Matt. 24:15-28 liittyen kirjoitti:Tästä pitää meidän, tätä lukeissamme, ottaman vaari, sanoo profeetta Daniel, ja pakeneman sekä hengellisesti että ruumiillisesti. Hengellinen pakeneminen merkitsee parannuksen tekemistä ja mainittujen pahennusten malttamista, ettemme niissä hukkuisi ja joutuisi perikatoon, 1) Meidän pitää ahkerasti rukoileman Jumalalta sanan puhtautta; 2) Karttaman Hänen palvelijainsa vainoomista; 3) välttämän vääryyttä ja viattomain polkemista, 4) jumalattomuutta elämässä sekä haureutta, ja 5) riitaa.
Meidän on tämän ensimmäisen osan ohessa vaarinotettava siitä lohdutuksesta, jonka Herra antaa meille suurissa sodan tuskissa ja hävityksissä, nimittäin pakenemisesta: jotka silloin Juudeassa ovat, paetkoot vuorille; ja joka katon päällä on, älköön astuko alas ottamaan jotakin huoneestaan, vaan jättäköön ennen kaikki; sillä sellainen sodan hätä on Jumalan julma viha. Sillä samoin kuin Lootin viivytellessä hänen Sodomasta lähteissään enkelit tarttuivat hänen käteensä, pelastivat hänet tulesta ja turmiosta, osoittivat hänelle vuoren, jolle hänen piti pakeneman ja valmistivat hänelle pakopaikan vähäisessä Soarin kaupungissa, ettei hän jäisi lakeudelle, (1. Moos. 19:16, ss.), samoin meilläkin on tässä se lohdutus, että Jumala tahtoo meitä pa'on kautta pelastaa ja osoittaa jonkun salatun paikan, johonka surkeat sodan vaivat eivät löydä, niinkuin Sodomaankaan ei tuli löytänyt. Niinpä Jumala osoitti profeetoille Eliaalle ja Elisallekin vähäisen varman paikan, johon pääsivät vihollisten edestä pakoon, ja antoi enkelein sotajoukon tulisilla rattailla ja hevosilla asettua heidän ympärilleen, että heidän puolellaan oli enemmän kuin niitä, jotka vihollisten puolella olivat, 1. Kun. 17:5, ss.; 2. Kun. 6:16, ss. Samoin ilmestyi tulinen patsas israelilaisten ja egyptiläisten sotajoukkojen välille, etteivät ne voineet yhdistyä; sellainen tulinen muuri oli itse Jumala kansansa ympärillä. Niinpä suojeli Jumala Jaakobinkin, kun Jaakob pakeni ja Laaban ajoi häntä takaa; Jumala antoi sotajoukkonsa kohdata häntä. Samalla tavalla varjeli Jumala Daavidia, kun hän pakeni Saulia; kolmellatuhannella miehellä ei Saul voinut korvessa häntä vahingoittaa, ikäänkuin Daavid olisi muka asunut vahvasti varustetussa linnassa.
Niinpä kristittykin, oleskellessaan Korkeimman suojeluksessa ja Kaikkivaltiaan varjossa, Ps. 91, on turvattu heikommassakin paikassa, vieläpä korvessakin, niinkuin olisi vahvassa linnassa. Sillä Herran nimi on vahva linna; vanhurskas juoksee sinne, ja tulee varjelluksi, Sananl. 18:10. Hän peittää minua majassaan pahana aikana; Hän kätkee minua salaiseen majaansa, ja korottaa minua kalliolle, Ps. 27:5. Herra on laupias ja turva hädän aikana, ja tuntee ne, jotka uskaltavat Häneen. Koska vedenpaisumus juoksee, niin Hän sen lopettaa; mutta vihollisiaan Hän vainoo pimeydellä, Nah. 1:7, 8. Herra tietää jumaliset kiusauksesta pelastaa, mutta väärät kätkee tuomiopäivään asti vaivattaa, 2. Piet. 2:9.
Me opimme niinmuodoin tästä, että kristitty paetkoon sellaisia maanvaivoja, nälkää, sotaa ja ruttoa, jos ei siitä estä häntä hänen virkansa ja uskontunnustuksensa. Sillä joka ylönkatsoo Jumalan osoittamat välikappaleet henkensä pelastukseksi, se kiusaa Jumalaa.
Koska siis Jumala on osoittanut tämän välikappaleen, nim. paon, niin se on käytettävä, jos ihminen voi sen tehdä hyvällä omallatunnolla, ettei Jumala tule kiusatuksi. Viisas näkee pahan ja karttaa itsensä; taitamattomat juoksevat läpi, ja saavat vahingon, Sananl. 22:3.
Sentähden pakeni Jaakob näljän vaivaa, Daavid miekkaa, Kristus ja Paavali vainoa ja tyrannein julmuutta. Joka mielellään antaa itsensä vaaraan, se hukkuu siinä, Sir. 3:27. Mutta jotka virtansa ja omantuntonsa vaatimuksista eivät voi paeta, he uskokoot itsensä Korkeimman suojelukseen ja Kaikkivaltiaan varjoon; sillä kyllä Jumala voipi meitä pelastaa suurimmankin vaaran keskeltä, piirityksistä, vieläpä kuumimmasta tulesta, niinkuin kolme nuorukaista tulisessa pätsissä sanoivat: meidän Jumalamme voi meidät tulisesta pätsistä pelastaa, Dan. 3:17. Niin kyllä, sanonet, minä hyvin uskon Hänen voivan sen tehdä, sillä Hän on kaikkivaltias; jospa Hän vain tahtoisi sen tehdä? Vastaus: Hän tahtookin sen tehdä, sillä Hän on sen luvannut: Minä tahdon auttaa sinua, Ps. 50:15. Hän tuntee minun nimeni, sentähden minä varjelen häntä. Hän avuksi huutaa minua, sentähden minä kuulen häntä; hänen tykönänsä olen minä tuskassa, siitä minä hänen tempaan pois, Ps. 91:14,15. Tässä sanotaan kolmasti, että Hän sen tekee. Minä olen sinun kanssasi, sanoo Herra. Jos sinä vesissä käyt, niin minä olen sinun tykönäsi, ettei virrat sinua upota ja ettei liekin pidä sinua sytyttämän, Jes. 43:2. Katso, minä tahdon antaa minun sanani tulla tähän kaupunkiin onnettomuudeksi. Mutta sinun minä silloin vapahdan, ja sinä pidät henkesi, niin-kuin saaliin, että luotit minuun, Jer. 39:16, 17, 18. Mene kaupungin läpitse, ja kirjoita ne miehet, jotka huokaavat ja huutavat tapahtumaa kauhistusta, Hes. 9:4.
Toinen Herran antama lohdutus sellaisissa suurissa vaivoissa on rukous: mutta rukoilkaa, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eli sabattina. Rukous, tämä kallis lahja, huojentaa onnettomuuden ja ristin, ja estää monta uhkaamaa rangaistusta. Valvokaa ja rukoilkaa, ettette lankeisi kiusaukseen, Matt. 26:41.
Kuinka hartaasti eikö kuningas Hiskias rukoillut Jerusalemin piirityksessä! 2. Kun. 19:15; kuningas Josafat suuressa sodan vaivassa, 2. Aik. 26:6; ja kuningas Daavid, niinkuin raamattu todistaa? Kuinka ihmeellisesti eikö Jumala näitä kolmea miestä pelastanut: Hiskiasta enkelin kautta, joka löi Assyyrialaiset heidän leirissään, 2. Kun. 19:26; Josafatia sillä hämmästyksellä, jota tuli hänen vihollistensa päälle, ja Daavidia sillä sanomalla, joka palautti Saulin takaisin, 1. Sam. 23:27, ss. Pelastaapa Jumala rukouksen kalliin lahjan kautta meitä saatanasta, joka mielii meitä niellä. Kalliin rukouksen kautta saamme voiton. Minä kiitän ja avukseni huudan Herraa; niin minä vapahdetaan vihollisistani, Ps. 18:4. Että vihollisen ja kostajan murentaisit, Ps. 8:3. Kallis rukous ajaa ja kartoittaa riettaan hengenkin, sydäntä kalvavan hengen, perkeleen, niinkuin Daavidin harppu ajoi sen. Katso, minä annan teille vallan tallata käärmeitä ja skorpiooneja ja kaikkea vihollisen voimaa, Luuk. 10:19.
Kaikki tämä tapahtuu uskon ja rukouksen kautta, meidän uskomme on se voitto, joka maailman voittaa, 1 Joh. 5:4. Ja niinkuin ihmisen sydän kevenee, kun hän saa puhua hyvän ystävän kanssa ja valittaa hätäänsä, niin antaa Jumalakin, kun Hänen kanssaan puhutaan, lohdutuksen tulla suustaan, ja siitä me elämmekin, niinkuin Hän profeetta Jesaiassa sanoo: Minun kasvoistani on Henki lähtevä, ja minä teen hengen. Minä olen luonut huulten hedelmän, Jes. 57:16, 19. Se on: niinkuin hervottoman sairaan päälle ilmaa puhalletaan, niin tahtoo Jumalakin jumalallisesta ja armorikkaasta suustaan, suuressa tuskassamme ja surussamme, puhaltaa päällemme lohdutusta ja virvoittavaa henkeä.