1960-luvun ilmiöitä

Muistoja menneiltä ajoilta sekä
Vanhoja säilyttämisen arvoisiksi harkittuja keskusteluja foorumillamme.

1960-luvun ilmiöitä

ViestiKirjoittaja vl2003 » 14 Kesä 2009, 15:33

Jari Kupsalan kirjoittamassa Oulun rauhanyhdistyksen vuonna 1995 julkaistussa 100-vuotsihistoriassa "Tähän asti" on mielenkiintoista tietoa 1960-luvun ilmiöistä, joissa on pohjaa 1970-luvun tapahtumille. Laitan tänne muidenkin luettavaksi, koska näistä samoista asioista on internetissä paljon paikkaansapitämätöntä tietoa, ja tällaista kiihkotonta tarkastelua en ole muissa lähteissä nähnyt.

1960-luvun hajaannuksen vaikutus

Levottomuutta synnyttäneitä ilmiöitä

Antinpäivän kokouksen jälkeen vanhoillislestadiolaisuudessa pinnan
alle painuneet jännitteet alkoivat purkautua esiin Oulussa 1950-luvun
alkupuolella. Käännekohdaksi muodostui L. P. Tapanisen tulo Oulun
tuomiorovastiksi vuonna 1952. Oulun vanhoillislestadiolaiset oudoksuivat
sitä, että Tapaninen näytti suhtautuvan yhtä veljellisesti sekä pikkuesikoisiin
että rauhanyhdistyksen jäseniinkin. Muutoinkin koettiin, että tuomiorovasti halusi ottaa jossain määrin etäisyyttä rauhanyhdistyksen toimintaan. Lisäksi oltiin huolestuneita eräistä hänen saarnoissaan esille tulleista opillisista korostuksista.

Hämmennystä aiheuttivat myös eräiden oululaisten yhteydet haaparantalaiseen
Axel M. Kauppiin, joka julkaisi vuonna 1950 vihkosen "Selvennystä
seurakunnille". Tämä vihkonen oli lakihenkinen ja pappisvastainen.
Kaupilta vaikutteita saaneet henkilöt toimivat samanaikaisesti. Lisäksi
huolestumista aiheutti 1950-luvun alusta alkaen niin sanotun kososlaisuuden
vaikutus. Se ilmeni lakihenkisyytenä ja kovuutena siten, että muutamat
yhdistyksen piiriin kuuluneet olivat valmiita tarttumaan huolta aiheuttaneisiin
ilmiöihin "väellä ja voimalla". Usein "totuus" oli näiden henkilöiden
käsityksissä niin korostetusti esillä, ettei rakkaudelle näyttänyt
jäävän juuri lainkaan tilaa. Kososlaispiirissä halveksittiin myös kansankirkkoa
ja sen viranhaltijoita sekä arvosteltiin niin yhteiskuntaa kuin
rauhanyhdistyksen uusia työmuotojakin. Vaikka kososlaisen virtauksen kannattajajoukko ei Oulussa ollutkaan suuri, se vaikutti silti merkittävästi
tapahtumien kulkuun kärjistämällä vastakohtia.

Seurakäytännössä ilmeni 195O-luvulla eräs piirre, jota vierastettiin.
Erityisesti suurten seurojen yhteydessä oli muutamilla seuravierailla tapana
kerääntyä seurasalin etuosaan laulamaan ringissä Siionin lauluja.
Tämän tavan juuret löytynevät Koillis-Pohjanmaalla esiintyneestä niin
sanotusta rinkilaulusta ja kylmästä hypystä.

Levottomuutta aiheuttaneista ilmiöistä vaarallisimpana pidettiin yleiskristillisten näkemysten tunkeutumista vanhoillislestadiolaisuuteen.
Eräät henkilöt joutuivat luopumaan rauhanyhdistyksen johtokunnan jäsenyydestä
vähäisen kannatuksen vuoksi erovuoroon tullessaan. Tilalle valittiin vanhoillislestadiolaisuuden perusnäkemyksiä edustaneita henkilöitä. Esimerkiksi vuonna 1953 johtokuntaan valittiin vanhoillisuuden perusnäkemyksiä edustaneet Väinö Heiskanen, Hugo Taistomies ja Pauli Niskakangim. Vuonna 1956 johtokuntaan valittiin Betty Kuusikko, joka oli ensimmäinen johtokuntaan valittu nainen.85 Lauri Perälä tuli yhdistyksen johtokuntaan vuonna 1957 .

Opillisista erimielisyyksistä keskustellaan

Yleiseen tietoisuuteen opilliset eroavuudet tulivat Kuopiossa vuonna 1957 pidetyssä SRK:n puhujien ja seurakuntavanhinten kokouksessa. Erimielisyyttä oli lähinnä kasteopista. Kokouksessa tuli ilmi erimielisyyksiä eräiden pappien ja maallikkosaarnaajien välillä.87 Huolta aiheutti maallikkosaarnaajien keskuudessa erityisesti se, että useat vanhoillislestadiolaiset papit asettuivat kesällä 1957 Utajärvellä pidetyssä pappeinkokouksessa tukemaan L. P. Tapanisen kastekäsitystä.

Hieman Utajärven kokouksen jälkeen joukko maallikkosaarnaajia kokoontui
pohtimaan tilannetta. Kokouksessa keskusteltiin muun muassa kastekysymyksestä ja todettiin, ettei kaste ole uudestisyntymisen eli uskon syntymisen paikka.8e Syksyllä syntyi maallikkosaarnaajien keskuudessa tarvetta maallikkojen keskinäisen kokouksen pitämiselle ja tilannearviolle. Kokous päätettiin pitiiä Oulussa ja se kutsuttiin koolle maallikkosaarnaajien aloitteesta.

Marraskuussa 1957 Oulun rauhanyhdistyksellä pidetyssä kokouksessa pahoiteltiin, että yleiskristillisten harrastusten ja uusien opillisten näkemysten myötä "Jumalan valtakunnan" rajat olivat hämärtymässä.er Erityisesti oltiin huolestuneita kasteopetuksesta. Kokouksen antamassa julkilausumassa todettiin: "Lapsi on uskovainen ja Pyhän Hengen saanut jo ennen kastettakin ja että kasteessa hänet otetaan uskovaisena hyvän omantunnon liittoon Jumalan kanssa".

Kastekysymystä käsiteltiin valtakunnallisessa puhujainkokouksessa Oulussa syyskuussa 1958. Tähän kokoukseen valmistautuivat Oulun Rauhanyhdistyksen johtokunta ja paikalliset puhujat omassa kokouksessaan ehdottamalla puhujainkokouksen keskustelunaiheita ja alustajia.

Pappislinja eriytyy

Kastekysymyksen ohella uudeksi levottomuuden aiheuttajaksi nousi vuoden
1959 alkupuolella kysymys yhteistyöstä Suomen Lähetysseuran kanssa pakanalähetysasioissa. Eräiden vanhoillislestadiolaisten pappien ja
Suomen Lähetysseuran välillä oli tehty joulukuussa 1958 luonnos yhteistyösopimukseksi. Neuvottelut oli käyty SRK:n johtokunnan tietämättä.

Opilliset näkemyserot alkoivat tulla yhä selkeämmin esiin syksystä
1959 lähtien. Kysymyksiä käsiteltiin useissa SRK:n järjestämissä puhujien
ja seurakuntavanhinten kokouksissa sekä SRK:n vuosikokouksissa.
Monet näistä kokouksista pidettiin Oulussa, mutta koska ne ovat ensisijaisesti
SRK:n historiaa rajoitutaan tarkastelemaan pappislinjan eriytymistä
Oulun Rauhanyhdistyksen näkökulmasta.

Oulun Rauhanyhdistys järjesti syyskuussa 1959 paikallisten puhujien
kokouksen, jossa käsiteltiin esillä olleita ongelmakysymyksiä. Tuomiorovasti
L. P. Tapaninen esitti kokouksessa näkemyksenään, että ellei
lähdetä yhteistyön tielle kirkkokristillisyyden kanssa, on siitä seurauksena
kirkon ja vanhoillislestadiolaisuuden hyvien suhteiden viileneminen
ja mahdollisesti kokonainen ero. Tämä näkemys kuitenkin torjuttiin ja
todettiin, ettei tällaista uhkakuvaa koettu olevan. Rovasti Kullervo
Hulkko korosti puheenvuorossaan sitä, että elävän kristillisyyden piirissä
on aina torjuttu ajatukset kirkosta eroamisesta. Hän kehotti kaikkia
seisomaan Jumalan sanan ja tunnustuksen pohjalla.

Ristiriidat syvenivät Oulun Rauhanyhdistyksen piirissä kesällä 1960.
Vedenjakajaksi muodostui huhtikuussa 1960 SRK:n vuosikokouksen antama
julkilausuma. Kokouksessa oli käsitelty vanhurskauttamisoppia,
perisyntiä, sakramentteja, Jumalan valtakuntaa ja tunnustuskirjoja.

Oulun Rauhanyhdistyksen johtokunta keskusteli kriisitilanteesta heinäkuussa
1960 ja päätti, ettei ketään, 'Joka on asettunut Jumalan seurakuntaa
ja Jumalan sanaa vastaan, käytetä yhdistyksen seuroissa puhujana,
ellei hän osoita kuuliaisuutta Jumalan seurakunnalle, kun häntä rakkaudella
neuvotaan parannukseen". Päätöksen johdosta syrjäytyi puhujan
tehtävästä rauhanyhdistyksen tilaisuuksissa kaksi pappia ja kaksi maallikkoa.

Hajaannuksen väistämättömyys kävi ilmi joulukuussa 1960 Oulussa
pidetyssä puhujien ja seurakuntavanhinten kokouksessa, jota on nimitetty
"Rauhan päivän kokoukseksi". Niin sanotun pappislinjan syntyminen
oli täyttä todellisuutta. Tämän jälkeen rauhanyhdistyksen piiriin kuuluneet
joutuivat ratkaisemaan henkilokohtaisen suhteensa hajaannukseen.
Monelle kriisivaihe merkitsi uskon taistelua ja "Jaakobin painia". Suurin
osa jäsenistä koki oikeaksi pitäytyä vanhastaan tutussa opetuksessa.
Toisaalta oli myös niitä, jotka irtaantuivat rauhanyhdistyksen toiminnasta.
Johtokunnassa näitä murhetta tuottaneita asioita käsiteltiin vuoden
196l alkupuolella. Johtokunta esitti yhdistyksen yleiselle kokoukselle
helmikuussa 196l viidentoista henkilön erottamista yhdistyksen jäsenyydestä.
Samassa yhteydessä Armas Leinonen jäi pois johtokunnasta ja
hänen tilalleen valittiin Juho Nissinaho. Joulukuussa 196l erotettiin vielä
28 pappislinj an toimintaan liittynyttä henkilöä.

Monelle herätykseen kuuluneelle pappislinjan eriytyminen oli ahdistava
kokemus. Siitä huolimatta tapahtumissa nähtiin Jumalan johdatus.
Monet vanhoilliskristityt näkivät pappislinjan eriytymisen Jumalan sallimana
tapahtumana, jonka kautta Jumala oli puhdistanut seurakuntaansa.

Vastavaikutuksen nousu

Pian sen jälkeen kun pappislinja oli erkaantunut herätyksen pääuomasta
1960-luvun taitteessa, voimistui kansankirkkoa ja sen papistoa arvostellut ryhmittymä Oulun Rauhanyhdistyksen piirissä. Ryhmittymään kuuluneet
pitivat pahana jumalanpalveluksiin osallistumista ja saattoivat
jopa tarkkailla rauhanyhdistyksen toiminnassa mukana olleiden kirkossa
käyntiä. Raamattua tulkittiin vanhoillisuuden pääuoman korostuksista
poiketen kirjaimellisesti, fundamentalistisesti sekä kiivailtiin vuoden
1938 raamatunkäännöksen käytöstä. Ryhmittymän piirissä keskusteltiin
paljon "henkien erottamisen lahjasta" ja oltiin vakuuttuneita siitä, että
"oikean hengen" omaavat vain pieneen sisäpiiriin kuuluvat. Omaa uskonnollista
asemaa korostettiin muun muassa jyrkäIlä "totuudella", kulmikkailla
puheilla ja hurmoskokemuksilla. Ryhmittymällä oli keskenään
tiivis yhteenkuuluvuuden tunne, mutta seurakunnan yhteinen rakkaus
puuttui.

Huomattavaa on, että samanaikaisesti kun kososlaispiirin keskuudessa
otettiin jyrkkiä kannanottoja moniin asioihin, sen omassa keskuudessa
saatettiin suosia jopa lihallisuutta. Muutoinkin saattoivat kososlaispiirin käsitykset kristitylle sopivasta elämästä poiketa jyrkästi vanhoillislestadiolaisuuden valtauoman uskosta ja elämästä.

Pinnan alla olleen virtauksen voimistuminen sai aikaan hämmennystäja huolta Oulun Rauhanyhdistyksen jäsenkunnassa 1960-luvun alkupuolella.
Vuodesta 1963 lähtien yhdistyksen piirissä pyrittiin korjaamaan
tilannetta. Kososlaispiirin avainhenkilöiden kanssa keskusteltiin ja
asioita yritettiin korjata. Ensimmäiseen keskustelutilaisuuteen oli saapunut
kolme keskeisesti kososlaispiirin toiminnassa mukana ollutta henkilöä,
joita koetettiin neuvoa parannukseen. Puhutellut eivät kuitenkaan
taipuneet, vaan pysyivät jyrkkinä näkemyksissään. Huhtikuussa 1964
yhdistyksen johtokunta päätti kirjeitse kutsua kymmenen "vikovaan henkeen" ajautunutta henkilöä keskustelemaan syntyneestä tilanteesta yhdessä useiden rauhanyhdistyksen jäsenten ja tunnettujen vanhoillislestadiolaisten maallikkosaarnaajien kanssa. Kutsutut eivät kuitenkaan noudattaneet pyyntöä, vaan jäivät pois yhteisestä neuvonpidosta. Tällöin asiasta keskusteltiin läsnäolleiden kesken seikkaperäisesti ja kehotettiin yhdistyksen johtokuntaa erottamaan kyseessä olleet henkilöt yhdistyksen jäsenyydestä. Johtokunta teki päätöksensä välittömästi, minkä jälkeen asiasta tiedotettiin yhdistyksen jäsenkunnalle ja asianomaisille.
vl2003
tosi pirteä
 
Viestit: 334
Liittynyt: 09 Touko 2005, 22:25

Re: 1960-luvun ilmiöitä

ViestiKirjoittaja O.M » 15 Kesä 2009, 19:08

Erittäin selventävää ja kiihkotonta tekstiä Kupsalalta.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: 1960-luvun ilmiöitä

ViestiKirjoittaja vl2003 » 15 Kesä 2009, 21:43

O.M kirjoitti:Erittäin selventävää ja kiihkotonta tekstiä Kupsalalta.


Eikö olekin. Tätä "kiivasta linjaa" on tuotu netissä esille aivan kuin se olisi ollut rauhanyhdistyksen silloinen päälinja, ja aivan kuin se olisi sama kuin nykyinen linja. Myös pappislinjan erosta kerrotaan netissä kummallisia puolitotuuksia.
vl2003
tosi pirteä
 
Viestit: 334
Liittynyt: 09 Touko 2005, 22:25

Re: 1960-luvun ilmiöitä

ViestiKirjoittaja Meiliaikku » 19 Huhti 2011, 21:13

vl2003 kirjoitti:
O.M kirjoitti:Erittäin selventävää ja kiihkotonta tekstiä Kupsalalta.


Eikö olekin. Tätä "kiivasta linjaa" on tuotu netissä esille aivan kuin se olisi ollut rauhanyhdistyksen silloinen päälinja, ja aivan kuin se olisi sama kuin nykyinen linja. Myös pappislinjan erosta kerrotaan netissä kummallisia puolitotuuksia.




Muistan hyvin tämän 60-luvun pappiseriseuran ja jälkimainingit. Se oli todella raskasta aikaa monille uskovaisille. Se , joka vähiten oli asian kanssa tekemisissä säästyi viettelyksiltä ja eksymiseltä.

Minunkin kotiin tuli kirjelehtisiä postin mukana, joita oli Viljanen ja tapaninen lähettäneet. Kirjeet sisälsivät Jumalan valtakuntan mustaamista ja opillisesti harhaisia katkeria kirjoituksia.

Kirjoituksista on jäänyt minulle muistiin myös pappien valtava vallanhimo ja itsekorotus omassa asemassaan Jumalan valtakunnassa.
Meiliaikku
puuhakas
 
Viestit: 229
Liittynyt: 24 Elo 2010, 22:23

Re: 1960-luvun ilmiöitä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 08 Helmi 2019, 19:22

Meille ei tullut niitä "lentolehtisiä," perheestämme ei kukaan ollut mitenkään "merkittävässä" asemassa kristillisyyden piirissä. Paikallisen johtokunnan kokouksessa olimme kuunteluoppilaina, samoin siinä ompeluillassa, jossa Oulun kokouksessa käyneet kertoivat kokousterveisiä.
Olin itse silloin liian nuori mihinkään tehtävään, alle 20 vuoden ikäinen.


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 08 Helmi 2019, 19:22
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Arkistofoorumi



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron