VL-FOORUMI

Keskustelupalsta vanhoillislestadiolaisille ja uskostamme kiinnostuneille. Ylläpitäjinä vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä.
Tänään on 18 Tammi 2019, 09:16

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 6 viestiä ] 
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: Suviseuroja odotellessa
ViestiLähetetty: 04 Touko 2010, 07:39 
Poissa
vakiintunut
Avatar

Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Viestit: 148
Paikkakunta: kotimökki
Arvi Hintsala muistelee
saarnaaja Ville Pistemaata


Kristityn kodin poikana opin käymään seuroissa. Muistot lapsuuteni ja nuoruuteni ajan seuroista ovat aina mieltä ylentävät: Huoneet olivat aina täynnä kuulijoita, ei vain vanhoja, vaan myös nuoria. Aina istuttiin rauhassa kökisemättä. Sen hyvän tavan vanhempani opettivat. Nuorten joukossa oli aina seliaisia, jotka pitivät järjestyksen.

Saarnamiehiä oli usein kaksi. Molemmat istuivat pöydän takana koko seura-ajan, tai niin kauan, kuin molemmat olivat puhuneet. Saarnojen jälkeen he alkoivat puhutella sellaisia, joita Sana oli satuttanut. Usein puhuttelu kantoi hedelmää. Parannuksen tekijöitä, löytyi. He ottivat synninpäästön sanan vastaan. Tällaista hiljaiseloa kesti monta vuotta. Mutta sitten kylvötyö alkoi kantaa suurempaa hedelmää. Seuroissa saa~toi olla joskus kymmeniä parannuksen tekijöitä. Jumalan tulet paloivat. Jumalan kiitokset kaikuivat. Moni sai uuden virren toiset itkivät, toiset kiittivät. Veren armo lohdutti ja paransi tunnon haavat.

Saarnamiesten joukosta tulee noilta ajoilta rakkaaseen muistoon, silloin vielä nuori puhuja Ville Pistemaa. Hänen saarnansa olivat hyvin herättäviä ja asiallisia. Kuunnellessa jäi aina vaikutelma, että tuo puhe oli nyt sen ja sen Raamatun kohdan selitystä. Joskus näet saarnamiesten puheet voivat olla hyvinkin lennokkaita ja monisanaisia. Mutta kuulija voi jäädä kysymään, että mahtoiko tuo olla luetun Raamatun paikan selitystä.

Ville-veljen selityksiä muistellessa tulee mieleen saarna, jossa hän selitti profeetan ennustusta kuolleista luista. (Hes: 37). Selitys oli niin elävä, että kuulija oli näkevinään, kuinka luut alkoivat liikkua, tulla kokoon ja jänteet kasvaa. Selityksen mukaan jännitys kasvoi, ja Jumalan ihme tuli näkyviin. Aivan henkeä salpasi näky laaksossa tai kedolla: Hienoinen tuulen ääni siellä luitten keskellä liikkui, sitoi jänteet ja liitti luita yhteen, liha kasvoi päälle. Mutta henkeä ei vielä ollut. Silloin Jumala käski ennustaa ja Henki tuli neljästä tuulesta. Selityksessä tuli selvästi näkyviin, kuinka Jumala kokosi hajotetun Israelin ja palautti sen myös epäjumalisuuden kuolemasta, ja antaa sille anteeksiannon.

Mieleni tekee vielä muistella Ville-veljen saarnaa peltoon kätketystä aarteesta. Selityksestä kävi ilmi, että aarteen etsiminen saattoi kestää vuosia. Etsijä voi joutua epätoivoon, kun aarretta ei löydy. Joskus myrsky yllättää tai pimeä, tai nälkäkuoleman väsymys. Pelko täyttää sydämen: Minä kuolen köyhänä ja hukun. Mutta kaiken keskeltä nousee rukous: Auta Jumala: Sinä voit, jos tahdot.

Aika kuluu. Etsijä tekee työtä. Hän etsii ja toivoo. Toivo on sammumaisillaan: Ihme tapahtuu. Silloin se löytyi, kun vuosia sairasta tuntoa kantanut sai kuulla hyvin läheltä puhuttelevan äänen, joka kosketti oikein sydänjuuriin saakka. Se Sana oli Herran käskystä ja voimasta lähetetty. Siinä sanottiin, ettei Herra tule kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen. Sana sattui: Elämän toivo syttyi. Etsijä löysi: Portti aukeni. Oli kolkutettava ovelle, kyselemällä ja pyytelemällä, että saanko minä synnit anteeksi. Jumalan valtakunnan evankeliumi julistetaan Kuninkaan käskystä: Sinun syntisi ovat anteeksi annetut Jumalan Karitsan sovintoveressä. Etsijä sai aarteen pellon mukana, ei peltoa ilman aarretta, eikä aarretta : ilman peltoa. Herra itse on sanonut olevansa siellä, missä hänen omansa ovat.

Myöhemmin minulla oli tilaisuus olla Ville-veljen kanssa yhteisillä matkoilla. Ville oli erittäin huumorintajuinen. Eikä hän aina paljon murhetta kantanut, vaikka ei kaikki oikein onnistunutkaan. Tarkoitan tällä sitä että Ville, kuten useat sen ajan saarnamiehet, eli puutteellisissa oloissa. Matkakorvauksetkaan eivät aina riittäneet matkakuluihin. Kerrankin Ville lähti kanssani viiden päivän matkalle. Hän oli saanut kyytirahan lainaksi. Mutta kotiinpaluutakin varten oli lähtiessä lainattava. Tarvittiin totisesti uhri mieltä ja uskoa Jumalaan, ja Hänen lupaukseensa, että Jumalan valtakunnan mukana annetaan kaikki muukin.

UsEin oli melkoisia matkoja tehtävä jalan, siis apostolin kyydillä. Ei ollut aina edes polkupyörää. Ei annettu karttaa lähetysmatkalle lähdettäessä, eikä tarkkaa ohjetta. Usein oli itse etsittävä seurapaikka ja ilmoitettava ympäristön asukkaille seura-ajasta ja -paikasta. Lupa oli, että sai viipyä siellä, missä näytti olevan sanan nälkää. Jos Jumala antoi jollekin uskomisen armon, saattoi unohtaa oman vaivannäkönsä, ja omakin usko virkistyi. Sai jatkaa matkaa uusin voimin toivossa, että Suuri Ylipaimen kutsuu väsyneen työmiehen lepoon.

Nyt Ville nukkuu Nivalan Järvikylän hautuumaassa. Toivo on toteutunut. Verellä pesty henki lepää kaikista matkan vaivoista, ja pitkällisen ja vaikean sairauden
tuottamista tuskista.

Varmasti Jumalan lapset koko maassa, jopa Ruotsissa saakka, muistavat siunaten Villeä, rakkaaksi tullutta työntekijää.

Arvi Hintsala
Päivämies 9.6.1971


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 05 Touko 2010, 18:11 
Poissa
vakiintunut
Avatar

Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Viestit: 148
Paikkakunta: kotimökki
Saarnaaja Hannes Vesterinen syntyi Paavolassa

Hän asui Haapajärvellä, ja kävi myös Amerikassa. Haapajärveltä hän muutti Paavolan Luohualle, jossa asui kuolemaansa saakka. Hän viljeli omistamaansa Hakalan tilaa. Ajallisestikin häntä koeteltiin. Häneltä, paloi talo, ja karjarakennuskin turmeltui melko pahoin samassa palossa. Hannes-veli rakensi uuden asuinrakennuksen ja myöhemmin navetan.

Parannuksen armon Hannes -veli ja hänen vaimonsa saivat Luohualla v. 1956 pitkänäperjantaina. Sananpalvelijan tehtävään hänet kutsuttiin Karhumaalla, täällä Luohualla. Hänestä tuli nöyrä ja uskollinen Jumalan valtakunnan työmies. Hän liikkui laajalti saarnamatkoilla. Koettelemuksista voisin vielä mainita, että hän sairasteli vakavasti. Olin Hanneksen kanssa yhtä aikaa sairaalassa, jonne Hannes-veli tuli vähän myöhemmin. Sairaalasta hän palasi hyvin heikkona. Hänestä saattoi näyttää varmaan monesti, ettei hän enää parane. Mutta Hannes-veljeä. tarvittiin vielä ja Jumala vahvisti häntä niin, että hän jaksoi liikkua paljon lähetysmatkoilla.

Hannes ei säästänyt voimiaan Jumalan valtakunnan työssä, sillä viimeisellekin puhujamatkalle hän lähti heikossa kunnossa. Hän oli pyytänyt vaimoaan rukoilemaan, että hän vielä tämän matkan jaksaisi tehdä. Tämä matka, jonka hän teki Heikki Treiskin kanssa Kuusamoon, jäi hänelle viimeiseksi. Hän ei palannut enää kotiin, vaan joutui Oulussa sairaalaan ja Siellä Hannes veljen maallinen matka loppui syksyllä 1970. Hän pääsi toivomaansa vanhurskasten lepoon.

Hannes Vesterinen oli useimmiten iloinen, kun hänet tapasi. Mutta oli hänellä murheen aikojakin, vaan hän ei niihin jäänyt. Hän kävi armoistuimen luo niin usein kuin tarvitsi.

Eljas Karhumaa
Päivämies 9.6.1971

'''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''

Juho Päätalo syntyi v. 1875


Paavolan Rankisperällä Päätalossa, missä hän asui kuolemaansa saakka. Hän avioitui Riitta Stiina Kotilan kanssa, ja heille syntyi 10 lasta. Nuorin lapsi syntyi viisi päivää isän kuoleman jälkeen.

Parannuksen armon Juho ja hänen vaimonsa saivat avioliiton alkuaikoina. Juho Päätalo on ollut myös puhujana, mutta hän on puhunut vain omalla paikkakunnalla, ja Vihannin puolella. Niihin aikoihin olivat seurakutsut aivan erikoisia. Kun talossa päätettiin pitää seurat, soitettiin tuohitorvea. Kun ihmiset kuulivat tuohitorven äänen, he lähtivät, ääntä kohti, ja niin saatiin seuraväki koolle.

Luonteeltaan Juho Päätalo oli ollut kiivas, mutta samalla nöyrä. Jos hän oli kiivastunut ja sanonut pahasti, niin hän oli jo ruokapöydässä pyytänyt anteeksi. Juho- veli oli ollut ahkera puhuttelemaan uskottomia. Hän oli omannut erikoiset lahjat lähestyä nuoria. Hänestä on jäänyt hyvä todistus sekä uskovaisten, että uskottomien keskuuteen.


Eljas Karhumaa
Päivämies 9.6.1971


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 06 Touko 2010, 17:38 
Poissa
vakiintunut
Avatar

Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Viestit: 148
Paikkakunta: kotimökki
Lapsi pääsee visertämään kiitosta


Jumala on meitä auttanut tähän päivään asti. Kevään merkit ovat taas näkösällä. Luonnon aurinko tekee valtavia muutoksia talven kahlehtimaan luontoon. Lumi, routa ja jää sulaa ja muuttuu vesivirroiksi, jotka' pesevät, puhdistavat ja elävöittävät kaiken. Muuttolinnut laulavat kiitosta taivaan Isälle, ja ihmisten lapsetkin ihaillen seuraavat Jumalan antamasta uudesta kesästä ja lämmöstä seuraavia luonnon tapahtumia. Jumala ilmoittaa itsensä luomisen töissä.

Jumalan sanan voimalla kaikki tehdään. Synkkä, pimeä yökin häipyy, ja eteemme tulee kirkas armon päivä. Elämän ja valkeuden Herra nousee Golgatan aurinkona, herättämään synnin roudittamia omiatuntoja. Päivä alkaa sarastaa, ja sulattaa elottomat sielut näkemään, kuinka paljon on syntiä, jumalattomuutta ja epäuskoa, joka johtaa ihmisen kadotuksen vaivaan. Huuto tulee: "Voi minua, minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet!" Jumala, joka tietää kaikkien sydämen aivoituksetkin, ei jätä tällaista raukkaa auttamatta, vaan lähettää sanansa saattajan kirkastamaan rakkauttaan langenneelle, synnin runtelemalle lapselle, ja ilmoittaa: "Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainoan poikansa, että jokainen joka uskoo Hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta iankaikkisen elämän saaman." Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä antamalla annetaan kaikki, aivan kaikki synnit anteeksi. Ääni kuuluu ennen uskoneen suusta ja Jumala vastaa Pyhän Hengen kautta ihanalla anteeksiantamuksen rauhalla, omalletunnolle.

Tuli ihan kevät. Sydämessä syttyi elämä ja rauha. Kuolleessa sielussa tapahtui uusi syntyminen. Jumala ilmoitti itsensä omassatunnossa. Lapsi pääsee visertämään kiitosta Herralle Jeesukselle suuren rakkauden ja armon tähden. Armahdettu syntinen on nyt maailmassa, mutta ei maailmasta. Hänet on erotettu tästä pahasta maailmasta Jumalan valtakunnan asukkaaksi. Hän saa kaiken sekä ajallisen että iankaikkisen Jumalalta. Saa katsella Herran Jeesuksen sovintotekoa omana autuutenaan, ja säälien seurata jumalattomain ja väärien omavanhurskaitten toivotonta matkaa lavealla tiellä. Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo pyhä Raamattukin.

Kuulepa rakas veljeni ja sisareni ristin kaidalla kirkkotiellä. Kun synti painaa, kiusat kiehtovat ja tunnet tarvitsevasi kokonaisen Jumalan armon, että vielä laumaan saisit kuulua, niin muistapa minun, väsyneen heikon, ja monesti epäilyksiinkin joutuneen kanssa, että meillä on vielä armoalttari keskellämme. Jumala ei heikointakaan heitä, vaan kuuluttaa Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä, ennättävän armonsa kautta kaikkien syntien armollista anteeksiantamusta. Sitä saamme jäädä uskomaan, ja uskon avatuilla silmillä tähyilemään ihanaa rauhan rantaa. Alkaa ikuinen suvi ja sunnuntai. Kun hetken vielä soitamme rauhan pasuunaa, ja uskomme omat syntimme anteeksi. Esirukouksiinne sulkeutuen

K. E. Laitila
Päivämies Keskiviikkona kesäkuun 9 päivänä 1971


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 14 Touko 2014, 01:14 
Poissa
vakiintunut
Avatar

Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Viestit: 148
Paikkakunta: kotimökki
Tampere kutsuu


Viime vuosisadan (1800 -luku) loppupuolella Jumala antoi väkevän herätyksen ja virvoituksen ajan koittaa äärimmäiseen Pohjolaan. »Lumessa alkoi palaa, niin kuin on sanottu. Tämä taivaan tuli leimahti liekkiin vuosisadan loppukymmenillä myös Tampereella. Se poltti pois syntiä ja lämmitti sydämiä. Äsken vielä hädän ahdistamiin sieluihin valahti anteeksiantamuksen rauha ja valkeus Jeesuksen : pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Jeesus onkin sanonut: »Minun rauhani minä annan teille» ja: ”Joka seuraa minua, hän ei vaella pimeydessä, vaan hänellä on elämän valkeus.”

Tuli ei ole vieläkään sammunut. Se on kytenyt kaikessa hiljaisuudessa sukupolvesta toiseen. Epälukuiset ihmiset ovat päässeet sisäisistä tunnontaakoistaan Jumalan lasten vapauteen ja veljeyteen. Monet heistä ovat ennättäneet siirtyä jo yli sillattoman virran kirkkaaseen ilmaan. Mutta yhä uudet ovat astuneet kaidalle tielle, jonka kerran rastivat ne askeleet, jotka, Vapahtajamme Herra Jeesus otti lunastaessaan meidät omalla verellään synnin, kuoleman ja perkeleen vallan alta.

Tampereen Rauhanyhdistys n kuutisenkymmentä vuotta tehnyt Jumalan valtakunnan työtä . Raamatun ja luterilaisen kansan kirkkomme tunnustuksen pohjalla, on saanut järjestettäväkseen koko maan: käsittävät suviseurat. Niiden yhteydessä pidetään myös Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry:n vuosikokous. Kokouspaikkana, on Tampereen Luterilainen rukoushuone aivan kaupungin keskustassa ja seura-alueena on Hippoksen avara rata.

Yhdistys toivottaa tervetulleeksi Jumalan sanan ääreen kaikki ystävät rakkaasta isänmaastamme, samoin kuin rajojen takaakin. Me uskomme ja rukoilemme, että hän, joka ruokkii kaarneen pojatkin, pitää huolen myös teistä. Hän itse lupaa sanassaan: ”Lähellä on Herra niitä, joilla an särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.” Ps 3:19.

"Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomina meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemiseen. Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen ja hän on sen tekevä.” 1 Tess. 5: 23

Tampereen rauhanyhdistys ry.
Siionin Lähetyslehti 1954/ sivu 81.
Näiden suviseurojen aikana pidetyssä kokouksessa tehtiin päätös Päivämies nimisen viikkosanomalehden perustamisesta.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Suviseuroja odotellessa
ViestiLähetetty: 17 Touko 2014, 18:17 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33
Viestit: 2001
Tampereella on seuraavat suviseurat, jos Jumala suo, olikohan se vuonna 2027? Tällä kertaa ei väki taida enää mahtua Hippokselle. Peltoja kyllä riittää, ainakin Teiskossa, toivottavasti eivät siirrä niitä kaupungista pois niinkuin Helsinki siirsi edelliset seuransa Lopelle...

_________________
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Suviseuroja odotellessa
ViestiLähetetty: 17 Joulu 2018, 20:36 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6936
Paikkakunta: Suomenselkä
nuusku kirjoitti:
Tampereella on seuraavat suviseurat, jos Jumala suo, olikohan se vuonna 2027? Tällä kertaa ei väki taida enää mahtua Hippokselle. Peltoja kyllä riittää, ainakin Teiskossa, toivottavasti eivät siirrä niitä kaupungista pois niinkuin Helsinki siirsi edelliset seuransa Lopelle...

Peltoseuroja tuskin pidetään, jos löytyy kovapohjaisempi alue. Onkohan Kauhavan lentokenttä kaukana Tampereelta, siellä on ainakin 300 hehtaaria kovapohjaista maata, kymmeniä hehtaareja kestopäällystettyäkin kenttää. Sinne on luvattu suviseurat vaikka joka vuosi jos on tarvetta.

2019 ovat peltoseurat Muhoksella (Oulun) ja 2020 suviseurat Kalajan kovapohjaisella järvikuiviolla Reisjärvellä, aivan Haapajärven rajan pinnassa.

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 6 viestiä ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia