öljypuun vesat pöytäs ympärillä." (Ps. 128: 3). Raamatun sana velvoittaa meitä kristillisen elämän kaikissa säädyissä. "Niin olkaat siis Jumalan seuraajat, niin kuin rakkaat lapset, ja vaeltakaat rakkaudessa, niin kuin myös Kristus meitä rakasti." (Eph. 5: 1-2). "Mutta pyhittäkäät Herra Jumala teidän sydämissänne." (1. Piet.)."He oudoksuvat, ettette heidän kanssanne juokse samaan säädyttömään hekuman menoon, ja pilkkaavat. Niiden pitää luvun tekemän hänelle, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja kuolleita." (1. Piet. 4: 4-5). Aviosääty pitää puhtaana pidettämän ja aviovuode saastatonna. "Autuaat ovat ne, jotka hänen käskynsä pitävät, että heidän voimansa elämän puussa olis..." Vain Jumalan sanan mukaiset aviosäädyn neuvot ovat kristitylle kelvollisia. (1. Kor. 7; 1-6, 1: Piet. 3: 1-7, Kol. 3: 18–21, Eph. 6: 1–4). Ja vielä Paavali neuvoo avioväkeä keskinäiseen rakkauteen hengellisen rakkauden esikuvalle. (Eph. 5: 22–23). Avioliiton velvollisuus, rakkaus ja puhtaus, säilyvät vain sisällisen ihmisen uudistuksen kautta, joka on kallis Jumalan edessä. On sanottu: rauhallinen ja hyvä omatunto on kappale taivasta. Samoin koti, jossa kilvoitellaan armon kerjäläisenä Kristuksen ristin alla, on kaistale taivasta maan päällä. Jeesuksen siunauksen kokeminen on uskovalle sydämelle kuin taivaan virvoittava kaste kuivan maan kasville. Silloin katoavan maan hädät ja surut saa heittää armon siunaavaan virtaan ja sydän ylenee ylistämään Jumalaa. Kristittyjen kotien uskovaiset vanhemmat omistavat Jeesuksen veren armossa ja puhtaudessa onnellisten ja autuaitten osaa, vaikkakin ristin pyhä polku kulkee suuren vaivan läpi. Tälle pyhien pyhälle polulle on kaiken maailman ajan koottu tuskaa, vaivaa, vainoa, häväistystä ja vastustusta. Kuka voinee lukea niiden kyynelten määrän, jotka ovat vuotaneet sillä tiellä Herran kansan silmistä. Kuka tainnee mitata niiden kärsimysten määrän, joita taivaaseen kulkijat maailmassa ovat saaneet kestää. Kiusatut äidit, ne lapset, jotka te synnytätte, ovat Jumalan siunaamia lapsia. Olemme onnellisia äitejä ja isiä, kun saamme heidän kanssansa käydä sisälle valkopukuisten joukossa Jeesuksen ja Jumalan luo taivaaseen.
OLEMME nähneet onnellisia kasvoja ja herkästi kumpuavaa iloa vain siellä, missä liha on ristiinnaulittu, aviouskollisuus ehdotonta ja kodit kunniassa. Jumalan suomat ruumiin lahjat ovat siellä hengen hallittavina. Siellä huolten raastamat isät ja äidit iloitsevat pienokaistensa parissa ja siellä on elämä ilman maailman huumaa, syvästi koettua, rikasta ja onnen tuottamaa. Siellä jaetaan yhteiset kärsimykset ja ilot ja uskotaan ikiaikojen Jumalaan. Jokainen vastoinkäyminen otetaan vastaan Hänen rakkaana vitsanansa. Onnistuminen pidetään Hänen armonsa ja rakkautensa osoituksena. Jumalan rakkaus säteilee niin ilon kuin surunkin päivinä. Niin kuin Samuelin koeteltu äiti sanoi: "Herra kuolettaa ja virvoittaa, vie suureenahdistukseen ja siitä ulos jälleen." (1. Sam. 2: 6)
Iäisyyden valossa katsottuna elämän vaihtelevaisuus on viisaan Jumalan määrätietoisessa johdatuksessa. Elämä ja kuolema on turvallisessa uskossa annettu Herran käteen. Herran johtaman ihmisen päämäärä on onnellinen iankaikkisuus. Hän uskoo kerran nukahtavansa kuin pieni lapsi pois vajavaisuuden maasta. Vaikka iäisyyden kutsun saapuessa rakkaan isän, äidin, lapsen, puolison, tai muun sukulaisen ja ystävän pois meneminen tuottaakin sydänsurua ja ajallista eronikävää, on lohtuna jälleennäkemisen ihana toivo ja autuuden ilo. Suuren Armahtajan käsiin on turvallista nukahtaa. On onnellista jo ajassa ja iäisyyden oven auetessa olla siunattuna Jeesuksen sydänverellä. Siunatkaa lapset meitä, taisteluissa väsyneitä äitejä ja isiä. Muistakaa meitä anteeksiantavalla sydämellä. Äidillä ja isällä ei itsellä ole antaa pyhän siemenen kylvölle kasvuvoimaa. He ovat monta kertaa nousseet yöllä ja päivällä itkusilmin pyytämään pyhälle kasvulle Jumalan siunausta, että saamme riemuiten kantaa kanssanne lyhteet ikuisen elonkorjuun ilojuhlaan.
Johannes katseli ja kuunteli, että Jumalan ja Karitsan istuimen edessä iäisyysvalossa heille uutena ja täydellisenä oli kirkastunut Jumalan iankaikkinen rakkauden ihme, Karitsan veren lunastuksen armo. Siitä Hänelle ylistysvirren ääni kaikuu lakkaamatta uuden taivaan ja uuden maan kirkkaudessa.
Kiusattujen koti on taivas. Synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Pyydän muistamaan minua esirukouksin.
Onni Haapaniemi
Päivämies 27.6.1973
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4