Olenko penseä?

Nuorten juttuja

Olenko penseä?

ViestiKirjoittaja eräsmiekkonen » 13 Helmi 2018, 22:27

Hei,

En tiedä miten kysymyksen muotoilisin, mutta minua on alkanut mietityttämään ja hieman pelottamaankin, kun tuntuu, että usko ei enää tunnu eikä ole pitkään aikaan tuntunut oikeastaan miltään. Minä kyllä haluan uskoa ja uskon, mutta sitä miettii, kun joskus kuulee muilta ihmisiltä, että ovatko he oikealla tavalla uskomassa, niin se juuri pelottaakin, kun tuntuu, ettei itse koskaan ole miettinytkään, että olenko oikealla lailla uskomassa. Tulee sellainen olo, että olenko jotenkin ylimielinen uskon asioissa, kun en murehdi niitä. Mutta toisaalta tuntuu, ettei koskaan ole ollut aihetta siihen, kun ei ole siltä tuntunut.

Tiedän sanonnan "usko ei ole tuntemisessa", mutta siltikin tuntuu jännälle, kun on monesti jotenkin tyhjä olo uskossa sellainen "enkö ota uskoa tarpeeksi vakavasti" -tunne. Varsinkin, kun muistaa, miten lapsena esimerkiksi kun sai synnit anteeksi, oli se tunne niin ihanan kevyt ja onnellinen sen jälkeen, kun taas nykyään tuntuu, ettei evankeliumikaan tunnu oikeen miltään, paitsi silloin, jos on rikkonut toista ihmistä vastaan. Onko tuntoni sitten jo niin paatunut, en tiedä.

Tuntuu myöskin, etten koskaan koe mitään sykähdyttävää iloa tai surua uskossa vaan olen aina tasainen. Luin joskus raamatussa penseydestä eli käsittääkseni se tarkoittaa juuri välinpitämättömyyttä omassa uskossa. Olen miettinyt, että koenko uskomisen rauhaa vai pitäisikö minun olla jotenkin varovaisempi ja herkempi oman uskon hoitamisessa. Lähinnä tällä tarkoitan sitä, että ei ole erityistä halua lähteä seuroihin vaan on sellainen vähän hälläväliä-tunne aika monesti.

Sainpahan purkaa ajatuksiani johonkin. Minua kiinnostaa, että onko muilla nuorilla samanlaisia tuntemuksia uskossa.
eräsmiekkonen
kiinnostunut
 
Viestit: 2
Liittynyt: 13 Helmi 2018, 21:48

Re: Olenko penseä?

ViestiKirjoittaja eräsmiekkonen » 13 Helmi 2018, 22:30

Huomasin mainitsevani verbin "tuntuu" aika monesti, mutta älkää välittäkö siitä.
eräsmiekkonen
kiinnostunut
 
Viestit: 2
Liittynyt: 13 Helmi 2018, 21:48

Re: Olenko penseä?

ViestiKirjoittaja teologitollo » 16 Helmi 2018, 14:28

Hei eräsmiekkonen. Monella on varmasti tuollaisia tuntemuksia ettei oikeastaan tunnu miltään. Mutta kuten sanoit uskominen ei ole tuntemisissa. Ymmärsin tämän itse muutama vuosi sitten, kun sain palaamisen armon.En ollut suoraan kieltänyt uskoani mutta teoillani olin sen tehnyt. Alkuun tuntui uskomattoman hyvältä ja helpolta ja siltä kuin olisi jo taivaassa. Pikkuhiljaa nämä tuntemukset katosivat ja tuli juuri tuollaista oloa että ei tuntunut miltään. Mutta kun vertasin elämääni aiempaan en halunnut palata siihen vaan pitäytyä tässä uskossa, jonka olin lahjana saanut. Seuroissa käynti voi olla joskus juuri tuollaista mutta aina se kannattaa lähteä. Sieltä saa sitä uskon vahvistusta ja varmuutta että syntini ovat anteeksi Jeesuksen ansion tähden. Ja ei sen tarvitse tuntua miltään lunhan vain uskoo sen omalle kohdalleen ja pitäytyy tuossa varmuudessa, että Jeesuksen nimessä ja veressä olen vapautettu synnin alta. Tämän lisäksi älä vertaa uskoasi muihin uskovaisiin. On hyvä keskustella uskomisen asioista muiden nuorten kanssa ja vanhempien uskovaisten kanssa ja jopa puhujan kanssa. Mutta usko on aina henkilökohtainen,eikä toiseen uskoon vertaamalla voi pelastua. Kunhan edelleen haluat itse uskoa,että tällä uskolla pääset taivaaseen niin voit olla vapaalla mielellä. Ja älä pelkää et ole ainoa uskovainen jolla on ollut tuollaisia tuntemisia ja ajatuksia.
teologitollo
kiinnostunut
 
Viestit: 5
Liittynyt: 16 Helmi 2018, 14:05

Re: Olenko penseä?

ViestiKirjoittaja Taavetti » 16 Helmi 2018, 16:39

Kiitos teologitollo vastauksestasi, joka ei ole mitenkään tollo. Yhdyn siihen ilomielin, harkitsin itse samankaltaista kirjoittaa, mutta odotin että joku muu tähän tarttuisi. Tosiasia on, ettei penseä olisi avauskysymystä näin kirjoittanut, vaan olisi jatkanut hiljaa, tyytyväisenä elämäänsä, kysymättä neivoja mistään.
Sen verran vielä jatkan, että yhteysen ottaminen lähellä eläviin uskovaisiin kannattaa, vaikka se ennakolta hiukan hirvittää. Kun avaat suusi vaikka heikostikin, uskon että ihastut saamastasi vastaanotosta.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Olenko penseä?

ViestiKirjoittaja nuusku » 18 Helmi 2018, 02:42

Hyvin tuttuja ajatuksia.

Uskoo vain synnit anteeksi. Mitä muuta sitä voi? Kun ei itse itselleen voi kaipaamaansa tunnettakaan luoda. Uskoo vaan synnit anteeksi siitä evankeliumista, jonka saa korvilla kuulla Jumalan Siionista ja vielä omallekin kohdalleen sanottavan. Jeesus on luvannut, että se riittää.

Totisesti, totisesti sanon minä teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo sen, joka minun lähetti, hänellä on ijankaikkinen elämä, ja ei hän tule tuomioon, vaan menee kuolemasta elämään. (Joh. 5:24)
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

Re: Olenko penseä?

ViestiKirjoittaja Ilpo » 10 Maalis 2018, 18:21

Uskovaisen elämää on verrattu Israelin kansan korpivaellukseen, eikä aiheetta. Korpimatkalla oli monenlaisia vaiheita, pitkiä helteisiä, kuivia kausia (janoon ei tarvinnu kuolla, kun kallio, josta sai sauvan avulla vettä, seurasi kansaa), paljon saivat yöpyä keitailla, mutta vastaan tuli myös keidas, jonka vesi oli katkeraa. Paljon oli väsymystä ja taistelujakin.

Samaa on meillä, helteisiä päiviä, kylmiä yön hetkiä. Mutta aina on lupa uskoa. Meidän epätäydellisyydellä ei oo rajaa, eikä Kristuksen sovitustyön täydellisyydellä oo rajaa.

Ilmestyskirja puhuu kolmenlaisista tuntemisista: kylmyyden, palavuuden ja penseyden tunteista.
Penseyden tunnetta kuvataan sanoilla: "Olen rikas, enkä tarvitse mitään". Se oli paha tilanne: ei ollut enää tarvetta Jumalan armolle, eikä Jumalan lasten neuvoille.
Ilpo
Ilpo
ahertaja
 
Viestit: 552
Liittynyt: 04 Kesä 2011, 00:46

Re: Olenko penseä?

ViestiKirjoittaja nuusku » 11 Maalis 2018, 01:40

Ilpo kirjoitti:vastaan tuli myös keidas, jonka vesi oli katkeraa.

Voiko noin käydä nykyään? Milloin?
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

Re: Olenko penseä?

ViestiKirjoittaja Ilpo » 11 Maalis 2018, 04:18

Kyllä semmoista tapahtuu, että lähteen vesi muuttuu katkeraksi. Silloin se ei enää ole sitä vettä, josta Jeesus sanoi:
Joh. 4:14 Mutta joka siitä vedestä juo, jonka minä hänelle annan, ei hän janoo ijankaikkisesti; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kuohuu ijankaikkiseen elämään.
Ilpo
Ilpo
ahertaja
 
Viestit: 552
Liittynyt: 04 Kesä 2011, 00:46

Re: Olenko penseä?

ViestiKirjoittaja Taavetti » 11 Maalis 2018, 09:35

nuusku kirjoitti:
Ilpo kirjoitti:vastaan tuli myös keidas, jonka vesi oli katkeraa.

Voiko noin käydä nykyään? Milloin?

Tältäkin foorumilta löytyy muutamia esimerkkejä, eräs sellainen taisi olla ystävämme Saparo. Eräät keskusyhdistystämme morkanneiden nimimerkkien taustalla olleieet henkilöt sopinevat myös, heillehän melkein kaikki uskovaisten toiminta on ollut myrkkyä, siis katkeraa vettä.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Nuorten palsta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron