Ovatko korvat kuuroja ja silmät sokeita?

Kirjoituksia etsikkoaikamme aamunkoiton uskovaisilta 1800-luvulta 1940-luvun vuosikymmeniin

Ovatko korvat kuuroja ja silmät sokeita?

ViestiKirjoittaja Taavetti » 14 Huhti 2009, 10:42

Ovatko korvat kuuroja ja silmät sokeita?

Korvillanne pitää teidän kuuleman ja ei ymmärtämän ja nähden näkemän ja ei äkkäämän. Matt. 13,14.


Jos milloin, niin kyllä meidän päivinä on paljon kuultu Jumalan sanaa oikeinkin selitettävän. Mutta pyhän Raamatun ennustus on käynyt toteen siinäkin kohdassa, että viimeisillä ajoilla nousee paljon vääriä profeettoja. Synnin unessa nukkuva maailma kuulee paljon mielukkaammin niitä, jotka kuollutta uskoa saarnaavat, mutta vihaa ja kauhistuu niitä jotka saarnaavat sitä vanhurskautta, joka on Jumalan edessä kelpaava ja on profeettain ja apostolien kirjoitusten päälle rakettu (Aamos 5: 10)

Jos vähänkin on nöyryyttä Jumalan sanan edessä, niin saa Jumalan sanasta todeta sen tosiasian, että virassa olevat hengellisesti kuolleet papit olivat kiivaimpina Jeesusta ristinpuuhun vaatimassa. Samoin he olivat apostoli Paavalia vastaan.
Kiitos Jumalan, että meidän ajallamme on myös oikein uskovaisia pappeja. Siitä emme osaa kiittää Jumalaa niin kuin tulisi. Herra on avannut heidän silmänsä näkemään Jumalan elävän seurakunnan. Vaikka se maailman silmissä on niin kuin hakomaja yrttitarhassa ja niin kuin koko maailman tunkio ja kaikkein saastaisuus, asuu siellä Herra Jeesus laumansa keskellä, Hän on vieläkin maailmalta salattuna.
Se sana, jonka Jumala lupasi panna ihmisten suuhun, ei ole lähtevä sanan uskovaisten eikä heidän lastensa suusta niin viimeiseen päivään asti. Herra avaa niiden korvat, jotka rauhan evankeliumia ikävöivät, kuulemaan sitä tuon maailman silmissä halpa-arvoisen Herran lauman huulilta taivaan tulella vahvistettuna sovintosaarnana. Jotka sen uskolla ottavat vastaan, niitä odottavat avoimet taivaan päärlyportit.
Uskovaisia pappeja siunaavat tuhannet uskovaiset siitä että heille on annettu Hengen viisaus jakaa Jumalan heikoille lampaille sopivaa ruokaa. Istuessani radioni ääressä uskovaista pappia kuulemassa ovat ilon kyyneleet vuotaneet silmistäni ja ympärilläni kiittivät toiset yletyin käsin Jumalaa.
Tällainen evankeliumin voima on uskottomille salassa. Se on heille hulluutta. Pyydän etsivää sielua lukemaan 1 Kor:1. 18–31; 2 Kor:5. 19–20; Ilm. 12: 11 ja 22: 18–19. Tätä asiaa. ei käsitetä järjellä eikä millään ihmisviisaudella. Mutta Johannes sanoo, että jotka evankeliumin, Herran Jeesuksen, ottavat vastaan, niille Hän antaa voiman tulla Jumalan lapsiksi. Jumala antaa voimansa vieläkin sen uskossa vastaan ottajalle. Tämän näette 1 Tim 4: 14; 2 Tim. 1: 6; 1 Moos. 34: 9; 2 Tim. 3: 5.

Meidän aikanamme koetetaan tehdä lapsellinen usko Jumalaan tyhjäksi, vaikka millä keinoin. Kuulin eräänkin huomattavan henkilön sanovan koko kansalle tarkoitetussa puheessaan, että kun eräs ulkomaalainen oli häneltä kysynyt, missä on se salaisuus, että Suomen kansa kesti talvisodan, hän sanoi vastanneensa: Runeberg on tähän avun antanut runoudellaan. Voi kauheaa vääryyttä Herraa Jumalaa vastaan! Jos itse Herra ei olisi meitä auttanut, olisimme kaikki joutuneet tuhon omiksi. Miksi salataan totuutta? Kannaksellakin Herra Jumala antoi ilmestyä näkyvän enkelin taivaalle, miekka kädessä ojennettuna Venäjälle päin. Ja on nähty monta muuta ilmeistä Jumalan merkkiä, joita monta sataa miestä sai katsella yhtä
aikaa.

Apu tulee yksin Jumalalta. Herra Jumala vieläkin ja aina elää. Elävä Jumala on valmis syliinsä, seurakuntaansa vastaanottamaan syntisiä, niitä jotka totuuden tuntoon tulevat ja nöyrtyen käyvät sisälle ahtaasta portista. He saavat kuulla Jumalan seurakunnasta Jeesuksen nimeen saarnatun ihanan sovintosaarnan. Jotka sen uskovat, lähtevät Kristuksen pilkkaristiä kantamaan, tunnustamaan uskonsa nurjan sukukunnan edessä. Ennen kuin ylpeä ihminen tähän nöyrtyy, on hänen, niin kuin Vapahtaja sanoi, tultava lapseksi. Tässä uskossa päästään taivaan iankaikkiseen iloon. Jumalan seurakunnassa annetaan synnit niin monesti anteeksi, kuinka usein joku katuvana armoa anoo. Silloin synnit ovat myös taivaassa anteeksi annetut. Kiitos Jumalalle siitä, että hän on avannut meidän silmämme ja korvamme. Hän on vielä valmis avaamaan niiden silmät ja korvat, jotka parannukseen nöyrtyvät. Kohta Ylkä saapuu noutamaan omiaan häihin!

Valde Liimatainen
Siionin Lähetyslehti marraskuu 1942
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Aistiemme vaikutus

ViestiKirjoittaja Taavetti » 20 Heinä 2010, 08:40

Aistiemme vaikutus

Näkö- ja kuuloaistin kautta saamme jatkuvasti uusia vaikutteita ympäristöltämme. Osa näistä vaikutteista on hyviä ja tarpeellisia. Saamme monia oikeita neuvoja ja ohjeita ajallista ja iankaikkista elämää varten.

Suurin osa siitä, mitä meille tarjotaan silmien ja korvien kautta, on sielua ja ruumista turmelevaa. Esimerkiksi aikamme pop on seksi. Se, mikä ennen on pidetty siveyden ja kainouden tähden verhojen takana, on reväisty raa'asti ja häpeämättömästi kaikkien nähtäväksi. Kilpaillaan siitä, kuka osaa paljastavammin ja rehevämmin asian esittää. Kirjoitukset ja kuvat palvelevat samaa asiaa. Samaa käytetään hyväksi tavaramainoksissa. Autoakaan ei voida tehokkaasti mainostaa, ellei mainokseen saada enemmän tai vähemmän vaatetettu nainen. Ottipa käteensä jonkin kuvalehden tai vaikka sanomalehden, niin aina samaa. Jos ei muualla, niin ainakin elokuvamainoksissa asia on mahdollisimman vetävästi ja tehokkaasti esitetty.

Tällaisessa ajassa ja tällaisten vaikutteiden alla kasvaa ja varttuu nouseva sukupolvi. Ei ole ihme, jos lättähattujen ja pimujen meno on sellaista kuin se on. Mutta on järkyttävää todeta, että samaan syöveriin painuu suurimmalta osaltaan meidän opiskeleva nuorisomme, josta me odotamme isänmaallemme tulevia virkamiehiä ja opettajia.

Kaiken tämän uhan ja verta kiihottavan ilmapiirin keskellä, ja niiden vaikutteiden alla taistelee kristitty nuori. Vaikeudet eivät ole vähäiset. Kaikki se, mitä me voimme tehdä nuortemme suojelemiseksi ori tehtävä. Me emme voi sulkea uskovaisia nuoria johonkin luostariin, johon ei ulkoapäin pääsisi mitään vaikutteita, sillä sinnekin pääsee synti. Kysymys on vain siitä, että me kaikin tavoin olemme nuortemme kanssa taistelemassa syntiä vastaan. Jumala on Siioniaan siunannut suurella nuorten joukolla. Nuortemme hoitamiseksi pidetään kristillisyydessämme kesäisin useita rippikoululeirejä. Kahdessa kristillisyytemme keskuudessa toimivassa kansanopistossa pidetään loppiais- talvi- ja nuorille tarkoitettuja seurakuntapäiviä.

Nuorten tilaisuudet eivät tarkoita ensinkään sitä, että sinne ei vanhempia saisi tulla. Nuoret kaipaavat vanhempia. He tarvitsevat monta kertaa henkilökohtaisia neuvoja, ja ennen kaikkea he kaipaavat ja tarvitsevat rippi-isiä ja -äitejä, joille he voivat vaikeutensa ja lankeemuksensakin puhua avoimesti ja luottamuksella. Ennen kaikkea heidän tarvitsee kuulla synninpäästön suloista sanomaa: Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä ovat synnit anteeksi. Tällaista hoitoa me tarvitsemme kaikki, ei ainoastaan seuroissa, vaan me tarvitsemme sitä arkina kotoisessa kilvoituksessa, nuoret vanhempien ilona, ja vanhemmat nuorten tukena. Näin rinta rinnan, yhtenä Siionina, Jumalan valtakuntana, tehdään matkaa. Herra Jeesus on keskellämme ja autuutenamme ja vanhurskautenamme.


Einari Lepistö
Päivämies 25.1.1967
Viimeksi muokannut Taavetti päivämäärä 08 Helmi 2013, 18:08, muokattu yhteensä 1 kerran
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 18 Huhti 2011, 19:14

Kielen synti

Raamattu puhuu paljon kielen synnistä varoittaen siitä, eikä suinkaan ilman aihetta. Sillä onhan ihmisen kieli sekä hyvien että pahojen himojen ja halujen tulkki. Tätä tarkoittaen sanoo Jeesus: "Hyvä ihminen tuottaa edes sydämensä hyvästä tavarasta hyvää ja paha ihminen sydämensä pahasta tavarasta tuottaa edes pahaa. Sillä sydämen kyllyydestä hänen suunsa puhuu." (Luuk. 6: 45).


Ihmisen huulten hedelmä, eli hänen puheensa on siten hänen sydämessään asuvan hengen, eli himon mukainen. Ihminen, jonka sydämessä Jumalan Pyhä Henki on hallitsevana voimana, puhuu sydämensä hyvästä tavarasta hyvää, ja ihminen, jonka sydämessä paha henki on hallitsevana voimana, puhuu sydämensä pahasta tavarasta pahaa. Sen tähden on myös kirjoitettu: "Vanhurskaan suu on elämän lähde, mutta jumalattoman suun peittää vääryys." (Sananl. 10: 11)

Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että vanhurskas ihminen olisi täydellinen puheissaan, sillä hänenkin luontonsa on perisynnin turmelema. (Jaak. 3: 2, 8.) Hän tuntee itsessään voimakkaana taipumuksen kaikkeen pahaan, aivan kuten apostoli Paavali, joka sanoo itsestään: "Minä näen toisen lain minun jäsenissäni, joka sotii minun mieleni lakia vastaan, ja ottaa minun vangiksi synnin laissa, joka minun jäsenissäni on." (Room. 7:23.)

Mutta ero armoitetun Jumalan lapsen ja jumalattoman ihmisen välillä on siinä, että „Jumalan terveellinen armo opettaa Jumalan lapsen hylkäämään jumalattoman menon, ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään." (Tiit. 2: 11–12.) Kun taas jumalaton ihminen elää kokonaan pahojen himojensa ja halujensa orjana. (Joh. 8: 34. Room. 6: 16.) osaamatta erottaa hyvää ja pahaa toisistaan. (Joh. 9: 39. 1. Tim. 1: 13.) Ihmisen sydämen tila ei siten kuvastu ainoastaan hänen puheestaan, vaan hänen ulkonaisesta elämästäänkin. Kun astia on puhdistettu sisältä, sen ulkonainen puolikin tulee puhtaaksi. (Matt. 23: 26.) Siksi sanotaankin Raamatussa, että "vanhurskasten retki paistaa, niin kuin valkeus, käy edes, ja valistaa hamaan isoon päivään asti. Mutta jumalattoman tie on niin kuin pimeys, ja eivät he tiedä, kussa he lankeevat." (Sananl. 4: l8–19.)

Vaikka Jumalan Pyhää Henkeä vailla oleva ihminen saattaa tosissaan ajatella, ettei hän ole yhtä suuri syntinen, kuin Maria Magdaleena, josta Jeesus oli ajanut seitsemän perkelettä ulos, Luuk. 8: 2.) totuus on kuitenkin se, että hänenkin sydämensä pahojen tavaroiden joukosta löytyy ainakin seitsemän samaa pahaa henkeä, eli päähimoa, nimittäin itsekkyyden, kunnianhimon, omanvoitonpyynnin, huoruuden, vihan, kateuden ja valheen pahat henget.
Mutta niitä saattaa löytyä paljon enemmänkin, sillä kertoohan Raamattu sellaistakin syntisestä, josta Jeesus ajoi ulos yli kuusituhatta pahaa henkeä. (Mark. 5: 9.) Kun jumalaton ihminen tästä sydämensä "pahojen tavaroiden" runsaudesta tuo esille kaiken siellä olevan pahan kielensä kautta, hänen kielensä syntimäärä on todella kauhistuttava. Puhumattakaan niistä tekosynneistä, jotka ovat hänen huultensa hedelmien suoranaisia seurauksia. Raamattu sanookin, että "heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkky on heidän huultensa alla." (Room. 3: 13.)

Herran apostoli Jaakop puhuukin tästä asiasta vertauksen kautta näin: "Katso, me panemme hevosten suuhun suitset, että he meitä kuulisivat, ja heidän koko ruumiinsa me käännämme ympäri. Katso, laivat myös, ehkä kuinka suuret ne ovat ja jaloilta tuulilta ajetaan, kuitenkin ne käännetään ympäri pienellä peräsimellä, kuhunka se tahtoo, joka sitä hallitsee. Niin myös kieli on piskuinen jäsen, ja kuitenkin suuria asioita toimittaa. Katso, vähä tuli, kuinka suuret metsät se sytyttää. Ja kieli on myös tuli, maailma vääryyttä täynnänsä. Niin on myös kieli meidän jäsentemme seassa, joka koko ruumiin saastuttaa, ja sytyttää kaiken meidän menomme, koska se helvetistä syttyy." (Jaak. 3:3 -6)

Mutta paljon on meilläkin, veljet ja sisaret rakkaat, kielen syntiä. Sillä emme ole läheskään aina onnistuneet Hengen voimalla kuolettamaan näitä pahoja himoja, vaan ne ovat päässeet purkautumaan läpi huuliemme. Tappiotilillä saattaa olla paljon itsekkyydestä johtuvia töykeitä ja sopimattomia sanoja. Kunnian himosta johtuvaa, väärää ja sopimatonta kerskailua. Omanvoitonpyynnistä johtuvia, vilpillisiä ja petollisia sanoja. Huoruuden himosta johtuvia, siivottomia ja kelvottomia sanoja. Vihasta johtuvia, herjaavia ja loukkaavia sanoja. Kateudesta johtuvaa panettelua ja parjaamista. Valheen hengestä johtuvaa asioiden vääristelyä ja kaunistelua. Näin siitäkin huolimatta että olemme koettaneet, kuten Daavid, "varjella kielemme pahuudesta ja huulemme vilppiä puhumasta." (Ps. 34: 14)

Armoitetut iäisyysmatkamiehet, veljet ja sisaret Herrassa, te jotka minun kanssani tunnette heikkoutenne ja voimattomuutenne taistelussanne näitä pahoja henkivaltoja vastaa. (Ef. 6: 12) Älkää silti lannistuko, vaikka olisitte useastikin joutuneet tappiolle tässä sodassa. Sillä meidän Lunastajamme ja Herramme, Jeesus Kristus "ei ole tehnyt yhtään syntiä eikä yhtään petosta ole hänen suustaan löydetty." (Jes. 53: 9, Piet. 2: 10.) Kun olemme hänen täydellisyydestään saaneet, ja armon armosta. (Joh. 1: 16.) Niin me olemme kaikki hänessä täydelliset. (Kol. 2: 10.) Pitäkäämme tämän vuoksi suurena armona, että Hän Siionissaan antaa meille nämäkin heikkoutemme anteeksi. Turvatkaamme siis tässäkin asiassa Hänen armoonsa, ja uskokaamme kaikki kielemme synnit anteeksi Herramme Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä aina, rauhaan, vapauteen ja iloon asti.

P. H.
Päivämies 25. 1. 1967
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 30 Syys 2012, 19:56

Majan palvelus

Hebr. 9:19 – 23
Heprealaiskirjeen kirjoittaja selittää mitä tarkoittaa vanhanliiton esikuvallinen Jumalanpalvelus. Samalla tavalla kuin Jumalalla oli vanhanliiton ajalla Tabernaakkeli eli seurakunnan maja, samalla tavalla on Jumalalla hengellinen huone ja maja, joka on elävistä kivistä rakennettu 1. Piet. 1:5 apostolien ja profeettain perustuksen päälle, jossa parhaana kulmakivenä on Jeesus Kristus. Vanhanliiton majassa puhuttiin jokaisen käskyn lain jälkeen ja sen jälkeen otettiin vasikkain ja kauristen verta veden kanssa ja purppuravilloja ja iisoppia ja priiskoitettiin raamattu ja kaikki kansa.

Kun Jeesus lähetti omansa uuden liiton aamuna, niin hän käski saarnata parannusta ja syntien anteeksi antamusta. Luuk. 24: 47. Parannussaarnan ensimmäinen osa on nuhde synnistä. Jumalan, vanhurskaan ja pyhän lain edessä paljastuu ihmisen synti epäusko ja sen hedelmät. Siinä käy kuin Jesajalle, että tulee hätä, minä hukun. Jes. 6:5. Tällaiselle hukkuma vaarassa olevalle kuuluu Jumalan anteeksiantamuksen verinen evankeliumi. Villat ja iisoppikimppu olivat ne välineet, joilla vanhanliiton ajalla uhriverta priiskoitettiin.

Uuden liiton uhriveri ei ole enää vasikkain ja kauristen veri, vaan niin kuin tekstimme lopulla sanotaan, itse taivaalliset pitää paremmilla uhreilla puhdistettaman. Herran Jeesuksen oikean ja täydellisen uhrin uhriveri priiskoitetaan evankeliumin sanassa syntisen päälle. Tekstissämme sanotaan, priiskoitti raamatun, se on lakiraamatun että kaiken kansan. Kristus on lain loppu jokaiselle uskovaiselle vanhurskaudeksi. Room. 10: 4. Samalla kun Pyhän Hengen viran kautta saarnataan ja antamalla annetaan kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä, samalla hetkellä tapahtuu se, että ihminen siirtyy lain alta armon alle. Jumalan vaativa ja syyttävä laki tuli hyvitetyksi Herran Jeesuksen täydellisyydellä ja se ei enää voi kauhistuttaa ja peljättää Jumalan lasta. Nyt on Jumalan lapsi kokonaan uuden opettajan alla. Jumalan armo, terveellinen
on ilmestynyt, joka opettaa jumalattoman menon hylkäämään ja maailman himot ja vaeltamaan puhtaasti ja siveästi.

Veren priiskoitus oli vanhanliiton ajalla äänellinen toimitus. "Tämä on sen testamentin veri, jonka Jumala teille säätänyt on." Veren priiskoitus oli Jumalan säätämä, se ei ollut mikään erikoiskonsti, jonka Mooses tai Aaron on keksinyt. Jeesuksen veren priiskoitus on myös äänellinen toimitus. Kun Jumalan lapset, todelliset Kristuksen papit, julistavat synninpäästön Jeesuksen nimessä ja veressä, niin he tekevät tämän siksi, kun sen Jumala näin säätänyt on.

Tämä Jumalanvaltakunnan evankeliumi ei ole Laestadiuksen eikä Raattamaan keksimää, vaan se on taivaasta ja se on Jumalan säädös. "Sillä ne sanat, jotka sinä minulle annoit, annoin minä heille ja he ottivat ne vastaan." Joh. 17:8. Tämä
taivaasta lähetetty evankeliumi teki puhtaaksi: "Te olette nyt puhtaat sen sanan tähden, jonka minä teille puhuin." Joh 15:3. Ja Jeesus sanoi heille: "Rauha olkoon teille! Niinkuin Isä minut lähetti, niin minä myös lähetän teidät." Ja kun hän nämä sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki. Joille te synnit anteeksi annatte niille ne anteeksi annetaan ja joille te ne pidätätte niille ne ovat pidätetyt. " Joh. 20:21-- 23.

Näillä valtuuksilla jumalanlapset toimittavat korkeaa evankeliumin saarnavirkaa. Esikuvallinen Jumalanpalvelus jatkuu. Ja majan ja Jumalanpalveluksen astiat priiskoitti hän myös verellä. Koko Jumalan huone sen ulommaisia nurkkia myöten priiskoitettiin verellä. Ei ainoastaan, että veren priiskoitusta tarvitaan silloin, kun ihminen siirretään lain alta armon alle, vaan Jumalan huone jatkuvasti pidetään puhtaana Jeesuksen verellä. Luther sanoo: "Oikea saarnaaja ei koskaan lopeta saarnansa, etteikö hän julista yleistä evankeliumia." Näin osoittaa esikuva ja näin se vielä on käytännössä elävässä kristillisyydessä.

Jumalanpalveluksen astiat puhdistetaan myös verellä. Jeesus piti kerran astiasaarnan. Hän moitti kirjanoppineita ja fariseuksia sanomalla: "Voi teitä kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, jotka puhdistatte juoma-astian ja ruoka-astian ulkoiselta puolelta, mutta sisältä ovat ne täynnä raatelemista ja tyytymättömyyttä. Sinä sokea farisealainen. Puhdista ensin juoma-astia ja ruoka-astia sisältä, että myös ulkopuoli puhtaaksi tulisi." Matt. 23:25--26. Pharisealainen jumalisuus on ulkonaisen elämän jatkuvaa parantamista. Siinä tehdään parannusta, mutta todellinen parannus jää tekemättä. Sydämen sisäpuoli jää puhdistumatta.

Jumalan valtakunnan oppi raamattujen mukaisesti on kokonaan toinen. Jumalan valtakunnassa vielä tänäänkin pidetään omattunnot puhtaana Jeesuksen verellä. Jos omakohtainen omantunnon talous menee rempalleen, niin se alkaa heti säteillä ulkonaiseen vaellukseenkin. Luvalliseksi tulevat ne, mitkä tästä maailmasta on. Televisioharavat nousevat katoille ja lapsirajoitus ja muu aikamme saasta tulee luvalliseksi. Mutta siellä, missä vaelletaan aralla ja herkällä omallatunnolla, missä Herran Jeesuksen sovintoveri on saanut tuoda sisäisen puhtauden, siellä peljätään syntiä. Siellä ahkeroidaan vaeltaa ulkona ja sisällä, uskottomien ja uskovaisten keskellä niin kuin Herralle kelpaa.

Aikamme on paha. Jos taitaisi tapahtua, että valitutkin eksytetään. Kukaan meistä ei voi kerskua synnittömällä elämällä eikä lankeamattomalla vaelluksella eikä edes parannuksen täydellisyydellä. Mutta se on armo, että Jumalalla on vielä täällä maanpäällä raamattujen mukainen huone, valtakunta, pyhien yhteys, jossa seurakunnassa joka päivä annetaan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ainoastaan armon turvin päästään taivaaseen.

Kans armon valtakunta, on kallis päällä maan. Tää Herran seurakunta,
jossa nyt annetaan. Anteeksi synnit viat, käskystä Herran vaan.
Sidotut jotka ovat ne vapaaks lasketaan.

Nyt saarnaa kallis veri ja synnit peseepi. On avoin armon meri,
kuuletko Veljeni. Sen tähden vapahina, nyt lapset laulakaa.
Tätä Herran armovuotta kaikille huutakaa. SL 33:5--6.


Einari Lepistö
Päivämies ??.??.1987
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 08 Helmi 2013, 18:03

Piskuinen kielemme

”Niin myös kieli on piskuinen jäsen ja kuitenkin suuria asioita toimittaa. Katso, vähä tuli, kuinka suuren metsän se sytyttää, ja kieli on myös tuli, maailma vääryyttä täynnänsä. NIIN ON myös kieli meidän jäsentemme seassa, joka koko ruumiin saastuttaa ja sytyttää kaiken meidän menomme, koska se helvetistä syttyy." Jaak: 3: 5 – 6.

Jäsenistämme eräs pahimpia hyvän omantunnon loukkaajana on meidän kielemme.'' Ei suinkaan se aina tuo edes sydämen hyvästä tavarasta sitä hyvää, joka sinne uskon kautta rakkaudesta syntyy. Mutta murheeksemme olemme löytäneet kielemme useinkin turmeluksen tulkkina kantamassa sitä hedelmää, joka ei rakenna rauhaa, vaan särkee ja turmelee ”tunnolta taivaan rauhan. Ja usein ympäristömmekin kärsii meidän kielemme tähden. Kotirauha rikkoutuu, tie naapuriin umpeutuu ja joku sisar tai veli voi pahentua meidän sopimattomista sanoistamme, joita olemme turmeluksessamme saattaneet hyvinkin loukkaavina tuoda kielemme kautta julki. Ja entäpä sitten takapuheet? Olemmeko aina ne onnistuneet välttämään? Tuskinpa vain on varaa kerskaamiseen. On tullut puhuttua toisille sitä, mikä olisi pitänyt puhua asianomaiselle itselle. "Jos hyvä kello kauas kuuluu, on paha kuulunut paljon kauemmas.” Asianomainen on saattanut kuulla asian jostakin muualta ja ehkä paljonkin muuttuneena. Ja olemme jälleen pahentaneet lähimmäisemme. Ja koska asiat ovat näin, niin kielemme ei suinkaan ole jalon kirjoittajan käsi, joka tulkitsisi meidän uskomme hedelmää, Jumalan rakkautta, vaan se on vääryyden sota-aseena. Siksi apostoli kirjoittaakin meille neuvoksi: Että kuohuuko jokin lähde yhdestä huovasta karvasta ja makeaa vettä? Voiko, rakkaat matkaystävät, viikunapuu kantaa öljyä ja viinaa yhtä aikaa?

Näemme siis, että vaikka kieli on ruumiin jäsenistämme pienimpiä, se saattaa kuitenkin toimittaa suuria asioita. Nyt tarvitsemme tullaksemme varjelluiksi näistäkin synninvioista, jotka aina tarttuvat ja saattavat matkan teon hitaaksi, ennen kaikkea täyden armon mitan, likistetyn ja sullotun ylitsevuotavan anteeksiannon, avoimen lähteen kaikkea syntiä ja saastaa vastaan, jossa kielenkin synnit pestään puhtaaksi Karitsan verellä ja sydän uudistetaan Jumalan rakkauden voimalla tekemään niitä ensimmäisiä tekoja. Se on uuden kautta korjaamaan sitä, minkä vanha on särkenyt. Tarvitsemme taistelussa vihollista vastaan kaikki Jumalan sota-aseet. Ennen kaikkea Sanan miekan, josta
apostoli kirjoittaa, että meillä on vahva profeetallinen sana, ja että teette hyvin, että te siitä vaarin otatte, niin kuin kynttilästä, joka pimeässä valaisee siksi kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne.

Elämän Herra itse oman suunsa kautta neuvoo oppilapsiaan: Kaikki siis, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, niin te myös heille tehkää, sillä tämä on laki ja profeetat. Ajattelemme Jeesuksen antamaa opetusta, kuinka asian ytimeen osuva se onkaan. Emme odota, että meillä lähimmäiset pahoin tekisivät, vaan päinvastoin toivomme, että meidän vikammekin ja heikkoutemmekin, lähimmäistemme rakkaus peittäisi. Ja niinhän se on tehnytkin. He ovat meitä kärsineet ja kantaa jaksaneet, » sillä rakkaus, joka on taivaasta lasten sydämiin laskettu, ei väsy eikä omaansa etsi, vaan kaikki se peittää ja kaikki se kärsii, Kun Jumalan sanan peilistä tarkastelee itseään, niin omakeskeisyys ja kysymys: Kuka on meistä suurin, saavat kuoliniskun. Tilalle jää vain kokovikaisia tyttäriä ja poikia, jotka syntisistä suurimman paikalta joutuvat kerjäämään armon muruja sydämensä tyhjään astiaan. Ja on hyvä, että kerjääjän sydäntä vahvistetaan armolla eikä ruualla. Sillä armo kasvattaa taivaskelpoista viljaa. Ei ainoastaan kielen, vaan kaikki muutkin synnit saamme tälläkin kertaa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja vaikka turmeltu kielemme on täällä joskus virittänyt muutakin kuin kiitosta Isälle, niin saamme kerran armohelmassa perille kannettuna yhtyä turmelemattomalla kielellä Karitsan voitonvirteen, jolla ei ole loppua.

Antti Aspegren
Päivämies 9.2.1966
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Muistelmia yli viiden vuosikymmenen takaa

ViestiKirjoittaja Taavetti » 15 Kesä 2013, 07:41

Ei sittenkään surmattu meitä

MINÄ, HERRA, se on minun nimeni. Minä en anna kunniaani toiselle, enkä ylistystäni epäjumalille. Tähän tapaan opettaa meitä Jumalan sana. On kulunut puoli vuosisataa siitä, kun minua pyydettiin ensimmäisen kerran seurojen pitoon synnyinpaikkakuntani ulkopuolelle, juuri muistelmissani mainittuun Kemijokivarren Sipolaan. Matkaa sinne lienee kertynyt kodistani noin 25 km ja ajoin sen polkupyörällä. Aikaa meni matkaan niin paljon, että juuri ehdin perille, kun seurojen piti alkaa. Huoneet olivat täynnä väkeä. Pöydän takana oli sohva ja' siinä istui kaksi paikkakunnan vanhaa ja valoisaa saarnaajaa, August Akola ja Juho Miihkali. He tekivät minulle tilaa keskelleen ja kysyivät, mistä veisattaisiin alkuvirsi. Minulla oli suuri arkuus, että minäkö, nuori poikanulikka, tässä kahden vanhan, kokeneen saarnaajan keskellä jouduin uskoni tunnustamaan. Pyysin kumpaakin, että heistä jompikumpi aloittaisi seurat. Mutta he kieltäytyivät ja sanoivat: kun me olemme tänne vieraan hankkineet, niin nyt on joka tapauksessa aloitettava. Ei siinä muu auttanut, kuin pyytää taivaan Isältä apua.

Ei ole enää muistissani, mistä toinen veli luki minulle tekstin, mutta sen muistan, että luettu sana ei ollut pitkä. Sillä aikaa, kun veli luki tekstiä, ehdin pyytää taivaalliselta Isältä apua, että Jumala rakkaudessaan jotakin puhuttavaa antaisi minulle. Jumala kuulikin pyyntöni. En päässyt luetusta sanasta kovinkaan pitkälle, kun Herran tulet syttyivät kuulijoitten sydämeen. En voinut enää jatkaa puhetta, kun ääntäni ei kuulunut.

TULI sitten väliaika. Muistaakseni juotiin kahvia ja kohta ilmoitettiin, että seuroja jatketaan. Ajattelin, että nyt varmaankin toinen veljistä jatkaa. Luulin päässeeni vapaaksi, mutta asia ei ollutkaan näin. Pyydettiin, että minä vielä puhuisin. Luetin jälleen tekstin. Yritin siitä jälleen jotakin sanoa. En nytkään päässyt alkua pitemmälle, kuulijat keskeyttivät kiitosäänillä puheeni ja niin toinen veli piti rukoukset ja veisattiin loppuvirsi, Siionin matkalauluja laulettiin myöhäiseen iltaan saakka.

Ennen kuin valmistelin kotiin lähtöä seurapaikalta, tuli luokseni rakas veli, Kunnarin Kalle, ja pyysi, että sopisiko minulle tulla heille ensi sunnuntaina pitämään seuroja. Lupasin tulla. Ilomielin lähden ajelemaan kotia kohden. Omasta sydämestäni, koko matkan ajan nousi omahyväisyyden löyhkä, jota rupesin ottamaan todesta. Odotinkin hartaasti seuraava sunnuntaita. Mielessäni määrittelin, että kun viime sunnuntain saarnaaminen kävi niin hyvin, odottakaapa ensi sunnuntaina vasta saarnaajaa kuulette. Aloitinkin jo alkuviikosta tekstin hakemisen. Ja löytyihän se. Mietin joka päivä, miten siitä saarnataan. Tuli sitten sunnuntai iltapäivä. Lähdin jälleen polkupyörällä ajelemaan seuroihin. Seuraväkeä oli jälleen saapunut talon täydeltä. Edellä mainitut saarnaajat istuivat jo pöydän takana. He kyselivät saarnavirttä. Minulla ei ollutkaan mitään vaikeuksia istua siihen, kun tekstikin oli jo valmiina ja sanat, miten siitä tulee saarnata. Veisattiin virsi ja etsin paikan, jonka toinen veljistä luki. Kun Raamattu siirrettiin eteeni, ja aloin sitä katsella, tuli nuorien silmieni eteen kuin verho, enkä kunnolla nähnyt luettua Herran sanaa. En muistanut yhtään mitään, millä tavalla tästä tekstistä alettaisiin puhua. Joka hiuksen~ nokasta tippui hiki. Kävi niin, että en saanut sanaa suustani ja niin täytyi painaa pyhä kirja kiinni.

VÄÄRÄ kunnia otti minut niin lujasti kiinni että olisin lähtenyt seuroista kenellekään mitään sanomatta, jos olisin vain löytänyt lakkini ja päällystakkini. Kun pääsin kotiin, ajattelin etten lähde enää koskaan puhujamatkalle. Näin taivaan Isä on rakkaudessaan meitä kaikkia hoitanut. Hän pitäköön meitä aina pienen paikalle, että autuaaksi tulisimme.

OLEN nämä muistelmani aloittanut Herran siunauksen ensimmäisellä lauseella. Siunausta ovatkin Jumalan lapset kaikkina aikoina saaneet ylenpalttisesti nauttia. Taivaan Isä on meitä kaikkia siunannut kaikkinaisella hengellisellä siunauksella taivaallisissa Kristuksen kautta. Meitä on kehotettu: katsokaa taivaan lintuja ja kedon kukkia, ettekö te ole paljoa kalliimmat.

Otankin tässä toisen osan Herran siunauksesta: varjelkoon meitä. Taivaan Isä on luvannut omiansa varjella. Hän pyhässä sanassaan vakuuttaa, ettei hiuskarvakaan putoa päästämme Hänen tietämättään.

Olin 24-vuotias. Olimme erään puhujaveljen kanssa muutamalla paikkakunnalla pitämässä seuroja. Veli oli minua jonkin verran vanhempi ja on levännyt jo kymmenkunta vuotta Tornion kaupunkiseurakunnan kalmistossa. Pidimme seuroja maalaistalossa. Seuraväkeä oli paljon, siihen aikaan uskottomatkin kävivät seuroissa. Seuratalossa oli iso pirtti ja eteinen. Eteisessä oli nuoria miehiä, jotka kuuntelivat ja seurasivat puheita. Istuimme pöydän takana ja toinen oli puhumassa. Eteisestä ilmestyi näköpiiriin nuori mies ladattu pistooli kädessään. Emme kuulleet nuoren miehen sanoja, mutta ne, jotka eteisessä olivat, sanoivat, että miehellä oli aikomus ampua meidät sinne pöydän taakse. Toiset olivat vieneet hänet ulos, mutta hetken kuluttua hän tuli uudelleen. Aikeet olivat samat. Hänet vietiin jälleen ulos, mutta kohta hän ojensi pistoolinsa omaan ohimoonsa ja pahat aikeet päättyivät silmän räpäyksessä siihen. Kun Jumala tahtoo varjella omiansa, mikään voima ei voi sille mitään. Kun onneton nuorukainen tahtoi pahat aikeensa toteuttaa, taivaan Isä ottikin varjeluksensa pois, ja pimeyden ruhtinas teetti hänellä hirvittävän ja katalan teon itselleen.

Toinen tapaus sattui vuonna 1928. Olimme erään vanhan saarnaajan kanssa syystalven pimeässä illassa menossa seurojen pitoon syrjäiseen taloon. Matkustelimme vanhan saarnaajan hevosella. Metsätielle olikin asettunut väijyksiin jumalaton nuori mies, joka oli varannut käteensä vahvan puupalikan antaakseen sillä surmaniskun meille. Mies oli saanut kokea kummallisen tilanteen. Kun olimme juuri paikalla, missä hän oli, mies ei saanut jäsentäkään toimimaan. Kädet herpaantuivat ja hirvittävä teko jäi tekemättä. Hän oli tämän kaiken jälkeenpäin kertonut vanhalle puhujalle, mutta ei ollut tehnyt parannusta, että häntä olisi saanut siunata kaikkien syntien anteeksiantamuksella.

OLI vuosi 1968 syyskuun kuudetta päivää vasten yöllä, kun puhkesi ankara ukonilma. Tämä tapahtui keskellä yötä, olimme vaimoni kanssa nukkumassa. Salama tuli puhelinjohtoa myöten olohuoneeseen, särki puhelimen ja sytytti osan seinäpaperia palamaan. Makuuhuoneessa oli puhelinhälyttäjä ja salama tuli johtoa pitkin sänkyjemme viereen sytyttäen ikkunaverhot palamaan, poltti osan seinäpaperia ja lattialistaa. Emme tästä kaikesta tienneet mitään, sillä salama oli sisälle tullessaan lyönyt meidät sokkitilaan. Vuoteemme oli 80 sm päässä siitä, missä tämä kaikki tapahtui. Ikkunaverhot olivat onneksi nailonia, ja siksi ne eivät palaneet kuin alhaalta noin metrin verran ylöspäin. Aamulla herättyämme, kun savua oli huoneessamme, näimme kaiken mitä oli tapahtunut ja kumpikin voimme pahoin.

JÄLKEEN päin alkoi kirkastua, miten suuri oli taivaallisen isän varjelus. Ulkopuolalla rakennuksessa oli kolme kohtaa, jotka olivat yrittäneet syttyä, mutta rankka sade lienee ne sammuttanut. Sanokaapa, rakkaat Jumalan lapset, kuka sammutti tulen sisältä, jossa nukkui kaksi ihmistä tiedottomassa tilassa.

Rakkaat sisaret ja veljet, saamme kaikissa asioissa panna täydellisen turvamme Häneen, joka on sanonut: "Minä nostan, kannan ja pelastaa siihen asti, kun te vanhaksi ja harmaaksi tulette."

Yrjö Pajari
Päivämies 21.2.1973
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Ovatko korvat kuuroja ja silmät sokeita?

ViestiKirjoittaja Taavetti » 26 Marras 2015, 13:24

Elämän tielle

"Katso, minä tulen pian, pidä mitä sinulla on, ettei kenkään sinun kruunuasi ottaisi." Ilm. 3: 11.
Tässä osoitetaan kaikille ihmisille varoitus, että pysähtyisivät ajattelemaan, mitä kenenkin rauhaan sopii. Ovatko asiat selvät Jumalaan nähden? Vai onko kasteenliitto tullut rikottua synnin rakkauden ja tottelemattomuuden kautta? Näin ollen ovat paratiisin portit sulkeutuneet ja hengellinen kuolema on tapahtunut. On kuoltu Kristukselle ja ruvettu elämään sielunviholliselle. Monelle on tämä tekemänsä muutos tuntematon. He luulevat olevansa armossa edelleen, vaikka luopumus onkin tapahtunut. Tuhlaajapoikina ja -tyttärinä he tekevät matkaa ja kalliin armonajan kuluttavat hukkaan. Ajattele ja pysähdy, sinä tuhlaajalapsi, ja tee parannus jo tänään. Etsi ensin Jumalan valtakunta ja hänen vanhurskauttaan, niin sen mukana sinnulle kaikki annetaan. Saat uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Kun tällainen saarna kaikuu korviisi, niin usko se ja ota vastaan taivaasta tulleena, niin kuin se onkin. Vaikka se on ihmisäänellä kuulutettu sana, niin sinä saat Pyhän Hengen sydämeesi asuvaiseksi Hengeksi, joka sitten opettaa kaiken jumalattomuuden hylkäämään ja siveästi ja puhtaasti tässä maailmassa elämään, ja antaa siihen voiman. Jos ei näin olisi, niin ei yksikään ihminen tulisi autuaaksi. Ja kun sitten Pyhä Henki neuvoo, mitä on tehtävä ja mitä tekemättä jätettävä, niin osoita kuuliaisuus ja nöyryys. Tunnusta viat ja pane pois sikäli, kun ne tarttuvat. Näin kilvoitellen puhtaalla omallatunnolla on hyvä tehdä matkaa Jumalan ja ihmisten edessä. Ja kun maallinen matka ajallisen kuoleman kautta päättyy, niin tuon kaidan ristin ja elämän tien kulkija pääsee ristin alta kruunun alle. Ja sinä, ystävä rakas, saat tämän aivan sulasta armosta lahjana ilman rahatta ja hinnatta, niin kuin Raamattu todistaa. ”Minä tulen pian". Anna tämän ilmoituksen olla aina mielessäsi. Silloin saa jokainen osansa ja palkkansa sen mukaan kuin tehnyt on. Uskovalle se tietää ihanaa vapautusta, mutta uskottomille loputonta vaivaa, Kirkasta, Isä rakas, sanasi kaikkien sydämille ja anna voimaa nöyryyteen ja sanasi kätkemiseen. Amen.

Väinö Matikainen, Lappeenranta
Siionin Lähetyslehti 1949, sivu 218
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Muistelmia yli viiden vuosikymmenen takaa

ViestiKirjoittaja Taavetti » 19 Tammi 2016, 12:27

Diorefeen henki

3. Joh. 10 – 11
Sen tähden, jos minä tulen, niin minä tahdon ilmoittaa hänen työnsä, kun hän tekee, joka pullikoitsee meitä vastaan pahoilla sanoilla, ja ei mihinkään pysähdy, ja ei hän itse veljiä korjaa, estää myös muita, jotka niitä korjata tahtovat, ja ajaa heitä pois seurakunnasta."
”Minun rakkaani, älä seuraa pahaa, vaan hyvää: joka hyvin tekee, se on Jumalasta, mutta joka pahaa tekee, ei hän ole nähnyt Jumalaa."

Rakkauden apostoli Johannes kirjoittaessaan kolmannen kirjeensä Gaiukselle, muistaa ikävällä erästä miestä, joka on seurakunnan kristillisessä elämässä alkanut tehdä tuhoja. Tuota henkilöä hän ei enää voinut pitää salassa, vaan mainitsee hänen nimensä: Diatrefes. Tämän sydän on paisunut. Lapsen nöyrä mieli on miehestä kadonnut. Hän ei tyytynyt olemaan seurakunnassa pienenä, ei sellaisena, josta Jeesus puhuu Matt. 18: 4. Mikä asia lienee tuon miehen kuljettanut sellaiseen tehtävään, johon kenelläkään ei seurakuntaelämässä ole valtuuksia annettu yksilönä.
Tuollaiseen hosumiseen ja isäntämieleen voivat monetkin syyt johtaa. Kenties saastainen, usein lankeileva mieli ja syyttävä omatunto voivat olla yhtenä tekijänä. Ajallisen elämän runsas yltäkylläisyys sekä siihen liittyvät muut seikat, ehkäpä maailman ystävyys. Kun nyt tällaista omaisuutta sydän pumpataan täyteen, niin lapsen nöyrä ja yksinkertainen mieli pakenee, ja ihmisen oma röyhkeys astuu esiin.
Näin oli Diotrefeen laita jota Johannes surulla muistelee.
Ehkäpä tuollaiseen henkeen voi olla johdattamassa eräs toinenkin seikka. Jonkun seurakunnan jäsenen siihen voi kuljettaa suuri hengellinen tiedon syvyys, sellainen, jota ei usko edes muilla olevan, ei edes seurakunnassakaan. Joku kuitenkin on, ja jonkun pitää olla totuuden patsas ja perustus, ja niin ~ katselee ulos ja sisälle ja ympäriinsä kirkkaista ikkunoista.
Jumalan valtakunta, Kristuksen mielen ja hengen omaava seurakunta, tahtoo jokaista korjata, olipa kysymys lihan tai hengen saastaisuudesta.
Kunnian Herra saneli tähän seurakuntaan omat sääntönsä. Vaikka ne ovat vanhat, niin ne eivät ole vieläkään muuttuneet.
Johannes suree tuon miehen menettelyä. Hänen paisunut mielensä ei ketään korjannut. Ei hän sallinut sitä muidenkaan tekevän. Vieläpä hän ajoi pois muitakin seurakunnasta. Tai paremmin sanoen: oli ajavinaan. Oliko miehellä hyvän paimenen henki? Kaukana siitä. Hän oli ryöstänyt yksilönä itselleen seurakunnalta sideavaimet.
Seurakunnan Herra pitäköön jokaisen jäsenen niin pienenä, että ei yhdelläkään pääsisi Diotrefeen henki kasvamaan.
Johannes puhuu luottamuksella, tällaisen ikävänkin asian ystävälleen Gaiukselle. Puhukaamme mekin niin kuin lapset luottamuksella toisillemme, niin hyvät, kuin huonotkin asiamme.
Yrjö Pajari
Siionin Lähetyslehti sivu 221/1949
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Elämän leipä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 23 Marras 2018, 13:53

Elämän leipä

Johan. 1. 11-- 12
Hän tuli omillensa, ja eivät hänen omansa häntä ottaneet vastaa. Mutta niille, jotka hänen ottivat vastaan, antoi hän voiman Jumalan lapsiksi tulla, jotka uskoivat hänen nimensä päälle. Näin Jumala rakasti maailmaa, että hän oman rakkaan poikansa lähetti maan päälle kärsimään ja kuolemaan meidän syntiin langenneiden tuhlaajapoikien ja tyttärien lankeemuksen vikaa korjaamaan. Hän tuli omillensa. Murheella täytyy valittaa, että niin harvat hänet ovat vastaan ottaneet. Monelle on tullut paljoa rakkaammaksi tämän maailman katoava tavara, kuin oman sielunsa pelastus. Sielunviholli-nen kuljettaa ihmisriepuja tällä viimeisellä maailman lopun ajalla synnistä syntiin, pikajunan nopeu-della. Ikäänkuin ovat ottaneet itselleen urakan, että tämä ja tämä on tehtävä pysyäkseen ajan tasalla. Kaikkensa he tosin panevatkin, vihollisen vaatimukset ovat monipuoliset. Päät märkinä hikoilevat tehtävissään. Yötä ja päivää palvellaan sitä herraa, jolla tuulissa valta on, joka kaikissa epäuskoisis-sa lapsissa vaikuttaa. Aika ja raha ei tule kysymykseen. Lihan himo ja elämän koreus on nykyajan kysymys.
Moni raukka on alkoholin orja. Viina on turmellut monelta terveyden ja ovat joutuneet taloudellisesti rappiotilaan, muutamat ovat tulleet juoppohulluiksi. Teatterit ja elokuvat ovat nyky-ajan sivistysahjoja. Sinne riennetään kilvan, vanhat ja nuoret. Monesti näkee kuin isä ja äiti raahaa-vat pieniä, viattomia lapsiaan mukanaan pirun temppeliin. Hirveä on langeta sellaisen isän ja äitin elävän Jumalan käsiin viimeisenä tuomiopäivänä. Lapset itkevät ja parkuvat ja vanhempiaan syyyt-tävät. Tännekö te meitä johdatitte? Vahinko on tullut kaikille. Tuomion sanat kuuluvat: "Menkää pois minun tyköäni te kirotut ja painukaa siihen järveen palamaan, joka on valmistettu perkeleille ja hänen enkeleillensä."

Teatterin penkissä

Tätä vahinkoa ei koskaan korjata. Emme ihmettele, jos Jeesus itki, kun hän katsahti Jerusalemin päälle. Hän oli tietoinen, että Jerusalemin asukkaat vajoavat elävinä helvettiin. Ei ole iloa Jumalalle syntisen kuolemasta. On joku Jumalan lapsikin joutunut niin heikoksi, että on löytänyt itsensä elokuvista. Kysyn sinulta rakas ystävä: Mihin jätit Jeesuksen siksi ajaksi, kun menit teatteriin? Uskon että teatterin penkissä oli paha olla. Omatunto syytti. Huomasit että olet tullut viholliselta petetyksi. Vihollinen kuiskutti korvaasi, että ei se ole syntiä, jos menee katsomaan opettavaisia ja etenkin isänmaallisia esityksiä. Piru näytteli kielletyn puun hedelmää luvallisena, että eihän siinä uskoa menetä, jos syöt tämän omenan. Ei sitä tarvitse olla niin ahdasmielinen. Omena on kaunis nähdä ja hyvää lupaava.
Arkaillen ostin minäkin kerran liput teatteriin ja näin ollen tuli kielletyn puun hedelmä syödyksi. Teatterin penkissä huomasin itseni olevan luvattomassa paikassa. Loin katseeni yleisöön, aivan hämmästyin, olenko todellakin teatterissa? Omena maistui suussa makialta, ja nyt se vatsaani kirvelee. Hätääntyneenä poistuin teatterista pois kesken ohjelman. Tunsin povessani kehoituksen, että nyt on kiireellä juostava Lääkäriin saamaan apua. Sisintä kirvelee ja omatunto syyttää. Hoiper-rellen menin Pekka-veljen asuntoon. Hän huomasi heti, että olin sairas. Kerroin asiani avoimesti uskonveljelle ja pyysin siunausta. Veli pani kätensä minun pääni päälle ja kehoitti minua uskomaan kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Jeesuksen veri lämmitti minun kylmän sydämestäni niin lämpimäksi, että ilosta huusin ja kiitin Herraa Jeesusta. Sillä hetkellä kipuni parani, kaikki oli tyyntä ja suloisaa. Pekka-veljen kanssa lauloimme Siionin laulun: Pääsiäinen ompi suuri juhlamme, joka meille tuotti uhrilampaamme. Veri joka vuosi, pesi syntimme, päällemme se puki, vahurskauden. Kiitos Jeesus siitä! Kiitä sieluni, kieleni. Hoosianna, amen.
Kotia mennessäni kiitin Jeesusta ja laulelin. Pidä maailma sinun omas, Pidä kultas, hopeas. Ilos, menos kopeat! Minä Jeesukseni huomass' Olen iäti tyydytett', Autuudella rikastett'. Rukoilin Jumalaa, että hän varjelisi minua, etten enää koskaan joutuisi vetämään epäuskon iestä uskottomain kanssa. Jumala on kuullut rukoukseni. Hän on minua armossaan kuljettanut voitosta voittoon. Ylimmäisen papin, Josuan eteen asetettin Vesa, Vuoltukivi, jolla oli seitsemän silmää. Tällä kivellä kuvataan Jeesusta Kristusta, joka pitkänäperjantaina ylennettiin Golgatan keskimmäiselle ristille. Tämä kivi vuoltiin ristillä niin tarkoin, ettei jäänyt vuolematonta paikkaa hänen pyhään ruumiiseen. Jesajas valittaa ja sanoo: "Kun hän rangaistiin ja vaivattiin, niin ei hän suutansa avannut. Niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, ja niinkuin lammas, joka keritsijänsä edessä vaikenee, niin ei hänkään suutansa avannut."

Jumalalla oli suuri rakkaus meitä syntisiä kohtaan
.
Tuntuu monasti aivan sanomattomalta, ettei hän armahtanut omaa ainokaista poikaansa, vaan antoi hänet meidän edestämme syntiemme uhriksi, että meillä elämä ja rauha olisi. Emme imettele, jos Jeesuksen kärsimisen päivää nimitetään pitkäksi perjantaiksi. Tämä päivä on Jeesukselle koetuksen päivä. Kivi vuoltiin ja koeteltiin tarkoin. Rauta-naulat lävisti hänen pyhät kätensä ja jalkansa. Keihäällä tehtiin viimeinen palvelus hänelle, keihäs pistettiin sydämeen, josta vuosi sydänveri viimeiseen pisaraan. Kun kaikki oli toimitettu, niin hän kallisti päänsä ja sanoi:"Isä, se on täytetty." Helvetti on suljettu ja taivas avattu. Kaikille on vapaa tie kaikkein pyhimpään. Epäuskon syntiverho silmiltämme poistettiin. Käsitimme elävän uskon omalle kohdalle. Käsitimme elävän elävän uskon omalle kohdalle. Jeesuksen veri puhdisti meidät kaikesta synnistä. Uskolla omistimme Herran Jeesuksen autuudeksemme, Jeesus tuli meille elämäksi ja rauhaksi. Sinetit avattiin, löysimme armohuoneen maan päältä. Jeesuksen syntymisen kautta tulimme Jumalan lapsiksi ja Kristuksen kanssaperilliseksi.
Pyhä Henki on meitä pyhittänyt ja hengellään valistanut. Ja on meidät nimitetty Jumalan pojiksi ja tyttäriksi. Tässä armohuoneessa on meidät kaunistettu taivasta varten Jumalan kuvan kaltaisiksi. Kaikki olemme yhtä kauniita ja samanarvoisia. Armohuoneen antimet ovat kaikki yhteisiä. Sama armopöytä ja sama ruoka. Hän on elämän leipä. Teillä pitää yltäkyllin oleman. Kaikki armolapset ovat yhtä isoja ja saman painoisia. Armohuoneen keskellä on rakkauden ahjo. Kuka havaitaan ylipainoiseksi, niin siitä kulutetaan rakkauden ahjossa liika aines pois. Jokainen armohuoneen jäsen kultavaakalla tarkistetaan. Näin olemme täysin otollisia Jeesuksen ansion kautta taivaallisen isämme edessä. Syntimme on siirretty meistä pois, niin kauaksi kuin itä on lännestä. Niitä pitää etsittämän ja ei löydettämän.
Rakas veljeni ja sisareni, olet tuntenut joskus povessasi epäilyksiä. Ja olet löytänyt itsesi Emmauksen tiellä, murtuneena ja epätoivoisena. Ehkäpä on joskus tullut ajatuksia, että mitenkähän lopulta käynee. Tulenko minä, näin kylmän tuntoinen autuaaksi. Tuntuu ettei ole enää paljon uskoakaan jälellä. Näitten tunteittesi kohdalla Jeesus ilmoittaa itsensä sinulle ja sanoo: "Mitkä puheet ne ovat, joita te pidätte keskenänne käydessänne, ja olette murheelliset?"
Jeesuksen sanat olivat lohduttavia, ja yllätti suuri ilo, että olet nähnyt Jeesuksen. Rakkauden tuli syttyi sydämessäsi. Aloit soperrella sanoja: Ole Jeesus meidän kanssamme, sillä ehtoo joutuu ja päivä on laskenut, ja hän tuli olemaan kanssamme. Ja tapahtui, kun hän atrioitsi meidän kanssamme, otti hän leivän, kiitti, mursi ja antoi meille. Sillä hetkellä kirkastui eteemme armon aurinko. Epäilykset karisi pois tunnoltani. Elämän leipä ravitsi nälkiintyneen sydämeni niin runsaas-ti, että sydämen astia kuohui yli laidan. Kädet ylös nostettuina huudahtimme: "Minun Herrani ja minun Jumalani." Jeesuksen ylösnousemuksen voittosanoma vahvisti uskoni.
Sinä rakas veljeni ja sisareni, joka olet minun kanssani saman kohtalon alaiseksi joutunut, olet ollut pakotettu jättämään kotisi ja syntymäpaikkasi. Olet tuntenut itsesi orvoksi ja muukalaiseksi vieraalla ja oudolla paikkakunnalla. Ajallinen tulevaisuus on näyttänyt edessäsi synkältä. Vihollinen on pelotellut, että voit joutua lasinesi niinkin ahtaalle, että kuolette nälkään. Näissä tunteissa monasti löytää Jumalanlapsi itsensä turvattomaksi. Kiusausten keskellä joutuu uskossaan monasti heikoksi, että tulee epäilys, tullenko autuaaksi. Usko rakas veli ja sisar kaikki epäilykset anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Emme ole kaikkea menettäneet. Taivasperin-tömme on varmassa tallessa. Se on isän oikealla kädellä. Sitä ei syö koi, ei ruoste raiskaa, eikä varkaat kaiva eikä varasta. Meidän oma kotialue on rauhan maassa, keskellä kunnian taivasta, se on aivan valmis koti. Odottelemme vielä hetken aikaa. Pian kuulemme sanat: Käykää minun Herrani iloon.

Muutama sana sairaudesta.
Tautia on monta eri lajia. Sairastumisen alkutekijä on tautubasili, joka sijoittuu verisoluihin ja leviää koko ruumiiseen. Tautia on myös perinnäistä, joka seuraa ihmistä polvesta polveen. Tätä tautia nimitetään luulotaudiksi. Perinnäinen luulotauti on vaivana vielä Jumalan lapsissakin. Se on perittyä ja on meidän syntisessä lihassamme. Luulotautinen luulottelee itseänsä sairaaksi, vaikka ei hän sitä ole. Luulosairaalla on alinomainen kuoleman pelko. Sairas tuntee itsensä hyljätyksi, ja arkaillen osallistuu yleiseen seuraelämään. Usein hän murtunein mielin itkeskelee ja valittaa kovaa kohtaloaan. Pyhänhengen valossa kun katselemme omaa itseämme, niin meissä ilmenee luulosairautta. Me olemme kaksiosaisia. Maallinen ja taivaallinen. Maallinen osamme on synniltä niin tarkoin lankeemuksessa turmeltunut, ettei siitä löydy pienintäkään tahratonta paikkaa.
Lihastamme kuohuu synnin basileja niinkuin muurahaisia pesästä. Vihollinen tuopi yötä ja päivää esille uutta ja parempaa nähtäväksi. Se on kuin rihkamakauppias markkinoilla. Asettelee kaikki valheen esineensä eteemme nähtäväksi. Kaiken hyljätyn ja kelvottomaksi tulleet esineet maalaa ja silottelee loistavaksi ja nykyaikaiseksi väärennetyillä aineillaan. Jos ei onnistu tuotteitaan kaupaksi saamaan, se kimpaantuu ja virittää toisen paulan eteemme. Naamari silmillä kuiskaa korvaamme, että uskovainen sinä olet olevinasi, olet sellainen ja sellainen, ja kaivaa esille anteeksiannettuja syntejä. Sellainen ja sellainen sinä olit, lieneekö ne anteeksi annettu ja oletko tullut sen paremmaksi. Jos olisit oikea Jumalan lapsi, niin parempi olisit. Et pääse näin kelvottomana taivaaseen. Heitä pois koko uskosi. Paiskaa valheen naamarin silmillemme ja panee häpeämään toisia Jumalan lapsia, ettei monasti uskalla arkailematta uskonveljiä ja sisaria Jumalan rauhalla tervehtiä ja luulottelemme itsemme ulkokullatuksi ja tekokristityksi. Tällaiset tunteemme ovat vihollisen valhetta ja luulotautia.
Ei meidän autuutemme perustu tunteisiin. Me olemme autuaat armosta. Jumala on meitä otollisiksi tehnyt pojassaan. Jeesuksen veri on meidät puhdistanut kaikesta synnistä niin tarkoin, että niitä pitää etsittämän, vaan ei löydettämän. Jeesuksen veri ja Pyhänhengen luuta on puhdistanut koko syntitaakan meistä niin tarkoin, ettei ole jäänyt yhtään saastaisjjtta eikä yhtään ryppyä meidän pukuumme. Kaikki rikkomuksemme on siirretty meistä niin kauas kuin itä on lännestä. Jos tunnemme epäilyksiä povessamme, niin käykäämme sisälle armohuoneeseen. Sieltä löydämme Lääkörin, joka meitä luulotaudistamme parantaa. Puhu asiasi uskonveljelle tai sisarelle. Hän sinulle Jumalan puolesta antaa sopivat lääkkeet. Ja kehottaa sinua uskomaan kaikki synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Jeesuksen veri on ainoa parantava lääke, joka parantaa kaikkeen tautiin sairastuneet sairaat. Näin ollen vapaudumme hetkeksi vääristä luulotteluista, ja uusilla voimilla rauhallisina käymme eteenpäin viitoitettua tietä, siksi kuin pääteasema saavutetaan ja kuulemme sanat: "Käykää minun Herrani iloon!"
Moni äiti ja isä, suuren ilon ja riemun valtaamana löytää itsensä karitsan istuimen edestä, lyhteet kainalossa. Omat rakkaat lapset seisovat rinnallamme, lyhteet on koottu aittaan. Nimihuuto alkaa. Juhlavieraat lausutaan kaikki tervetulleiksi seuroihin. Kunniavieraille painetaan kruunu päähän ja voiton palmut käsiimme annetaan. Silloin olemme täysissä juhlapukimissa. Koko taivaan enkeli-kuoro yhtyy yhteen ääneen. "Sitten siellä taivahan salissa, kiitosvirttä laulelen ma Karitsan, kun mun poies nouti täältä päältä maan. Ikuisesti kihlasi mun Hengellään." Onnellista matkaa toivotan koko Herran Siionille Rauhan maahan. Siellä tapaamme toisemme. Hän on elämän leipä.
Vähin veljenne
E. Tuunanen
Siionin Lähetyslehti 1941, sivut 89 ,90, 91, 92


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 23 Marras 2018, 13:53
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Etsikkoaikamme aamunkoitosta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron