Kaunein nimi
Armo, laupeus ja rauha lisääntyköön meille Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta.
Joh. 1. epistolan kolmannessa luvussa sanotaan mm: "Nyt me olemme Jumalan lapset, ja ei se ole vielä ilmestynyt miksi me tulemme, mutta me tiedämme, koska se ilmestyy, niin me hänen kaltaisiksensa tulemme, sillä me saamme hänen nähdä niin kuin hän on."
Ei ole rakkaat sen kauniimpaa ja arvokkaampaa nimeä kuin on Jumalan lapsen nimi. On Jumalalta sulaa rakkautta se, että olemme,päässeet nauttimaan Jumalan lapsioikeudesta, kun meille saarnattiin Jumalan valtakunnasta kaikkien syntien anteeksiantamus ja me sen uskoimme, me saimme Pyhän Hengen. Nyt Jumalan Pyhä Henki todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapset.
Maailmassa taistelee henkivaltaa, jotka eivät tee rauhaa koskaan. Jo Eedenin paratiisissa Jumala puhui tästä taistelusta. Jumala sanoi käärmeelle: ”Ja minä panen vainon sinun vaimon välille ja sinun siemenes ja hänen siemenensä välille. Sen pitää rikki polkeman sinun pääsi ja sinä olet pistävä häntä kantapäähän." (1. Moos. 3:15). On kaksi henkivaltaa! On pimeyden valta, jota hallitsee sielunvihollinen, perkele, on Jumalan valtakunta, jota hallitsee elämän Herra Jeesus Kristus. On myös kahden isän lapsia! Jumalan lapset ja perkeleen lapset. (1 Joh. 3:10). Jumala on antanut ihmiselle valinnan vapauden; valita joko Jumala isäkseen tai perkele isäkseen, valita joko siunaus tai kirous. Mutta Jumala kehottaa ihmistä: valitse siunaus!
Voi kuinka raivokkaita hyökkäyksiä sielunvihollinen tekee Jumalan valtakuntaa vastaan ja Jumalan lasta vastaan. Sen tarkoitus on, että saisi Jumalan lapsen lankeamaan ja siten pois Jumalan lapsioikeudesta. Meidän on joka päivä ja joka hetki, seisottava taistelurintamassa. Emme lapset rakkaat ole kukaan pysyneet haavoittumattomina tässä taistelussa. Usein meihin synti tarttuu. Mutta meitä ei olekaan pantu taistelemaan yksin. Jumalan valtakunnassa hoidetaan haavoittuneita, Laupiaan samarialaisen jättämät hoitopenningit eivät ole vielä kuluneet loppuun. Riennä puhdistuslähteille vielä, sinä uupumusta tunteva, rääkkääntynyt sielu.
Jospa sielujen murhaaja tulisikin omassa karvassaan, niin silloin sen hyökkäykset olisi helpompaa torjua. Mutta vihollinen on kavala. Tämän olemme me Kuusamon Jumalan lapset saaneet karvaasti todeta. Nyt on tullut ajankäynti. Taivaan Isä on alkanut puhdistaa Siioninsa ilmaa. Taivaan Isä on nähnyt, että täällä on Hänen lapsillaan vaikea hengittää. Meillä on kiire korjaamaan särkynyttä muurinkohtaa, josta sielunvihollinen joukkoineen on päässyt tallaamaan taivaan Tarhurin pientä ja rakasta istutusta. Jumala on antanut meille itse kullekin tehtävän ja paikan. Hän sanoo sanassaan: "Niin minä annan heille minun huoneessani ja muurissani paikan, ja paremman nimen kuin pojilla ja tyttärillä on, iankaikkisen nimen minä heille annan, jota ei pidä hävitettämän."
(Jes.56:5).
Kun me saimme kaikki synnit anteeksi, pääsimme Jumalan rakkaan Pojan valtakuntaan. Toivon ankkurimme kiinnitettiin iankaikkiselle kotimaan rannalle. Lainaisin Jumalan sanaa siihen, mihin tämä toivo meitä velvoittaa: "Ja jokainen, jolla tämä toivo on hänen tykönsä, puhdistaa itsensä niin kuin hänkin puhdas on. Jokainen, kuin syntiä tekee, se myös tekee vääryyttä ja synti on vääryys. Ja te tiedätte hänen ilmestyneen, että hän meidän syntimme ottaisi pois, ja ei hänessä ole syntiä. Jokainen, kuin hänessä pysyy, ei hän syntiä tee, mutta jokainen kuin syntiä tekee, ei se ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut." (1. Joh: 3:3-6).
Jumalan armo ei ole siis mikään pahuuden peitto. Sillä laki on Mooseksen kautta annettu, mutta armo ja totuus on Jeesuksen Kristuksen kautta tullut." (Joh. 1:17). On mahdottomuus erottaa armoa totuudesta. Jos me yritämme iloita ja ' kerskata Jumalan suuresta armosta ja ehdoin tahdoin elämme synnissä, me emme silloin enää ole Jumalan lapset, vaan olemme perkeleen lapset.
Jumalan valtakunnan liepeillä on kaikkina aikoina liikkunut ns. armonvarkaita. Niin tälläkin ajalla, eikä vähiten Kuusamossa. Nämä ikään kuin aidan raosta ovat hamuamassa siunausta. Nämä ovat niitä, jotka on antaneet ylön yhteisen seurakunnan. Ryppyposkisen Saara-äidin helma on käynyt ahtaaksi. Sanoisin sinulle, että tule kaltaisenasi esiin. Jumalan virta on vielä vettä täynnä. Jumalan valtakunnasta kaikuu vielä anteeksiantamuksen ihana evankeliumi.
Sinä heikko Jumalan lapsi, taivaantien kulkija. Olet varmaan monesti minun kanssani samoissa ajatuksissa, että mitenkä minulle raukalle käy. Minulla on vähän voimia. Synnin viettelykset ovat suuret. Maailma on viekas ja paha. Sanoisin sinulle: vielä ovat Jumalan lupaukset voimassa. Hän on luvannut saatella meidät perille saakka. Hyvä Paimen ottaa meidät vaikka syliinsä, loppumatkalla. Ajattelen teitä, monet vanhukset, te jotka ehkä siellä oman kotoisen kurkihirren alla joudutte taistelemaan. Teitä eivät aina säästä eikä sääli omat lapsennekaan. Taivaan Isällä on teillekin keinonsa, miten Hän teidät varjelee. Varjeli ja pelasti Jumala hurskaan Lootinkin syntisestä Sodomasta. Raamattu todistaa: "Ja on pelastanut hurskaan Lotin, joka riettaisilta ihmisiltä heidän haureutensa menolla vaivattiin. Sillä hän oli hurskas ja asui heidän seassansa, ja kuitenkin sen kaltaista piti näkemän ja kuuleman, he vaivasivat sitä hurskasta sielua joka päivä heidän väärillä töillänsä." (2. Piet. 2:7 – 8).
Kerran päättyy tämä kiusausten korven raahustaminen. Kerran tulee päivä, jolloin et enää valita huonouttasi, maan musta morsian. Hääsalin ovet ovat jo avoinna. Ylkä vie omansa iäisille hääjuhlille. Sinne kotimaalle me saamme aina tähyillä, tähyillä aamun valjetessa, tähyillä sinne myös silloin, kun päivä on himmenemässä. Päivittäin ja hetkittäin kun uskomme synnit anteeksi, me pääsemme perille. Tälläkin hetkellä on lupa uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Muistakaa rukouksissanne minuakin, rakkaat, sillä minulla on halu päästä teidän kanssanne taivaaseen.
Jumalan rauhaan
Hannes Määttä
Päivämies 14.8.1974