Nuorten osastoa 1926

Nuorten juttuja

Nuorten osastoa 1926

ViestiKirjoittaja nuusku » 07 Loka 2009, 23:57

Siionin lähetyslehti, syyskuu 1926

Kirjoitus "Nuorten osastossa"

Minä kirjoitin teille, nuorukaiset; sillä te olette väkevät ja Jumalan sana pysyy teissä ja te olette pahan voittaneet! Älkää maailmaa rakastako eli mitään mitä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, ei hänessä ole Isän rakkaus. Sillä kaikki, mitä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän koreus, ei se ole Isästä, vaan se on maailmasta. Ja maailma katoo ja hänen himonsa, mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy ijankaikkisesti. (1. Joh. 2:14-17)


Nämä tarpeelliset neuvot antaa meille nuorille elämäntien matkustajille rakkauden apostoli Johannes tässä edellämainitussa raamatun paikassa. Hänellä on ollut erityinen rakkaus nuoriin, mikä ilmenee hänen kirjoittamistaan lähetyskirjoista. Hän oli itse nuoruudessaan lähtenyt elämän Herraa Jeesusta seuraamaan, hyljäten kaiken katoovan mestarinsa tähden. Hän oli päässyt erikoisemmin lähelle Vapahtajan sydäntä, sillä nuoruuden koko innolla ammensi hän elämän lähteestä ja oli vilpittömällä rakkaudella yhdistettynä Mestariinsa ja Vapahtajaansa. Ehtoollispöydässä hän sai nojata Vapahtajan rintaa vasten ja hänen kysyessänsä Jeesukselta: ”Herra kuka se on”? Ilmoitti Jeesus opetuslapsilleen pettäjänsä.

Ahkeroikaamme mekin, rakkaat nuoret ystävät, pahan voittajina vaeltaa ijäistä kotimaata kohden, sillä silloin olemme väkevät Herrassa ja Jumalan sana pysyy meissä. Olkaamme valona pimeässä maailmassa, hyljäten kaiken Jeesuksen tähden. Olemme Herralle ylen kallis omaisuus, Hänen pyhän ja kalliin verensä hinta ja vaivainsa palkka. Kun sielun vihollinen näyttää meille maailman iloja ja huveja, niin kulkekaamme yrttitarhan kautta Golgatalle. Siellä Jeesus maksaa meidän keveämielisyytemme, kantaen pyhässä päässään orjantappuraista kruunua, että me kerran saisimme kantaa kunnian kruunua iäisissä Karitsan häissä.

Älkäämme, rakkaat nuoret, maailmaa rakastako ja maailman ystävät olko. Kun olemme Herran Jeesuksen tähden maailman jättäneet, niin ei meidän sovi selkämme taa kurkistella. Älkää, rakkaat solmitko liittoja epäuskoisten kanssa, sillä niistä liitoista tulee poispanematon risti, joka niin monen on painanut kohti onnettomuutta, ja kuolematon sielu on joutunut kahleisiin ja sielun rauha ja uskon elämä on sammunut. Joka maailmaa rakastaa, ei hänessä ole Isän rakkaus. Maailma katoo ja hänen himonsa. Mutta Jumalan tahdon tekijälle on lupaus: hän pysyy ijankaikkisesti. Muistakaamme että maailma on katoava, ettemme ole kuin vähän aikaa täällä vaeltamassa. Ahkeroimme ynnä vanhain kanssa totuuden tekijöinä vaeltaa, pysyen veljellisessä rakkaudessa keskenämme, anteeksi antaen ja anoen toinen toisiltamme vikamme ja puutoksemme. Te vanhemmat kristityt ahkeroikaa meitä nuoria tukea. Kertokaa meille, kiusauksistanne ja kokemuksistanne, että tulemme rohkaistuiksi aina uudelleen ja että mekin saamme uskallusta avata sydämemme kertomaan kiusauksemme ja niin tulemme päästetyiksi sielun siteistä. Voimakas on vihollinen, jota vastaan meidän on joka päivä sodittava puettuina vanhurskauden sota-aseilla. Olkaamme turvassa hyvän paimenen helmassa. Pian saamme nähdä Hänet, jota sielumme rakastaa.

Tervehdän Herran omia kaikkialla.

P. Peltokangas.
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

Re: Nuorten osastoa 1926

ViestiKirjoittaja Taavetti » 16 Syys 2016, 14:10

Jeesus antaa elämän

Luuk. 7:1
Tekstissämme kerrotaan eräästä sangen murheellisesta perhetapahtumasta. Leskiäiti on joutunut antamaan Kuolemalle ainoan poikansa. Avattu hauta odottaa vainajaa, jota kannetaan hitain askelin paareilla kaupungin portista ulos. Paarien jäljessä astuu itkevä äiti mukanaan paljon kaupungin kansaa. Tätä taustaa vasten mieliimme nousevat hautausvirren tutut Sanat: "Ei nuoruuteen voi turvata, ei terveyteen täällä. Vanhemmat usein lapsensa saa nähdä paarein päällä. Ei kuolo meiltä kysele, jo poisko täältä soisimme vai jäämään oisko halu." (VK 258:2).
Kuoleman vierailu kodissa jättää aina jälkeensä murhetta, kaipausta ja kyyneliä. Raastavan tuskallista on nähdä rakkaan omaisen painavan silmänsä kiinni ainiaaksi. Käsi irtoaa rakkaimman kädestä, huulet vaikenevat, elämän lepattava liekki on sammunut. Kylmentynyt tomumaja on saateltava haudanpoveen. Viimeinen tervehdyskin, — kukkakimppu, — sekin kuihtuu aikanaan äänettömällä hautakummulla. Monet laulavat haudalla epätoivoisin sydämin: "Voimmeko tulla yhteen tuolla puolen Jordanin...?
Jos kuolema sinänsä on rakkaita siteitä katkova, on se sitä kaksin verroin silloin, kun lähtijä myös sielultaan oli kuollut pois elävästä Jumalasta syntein ja ylitsekäymisten tähden. Ei Jumalakaan toivoisi epäuskoisen kuolemaa. Hän toivoisi, että jokainen ihminen kääntyisi pois kadotukseen vievältä tieltä, tekisi parannuksen ja saisi elää iankaikkisesta iankaikkiseen. Siksi ja vain siksi lähetti Jumala ainokaisen Poikansa maailmaan, että jokainen joka Häneen uskoo ei hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän.
Kuolema on kolmenlainen: ruumiillinen, hengellinen ja iankaikkinen. Ruumiillinen kuolema on kaikkien syntyneitten osa. Hengellinen kuolema koetaan silloin, kun ihminen eroaa Jumalasta synnin kautta. Hengellisesti kuolleita on paljon ja hengellisiä kuolemia tapahtuu jatkuvasti. Tämän kuoleman tähden on Jumalan Pojan synnitön ruumis kerran tuskan verikyyneleitä itkenyt Getsemanessa ja pusertanut rakkaudesta haljenneesta sydämestään ulos viimeisenkin veripisaran Golgatan ristillä. Hän kukisti kuolemallaan sen, jolla kuolema oli vallassaan ja noustessaan ylös kuolemanhaudasta toi elämän kaikille, jotka Häneen uskovat. Kristukseen uskoville kuolema on nyt voitto.
Jokainen lapsi kuin syntyy maailmaan, syntyy tänne Jumalan omana, taivaasta tulleena Kristuksen lunastusansion ja armon tähden.
Kuinkahan monessa kodissa vanhemmat itkevätkään hengellisesti kuolleita lapsiaan? Vielä hetki sitten lapset tulivat äidin ja isän luokse sydänhuolineen ja murheineen. Iloittiin yhdessä armosta ja Jumalan isällisestä rakkaudesta. Nyt ovat iltaisin lasten vuoteet tyhjinä. Maailman porton ruusuinen syli on ryöstänyt ne rakkaat, jotka ennen isän ja äidin kanssa liittivät kätensä ristiin ja lukivat yhdessä iltarukouksen. Sulkeutuneet ovat tyttären maalatut huulet. Niiltä ei enää kuulu äidin korviin anteeksi antajan- ja anojan sanat. Ylpeästi keikahtaa hänen kiharrettu tukkansa nyt äidin varoituksille ja pyynnöille. Poika ei enää kysy isältä neuvoja nuoruuden kiusoissaan. Hän luottaa itseensä ja maailman ystäviin. Kotona on todellinen hautajaissuru. Siellä itketään, rukoillaan, kärsitään lohdutonta sydämen tuskaa. Oi, rakas Jeesus, auta, auta! huutelee öisin valvova äiti lastensa puolesta.
Uskovat isät ja äidit. Teitä jo väsyttää, te olette monesti nihki uupuneita rukoustaistelussa. Näyttää siltä, kuin sydäntenne tuskaiset huudot eivät kohoaisi kodin laipiota korkeammalle. Isän vastaus viipyy yhä. Jeesus ei ole vielä tarttunut niihin paareihin, joilla lastanne kannetaan kadotuksen kuoppaa kohti. Monet karmeat viestit saapuvat lisäämään pelkoanne. Maanteillä ja kaduilla niittää kuolema satoaan. Huvipaikoissa myös liikkuu Kuolema. Voi, Jumala, varjele lastani äkkikuolemalta! huutelet sinä isä ja äiti rukouksia kodin seinien sisällä. Rukoilkaamme vielä vähän aikaa. Kenties piankin Jeesus tarttuu niihin paareihin, joilla rakkaamme nyt lepäävät ja herättää heidät kuolleista. Kyllä taivaassa on kuultu ja kuullaan heikoinkin huokaus, joka Jumalan lasten rinnasta ylös taivasta kohden lähetetään. Ehkä Jeesus tarttuu sitten vasta lastemme kuolinpaareihin, kun meidän huulemme ovat jo vaienneet ja ruumistamme peittelee lahottavat mullat.
Palatkaa Jumalan armohuoneeseen te maailmalle lähteneet lapset! Palatkaa jo tänään, sillä nyt vielä on Jumalan valtakunta maanpäällä, jossa teille annetaan kaikki synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Maailman ilot kyllä alkaa huvilla hauskalla, vaan viimein niistä palkka on tuska, kuolema.
Uskovaisen nuoren elämä on onnellista ja ihanaa, vaikka ulkonaiset puitteet näyttäisivätkin siltä puuttuvan. Hyvä ja puhdas omatunto on taivas maan päällä. Jeesuksen omana on turvallista elää ja turvallista kerran kuolla.
Samuel Lehtola
Siionin Lähetyslehti 1967 sivut 199, 200
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Nuorten osastoa 1926

ViestiKirjoittaja Taavetti » 29 Huhti 2017, 18:20

Lapsille

Psalmin kirjoittaja sanoo: ”Lapset ovat Herran lahja.” Ps. 127: 3

Herran lahjana he ovat, varsinkin uskovainen isä ja äiti, ottaneet vastaan joka-ainoan lapsensa. Minä tiedän, kuinka monta kertaa on rukoillut, varsinkin äiti, teidän, lasten, puolestanne jo ennen syntyneet-kään olette. Ja kun äiti on on teidät suurella vaivalla synnyttänyt, niin ilon kyynelin on hän kiittänyt Jumalaa siitä, että hän sai lahjan Jumalalta. Eikä isänkään silmä ole silloin kuivana ollut. Ensimmäinen rukous on ollut silloin vanhemmillanne Jumalalta lahjana saadun lapsen puolesta, että taivaan hyvä Isä lapseni varjelisi kaikesta pahasta ja antaisi taivaallista siunaustaan sielun ja ruumiin puolesta tämän maailman taipaleen ajan. Sekä saattaisi lapseni kerran, kun hänen elämänsä aika päättyy, kunniansa kirkkauden taivaassa.
Mutta on äiti ja isä myös rukoillut taivaan Isältä sitä, että rakas lapsemme olisi myös meidän ilonamme ja apunamme niin kauan, kuin Jumala meitä täällä pitää. Tämä on myös Jumalan tato teille, lapset. Herran apostoli Paavali lainaa ennen kirjoitettua Jumalan sanaa, kun hän lapsille kirjoittaa Efesiläis-kirjeen 6 luvussa ja sanoo: ”Lapset, olkaa kuuliaiset teidän vanhemmillenne Herrassa, sillä se on oikein. Kunnioita isääsi ja äitiäsi, joka on ensimmäinen käsky, jolla on lupaus, että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä.” Niin oli Jumala jo Israelin kansan lapsille puhunut.
Siitä näette, kuinka suuren siunauksen saatte tämän ajallisen elämän ajaksi, kun olette nöyrät ja kuuliaiset vanhemmillenne kaikessa. Eikä uskovainen vanhin synnin tekoon tahdokaan lapsiaan opettaa. Vielä Jumala näyttää, miten ikävästi niille lapsille käypi, jotka ovat pahat ja tottelemattomat vanhemmilleen. Jeesus, lasten ystävä lainaa Raamattua ja sanoo: ”Sillä Jumala käski sanoa, kunnioita isääsi ja äitiäsi ja joka kiroilee isää ja eli äitiä, hänen pitää kuolemalla kuoleman.” Matt. 15: 4. Nähdään myös ikävä ja varoittava essimerkki Daavidin pojasta Absalomista, kuinka ikävästi hänelle kävi, kun hän ei kunnioittanut isäänsä. Hän tarttui hiuksistaan puun oksaan ja siinä hän kuoli. Kuinka äärettömän kipeää tästä saatu tieto teki isän sydämelle, se nähdään 2 Samuelin kirjan 18 luvun lopusta. Niin se on, lapset. Kipeästi se koskee uskovaisen isän ja äidin sydämelle, jos lapset tottelemattomia ovat, ja synnin kautta hengellisen kuoleman ovat sielulleen saaneet. Silloin vanhin raukka käypi lapsensa syntihimojen paarien jälessä ja itkee kuin Nainin leski. (Luukk 7: 13) ja sitä enemmän, jos näkee lapsensa synnin palvelijana tämän elämän päättäneen.
Älkää, lapset, olko tottelemattomia vanhemmillanne ja heille, joiden hoitoon olette joutuneet. Älkää saattako vanhempienne harmaita hiuksia murheella hautaan, niin Jumalan siunaus on teidän kanssanne koko elämänne ajan. On teillä aikaa elää maailmassa omankin tahtonne mukaan, sillä useinhan vanhin otetaan pois ennen lapsia. Ja kun kuuliaiset olette olleet, niin ei tarvitse tottelemattomuuden muistoja itkeä vanhimman haudan ääressä.
Se on vielä sillä tavalla, lapset, että ”kurikka orren päällä kuuntelee.” Se on, Jumala raankaisee jo täällä ajassa tottelemattomuuden synnit. Jos lapsetkin ovat tottelemattomat ja pahat vanhemmilleen, niin lapsistakin tulee kerran isiä ja äitejä ja sitä saapi sitten itse kokea samat surut ja murheet omilta lapsiltaan ja monesti paljon enemmänkin.
Lainaan vielä Pyhästä kirjasta 200 vuotta ennen Jeesuksen syntymää eläneen uskovaisen isän kirjoituksesta pojalleen Siirakin kirjan 3 luvusta: ”Rakkaat lapset, kuulkaa minua, teidän isäänne, ja tehkää niin, että teille hyvin kävisi. Sillä Herra tahtoo, että lapset isäänsä kunnioittavat ja mitä äiti käskee lapsille, sitä hän tahtoo pidettämän. Joka isäänsä kunnioittaa, hänen syntiänsä ei Jumala rankaise. Joka äitiänsä kunnioittaa, se kokoo itsellensä hyvän tavaran. Joka isäänsä kunnioittaa, se saapi ilon lapsistansa ja kun hän rukoilee, niin hän tulee kuulluksi. Joka isäänsä kunnioittaa, se saa kauan elää ja joka on Herran tähden kuuliainen, se lohduttaa äitinsä. Joka Herraa pelkää, se kunnioittaa myös isäänsä, ja palvelee vanhempiansa ja pitää heitä herranansa. Kunnioita isääsi ja äitiäsi työllä, puheella, kärsivällisyydellä, että heidän siunauksensa tulisi sinun päällesi. Sillä isän siunaus rakentaa lapsille huoneet, mutta äidin kirous ne maahan kukistaa. Älä naura isäsi ylönkatsetta, sillä ei sinulle ole siitä kunniaa. Kunnioittaa isää on sinun oma kunniasi, ja katsoa ylön äitiä, on sinun oma häpeäsi. Rakas lapsi, korjaa isääsi hänen vanhalla iällänsä, ja älä saata häntä murheelliseksi niin kauan, kuin hän elää. Kärsi häntä, jos hän tulee lapselliseksi ja älä katso häntä ylön, vaikka sinä olet jalompi. Sillä mitä hyvää vanhemmille tehdään, sitä ei ikinäinohdeta ja vaikka olet syntinen, niin sinulle kuitenkin hyvin tapahtuu. Sinua pitää tuskassa muistettaman ja sinun syntisi pitää hukkuman, niin kuin jää auringon paisteessa. Joka äitinsä murheelliseksi saattaa, se on kirottu Herralta.” Ja vielä 7: 29 – 30. ”Kunnioita isääsi kaikesta sydämestäsi ja älä unohda, kuinka rakas sinä olet ollut äidillesi. Muista, että sinä olet heistä syntynyt ja mitä sinä taidat heille tehdä, mitä he sinulle tehneet ovat.”
Näitä kalliita neuvoja on pyhässä kirjassa paljon.
Lukekaa lapset, sentähden Jumalan sanaa, pyhää Raamattua ja seuratkaa sitä, niin teille käypi hyvin jo täällä ajassa ja sitten iankaikkisuudessa.
Eino Rimpiläinen
Siionin Lähetyslehti 1951, sivut 47, 48
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Nuorten osastoa 1926

ViestiKirjoittaja Sasri » 27 Kesä 2017, 14:27

Noniin. Haluan ilmoittaa/kysyä minkä takia uskovaiset ei anna töitä ihmiselle joka haluaa töitä/ kysyin töitä ostaakseni leipää kotia. Töitä annetaan niille jotka pärjäävät vielä kotona ja vanhemmat asuu vieressä. Leipärahani tiukassa nyt. Tämäkö oli sitä kristinuskoa et luvattiin että katotaan keväällä töitä ja nyt kun valmistuin oon työtön. En olis koskaan uskonut uskovaisista tämmöistä. ???!!!
Sasri
kiinnostunut
 
Viestit: 1
Liittynyt: 27 Kesä 2017, 14:19

Re: Nuorten osastoa 1926

ViestiKirjoittaja Taavetti » 27 Kesä 2017, 15:22

Sasri kirjoitti:Noniin. Haluan ilmoittaa/kysyä minkä takia uskovaiset ei anna töitä ihmiselle joka haluaa töitä/ kysyin töitä ostaakseni leipää kotia. Töitä annetaan niille jotka pärjäävät vielä kotona ja vanhemmat asuu vieressä. Leipärahani tiukassa nyt. Tämäkö oli sitä kristinuskoa et luvattiin että katotaan keväällä töitä ja nyt kun valmistuin oon työtön. En olis koskaan uskonut uskovaisista tämmöistä. ???!!!

Työn antamiseen ja antamattomuteen on useita syitä, vaikea on vastata kysymykseesi kertomillai tiedoilla. Siksi rajoitun niihin asioihin, jotka tiedän. Itse en pysty tarjoamaan työtä, koska minulla ei ole varoja palkanmaksuun. Jos olisi varoja, pitäisi olla myös sopivaa työtä, mieluummin tuottavaa.
En tiedä millainen on sinun koulu- ja kokemuspohjasi, enkä sitä millaista työtä halusit ja millaista osaat tehdä. Sen voin kertoa, ettei työttömyytesi syynä ole usko, ei sen enempää sinun kuin hänen, jolle olet työhön pyrkinyt. Enempää en nyt osaa kirjoittaa, mutta uskon että joku toinen tai kolmas osaa. Jätän siksi foorumin avoimeksi heille.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Nuorten palsta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa