Kirjoittaja Taavetti » 14 Syys 2012, 17:13
Minä uskon, sen tähden minä puhun
"Mutta että meillä on yksi uskon henki, niin kuin kirjoitettu on, minä uskoin, sen tähden s.
minä puhuin, niin me myös uskomme ja sen tähden me myös puhumme." (2. Kor. 4: 13.)
Jumalan Pyhän Hengen vaikuttamaa elävää uskoa seuraa aina suun tunnustus. Vanhurskautettu ihminen, jonka Jumala on saanut synnyttää tahtonsa jälkeen totuuden sanalla iankaikkisen elämän elävään toivoon, (Jaak. 1: 18.) ei näet voi olla tunnustamatta Jeesusta Kristusta Vapahtajakseen. (Apt. 4: 20.) Kun Jumala on sulasta armosta antanut hänelle kaikki hänen syntinsä anteeksi, tehnyt hänet valtakuntansa perilliseksi ja ilmoittanut hänelle valtakuntansa salaisuudet, (Matt. 13: 11.) niin Kristuksen rakkaus vaatii häntä tunnustamaan uskonsa. (2. Kor. 5: 14)
Jumalan lapsen julistus ei siten ole ihmisen tahdosta ja voimasta tapahtuvaa julistusta, niin kuin monet ihmiset luulevat, vaan Jumalan Pyhän Hengen, jonka hedelmä uskokin on. (Gal. 5: 22,) Usko, josta Raamattu sanoo, että se on vahva uskallus niihin, joita toivotaan, ja ei näkymättömistä epäile, (Hebr. 11: 1.) eli Gerlach Wensjoen mukaan sanatarkasti kreikankielestä käännettynä: "Usko on perustus siihen, mitä toivotaan, todistus asioista, joita emme näe."
Elävän uskon salaisuus onkin juuri siinä, ettei se ole minkään inhimillisen järjen tuote eli ajattelun tulos, vaan Pyhän Hengen vaikuttama teko. Teko, jonka kautta Jumalan Henki avaa ihmisen ymmärryksen käsittämään Raamatun kirjoituksia. (Luuk. 24: 45. Gal. 1: 11 – 12.) Jumalan lapsen julistus perustuu siten Jumalan voimaan ja Hengen ilmoitukseen eikä ihmisten viisauteen. Sen tähden sanookin Herran apostoli Paavali:
”Me puhumme siitä viisaudesta, joka on täydellisten tykönä, ei tämän maailman päämiesten, jotka hukkuvat. Vaan me puhumme siitä salatusta Jumalan viisaudesta, jonka Jumala on ennen maailman alkua säätänyt meidän kunniaksemme. Jota ei yksikään tämän maailman päämiehistä tuntenut, sillä jos he olisivat tunteneet, niin ei he olisi kunnian Herraa ristiinnaulinneet. Vaan niin kuin kirjoitettu on, jota ei silmä ole nähnyt, eikä korva ole kuullut, ja ei ihmisen sydämeen ole astunut, joita Jumala on niille valmistanut, jotka häntä rakastavat. Mutta meille on Jumala sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki kaikki tutkistelee, Jumalan syvyydetkin." (1. Kor. 2: 6— 10.)
Kun Jumalan lapsen usko on rakennettu Kristus kalliolle, sillä on luja ja horjumaton perustus. (Luuk. 6: 47— 48.) Sillä uskon kautta on hänellä iankaikkisen elämän elävä toivo. Toivo, josta Raamattu sanoo, ettei se anna häpeään tulla. (Room. 5: 5.) Uskon kautta on hänellä myös varma todistus näkymättömistä eli taivaallisista, jotka ovat iankaikkiset ja sen tähden hän myös puhuu.
Kun hän on Jumalan armosta tullut osalliseksi taivaan armorikkauksista, tahtoo hän olla myöskin kuuliainen taivaalliselle Isälleen ja jakaa hänen käskystään näitä armoaarteita kaikille niille, joilla ei niitä vielä ole. Jumalan lapsi ei siten ole omalla eikä minkään maallisen uskontokunnan asialla, vaan Jumalan valtakunnan, niin kuin Herran apostoli Paavali sanoo: "Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa." (2. Kor. 5: 20.)
Näin lähestyy Jumalan valtakunta, joka on armon ja syntien anteeksiantamuksen valtakunta vielä tänä päivänä kaikkia ihmisiä Jumalan lähettämien sanansaattajien kautta. (Mark. 1: 15. Luuk. 10: 10 – 11.) Sanansaattajien, joille Jeesus Kristus on antanut taivaan valtakunnan avaimet (Matt. 16: 19.) sanomalla: "Totisesti sanan minä teille: kaikki, mitä te maan päällä sidotte, pitää myös oleman sidotut taivaissa, ja kaikki, mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetyt taivaassa.” (Matt. 18: 18. Joh. 24: 23.)
Tästä Jumalan Pyhän Hengen kautta julistetusta synninpäästöstä sanoo Luther: "Sen tähden olet sinä yhtä paljon velvoitettu häntä uskomaan tässä asiassa, koska ei hän mitään muuta etsi kuin sielusi autuutta, juurikuin seisoisi Kristus itse saapuvilla, panisi kätensä sinun päällesi, ja sanoisi sinulle synnin päästön." (Luther: Kirkkopostilla v. 1883. No 33/49.) Tämä tosiasia on valitettavasti tullut kovin monelle ihmiselle loukkauskiveksi vaikka Jeesus on sanonut lähettämilleen sanansaattajille: "Niin kuin Isä lähetti minut, niin minä myös lähetän teidät.” (Joh. 20s 21.) Ja taas: "Joka teitä kuulee, se minua kuulee, ja joka teidät katsoo ylön, se katsoo ylön minun, mutta joka minun katsoo ylön, hän katsoo ylön sen, joka minut lähetti" ( Luuk. 10: .16. )
Kun Jumalan Pyhän Hengen kautta julistettu elävä sana käy kohti ihmisten omiatuntoja ja tuomitsee heidän tekonsa, he loukkaantuvat siihen. Jeesus sanookin: "Mutta tämä on tuomio, että valkeus tuli maailmaan, ja ihmiset rakastivat enemmän pimeyttä kuin valkeutta, sillä heidän työnsä olivat pahat. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, se vihaa valkeutta, eikä tule valkeuteen, ettei hänen töitänsä pitäisi laitettaman." (Joh. 3: 19 – 20. )
Tästä juuri johtuukin, että ihmisten Jumalan sanan valkeutta kohtaan tuntema hengellinen viha on aina kohdistunut Herran lähettämiin sanansaattajiin eli Jumalan lapsiin. Mutta näin pitääkin olla, sillä Jeesus on opetuslapsilleen pitämässään hyvästijättöpuheessa sanonut: „Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi, mutta ette ole maailmasta, vaan minä valitsin teidät maailmasta, sen tähden maailma vihaa teitä. Muistakaa sitä sanaa, jonka minä teille sanoin: ei ole palvelija suurempi herraansa. Jos he minua vainosivat, niin he myös teitä vainoovat, jos he minun sanani kätkivät, niin he teidänkin sananne kätkevät. Mutta kaikkia näitä tekevät he teille minun nimeni tähden, sillä ei he tunne sitä, joka, minun lähetti." (Joh. 15: 19-21)
Kun meidän, veljet ja sisaret Herrassa, on murheella myönnettävä että me, uskomme lujasta perustuksesta ja uuden ihmisemme hyvästä tahdosta huolimatta, olemme kovin heikkoja ja arkamielisiä uskomme tunnustajia niin sitä suuremmaksi kirkastuu meille Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa, joka on meidän täydellisyytemme. (.Hepr. 5: 9.)
Me saamme nytkin kohottaa katseemme meidän uskomme alkajaan ja päättäjään Herraan Jeesukseen Kristukseen (Hebr. 12: 2.) ja uskoa juuri sellaisina kuin me olemme kaikki matkamme viat ja puutteet anteeksi Hänen pyhässä nimessään ja kalliissa sovintoveressään aina rauhaan, vapaateen ja iloon asti. Ajallinen elämämme on lyhyt. Me emme yksikään tiedä päiviemme lukua. Ahkeroikaamme sen tähden säilyttää aina usko ja hyvä omatunto, (1. Tim. l: 18-19. ) että jaksaisimme tunnustaa uskomme ihmisten edessä loppuun asti. Sillä näin sanoo Herra: ”Jokainen joka minun tunnustaa ihmisten edessä, sen tunnustan myös minä Isäni edessä, joka on taivaissa." (Matt. 10: 32. )
Ja taas: "Autuaat ovat, jotka vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivaan valtakunta. Autuaat olette te, kun he pilkkaavat ja vainoovat teitä, ja puhuvat kaikkinaista pahuutta teitä vastaan, valhetellen minun tähteni. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaassa. Sillä näin he vainosivat profeettoja, jotka teidän edellänne olivat." (Matt. 5: 10 – 12.)
P. H.
Päivämies 25.9.1968
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4