VL-FOORUMI

Keskustelupalsta vanhoillislestadiolaisille ja uskostamme kiinnostuneille. Ylläpitäjinä vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä.
Tänään on 18 Tammi 2019, 08:20

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 5 viestiä ] 
Kirjoittaja Viesti
ViestiLähetetty: 14 Syys 2009, 20:54 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6936
Paikkakunta: Suomenselkä
Lisään tämän vanhan, Juuso Runtin pitämän pitkän saarnan tähän. Muuten saarna on sellaisena, kuin se oli lehdessä, paitsi että sallin ohjelman korjata muutamia vanhentuneita sanoja nykyisin paremmin ymmärrettäväksi ja laadin lukemisen helpottamiseksi väliotsikoita. Muuten löysin tästä runsaasti uskon keskiöön kuuluvaa opetusta, jota suosittelen lukemaan ajatuksen ja rukouksen siivittämänä. Taavetti

''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''

Kristuksen tunteminen

Jes 53
Tuskin on elänyt henkilöä tässä maailmassa sellaista, kuin tuossa luetussa kerrottu. En luule tässä maailmassa löytyvän niin paljon toisistaan eriäviä mielipiteitä kenestäkään, kuin on Kristuksesta. — Muutamien mielestä Kristus esiintyi malli-ihmisenä, joka on jättänyt jälkeensä ihannekuvan siitä, millainen on oikea ihminen, ja jonka esimerkkiä seuraamalla saadaan maailma onnelliseksi. Toiset pitävät Häntä esikuvana, jota seuraamalla tullaan autuaaksi. Taas muutamista Hän esiintyy peräti armollisena ja laupiaana niin, että kaikki kääntymättömät, lihallisesti mieltyneet ihmiset Hänen kauttaan voivat periä taivaan.

Mutta ihanimpana esiintyy Kristus tässä luetussa kappaleessa. Minun tekisi mieleni sanoa, että tämä kohta on ydinkohta Raamatussa. Siinä tuo vanhan liiton uskova on vuosisatain takaa katsellut Kristusta, kuten käsillä olevaa henkilöä, jonka kanssa hän on seurustellut, jonka elämän ja vaelluksen lopun ja päämäärän hän on nähnyt. Mutta hänen täytyy valittaa: Kuka uskoo meidän saarnaamme, ja kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan? — Samaa valitti Paavalikin aikanaan. Ei kelpaa kaikille evankeliumi. Ei kelpaa tuo raamatun Kristus, syntisten Vapahtaja sellaisena, kuin Jumala on hänet asettanut. Se ei ole ainoastaan tämän ajan ilmiö, ettei Kristuksen, evankeliumi kelpaa ihmisille yleensä, vaan se on aina ollut niin. Sillä Kristuksen evankeliumi on vain köyhien osa. Herra sanookin: köyhille saarnataan evankeliumia. Mutta Paavali sanoo, että se on saarnattava kaikille luoduille. Tässä tulee eteemme kaksi eriävää raamatun kohtaa. Me voimme kumminkin raamattua tutkimalla tehdä niistä sen johtopäätöksen, että evankeliumia on saarnattava kaikille. Mutta se kelpaa vain köyhille, sellaisille joilta eväät ovat loppuneet. Ja joitten eteen on auennut pohjattomuuden kuilu, väistämättömänä, ammollaan nielemästä heitä. Tässä luetussa on eteemme asetettu Jeesus Kristus, ja millä tavalla taivaan Jumala on korjannut Edenin vahingon, miten Hän on avannut kadotetulle ja tuomitulle ihmiselle pääsyn siihen viattomuuden tilaan, johan Jumala on ihmisen luonut.

Hoviherran parannus

Oli kerran oppinut mies, jolla oli todellinen sielunhätä. Hänellä oli raamattu tielläkin kulkiessaan. Mutta hän, Kandaken kamariherra, ei ymmärtänyt kenestä tässä puhutaan. Puhuiko profeetta omia kokemuksiaan, vai jostain toisesta henkilöstä. Minä rohkenen ajatella, että tässä kirkossa olijoista suurimmalla osalla on se vakava usko, että profeetta puhuu tässä Kristuksesta Jeesuksesta. Tässä luetussa kappaleessa, jos huomaisimme ottaa vaaria, esiintyvät seuraavat asiat: ensiksi Hänen syvä alentumisensa ja nöyryytyksensä. Toiseksi Hänen korotuksensa. Ja kolmanneksi, mikä oli syy siihen, että Hänen, jonka edessä eivät kerubimit ja serasimit ole voineet olla peittämättömin kasvoin ja sanomatta: "Pyhä, pyhä Herra Sebaot." Että Hänen on täytynyt alentua kaikkien halvimmaksi, joka on kipua ja sairautta täynnä, ja mikä hyöty siitä on langenneelle ihmiselle. Tässä huomaamme myös, miten pyhä, vanhurskas Jumala vanhurskauttaa syntisen, Jumalasta vieraantuneen ihmisen.

Matala tuskien tie

Tahtoisin näitä asioita Jumalan armon kautta käsitellä. Antakoon taivaan Jumala oikean ymmärryksen, että saisimme oikean, valaistuksen siitä, millaisella hinnalla me olemme ostetut ja lunastetut, kuinka paljon, vaivaa on ollut taivaan Jumalalla saada korjatuksi Edenin vahinko. Siitä ei ole kovinkaan paljon hyötyä, jos me vaikka kuinka paljon tutkisimme Hänen haavojaan ja kipujaan, ellemme käsittäisi syytä, minkä tähden Jumalan Pyhän on täytynyt kulkea näin matalaa tietä.
Miten suuret olivatkaan ne sielun tuskat, joita Herra Kristus kärsi, kulkiessaan epäuskoisen Jerusalemin portin läpi Golgatan mäkeä kohti! Oli siinä itkeviä ja parkuvia. Mutta on ihme, että tuo Herra, joka aina on hellä kärsiviä kohtaan, ei puhu yhtään lohdutuksen sanaa itkeville sillä kerralla. Ja kuitenkin Jerusalemin tytärten itkun sai aikaan Jeesus, Jeesuksen kärsivä muoto. Herra tahtoo kääntää heitä siihen, mikä on tosi itkun syy: "Älkää minua itkekö, vaan itkekää itseänne ja lapsianne, ja niitä vaivan päiviä, jotka ovat tulossa.”

Me kuulemme, mitä Kristuksen Henki on vuosisatoja ennen puhunut: "Hän nousee hänen edessään niin kuin vesa, ja niin kuin juuri kuivasta maasta, ei hänellä ole muotoa eikä kauneutta" jne. Tässä on yksi syy, miksi Hänestä, niin vähän pidetään. Puhelin tästä kerran erään aatelissukuisen henkilön kanssa. Tämä arveli, ettei Jumala tehnyt oikein, kun lähetti Poikansa, niin alhaisessa muodossa, että Hän, Luoja makasi seimessä, luontokappaleiden joukossa. Hänen mielestään Kristus, jos olisi tullut suuremmassa loistossa, olisi saanut enemmän kannattajia. Arvelen minäkin, että jos on kysymyksessä lihallisesti mieltyneet, kääntymättömät ihmiset, olisi hän saanut enemmän seuraajia silloin. Mutta jos Hän olisi ilmestynyt ruhtinaan palatsiin, olisivatkohan köyhät, ylenkatsotut paimenet saaneet lähestyä Häntä? Sen tähden Hän tulee niin alas, että köyhät rohkenisivat lähestyä Häntä. Koko Hänen elämänsä ja vaelluksensa on syvän alennuksen tie. "Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisenpojalla ei ole kuhunka hän päänsä kallistaisi."

Itkekää itseänne

Ja vielä lopputulos Hänen matkastaan on olla piestynä, rangaistuna ja haavoitettuna. Ja juuri tämä näky lienee saattanut Jerusalemin tyttäret itkemään ja parkumaan. Mutta Kristuksen Henki puhuu tässä, mikä on todellinen syy Hänen alennukseensa. Me kuulemme: "Kaikki me vaelsimme eksyksissä – — — mutta Herra heitti kaikki meidän vääryytemme hänen päällensä. "Tässä on syy, miksi taivaan Luoja, Hän, jonka kautta kaikki on tehty ja joka voimansa sanalla kantaa koko luomakannan, miksi Hän on kipua ja sairautta täynnä.
Täällä sanotaan: kaikki me vaelsimme eksyksissä. Eksynyt ihminen on tavallisesti sellainen, joka kulkee päinvastaiseen suuntaan, kuin olisi mentävä. Pahimmassa tapauksessa, eksynyt tulee samaan pisteeseen, mistä on lähtenyt. Onko totta, että me kaikki iankaikkisuudessa olemme olleet tuollaisia? Herra on Siinailla viitoittanut tien. Eikö ole vaelluksemme ollut päinvastainen? Sen tähden on käynyt niin, että on tullut pohjattomuuden kaivo eteen, kun pitäisi olla pyhä. Ja sen sijaan on paha, vanhurskas, ja on syntinen ja vääryyttä täynnä. Ja Siinailta kuuluu: kirottu on se, joka ei tee, mitä laki käskee. Siksi on tullut monelle jyrkänne eteen. Siinain testamentissa ei kuulu yhtään lohdutuksen sanaa. Paavali sanookin Siinain virtaa kuolettavaksi virraksi.

On ihmisiä, jotka uskovat vähän Moosesta ja vähän Kristusta. Kun Mooses kiroaa, niin ne ryntäävät Kristuksen luo. Kun taas tuntuu armo tekevän liian vapaaksi, tulee Mooses pidättäjäksi. Ne ovat sellaisia ihmisiä, joista Paavali sanoo, että ne peittovaatteen takaa lukevat lakia. On, ihmisiä, jotka elävät lain alla ja tanssivat vasikan ympärillä.

Rikkinäisiä paikkoja

Mutta on niitäkin, jotka ovat heränneet huolenpitoon sielunsa asiasta. Ne lukevat lakia ja huomaavat elämässään rikkinäisiä paikkoja. He huokailevat tekojensa takana ja ajattelevat, voi jos en olisi tehnyt tuota ja tuota, niin sitten olisin kelvannut Jumalalle. He rupeavat paikkaamaan tuota oman vanhurskauden pukua, jonka synti on repinyt rikki. Mutta ellei laki saa tappaa, kuolettaa ihmistä, ei Kristus voi eläväksi tehdä.
Sen tähden niille, jotka ovat lukeneet peittämätöntä lakia, on tullut jyrkänne eteen. Niillä on tullut kysymys siitä, vieläkö tällaiselle kuuluu pelastus. Tuollaiselle ihmiselle ei tule rauhaa, vaikka kuinka vakuutettaisiin, että on armollinen Jumala. Sen tähden Jumala armokeinossaan kiinnittää huomiotamme siihen, millä tavalla tuo muuttumaton tuomio voi kääntyä armoksi. Asia on niin, että synnille täytyy löytyä sija. Kuten Luther sanoo: kaksi paikkaa on synnillä, joko sinä näet ne Kristuksen hartioilla tai omillasi. Ellet sinä näe Herran heittäneen niitä Kristuksen päälle, niin ne ovat ja pysyvät sinun päälläsi. Profeetta asettaa eteemme, millä tavalla Jumalan muuttumaton tuomio on voinut kääntyä laupeudeksi.

Herra heitti


Tässä luemme: Herra heitti kaikki meidän vääryytemme Hänen päällensä. Sanomattakin on selvää, mitä vääryydellä tarkoitetaan, ei yksistään rosvoutta, vaan kaikki synti on vääryys. On ihmeellistä kuulla näitä sanoja: Herra heitti. Ei sanota, heitä sinä, vaan Herra heitti. Jumalassa on erottamattomasti yhdistettynä pyhyys ja vanhurskaus, sekä laupeus ja rakkaus. Juuri sen tähden, että Jumala, on rakkaus, on Hän myös vanhurskaus. Viattomille paratiisissa oli Jumala sanonut: "Jona päivänä te syötte siitä puusta, pitää teidän kuolemalla kuolla."
Kun ihminen käärmeen sanan uskojana luopui Jumalan sanan uskomisesta, oli seurauksena se, että hän joutui alastomaksi, rikolliseksi, jollaisena Jumala löytää hänet. Jumala ei sano hänelle: olet tehnyt raskaan rikoksen, mutta minä annan sen sinulle anteeksi. Sillä silloin ei Jumala olisi ollut vanhurskas, vaan Hän olisi ensimmäisenä rikkonut oman tuomionsa. Mutta Hän siirtää tuon tuomion Herran Kristuksen päälle, kun Hän sanoo, että vaimosta on tuleva siemen, joka on rikki polkeva käärmeen pään.
Tässä näemme syyn, miksi Jeesus pukeutuu syntisen lihaan ja vereen, ja tulee todelliseksi verisukulaiseksi langenneelle. Ja Hän, Jumalan Pyhä, täyttää viimeistä piirtoa myöten Jumalan vanhurskaan lain vaatimukset, jotka ihmisten olisi tullut täyttää. Mutta nyt Herra heitti kaikki langenneen vääryydet tämän ainoan Poikansa päälle.

Ystäväni, mahtuuko tämä usko sinun sydämeesi? Se on totuus, joka pysyy totuutena kautta iankaikkisien aikojen. Missä jyrkänteen reunalla ollut ihminen näet syntisi? Ne ovat: Kristuksen päällä. Tässä on syy, miksi Golgata on niin verinen ja minkä tähden Hänen täytyy painua pohjattomuuteen, ja niin Jumalan ja ihmisten hylkäämänä maistaa, mitä on kuolemalla kuolla. Täydellisesti on Herramme seisonut kuoleman keihään edessä.

Puhdas rakkaus

Tässä näemme Jumalan armahtavan rakkauden langennutta kohtaan. Se ei ole hemmottelevaa rakkautta, eikä semmoista rakkautta, kuin lihallinen mieli kuvittelee. Ei kenenkään rakkaus ole puhtaampaa, kuin Isän ja Hänen Poikansa välillä oleva. Kun katsomme Golgataa, emme ihmissilmin näe siinä mitään rakkautta, kun Jumala vuodattaa vihansa maljan, kuten täällä, tämän saman kirjan 63 luvussa luemme: ”Minä olen säätänyt itselleni kostopäivän."
Oi ystäväni, mitä sisältää sana: "Minun vihani holhoi minua." Ei kenenkään sydämellä ole lain tuomio, Jumalan viha, levännyt raskaampana kuin Jumalan ainokaisen Pojan. Säälimättä Jumala vuodattaa vihansa Hänen päälleen. Ja, niin seisoo Herramme, ei Pilatuksen, eikä Herodeksen tuomitsemana, vaan Jumalan vanhurskaan lain tuomitsemana kirouksen puussa. Ei ole ihme, jos ne, jatka ovat uskoneet: "Herra heitti kaikki meidän vääryytemme Hänen päällensä", ovat häätyneet laulajan kanssa sanomaan: "Tuleen, kuin sua: poltti niin, Minä raukka puita kannoin, Nuorat käsivarsiisi, Minä synneilläni annoin. Minä naulat teroitin, Joillas lyötiin ristihin."

Me emme saata Jeesuksen kärsimisessä katsella juutalaisten julmuutta, vaan me näemme itsemme syypäinä siihen, omat syntimme ladottuina Hänen päällensä. Hänen, Jumalan vanhurskaan täytyy maistaa sitä Jumalan vihan maljaa, jonka me olemme valmistaneet. — Me olemme tilaisuudessa tämän luetun valossa katselemaan, millainen oli Hänen sydämensä laatu, kun Hän seisoo rikollisena rikollisten edessä. Täällä sanotaan: "Koska häntä rangaistiin ja vaivattiin, niin ei hän suutansa avannut" jne. Ei hän huuda kostoa, kun rautanaulat murtavat Hänen kätensä, se kyllä tuottaa kipua, mutta sydämen pohjasta kuuluu rukous: "Isä, anna heille anteeksi, sillä eivät he tiedä, mitä he tekevät! „Eikö tämä puhu rakkauden kieltä. Niitä kohtaan, jotka lävistävät kädet, hehkuu rakkaus, joka puhuu, eivät nuo raukat tiedä, mitä he tekevät. Haluaisin vielä koskettaa erästä kohtaa, joka on tahtonut tulla kiistan esineeksi, ei ainoastaan meidän päivinämme, vaan ennenkin. Jo viime vuosisadan (1800 – luvun)alkupuolella, jolloin heräys liikkui meidän armaassa isänmaassamme, tuli kaksi suuntaa. Toiset pelkäsivät saarnaa ylösnousseesta Kristuksesta ja Hänen voitostaan, arvellen siitä tulevan aivo- eli tietokristillisyyttä. Ja niin he jättivät sen toisarvoiseksi, ja pitivät sen sijaan tärkeämpänä tutkia Kristuksen kärsimistä. Toiset taas pelkäsivät saarnaa Ristiinnaulitusta, profeetan tässä esittämässä valossa. He luulivat sen johtavan lainalaisuuteen. Ja sen vuoksi he tahtoivat vain ylösnousemuksen voittokentällä katsella Kristuksen voittoa.

Kokonainen Kristus

Tuo ilmiö on vielä meidän päivinämme huomattavissa. Toisten mielestä meidän tulee aina vain katsella itseämme Kristuksen murhaajina, toisten taas aina vain ihailla autuuttamme. Mutta Raamattu esittää meille kokonaisen Kristuksen, se ei paloittele Häntä. Evankelistat puhuvat, miten Hän tuli lihaksi, mutta myös että Hän on korotettu Jumalan oikealle kädelle. — Täällä sanotaan: "Hän on otettu pois ahdistuksesta ja tuomiosta." Onhan tämä sana ensinnäkin sanottu samasta Kristuksesta, joka on haavoitettu meidän pahain tekoimme tähden. Sen tähden rohkenen väittää, että ellei tämä puoli tule sinulle tunnetuksi, et voi nähdä voittoa. Mitä autuutta on siinä, jos uskot tämän totuuden: "Herra heitti kaikki meidän vääryytemme Hänen päällensä", sinä joka tunnet olevasi kuoleman oma ja näet Hänen, jonka piti tulla auttamaan, astuvan kuoleman alle. Ovathan molemmat, auttaja ja autettava samassa kuopassa. — Ajattele, jos olisit pudonnut kaivoon. Sinä et voi päästä sieltä ilman tikapuita. Tulisitko autetuksi, jos sinulle näytettäisiin tikapuita kaivon suulta? — Et, vaan ne tulisi laskea kaivoon, mutta jos ne eivät ylettyisi sieltä pohjasta suulle asti, et sittenkään tulisi autetuksi. Sen tähden Kristus on tie helvetistä taivaaseen asti. Minä voin väittää, ettei ole yhtään Eevan lasta, joka olisi niin syvältä koetellut pohjattomuuden kaivoa kuin Hän. Ja niin ryöväri ristillä löytää pääsyn paratiisiin. Mutta ellei Kristus noussut ylös kuolleista, hallitsisi kuoleman ruhtinas maailmaa. Ylösnousemisen voiton täytyy tulla avaamaan Golgatan ristin salaisuutta.

Minne synnit joutuvat?

Ystäväni, minne ovat joutuneet veriruskeat syntisi, joita et sinä, vaan taivaan Herra, heitti Hänen päällensä? Tässä meille aukeaa syntiemme hauta, mihin köyhä syntinen saa jättää syntitaakkansa. "Minä olen ne naulinnut ristiin ja olen saanut voiton niistä,” kuuluu ylösnousseen, Herran ääni. Hän lähettää terveisiä valtaistuimelta: "Minulla on kuoleman ja helvetin avaimet, olin kuollut ja elän." Profeetta sanoo: "Kuka voi sanoa hänen elämänsä pituuden?" Me saamme nähdä lihamme ja veremme Jumalan valtaistuimelle korotettuna. "Hänen hautansa aiottiin jumalattomain sekaan" jne. Hän sai kunniallisen hautaamisen. "Ei hän kenellekään vääryyttä tehnyt — — Mutta Herra tahtoi hänen niin piestä sairaudella." Hänen viattomuutensa on todistettu Hänen voitollisen ylösnousemisensa kautta.
— Kuulemme usein tässä kristillisessä maailmassa sanottavan, että juutalaiset ja roomalaiset pieksivät Herran. Mutta profeetan kautta sanoo Kristuksen Henki: "Herra tahtoi niin piestä" jne. Tämä ei voinut siis tapahtua ilman vanhurskaan * Jumalan käden kosketusta. Myös profeetta Sakariaskin katselee Kristusta samoin, kun hän sanoo: "Minä tahdon sen (kiven) vuolla, sanoo Herra Sebaot, ja tahdon sen maan synnit ottaa pois yhtenä, päivänä." Herra Jumala on vuoleskellut ainoaa Poikaansa. Me näemme ainokaisen Jumalan vuolupenkillä verisenä. Ja miksi? "Minä tahdon sen maan synnit ottaa pois yhtenä päivänä", kuuluu vastaus. Ja Paavali sanoo: että me sen niin pidämme, jos yksi on kuollut – — — "Herra tahtoi hänen niin piestä sairaudella, koska hän on henkensä vikauhriksi antanut, niin hän saa nähdä siemenen ja elää kauan."
Minkä siemenen? Ajattelen, että se on verellä pesty lauma, jonka Hän kerran antaa Isän käteen ja josta Hän sanoo: Tässä olen minä ja ne lapset, jotka Sinä minulle maailmasta annoit, ne lapset, joita olen, kivulla synnyttänyt. — Kiitetty olkoon Jumala, aina on ollut pyhä siemen Hänen kauttansa tässä synnin maassa! - "Että hänen sielunsa on työtä tehnyt, saa hän ilonsa nähdä ja tulee ravituksi."

Herra seisoo ovella

Oi ihmeellistä asiaa, vielä kirkastettu Vapahtaja tarvitsee ravintoa! Hän lähettää kunniansa istuimelta terveisiä: "Katso, minä seison ovessa, ja kolkutan, jos joku avaa oven, niin sen tykö minä tahdon mennä ja pitää ehtoollista hänen kanssansa ja hän minun kanssani." Siis Herra Jeesus pitää ehtoollista omiensa kanssa. Kristuksen Henki tulee ravituksi siinä, missä syntinen löytää turvan ja rauhan. — "Tuntemisensa kautta minun vanhurskas palvelijani monta vanhurskauttaa, sillä hän kantaa heidän syntinsä."
Oi ihmeellistä, että niin muutamalla sanalla Kristuksen Henki tuo näkösälle, miten Jumala syntisen vanhurskauttaa. Tässä on siis lyhykäisyydessään se opinkappale, miten syntinen tulee vanhurskaaksi Jumalan edessä. Sanoo: Tuntemisensa kautta jne. Eli siis että Hän saa tehdä itsensä tunnetuksi köyhälle syntiselle, siinä on vanhurskaus.

Vapahtajan tunteminen

Minä olen tavannut ihmisiä, vieläpä armoitetuitakin, jotka eivät voi erottaa toisistaan tunteita ja tuntemista. He ovat tulleet kosketuksiin tuon sanan kanssa: "Kasvakaa Herramme Jeesuksen tuntemisessa" eivätkä huomaa kasvamista. Se hetki ei unohdu milloinkaan, jolloin ensi kerran löytyi syntisen Vapahtaja. Sen muistaa jokainen armoitettu aina. Silloin näytti kristillisyys juhlakululta, taivas näytti tippuvan armoa, pahakin oli piilossa. Mutta matkan varrella on tultu tuohon tuskalliseen, vaikka terveelliseen kokemukseen, että uudestisyntymisenkin jälkeen on minussa, se on minun lihassani syntiä, joka on viha Jumalaa vastaan. Silloin joutuu ristiaallokkoon, piti kasvaa tuntemisessa, mutta sitä ei ole tunnettavissa. On kasi eri asiaa tunteet ja tunteminen. Kaunis musiikkikin vaikuttaa hyviä tunteita, mutta se ei ole Vapahtajan tuntemista. Opetuslapset lauloivat iloissaan hoosiannaa, vaikka heidän tunteensa lähtivät Jeesuksesta, eivät he vielä tunteneet Jeesusta syntisen Vapahtajana.
Oppi-isämme Luther selittää sattuvasti tämän. Hän kysyy: Mikä on Vapahtajan tunteminen? Ja vastaa: Se on ymmärtää ja tietää, mitä Paavali sanaa: "Kristus on minulle tehty viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi." Vapahtajan tuntemiseen kuuluu paljon sitä, mitä voimme sanoa ymmärryksen puoleksi. — Esim. henkilöstä, josta meillä on tieto, voimme sanoa tuntevamme hänet. - Kristuksen tunteminenkin, on tulla valaistuksi ymmärrys raamattuin kautta siitä, mitä Kristus on syntisen hyväksi tehnyt.
Oikeaa Vapahtajan tuntemista vaikuttaa Herra opetuslapsiinsa, kun Hän pääsiäispäivänä raamattuin selityksellä avasi heidän ymmärryksensä. Jospa me olisimme enemmän kasvaneet, Raamatun Kristuksen tuntemisessa! — Mitä arvelette, voimmeko hyvillä tunteilla täydentää lunastusta, tai huonoilla tunteilla sitä vähentää? Eikö Kristus ole sama, muuttumaton, syntiemme kantaja, vanhurskautemme, me itse pahoja, mutta Hän pyhä antaa viattomuutensa meille! — Karitsa on kantanut syntimme ja sen tähden on Hänellä osa monessa, ja jakaa väkeväin perkeleitten kanssa saalista.

— Minun tarkoitukseni, toivomukseni on, että oppisimme raamattuin valossa kukin, mikä Kristus on minulle. Niin me tahtoisimme huonoinkin tunteiden aikana, suurina syntisinä, uskoa itsemme autuaiksi. Kristuksen veri ei ole kuivunut Palestiinan kallioilla, se on liiton verenä armoistuimen edessä. Sen tähden kuuluu vielä tälläkin armonhetkellä, sinulle sanoma, syntisi on maksettu, iankaikkinen vanhurskaus on Jumalan oikealla kädellä. Sen tähden haluaisin, rakkaani, että ei ainoastaan täällä seuroissa, vaan kotonakin olisi sinulla tutkintoaineena tämä: "mikä on Kristus minulle; sen tähden kelpaan Jumalalle, kun viattoman veren kautta on syntini pois otettu". Se veren kautta levätköön Jumalan rauha viattoman lauman päällä.
(Kajaanin suuret seurat 1923)

Juuso Runtti
Siionin Lähetyslehti kesäkuu? 1960

’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’

Olisi aika
— panna kädet ristiin ja rukoilla koko Herran Siionin puolesta,
- lähettää lapset pyhäkouluun,
– ottaa pienetkin kuulijat seuroihin,
— hankkia lehdillemme uusia (ja vanhoja) tilaajia,
— ahkeroida olla rauhan tekijöitä,
— ajatella ja puhua lähimmäisistämme hyvää.

Siionin Lähetyslehti kesäkuu? 1960

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Viimeksi muokannut Taavetti päivämäärä 05 Loka 2012, 09:20, muokattu yhteensä 1 kerran

Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 10 Marras 2009, 18:55 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6936
Paikkakunta: Suomenselkä
Millä saastaiset vaatteet riisutaan?


J. RUNTTI PUHUI PROFEETTA SAKARJAN 3 LUVUN LOPPUOSAN JOHDOLLA SEURAAVAAN TAPAAN YLIVIESKAN SEUROISSA 1921:

Sakarja on näyssä katsonut sen aikaista ylimmäistä pappia Jesuaa, joka seisoi Herran enkelin edessä saastaisilla vaatteilla puettuna, ja perkele seisoi oikealla puolella. Kuitenkin oli Jesualla ylimmäisen papin oikeus. Millä saastaiset vaatteet riisutaan?

Hänet riisuttiin, ja puettiin juhlapukuun enkelin käskystä. Siinä kävi samalla tavalla, kuin tuhlaajapojan kotia palatessa. Isä hyväilee poikaa, ja antaa määräyksen, että kurja poika on puettava juhlapukuun, pantava kengät jalkaan ja sormus käteen. Silloin on myös juhlapöytä valmis tuhlaajalle. Tässä näkyy, miten Jumala menettelee niiden kanssa, jotka syntisinä palaavat Jumalan puoleen. Synti se juhlapuvun saastuttaa. Raamatussa on siksi neuvo saastan poistamiseksi. Jos sinä synnin saastuttama, otat saippuaa, ja peset syntisaastaa, ei se lähde pois. Vaikka käytät monenlaisia muitakin pesoaineita, ei synti lähde. Saastaisena seisot Kaikkivaltiaan katseltavana, jos koetat puhdistaa jos koetat puhdistaa pukuasi omilla keinoillasi. Ei löydy muuta kuin Jeesuksen veri, joka voi syntisaastan puhdistaa. Ei sada ilmasta, eikä nouse maasta aine, joka syntiä puhdistaa, kuten sade luonnon puhdistaa.
Taivaasta kuuluu sovintosaarna, joka on uskottava. Jeesuksen veri silloin pääsee synnit puhdistamaan. Syntein anteeksiantamisella riisutaan saastainen puku, ja syntinen puetaan parhailla vaatteilla, joita taivaallinen Vanhin voi valmistaa köyhille Aadamin lapsille, joilla vaatteilla he voivat seisoa Jumalan kasvojen edessä. Tämä työ on enkelten työtä. Se on palvelijan työtä. Tässäkin on monta palvelijaa, joita Jumala on asettanut pesemään alastomia. Monet, kaikki ne, jotka ovat antautuneet pestäviksi, ovat päässeet pahasta omastatunnosta, ja tulleet puetuiksi juhlavaatteilla.

Ylimmäinen pappi

Kuulimme, mitä Herra sanoo Jesualle "Kuule nyt, Jesua, sinä ylimmäinen pappi, sinä ja sinun ystäväsi, jotka sinun edessäsi asuvat; sillä he ovat ihmeelliset miehet. Katso, minä annan minun palvelijani, Vesan tulla." On kai aivan selvää, minkälainen ystävä on niillä, jotka Herran Jeesuksen veren kautta ovat päästetyt pahasta omastatunnosta. Sellaisia on tässä suuri joukko koolla. Ei tarvitse lähteä naapurista kysymään, mitä tapahtuu, kun päästetään pahasta omastatunnosta. Silloin syntyy rakkaus ja ystävyys. Ei se synny ottamisesta eikä vaatimisesta. Se on uudensyntymisen hedelmä, josta on tullut osalliseksi. Sellaisia ystäviä oli tällä Jesualla. Rakkaus se vielä sitoo Herran laumaa likinäiseen yhteyteen toistensa kanssa. Yksi sama lämmin veri lämmittää jokaisen ruumiin jäsenen. Samoin Herran Jeesuksen veri pitää Herran laumaa elävänä. Siinä on oikea ystävyys ja oikea veljellinen rakkaus. Se tahtoo puhua jotakin ystäväpiirille, jotka tuohon veljelliseen rakkauteen ovat tulleet.

Todella Jumalan lapset ovat ihmeellisiä. Maailma ihmettelee aina, eikä tule koskaan saamaan selkoa siitä, mitä joukkoa ne oikein ovat. Ja onkin siinä ihmettelemisen aihetta, kun täytyy joka päivä huomata syntisyytensä, mutta Jumalan edessä ovat he puhtaita. Se puhdas pesoaine, ilman saastaisuutta, synnin tähden vuodatettiin. Sillä verellä aina synnit pois pyyhitään.

Samalla sanotaan, että se on kivi. Ainakin tahtoisin minä ymmärtää, että tässä on Kristus asetettu kahdelle kuvalle, vesan ja kiven kuvaan. Jes. 11 luvussa sanotaan: "Ja vitsa on putkahtava Isain kannosta ja vesa on hedelmöitsevä hänen juurestansa." Eikä kellään liene muuta ajatusta, kuin että vesa, on Kristus. Vielä sanoo Jesajaksen kautta Herran Henki: "minä panen Siioniin valitun kulmakiven." Nyt on annettu lupaus vesan tulemisesta, samalla sanottu: ”kivi, jonka panen Jesuan eteen.” Miksi eteen juuri? Tällä tahdotaan osoittaa, että jokaisen Jumalasta syntyneen katse olkoon aina suunnattuna Kristukseen, uskon alkajaan ja päättäjään. Muualla on kuolemaa, Kristuksella elämää. Vielä pyhä raamattu huutavan äänenä kehottaa: "Katsokaa uskon alkajaan ja päättäjään Herraan Jeesukseen Kristukseen."

Seitsenluku

Kuulimme tekstistämme, että kivellä oli seitsemän silmää. Ilmestyskirjassa myös puhutaan seitsenluvusta. Käsitykseni on, että se tarkoittaa seitsemää Jumalan armolahjaa. Kristuksella ovat kaikki nämä lahjat olleet. Jumala oli Hänet voidellut Pyhälä Hengellä. Jokainen uskovainen on tosin Pyhästä Hengestä osallinen, mutta ei niin kokonaisena ole se ollut, kuin yksin Kristuksella. Ei yhdellekään uskovaiselle ole annettu kaikkia armolahjoja. Seurakuntansa päälle Herra vuodatti Henkensä. Ei siis yhdenkään sovi kasvaa niin suureksi, että hän luulee omaavansa kaikki lahjat. Täydymme pysyä laumassa, jossa ovat kaikki Hengen lahjat.

Tällä kivellä tarkoitetaan Kristuksen valtakunnan perustamiskiveä. Se on hyvin koeteltu. Se on niin luja pohja, etteivät kaikki helvetin lahjat voi sitä kukistaa. "Katso, minä tahdon sen vuolla, sanoo Herra Sebaot, ja sen maan synnit ottaa pois yhtenä päivänä!” Miksi vuolla? On selvää, mikä vahinko tuli ihmiselle yhtenä päivänä. Silloin lankesi tuomio, niin että koko Aadamin sukukunta joutui tuon vanhurskaan tuomion alle.

Hän kantoi syntiemme rangaistuksen

Ei ollut taivaassa eikä maassa sitä, joka tuon tuomion olisi voinut kukistaa. Siksi Jumalan täytyi lähettää ainoa poikansa, kaikessa Hänen kaltaisensa, ihmisen muodossa todellisena ihmisenä, aivan samaa lihaa ja verta kantavana, kuin mekin. Ei sikiä Hän kumminkaan syntisenä, vaan synnitönnä. Kun Jumalasta on vanhurskaus ja rakkaus. Rakkaus siksi kun Hän on itse rakkaus, ja vanhurskaus siihen määrään, ettei Hän voi syntiä antaa anteeksi sitä rankaisematta. Käy niin kuin sanotaan Jes. kirjoituksissa: "Herra heitti meidän vääryytemme Hänen päälleen." Et sinä, vaan Herra heitti. Hän laskee minun ja sinun synnit Poikansa kannettaviksi.
Jos tämän uskomme, niin meidän täytyy nähdä ne Hänen hartioillaan, kun Hän astuu kolkkoa kuolemaa kohti. Onhan selvää, kuta puhtaampi kuvastin, sitä kirkkaammin näemme kuvamme. Kuta likeisemmin katsomme tuota Jumalan armotyötä, sitä paremmin voimme sitä ymmärtää ja käsittää, kuinka ääretön Jumalan vanhurskas viha on syntiä vastaan. Murhetta, tuskaa ja vaivaa tuntien, väristen vaipuu viaton viallisen edestä maahan. Siinä Hän rukoilee, että hikikarpalot verisinä maahan valuvat. Synti niin raskaasti painaa, että hikirei'istä vuotaa tuskan hiki, ja kastelee kirottua maata. Tämä on sisäistä tuskaa ja levottomuutta. Kuoleman tuska on Hänen edessään, kun Golgatalle astuu sovittaja maistamaan, mitä on kuolemalla kuoleminen. Silloin on kuoleman ota hänen päällään.

Näemme mitä syntimme on matkaan saattanut. Ajattele sinäkin synnin orja, joka synnin hekumaa nautit iloisena, että sinunkin syntisi ovat Hänen päälleen sälytetyt, niin että syntien kantaja lopulta joutuu vaikeroimaan: "minä olen mato enkä ihminen, kansojen pilkka, ihmisten ylenkatse.” Hän maistaa kuolemaa sellaisena, kuin se on synnin palkka, sellaisena, ettei yhtään lohdutuksen pisaraa näy. Kuolema on ero Jumalasta. Me olimme ansainneet tulla erotetuiksi Jumalasta. Tämä kaikki on Hänen päällään. Kaikkivaltias Jumala tällä tavalla vuolee tämän kiven. Samasta lihasta ja verestä, jossa synti on tehty, rangaistaan synti. Jumala vuolee tämän kiven, että se sopii perustukseksi kaikille autuaaksi tuleville.
Kaikki on sovitettu. Lain jälkeen on se täydellisesti sovitettu. Jumala tuomitsee nyt synnin lihassa, ja antaa vanhurskaan tuomionsa käydä ohi. Hän nousee ylös kuoleman alta, ja tuo elämän kuoleman valtakuntaan. Sinä murheellinen, joka katselet, mitä synnit ovat matkaan saattaneet, et enää pääsiäisenä löydä syntejäsi.

Minne synnit joutuvat?

Mihin ovat synnit joutuneet Golgatalla? ”Minä olen ne naulinnut ristiin, ja saanut voittokuoleman," kuuluu lohdullinen vastaus. Se nyt on peruskivi, jolla vanhurskautesi on. Olen varma, että jokaisen köyhän matkamiehen usko perustuu siihen, että Jeesus on kuollut. Jumalan teko lunastuksemme täyttämiseksi on pohja ja perustus autuuteemme. Kaikkina aikoina tarvitsemme uskoa. Silloinkin, kun kiusausten rajuilmaan joudumme, ettei köyhä matkamies tahdo maata eikä taivasta, on voittolippu nostettu korkealle. Herran kuolemalla lunastettu sen tähden kelpaa taivaan perilliseksi.

Kerran perintö on silmäimme edessä. Ei kuulu silloin milloinkaan tuomion, eikä kirouksen ääni pestylle laumalle. Tässä se meillä, veljet ja sisaret, turvamme. Tahtoisin ikään kuin erojaisiksi kiinnittää omaani ja myös teidän tuntoihinne, että meidät on verellä ostettu. Se on takeena Jumalan edessä meidän iankaikkisesta autuudestamme. Kaikille huonoille ja viallisille elämän tien vaeltajille ilmoitetaan uutinen, että velka on maksettu ja kuitattu Golgatalla ja iankaikkisella unhotuksella anteeksi annettu. Yhtä mahdotonta, kuin on siirtää itä ja länsi yhteen, yhtä mahdotonta on syntejämme enää löytää. Saatamme siksi turvallisella mielellä tehdä matkaa.

Kiitosvirsi

Uskomme, että kerran voimme kohottautua veisaamaan laulua: sinä olet tapettu ja verelläsi meitä pessyt. Aina saamme muistella olevamme autuaitten laumassa, kun lunastustyö on kerran täytetty.
”Maan synnit on otettu pois yhtenä päivänä. Silloin, sanoo Herra Sebaot, kukin kutsuu kumppaninsa viinapuunsa ja viikunapuunsa alle.„ Samoin tähänkin on kutsuttu koolle niitä verellä pestyjä, jotka olemme saaneet pitää pitoja viinapuun alla. Jumala on antanut näitä lähteitä, jossa jumalan lapset saavat Jumalan kanssa nauttia virvoitushetkiä siihen asti, kuin saamme kerran ilman minkäänlaista verhoa nähdä Lunastajan kasvoista kasvoihin.

Älä unhota hintaa, millä olet Jumalalle ostettu. On kerran Jumalan kansalle yksi lepo tarjona. Ihana oli se lepo, kun syntinen pääsi nauttimaan rauhaa ja lepoa, jolloin synnit sai anteeksi. Ihanampi on se lepo, kun saamme nähdä Jumalan kasvoista kasvoihin, oman Lunastajamme ja Vapahtajamme.

Levätköön verellä ostettu rauha Herran kansan päällä siksi, kun olemme Karitsan häissä! Levätköön rauha siksi, kunnes tapaamme toisemme tuhansia kertoja suuremmissa seuroissa! Herra joka tämän lauman on synnyttänyt itselleen ikiomaksi, se Herra teitä hallitkoon. Levätköön Herran rauha Herran kansan ja ostolauman päällä!

Päivämies tammikuun 26 päivä 1961

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 30 Elo 2010, 20:39 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6936
Paikkakunta: Suomenselkä
Herrassa on minulla vanhurskaus ja väkevyys

SAARNA, jonka suurissa seurakokouksissa Kuivaniemen kirkossa 11.10.1921 piti ent. kansanedustaja Juuso Runtti.


Jes.45:15–25
(Siionin Lähetyslehti N:o 1 tammikuulla 1922)


Luetuissa sanoissa kuului meille majesteetin istuimelta sen Jumalan ääni, joka taivaan, maan ja meren luonut on, jonka kädessä on meidän jokaisen elämä ja henki. Profeetta katseli Jumalan kuljetusta oman kansansa kohdalle, ja huudahtaa: "Totisesti Sinä olet salattu Jumala, Israelin Vapahtaja!"

Profeetalle on Herra ilmoittanut, että Israel joutuu syntiensä tähden vangiksi pakanain ikeen alle. Mutta samalla on hän saanut ilmoituksen, että vankilasta on pelastus, että vankeus ei ole loputon. Vaikkakin on pitkä aika, ennen kuin nuo lupaukset täyttyvät, tietää profeetta, kuka ja minkä nimellinen on se, joka antaa Israelille vapauden vankilasta. Luvun alusta näemme hänen nimensä Kores. Meillä on tiedossa että tämä Kores eli Kyros oli pakanakuningas. Jumala sanoo häntä palvelijakseen siitä huolimatta, sillä Jumala käytti häntä toteuttamaan tarkoitustaan, Israelin vapauttamisessa.

Mutta, katsoessaan Israelin vapauttamista vankeudesta, näkee profeetta Hengen silmin vapahduksen synnin vallan alta. Sen tähden Koreksen nimen alla profeetta puhuu myös maailman Vapahtajasta. Profeettain kirjoituksissa on paljon sellaista, jossa Israelin kansan historiassa heijastuu ja kuvastuu Jumalan Jeesuksessa Kristuksessa koko ihmiskunnalle antama pelastus. Niinpä tämäkin profeetta katsoo Israelin historian läpi Rauhan Ruhtinasta. Kores oli tekevä kaiken, minkä Jumalan tahto oli määrännyt Israelin vapauttamisessa, ei rahan eikä lahjan, vaan hyvän suosionsa tähden. Me näemme profeetan kanssa hänen nimensä alla maailman Vapahtajan, sillä ei ole ketään vaimosta syntynyttä, joka kaiken Jumalan tahdon voisi tehdä.

Salattu Jumala

Profeetta ihmettelee tätä katsoessaan: Totisesti Sinä olet salattu Jumala!
Se, että Jumala on "salattu Jumala,! on usein väärin ymmärretty, ensiksikin siten, että ihmisen autuaaksi tulemisen asia on niin salaperäinen asia, ettei kukaan voi siitä tulla visseyteen, (varmuuteen, skannaajan huomautus) tässä maailmassa; ja toiseksi, että vanhurskauttaessa syntistä, Jumala toimii jollakin salaperäisellä, meille tuntemattomalla tavalla.

"Kristillinen maailma" on täynnä salaperäistä jumalisuutta, joka väittää, että Jumala salaperäisillä keinoilla, välikappaleettomasti vanhurskauttaa ihmisen. Maailma on niitä täynnänsä, joista tämä profeetta lausuu: "Jotka itseänsä pyhittävät ja puhdistavat yrttitarhoissa. Yksi täällä ja toinen siellä, kaikki nämä pitää lopetettaman, sanoo Herra." (Jes. 66:17). Niin tänäkin aikana, mikä pyhittää meren karissa, mikä metsässä, mikä kirkossa, kamarissa, unessa — ja niin loppumattomiin. Profeetta lausuu niistä: "Ne kaikki pitää lopettaman." Hänen sanansa: "salattu Jumala," (v. 15) ei tarkoita sellaista salaperäisyyttä. Päinvastoin Jumala sanoo: "En minä ole salaa puhunut, pimeässä paikassa maan päällä." ( V. 19). Jumala on suora ja rehellinen Jumala, jos rohkenemme niin inhimillisesti sanoa. Kun Jumala jakoi armoaan ihmiselle, jakaa Hän hänelle oman rikkautensa runsaudesta, joten Hänen ei tarvitse toimia sitä varkaan tavoin. Jumala näki, kuinka syvä on hauta, johon ihminen Aadamin synnin kanssa vajosi, ettei yksikään voi sieltä omin voimin päästä. Sen tähden Jumala pukeutui Kristuksessa, langenneen lihaan ja vereen, niin kuin Paavali todistaa: "Jumala oli Kristuksessa, ja sovitti maailman itse kanssansa, eikä lukenut heille heidän syntejänsä." (2. Kor. 5: 19). Ja sitten Paavali osoittaa, miten Jumala näki hyväksi jakaa tämän lunastuksen kautta koko maailmalle valmistettua lahjaa: "Ja on meissä sovintosaarnan säätänyt." Kenen tähden Jumala alentui niin alas kirottuun maailmaan? Ei enkeleiden tähden, sillä Hän tosin koskaan enkeleitä päällensä ota, vaan Abrahamin siemenen Hän päällensä ottaa." (Hepr.2:16).Tuon kurjan, alastoman, langenneen, Jumalan perivihollisen kanssa liittoutuneen lunastukseksi ja sovittamiseksi Hän itse astui kirouksen, vihan ja kuoleman alle. Tätä Jumala on antanut julkisesti kuuluttaa. Hän sääsi sovintosaarnan: „Menkää ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille!„ Minä nyt kysyn: Kuka jää tästä ulos? Ken lienet, kuulut sinäkin kaikkien lukuun. Siis sinäkin olet yksi niistä, joille käskettiin saarnata evankeliumia.

Julkinen saarna

Tätä käskyä, saarnata kaikille, ei Jeesus puhunut salaa. Jumala kutsuu julkisesti sovintosaarnalla. Kaikki, jotka ovat uskoneet sovintasaarnan, ovat löytäneet Jeesuksen omaksi lunastajakseen, ovat tulleet tuntemaan turvan ja suojan uhrissa puun päällä. Tämä kyllä alusta loppuun, riisuu meidät kaikki alastomiksi ja neuvottomiksi. Se osoittaa meille, ettemme ole voineet, emmekä voi parantaa asiaamme, vaan että kaikki on Jumalan työtä ja tekoa loppuun asti.

Profeetta jatkaa: "Mutta epäjumalain tekijöiden täytyy kaikkien häpeässä ja häväistyksessä pysyä, ja yksi toisensa kanssa häväistynä mennä pois."

Joku voi tähän arvella, että eihän Suomessa palvella epäjumalia, että onhan Suomen kansa kristikansa, eikä sen keskuudessa ole kuvainpalvelusta ja kumarrusta. Kuulin äskettäin erään jumaluusopin tohtorin sanovan: „On ihanaa, että olemme pelastetut epäjumalain palveluksesta." Kuitenkin epäjumalan palvelusta on paljon vieläkin maailmassa. Jos ihminen ei ole taivaan Jumalan palvelija, on se jonkun muun jumalan palvelija. Paavali sanoo, ettei maailmassa olekaan yhtään epäjumalaa, vaan että ihmiset itse niitä tekevät. Mitä ihminen sydämellään rakastaa, se on hänen jumalansa. Jumalan lasten sydän riippuu elävässä Jumalassa, sen tähden he ovat elävän Jumalan palvelijoita. Monta on niitä, joilla rikkaus on jumalana. Katso ahnetta, mammonan orjaa, antaako se itselleen lepoa yöllä tai päivällä?

Moni ei jouda kuuntelemaan taivaallista kutsumista ehtoolliselle, kun pitää viljellä peltoa ja tehdä kauppaa, eikö nuo puuhat ole silloin jumalia? Monen nuoren tunto saattaa vapista Jumalan sanan alla, mutta tuolla on maailmassa ystävä, josta en saata luopua. Maailman ystävä on silloin epäjumala. Varsinkin yksi epäjumalien laji on vaarallinen Karitsan ehtoollisvierailla. Olen tavannut Kristuksen Hengellä kihlatuita Jumalan valituita, jotka ovat painuneet miltei epätoivoon sen vuoksi, että sydämen kristillisyys on niin perin huonoa, vaellus viallista, ja joka päivä täytyy löytää itsensä niin kokonaan turmeltuneeksi. Eikö tämä synnytä epäilyksiä?

Jos Raamatun selittämisen alla jäisit hyväksi, reippaaksi kristityksi, silloin päättäisit mielessäsi, että kostut taivaaseen; mutta kun Jumalan sana riisuu kaikki hyvät puolet, silloin loppuu uskosi. Onko Jumala silloin uskosi esineenä, vai oma rikkautesiko? Eräs englantilainen on sanonut: "Ihminen, joka ottaa päämääräkseen oman kristillisyytensä ja itsensä pyhittämisen, pystyttää itselleen suurimman epäjumalan. Olemme taipuvaisia katsomaan Kristusta sellaisena, kuin Hän meissä asuvana kristillisyytemme kehityksessä näkyy. Mutta silloin emme ole Kristuksen kirkkautta. Ainoastaan silloin, kun uskomme silmä katsoo Hänen sellaisena, miksi pyhä Raamattu Hänet todistaa, saamme me oikean käsityksen Kristuksesta. Silloin ymmärrämme, että me voimme seistä Jumalan edessä vain sen tähden, että Karitsa on tapettu, ja on meidät verellään Jumalalle lunastanut.

Katse Kristukseen

Katsokaamme Häneen Lunastajanamme synkimpinä hetkinä, kuin kirkkaimpinakin päivinä. Meidän tunteittemme vaihtelut eivät voi Kristuksen, meidän edestämme ja hyväksemme toimittamaa lunastusta tyhjäksi tehdä, se on aina sama Jumalan kasvojen edessä. Jos oma kristillisyys on toivomme perustuksena, silloin se on meidän epäjumalamme, ja uskomme ei enää olisi Häneen, joka kuoli edestämme ristillä, vaan oma tekomme olisi vapahtajamme.

Mutta profeetta sanoo (v. 17): "Mutta Israel lunastetaan Herran kautta iankaikkisella lunastuksella, eikä tule häpeään eikä pilkkaan koskaan iankaikkisesti." Israel, tuo kansa, joka on löytänyt verisen ristin alttarin, joka sen ääressä on notkistanut polvensa, ja vannonut uskollisuuden valan, on tullut tuntemaan sovitetun Isän ja uskollisen Jumalan. Tuo lunastus on iankaikkinen lunastus, ei vain jonkun vuoden kestävä. Sen tähden ne ihmiset, jotka läpi köyhyyden tunnon nostavat silmänsä sen ylimmäisen Papin puoleen, joka verisellä ruumiillaan sovitti maailman Jumalan kanssa, saavat siunausta nauttia esiripun takaa, jossa ylösnoussut ja taivaaseen korotettu Vapahtaja pitää käsissään kuoleman ja helvetin avaimia. Tähän Herramme olemme velkapäät nostamaan silmämme, ja Häneen uskaltamaan. Hänen toimittamansa lunastus Golgatalla on lain jälkeen riittävä. Sen osoitti Jumala korottamalla Hänet voittajana Herraksi yli maan ja taivasten. Hänen täydellisyydestään on täydellisenä todisteena se, ettei kuolema voinut pitää Häntä saaliinaan, niin kuin Kristuksen Henki sanoo Hoosean kautta: "Kuolema, minä tahdon olla sinulle myrkky, helvetti, minä tahdon olla sinulle surma." (13:14). Niin päästi Herramme Kristus kuoleman asukkaat, ei lahjan eikä rahan tähden, vaan iankaikkisen pohjattoman rakkautensa tähden. Oi suurta armoa, taivaan Jumala niin kiintyi tuohon kurjaan ja kelvottomaan, että osti hänet verensä hinnalla.

Yksi sovintosaarna

Tämä Jumala antaa nyt kuuluttaa lunastusta ja sovintoa sovintosaarnassa. Rukoilkoot epäjumalanpalvelijat, hankkikoot itselleen kuinka monta perustusta ja turvaa tahansa. Tulkoon kirjanoppineet Hannas ja Kaifas oppinsa ja tietonsa kanssa, kaikki ne häpeään joutuvat, kuten Herra sanoo tekstissämme. (v. 20, 21). Mutta ne, jotka ovat nöyrtyneet ottamaan vastaan sovintosaarnassa tarjotun Jumalan avun, ne voittavat iäisen elämän kaikesta perkeleen ja maailman ahdistuksesta ja oman huonoutensa rasituksesta huolimatta, Jumalan iankaikkisen lupauksen tähden. Olen usein ihmetellyt, että ihminen ei täydelliseksi luotuna voinut seistä kiusaajan edessä, vaan kiusaaja langetti hänet ja ryösti hänen viattomuutensa; mutta nyt on langenneesta sukukunnasta miljoonia, kiusaavien perkeleiden houkutuksista ja vehkeistä huolimatta, voittajien joukossa kruunattuina. Kuinka niin voi käydä? Sen tähden, että Jumala itse oli langenneelle valmistanut ja lahjoittanut vanhurskauden. Kuule sen tähden sinä, raadollisuutesi tunnon alle painunut syntisistä suurin: Jumala itse valmisti sinulle vanhurskauden, antamalla Poikansa astua kirottuna lain kirouksen alle, tyhjentämään sen karvaan juoman, jonka syntimme ovat sekoittaneet. Tyydy nyt tähän Jumalan lahjaan. Kaipaatko enempää kuin Häntä, joka antoi sydämensä tähtesi avata?

Tahtoisin lausua teille, Jumalan lapset, ikään kuin testamenttinani: "Älkää hakeko vanhurskautta itsestänne, vaan kohottakaa silmänne aina katsomaan uskon alkajaan ja päättäjään, joka on Majesteetin oikealla puolella, ja on käskenyt kuuluttamaan tätä evankeliumia maailman ääriin asti. Kaikkivaltias puhuu tekstissämme: "Kääntäkää teitänne minun tyköni, niin te autuaiksi tulette kaikki maailman ääret, sillä minä olen Jumala, ja ei kenkään muu." Golgatan Sovitustyö on niin avaran suuri nytkin, että sen sisälle kuuluu koko maailma Vaikka kaikki maailman ääret kääntyisivät armoalttarin puoleen, uskossa vastaanottamaan syntien anteeksiantamusta ja pesoa vääryyksistään, saisivat kaikki täydellisen anteeksiannon. Muistakaamme aina epäilystenkin aikana tätä totuutta: "Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssaan, eikä lukenut heille heidän syntejänsä, ja on meissä sovintosaarnan säätänyt." Kuka jää ulos tästä? Joka kerran on syntynyt tähän maailmaan, kuuluu näiden sovitettujen joukkoon. Kun Kristus huusi ristillä: "Se on täytetty," silloin Kaikkivaltias ei nähnyt langenneen maailman päällä syntiä, sillä Hän oli sen laskenut Poikansa päälle. Miksi niin äärettömän paljon joutuu iankaikkiseen onnettomuuteen vaivan sijassa? Senkö tähden, että ovat syntisiä? Ollihan ryövärikin tehnyt paljon ja raskaita syntejä, ja kuitenkin mahtui paratiisiin. Mutta sen tähden ihminen joutuu kadotukseen, kun tämä Jumalan toimittama lunastus ei hänelle kelpaa.

Mistä sen löytää?

Joku voi nyt arvella: ottaisin minäkin sen vastaan, kun tietäisin, mistä sen voisin saada. Kuule, näinäkin päivinä on täällä kuulunut rauhan evankeliumi. Jumala ei ole sanonut sen evankeliumin olevan jossakin syvyydessä tai korkeudessa tai muualla salassa, vaan se vanhurskaus, joka uskosta on, on huutamalla huutaen tarjoutunut vastaanotettavaksi. (v. 19). Jumala tuo jokaisen eteen sen sovintosaarnassa, ikään kuin tarjottimella. Jumala ei vaadi sinulta mitään, "sillä kaikki on valmista." Ota vain vastaan tämä armo uskolla. Ei ole muuta kättä, millä ottaisit tämän armon vastaan, kuin sydämen usko. Niin jää ihmisen omaksi asiaksi, jos hän hukkuu.

Voi teitä, epäuskoiset, kuinka ikävinä muistoina nämäkin Jumalan sanan tutkimisessa vietetyt seurahetket ovat teillä helvetin vaivassa! Nämäkin Jumalan sanat, vaikka minä, niiden julistaja olenkin tomu ja tuhka, seuraavat teitä loppumattoman iäisyyden onnettomuuteen, jonne teidän täytyy ne viedä tuleksi ja liekiksi. Oi sen onnea, joka Jumalan evankeliumin vastaan ottaa omakohtaisella uskolla. Armo riittää jokaiselle, joka vain uskoo. Herra vannoo itse kauttansa, ja Hänen suustaan käy vanhurskauden sana ulos, ja tämän valon sanan pitää vahvana pysymän: "Minulle pitää kaikki polvet kumartaman, ja kaikki kielet vannoman." (v. 23).

Mitä tarkoittaa "vanhurskauden sana?" Tarkoittaako se Jumalan vanhurskaiden vaatimusten, vihan ja tuomion julistamista? Ei, vaan se tarkoittaa sanomaa siitä vanhurskaudesta, jolla langennut voi seistä Jumalan edessä evankeliumin saarnaa sovinnosta, Jeesuksen verestä. Se saarna on kotoisin taivaasta, ja julistetaan Jumalan valtakunnassa maan päällä. Evankeliumin saarnan perustus on siis Jumalan valtaistuimella, jossa Jumala julistaa sitä vanhurskautta, joka Hänen edessään kelpaa. Niinpä Paavali sanoo: "Nyt se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilman laitta julistettu, lain ja profeettain kautta todistettu, se Jumalan vanhurskaus, joka tulee Kristuksen kautta kaikkien tykö ja kaikkein päälle, jotka uskovat, sillä ei ole yhtään erotusta." (Room. 2: 21, 22). Vanhurskauden sana on siis sanoma, joka puhuu siitä vanhurskaudesta, jolla verhottuna langennut voi seistä sen Jumalan kasvojen edessä, jonka silmä on aurinkoa kirkkaampi. Siitä vanhurskaudesta, johon nähden lailla ei ole tuomiovaltaa. Ihminen on joko lain vanhurskaaksi todistama tai tuomituksi julistama. Hän ei pääse tuomion alaisesta tilastaan vain toivomalla siitä pääsyä, tai joltisestikin lakia pitämällä ja valittamalla, että kuinkapa minäkään syntis-parka olisin täydellinen, mutta auttaahan Jumala vajavuudet anteeksi. Mutta ne ihmiset, jotka ovat parhaan hurskautensa ja harrastuksensakin nähneet Jumalan sanan valossa synniksi, eivät voi siten itseään nukuttaa. Ystävät, meillä täytyy olla vanhurskaus, jota vastaan laki ei voi tehdä syytettä. Mistä se saadaan? Kun sitä ei langennut ihminen voinut itselleen valmistaa, niin sen Jumala teki." (Room. 8:3). Jumala lähetti Poikansa tätä vanhurskautta ansaitsemaan rikolliselle.

Se on täytetty!

Ja valmisti sen. "Se on täytetty," huusi Hän ristillä. Tätä vanhurskautta evankeliumi tarjoo. Joka sen uskolla omistaa, se astuu lain piiristä Jumalan armoliittoon. Sitä vanhurskautta, ja sillä vanhurskaudella uskon kautta puettua vastaan ei lailla ole sanomista. Jumalan vanhurskaudella puetettu seisoo niin korkealla, niin täydellisenä, ettei laki löydä siinä vanhurskaudessa heikkoutta. Laki ja kaikki profeetat todistavat siitä. Kun ihminen, rikollinen ja tuomion alainen, ottaa sen vanhurskauden uskolla vastaan, päästää se hänen omantuntonsa lain tuomiosta, ja hän astuu rakkauden liittoon Jumalan kanssa, jossa liitossa rakkauden laki Hengen tulella kirjoitetaan sydämeen ja mieleen. Siinä vanhurskaudessa palvellaan Jumalaa Hengen uudistuksessa, eikä puustavin vanhuudessa, sillä puustavi kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi. (2 Kor. 3:6)

Ja heidän pitää sanoman: "Herrassa on minulla vanhurskaus ja väkevyys." (v. 24). Ei siis enää vahingoita itsessäni oleva vanhurskauden puute, kun Herrassa on minulla vanhurskaus. Mutta ei voi kenkään vannoa itseänsä Herralle omaksi, ennen kuin on uskolla omistanut Herran vanhurskaudeksi. Muistat kuinka ensi kerran astui tunnolle, että veri pyyhki pois syntini, ja että Karitsa on vanhurskauteni, "Herra meidän vanhurskauteni," niin kuin Jeremia sanoo. 33:16. Hän ei ole vanhurskasten, vaan syntisten vanhurskaus. Sen tähden sinä syntinen, usko ja tyydy siihen, että saat omistaa Jeesuksen omaksi, että Jeesus on sinun. Hän, joka kantoi syntisi ja vääryytesi, kun Herra ne heitti Hänen päälleen. Hän antaa viattomuutensa, ja vanhurskautensa syntiselle.

Tässä vaihtokaupassa notkistui polvemme, ja me vannomme Karitsalle itsemme kuuliaisuuteen. "Sen kaltaiset tulevat Hänen tykönsä," joilta on loppunut oma vanhurskaus. "Mutta kaikki, jotka vastaan seisovat, ne häpeään tulevat."

Mutta uskovat vanhurskautetaan Herrassa, ja saavat kerskata Hänestä. (v. 25) Kerskaamisemme aiheena ei ole kristillisyytemme, ei valvomisemme, eikä mikään, mitä meissä on, vaan Jeesus. Niin toivotan teille verisen alttarin alla vannoneille tuota onnellista köyhyyttä, ettei teille itsellenne jää, vaan että täytyy ylentää sydän uskomaan sitä, mitä Jumala vannoi, Karitsa on voittanut! Kilvoittelemme uskossa iltaan asti, niin tapaamme toisemme kirkkaassa ilmassa. Siellä murheen maan matkamiehet rikkaudella puetaan. Ei ole vielä ystävät, maata panon aika! Vaikka uupuneina, käymme vielä kuitenkin vilpittömiä askeleita. Pitkä lepo! Matkan päässä on Herran kansalla suloinen rauha ja vielä yksi lepo tarjona. Sielumme jo saa verellä pestynä levätä Jumalan rauhan tyvenessä ilmassa. Mutta emme osaa vielä aavistaa, miten laulaa lepoon päässyt matkamies, kun viimeinen kiusaus on ohitse. Osoita, Sinä veripunainen Kuningas, haavojesi rakkauden lähteet köyhille kulkijoille, ja kirkasta silmiimme vanhurskautesi! Ja veljet ja sisaret, murheiden maahan kuuluu jo terveiset kirkkauden asunnoista: "Minä tulen pian!" Ja Henki ja morsian vastaavat: "Niin, tule Herra Jeesus!" Amen.

Siionin Lähetyslehti N:o 1 tammikuulla 1922
Päivämies 19.4.1972

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 31 Elo 2010, 00:03 
Poissa
vakiintunut

Liittynyt: 25 Maalis 2008, 20:03
Viestit: 117
Paikkakunta: pohjoinen maa
Kiitos. Luin tämän pariin kertaan, taidan lukea vielä kolmannenkin.
Rauhan tyven, puhdas ilma.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 21 Joulu 2018, 06:03 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6936
Paikkakunta: Suomenselkä
Pukekaa päällenne kaikki Jumalan sota-aseet Ef 6: 10 – 20


(Puhe suurissa seuroissa Rovaniemellä 1936.)

Me olemme täällä pitäneet kolme päivää seuroja. Monta raamatunkohtaa on Pyhän Hengen valossa ja voimalla tulkittu. Nyt ovat tulleet eroseurat. Lähdemme kohta arkiseen kilvoitukseemme.

Luimme nyt vielä lopuksi kappaleen Efesolaiskirjeestä, jossa Herran apostoli meille Jumalan lapsille lausuu: rakkaat veljet, olkaa väkevät Herrassa ja hänen väkevyytensä voimasta. Olen varma siitä, ettei vanha ihmisemme ole näissä juhlakokouksissa hitustakaan parantunut, rakkaat ystävät. Mutta kun pyhän Hengen kautta on paljon saarnattu nevankellumia, niin Jumala, rakas taivaallinen Isä on vahvistanut heikkoa uskoamme. Onpa vielä niinkin tapahtunut, että olemme kokeneet sielussamme hyviä tuntemisiakin. Kuolemattoman osuutemme halu on ollutkin vahvistua Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa. Ja kun Herra meitä yhäti uskossa vahvistaa, tukee ja turvaa, niin tuntuu turvalliselta erota näistäkin seuroista ja jäädä uskossa odottelemaan niitä iäisiä suuria seuroja, jotka kerran ja pian tulevat ja paljon lämpimämpinä kuin nämä maiset ja hetken kestävät.

Herran apostoli jatkaa: pukekaa päällenne kaikki Jumalan sota-aseet, että te perkeleen kavalia päälle karkaamisia voisitte seisoa vastaan. Pukekaa. Sellaistako onkin matkantekomme, että meitä täällä riisutaan ja puetaan. Rakkaat veljet ja sisaret, joka aamu alkaa uusi riisuminen ja uusi pukeminen niin kauan kuin olemme täällä vieraan maan päällä. Miksi niin pitää olla? Siksi, että vastassamme on sielujen vihollinen, perkele, joka käy ympäri kiljuvan jalopeuran tavoin etsien, kenet hän saisi niellä. Ulkonainen maailma on helpompi voittaa kuin sisäinen pahuutemme. Voi, voi, miten kelvottomia elämäntien kulkijoita olemme. Omaa ilkeätä minää on sen tähden aina riisuttava ja Kristuksen vanhurskautta ja siihen liittyviä lahjoja päälle puettava uskossa ja parannuksessa.

Niin saamme yllemme Jumalan antaman sota-asun ja voimaa saavuttaaksemme voiton toisensa jälkeen, vaikka vihollisemme onkin väkevä. Meidän ei ole taisteltava ainoastaan lihaa ja verta vastaan, vaan valtoja, pimeydessä hallitsevia maailman valtiaita vastaan ja pahoja henkiä vastaan. Mutta sittenkään meidän heikkojen ei tarvitse peljätä. Älä pelkää, Jumalan lapsi, vaikka täältä seuroistakin palatessasi sielunvihollinen olisi jo kotikynnyksellä saarnaamassa. Tulitko yhtään paremmaksi, vaikka sinä kolme heinäpäivää kulutit seuroissa. Siellä saattaa olla muitakin kiusauksia vastassa. Mehän olemme kokeneet, että mitä lämpimämmät seurajuhlat, sitä raskaammat koettelemukset ovat edessä. Omassa itsessämme ei ole voimaa niitä kestämään, mutta taivaan voimilla jaksamme taistella. Siksi huokaamme, kun vihollinen hyökkää päällemme: Herra Jumala, auta minua näistäkin kiusauksista. Näin jatkuu sota.

Emme saa tehdä aselepoa, ennen kuin savimajan purkajat tulevat ja pääsemme kuolemaa virran yli, rakkaat veljet ja sisaret. Silloin vihollisen kynnet heltiävät. Saamme laskea aseemme ja enkelit saattavat väsyneen Kristuksen sotilaan sisälle. Suuri Golgatan sotasankari Jeesus on lävistetyin käsin vastaanottamassa. Hän laskee voittokruunun kulmillesi. Silloin alkavat suuret rauhan juhlat. Niissä juhlissa ei sanota hyvästejä, eikä niistä koskaan palata kotikiusauksiin, eikä siellä tarvitse kerjätä enää syntejäkään anteeksi, veljet ja sisaret rakkaat. Minun tekee mieleni tällä eron hetkellä saarnata teille, matkaystävät, synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Niin, sille laitimmaisista laitimmaisimmallekin ne ovat anteeksi annetut. Priiskukoon kallis sovintoveri elämää antavana voimana jokaiseen sydämeen ja lämpimänä puhallelkoon lounatuuli näihin taivaan yrtteihin, näihinkin moniin vastapuhjenneisiin Saaronin liljoihin, että ne raukat jaksaisivat täällä kylmässä pohjolassa vielä vähän aikaa kukkia ja olla Kristuksen tuoksuna. Jumala siunatkoon teidän matkanne loppuun asti, rakkaat ystävät. Kyllähän se piru teille saarnaa: Sinulle tulee vielä vahinko matkalla. Voi, voi kun Herra on sinut käteensä pyältänyt, ei hän heitä pois. Profeetta Jesaja vakuuttaa: niin kuin paimen on hän kaitseva laumaansa, kokoo karitsat syliinsä ja kantaa heitä helmassansa. (Jes. 40:11 ): Herra Jeesus kantaa meitä helmassansa kotiin. Ellet jaksa tästä yleisestä saarnasta uskoa, tartu veljesi kaulaan ja kysy häneltä, vieläkö armo sinullekin kurjalle riittää. Ja jollei yksi kysyminen auta, saata kysyä toisenkin kerran ja kolmannen, niin kauan että sydämesi sulaa.

Vaarallisimpia, eksyttäviä henkivaltoja ovat meidän tiellämme ne, jotka lähestyvät lammasten vaatteissa. Niitä ei tahdo pahoiksi hengiksi erottaakaan, kun ne ovat haikeita ja hartaita ja matkivat vielä kristittyjä. Siksi apostoli neuvookin: Niin seisokaa vyötetyt kupeista totuudella ja vanhurskauden rintaraudalla puetut ja jalat valmiiksi kengitetyt saarnaamaan rauhan evankeliumia. Niin evankeliumin työhön jalkamme kengitettiin uudestisyntymisemme ihanana päivänä. Mutta minun täytyy tunnustaa, että me vanhat olemme kovin kehnoja varsinkin kotipappeina. Saarnatkaa minullekin velttoutta ja laiminlyöntejä tässä suhteessa anteeksi.

Ja jos joku teistä on yhtä kehno kuin minäkin, saarnaan vuorostani sinulle kaikki kotiheikkoutesi anteeksi Jeesuksen kalliissa veressä. Meillä on niin ravistunut tämän uskonastia, ettei ole liikaa, vaikkapa joka hetki saarnattaisiin syntien anteeksiantamuksen ihanaa evankeliumia, rakkaat ystävät. Mutta evankeliumi menee hukkaan ilman uskoa.

Sen tähden ottakaa kaikissa uskon kilpi, jolla te sen ruman vihollisen tuliset nuolet sammutatte. Siis hetkittäin nojaamme uskossa Kristuksen ansioon. Hänestä vuotaa jatkuva armonvirta rasitettuihin sieluihimme. Hänen haavoissaan meillä on jatkuva armovuosi. Tarvitsemme myös elävän taivastoivon. Se on kuin rautalakki päässämme. Ja sanan miekka on jokapäiväisessä kilvoituksessa välttämätön, samoin väärän opin riettaita vastaan. Tarpeellinen taisteluaseemme on niin ikään rukous. Rukoilkaa joka aika kaikella rukoilemisella ja valvomisella hengessä ja siinä
valvokaa kaikella ahkeruudella ja rukouksella kaikkein pyhäin tähden. Kuulemme tässä yhteydessä, miten matalalla suuri uskonsankari, Paavali, kilvoittelee: Ja rukoilkaa minunkin tähteni, että minulle puhetta annettaisiin avoimella suulla rohkiasti puhuakseni ja niin tiettäväksi tekisin evankeliumin salaisuuden. Jeesuksen uskossa omistaminen vie tällaiselle nöyryyden polulle. Se suuri Ristinkantaja meille esimerkiksi alensi itsensä ja otti orjan muodon päällensä.

Tässä evankeliumin julistajan työkin on pitämässä meitä matalina, rakkaat veljet. Oikea saarna ei ole omassa varassamme. Se annetaan taivaasta. Siksi täytyy tällaisten köyhien raukkojen joutua yhteen henkeen ja puhtaaseen veljesrakkauteen. Meidän tarvitsee rukoilla toistemme edestä. Me puhuvaiset miehet kaipaamme eniten esirukouksia. Meillä on omat pirumme tavallisten pirujen lisäksi. Sen tähden pyydän muistamaan minuakin, kun huokauksin armoistuinta lähestytte ja Isän sydämelle kolkuttelette. Matkani ei ole, pitkä enää. Kun kuulette minun nukahtaneen, laulakaa kiitosvirsi tapetun Karitsan kunniaksi. Olen silloin päässyt siihen lepoon, mihin eivät ulotu eriseuraistenkaan pilkkanaurut.

Emme tahdokaan muuta kuin päästä kasvoista kasvoihin näkemään Lunastajaamme. Voi jospa nyt jo saisimme täältä suurista seuroista lennähtää kotiin taivaaseen, ettei tarvitseisi lähteä maisiin kotikiusauksiin: Ja lopuksi, puhujaveljet, mitään raamatunkohtia ei ole lupa puhua väärin, ei lohdutuksen eikä myös neuvon ja nuhteen sanoja. Se on uskollinen palvelija, joka oikealla ajalla antaa oikean osan kullekin.

Tekee mieleni sanoa vielä pari rakkauden lämmintä sanaa teille, rakkaat sisaret ja veljet, jotka olette näistä seurakuntakokouksista niin paljon vaivaa nähneet. Vihollinen on aina tällaisia taivaan valtakunnan puuhia vastaan. Se on voinut järjestää teille monia kiusauksia. Mutta hyvin olette kaikesta suoriutuneet. Sillä tänne tuli se kiusattujen suuri ja kiusattu ystävä, Herra Jeesus. Hänen luonaan olemme kylmää sydäntämme lämmitelleet. Kiitos teille väsymättömille martoillekin rakkauden palveluksestanne. Herra vaivanne palkitkoon!

Robert Vepsäläinen
Päivämies 9.8.1979

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 21 Joulu 2018, 06:03


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 5 viestiä ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia