Kirjoittaja Jani_S » 11 Tammi 2018, 15:29
Mitähän käskykirjaa lienen lukenut? Tarkoitin viidettä ja seitsemättä käskyä.
Viides käsky: Älä tapa
Viidennen käskyn selitys Lutherin mukaan:
Tämä käsky tähdentää siis sitä, ettei kenellekään saa tehdä mitään pahaa minkään ilkityön vuoksi, oli se sitten miten ansaittua tahansa, sillä tappamisen ollessa kiellettyä on kielletty myös kaikki tappamiseen mahdollisesti johtavat syyt. Sillä vaikka moni ei tapakaan, hän kuitenkin kiroilee ja toivottaa lähimmäiselleen sellaista mikä, jos se toteutuisi, lopettaisi lyhyeen hänen juoksunsa. Koska tällainen toiseen kohdistuva kärsimättömyys on piintynyt jokaisen luontoon ja on yleinen käytäntö, Jumala tahtoo raivata juuriaan myöten pois ne syyt, joiden vuoksi sydän katkeroituu lähimmäiseen.
Jumala haluaa totuttaa meitä pitämään tätä käskyä koko ajan peilinä silmiemme edessä, ottamaan huomioon hänen tahtonsa sekä jättämään kärsimämme vääryyden hänen haltuunsa luottavaisin sydämin ja hänen nimeään avuksi huutaen.
Koko asian ydin on sen vuoksi ensiksi: Ketään ei saa vahingoittaa kätten teoin eikä myöskään käydä puhein yllyttämään tai neuvomaan sellaiseen. Ei saa myöskään käyttää eikä suvaita minkäänlaista menettelyä, joka luokkaa toista. Ja vihdoin, ketään kohtaan ei saa sydämessään kantaa vihaa eikä kenellekään toivottaa suuttumuksen tai kaunan vuoksi pahaa. Ei siis pidä syyllistyä kenenkään ruumiin tai sielun vahingoittamiseen. Tämä käsky kieltää sinua vahingoittamasta myös sellaista, joka toivoo tai aiheuttaa sinulle pahaa. Onhan pahan tekeminen sellaiselle, joka suhtautuu sinuun hyvänsuovasti tai tekee sinulle hyvää, suorastaan perkeleellistä, ei enää inhimillistä.
Toiseksi: Tätä käskyä ei riko ainoastaan se, joka tekee pahaa, vaan myös se, joka ei tee lähimmäiselleen hyvää, ei estä eikä torju häntä kohtaavaa pahaa, ei suojele eikä pelasta häntä kärsimyksistä ja vammoista, vaikka voisi niin tehdä.
Seitsemäs käsky: Älä varasta
Seitsemännen käskyn selitys Lutherin mukaan:
Oman itsesi ja aviopuolisosi jälkeen on sinua lähinnä ajallinen omaisuus. Myös sitä Jumala tahtoo varjella. Hän on antanut käskyn, ettei kukaan saa riistää lähimmäiseltään hänen omaisuuttaan eikä kajota siihen.
Varastaminen on näet juuri sitä, että toinen ottaa toisen omaa vääryydellä haltuunsa. Sitä on lyhyesti sanoen kaikki ja kaikenlaisissa liiketoimissa lähimmäisen kustannuksella saavutettu etu. Tämä on todella yleinen ja laajalle levinnyt pahe, mutta niin vähän siihen on kiinnitetty huomiota ja sitä pidetty silmällä, että se on riistäytynyt suoranaiseksi tulvaksi. Jos pitäisi hirttää kaikki ne, jotka ovat varkaita, vaikka eivät itseään sellaisina pidä, maailma kyllä nopeasti autioituisi ja kohta olisi pulaa sekä pyöveleistä että hirsipuista.
Koska tämä käsky sulkee piiriinsä laajoja asioita, sitä täytyy kansalle opettaa hyvin painokkaasti. Siksi on joka ainoan tiedettävä, että jos hiukankin vahingoittaa lähimmäistään, kaventaen lähimmäisensä etuuksia ja menettelee kaupassa tai jossakin muussa liiketoimessa petollisesti ja kavalasti, hän syyllistyy syntiin.
Kiteytämme vielä lyhyesti tämänkin käskyn sisällön, jota on kaikki mahdollinen toisen omaisuuden ja tavaran hävittäminen, viivästyttäminen ja pidättäminen. Eikä se vielä riitä, että tuollainen evätään ja että sitä ei sallita, vaan sitä on käytävä ehkäisemään ja torjumaan. Toiseksi siinä käsketään lisäämään lähimmäisen omaisuutta ja korjaamaan sen vahinkoja. Jos hän kärsii, häntä on autettava, hänelle on annettava ja lainattava, mitä hän tarvitsee, olipa hän sitten ystävä tai vihollinen. Jos joku etsii ja kaipaa hyviä tekoja, jotka olisivat Jumalalle erityisen mieluisia ja otollisia, niin tässä niitä on tarjolla yltäkyllin. Jumala on ylenpalttisessa armossa liittänyt niihin suuren siunauksen.