Taivaan tielle?

Yleistä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää keskustelua.

Taivaan tielle?

ViestiKirjoittaja tsh » 12 Joulu 2016, 02:20

Olen aktiivisen työelämän jättänyt tavallinen ev.lut seurakunnan jäsen, joka on saanut kristillisen kasvatuksen ja uskon asiat ovat kulkeneet mukanani elämässä ”siinä sivussa”.

En kuulu vanhoillislestadiolaisiin, mutta olen ollut pidemmän aikaa erilaisista syistä kiinnostunut lestadiolaisuudesta, kuunnellut kesäradiota ja tavannutkin eri yhteyksissä vanhoillislestadiolaisia. Viime aikoina yhä useammin mieleeni on tullut kysymys ”olenko oikealla tiellä elämässäni” ja kuinka saan kaiken sen vuosien varrella kertyneen taakan pois harteiltani? Miten tästä eteenpäin?

Paikkakunnalla, jossa asun, on Rauhanyhdistys ja siellä pidettäviin tilaisuuksiin olen harkinnut monta kertaa meneväni, mutta kynnys mennä ”ulkopuolisena ja vääräuskoisena” henkilönä kiinteään joukkoon, joista monet ovat jo lapsuudessaan saaneet uskon lahjan, tuntuu todella korkealta. Kuitenkin minäkin haluisin löytää oikean uskon ja oikean tien loppuelämääni, mutta ilman apua se tuntuu vaikealta?

Olen seurannut tätä keskustelupastaa jonkin aikaa ja nyt kysyisinkin teiltä apua tuon oikean uskon ja taivaan tien löytämiseen?
tsh
kiinnostunut
 
Viestit: 9
Liittynyt: 10 Joulu 2016, 01:33

Re: Taivaan tielle?

ViestiKirjoittaja Hannes69 » 12 Joulu 2016, 20:12

Rohkaisen sinua menemään avoimin mielin ja vailla pelkoa rauhanyhdistykselle seuroihin. Kukaan ei sinua ahdistele, joku pikku lapsi saattaa katsoa mutta niinhän ne katsovat joka paikassa jos tulee joku heille outo henkilö. Kyse ei ole epäluulosta tai muusta negatiivisesta vaan ihan silkasta uteliaisuudesta.
Hannes69
Hannes69
Valvoja
 
Viestit: 819
Liittynyt: 24 Syys 2010, 01:00
Paikkakunta: Pohjois-Pohjanmaa

Re: Taivaan tielle?

ViestiKirjoittaja Humilton » 13 Joulu 2016, 00:48

Jos asiat vaivaavat, kristinopin mukaan parannus on peljästystä ja vaivaa synnin tähden ja siinä samalla uskomista armoon, että synnit on Kristuksen ansion kautta sovitettu. Tämä ei ole menetelmä, vaan kuvaus siitä mitä on päästä Jumalan armon omistajaksi. Sitä voi itse aiaansaada. Herännyt sielu saa rauhan ja vakuutuksen, että Jumalan kanssa asiat ovat tulleet kuntoon.
Avatar
Humilton
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1126
Liittynyt: 10 Loka 2007, 01:13

Re: Taivaan tielle?

ViestiKirjoittaja mies » 13 Joulu 2016, 09:57

tsh kirjoitti:Paikkakunnalla, jossa asun, on Rauhanyhdistys ja siellä pidettäviin tilaisuuksiin olen harkinnut monta kertaa meneväni, mutta kynnys mennä ”ulkopuolisena ja vääräuskoisena” henkilönä kiinteään joukkoon, joista monet ovat jo lapsuudessaan saaneet uskon lahjan, tuntuu todella korkealta. Kuitenkin minäkin haluisin löytää oikean uskon ja oikean tien loppuelämääni, mutta ilman apua se tuntuu vaikealta?

Ei myö ajatella, että kukaan on ulkopuolinen. Voisi hetkeksi pysähtyä ja miettiä, mikä tai kuka pitää kynnystä niin korkealla? Juuri siitä tiedätkin, että se voima on oikea ja todellinen; Kuitenkin se voima, joka laskee kynnystä, on suurempi kuin se, joka sitä ylhäällä pitää. Ry:llä julistettavasta saarnasta voi uskoa synnit anteeksi, ja saada näin rauhan sydämelleen.

Jos rauhanyhdistys on pienen paikkakunnan, voi olla niinkin, että joku tulee tervehtimään. Suuremmallakin ry:llä näin voi käydä.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Taivaan tielle?

ViestiKirjoittaja käpy » 13 Joulu 2016, 17:09

Oletko kuullut kesäseuraradiosta Hyvän Paimenen äänen? Onko sinulle julistettu synnin päästö? Ajattele rakas ystävä, Jumala kutsuu sinua valtakuntaansa. Se valtakunta ei ole meidän, vaan se on Jumalan valtakunta. Sama ihana evankeliumi kuuluu sinun omalla paikkakunnalla, kun kesäseuraradiossa. Koko Herran Siioni iloitsee siitä kun yksi syntinen löytää armon.

Tunnetko henkilökohtaisesti ketään omalla paikkakunnalla, joka kulkee rauhanyhdistyksellä seuroissa? Jos tunnet, niin koppaa hihasta kiinni ja kysy mennäänkö yhdessä seuroihin. Jos et tunne niin katso netistä ko. rauhanyhdistyksen puhelinnumero ja soita siihen ja pyydä puhelimeen vastaavaa henkilöä kaveriksi seuroihin.

Taivaallinen Isä antaa sinulle voimaa, ja me kaikki rukoilemme sinun puolesta.
käpy
tutustunut
 
Viestit: 36
Liittynyt: 14 Maalis 2015, 17:17

Re: Taivaan tielle?

ViestiKirjoittaja tsh » 14 Joulu 2016, 00:03

Kiitos teille kommenteista ja neuvoista. En täysin ymmärrä vielä itsekään, miksi kynnys osallistua esim rauhanyhdistyksen seuroihin on minulle niin korkea.

Ehkä pelkään sitä, että vaikka Jeesus minut hyväksyisi, niin hyväksyvätkö kaikki ihmiset ja uskaltaisiko kukaan julistaa synnin päästöä ihmiselle, jota ei tunneta ja joka on rikkonut vuosien varrella monia Jumalan asettamia elämän ohjeita. Entä jos en osaakaan elää niinkuin lestadiolaisuudessa opetetaan, sillä enhän kaikkea tuota oppia ole saanut kotoa, niinkuin hyvin moni muu? Vaikka tiedän, ettei teot meitä pelasta, niin silti me ihmiset ollaan joskus hyvin raadollisia ja arvoidaan toisiamme tekojen pohjalta hyviksi ja huonoiksi.

Ehkä se perimmäinen asia korkean kynnyksen suhteen on se, että pelkään, ettei minua hyväksytä muiden joukkoon ja jään todella yksin. Toisaalta olen myös miettinyt sitä, että riittääkö se, että saan uskoa synnit anteeksi ja sitä kautta saan rauhan elämääni, vaikka en puutteineni muiden joukkoon koskaan kelpaisikaan?

Paljon on siis pohdittavaa ja teidän kaikkien tukenne on todella arvokasta minulle!
tsh
kiinnostunut
 
Viestit: 9
Liittynyt: 10 Joulu 2016, 01:33

Re: Taivaan tielle?

ViestiKirjoittaja mies » 14 Joulu 2016, 10:47

tsh kirjoitti:Kiitos teille kommenteista ja neuvoista. En täysin ymmärrä vielä itsekään, miksi kynnys osallistua esim rauhanyhdistyksen seuroihin on minulle niin korkea.

Ehkä pelkään sitä, että vaikka Jeesus minut hyväksyisi, niin hyväksyvätkö kaikki ihmiset ja uskaltaisiko kukaan julistaa synnin päästöä ihmiselle, jota ei tunneta ja joka on rikkonut vuosien varrella monia Jumalan asettamia elämän ohjeita. Entä jos en osaakaan elää niinkuin lestadiolaisuudessa opetetaan, sillä enhän kaikkea tuota oppia ole saanut kotoa, niinkuin hyvin moni muu? Vaikka tiedän, ettei teot meitä pelasta, niin silti me ihmiset ollaan joskus hyvin raadollisia ja arvoidaan toisiamme tekojen pohjalta hyviksi ja huonoiksi.

Ehkä se perimmäinen asia korkean kynnyksen suhteen on se, että pelkään, ettei minua hyväksytä muiden joukkoon ja jään todella yksin. Toisaalta olen myös miettinyt sitä, että riittääkö se, että saan uskoa synnit anteeksi ja sitä kautta saan rauhan elämääni, vaikka en puutteineni muiden joukkoon koskaan kelpaisikaan?

Paljon on siis pohdittavaa ja teidän kaikkien tukenne on todella arvokasta minulle!

Yksinjäämistä ei tarvinne peljätä tämän lupauksen sanan takia:
1992: Mark.10 kirjoitti:29 Jeesus vastasi: "Totisesti: kuka ikinä minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, äidistään, isästään tai lapsistaan tai pelloistaan, 30 hän saa satakertaisesti: nyt, tässä maailmanajassa, taloja, veljiä ja sisaria, äitejä ja lapsia ja peltoja -- tosin myös vainoa -- ja tulevassa ajassa hän saa iankaikkisen elämän.

Oma liha, tämä maailma ja sielunvihollinen haluaa olla estämässä seuroihin menon. Se haluaa voittaa aikaa, koska juuri se on sen voittostrategia: joskus elinpäivät päättyvät tai etsikonaika muutoin vain päättyy ja ajatukset eksyvät toisaalle. Juuri se kertoo, että jos menisit vasta ensi viikolla tai kehittää jonkinlaisen muun syyn esteeksi. Tämän voinee kääntää päälaelleen: koska paholainen näin rajusti haluaa estellä, niin teenkin juuri oikein tehdessäni täysin päinvastoin kuin se kertoo: eli menen mitä pikimmin seuroihin.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Taivaan tielle?

ViestiKirjoittaja käpy » 14 Joulu 2016, 22:07

Kuule tsh. Voin vakuuttaa, että mistään muualta et löydä semmoista joukkoa, jossa ehdoitta annetaan kaikki synnit anteeksi tuntemattomallekkin. Evankeliumi ei ole meidän vaan Taivaan Isän sydämeltä annettua julistusta. Mites luet Isä meidän? ...sinun on valtakunta...
Maan päältä ei löydy niin suurta syntistä, etteikö Jumalan valtakunnasta saarnata parannusta hänelle. Ei Jeesus tullut hyvin onnistuneita ja terveitä parantamaan, vaan sairaita, synti sairaita. Juuri sinua ja minua. Minä tunnen itseni kelvottomaksi tähän joukkoon, mutta tiedätkö tsh? Aina kun minä kerjään armoa omalle kohdalle, minulle on julistettu syntein päästä. Taasen jaksaa tämän päivän. Ei minun tarvi miettiä huomista, eikä sitäkään onko minulla huomenna ystäviä.

Epäilit kilvoituksen onnistumista. Kuulehan ystävä. Minä en toivo, että sinun uskon kilvoitus onnistuisi. Jos kilvoitus onnistaa omasta mielestä hyvin, niin silloin minulla pukkaa huolta. Minulla on halu kilvoitella niin kuin Jumalan sana opettaa, mutta lueppa Room. 7:19.
Miksi kaikissa seuratilaisuuksissa saarnataan parannusta ja syntein anteeksi antamusta? Siksi kun minä epäonnistun. Minä tarvitsen evankeliumia omalle kohdalle aina uudestaan.

Luuletko, että löydät rauhanyhdistykselta onnistuneita ihmisiä? Lue raamatusta minkälaisia ihmisiä siellä on: Matt 21:22. Kuulutko joukkoon ?
Armahdettujen syntisten joukossa on hyvä olla. Tiedätkö miksi? Kukaan ei katso toisia pitkin nenävartta.
Tee päätös ja ota rohkeasti henkilökohtaisesti yhteyttä uskovaisiin.
käpy
tutustunut
 
Viestit: 36
Liittynyt: 14 Maalis 2015, 17:17

Re: Taivaan tielle?

ViestiKirjoittaja Ilpo » 15 Joulu 2016, 19:39

Raamatun paras neuvo etsijälle:


"Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, nii teille kaikki muu sen ohessa annetaan. "

Luther löysi Jumalan valtakunnan ja rauhan sielulleen, kun uskovainen munkki saarnasi hänelle kaikki synnit anteeksi.

Luther kertoo:
" Mutta kuka voi sanoa, mikä sanomatoin, voimallinen ja autuas lohdutus se on, että ihminen voipi yhdellä sanalla avata toiselle taivaan ja sulkea helvetin?

Sillä tässä armon valtakunnassa, jonka Kristus on kuolleista nousemisellansa asettanut, emme tee me mitään muuta, kuin avaamme suumme ja sanomme: 'Minä annan sinulle synnit anteeksi, en itsestäni enkä omasta voimastani, vaan Jeesuksen Kristuksen siassa ja nimessä."

”Niin jokainen siis tästä oppikoon syntein anteeksisaamista ihmisiltä, eikä muualta etsimään. Sieltä se myös yksin löydetään; sillä näin Herramme Kristuksen käsky kuuluu: "Totisesti sanon minä teille, kaikki mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetty taivaassa."(Matt.18:1) Ja vielä: "Joille te synnit anteeksi annatte, Niille ne anteeksi annetaan."
Ilpo
Ilpo
ahertaja
 
Viestit: 552
Liittynyt: 04 Kesä 2011, 00:46

Re: Taivaan tielle?

ViestiKirjoittaja Ilpo » 15 Joulu 2016, 19:55

Syntien anteeksi saamisesta Luther (ja vanhoillis lestadiolaiset) opettaa:

Senpätähden olen aina teroittanut sitä oppia, että ensiksi pitää suusanan olla käytännössä ja korvin kuultavana, jos mieli Pyhän Hengen päästä sydämmeen. Sillä sanan kautta ja sanassa Hän valaisee sydämmen ja vaikuttaa uskon. Siis usko ei synny eikä pysy ilman evankeliumin kuulemista ja ulkonaista saarnaa, jonka kautta se alkaa, kasvaa ja vahvistuu...... Ja heillä on tuo sana: antaa synnit anteeksi suussa, niin että he, milloin vaan tahtovat ja niin usein kuin tarvis vaatii, voivat ja saavat sanoa: Katso, ihminen, Jumala tarjoo sinulle armonsa, antaa anteeksi kaikki syntisi, ole hyvässä turvassa, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi; usko ainoastaan se, niin on se varma - tahi mitä sanoja muutoin tahdotaan käyttää. Tämä ääni ei ole vaikeneva kristittyjen joukossa aina viimeiseen päivään asti: Sinulle annetaan syntisi anteeksi, ole iloinen ja hyvässä turvassa. Semmoista puhetta kristityllä aina on suussa. Siis on kristityllä tällä tavoin syntien anteeksi antamisen valta. Sentähden, kun sanon sinulle: Sinun syntis ovat anteeksi annetut, niin pidä se niin varmana, kuin jos Jumala itse olisi sen sinulle sanonut."
Ilpo
Ilpo
ahertaja
 
Viestit: 552
Liittynyt: 04 Kesä 2011, 00:46

Re: Taivaan tielle?

ViestiKirjoittaja tsh » 14 Huhti 2018, 23:50

Vuosi on vierätänyt ja tunnen olevani edelleen patti tilanteessa. Olen käynyt muutaman kerran vl:n tilaisuuksiassa ja valitettavasti kokenut itseni siellä kummajaiseksi. Ihmiset hymyilevät kohteliaasti vieraalle, mutta seurapuheiden jälkeen kaikki kokoontuvat omien tuttujensa seuraa ja jatkavat näin yhdessäoloa. Vaikea on noihin hyvien ystävien joukkoihin tunkeutua. Miten ihmeessä tuosta joukosta löytyy henkilö kenen kanssa voisi puhua syvällisemmin uskon asioista, sitä en vaan ole pystynyt ratkaisemaan?
Minulla olisi suuri tarve keskustella ja ymmärtää vanhoillislestadiolaisuutta ja kuinka taivaan tielle päästään. Tav ev.lut seurakunnista löytyy jopa netistä tietoa , keneen voi olla yhteydessä , jos on tarvetta puhu uskon asioista. En ole löytänyt paikallisen rauhanyhdistyksen tiedoista mitään kontakti henkilöä/ puh numeroa tai yleensykään mitään yhteydenottokanavaa. Onko tällainen vieraan ihmisen yhteydenotto käytännössä mahdotonta tai ei-toivottava tapa yrittää olla yhteydessä rauhanyhdistykseen kuuluviin henkilöihin?
tsh
kiinnostunut
 
Viestit: 9
Liittynyt: 10 Joulu 2016, 01:33

Re: Taivaan tielle?

ViestiKirjoittaja Humilton » 15 Huhti 2018, 02:50

tsh kirjoitti:Minulla olisi suuri tarve keskustella ja ymmärtää vanhoillislestadiolaisuutta ja kuinka taivaan tielle päästään.


Taivaan tielle päsee kun synnin hädässä ihminen saa kuulla evankeliumin. Se liittää ihmisen niiden joukkoon, jotka ovat taivaan tiellä.

Vanhoillislestadiolaiset ovat ihmisjoukkona ihan ihmisjoukko siinä kuin muutkin. Siellä on sosiaalisuuteen liittyvät ilmiöt yms. Uskon, että jos kysyy jotain mieltä askarruttavaa asiaa, niin kyllä saa vastauksen. Tuntuu, että jopa yllin kyllin. Kysyä kannattaa silloin kun kysymys ei jätä rauhaan.
Avatar
Humilton
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1126
Liittynyt: 10 Loka 2007, 01:13

Re: Taivaan tielle?

ViestiKirjoittaja nuusku » 16 Huhti 2018, 00:15

tsh kirjoitti:Vuosi on vierätänyt ja tunnen olevani edelleen patti tilanteessa. Olen käynyt muutaman kerran vl:n tilaisuuksiassa ja valitettavasti kokenut itseni siellä kummajaiseksi. Ihmiset hymyilevät kohteliaasti vieraalle, mutta seurapuheiden jälkeen kaikki kokoontuvat omien tuttujensa seuraa ja jatkavat näin yhdessäoloa. Vaikea on noihin hyvien ystävien joukkoihin tunkeutua. Miten ihmeessä tuosta joukosta löytyy henkilö kenen kanssa voisi puhua syvällisemmin uskon asioista, sitä en vaan ole pystynyt ratkaisemaan?

Yksi hyvä vaihtoehto on käydä puhumaan puheen pitäneelle puhujalle puheen jälkeen. Yleensä he jäävät istumaan loppulaulujen ajaksi penkkiin, ja ovat hyvin otollisella mielellä, ikään kuin varautuneet siihen, että joku voisi tulla heille juttelemaan. Siinä ei ole mitään pelättävää, mutta siihen voi rukoilla Jumalalta voimaa, että mennä sille puhujalle juttelemaan.

Minulla olisi suuri tarve keskustella ja ymmärtää vanhoillislestadiolaisuutta ja kuinka taivaan tielle päästään. Tav ev.lut seurakunnista löytyy jopa netistä tietoa , keneen voi olla yhteydessä , jos on tarvetta puhu uskon asioista. En ole löytänyt paikallisen rauhanyhdistyksen tiedoista mitään kontakti henkilöä/ puh numeroa tai yleensykään mitään yhteydenottokanavaa. Onko tällainen vieraan ihmisen yhteydenotto käytännössä mahdotonta tai ei-toivottava tapa yrittää olla yhteydessä rauhanyhdistykseen kuuluviin henkilöihin?

Jokainen, joka mukaan tahtoo, on mukaan päässyt, kukin omalla tavallaan asioista puhumaan ja synninpäästön kuulemaan. Uskon saaminen on alusta loppuun Jumalan työ. Nyt olet tällä palstalla; me voimme antaa sinulle numeroita, joko omalta paikkakunnaltasi tietämiämme numeroita, tai omia puhelinnumeroitamme. Jos kerrot jollekulle meistä yksityisviestissä paikkakuntasi, luulen että kuka tahansa meistä mielellämme haluaa selvittää numeron johon voit soittaa. Tai vaikka pyytää jotakuta soittamaan sinulle itsellesi.

Me uskomme rippisalaisuuden ehdottomuuteen myös maallikoiden osalta. Se mitä jollekulle kerrot, ei minnekään sieltä leviä. Toisen asioita ei levitellä siltä osin kuin ne salaisia ovat.

Itse asun Tampereella. Suvussani tai tuttavapiirissäni ei ollut ketään vanhoillislestadiolaista, ei edes tietoa kyseisestä kristillisyydestä. Löysin tämän uskon 13 vuotta sitten. Minulle kerrottiin keväällä yksi puhelinnumero johon voisin soittaa. Soittaminen jäi kesään. Pari viikkoa ennen suviseuroja kuuntelin nettiseuroja Vaasan ry:n nettiradiosta, kun silloin se oli ainoa paikka josta tuli netin kautta seuroja. Uskoin niistä nettiseuroista synninpäästön omalle kohdalleni. Mutta aloin heti miettiä, koskiko se kuitenkaan nyt minua. Rukoilin voimia soittaa siihen puhelinnumeroon ja soitin sitten siihen. Numeron toisessa päässä minulle saarnattiin puhelimitse henkilökohtainen synninpäästö. Minä muistan sen rauhan ja ilon joka minulla oli. Mutta alussa oli niin paljon epäilyksiä, että jouduin soittamaan jonkin ajan kuluttua vielä uudestaankin. Mutta se ei haitannut.

Parin viikon päästä menin elämäni ensimmäisiin Suviseuroihin Perhoon. Junalla menin Kokkolaan ja hytisin aamuyössä odottamassa ensimmäistä bussia Perhoon. Muistan sen yön kylmyyden. Mutta päivällä oli lämmin. Olin lukenut Raamatusta kohdan:
4 Näin sanoo Herra Zebaot: vielä nyt pitää Jerusalemin kaduilla asuman vanhat miehet ja vaimot, jotka sauvan päälle nojaavat vanhuutensa tähden.
5 Ja kaupungin kadut pitää oleman täynnä pieniä poikia ja piikaisia, jotka sen kaduilla leikitsevät.
(Sak. 8)

Koin konkreettisesti sen kuvan toteen kävellessäni siellä pölyisillä vaunukujilla lasten leikkejä väistellessäni.

Kuuntelin siellä monta puhetta, mutta aattoseuroissa tuli Lauri Tuukkasen puhe. Olin silloin taas käynyt heikoksi, en ollut kuullut synnin päästöä ja oli epäilyksiä ja olin yhä täysin yksin, ilman kaveria.
Tässä on linkki ko. puheeseen jos haluat kuunnella sen. https://1drv.ms/u/s!Amnnt-bYzO6BhNRAyY7RUFmxXPjyEA Se kertoo sadasta lampaasta joista yksi oli eksynyt. Minä itkin sitä puhetta kuunnellessa ja sen jälkeen minä olin taas hyvin iloinen.

Ei minulla suuressa rauhanyhdistyksessä tuttuja juuri tullut. Kunnon ystävistä vieläkin on pahaa vajausta, mutta nyt ihmiset tervehtivät minua ja tiedän monia nimeltä ja he tietävät minun nimeni. Aivan alussa olin niin ujo, että pakenin heti kesken loppulaulujen pois paikalta, ettei kukaan tulisi juttelemaan minulle. Nyt se ei pelota minua enää jos joku tulee.

Kerro meille missä asut tässä tai yksityisesti, niin voime auttaa. Uskon että meistä kaikki haluavat kertoa omasta uskostamme ja vastata kysymyksiisi. Eniten meitä painaa oma heikkouden tunne, että osaammeko varmasti vastata oikein ja hyvin kysymyksiin.

Jos sinulla on nyt etsikon aika, sinulla on kaksi hyvää ystävää. Muista: kaksi. Toinen on Jumala, joka kutsuu sinua omistamaan uskoa omalle kohdallesi. Toinen ystävä on sielunvihollinen, joka tekee kaikesta mahdottoman tuntuista ja laittaa eteen ties minkäsortin hyvin perusteltuja esteitä, että mikset sinä voi, pysty tai ettei kannata. Sielunvihollinen tähtää tuliset silmänsä jokaiseen, jonka näkee etsivän Jumalan valtakuntaa. Tulee sisäinen kamppailu kahden voimavallan välillä. Se ääni, joka sanoo sinulle, että mene, kysy joltakulta, selvitä tämä asia, soita jollekulle, niin se on Jumalan ääni.

Toivon että saat voimia lähestyä uskovaisia puhumiseen asti ja pääset kesän suviseuroihin Äänekoskelle. Ja että voit joskus lukea samalla ajatuksella sen kohdan, joka minulle Raamatusta annettiin Jumalan valtakunnan löydettyäni. (Egypti kuvaa lainauksessa epäuskoa)

5. Moos. 26:
[i]5 Niin lausu sinä, ja sano Herran sinun Jumalas edessä: minun raadollinen isäni oli Syrialainen, ja meni Egyptiin vähällä joukolla, ja oli siellä muukalainen, ja hän tuli siellä suureksi, väkeväksi ja monilukuiseksi kansaksi.
6 Mutta Egyptiläiset ahdistivat ja vaivasivat meitä, ja panivat kovan orjuuden meidän päällemme.
7 Niin me huusimme Herran meidän isäimme Jumalan tykö, ja Herra kuuli meidän äänemme, ja katsoi meidän tuskaamme, työtämme ja ahdistustamme.
8 Ja Herra vei meidät ulos Egyptistä voimallisella kädellä, ja ojennetulla käsivarrella, suurella peljästyksellä, merkeillä ja ihmeillä.
9 Ja johdatti meidät tähän paikkaan ja antoi meille tämän maan, maan, joka rieskaa ja hunajaa vuotaa.
9 Ja johdatti meidät tähän paikkaan ja antoi meille tämän maan, maan, joka rieskaa ja hunajaa vuotaa.
10 Ja nyt katso, minä kannan tässä maan ensimäisiä hedelmiä, jonka sinä Herra minulle annoit. Ja niin pane ne Herran sinun Jumalas eteen, ja kumarra Herran sinun Jumalas edessä,
11 Ja ole iloinen kaikesta hyvyydestä, minkä Herra sinun Jumalas sinulle antoi, ja sinun huoneelles: sinä ja Leviläinen ja muukalainen, joka sinun keskelläs on.
[/i]
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

Re: Taivaan tielle?

ViestiKirjoittaja mies » 29 Huhti 2018, 14:58

tsh kirjoitti:Vuosi on vierätänyt ja tunnen olevani edelleen patti tilanteessa. Olen käynyt muutaman kerran vl:n tilaisuuksiassa ja valitettavasti kokenut itseni siellä kummajaiseksi. Ihmiset hymyilevät kohteliaasti vieraalle, mutta seurapuheiden jälkeen kaikki kokoontuvat omien tuttujensa seuraa ja jatkavat näin yhdessäoloa. Vaikea on noihin hyvien ystävien joukkoihin tunkeutua.


Kuluneena vuona erään oulun lähialueen RY:llä kävi muutamaan kertaan eräs mies, josta ajattelin ensiksi että hän mahtanee olla joku kaukainen serkkuni savonmaalta. Samaa näköä oli sen verran paljon. Viiveisen kerran kun näin hänet istuvat hyvissä ajoin penkissä yksin, menin siihen eteen ja oli ajatuksena kysyä mahtaako olla sukujuuret savossa. Jäi siltä erää kuitenkin kysymättä.

Ei edes kaikilla ry:llä vierailijoilla ole välttämättä juuri ystäviä. Ajattelin kuitekin, että tuolla miehellä ehkä oli. Voi olla, ettei ollutkaan.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Taivaan tielle?

ViestiKirjoittaja Humilton » 23 Touko 2018, 21:35

Kyllä kannattaa jututtaa ihmisiä. Toinen on voinut odottaa pitkään jotakuta ihmistä. En osaa sitä paremmin sanoa.
Avatar
Humilton
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1126
Liittynyt: 10 Loka 2007, 01:13


Paluu Yleinen



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 8 vierailijaa

cron