VL-FOORUMI

Keskustelupalsta vanhoillislestadiolaisille ja uskostamme kiinnostuneille. Ylläpitäjinä vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä.
Tänään on 18 Tammi 2019, 08:32

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 5 viestiä ] 
Kirjoittaja Viesti
ViestiLähetetty: 28 Helmi 2010, 15:50 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6936
Paikkakunta: Suomenselkä
Päivämies N:o 38 — 1961 Torstaina syyskuun 21 päivä

Muutamia piirteitä Juhani Raattamaasta saarnamiehenä

Juhani Raattamaan, Laestadiuksen lähimmän, ja myös tärkeimmän työtoverin, elämästä olen jo tänä merkkivuonna kirjoittanut toisessa yhteydessä, nimittäin SRK:n kevätjulkaisussa, "Kointähti." Tästä syystä en käy toistamaan niitä ajatuksia, jotka tuossa muistokirjoituksessa esitin. Toivoisin vain hartaasti, että kaikki kristityt ja kristillisyyden tutkijat ja tukijat, jotka eivät vielä ole "Kointähteä" lukeneet, tilaisivat sen nyt heti. Käytetäänhän tämän julkaisun myynnistä tulevat varat taloudellisesti heikossa asemassa olevien kristittyjen opiskelijoiden tukemiseen. Tällaisia vaikeuksia pelkäämättömiä nuoria ystäviä on yksistään Helsingissä ja Oulussa ilahduttavan paljon.

Raattamaan uskonkäsitystä leimaa joka suhteessa evankeliumin henki. Niin kuin hän uskoo, niin hän myös saarnaa. Tätä johtopäätöstä ei saa kuitenkaan niin käsittää, että Raattamaan saarnoista ja kirjeistä, joihin tämä artikkeli nojaa, puuttuisi kokonaan Jumalan valtakunnan työssä niin välttämätön parannuksen sana. Otettakoon näyte saarnasta, josta nähdään, millainen on se julistus, jolla pyritään lohkomaan kappaleita "maailman kylmästä kalliosta." Näin Raattamaa saarnaa: "Ei Jumala anna ylön kauan itseänsä pilkata, silloin kun te vähimmän luulette, niin rangaistus lankee päällenne. Kirves on jo pantu hedelmättömäin puitten juurelle. Kyllä Jumalan käsi viekkaimmat varkaat ja huorat kiinni ottaa, jos ette tee parannusta pikaisesti.
Malttakaa mielenne ja tuntekaa teidän kallis etsikkoaikanne, ennen kuin iankaikkisuuden pimeä yö teitä käsittää. Nouskaa ylös unesta, ja tuntekaa teidän kauhea epäuskonne älkääkä pitäkö itseänne mahdottomina Jumalan armoon, sillä Jumalan isänsydän halkee laupeudesta, ja Hän tulee juosten teidän kaulaanne. Malttakaa ainoastaan mielenne te tuhlaajapojat ja tyttäret; ettekös näe, että kristityt nautitsevat iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä. Malttakaa mielenne, ennen kuin palatte Jumalan vihan tulessa; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois.


Lainatusta näytteestä saatetaan ensinnäkin todeta, että Raattamaa saarnaa, parannusta epäuskoisille kuulijoilleen, kuin konsanaan hänen opettajansa Lars Levi Laestadius. Julistuksessa on sama tinkimättömyys, ja vieläpä samat äänenpainotkin, kuin Laestadiuksen parannussaarnoissa. Hedelmättömät puut heitetään tuleen! Iankaikkisuuden pimeä yö yllättää! Etsikkoaika on pikaisesti ohitse! Pyhän Jumalan kirous on loppumaton, jos evankeliumia ei uskota.
Mutta tähän toteamukseen on heti lisättävä, että silloinkin, kun Raattamaa saarnaa herätystä, hänen julistuksessaan soi evankeliumin ääni. Saarnamies kehottaa kuulijoitaan malttamaan mielensä, ja kirkastaa esille sen Isän rakkauden, jonka "sydän halkee laupeudesta." Hän ikään kuin itsekin juoksee katuvien tuhlaajalasten luokse, ettei vain yksikään kalliisti ostettu sielu joutuisi kadotukseen.
Kristillisyyden historia kertoo jotakin samanlaista, monista evankeliumin työmiehistä jotka ovat, joko Raattamaan eläessä, tahi hänen kuoltuaan, liikkuneet sananpalvelijoina. Niinpä Amerikan vanhat matkaystävät muistelivat, että Leonard Typpö saattoi Jumalan etsivää rakkautta kirkastaessaan heittäytyä polvilleen epäuskoisten sanankuulijoiden eteen.

Raattamaa on — sehän oikeastaan jo sanottiinkin, evankeliumin julistaja, saarnamies, joka tuntee varsinaiseksi tehtäväkseen julistaa Jumalan valtakunnan evankeliumia. Näin hän työtänsä tekee: "En muuta, mutta toivotan onnea Kristuksen seurakunnalle siellä ja täällä, ja että puhtaana evankeliumi saarnattaisiin köyhille pohjolaisille tällä viimeisellä ajalla. Rohkaiskaamme aina meitämme uskomaan tämä ääni, joka kuuluu Siionissa, että syntimme ovat anteeksi annetut Jeesuksen nimessä, sillä Hänen verensä on vuotanut syntien anteeksiantamiseksi.
Harvat kyllä ovat siellä ja täällä, jotka totisella sydämellä saarnaavat parannusta ja syntein anteeksiantamusta. Ei kuitenkaan tämä suloinen ääni ole vielä vaiennut Herran seurakunnassa , ja me toivomme, että Herra puhaltaa opetuslastensa päälle, ja antaa uuden vahvan hengen, ja päästää kielen siteen vallallensa saarnaamaan Herran otollista vuotta, ja julistamaan rauhaa rauhan lapsille." Sisällyksensä puolesta aivan vastaavanlaisia kohtia voitaisiin Raattamaan saarnoista ja kirjeistä ottaa runsaasti. Niissä kajahtaa usein tuo, niin tuttu ja lohdullinen kehotus: "Olkaa nopiat syntiä anteeksi saarnaamaan!"

Evankeliumin salaisuuden käsitettyään Raattamaa näki aina selkeästi, että vaarallisin kaikista "paheista" on lakihenkisyys. Hän joutuikin elämässään taistelemaan "velvollisuusoppia” vastaan. Milloin hänen oli annettava isku kohti Muoniota, milloin Kittilää. Raattamaa on erään kerran taas saanut kirjeen Muoniosta. Kirjeessä on kerrottu "kylmästä tuulesta", joka uhkaa Jumalan lasten vapautta. Raattamaa vastaa päättäväisesti:
"Te Kristuksen valtakunnan miehet ja Herran Seepaotin enkelit: astukaa ulos maailman valtakunnalle julistamaan lain kiroukset, sillä laki on pantu jumalattomille, ja nuhdelkoon Pyhä Henki teidän suunne kautta vanhurskasta maailmaa epäuskon ja tuomion tähden. Maailma tahtoisi hajottaa ja särkeä viinimäen aidan; mutta astukaamme särjettyin paikkain eteen, koska mies on löydetty Taavetin suvusta, joka pani aidan, ja itse seisoi veräjällä Herran edessä veripunaisessa puvussa, sanoen: "Se on täytetty," mitä Jumala vanhurskaudessaan vaatii. Seisokoot viinamäen työmiehet Herran edessä veräjällä, etteivät lain kiroukset kuuluisi Herran seurakunnassa.”

Niin kauan kuin laki pysyy synnin paljastajana ja kurittajana Kristuksen tykö, se suorittaa Jumalan sille määräämää työtä. Mutta samalla hetkellä, kun ihminen lähtee etsimään ansiota ja autuutta lain noudattamisesta, laki muuttuu armon viholliseksi, turmiovallaksi, sielunvihollisen työvälineeksi. Uskovien elämää laki ei ohjaa. Ei laki, vaan Kristuksen rakkaus on se voima, joka kristittyjä johdattaa "armohuoneen" vapaina lapsina palveluksen työhön.

Tässä yhteydessä on selvyyden vuoksi sanottava, että "neuvon, nuhteen ja kurituksen sana", joka on tarpeen kristitylle, kuuluu Raattamaan opetuksen mukaan evankeliumiin, eikä suinkaan lakiin. On mielenkiintoista ja yllättävää, että suomalainen Luther-tutkimus on myös osoittanut, kuinka Jumalan lapsen elämää ei säädetä lailla, vaan Hengellä, joka uskovia johdattaa vapauteen ja totuuteen.

Edellä lainatuista saarna- ja kirjenäytteistä on jo käynyt ilmi, kuinka Raattamaan vanhurskauttamisoppiin kuuluu elimellisesti ja erottamattomasti myös opetus pyhien yhteydestä eli seurakunnasta. Kristuksen seurakunta, tahi sen edustajat julistavat "elävää sanaa", joka Pyhän Hengen voimasta herättää yksityisen sanankuulijan sydämessä vanhurskauttavan uskon.
Sama asia voitaisiin lausua näinkin: Raattamaa neuvoo Lutherin tavoin herännyttä ihmistä Jumalan seurakuntaan, jossa hän, omantunnon taakkojen vaivaama ihminen, saa kuulla evankeliumissa Kristuksen oman äänen. Raattamaa ei lakkaa kirkastamasta seurakunnan merkitystä ja avainten valtaa. Hän kirjoittaa mm. näin: "Mutta ne saarnamiehet, jotka oven kautta ovat tulleet seurakuntaan ja ovat Pyhän Hengen saaneet, niillä ovat taivaan avaimet, ja ne seurakunnan kanssa yhdistettyinä avaavat ja sulkevat. Olkaa siis valmiit syntiä anteeksi antamaan, Jumalan palveliat, Jumalan puolesta Jeesuksen nimessä, mutta hitaat sitomaan, sillä ei Kristus hylkää morsiantansa kaikkinaisten syitten tähden.
Sana seurakunnalta saarnattu, pitää saaman vähän aikaa vaikuttaa, kukatiesi rikollinen alentaa itsensä, ja ottaa uskolla vastaan syntein anteeksisaamisen seurakunnalta. Mutta ne uskon tunnustajat, jota erkaantuvat Kristuksen laumasta, sen tähden että Kristuksen ies, ja hallituksen muoto on heille sopimaton, ne sanovat luopuvansa pois ihmisistä, ja uskaltavat sanaan, mutta jos sinä oikein ymmärrät Jumalan sanan, niin sana sitoo sinut seurakuntaan."

Kun Laestadiuksen veljenpoika, nimismies Ragnar Laestadius kuoli v. 1871, Raattamaa todisti pois kutsutusta ja hänen sieluntilastaan haudan äärellä: "Herra avasi hänen silmänsä näkemään Kristuksen seurakuntaa, joka on pyhäin ihmisten yhteys. Hän oli Raamatun oppinut, mutta hän halusi kuulla evankeliumia kristittyjen suullisella saarnaamisella. Hän pani noutamaan vanhan Juho Keskitalon kuuden penikulman päästä, jolle hän tunnusti itsensä suureksi syntiseksi ja otti vastaan syntien anteeksiantamuksen Jeesuksen veressä.

Se oli kallis todistus. Sellaisen mekin, matkaystävät, tarvitsemme. Sellaisen olemme jo saaneet, kun olemme ahkeroineet uskoa omat syntimme anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä, ja tahdomme jatkuvasti tehdä matkaa köyhän ja halveksitun Jumalan ostolauman kanssa.

Kullervo Hulkko
Päivämies, 1961, syyskuun 21 päivä

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 24 Maalis 2011, 09:06 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6936
Paikkakunta: Suomenselkä
Neuvon nuhteen ja opetuksen sanoja

Juhani Raattamaan kanssapuhe kristillisille seurakunnille

Helmikuun 28 päivänä 1854.
Tässä on myös varoituksia huolimattomille.
Armo ja rauha lisääntyköön kaikille katuvaisille ja uskovaisille ylhäältä valkeuden Isältä.

Koska minä en tiedä, jos minä saan armon ajassa suullisesti teitä kaikkia puhutella, joiden läpi minä olen vaeltanut. Niin minä muistutan kaikkia, jotka meidän Herramme Jeesuksen ilmestystä odottavat, että he valvoisivat ja ennen kaikkia uskoisivat, meidän Herran Jeesuksen päälle. Sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä, jolloin ihmisen poika tulee, ja koska Hän tulee, löytäneekö Hän uskoa maan päältä?

Sen tähden saarnatkaa uskoa katuvaisille ja nuhdelkaat urhoollisesti epäuskon ja oman vanhurskauden perkelettä, sillä nämä kauniit perkeleet avaavat muille perkeleille tien sydämiin, niin siis teidän vihollisenne perkele käypi ympäri niin kuin kiljuva jalopeura, sillä te vastaan seisokaa, vahvat uskossa. Ja koska päälle kantaja teidän päällenne kantaa, niin katsokaa uskon alkajan ja päättäjän Herran Jeesuksen päälle, niin Hän vastaa teidän puolestanne ja sanoo: Se on täytetty! Se merkitsee että, laki ja raamattu on täytetty! Ja katuvaisten ja uskovaisten velka on maksettu ja päälle kantajan suu on kiinni tukittu ja verinen risti on velkakirjan päälle vedetty ja Pyhänhengen todistus on annettu ja orjantappuroilla kruunattu kuningas on kirkastettu ja rakkauden merkit on näytetty, joita Hän ruumiinsa päällä iankaikkisesti kantaa.

Valvokaa siis! Vaan ennen kaikkea, uskokaat että aina saisitte nähdä niitä rakkauden merkkejä, joita se hyvä paimen on saanut sotiessaan suden ja sen julman lohikäärmeen kanssa Golgatan mäelä. Nämä rakkauden merkit todistavat, ettei synnin tulvat eikä maailman vedet saattaneet sitä tulta sammuttaa, joka paloi pääkallon paikalla Siionin tyttären kuninkaan sydämessä. Tahdotkos vielä uskotonna elää, sinä Siionin tytär Pohjanmaalla? Sinä olet saanut kuitenkin rakkauden merkkejä, vaikka sinä olit muinoin yksi hävytön huora, joka juopuneena makasit Baabelin porttien helmassa, jonka rintoja sinä - myös olet imenyt sinun nuoruudessasi. Muista nyt nuoruutesi aikaa sinä Siionin tytär, jonka Jumalan poika on puhdistanut ja iankaikkisen rakkauden merkin sinun sydämmeesi lukinnut! Ihmettele nyt ja levitä sinun sydämesi sinä kunniatoin, joka kuitenkin kunnialliseksi olet tullut, että sinä olet kihlattu Drottningiksi kuningasten kuninkaalle ja Herrain Herralle. Kuitenkin ole uskollinen ja uskovainen kuolemaasi asti, ettei kenenkään sinun kruunuasi ottaisi sinulta pois.

Minä sanon myös niille, jotka uskoa tunnustavat, ja kuitenkin sydän on epäuskolla täytetty.
Heitä tutaan kuitenkin heidän hedelmistänsä, sillä epäuskon sikiät tulevat näkyville, joka on suusta ulos tuleva itseys ja Parhaan kristityn luulo itsestään; hän jota hän itse ei tunne, siinä pimeydessä, jonka salattu epäusko myötänsä tuopi.

Kyllä nämät sen tähden luulevat, että heillä on kirkas omatunto, vaikka kateuden vaikutuksetkin ovat heille tuntemattomat ja itseviisaus tulee myöskin suusta, kun kristityt vaativat parannusta vioista, ja armolla avonaista sydäntä. Mutta kuitenkin vaativat ja saarnaavat lujat velvollisuudet eläviltä kristityiltä, ja vahtaavat, että he jonkun hiiren saisivat, ja sydän heillä on uskotoin että ei he usko monta kristityiksi, mutta itse kyllä luulevat autuaaksi tulevansa, vaikka eripuraisuuskin on luvallinen synti. Paljon on myös muutakin pimeyttä semmoisessa kristillisyydessä, joka oman vanhurskauden ja epäuskon kautta on lain voimassa eli orjallisessa sielun tilassa, vaikka vielä joskus armonkin tuntevat, kuitenkin puolinaisella sydämellä ja puolinaisessa sydämen uskossa on puolinainen valkeus ja puolinainen vanhurskaus näkemään syntiä. Nyt jos ne, joita jonakin pidetään, joutuvat tähän edellä mainittuun sielun tilaan, niin ne matkaan saattavat eriseurat, sillä vaikka Johannes heitä tuntee, ei kuitenkaan tunne kaikki hänen opetuslapsensa, sen tähden täytyy Johanneksen huoata heidän tähtensä! Oi jospa ne julki tulisivat! Joh. 2:19.

Pyhä Paavali selittää Galatalaisille, mikä vika niissä oli, jotka tulivat Paavalin uskon saarnaa vastaan, ja tahtoivat seurakunnan kääntää pois
uskosta, etsimään vanhurskautta laista ja niistä pyhistä velvollisuuksista, jotka Mooseksen kautta olivat annetut.

Ei kuitenkaan näillä velvollisuuden saarnaajilla ollut ainoastaan se tarkoitus, että saattaa seurakuntaa oikialle. Vaan he tahtoivat voittaa Galatalaisten rakkautta, ja kääntää niiden sydämet pois Paavalilta, joka saarnasi sitä vanhurskaudesta, joka tulee uskosta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen päälle. Mutta ei Paavali j saarnannut kuolleesta uskosta, niin kuin tämän aikaiset suruttomat ja kirjanoppineet tekevät, vaan Paavali saarnasi Elävästä uskosta josta tulee henki ja elämä ja hengen hedelmä on rakkaus, jota myös laki vaatii, mutta ei laki vaikuta rakkautta, vaikka se sitä vaatii. Kuitenkin pitää lakia saarnattaman suruttomille herätykseksi ja Evankeliumia uskosta pitää meidän saarnaaman, kun laki on ensin täydellisesti selitetty ja saarnattu. Nyt jos ei käytettäisi päästöavaimia, niin kuin sideavaimiakin, niin ei pääsisi vangit irti, ja kuitenkin pitää saarnattaman vangeille lunastusta ja sidotuille pääsemistä ja sokeille näkönsä jälleen saamista.

Kuitenkin täytyy Johannes Kastajan edellä käydä ja huutaa kyykäärmeen sikiöille, jos tie pitää tulemaan Herralle Jeesukselle. Ei kuitenkaan Johanneksen sanankuulijoille tule reikää sydämiin, ennen kuin Elämän pääruhtinaan veri vuoti. Ei myöskään kalliot haljenneet Siinain vuoren jylinästä, mutta Golgatan mäellä ovat kalliot haljenneet. Sen tähden ei saata sydämet tulla särjetyiksi, ennen kuin saadaan nähdä, kuinka Jumalan Karitsa henkensä antaa, mutta ei yksikään saata nähdä ilman uskotta, sen tähden pitää voimallisesti saarnattamaan uskosta Johanneksen opetuslapsille, että he vihdoinkaan uskoisivat, ja niin saisivat nähdä sitä Jumalan Karitsaa, joka pois ottaa maailman synnit, josta ne ennen ovat Johannekselta kuulleet. Mutta nyt löytyy semmoisia hurmanhenkiä, jotka soimaavat Johannesta lain saarnaamisesta, mutta ei Pyhä Paavali soimannut, vaikka hän näki, että Johanneksen kasteella kastetut olivat tietämättömät pyhästä hengestä, apostoli tiesi, että ei hänen uskonsaarnansa olisi vaikuttanut, heille Johannes olisi edeltä saarnannut. Ei myöskään sovi lain saarnaajan soimata uskon saarnaajaa. Ja elävän uskon saarnaaja on se, jonka sanankuulijat saavat pyhän Hengen, niin kuin Pietarin sanankuulijat Korneliuksen huoneessa, joka tohti saarnata niin voimallisesti kastamattomille pakanoille,

että Jeesuksesta kaikki profeetat todistavat, että jokainen kun uskoo Hänen päällensä, pitää Hänen nimensä kautta synnit anteeksi saaman. Vaikka Pietari, eikä muut apostolit ole saarnanneet ainoastaan evankeliumia, vaan lain ja evankeliumin, kuitenkin laki niille, joille laki tulee, ja evankeliumi niille, joille se tulee.

Ei kuitenkaan tässä meidän kristillisyydessä yksikään saarnaa ainoastaan lakia, vain lain ja evankeliumin. Kuitenkin saarnaavat muutamat enempi lakia ja muutama enempi evankeliumia, ja uskosta meidän Herran Jeesuksen päälle. Kuitenkin pitäisi he yhteen sopia, seisoa lujasti eriseuraisuuden perkeleitä vastaan, sillä juuri niistä saarnamiehistä, joita jonakin pidetään, tahtoo vihollinen repiä eripuraisuuden rakentajat, muutamia, niin kuin se on tapahtunut itäsyrjässä tätä kristillisyyttä.

Kuitenkin pitäisi kaikkien kristillisyyden rakentajain saarnaamaan koko Jumalan sanan, täydellisen lain ja täydellisen evankeliumin. Ja totisesti pitää meidän myös niin sitomaan syntiin katumattomia ja Jeesuksen ristin vihollisia, kuin myös syntiä anteeksi antamaan Jeesuksen nimen ja veren kautta katuvaisille ja uskovaisille, mutta uskottomille ja pelkureille on osa tulisessa järvessä.

Vieläkin sanan sanon kaikille kristillisyyden patsaille: Jos päästöavaimia ei viljellä samalla voimalla, kuin sideavaimia, niin epäusko ja omanvanhurskauden perkele pääsee herraksi tulemaan, ja vajottaa viimein helvettiin katuvaisiakin. Eikä jaksa yksikään sotia syntiä vastaan ilman Elävää uskoa, niin kuin kirjoitettu on: meidän uskomme on se voitto, joka maailman voittaa. Joh. 5: 4. Ja ennen kaikkea ottakaat uskon kilpi, niin myös muut Jumalan sota-aseet, että voitte perkeleen kavalia päällekarkauksia vastaan, ja aina valvokaat ja rukoilkaat, ettette kiusaukseen lankeaisi.

Apostoli sanoi, laittakaat pelvolla ja vapistuksella, että te autuaaksi tulisitte. Ei kuitenkaan ole apostolin tarkoitus, että kristittyin pitäisi rääkymän lain orjuuden alla, vaan että heidän pitäisi valvomaan ja aina rukoilemaan. Sillä hän sanoo toisessa paikassa: Mitä teidän vielä pitäisi pelkäämän, sillä ette ole saaneet orjuuden henkeä, että teidän vielä pitäisi pelkäämän, mutta te olette saaneet valittuin lasten hengen, joka meissä huutaa: Abba, rakas Isä. Ja profeetta sanoo:

älä pelkää Siionin tytär, sinun kuninkaasi tulee, ja kuningas on tultuansa vahvistanut profeetan ennustuksen, koska hän sanoo: älä pelkää piskuinen lauma teidän Isällänne on hyvä tahto antaa teille valtakannan.

Ja kaikkein suurimpain vaivain alla käskee itse Herra Jeesus iloita ja riemuita Hänen lapsensa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaassa, mutta uskottomat sydämet eivät saata itkeäkään, kuinka he sitten saattavat iloita?
Niin siis valvokaat minun rakkaat veljet ja sisaret, vaan ennen kaikkia uskokaat meidän Herran Jeesuksen päälle, mutta, nyt iskee epäuskon perkele rintarynnäkön vastaan, sillä hän tietää, että Jumalan Karitsan veri tippuu uskovaisten sydämiin, ja se on hänelle kuolettavainen myrkky.

Mutta kyllä perkele vahvistaa suruttomille ja Jeesuksen ristin vihollisille sitä uskoa, että Jumala, on armollinen, koska he katumuksen tekevät. — Mutta heränneille, jotka tuntevat syntinsä ja Jumalan vihan tunnossaan, niitä vihollinen estää uskomasta, jotka pitäisi uskomaan; jos herännyt ei usko vastoin oman vanhurskauden perkeleettä, niin menevät helvettiin, heränneet niin kuin suruttomatkin.

Uskokaa nyt harmiksi viholliselle kaikki, jotka työtä teette ja olette raskautetut, niin teidän sydämenne pääsee itkemään katsellessa sitä verta, joka taivaallisen vanhimman suonista vuotaa, ja uskominen se liikuttaa kaikkein enimmän Jeesuksen sydäntä armahtamaan. Ja Jumalan sanan uskominen ja sydämeen kätkeminen vaikuttaa murheen ja katumuksen, ja uskon kautta saattavat katuvaiset tulla niille paikoille jossa Jumalan Karitsan veri on vuotanut, jos he valvovat ja rukoilevat aina, ja tahtovat luopua maailmasta ja niistä mykistä Jumalista, vaikka muutamat tahtoisivat autuaiksi tulla, se on maailman ja taivaan autuuden, ja sanat kuulevat heille: Joka ei kiellä, se ei ole minun opetuslapseni, sanoo Jeesus. Muistakaamme nyt kaikki, mitä Jeesus sanoo: Suuren vaivan kautta pitää teidän elämään sisälle menemään. Ja se on yksi suuri vaiva, että uskoa syntisenä meidän Herran Jeesuksen päälle, ja tie on myös kaita, joka vie elämään. Kuitenkin on uskovaisilla Jeesuksen ies sovelias. Ja koska emme tahdo muuta tietää, kuin ristiinnaulitusta, niin me myös voitamme Hänen kauttansa, vaikka synnin myrkylliset pistimet tuntuvat lihassa ja veressä, on kuitenkin edesvastaaja Isän tykönä, joka vanhurskas on, Jeesus Kristus, ja Hän saattaa kyllä meidän heikkouttamme armahtaa, sillä Hän on kaikissa kiusattu, kuitenkin ilman syntiä, ja Hän rukoilee Isän tykönä meidän edestämme.

Niin siis sanomme totuudessa: Kuka on joka tahtoo Jumalan valittuin päälle kantaa, Jumala on joka vanhurskaaksi tekee. Kuka on, joka tahtoo kadottaa, Kristus on kuollut, ja hän on myös herätetty ylös, ja on Jumalan oikialla kädellä. Hän on kuitenkin uskovaistensa kanssa Hänen tulemisensa päivään asti, mutta koska Hän tulee, löytäneekö Hän uskoa maan päältä. Kuitenkin on meillä usko, että Pohjanmaalla löytyy Piskuinen lauma, joiden lamput syttyvät palamaan, jos nyt ihmisen aika tulee. Ja minä sanon vielä: seisokaat esiseuraisuutta vastaan ja rakastakaat teitänne keskenänne. Se on Herramme viimeinen käsky, ja kantakaat toinen toisenne kuormaa ja niin Kristuksen lakia täyttäkäät, Amen.

Juhani Raattamaa
Päivämies,
Torstaina heinäkuun 19 päivänä 1956

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 11 Elo 2011, 16:30 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6936
Paikkakunta: Suomenselkä
Matkakertomus 50 (85) vuoden takaa


Joulukuun 23. 1912 lähdin kotoani ja tulin Kuusamon kirkolle, jossa sain tervehtää Ikot Rova -vanhusta; siellä hän muitten Jumalan lasten kanssa siunasi minua matkalle. Niin tulin Taivalkosken kuntaan, Inkeen kestikievariin, jossa olimme Joulun pyhiä ja vietimme juhlaa Jumalan lasten kanssa. Jumala ruokki meitä armonsa voimalla ja Poikansa ansiolla.

Siinä sain vanhus Tobias Kaivolan matkakumppanikseni, jonka kanssa olemme yhdessä matkaa tehneet Jumalan valtakunnan siunaamana. Inkeeltä palasimme takaisin Kuusaman puolelle, ja olimme Jumalan lasten seurassa ensin Kuolinvaaralla veli Kaivolan talossa. Sieltä palasimme taas Taivalkosken puolelle Kostonjärven Hautaniemen taloon. Näistä kaikista paikoista virtaili armon virta, että ilon ja riemun äänet kuuluivat ja aina joku teki parannuksia epäuskosta, josta Jumala yksin olkoon kiitetty ja ylistetty. Torstai-iltana tammikuun 2: pnä 1913 olivat hyvästijättöseurat Sievin torpassa Antti Ronkaisen puolella, ja näin lähdimme veli Ronkaisen kyyditsemänä ajamaan Oulua kohti.

Taivalkosken kirkonkylässä vaihdoimme sitten kyydin, ja niin kestikievarikyydillä saavuimme Ouluun lauantaiaamuna 4. pnä tammikuuta. Siinä viivyimme 8 päivään asti. Siinäkin saimme tuntea Jumalan rakkautta sielussamme, ja oli muutamia, jotka tekivät parannuksen lupauksia, aikoen seurata Jeesusta opissa, elämässä ja kärsimisessä, johon Jumala heitä auttakoon, ja myös kaikkia meitä. Torstaina 9. pnä saavuimme Helsinkiin, Suomen pääkaupunkiin. (Suomen Sodomaan). Siinä oli pieni Herran lauma, jotka Jumala on pelastanut monen pyörremyrskyn keskeltä.

Helsingissä viivyimme 12 vuorokautta. Jumala sielläkin lämmitti omiansa rakkauden tulella, ja vahvisti heitä Poikansa ansiolla. Siinä mekin tulimme virvoitetuksi matkan vaivoista, ja rasitettu henki sai levätä Jumalan rauhan tuntemisessa. Parannuksen tekoääniä matkarikoksista kuului yhdeltä ja toiselta alalta, joku teki parannuksen lankeemuksesta ja myöskin väärästä opista. Oikein tuntui iloiselta kuulla, että oli vielä semmoisia, jotka tarvitsevat tehdä parannuksia. Se todistaa, että Herra pitää vielä evankeliumin valkeutta ihmisten lasten keskellä. Se vain tuntui ikävälle, etteivät ruotsalaiset pitäneet kanssakäymistä suomalaisten kanssa, vaikka ruotsalaisten seassa ei kuulunut olevan monta, jotka eivät suomea ymmärtäisi. Tuo sielunvihollinen koettaa sotkea Herran työtä yhdellä ja toisella tavalla, että saamme virrentekijän kanssa rukoilla: O Jeesus, lainaa viisautta, että välttää pirun kavaluutta, täällä murheen laaksossa voisimme, jne.

21. pnä jätimme Helsingin, ja Jumalan lasten siunaamana saavuimme Hankoon. Sielläkin on jonkun verran niitä, jotka tunnustavat Jeesusta autuudekseen nurjan ja huorintekijän sukukunnan edessä, vaeltaen maailman pilkan ja vainon alaisena. Meidän siellä ollessamme Jumala heitä ruokki ja vahvisti armonsa tunnolla, että uudistivat taas matkaliittonsa verisen armoalttarin edessä. Jumala rakas Isä heitä aina muistakoon ja suojelkoon Poikansa ansiossa, ja lähettäköön aina Noan kyyhkysen tuomaan tuoreita öljypuun lehtiä merkiksi, että kuiva on ja lähellä, ja että kohta saadaan arkista ulos astua uuden maan päälle.

Tammikuun 27. päivänä saavuimme Turkuun, jossa on vähäsen niitä, jotka Jumala on pelastanut monen myrskyn keskeltä. Turun kaupungissa viivyimme helmikuun 4. päivään. Jumalan lapset tulivat iloisiksi, kun saivat vielä kuulla alkuoppia, ja niin tulivat virvoitetuksi ja vahvistetuksi evankeliumin armolla ja Jumalan rauhalla. Helmikuun 4. pnä tulimme Naantaliin ja 7. p:vän aamuna jätimme sille hyvästit. Kahtena iltana saimme pitää siinä seuroja, kansaa oli useita kymmeniä kumpanakin iltana, vaan he näkyivät olevan enin osa aivan siki nukkumassa kuolleessa uskossa ja turhassa toivossa. Olisimme viipyneet enemmänkin aikaa, mutta emme enää saaneet huonetta, sillä huone, jossa pidimme seuroja, oli Vapaalähetyksen rukoushuone, ja heidän saarnaajansa ei enää antanut meille huonetta.

Mutta jäi siihen kaupunkiin toivoa toistaiseksi siinä suhteessa, että on asunto saatavana nuohooja Lindströmiltä. 9: pnä saavuimme Uuteenkaupunkiin, jossa viivyimme 10:teen päivään, ja kahtena iltana pidimme raamatunselityksen, mutta siinä kaupungissa emme löytäneet kuin yhden, joka tunnusti uskoa. Muuten se kaupunki on aivan farisealaisessa hurskaudessa nukkumassa. Sitten tulimme Pyhämaahan Luodon kylään, jossa viivyimme 14 päivään asti, ja pidimme seuroja kolmena iltana. Siinä oli herätettyjä ja työtä tekeväisiä sieluja, heille koetimme selittää vanhurskauttamisen oppia, ja jotkut näyttivät sitä vähän jo rupeavan selittämään, vaikka ei ollut julkista anteeksi pyytäjää, mutta hyvää toivoa jäi, kun työtä jatketaan aivan heti verekseltä. Itse he toivoivat, että tulla kesän aikana. Huone oli kapteeni Jalosella.

Heidät jätettyämme hyvästi, saavuimme Pyhärannalle Santtioon perjantaina 14 päivänä helmikuuta, ja viivyimme 17 päivään, saarnaten Herran nimestä ja taivaan valtakunnasta, ja kehottaen ihmisiä parannukseen ja evankeliumin uskomiseen raamattuin jälkeen, ja ei oman mielikuvituksensa jälkeen. Ihmisistä osa uskoi opin oikeaksi, mutta ei vielä löytynyt kuin yksi mies, joka rohkeni omistaa sen omaksensa. Siunasimme häntä Jumalan rauhalla, niin kuin käsketty on, ja sellainen toivo ja usko meille jäi, että kun työtä tehdään, niin Länsi-Suomeen tulee kaunis, Herran elopelto. Sen tähden tehkäämme työtä rukouksen ja uskon kanssa niin kauan kuin meillä päivä on. 17. päivänä tulimme Rauman kaupunkiin, jossa olimme 20. päivään, mutta emme saaneet seuroja pitää kuin yhtenä iltana, sillä maanantai-iltana emme kerinneet ja keskiviikko iltana emme saaneet väkeä kokoon, kun ei ollut sopivaa huonetta. Jumalan lapsia emme kaupungista tavanneet muita kuin suutari Jalavan vaimonsa kanssa, ja maan puolelta Äyhön vanhan emännän Aleksandra Eskolan.

Heidät jätettyämme hyvästi ja lohdutettuamme Jumalan rauhalla ja syntien anteeksiantamisella, saavuimme Poriin, jossa meidät otettiin ilolla vastaan, ja jossa saimme henkeämme virvoittaa Jumalan rauhan tuntemisella. 25. pnä helmikuuta menimme Eurajoen Kuivalahdelle, ja olimme kolmena iltana koolla sen vähäisen lauman kanssa, mitä siellä on. Vahvistettuamme heitä Jumalan rauhalla, Jeesuksen ansiolla ja hänen ylösnousemisensa voittovoimalla, ja jätettyämme heidät hyvästi Jeesuksen verihaavoihin, tulimme takaisin Poriin, ja viivyimme maaliskuun 3. päivään asti. Sieltä tulimme Tampereelle, ja viivyimme 6:nen päivän iltaan. Neljänä iltana olimme koolla Rauhanyhdistyksen rukoushuoneella, ja niin siunattuamme Herran kansaa ja heiltä siunattuina tulimme Ouluun perjantaina 7. päivänä maaliskuuta. Siellä viivyimme 12:ta päivään ja niin matkustimme Tornioon.

Aadolf K. Suoraniemi
Siionin Lähetyslehti 1913
Päivämies 9.3.1966

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 30 Elo 2011, 13:02 
Poissa
tähtiahkera
Avatar

Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Viestit: 868
Paikkakunta: Oulunseutu
Sanomia Siionista 01.08.1898

Tarvitsevatko kristityt enää tehdä parannusta, koska he ovat jo kerran parannuksen tehneet?
Minä ajattelen, että kristityt tarvitsevat vielä monessa paikassa tehdä parannuksen, koska he tuntevat, että synti, joka heihin tarttuu ja hitaaksi tekee, tahtoo viedä heidän ajatuksiansa maailmaan. Kristityt tarvitsevat parannusta monessa paikassa, esimerkiksi siinä, että he ovat tulleet laiskoiksi tekemään työtä Herran viinimäessä. Eivät he muista enää sitä ensimmäistä rakkautta, koska he olivat vireät tekemään kauppaa leiviskänsä kanssa ja sentähden saavat nyt pakanat mennä rauhassa helvettiin.

Toinen synti, josta kristittyin tarvitsee tehdä parannusta, on maailman rakkaus, joka niin väkewästi pakkaa kristityn sydämeen. Ahneuden perkele on tehnyt pesänsä heidän tuntonsa päälle, jonka kautta tuntonsa on tullut himmeäksi, etteivät he voi eroittaa, mikä oikein ja mikä väärin on jokapäiväisessä elämässä.

Kolmas synti on keveämielisyys, koreus ja huoruus nuoressa väessä, joka tekee muutamia niin sokeaksi, että he menevät vetämään ijestä uskottomain kanssa, vaikka Paavali on sanonut: ”Älkäät vetäkö ijestä uskottomain kanssa." Kristityt tyttäret menevät naimisiin suruttomain ja uskottomain miesten kanssa ja ottamat vasiten maailman ristin päällensä ja kadottavat viimein kruununsa. Muistakaa, muistakaa sitä kallista aikaa, koska taivaallinen Ylka puetti teitä häävaatteisiin! Muistakaa sitä autuaaallista aikaa, jona te makasitte Jeesuksen helmassa ehtoollisessa nojaten päätänne Jeesuksen rintaa vasten, ottaen ympäri Hänen polviaan syntymävaivassa ja halaten Hänen jalkojaan, huutaen: Jeesus Daavidin poika, armahda meitä!" Silloin oli Siionin tytär kaunis, valkea ja punainen, niinkuin ruusu Saaronin laaksossa. Silloin oli Siionin tytär autuas ajassa ja iankaikkisuudessa. Silloin oli se ensimmäinen rakkaus palava.

Mutta nyt on rakkaus jäähtynyt. Kuuletkos Siionin tytär, ensimmäinen rakkaus on jäähtynyt, ensimmäinen rakkaus on loppunut. Jeesus on tullut murheelliseksi sinun tähtesi ja Hän on kuollut monen sydämessä. Mene nyt Maria Magdaleena itkemään Hänen hautansa päälle! Herätä Häntä ylös kutsumuksen kyyneleillä, että Hän virkoaisi jälleen, että sinä pääsisit vielä kerran halaamaan Hänen jalkojaan ja huutamaan ilokyynelillä: Rabboni! Ja pääsisit pitämään häitä niitten kanssa, joitten lamput palavat koska huuto kuuluu: Katso Ylkä tulee, menkäät ulos Häntä vastaan!" Antakaa pestä teidän jalkojanne, te Siionin tyttäret, antakaa Jeesuksen pestä teidän jalkojanne, ennenkuin te menette hääsaliin. Sillä se, joka jo pesty on, ei tarvitse muuta kuin että ainoastaan jalat pestään, niin hän on kokonaan puhdas. Ja te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki. Meillä on se usko ja toivo, että täällä on muutamia Karitsan veressä puhtaaksi pestyjä sieluja, jotka pysyivät kalliimmassa uskossaan loppuun asti." Näin sydäntä särkevällä rakkaudella saarnaa rakas veljemme Laestadius langenneille ensimmäisestä rakkaudesta. Katso L. L. L. Uusi Post. sivu 266—7.
Vaasassa, 20/6 1898. M. K.


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 21 Joulu 2018, 21:27 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Viestit: 3558
hepa kirjoitti:
- -
Kolmas synti on keveämielisyys, koreus ja huoruus nuoressa väessä, joka tekee muutamia niin sokeaksi, että he menevät vetämään ijestä uskottomain kanssa, vaikka Paavali on sanonut: ”Älkäät vetäkö ijestä uskottomain kanssa." Kristityt tyttäret menevät naimisiin suruttomain ja uskottomain miesten kanssa ja ottamat vasiten maailman ristin päällensä ja kadottavat viimein kruununsa. Muistakaa, muistakaa sitä kallista aikaa, koska taivaallinen Ylka puetti teitä häävaatteisiin!
- -
Katso L. L. L. Uusi Post. sivu 266—7.


Laestadius näyttää ajatelleen epäuskoisen aviopuolison ottamisesta samoin kuin vanhoillislestadiolaisuudessa nykyäänkin ajatellaan. Myös Raattamaan kirjeistä löytyy tästä asiaa: "Lihan jälkeen se on, että tehdä naimisia uskottomain kanssa, mutta synnit niille on täälläkin anteeksi todistettu Herran nimessä, kun jälkeen naimisen itkevät onnettomuuttansa." (18.5.1880.)

Internetissä on esiintynyt väitteitä, että vl-opetus epäuskoisen aviopuolison ottamiseen suhtautumisesta olisi aikain saatossa muuttunut. Laestadiuksen ja Raattamaan kannat osoittavat, että opetus on ollut sama koko lestadiolaisuuden historian ajan.

Lutherin selityksen mukaan 1. Moos. 6:ssa mainitun vedenpaisumuksen syy oli se, että uskovaiset miehet ottivat itselleen epäuskoisia vaimoja. Hän paheksui epäuskoisen ottamista aviopuolisoksi seuraavasti: "Nykyaikana on monta, jotka eivät ota vaimoja jumalisen elämän tähden, vaan ainoastaan rikkauden, vallan ja ystävyyden tähden, eikä kysytä sitä, onko mies tahi vaimo kristitty, kun heillä vaan on paljo rahaa. Silloin täytyy monen jättää Jumalan sana sikseen rakkaan vaimon tähden. Niin on mammona koko maailman epäjumala." (Häälahja.) Lutherilla tosin on epäuskoisen aviopuolison ottamisen luvallisuudesta joitakin tulkinnallisempiakin tekstejä.

_________________
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 21 Joulu 2018, 21:27


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 5 viestiä ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia