tsh kirjoitti:Paikkakunnalla, jossa asun, on Rauhanyhdistys ja siellä pidettäviin tilaisuuksiin olen harkinnut monta kertaa meneväni, mutta kynnys mennä ”ulkopuolisena ja vääräuskoisena” henkilönä kiinteään joukkoon, joista monet ovat jo lapsuudessaan saaneet uskon lahjan, tuntuu todella korkealta. Kuitenkin minäkin haluisin löytää oikean uskon ja oikean tien loppuelämääni, mutta ilman apua se tuntuu vaikealta?
tsh kirjoitti:Kiitos teille kommenteista ja neuvoista. En täysin ymmärrä vielä itsekään, miksi kynnys osallistua esim rauhanyhdistyksen seuroihin on minulle niin korkea.
Ehkä pelkään sitä, että vaikka Jeesus minut hyväksyisi, niin hyväksyvätkö kaikki ihmiset ja uskaltaisiko kukaan julistaa synnin päästöä ihmiselle, jota ei tunneta ja joka on rikkonut vuosien varrella monia Jumalan asettamia elämän ohjeita. Entä jos en osaakaan elää niinkuin lestadiolaisuudessa opetetaan, sillä enhän kaikkea tuota oppia ole saanut kotoa, niinkuin hyvin moni muu? Vaikka tiedän, ettei teot meitä pelasta, niin silti me ihmiset ollaan joskus hyvin raadollisia ja arvoidaan toisiamme tekojen pohjalta hyviksi ja huonoiksi.
Ehkä se perimmäinen asia korkean kynnyksen suhteen on se, että pelkään, ettei minua hyväksytä muiden joukkoon ja jään todella yksin. Toisaalta olen myös miettinyt sitä, että riittääkö se, että saan uskoa synnit anteeksi ja sitä kautta saan rauhan elämääni, vaikka en puutteineni muiden joukkoon koskaan kelpaisikaan?
Paljon on siis pohdittavaa ja teidän kaikkien tukenne on todella arvokasta minulle!
1992: Mark.10 kirjoitti:29 Jeesus vastasi: "Totisesti: kuka ikinä minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, äidistään, isästään tai lapsistaan tai pelloistaan, 30 hän saa satakertaisesti: nyt, tässä maailmanajassa, taloja, veljiä ja sisaria, äitejä ja lapsia ja peltoja -- tosin myös vainoa -- ja tulevassa ajassa hän saa iankaikkisen elämän.
tsh kirjoitti:Minulla olisi suuri tarve keskustella ja ymmärtää vanhoillislestadiolaisuutta ja kuinka taivaan tielle päästään.
tsh kirjoitti:Vuosi on vierätänyt ja tunnen olevani edelleen patti tilanteessa. Olen käynyt muutaman kerran vl:n tilaisuuksiassa ja valitettavasti kokenut itseni siellä kummajaiseksi. Ihmiset hymyilevät kohteliaasti vieraalle, mutta seurapuheiden jälkeen kaikki kokoontuvat omien tuttujensa seuraa ja jatkavat näin yhdessäoloa. Vaikea on noihin hyvien ystävien joukkoihin tunkeutua. Miten ihmeessä tuosta joukosta löytyy henkilö kenen kanssa voisi puhua syvällisemmin uskon asioista, sitä en vaan ole pystynyt ratkaisemaan?
Minulla olisi suuri tarve keskustella ja ymmärtää vanhoillislestadiolaisuutta ja kuinka taivaan tielle päästään. Tav ev.lut seurakunnista löytyy jopa netistä tietoa , keneen voi olla yhteydessä , jos on tarvetta puhu uskon asioista. En ole löytänyt paikallisen rauhanyhdistyksen tiedoista mitään kontakti henkilöä/ puh numeroa tai yleensykään mitään yhteydenottokanavaa. Onko tällainen vieraan ihmisen yhteydenotto käytännössä mahdotonta tai ei-toivottava tapa yrittää olla yhteydessä rauhanyhdistykseen kuuluviin henkilöihin?
tsh kirjoitti:Vuosi on vierätänyt ja tunnen olevani edelleen patti tilanteessa. Olen käynyt muutaman kerran vl:n tilaisuuksiassa ja valitettavasti kokenut itseni siellä kummajaiseksi. Ihmiset hymyilevät kohteliaasti vieraalle, mutta seurapuheiden jälkeen kaikki kokoontuvat omien tuttujensa seuraa ja jatkavat näin yhdessäoloa. Vaikea on noihin hyvien ystävien joukkoihin tunkeutua.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa