Kirjoittaja Taavetti » 11 Tammi 2011, 19:49
Lihan työt ja Hengen hedelmät
Lihan töistä sanotaan: "Mutta lihan työt ovat julkiset kuin on huoruus, salavuoteus, saastaisuus, haureus, epäjumalain palvelus, noituus, vaino, riita, kateus, viha, tora, eripuraisuus, eriseura. Pahansuomuus, murha, juopumus, ylönsyömyys, ja muut sen kaltaiset." Lihan töitä harjoittavaa ihmistä Jeesus kehotti välttämään, ja tuntemaan heidät hedelmistään. Hyvä puu ei kanna häijyjä hedelmiä, eikä häijy puu hyviä hedelmiä. Pahat puheet, joita Galatiassakin oli, olivat epäilemättä rakkaudettomia, jotka kohdistuivat ennen rakastettuun Paavaliin. Kun seuraamme Paavalin suhtautumista puheisiin, huomaamme, ettei hän koskaan kostanut pahaa pahalla, vaan neuvoi kärsivällisesti ja ymmärtäen.
Paavali sanoi: he ovat käännetyt pois totuudesta vieläpä, kaikkinaisiin turhiin juttuihin, joihin sisältyivät polviluvutkin. Vaikka Paavali rakasti heitä, hän ei kuitenkaan, rakkauden kustannuksellakaan salannut heiltä totuutta, vaan sanoi: te olette Kristuksen kadottaneet, minun pitää teitä vastauudesti synnyttää, että Kristus teissä jonkun muodon saisi.
On huomattava, että sen jälkeen, kun ihmiset antoivat itsensä ympärileikata, he kadottivat rakkauden, ei ainoastaan Jumalaan, vaan myös Jumalan lapsiin. Ihmisille tuli väärä kiivaus, josta oli seurauksena toisten ihmisten "pureminen" ja "syöminen", josta Paavalin täytyi sanoa, että jos te sitä harjoitatte, niin te tulette toinen toiseltanne syödyksi ja purruksi. On merkille pantavaa, että tuo kaikki on maailmasta ja inhimillisen viisauden tuottamaa. Siksi Paavali opetti korinttolaisillekin korkeamman tien, rakkauden, joka on Hengen hedelmistä ensimmäinen. Sillä rakkaus tuo ilon, rauhan, pitkämielisyyden, ystävyyden, hyvyyden, uskon, hiljaisuuden ja puhtauden. Näiden kohdalla ei puhuta monikossa, vaan on vain yksi kokonaisuus, jota vastaan ei ole lakia, vaan lain täyttymys. Paavali kirjoitti korinttolaisille samasta asiasta: "Mutta nyt pysyvät usko, toivo ja rakkaus, nämä kolme, vaan rakkaus on suurin niistä." 1. Kor. 13:13.
Usko tekee työtä rakkauden kautta, joka tulee rakkaan Isämme kunniaksi, Hänen rakkaassa Pojassaan. Kun Jumala saa meitäkin, viimeisen pahan ajan lapsia kuljettaa ja hoitaa, pitäen ja pysyttäen meitä rakkaudessaan, tunnemme aina alamittaisuutemme. Emme kykene osoittamaan toista sormellamme, vaan toteamme, kuten Paavali aikoinaan: minä, joka olen syntisistä suurin. — Jokainen pitäköön toista parempana kuin itseään, ja ennättäkää toinen toisellenne kunniaa tekemästä. Kun Jumala aikoinaan puhui lihan töistä, joita ihmisten maailmassa tehtiin, Hän sanoi: "Kuusi on, joita Herra vihaa, ja seitsemää kauhistuu hänen sielunsa. Ylpiät silmät, petollinen kieli, kädet, jotka vuodattavat viatonta verta. Sydän, joka vahingollisia ajattelee, jalat, jotka ovat nopiat pahuuteen juoksemaan. Väärä todistaja, joka valhetta tuottaa, ja se, joka saattaa riidan veljesten välille."
Rakkaat, kun ajattelemme näitä kaikkia, joudumme ajattelemaan vakavasti omaa kohtaamme. On suurta, että saamme olla rakkauden kohde, joka, kuten Pietari sanoo, peittää paljon rikoksia. Kun Jumala saa hoitaa meitä, kuten edesmenneitäkin, emme saa olla pöyhkeitä, itsestämme liian paljon pitäviä, itse tietäviä, emmekä teeskenteleviä. Olemme Hänen armostaan se, mikä olemme, sillä Hänen armonsa ei ole kohdallamme tyhjä ollut.
"Että siis meillä suuri ylimmäinen Pappi on, Jeesus Jumalan Poika, joka taivaisiin mennyt on, niin pysykäämme siinä tunnustuksessa. Sillä ei meillä ole se ylimmäinen pappi, joka ei taida meidän heikkouttamme armahtaa, vaan se, joka kaikissa kiusattu, niin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Sen tähden, käykäämme edes uskalluksella armoistuimen tykö, että me laupeuden saisimme, ja löytäisimme silloin armon, kuin me apua tarvitsemme." Hepr. 4:14–16.
Kun emme ole alkuunkaan voineet itseämme auttaa, emmekä vapahtaa kuolemasta, on ollut joka päivä eläminen Hänen armostaan, uskominen syntimme anteeksi Herramme Jeesuksen nimessä ja veressä. Siinä pitää matka ja tie oleman, jota käydään, ja jolta ei tyhmäkään eksy. Nyt on otollinen aika ja autuuden päivä. Synnit ovat anteeksi annetut Jeesuksen nimessä ja veressä. Usko ja ole turvattu! Amen.
Muistakaa rukouksin, vähin Jumalan lasten joukossa
E.Tornberg
Päivämies 25.10.1972
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4