VL-FOORUMI

Keskustelupalsta vanhoillislestadiolaisille ja uskostamme kiinnostuneille. Ylläpitäjinä vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä.
Tänään on 18 Tammi 2019, 08:19

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 8 viestiä ] 
Kirjoittaja Viesti
ViestiLähetetty: 13 Maalis 2009, 09:33 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6936
Paikkakunta: Suomenselkä
Muutama sana menneestä ja tulevasta


Kun olemme saaneet sivuuttaa täällä ajallisessa elämämme vaelluksessa vuoden rajapaalun, olemme vanhan jättäneet ja uuden alkaneet, niin on meidän seisahduttava hetkeksi tarkastamaan mennyttä ja ajattelemaan, mitähän aljetun taipaleemme varrella lienee.
Menneenkin vuoden varrella olemme saaneet kokea paljon. On ollut pettymyksiä, tappioita ja suruja, mutta on ollut toiveitten täyttymisiä ja voittojen iloa. En nyt tarkoita erikoisesti näitä ajallisia, joissa olemme saanet olla pettymysten, surujen ja raskaiden koettelemusten alaisia. Mutta myös saaneet niin äärettömän paljon rakkaalta taivaalliselta Isältämme kaikkea hyvää, ettemme osaa, siitä niin kiitolliset olla kuin tulisi. Erityisesti tarkoitan sitä, mitä kuolemattoman sielumme asioissa kokeneet olemme.

Varmaan aloimme menneenkin vuoden niillä vakailla päätöksillä, että Sinulle Yksin Herra, elän, Sinulle kaikessa kuuliainen olen, en epäile armostasi enkä hyvyydestäsi. Mutta miten on käynyt? Olemmeko kaikessa eläneet Herralle? Olemmeko epäilleet Hänen armostansa? Voi kuinka syvällisessä syyllisyyden tunnossa täytyy tunnustaa että emme ole niitä hyviä päätöksiämme jaksaneet toteuttaa. Olemme kaikessa niin kovin viallisiksi tulleet. Olemme niin usein kiintyneet tähän ajalliseen ja katoavaan, että kun hyvä Jumala on siitä muistuttanut kaiken ajallisen katoavaisuudella, olemme säikähtäen huomanneet, että taaskin olen kiintynyt ajallisiin, niihin aikaani ja voimiani kuluttanut, enkä taaskaan ollut totellut Hyvän paimenen ääntä: "Älkää maailmaa rakastako, älkääkä mitään kuin siinä on." 0lemme olleet niin peräti kärsimättömiä, tyytymättömiä, rakastamattomia, ahneita, kateellisia, saastaisia turhan puhujia, väärän kunnian pyytäjiä, peräti laiskoja kristillisyytemme toimessa, anteeksiantamattomia, huonoja lastemme kasvattajia, vanhemmillemme tottelemattomia, vähäosaisia, kiittämättömiä, kaikkeen hyvään sopimattomia j.n.e. Emme osaa kaikkea luetellakaan, miten huonot olleet. Todella täytyy häveten tunnustaa: ”Jos Herra, käyt tuomiolle palvelijasi kanssa, niin ei yksikään ole vakaa Sinun edessäsi.” En ainakaan minä raukka. Sitä hyvää, jota olen aikonut tehdä, en ole tehnyt. Jos en saisi paeta taaskin Herran käsittämättömän armon ja laupeuden turviin, en voisi toivoakaan taivasta.
Mutta rakas ja hyvä isämme tuntee meidät tomuksi, ja Hän on luvannut käsittämättömässä armossansa ja laupeudessansa olla armollinen ja anteeksiantava Pojassansa Jeesuksessa Kristuksessa kaikille niille, jotka nöyrinä ja lapsenmielisinä Hänen apuansa pyytävät, Hän lupaa: "Teillä, rakkaat veljet, on vapaus käydä pyhään Jeesuksen veren kautta." Sen vuoksi tahdon minäkin armoistuimen eteen raahautua ja pyytää: Ole armollinen, rakas Isä, anna, anteeksi heikolle lapsellesi kaikki syntini ja vikani, älä muista entisiä väärintekojani! Ja niinpä onkin ollut suloista kuulla viime vuodenkin lopulla ja tätäkin aljettaissa, että Jumala on vieläkin hyvä ja armollinen Pojassaan Jeesuksessa ja antaa seurakunnassaan kaikki syntimme anteeksi Poikansa Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä.
Tässä ja tämän kautta, olemme saanet unohtaa entisen ja menneen, ja jatkaa kilvoittelua eteemme pantua määrää kohden toivossa, että se päättyy onnelliseen voittoon taivaassa. Kerran loppuu tämä ajallisuuden pitkä ja vaivalloinen vanha vuosi ja a1kaa uusi ja loputon, sanomattomasta riemusta ja onnesta rikas. Sanomme Sinä, rakas Isämme ja rakas Jeesus, olet yksin mahdollinen saamaan kaikesta kiitoksen, ylistyksen ja kunnian. Ja lupaamme uskoa että, Herra tukee, kantaa ja pelastaa matkamme loppuun asti. Hän antaa meidän sielumme toiveen täyttyä kerran luonansa taivaassa, jossa emme lupauksiamme enää koskaan riko
emmekä Herran mieltä murheelliseksi saata. Siinä uskossa ja toivossa olemme alkaneet tämänkin vuoden.

Eino Rimpiläinen
Siionin Lähetyslehti nro 2, helmikuu 1944

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Viimeksi muokannut Taavetti päivämäärä 29 Joulu 2011, 09:57, muokattu yhteensä 1 kerran

Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 27 Maalis 2009, 10:12 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6936
Paikkakunta: Suomenselkä
Minä unohdan

Paavali kirjoittaa Filippiläiskirjeen 3: 14: "Minä unohdan ne, mitkä takaperin ovat, ja kokotan niiden perään, jotka edessä, ovat, ja samoan eteen pannun määrän jälkeen, sen kalliin tavaran jälkeen, joka Jumalan kutsumisen kautta ylhäältä Kristuksessa. Jeesuksessa ilmoitetaan."

Ei hän tässä puhu jonkin vuoden varrella tapahtuneista asioista, mutta puhuu entisestä epäuskonsa aikaisesta elämästään. Eikä tarkoita sitä, että sen elämän olisi voinut unohtamalla unohtaa. Hän tietää, että epäuskoista elämää ja
tekoja ei voi unohtamalla jättää, mutta vain anteeksisaamisen kautta, niin kuin
hän Ef. l: 7 sanoo Jeesuksesta, syntiemme sovittajasta ja maksajasta, "jossa
meillä on lunastus hänen verensä kautta, nimittäin syntein anteeksiantamus,
hänen armonsa rikkauden jälkeen". Ei liene väärin, jos käytän tällaista sanontaa ajallisuutemme vuodenkin vaihtuessa. Olemmehan Jumalan armosta saaneet jättää vanhan ja alkaa uuden armovuoden. Voisimme sanoa niinkin, että olemme sivuuttaneet yhden rajapaalun elämämme ja koko maailman elämän taipaleella ja alkaneet uuden taipaleen Mitä tulee ajallisen elämämme asioihin ja tapahtumiin viimeisenkin vuositaipaleen kohdalla, niin niissäkin on asioita, jotka on paras unohtaa, mutta on asioita, joiden syyt ja seuraukset on hyvä tallentaa mahdollista vastaisuutta varten, ja niin se on elämän tien kulkijankin kohdalle tapahtuviin asioihin nähden.

Aloimme varmaan jo muistojen joukkoon jääneen vuoden hyvillä toivomuksilla ja päätöksillä ja rukoilimme Jumalalta voimaa niiden toteuttamiseen.
Ajattelimme, kunpa voisin olla uskovaisempi kuin tähän asti, kärsivällisempi
ja tyytyväisempi, ahkerampi ja uhrautuvaisempi tässäkin kristillisyyden työssä ja toimessa, sekä kaikessa muussakin enempi Jumalan mielen mukainen kuin
menneen vuoden varrella olen ollut. Ehkäpä vanha ja väsynyt matkaaja toivoi
pääsevänsä vaivalloisen matkansa määränpäähän, ettei tarvitsisi enää seuraavan vuoden rajapaalun kohdalla täällä vaivojen ja murheiden maassa olla. Että kun tulisikin jo yhteinen kotiinkutsu sinne Karitsan häihin eikä tarvitsisi enää kerjätä, sillä se on niin kovin vaikeaa. Yhteinen kotiinkutsu ei ole vielä tullut. Moni vaivojen maan matkaaja on saanut matkasauvansa laskea ja siirtyä kotimaalle. Heitä nyt muistamme ja ikävällä kaipaamme. Ja meitä monta kotimaan ikävää, ja kaipuuta rinnassamme kantavaa, on tänne vielä jäänyt. Tottapa lienemme Jumalamme mielestä täällä vielä tarpeellisia. Mutta yhtä huonoina ja syntisinä, vähäuskoisina ja epäileväisinä olemme saapuneet nvtkin vuositaipaleemme rajapaalun kohdalle. Ei ole mitään hyvää kerrottavaa omalta puoleltamme. Sitä hyvää, jota henkemme on halunnut tehdä, emme ole tehneet, mutta sitä pahaa, jota tekemään ei ole henkemme halu ollut, olemme tehneet.

Olemme viallisia

Vaikka onkin Jumala varjellut lankeamasta niihin likaisimpiin synnin tekoihin, niin sittenkin olemme olleet vialliset Jumalan edessä kaikkiin synteihin, emmekä ole osanneet lähimmäistemmekään edessä niin elää, ettemme olisi vikoihin joutuneet. Meidän täytyy nytkin päättyneen vuoden loputtua entisen matkamiehen tavalla sanoa: "Jos Herra käyt tuomiolle palvelijasi kanssa, niin ei yksikään ole vakaa sinun edessäsi." Niin kelvottomat ja huonot olemme. Mutta se on nytkin lohdutuksemme ja ilomme, että Jeesuksen veren kautta on vapaus käydä pyhään aivan sellaisina syntisinä kuin olemme.
Saamme notkistaa nytkin sydämemme, ja mielemme polvet armoistuimen Jeesuksen edessä, jonka Jumala on armoistuimeksi asettanut uskon kautta hänen veressään. Saamme uskoa kuluneenkin vuoden varrella tehdyt synnit ja viat anteeksi Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintaveressä. Siinä saamme unohtaa kaikki ne, jotka takana ovat. Saamme uskoa syntimme armon aavaan ja pohjattomaan mereen upotetuiksi ja siirretyiksi ne niin kauas, kuin itä on lännestä ja niin kuin on kirjoitettu: "Israelin syntiä pitää etsittämän ja ei löydettämän, ne pitää meren syvyyteen upotettaman." Mutta saa sieltä menneen vuodenkin varrelta jäädä meidän mieleemme tuo lohdullinen muisto, että "tähän asti on Herra meitä auttanut". On kärsinyt ja armosiipeinsä päällä kantanut ja suojellut. Ei ole hyljännyt eikä jättänyt. Olemme saaneet aloittaa uudenkin vuoden siinä samassa uskossa ja luottamuksessa, nuoret ja vanhat, että sama Jumala, joka on auttanut tekemään maista matkaa uskossa tähän asti, auttaa edelleenkin ja antaa voimaa kilvoitella eteen pannun määrän jälkeen sen kalliin tavaran jälkeen, joka on pantu tallelle taivaaseen kaikkia pyhiä varten. Jumala on sanonut: "Vuoret pitää välttämän ja kukkulat pitää lankeeman, mutta minun rauhani liitto ei pidä sinusta horjuman ja minun armoni ei pidä sinusta poikkeeman." Siinä uskossa ja luottamuksessa tahdomme edelleenkin matkaa tehdä ja pyytää siihen voimaa rakkaalta taivaalliselta Isältämme Jeesuksen nimeen.

Uutena vuotena 1963
Eino Rimpiläinen
Siionin Lähetyslehti

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 28 Syys 2009, 20:06 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6936
Paikkakunta: Suomenselkä
Mooseksen hauta

Kun luemme Pyhää Raamattua, sen kertomuksia ja tapahtumia, niin ajattelemme usein: Mitähän merkitystä tuollaisellakin kertomuksella ja tapahtumalla lienee? Mutta kun ajattelemme Herran Hengen valossa katsella niitä lähemmin, niin näemme niissä monesti olevan kätkettynä suuren jumalallisen salaisuuden ja viisauden. Niinpä on tässä Mooseksen hautaamisessakin.

Mooses oli Herran palvelijana saanut olla johtamassa Herran kansaa Israelia, Egyptin orjuudesta heille luvatun Kaanaan maan lähelle, mutta ei saanut johtaa perille lihansa heikkouden tähden. Se rikkomus oli tapahtunut Kadeksessa, Siinain korvessa, riitaveden tykönä. (4: Moos.20: 10 – 12). Kun Mooses on virkansa toimittanut ja hänen elinpäivänsä päättyvät, niin Jumala käskee hänen mennä Moabin kedolta Nebon vuorelle, Pisgan kukkulalle, ja katsella sitä Israelin kansalle luvattua maata, "jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa" (4.Moos.13. 28), mutta ei saa itse sinne mennä, ei sinne johtaa Israelin kansaa.

Varmaankin on Mooses iloinen ja onnellinen kansansa saapumisesta kotimaan rajan tuntumaan. Edessä on tosin vielä Jordanin virta ja taistelukin kova, mutta mukana on liiton arkki, ja sitä kannetaan kullalla silatuilla korennoilla, sekä soitetaan Jumalan pasuuna. Silloin on apuna ja mukana Jumala, ja niin kansa pääsee kuivin jaloin onnellisesti perille, niin kuin kävikin. (1. Joos. 4.)

Niinpä Mooses hyvin virkansa ja työnsä päättäneenä siirtyy onnellisena lepoon, ja Jumala hautaa hänet laakson Moabin maalle. Beorin huoneen kohdalla, ja ei yksikään saanut tietää Mooseksen hautaa. (5. Moos.34: 6)

Mooseksen virka on hengellinen, so. lain virka, joka on hengellinen (Room. 7:14), ja se on voimassa vielä tänäkin päivänä, niin kuin Jeesus sanoo: ”Totisesti sanon minä teille, siihen asti kuin taivas ja maa katoo, ei pidä vähinkään piirto eikä, joku rahtu laista katoamaan siihen asti, kuin kaikki tapahtuvat." (Matt.5: 18) Ja Johannes: (1: 17): "Laki on – Mooseksen kautta annettu, armo ja totuus on Jeesuksen Kristuksen kautta tullut." Eikä Jumala ole lakia antanut eläväksi tekemään, eikä lain kautta tule kukaan autuaaksi eikä vanhurskaaksi, mutta "lain kautta tulee synnin tunto". (Gal. 3: 11, Room. 3: 20. Se on opettaja Kristuksen tykö": (Gal: 3: 24).

Mooseksen virka

Nyt joku ajattelee, että mitä yhteyttä on Mooseksen hautaamisella ja Jumalan
lailla, joka on kuitenkin voimassa maailman loppuun asti, niin kuin Jeesus sanoo omilleen: "Saarnatkaa parannusta, so., lakia ja syntien anteeksiantamista kaikissa kansoissa." (Luuk. 24: 47) Kun Jumalan laki on saanut herättää epäuskon
tähden synnissä kuolleen ihmisen omantunnon, näyttänyt hänen pahoin tehneen ja rikkoneen Jumalaa vastaan, ja niin ansainneen Jumalan vihan, ajallisen ja iankaikkisen rangaistuksen, siis saattanut synnintuntoon, oikeaan Jumalan mielen mukaiseen murheeseen (2. Kor.7:10), niin nyt tulee toinen opettaja, Jumalan evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta. Evankeliumi puhuttelee kolmannen jumaluuden persoonan, Pyhän Hengen kautta, uskovaisten ihmisten suulla, Jumalan sanalla ja armolupauksilla syntien anteeksi antamisesta Jeesuksen kautta. Näin kirkastaa Jumala suurta rakkauttansa, jonka hän on osoittanut Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa koko langenneen ihmissukukunnan edestä. Niin kuin Jeesus sanoo: - "Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, että jokainen, kuin uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkumaan, mutta iankaikkisen elämän saamaan." (Joh. 3: 16). Paavali sanoo (Room. 8: 3):"Sillä se, kuin laille oli mahdotoin, että hän lihan kautta oli heikoksi tullut, sen Jumala teki ja lähetti Poikansa syntisen lihan hahmossa. Ja tuomitsi synnin lihassa synnin kautta: Että lain vanhurskaus täytetyksi tulisi meissä, jotka emme lihan jälkeen vaella, vaan Hengen jälkeen". Ja (Gal. 4; 4–5): "Mutta koska aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, syntyneen vaimosta, lain alaiseksi tehdyn, että hän ne, jotka lain alaiset olivat, lunastaisi, että me hänen lapsiksensa luettaisiin." Tähän tehtävään ei kelvannut kukaan muu kuin hän, ”joka o1i korkeammaksi taivaita tullut". (Hebr. 7: 26) Mooseskin tämän tietää, ja siksi hän sanoo, niin kuin sitä muistelee: "Herra meidän Jumalamme herättää teille teidän veljistänne yhden profeetan, niin kuin minun, jota teidän pitää kuulemaan." (5. Moos. 18: 15, 18. Apt. 3: 22–23, 7: 37)

Tien raivaaja

Ei hän pidätä ketään itseensä, vaan luovuttaa ne toiselle. Maallisessa mielessä Mooses luovutti Israelin kansan Joosuan johtoon, joka vei kansan Jordanin yli luvatulle maalle. Ja hengellisessä mielessä Mooses, so. laki, luovuttaa syntiseksi tehdyt Kristukselle, joka Pyhän Henkensä kautta, evankeliumin sanalla, johtaa syntisen sydänverensä Jordan-virtaan, jossa on peso ja syntien anteeksiantamus Hänen armonsa rikkauden jälkeen. Ja jonka veren kautta on vapaus käydä pyhään, ja siirto pimeydestä Jumalan rakkaan Pojan valtakuntaan. ( Ilm. 1:5, Ef. 1:7, Gal. 1: 14, Hepr. 10:19) Tästä laki Yljälle Kristukselle puhemiehenä ja Yljän ystävänä iloitsee, niin kuin Johannes Kastajakin tässä tehtävässä, tien raivaajana ihmisten sydämiin Jeesukselle sanoo: "Jolla on morsian, se on ylkä, mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuuntelee häntä, se iloittaa itseänsä yljän äänestä sangen suuresti. Sen tähden on tämä minun iloni täytetty. Hänen tulee kasvaa, mutta minun pitää vähenemän." (Joh. 3: 29–30) Tällaisia vastaan ei ole laki. Ne ovat laista, lain kautta kuolleet pois, ja elävät Kristukselle Jumalan lapsina (Gal. 2: 14 ), Jumalan valtakunnassa Pyhälle Hengelle kuuliaisina. (Gal. 5: 18). Niiltä, on Mooses, so. laki, haudattiin, eikä se ole heidän opettajansa (Gal. 3: 25), eikä Jumala kaiva sitä haudasta. Niillä on aivan toisenlainen opettaja, terveellinen Jumalan armo, niin kuin Paavali kirjoittaa. (Tiit. 2: 11–12) "Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt, joka meitä opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään, ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siveästi, hurskaasti ja jumalisesti elämään. Tällaiset kiittävät Jumalaa, että on käynyt niin onnellisesti, niin kuin Jesajakin (12: 1): "Minä kiitän sinua Herra, että vihainen olet ollut minun päälleni, mutta sinun vihasi on palannut, ja sinä lohdutat minua." Ja Paavali (Room: 8:1): ”Niin ei ole nyt yhtään kadotusta niissä, jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat, ja eivät vaella lihan, vaan hengen jälkeen."

Riitelijä

Näkyy siellä Mooseksen hautajaisissa olleen riitelijäkin, niin kuin apostoli Juuda kirjoittaa, (jae 9) ylimmäisen enkelin Micelin riidelleen ja kamppailleen perkeleen kanssa Mooseksen ruumiista. Varmaankin se vanha viettelijä tahtoi Mooseksen ruumiin haudattavaksi Israelin pyhälle maalle, eikä Moabin maalle Beorin huoneen kohdalle. Siellä Moabin maalla oli kavala eksytyksen oppi, allianssihenki, jota taivaassa kutsutaan Balakin opiksi, „joka opetti Balakin antamaan pahennusta Israelin lasten edessä, epäjumalten uhria syödä ja salavuoteudessa maata.” (Ilm. 2: 14). Ja jonka opin seuraajista hukkui yhtenä päivänä 24000 henkeä. (4. Moos. 25: 9) Ja johon oppiin joutunutta vaati Jumala parannukseen. (Ilm. 2: 16) Se vihollinen on aina tahtonut riidellä Jumalan tahtoa vastaan lain opetuksessa ja käytössä, ja yrittänyt tuoda Jumalan valtakuntaankin sellaisia lain opettajia, jotka eivät ymmärrä, mitä he puhuvat eli päättävät. Paavali kirjoittaa (1. 1:7—10): "Mutta me tiedämme lain hyväksi, jos se oikein käytetään, tietäen se, ettei vanhurskaalle ole laki pantu, vaan väärille, tottelemattomille, jumalattomille ja syntisille. Pakanallisille ja kelvottomille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, miehen tappajille, huorintekijöille, miesten kanssa makaajille, ihmisten varkaille, valehtelijoille, ja mitä muuta sen kaltaista sitä terveellistä oppia vastaan on.”

Siis eriseuraisille, vääräoppisille ja muille jumalattomille, että tulisivat synnintuntoon ja pyytäisivät saada parannuksen armon, ”joka ei muuta ole, kuin peljästystä ja vaivaa synnin tähden, sekä samalla uskomista evankeliumiin ja synninpäästöön,” niin kuin Lutherkin sanoo.

Lupauksen sanoja

Tänäkin jouluna, Jeesuksen lihaan tulemisen juhlana, saamme katsella Jumalan suurta rakkautta Hänen Pojassaan, Jeesuksessa Kristuksessa, joka lain täyttäjänä, Jumalan vihan lepyttäjänä ja sovittajana, sekä syntiemme maksajana tuli tänne maan päälle ”ottamaan pois lain, joka käskyihin päätetty oli." (Ef. 2: 15) Tähän tehtävään soveliaana Hän vuodattaa jo kahdeksan päivän vanhana ensimmäiset verensä pisarat syntiemme maksuksi ja pesoksi, jossa Jeesuksen kalliissa sovintoveressä ja hänen pyhässä nimessään on nytkin annettu synnit anteeksi. Saamme olla sen tähden hyvässä turvassa, ja jos Jumala suo meidän nähdä tämänkin vuoden viimeisen illan ja alkaa uuden, niin Jeesuksen veren Jordan-virrassa saamme pestä ja valkaista vaatteitamme. (Ilm. 7: 14), ja sen veren turvin saamme aloittaa uuden vuoden Jeesuksen veren puhtaudessa. Kun kerran päättyy myös ajallisuutemme vuosi, niin sielumme saa silloin alkaa viettää ikuista joulujuhlaa ja onnellisinta uutta vuotta taivaassa, Jumalan luona.

Haavaisi turvissa kun täältä lähden,
perin ilon niiden tähden. Niissä haavoissa on vaatijan, so. Mooseksen hauta.

Eino Rimpiläinen
Päivämies joulukuun 28 päivä 1961

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 23 Joulu 2009, 08:35 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6936
Paikkakunta: Suomenselkä
Vuoden vaihteessa


Taaskin on kulunut yksi vuosi, osa siitä kalliista armonajasta, jonka Jumalalta olemme saaneet. Eletty elämä ei tule enää takaisin. Ei ole moni joutanut kuluneenakaan vuotena ajattelemaan, mikä mitta minun elämälläni on. Kuinka askel askeleelta, ja hetki hetkeltä, kuluu ajallinen elämäni, ja lähestyn sitä hetkeä, jolloin saan astua viimeisen askeleen, ja siirtyä ajasta ijankaikkisuuteen. Kuinka harva on niin ajatellut! Ja vielä vähempi on niitä, jotka tuntien elämänsä lyhykäisyyden, ovat joutaneet ottamaan vaaria siitä ylimäisen Paimenen hellästä kutsuäänestä, joka pohjattomalla rakkaudellansa on monta, monta kertaa huutanut: "Tulkaa minun tyköni kaikki, jotka työtä teette ja olette raskautetut, niin minä tahdon teitä virvoittaa." Useimmat ovat kuulleet maailman pääruhtinaan ääntä: "Kerkeät vielä, nauti elämästä, et vielä jouda."
Kuluneenakin vuotena on monen pitänyt parhaassa nuoruuden iässä laskeutua kuoleman lavalle, kun ruohon kukoistus on loppunut. Oi epäuskon lapsi, ajattele Jumalan rakkautta kohdallesi! Ehkä kulunut vuosi on ollut viimeinen kärsivällisyyden vuosi Jumalalta, joka on niin monta pitkää vuotta odottanut sinusta hyvää hedelmää. Jospa Herra on jo antanut määräyksen: "Hakkaa se pois!" Et tiedä hetkeä, milloin kuoleman säälimätön kirves heilahtaa, ja sinä kaadut kuivana puuna sinne, "missä on tuli, asumus ja paljon puita, ja jonka Herran Henki on sytyttävä, niin kuin jonkun tulikivisen virran", Kuka lienetkin, kuule rakkaan paimenen ääntä. "Katso, minä seison ovessa ja kolkutan. Jos joku minun ääneni kuulee ja avaa oven, sen tykö minä tahdon mennä sisälle ja pitää ehtoollista hänen kanssansa ja hän minun kanssani". Niin "riennä ja tee oikea katumus!"

Veljeni ja sisareni elämän tiellä, olemme saaneet päättää yhden monista kiusausten vuosista, joita montakin on jo ehkä täällä vaivalloisuuden maassa ollut. Muistamme viimeisenkin uuden vuoden, kuinka monia toivomuksia ja osaksi pelkoakin oli. Muistat ehkä, kuinka sydämestäsi toivoit, että rakas Herra Jeesus jo ottaisi pois heikon ja monien kiusausten saartaman lapsensa alkavan vuoden aikana. Mutta jos et ole vielä minulle sitä ilon aikaa suonut, niin varjele lapsesi pedon suusta, ettei se saisi niellä. Jumala on kuljettanut omiaan ihmeellisesti. Toiset ovat saaneet uskossa laivansa laskea tyyneen rauhan rantaan, toiset on jätetty Jumalalle työaseeksi vielä "vähäksi aikaa." Mutta monta tottelematonta on kääntynyt takaisin maailmaan ja on uskon puolesta haaksirikkoon tullut. Voi niitä! Heille vielä kuuluu rakkaalta Herralta. "Muista siis, kusta lankesit pois ja tee parannus ja tee niitä ensimmäisiä töitä!"

Rukoilemme, veljet ja sisaret, tätäkin armon vuotta aljettaessa, sitä suurta Sotasankaria, joka käy laumansa edellä, että ole vieläkin myrskyn ja tuulen asettajana ja perämiehenä siinä laivassa, jossa heikkouskoiset lapsesi purjehtivat poikki maailman lainehtivaa merta! Kuule aina lastesi hätähuuto ja aseta myrsky, että kerran iankaikkisuuden aamun sarastaessa, saisimme kaikin laivamme laskea tyveneen rauhan rantaan, jonne ei enää mitkään myrskylaineet ulotu. Siellä kilvoittelijan päähän painetaan kunniankruunu ja käteen annetaan voiton palmut.

Ja niin veljet ja sisaret, uskomme vieläkin kaikki epäilykset ja viat anteeksi Jeesuksen sydänveressä ja pyhässä nimessä. Siinä on vieläkin pakopaikka, johon heikoinkin saa kiusauksissaan ja murheissaan paeta. Emmekä osaa arvata, kuinka moni meistä päässeekin jo alkavan vuoden aikana oikeaan Isän kotiin. Jospa jo kaikin! Se vain on varma, että joka seuraa Jeesusta täällä opissa, elämässä ja kärsimisessä, sitä Herra ei heitä taipaleelle.

Eino Rimpiläinen

Siionin Lähetyslehti, joulukuu 1970

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 08 Tammi 2010, 21:17 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6936
Paikkakunta: Suomenselkä
Kivijärven seuramuistoja

”Oi kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka evankeliumia julistavat, ja jotka rauhaa julistavat."

Kivijärven Siionia on taivaan Isä armossaan muistanut, lähettämällä tänne puhujaveljiä, jotka ovat tuoneet julki Jumalan valtakunnan salaisuudet, ja hoitaneet kiusojen kanssa kilvoittelevia lapsiaan Jeesuksen käskyn mukaan, saarnaamalla: ”Ole turvallisella mielellä, synnit ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä." Tämä on lohdullinen sanoma niille, jotka epäilysten, ja monenlaisten ajallisten murheiden kanssa taivalta tarpovat.

Lokakuulta meillä oli lähetyspuhujat J. Lampela ja Reino Kotajärvi. Seuroja pidettiin rauhanyhdistyksen talolla, Puralankylän Kalliomäellä, sekä Hoikanperän Riihelässä. Taivaasta lähetetyn evankeliumin sanoma kaikui voimakkaana näiden veljien tulkitsemina.
Pyhäinpäiväseuroja oli kahtena päivänä. Puhujaveljet Eino Eskola ja Vihtori Storck olivat sanaa julistamassa, ja Jumalan sana, joka Jumalan valtakunnasta puhutaan, on elävä ja voimallinen. On ilahduttavaa, että uskottomatkin tulivat seuroihin. Kunpa monen sydämen maassa olisi Jumalan sanan siemen löytänyt oikean ja otollisen kasvupaikan.

Joulukuun alkupäivinä saimme keskuuteemme Arvo Perälän. Seuroja oli yhdistyksen talolla ja kodeissa. Hoikanperän Autiossa oli kokopäiväiset seurat. Hannes-isäntä ja Martta emäntä olivat touhunneet linja–auto kyydin, joten sanan kuulijoita oli runsaasti. Ruokaa ja kahvia tarjottiin seuraväelle, ettei kenenkään tarvinnut sen vuoksi kotona käydä. Tämä Martta-sisar onkin Läntän Jalmarin ja Emman nuorin tytär, ja on saanut, kuin perintönä vanhemmiltaan alttiin sydämen palvelemaan Jumalan lapsia. Samoin Hannes-veli, joka on Siionissa tunnettujen Aution Hilman ja Oskarin poika, on monin tavoin tukemassa Jumalan valtakunnan työn eteenpäin viemistä.

Ei täällä Kivijärven kyläkulmilla ole kaikki uskomassa, vaikka niin luulisi. Täällä on saarnattu elävää evankeliumia monta vuosikymmentä, mutta siitä huolimatta löytyi paikkakunta, johon menimme, ettei sieltä löytynyt kuin kaksi armolasta, sisarukset Elvi ja Hilja. Seuraväkeä vietiin mennessä täysi linja-autollinen. Jumala puhutteli vakavasti Perälä-veljen kautta uskottomia ihmisen elämän katoavaisuudesta, miten lyhyt se on iankaikkisuuteen verrattuna, ja miten ensisijaisen tärkeä olisi saada varmuus täällä siitä, missä on tarkoitus iankaikkisuutta viettää. – Harvoja kuulijoita oli tullut naapurikylistä. Aukenivatko korvat kuulemaan, sen Jumala yksin tietää.

Uuden vuoden aattoillan viime tunteina kokoontui rauhanyhdistyksen talolla joukko Siionin asuvaisia, ikään kuin tarkkailemaan kuluneen vuoden taivalta. Vakavakatseisia lapsia siellä oli. Tilinpäätös oli tämä: "Punnittu, mutta kevyeksi havaittu." Näin sanoi Jalmari veljemme omalta kohdaltaan ja tämän totesimme me kuulijat.
Mutta hyvää puhuvan veren siunauksen alle saatiin epäilykset ja matkan erheet viedä, ja armon turvin lähteä uuteen vuoteen rohkaistuna ja siunattuna. Loppurukoukseen, jonka Paanasen veli piti, yhtyi jokainen sydämessään kiittäen taivaallista Isää siitä armohoidosta, mitä kuluneena vuotena olemme osaksemme saaneet.

Loppiaisena oli seuroja rauhanyhdistyksellä. Veljemme Eino Salo oli keskuudessamme, ja toi jälleen hyviä terveisiä Isän sydämeltä, että vieläkin on lupa uskoa. Armossa on varaa ja veressä voimaa huonommankin kilvoittelijan osalle. — Tehtiin vielä yhteinen seuramatka Helvi ja Allan Kurosen kotiin Lahdenperälle. Seuraavana iltana kokoonnuimme Hoikanperän koululle. Kuulijoita niissä seuroissa oli kohtalaisesti.

Tammikuun 12 päivänä saatiin Paavo Savola seuroihimme. Hän puhui ensin kirkossa aamujumalanpalveluksessa Joh. 4. 5 – 30 johdolla, tuoden kuulijoiden eteen sen totuuden, ettei mistään muualta löydy sitä elävää vettä, mistä Jeesus puhui samarialaiselle naiselle, kuin Jumalan valtakunnasta. Siellä, missä on Jumalan lapsia, siellä pulppuaa elävä vesi. Kirkossa oli paljon kuulijoita. Monen sydämestä nousi harras pyyntö: Avaa Sinä, Isä, itse epäuskoisten korvat kuulemaan. Älä anna sanasi tyhjänä palata.
Kirkosta siirryttiin rauhayhdistyksen talolle, jossa rakkaat sisaret Hilja Valkoinen ja Selma Manninen olivat kattaneet kirkkokahvipöydän. Vielä iltaseuroissakin samat sisaret jaksoivat palvella, pitäen pannun kuumana.

Päiväseuroista meitä lähti muutamia Kaisa-emännän ohjaamina Länttään. Sielläkin odotti kahvipöytä, ja hetken kuluttua oli myös ruoka valmista. Riitta-tyttönen näkyi olevan näppärä äidin apulainen. Läntän nykyinen isäntäväki on saanut sekin, kuin perintönä halun ajallisilla varoilla palvella kristityitä. Niin tekivät ennenkin tämän talon haltijat. He ovat jo ajat sitten saaneet vaihtaa ristin kruunuun. Monet ovat ne puhujaveljet, jotka ovat tässä kodissa saaneet levähdyspaikan.

13-14 päivinä tammikuuta oli Reisjärven opiston matkasihteeri puhumassa ompelu
seurojen yhteydessä. Tilaisuudet olivat Pirttikankaalla, Kalle ja Lempi Tammelinin kodissa. Paljon oli väkeä, ja kahvi teki kauppansa. Toiset ompeluseurat olivat rauhanyhdistyksen talolla, Kerttu ja Kauno Hämäläisen järjestäminä. Opistotyö tarvitsee maallistakin tukea. Jos missä, niin siellä
nuoret saavat elämänsä keväässä ohjausta kaikkeen hyvään. Ennen kaikkea heitä opetetaan tuntemaan Jeesus Kristus omaksi Vapahtajakseen.
Rauhanyhdistyksellä puhui lopuksi Jalmari veli, ottaen puheensa johdannoksi kymmenen neitseen vertauksesta jakeen: "Minkä minä sanon teille, sen sanon kaikille: Valvokaa." Tänä pahana maailman aikana pitäköön rakas Isä meitä, lapsiaan valveilla. Ja Sinä suuri Yönvalvoja, Herra Jeesus, valvo Sinä meidän valvomattomien edestä!

Jumalan armosiunausta kaikille Siionin asuvaisille tänä alkaneena uutena vuotena.
Jumalan rauhan terveisin. H. P.

J.k. Muistattehan, että rauhanyhdistyksen vuosikokous on helmikuun 23. pnä -64 klo 13 rauhanyhdistyksen talolla!

Päivämies helmikuun 5 päivä 1964

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 29 Joulu 2011, 09:52 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6936
Paikkakunta: Suomenselkä
Tapaninpäivänä

Apt. 6: 8-15, 7: 54–60
Kristittyjen vaino Jerusalemissa alkoi varsinaisesti Stefanuksen marttyyrikuoleman jälkeen. Stefanushan oli yksi niistä seitsemästä miehestä, jotka valittiin pitämään huolta köyhistä. Pyhässä Hengessä ja viisaudessa hän osoitti aikansa fariseuksille ja kirjaoppineille, kuinka heidän kiivautensa Jumalan puolesta oli tyhjiin raukeava. Tämä sama sota on tänäkin päivänä todellisuutta, koska luonnollinen ihminen ei tiedä sitä, mikä Jumalan Hengen on, vaan se on heille hulluutena näkyvä.

Historiat tietävät kertoa meille, kuinka Jerusalemin kristityt johdettiin ikään kuin ihmeen kautta pois tuosta kaupungista, ennen kuin verinen vaino oli ankarimmillaan. Tämä antaa sinun ja minun ymmärtää, että Jumala kyllä pitää lapsistaan huolen kaikissa elämän vaiheissa. Valheelliset syytökset ja palkatut syyttäjät todistivat väärin Stefanusta vastaan asetetun neuvoston edessä. Perinnäis-säädökset, joita juutalaiset noudattivat, loitonsivat heidät elävän Jumalan tuntemisesta. Jeesus sanoikin heille: hyvin te kumoatte näitä noudattaessanne Mooseksen käskyjä. Jerusalemin kaupunki oli tullut juutalaisille erittäin rakkaaksi, ja erikoisesti siellä oleva temppeli. Olihan tätä temppeli rakennettu peräti neljäkymmentä vuotta ja sen loisto häikäisi siellä kävijän mieltä. Myöhemmin on rakennettu paljon temppeleitä ja rukoushuoneita, joihin ahkeroidaan kokoontua lukemaan ja tutkimaan Jumalan sanaa. Itse asiassa on kallista, että näin tehdään. Kuitenkin valitettavan usein unohdetaan, ettei Jumala tahdo asua käsin tehdyissä huoneissa, vaikka se kuinkakin kullalla kaunistettaisiin. Niinpä juutalaisille ja lähinnä juuri fariseuksille pyhittyi tuo temppeli niin pyhäksi paikaksi, etteivät he Jumalastaan vihdoin mitään välittäneet. Käsivarrella tehty työ muodosti heille riittävän takeen siitä, että heidän jumalisuuden harjoituksensa riittävät.

Historia usein toistaa itseään. Se on meidänkin kansamme kohdalta nähtävissä. Olemme sakramentillinen kansa, ja paljon on meille uskottu. Peljättää, kun usein kuulee sanottavan: minä ja me tahdomme pysyä kansankirkkomme tunnustuksessa. Kuitenkaan ei juuri tunneta kirkkomme perustarkoitusta. Seurakunta-käsite on hämärtynyt, ja pelastumiseen riittää, että on kokenut sarjan tapahtumia elämässään. Tarkoitan, että on saanut näkyvältä kirkolta eli seurakunnalta kohdalleen määrättyjä palveluksia. Muutoin vähät välitetään todellisesta, sisäisestä Kristuksen tuntemisesta. Stefanus oli saanut omakohtaisesti kokea uuden syntymän, ja Pyhä Henki muistutti ja avasi hänenkin suunsa puhumaan Jumalan sanoja. Hän ei pelännyt vainoojiensa vihaa, koska sisäinen rauha ja ilo vahvistivat seisomaan kestävän perustuksen päällä. Sisäinen rauha ja ilo näkyivät hänen kasvoistaan niin, että neuvoston jäsenienkin täytyi se huomata, niin kuin apostoli tästä kertoo.

Olen viime aikoina muistellut Gamalielin kantaa ja varoittavia neuvon sanoja. Olen ajatellut, jospa aikammekin hengellisiksi tekeentyvät kiivailijat ymmärtäisivät ottaa Gamalielin kannan, kun yhä selvemmin ottein ovat salaisesti ja jo julkisestikin käyneet piirittämään rakasta kaupunkia, Siionia. Sinäkin, tämän päivän nuori Saulus, joka puuskut vihaa Jumalan lapsia vastaan tietämättömyytesi tähden, muista, että turha on sinun potkia tutkainta vastaan, koska elävä Herra on aina uskovilleen turva ja kilpi. Te sydämistänne ja korvistanne ympärileikkaamattomat, te olette sotimassa Pyhää Henkeä vastaan, joka Henki kuljettaa Jumalan lapsia voitosta voittoon. Laki on annettu Mooseksen kautta ja se on niin hengellinen, ettei tämän pyhinkään fariseus voi sitä täyttää. Mutta armo ja totuus tullut Jeesuksen Kristuksen kautta, ja tästä osallisiksi autetut tuntevat Jumalan valtakunnan sisältä puolen. Siksi he tänäkin päivänä saarnaavat rohkeasti ja pelkäämättä muotoon katsomatta, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Stefanus kivisateessa ollessaan ei ano eikä pyydä armoa vainoojiltansa, vaan rukoilee Isää armahtamaan näitäkin poloisia. Uskon varmuus ja avoin taivas saivat Stefanuksen sanomaan ilon tähden: "Minä näen Jumalan." Tämä on lain alaisille korvia viiltävää ja särkevää puhetta, ja siksi tällaiset varmat pitää kivittää, surmata ja raivata rauhattomuutta aikaan saavina pois. Koska henki on enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet, niin älkää peljätkö sitä, joka voi ruumiin tappaa, vaan peljätkää sitä, joka voi sielun hukuttaa ikuisesti. Pian pääsemme rakkaat mekin näkemään Kristusta kasvoista kasvoihin. Usko muuttuu silloin lopullisesti näkemisen iloksi. Silloin saamme yhdessä marttyyrien kanssa yhtyä kiitosvirteen, joka on puhdas soinniltaan.

Taistelkaa viel' vähän aikaa, ei nyt jouda nukkumaan
Kohta alkaa rauhan torvi heleästi raikua
Kuolonlinnut voitettua aseemme pois lasketaan
Silloin meidät rauhan maahan iloll' vastaan otetaan.

M. Kivinen
Päivämies 21.12.1968

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 29 Joulu 2011, 17:59 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6936
Paikkakunta: Suomenselkä
Joulun jälkeinen sunnuntai

Ei orja, vaan perillinen

Gal. 4: 1-7.
Jumalan lupauksen täyttymys lunastuksesta tapahtui ensimmäisenä jouluyönä, kun Kristus, Herra tuli ihmiseksi. Hän, joka oli Jumala Jumalasta, alensi itsensä sen tähden, kun synti oli tehty lihassa, niin se täytyi sovittaa lihassa. Siksi Hän puki päällensä ihmismuodon ja syntyi vaimosta lainalaisuuteen. Mutta kun lunastus oli täytetty, Hänet korotettiin kaiken herrauden päälle, Kuninkaaksi ja Majesteetiksi. Hän, joka oli taivaan ja maan Herra, syntyi kuitenkin halpaan tallin seimeen. Samoin Hän nyt kunniaan korotettuna on ollut monelle ja vieläkin saa olla se joulun Herra, joka syntyy ihmissydämen halpaan majaan uudessa syntymisessä, niin kuin sanottu on: "kallis tavara saviastiassa."

Ihmislapsi, joka on armosta osaton ja ulkona Jumalan valtakunnasta, on edelleenkin lainalaisessa sielun tilassa. Herra Jeesus tuli sitä varten, että Hän lain raskaan orjuuden alla kirottuna olevat lunastaisi lapsikseen. Se taivaallinen perintö, sielun autuus ja iäinen elämä, jonka Herra Kristus valmisti kärsimisensä ja kuolemansa kautta, on tarjolla jokaiselle Jumalan valtakunnasta. Vieläkin ajan ehtoolla kaikuu julistus kutsuvana: Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Ne, jotka tämän Pyhältä Hengeltä saarnatun evankeliumin ottavat vastaan, saavat lapseuden hengen ja heitä kutsutaan Jumalan lapsiksi.

Kun Jumalan Poika katkoi synnin ja kuoleman kahleet voimallansa, niin synnin orjat saivat uskossa Kristukseen tulla päästetyksi synnin orjuudesta. Heiltä otettiin tunnolta pois lain tuomio ja tilalle annettiin syntien anteeksiantamuksen ihana rauha, ei ansiosta vaan armosta. Taivaan Isästä tuli silloin niin rakas ja läheinen, että Häntä voitiin lähestyä rakkaana Isänä. Herra Kristus oli veljenä ja Jumalan valtakunta äitinä maan päällä. Sisimpään annettiin vielä elävä taivastoivo siitä, että kun Hän, elämän ja uskon lahjoittaja päättää elämän, niin me saamme siirtyä alaikäisyydestä päästettynä perinnön päälle. Mutta me olemme vielä uskomisessa, emmekä näkemisessä, kunniassamme. Me asumme maassa, jossa synti vaivaa ja ahdistaa, ja vielä tarttuessaan saa meidät Jumalan lapset hitaiksi uskon kilvoituksessa. Sen tähden me saamme vieläkin uskoa kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen, Lunastajan pyhässä nimessä ja veressä. Näin uskoen me pysymme voiton osallisuudessa. Ja kun kerran saamme jättää anteeksiantamuksen matkasauvan kuoleman virran tälle rannalle, niin saamme kotona havaita, että kun vähässä olimme uskollisia, niin pääsimme paljon päälle — kerran alkavaan, mutta koskaan loppumattomaan kunniaan. Jumalan rauha levätköön Herran Siionin päällä.

MARTTI KONTIOKARI
Päivämies 21.12.1968

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 03 Tammi 2019, 20:18 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6936
Paikkakunta: Suomenselkä
Herra on vahva linna, vanhurskas juoksee sinne ja tulee varjelluksi

L. L. Laestadiuksen tekemät värssyt alkukielellä Huutavan äänestä:

Hyvää uutta vuotta!

Hyvää uutta vuotta Jumala antakoon ja, vanhan raskaan synnin unen kirkostamme poistakoon, sillä nyt on aika jokaisen nousta tästä nukkumisesta: raskaasti ajan vaiva ahdistaa ja kohta viimeisen tuomion kello kajahtaa.

Hyvää uutta vuotta Jumala antakoon ja vanhan raskaan syntivelan Hän pois pyyhkiköön ja Kristuksen verellä eläväksi tehköön sielumme, että me ijäisesti nuorena, terveenä ja puhtaana oppisimme Hengen uudella kielellä uutta laulua laulamaan.

Hyvää uutta vuotta Jumala antakoon, meidän vanhan Aatamin monet haavat aina meitä Parantajan tyköön ajakoon, että uusi ihminen meissä elää saisi, joka turvattuna linnaansa Jeesuksen nimeen niin ylenee ja toivonsa on Herran siipein alla.


Sananlaskut 18:10

Yllä olevat sanat on merkitty kirkkomme käsikirjaan luettavaksi uuden vuoden yönä. Emme tarvitse Herraa kuitenkaan vain uuden vuoden yönä, vaan koko vuoden ja kaikkina elämämme päivinä. Vain Hänen nimessään tulemme varjelluksi.

Ulkonaisesti katsoen näyttääkin siltä, että Jumalaa ei ole unohdettu. Almanakan merkinnyt kirjaansa ennen tammikuun alkua ja päivien nimiä: "Anna, oi Jeesus, rauha ja menestys!" Näin ei ainakaan tavallisessa, kansan kädessä kuluvassa almanakassa hävetä Jeesus-nimeä, vaan pyydetään – ennen kaikkea muuta — Häneltä rauhaa ja menestystä.

Uuden vuoden alkaessa toivotetaan tavallisesti: "Hyvää ja onnellista uutta vuotta!" Vain harvat kuitenkin liittävät toivotukseen Jeesuksen nimen. Kokemuksesta tiedämme, että terveys, onni ja menestys – nekin – saadaan ja ne säilyvät vain, jos taivaallinen Isä antaa ja sallii, entä sitten taivaalliset lahjat: usko ja hyvä omatunto. Meidän ihmisten hyvätkään "uuden vuoden päätökset — hyvistä toivotuksista huolimatta eivät pidä, ellei voimamme ole Hänessä. Kiusaukset, vieläpä lankeemukset ovat meille tuttuja. Kaipaamme anteeksiantoa, rohkaisua ja voimaa. Jouluaikana veisasimmekin:

”Vaan kuinka suuren vierahan, Sun ottaa voisin vastaan.
Oot Herra maan ja taivahan, Mä multa ainoastaan.
Kuitenkaan, Jeesus laupias, Et hylkää uskovaisias,
Vaan armos heille annat." (14: 7)


Herra Jeesus ei kuitenkaan ole uskoville vain suuri Vieras, vaan tuttu läheltä omistettu: "Herran nimi on vahva linna." Jeesus-nimeenhän sisältyy Vapahtajamme koko elämän työ ja tarkoitus: "Jonka nimen sinun pitää kutsuman Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.” (Matt. 1: 21) Siksi synninpäästö onkin Jumalan valtakunnassa keskeisellä sijalla nyt niin kuin ennenkin — profeetoista, Jeesuksesta ja apostolien ajoista meidän päiviimme asti. Lausuihan Jeesus opetuslapsilleen: "Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt." Jeesuksen nimessä ja veressä ovat synnit anteeksi. Saamme siirtyä velattomina uuteen vuoteen.

Kuitenkin tunnemme pelkoa. Edessämme ovat lukemattomat, meiltä vielä peitossa olevat vaarat ja toisaalta tiedämme liiankin hyvin oman voimattomuutemme. Mutta Herramme tietää, mitä kukin päivä tuo tullessaan. Hän yksin on meidän voimamme, hän, – joka sanoo: "Minä tiedän sinun tekos, sinulla on vähän voimaa.”

"Näitä olen minä teille puhunut, että teillä minussa rauha olisi. Maailmassa on teillä tuska, mutta olkaat hyvässä turvassa, minä voitin maailman." (Joh. 16: 33)

Emme kuitenkaan tule toimeen yksinäisinä kilvoittelijana. Jumala itse on perustanut seurakuntansa maan päälle vahvaksi linnaksi, jota emme saa hylätä. ”Ei antain ylön yhteistä seurakuntaa, niin kuin muutamain tapa on, vaan neuvokaat teitänne keskenänne, ja sitä enemmän, kuin te näette sen päivän lähestyvän." (Hebr. 10: 25) Vanhan liiton vanhurskas suorastaan juoksi
sinne ja tuli varjelluksi. Jos emme jaksa juosta, niin raahustakaamme Siioniin, taluttaen toinen toisiamme Jumalan elävän seurakunnan yhteyteen ja siellä armoalttarin ääreen. Apostoli neuvoo: "Ottakaamme vaari toinen toisestamme, neuvokaat teitänne keskenänne." Näin pysymme taivaan tiellä ja koemme todeksi profeetta Jesajan kanssa: "Ja ei yhdenkään asuvaisen pidä sanoman: minä olen heikko, että kansalla, joka siellä asuu, pitää oleman syntein päästö" (33: 24)

Veikko Pentikäinen
Päivämies 1.1.1969

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 03 Tammi 2019, 20:18


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 8 viestiä ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia