VL-FOORUMI

Keskustelupalsta vanhoillislestadiolaisille ja uskostamme kiinnostuneille. Ylläpitäjinä vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä.
Tänään on 18 Tammi 2019, 08:20

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 3 viestiä ] 
Kirjoittaja Viesti
ViestiLähetetty: 23 Syys 2010, 20:35 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6936
Paikkakunta: Suomenselkä
Kopioin tämän vanhan Päivämiehen kirjoituksen mopin palstalta ja liitän tänne.

Seurakuntavanhinten ja puhujain kokous (PMS 28.7.1971)

Ruukin kokousten sarjaan liittyi yhtenä seurakuntavanhinten ja puhujain kokous. Kokoukseen osallistui noin 450 henkilöä. Kokouksessa käsiteltiin sellaista ajankohtaista kysymystä kuin "Uskon ja järjen taistelu." Alustajana oli Erkki Piri. Alustus kokonaisuudessaan on julkaistu edellisessä Päivämiehessä pääkirjoituksen paikalla. Kokous aloitettiin virrellä, alkurukouksella ja avauspuheella, jonka piti veli Eino Vaherjoki. Tervetulopuheessaan hän mainitsi, että tämä kokous on katsottu tarpeelliseksi työvaliokunnassa ja edelleen johtokunnassa. Toivomme, että käydyt keskustelut koituisivat Siionin parhaaksi ja Jumalan kunniaksi. Kokouksen puheenjohtajiksi valittiin veljet Erkki Reinikainen ja Juhani Uljas, sihteereiksi veljet Hannes Partanen ja Gunnar Pelkonen.

Alustuksen johdosta syntyi pitkä ja syvällinen keskustelu, jossa ensimmäisenä käsiteltiin alustajan esityksen mukaisesti kysymystä: miten suhtaudumme Jumalan valtakunnan päätöksiin. Asiaa käsiteltiin kaikilta puolilta ja perusteltiin Jumalan sanalla. Kaikkein vaikein taistelu uskon ja järjen välillä käydään juuri siinä, että näkee Jumalan seurakunnan oikeassa arvossaan. Järki sanoo, että siinä on vain joukko ihmisiä ja nekin vielä yksinkertaisia ja ymmärtämättömiä, mutta Raamattu sanoo: "Jumala, seisoo Jumalan seurakunnassa: Hän on tuomari Jumalain seassa.," (Ps. 82: 1).

Uuden testamentin puolella on monia kohtia, joissa sama asia tulee esille selvästi ja vääjäämättömänä. Jumala asuu omassa valtakunnassaan, eläväksi tekevän henkensä kautta. Jumala, puhuu myös omasta valtakunnastaan: ette ole te, jotka puhutte, vaan minun isäni henki. Usein kuulee puhuttavan Jumalan valtakunnan päätöksistä, että ne ovat vain ihmisten päätöksiä. Vieläpä saatetaan pilkallisesti sanoa: "Partasuu ukot ja mummut päättävät asioita, joita eivät ymmärrä."

Mistä tämä sitten johtuu? Kysymyksessä on väärä seurakuntaoppi. Jos seurakunta on näkyvissä, Jumalan suuna kuunnellaan sieltä Jumalan ääntä, ja seurakunnan vastaus on Jumalan vastaus kysymyksiimme. Kun seurakunta nähdään tämän näköisenä, on silloin helppo luopua omista järjenpäätöksistä ja yhtyä Jumalan seurakunnan päätöksiin. Sotiminen seurakunnan päätöksiä vastaan on sotimista Jumalaa vastaan, koska seurakunnan päätökset perustuvat ennen kirjoitettuun Jumalan sanaan. Seurakunta ei ole pakkotyölaitos, jossa pitää olla' niin tai näin. Mutta jos haluaa säilyttää uskon ja hyvän omantunnon, on seurakunnassa kaikki neuvot lapsia varten. Onhan luonnollista, että lapset pitävät toinen toisistaan huolta, että säilyttäisiin tiellä, ja silloin kun Poika saa tehdä vapaaksi, se totisesti on vapaa — ei vapaa elämään synnille vaan vanhurskaudelle. Synti orjuuttaa ihmisen. Ehdollinen synnintekijä itse vetää päällensä Jumalan tuomion. Siitä ei vapauta ihmisjärki eivätkä sen päätelmät, vaan tarvitaan Jumalan voima, joka annetaan tarjolle evankeliumissa.

Perhesuunnittelu

Perhesuunnitteluasiasta käytiin keskustelu. Mutta koska sama asia oli puitavana johtokunnan puhujien ja lääkintähenkilökunnan keskeisissä neuvotteluissa, kirjoitetaan päätöksestä, lähemmin toisen kokousselostuksen yhteydessä.

Yksimielisesti todettiin, että tässäkin on kysymys opillisista asioista. Ensimmäinen uskonkappale unohdetaan kokonaan. Ei yksikään ihminen ole ihmisen teko, vaan Jumala on kaikki luonut ja vanhurskaan tahtonsa jälkeen antanut syntyä tähän maailmaan.

Kristitty ja alkoholi

Uusi alkoholilaki toi tullessaan ongelmia enemmän kuin osasimme aavistaakaan. Oluen vapauttaminen alkoholiliikkeeltä kaikille maitokaupoille ja baareille aiheutti sen, että olut on tullut melkein kaikkien juomaksi. Käytäntö on myös osoittanut, että se on vaarallisempi alkoholijuoma kuin osaamme aavistaakaan. Ensiksikin kaikki baarit ovat täynnä oluthumalassa räyhääviä nuoria ja vanhoja. Tavallisen kansalaisen ei tee mieli baariin pistäytyä. Kun lakia laadittaessa ajateltiin väkevien juomien kulutuksen vähenevän, on nyt huomattu niiden menekin lisääntyvän jatkuvasti. Olut on osoittautunut vaarattomaksi vaaraksi ja kompastukseksi koko kansakuntamme fyysiselle kunnolle. Oluen ohella on pesiytymässä toinen vaara, joka kulkee huumausaineen nimellä. Aine, joka jäytää monissa länsimaissa niin kuin tupajumi, on nyt vaarallisella tavalla valtaamassa alaa myöskin täällä meillä. Erikoisesti koululaisten keskuudessa se on muodostumassa ongelmaksi.
Kristityillä erikoisesti on syytä valvoa näissä molemmissa. On syytä valvoa omakohtaisesti ja on syytä olla auttamassa matkaystäviä, etteivät he siihen myrkkyyn sortuisi. Huumausaine on vielä viekkaampi kuin alkoholi. Kenet se kerran saa pauloihinsa, hän ei pääse siitä irti. Ihmisvoimat ovat heikot. Mutta kun Jumala saa tarttua ihmisen elämään oman voimansa kautta, tämä voima voi auttaa huumausaineen orjuudestakin. Juomari ei peri Jumalan valtakuntaa.

Kristitty ja musiikki

Tämä kysymys käsiteltiin uudelleen kanttorien ja musiikinopettajien yhteisessä neuvonpidossa. Siitä kerrotaan lähemmin toisessa artikkelissa myöhemmin.

Yhteenvetona todettiin, että aika on paha. Joka puolella ovat kavalat vaarat piirittämässä ja vaanimassa. Joskus piru yrittää rakentaa siltaa väärään saarnatuolista, joskus urkuparvelta. Aina se yrittää asettaa Khan ja veren vaatimukset ensimmäiseksi. Silloin katoaa sopivan ja sopimattoman raja. Perhesuunnittelukin tulee luvalliseksi. Lapsia otetaan vain sen mukaan kuin itse halutaan ja nähdään, ettei se kovin pahasti haittaa mukavuusvaatimuksia.

Kokouksessa vallitsi täydellinen yksimielisyys. Erilaisia ymmärryksiä oli. Mutta armo auttoi viassa olleita parannukseen ja seurakunnan yhteiseen rakkauteen. Nöyrät ja kuuliaiset lapset Jumala hyvin siunaa. Niillekin, jotka eivät tässä kokouksessa olleet, kuuluu Jumalan armo. Jumala ei vikaan joutunutta hylkää, vaan tahtoo antaa viat ja virheet anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Liha ja veri on aina viemässä oman tahtonsa tietä, mutta hengen halu on iankaikkinen elämä.



Samasta lehdestä...

Abortti on aina murha
Syntyvyyden säännöstely sen kaikissa muodoissa on synti
Lääkintähenkilökunnan, SRK:n johtokunnan ja puhujien neuvonpito


Ruukin kokousten sarjaan kuului myös yllämainittu kokous. Tämän kokouksen keskeisimpänä asiana oli suhtautuminen aborttiin ja perhesuunnitteluun. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin veli Seppo Sutinen, sihteeriksi veli Juha Pentikäinen ja pöytäkirjantarkistajiksi veljet Kalle Säkkinen ja Hannes Kamula. Osanottajia oli noin 450 henkeä.

Keskustelun pohjaksi esitti Erkki Reinikainen muutamia ajatuksia siitä neuvonpidosta, joka aikaisemmin pidettiin Oulussa muutamien lääkärien ja maallikkoveljien kesken. Tämä keskustelu oli osoittanut, että on olemassa tavattoman paljon kristillisyydelle vieraita käsityksiä, jotka nimenomaan koskevat edellä mainittuja asioita. Keskustelu oli erittäin vilkas ja syvällinen. Runsaslukuinen lääkintähenkilökunta käytti ahkerasti puheenvuoroja ja kertoi omia kokemuksiaan.

Perusnäkemys oli, että abortti sen kaikissa muodoissa on aina murha. Se on alkaneen elämän tahallinen tuhoaminen. Ruukissa pidetyissä kokouksissa on paljon puhuttu uskon ja järjen taistelusta. Tässä kysymyksessä se joutuu koetukselle. Monesti joutuu usko heikoksi. Toisaalta myös tunnekysymykset nousevat voimakkaasti esille.

Keskustelussa tuli esille myös miten paljon eri elämän aloilla kristityt joutuvat näitten asioiden kanssa tekemisiin: sairaaloissa ensi kädessä, sosiaalilautakunnissa ja -virastoissa, holhouslautakunnissa jne. Keskustelun tuloksena oli, että kristitty ei missään tehtävässä edesauta kyseenalaisia pyyntöjä. Jos joskus viran puolesta on pakko sellaiseen ryhtyä, ei vahingossakaan saisi jättää asiasta huomauttamatta.

Terveyssisarten ja sairaanhoitajien todettiin näissä antaneen erilaisia neuvoja, mutta niistä olisi myös nuhdeltava neuvonantajaa. Toisaalta tällaiseen tilanteeseen joutuneet etsivät sellaisia, joilta saisi tukea omille päämäärilleen. Usein vedotaan äidin sairauteen ja lääkärien antamaan lausuntoon: seuraava synnytys saattaa olla äidin loppu: ei tule terveitä lapsia; on jos jonkinlaisia pelotteluja. Eikö Jumala voi antaa terveyttä, eikö Jumalalla ole voimaa auttaa lapset terveinä maailmaan. Olemmeko me ihmisen iän määrääjiä. Eikö Jumala sanonut: minä tunsin sinun päiviesi luvun ja kuoleman muodon ennen kuin syntynyt olit. Ihmisen ikää ei jatka lääkäri eikä mikään konstailu. Loppu tulee Jumalan määräämänä aikana. Siksi emme näissäkään jää epäilemään, vaan uskomme ensimmäisen uskonkappaleen Jumalan sanan mukaisesti ja jätämme näissäkin asioissa kaikki Jumalan haltuun.

PERHESUUNNITTELU

Se, mitä edellä on sanottu, osaltaan kuuluu perhesuunnittelun piiriin. Mutta lisäksi mainittakoon, että kaikki perhesuunnittelu on synti sen kaikissa muodoissaan. Miksi sitten puhutaan niin paljon perhesuunnittelusta, johon ihmisiä kehotetaan? Keskustelussa tuli esille jo moneen kertaan ennenkin mainittu nälän peikko. Koetetaan selittää, ettei ole millä lapsia elätetään. Samanaikaisesti meillä on suunnattomia huolia voin ylituotannosta ,viljan ylituotannosta, ja jopa nähdään suurena murheena tulevaisuuden työvoimatilanne. Työpaikkoja jatkuvasti luodaan uusia, ja työvoima suurten ikäluokkien siirryttyä eläkkeelle tulee vähentymään romahdusmaisesti. Lääkäreiltäkin loppuvat potilaat, ja heilläkin on työttömyyttä. Miksi sitten äidit ja isät niin herkästi ovat kaikenlaiseen perhesuunnitteluun taipuvaiset? Keskustelussa tuli esille monia eri syitä. Meidän aikamme luo mukavuutta rakastavaa kansaa, ihmiset itseään rakastavat. Lapsista on paljon huolta ja murhetta. He estävät monista lihan vaatimusten toteuttamisesta. Äidit ja isät ovat työssä ja haluavat elää vapaa-aikansa vapaina eivätkä hoitaa lapsia. Koiralle kylläkin on varaa uhrata aikaa ja rahaa.

Lapsi on kivulla synnytettävä, ja jokainen synnytys on itse asiassa vaarallinen. Synnissä elävät äidit pelkäävät kuolemaa. Jotkut työnantajat antavat ymmärtää, että synnytyslomia ei ole tarpeen pitää. Ei ole ihme, kun perhesuunnittelusta on tullut joka perheen puheenaihe. Kaiken lisäksi koko se osa yhteiskunnan koneistoa, joka aikoinaan on luotu elämän varjelemiseen ja ylläpitämiseen on käännetty nyt tuhoamaan elämää ja estämään sen alkamisen.

Miksi sitten kristitylläkin on tässä taistelukenttä? Keskustelussa tuli esille että ensiksikin yhteiskunnan painostus on suuri; muutamien terveydenhoitohenkilöitten painotus on aivan sietämätön. Jotkut kätilöt ja terveyssisaret kulkevat haukkumassa perheestä toiseen: ollaan sivistymättömiä, raakoja, eläimellisiä. Saattaapa joku lääkärikin uhata, että jos vain vielä alkaa uusi elämä, ei ole suotavaa, että tähän sairaalaan tullaan vielä synnyttämään. Itseään sivistyneenä pitävät ihmiset sormellaan osoittavat: taas siellä odotetaan lasta. Monet uskovaiset äidit iloitsevat jokaisesta sikiämisestä, muta ulkonaisen painostuksen seurauksena he tuntevat olonsa tuskalliseksi ja melkeinpä joskus toivottomaksi.

Joutuu kysymään, missä on se raakuus ja armottomuus? Murhamiehiä ja murhaan yllyttäjiä ennen vanhaan pidettiin raakoina. Nyt he ovat suurimpia kansallissankareita. Onko vaikea nähdä, missä on vika. Lopputuloksena keskustelussa tuli se ehdoton toteamus: perhesuunnittelu ja lapsisäännöstely sen kaikissa muodoissa on synti Jumalan sanan jälkeen. Siihen ei voi lääkärikään muutosta tehdä, vaan on kaikessa pyrittävä rohkaisemaan ja auttamaan synnyttäviä äitejä. Syvää huolta tunnettiin maamme ja kansamme tulevaisuudesta monessa mielessä, mutta ennen kaikkea synnin tähden Jumalan rangaistuksen pelossa; kauanko Jumala vielä kärsii tätä kaikkea laillistettua riettautta ja syntielämää. Lääkintä-hallituskin on kerran vastaamassa suuremman tuomarin edessä, samoin kuin myös lakienlaatijat. Toivoisimme ja rukoilemme parannuksen armoa, ennen kuin on myöhäistä.

Teille rakkaat uskovaiset äidit ja isät! Maailmassa on monella muotoa ahdistus, mutta olkaa sittenkin rohkaistut, sillä Herra Jeesus on kerran voittanut maailman. Siksi se, mikä teissä on, se on suurempi kuin se, mikä maailmassa on. Teille uskovaiset lääkärit ja lääkintähenkilöstö sekä kaikille, jotka näissä asioissa joudutte kantaa ottamaan, Jumala — rakas Isä, anna voimaa nuhtelemaan synnistä, että verensä vapauttaisi. Jumala antakoon voimaa myöskin nousta julkisesti kaikkea tätä menoa vastaan. Esivallatkin on Jumalan huoneen neuvottava, silloin kun on kysymys Jumalan sanan vastaisesta toiminnasta.

Kristityt ovat esivallalle kuuliaiset, mutta enemmän on aina kuunneltava Jumalaa kuin ihmisiä. Yksimielisesti todettiin, että tässä on jälleen kysymys opillisista asioista. On kokonaan unohtunut ensimmäinen uskonkappale. Suurinta on se, ettei näissäkään asioissa vialliseksi tullutta Jumala hylkää, vaan on valmis antamaan anteeksi. Siksi sanon sinulle synnintuntoa tunteva, usko synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Kuu tapaat luotettavan veljen tai sisaren, kerro huolesi syy. Saat kuulla, että Jumala ei sinua unohda. Myöskin te, jotka olette neuvoillanne monia pahentaneet, käykää ottamassa omanne pois. On liian suuri taakka kerran Isän edessä, kun on päällekantajia. Jumala siihen voimaa antakoon.

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 20 Joulu 2010, 05:40 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6936
Paikkakunta: Suomenselkä
Miksi et kuullut Herran ääntä?
"Laupius ja rauha lisääntyköön teille!"


"Te rakkaat! että minulla oli suuri ahkeruus teille yhteisestä autuudesta kirjoittaa, pidin minä sen tarpeellisena teitä kirjoituksella neuvoa, että te uskon puolesta kilvoittelisitte, joka kerta pyhille annettu on. Sillä muutamat ihmiset ovat luikahtaneet sisälle, jo muinen kirjoitetut tähän tuomioon. Jumalattomat, jotka meidän Jumalan armon vetävät haureuteen, ja kieltävät Jumalan, joka ainoa hallitsia on, ja meidän Herran Jeesuksen Kristuksen. Mutta minä tahdon teille muistuttaa, että te sen kerran tietäisitte, että koska Herra kansansa Egyptistä terveenä pelastanut oli, hukkasi hän sitten ne, jotka ei uskoneet. Ja ne enkelit, jotka ei alkuansa pitäneet, vaan antoivat ylön kotonsa, on hän kätkenyt pimeyteen ijankaikkisilla kahleilla suuren päivän tuomioon asti. Niin kuin Sodoma ja Gomorra, ja ne lähikaupungit, jotka sillä muotoa, kuin hekin huorin tehneet olivat, ja muukalaisen lihan jälkeen menneet, ovat pannut muille opiksi, ijankaikkisen tulen vaivaa kärsimään." (Juuda l: 2-7)



Uskon vai epäuskon hedelmä?

Herran apostoli Juuda tuo näiden kirjoitusten kautta edes sen hedelmän, jonka elävä usko oli hänessä synnyttänyt. Joka Jumalasta syntynyt on, hän rakastaa sitä, joka synnytti ja niitä, jotka Jumalasta syntyneet ovat. Jumalallinen rakkaus kehotti häntä kirjoituksella neuvomaan rakkaita matkaystäviä, että he kilvoittelisivat uskon puolesta, jonka Jumala oli heille antanut.

Näiden sanojen alla meitä tänä päivänä kehotetaan: "Ottakaat siis itsestänne vaari, ja kaikesta laumasta, johan Pyhä Henki on teidät piispoiksi pannut, kaitsemaan Jumalan seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä ansainnut on." (Apt. 20:28). Murhetta Hänen sydämellensä on tuonut se, että muutamat ihmiset ovat luikahtaneet sisälle, jo muinen kirjoitetut tähän tuomioon. Jumalattomat, jotka meidän Jumalan armon vetävät haureuteen, ja kieltävät Jumalan, joka ainoa hallitsija on, ja meidän Herran Jeesuksen Kristuksen. Näiden sanojen valkeudessa me näemme Jumalan lasten kulkevan koettelemusten keskellä, sillä teidän seassanne pitää eriseurat olemaan, että koetellut ilmaantuisivat. Juuda muistuttaa meitä: "Mutta te, rakkaat, veljet, muistakaat niitä sanoja, joita ennen meidän Herran Jeesuksen Kristuksen apostoleilta sanottiin: että viimeisellä ajalla tulevat pilkkaajat, jotka jumalattomissa himoissansa vaeltavat. Nämä ovat ne, jotka eriseurat tekevät, lihalliset, joilla ei henkeä ole. (Juuda 1:17–19).

Jumalan, ainoan hallitsijan kieltäminen tulee hedelmänä esille, sillä hedelmästä puu tunnetaan. Paha puu ei taida kantaa hyviä hedelmiä, eikä hyvä puu pahoja. Pahan puun hedelmät ovat julkisia. "Mutta lihan työt ovat julkiset, kuin on huoruus, salavuoteus, saastaisuus, haureus, epäjumalan palvelus, noituus, vaino, riita, kateus, viha, torat, eripuraisuus, eriseura, pahansuopaisuus, murha, juopumus, ylönsyömyys, ja muut sen kaltaiset, joista mitä teille edellä sanon, niin kuin minä ennenkin sanonut olen, että ne, jotka sen kaltaisia tekevät, ei pidä Jumalan valtakuntaa perimän." (Gal. 5: 19 – 21) Näiden hedelmien tutkimiseen meillä tulisi aika pitkäksi, niin tärkeätä kuin niiden tutkiminen tänä pahana aikana olisikin.


Annettu tehtävä

SRK.n johtokunta on antanut tehtäväkseni alustaa vuosikokoukselle paljon murhetta tuottaneen televisiokysymyksen. Epäjumalan palveluksesta ja epäjumalista kirkastaa meille Herran sana: "Ne ovat ihmisten tekemiä." Epäjumalan palvelus syrjäyttää elävän Jumalan palveluksen. Sen tähden katekismuksessa sanotaan: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani." Mitä se on? "Meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa, ja yksin häneen turvata."

Kuinka monelle televisio on tullut epäjumalaksi? Me olemme jälleen nähneet: ei ihminen voi palvella kahta herraa. Television omistajilla ei ole seurahaluja. Seuroihin on vastenmielistä lähteä. Elävän Jumalan puhuttelu peljättää. Ehkäpä sitten menisi, kun tietäisi, ettei siellä tuohon arkaan asiaan kosketa. Kyllä sielunvihollinen saarnaa meille sananpalvelijoillekin: älä puhu tuosta asiasta. Talonväki pahenee. Ehkäpä et toista kertaa olekaan tervetullut. Suokoon Jumala, rakas Isä, että meillä sananpalvelijoilla olisi Jumalan rakkaus, että me totuudessa rakastaisimme. "Vaan vältämme salaiset häpiät, ja emme vaella kavaluudella, emmekä petoksella Jumalan sanaa turmele, vaan me ilmoitamme totuuden, ja meitämme julkisesti kaikkien ihmisten omaatuntoa kohtaan Jumalan edessä osoitamme." (2. Kor. 4: 2).


Varoittava esimerkki

Varoittavana esimerkkinä ovat meille Jumalan sanan kirkastamat epäjumalanpalvelukset ja tottelemattomuudet. Saulille Jumala oli ilmoittanut palvelijansa Samuelin kautta, mitä hänen pitää tehdä, "Mutta Samuel sanoi Saulille: Herra lähetti minun voitelemaan sinua kansansa kuninkaaksi: niin kuule siis nyt Herran ääntä: Mene siis nyt ja lyö Amalek, ja hukuta kaikki, mitä hänellä on, ja älä säästä häntä, mutta tapa sekä vaimo että mies, lapset ja imeväiset, karja ja lampaat, kamelit ja aasit."(1. Sam. 15:1,3)

Saul oli kuullut Jumalan sanat, mutta ei ollut kuuliainen. Niin Saul ja kansa säästi Agagin ja mitä parasta lampaista ja karjasta oli, lihavia karitsoita ja syöttiläitä, ja kaikki mitä hyvä oli, ei he tahtoneet hukuttaa niitä, mutta sen, mitä oli häijy oli, ja ei kelvannut, sen he hukuttivat. Niin tapahtui Herran sana Samuelille, sanoen: Minä kadun, että minä olen tehnyt Saulin kuninkaaksi, sillä hän on luopunut minusta, ja ei täyttänyt minun sanojani; ja Samuel vihastui ja huusi Herran tykö kaiken sen yön." (1. Sam.15: 9-11).

Tottelematon Saul kohtaa Samuelin. Toivottaa hänelle Jumalan siunausta ja ilmoittaa täyttäneensä Herran sanan. Samuel vastasi: "Mikä siis on tämä lammasten määkynä minun korvissani, ja karjan ammuminen jonka minä kuulen? Saul Amalekilaisilta ovat he ne tuoneet, sillä kansa säästi parhaita lampaista ja karjasta, Herran sinun uhris tähden, ne muut olemme me hävittäneet." Samuel kysyi: "Miksi et kuullut Herran ääntä? Mutta annoit itses saaliin puoleen, ja teit pahoin Herran silmäin edessä?" Samuel kysyy: "Kelpaako Herralle paremmin polttouhri ja uhri, kuin että sinä kuulisit Herran äänen? Katso kuuliaisuus on parempi kuin uhri, ja totella parempi kuin oinasten lihavuus." Sillä tottelemattomuus on noituuden synti, ja vastahakoisuus on taikaus ja epäjumalan palvelus, ettäs olet hyljännyt Herran sanan, on hän sinun myös hyljännyt, ettei sinun silleen pidä kuningasna oleman."


Opiksi kaidalla tiellä

Nämä tapahtumat ovat meille opiksi kirjoitetut, ettei meistä joutuisi joku iankaikkisen tulen vaivaa kärsimään. Ettemme tottelemattomat olisi, niin kuin he olivat, ettemme himoitsisi pahaa, niin kuin he himoitsivat. Elämme luopumuksen ajassa, maailman lopun edessä. Synnin ihminen ilmoittaa itsensä – kadotuksen lapsi, joka ajat ja lait muuttaa. Ei enää ole tärkeintä lain kuuliaisuus ja kunnioittaminen. Maallisesta laistakin tehdään synnin palvelija. Tämä sama synti on tunkeutumassa Jumalan valtakunnan lasten keskuuteen. Hengen laistakin pitäisi saada Synnin palvelija. Jumalan kansa vaeltaa Pyhän Hengen hallittavana. Se merkitsee sitä, että Jumalan lapset kuulevat, mitä Henki seurakunnille sanoo.

Televisiokysymyksessä me olemme tänä päivänä Herran edessä. Jumalan Pyhä Henki on ilmoittanut selkeästi, ettei televisio ole Jumalan lasten uskon elämän rakentaja saastaisen ja rienaan ohjelmansa kautta. Luther sanoo: "Jos tahdot syntiä välttää, niin vältä synnin tilaisuuksia." Synnin tilaisuudet ovat television mukana otetut kotiin. Silmäin pyyntö on silloin voittanut. Herran äänelle on tottelemattomuus osoitettu. Samuel muistuttaa Saulia: "Kuin sinä olit vähäinen sinun silmäis edessä, tulit sinä Israelin su kukuntain pääksi, ja Herra voiteli sinun Israelin kuninkaaksi. Sodassa Saulin vähäisyys katosi. Hän kasvoi mieheksi, hylkäsi lapselliset ja kuuliaisuuden.

Keskusteltavaksi kokoukselle jätän tämän koko aiheen. Se murhe, joka Siionissa tunnetaan, on yhteinen. Jumala, rakas Isä, suuressa armossansa armahtaa tänäkin päivänä sitä sielua, joka heikkoudessa on syntiä tehnyt. Mutta Saulin synti oli tottelemattomuus Herran äänelle. Te Siionin vähäiset armolapset, monelta tuulelta häälytetyt, olkaa tänäkin päivänä hyvässä turvassa rakkaan äidin helmassa. Saatte nytkin uskoa tarttuneet synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa maahan vuotaneessa sovintoveressä sielun rauhaan ja vapauteen asti.

Hannes Kamula
Päivämies 14.7.1971

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 15 Joulu 2018, 06:42 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6936
Paikkakunta: Suomenselkä
Synti on syntinä hyljättävä



Kirje toimittajalle!
Päätoimittaja Eino Kimpimäki. Rakas veli, Jumalan terve!

Armo, laupeus ja rauha lisääntykööt Sinulle ja koko Suomen Siionille Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta. Pyydän julkaisemaan tämän Päivämieslehdessä.

Sain noin kuukausi sitten Suomesta pöytäkirjat niistä kolmesta kokouksesta, jotka pidettiin Oulussa viime vuoden huhti- ja joulukuussa, joista ensimmäisessä sain olla mukana. Minulla oli tehtävänä alustaa keskustelua pakanalähetysasiasta. Ymmärrykseni mukaan nuo monistetut pöytäkirjat ovat julkisia, ja näin on minunkin alustukseni kaikelle kansalle luettavissa sanasta sanaan. Voin myös todistaa, että asiat on kirjoitettu juuri niin kuin ne puhuin.

Kuitenkin luettuani kokousselostuksen, olen nähnyt selvästi olleeni väärässä siinä, että yhteistyö Suomen Lähetysseuran kanssa olisi mahdollista. Koko "liitto" oli epäuskon hedelmä. Ja niin kuin myöhempi kehitys on osoittanut, sillä oli vain tarkoitus hävittää Jumalan valtakunnan ja maailman välinen raja. Viattomalta näyttävänä perustana esitettiin se taloudellinen tuki, minkä jo olemassa oleva lähetystötyön järjestö saattaisi antaa. Mutta eikö ole niin, että aina kun Jumala on nähnyt tarpeelliseksi lähettää saarnaajia evankeliumin työhön, Hän on myös siunannut siihen varat. Vaikka olemme köyhiä, meillä on rikas isä. Mitä taas tulee "hengen yhteyteen," josta puhuttiin siinä kuuluisassa kirjelmässä uskovaisille papeille, niin sitä ei ole koskaan ollutkaan. Itse asiassa elävän evankeliumin julistus pakanamailla, ja Suomen Lähetysseura ovat kaksi eri asiaa. En tällä kiellä sitä arvokasta kristillis-siveellis- taloudellista valistus- ja opetustyötä, jota sen toimesta on tehty. Mutta tämä tieto ei pelasta ketään, ja uskoa ei voi syntyä ilman Pyhää Henkeä. Pyhä Henki taas pysyy viimeiseen päivään asti niiden tykönä, jotka uskovat. Näin Paavalin mukaan se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilmoitetaan uskosta uskoon. Jos Jumalan lapsi on vilpitön, hän joutuu repimään omanvanhurskauden rakennusta, saarnatessaan Raamatun mukaan. Näin on pohja kaikelta yhteistyöltä poissa jo ennen sen aloittamista. On aivan turha luulla, että kristitty voisi luvata käännytystyönsä kohdistuvan vain pakanoihin eikä työtovereihin, kun Jumalan sana käskee saarnata evankeliumia kaikille luoduille.

Koska tuolla alustuksellani olen ollut puolustamassa väärää henkeä, tahdon näin julkisesti ilmoittaa, että olen tuon käsitykseni vääränä ja syntinä hyljännyt, pyydän, että Jumalan lapset jaksaisivat antaa erehdykseni anteeksi.

Toinen asia, josta haluan julkisesti kirjoittaa, liittyy kysymykseen syntyvyyden säännöstelystä. Monet ovat sitä minulta kyselleet. Muutamille olen sanonut, että se on väärin, mutta tehkööt omantuntonsa mukaan, ja sitten neuvonut miten tuota syntiä harjoitetaan. Toisille taas olen sanonut, etten tiedä, onko se luvallista vai ei, mutta ratkaiskoot omantuntonsa mukaan ja jälleen neuvonut mitä sitä tehdään. Jumalan sanan valossa tällainen neuvonta on kirkastunut synniksi. Raamatusta ei löydy mitään lupaa syntyvyyden säännöstelyyn. Mutta päinvastoin löytyy paljon paikkoja joissa se tuomitaan. Se on murha ja murha on synti, eikä muutu kauniimmaksi, vaikka se tehtäisiin ennen uhrin sikiämistä.

Uskokaamme, rakkaat, Jumalasta niin paljon hyvää, ettemme lähde uhraamaan lapsiamme tämän maailman Moolokille. Olkoonkin, että kiusaaja osaisi pitää hyvän saarnan äidin huonosta terveydestä, leivän vähyydestä ja pienestä asunnosta. Jumala on elämän antaja, ylläpitäjä ja pois ottaja. Vielä jää maallisillekin lääkäreille työtä yllin kyllin, vaikka emme yritäkään puuttua Jumalan tehtäviin.

En muista enää kaikkia niitä, joiden kanssa tästä on ollut puhe, ja siksi haluan julkisesti ilmoittaa kantani, ja pyytää syntinä anteeksi vääriä neuvojani. Toivon vain, että ne jolle olen väärin neuvonut, silti olisivat asian Jumalan edessä oikein ratkaisseet.

Jumalan rauhan terveisin.
S.S.
Columbus, Olus 26.8. 1961
Päivämies 7.9.1961

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 15 Joulu 2018, 06:42


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 3 viestiä ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia