VL-FOORUMI

Keskustelupalsta vanhoillislestadiolaisille ja uskostamme kiinnostuneille. Ylläpitäjinä vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä.
Tänään on 18 Tammi 2019, 08:30

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 6 viestiä ] 
Kirjoittaja Viesti
ViestiLähetetty: 07 Helmi 2011, 13:17 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6936
Paikkakunta: Suomenselkä
Kilvoituksessa koettua


Autuudesta, jota me pakanakansatkin saamme uskolle omistaa, on jo Vanhan Testamentin aikaan ennustettu. Jeesuskin lausui: autuaat ne silmät, jotka näkevät, mitä te näette, sitä profeetat ovat jo nähdä himoinneet ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä he saaneet kuulla. Jeesus puhui opetuslapsilleen juuri siihen aikaan, jolloin Hän kiitti Jumalaa siitä, että evankeliumi on ilmoitettu pienille ja yksinkertaisille. Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Tänä aikana on maassamme saarnattu runsaasti elävää evankeliumia. Mutta täytyy kysyä, kuten profeetta aikanaan: Herra, kuka uskoo meidän saarnaamme ja kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan.

On ihmisiä, jotka tunnustavat tuomitun tilansa, mutta eivät ota armoa vastaan. On tosi, mitä Jumala on sanonut: jolle minä avaan, sitä ei yksikään sulje ja jolta minä suljen, sitä ei yksikään avaa. Täytyy ihmetellä omalle kohdalleen tapahtunutta armoa. En suinkaan etsinyt Jumalaa, sillä olin sydämestäni kiinni maailmassa, mutta Jumala suuressa rakkaudessaan etsi minua. Jumala otti minut omaan valtakuntaansa. Hän pesi ja puhdisti minut, ja oman Poikansa, ansiolla kaunisti minut taivaskelpoiseksi. Hän on jatkuvasti omassa valtakunnassa hoitanut ja puhdistanut. Tänäkin päivänä saan uskolla omistaa Herrani ja Vapahtajani autuuteni syyksi ja lahjaksi. Kokovikaisena joutuu ihmettelemään, kun tapaa ihmisiä, jotka elämäntavoiltaan olisivat aivan mallikelpoisia kristittyjä, mutta saa kuitenkin huomata, että he ovat täynnä omaa hyvyyttään, eikä Jeesuksella ole heille mitään tarpeellista. Ei heidän tarvitse tehdä parannusta, heillä ei ole syntiä. He luottavat omiin töihinsä. Vaikka kuinka yrittäisi tuoda Jumalan valtakuntaa uskottavaksi ja omistettavaksi, eivät he ota sitä vastaan. Evankeliumi on heidän mielestään hullutusta. He näkevät vain joukon syntisiä ihmisiä.
On mahdoton ihmisjärjellä käsittää Jumalan voimaa. Uskottomat vetävät päälleen Jumalan tuomion, kun eivät usko Jumalan ainoan Pojan päälle. Sitten he sanovat: älkää tuomitko. Kuulevin korvin he kuulevat, mutta eivät ota sanaa vastaan. Joka ei usko Hänen päällensä, joka Jumalattoman vanhurskauttaa, hänet on jo tuomittu. Usko johtaa ihmisen Jumalan tykö. Usko nauttii Jumalan hyvyyttä, ja rakkaus lähettää siitä toisillekin kertomaan. Usko on luja luottamus niihin, joita toivotaan ja ei näkymättömistä epäile. Usko antautuu sen hyvyyden varaan, jota Jumala on sanassaan luvannut. Jeesus etsii suuressa rakkaudessaan itsessään tyhjiä ja köyhiä, joilla ei ole Jumalan kasvojen eteen tuotavana muuta kuin syntiä. Tällaiselle syntiselle kuuluu kokonainen Jumalan armo Kristuksen ansiossa. Ei meistä, ettei kukaan kerskaisi, sillä Jumalan lahja se on. Kasvakaa Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa, kehottaa meitä Paavalikin.

Halveksimme maailman tavaraa, kunniaa ja ystävyyttä, jopa kuolemaakin, sillä kun Kristus on minulle elämä, on kuolema minulle voitto. Maailman ystävyys on viha Jumalaa vastaan, se tekee ihmisen vastahakoiseksi Jumalan sanalle. On sanottu maailman lopun ajoista, että jos taitaisi tapahtua, niin valitutkin eksytettäisiin. Mutta valittuin tähden päivät ovat lyhennetyt. On sanottu: valvokaa. Elleivät ne päivät olisi lyhennetyt, ei yksikään liha tulisi autuaaksi. Jumala ei kuitenkaan tahdo meidän joutuvan epätoivoo minkään maallisen mahdin edessä, vaan Hän tahtoo, että me kaiken elämämme antaisimme ja uskoisimme Jumalan varjelevan voiman alle. Hän, joka voi mahdottomankin tehdä mahdolliseksi, voi luoda kaiken tyhjästä.

Daavid puhuu psalmissa vahingoista, joita tapahtuu, jos kristityt sekoittavat itsensä pakanain menon jälkeen. Hän sanoo: he oppivat heidän töitänsä, ja palvelivat heidän epäjumaliansa ja uhrasivat poikansa ja tyttärensä heidän epäjumalilleen ja vuodattivat viattoman veren, heidän poikainsa ja tyttäriensä veren epäjumalille niin, että maa oli saastutettu veren vioilla. — Nykyajan epäjumala on korkea elintaso, jota jumalaton maailma palvelee, uhraten poikansa ja tyttärensä, etteivät he saa edes syntyäkään. Jumalan lapset tahtovat tässäkin asiassa osoittaa Jumalalle kuuliaisuuden. Jumalan rakkautta se on, että Hän on antanut valkeuden ymmärryksen seurakunnallensa näissä asioissa. Jumala varjelee köyhän hänen raadollisuudessaan ja enentää hänen sukunsa niin kuin lauman. Joka on taitava, ymmärtää Jumalan moninaisen laupeuden. Hän ravitsee sielun hyvyydellänsä. Jumalattomat minua vartioitsevat hukuttaakseen, mutta sinun puheestasi minä otan vaarin, sillä joka Herraa pelkää, hänellä on vahva linna. Herran pelko on elämän lähde.

Kaikkinaiset muotivirtaukset ovat tulossa Jumalan valtakuntaankin. Eikö kohtuus kaunistaisi Siionin tyttäriäkin pukeutumaan, sekä siveellisesti. että käytännöllisesti. Eivät pojatkaan pitkätukkaisina kaunista Jumalan seurakuntaa. Kristittyjen ei sovi olla kuin hippie -joukko.

Rakkaat nuoret, ajatelkaa, kuka iloitsee maailmanmuotoisuudesta, Jumalan seurakunta vai rietas maailman pääruhtinaansa kanssa. Kaikki, mikä on maailmasta, ei ole Jumalasta. (Lukekaapa Raamatusta Matt. 27; 22, Hes. 44: 20 ja 1. Kor. 11: 14–15). Ehkäpä Pyhä Henki saa avata sen, mitä henki seurakuntansa kautta puhuu. Kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja totella on enempi kuin oinasten lihavuus. Kuuliaiset lapset Herra hyvästi siunaa. Kuin nuolet väkevän kädessä, niin ovat nuorukaiset, jotka Herran neuvoissa pysyvät, sinun apus tulee Herralta, joka taivaan ja maan tehnyt on. Ei hän salli jalkas horjua, eikä hän torku, joka sinut kätkee. Herra kätkeköön sielus kaikesta pahasta. Minun veljeni ja ystäväni, toivotan sinulle rauhaa, Herran minun Jumalani tähden etsin minä sinun parastasi. Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, kätkeköön sielunne, että pysyisimme vahvoina aljetussa uskossamme loppuun saakka. Maailma on paha, ja vaikeudet ovat suuret, mutta Jumalan avulla voitamme kaikki rumantuliset nuolet, joilla vihollinen yrittää hukuttaa sielumme. Nuorilla on edessä kuuma taistelu perkelettä, maailmaa ja omaa lihaa vastaan. Vihollinen tietää itsellään olevan vain vähän aikaa, eikä se jätä meitä vanhojakaan rauhaan. Vihollinen löytää tien luoksemme siihen saakka, kunnes saamme ummistaa silmämme tälle maailmalle. Ei auta muu, kuin jokapäiväisen katumuksen ja parannuksen kautta tehdä matkaa. Saamme nytkin jokainen uskoa kaikki matkanvikamme ja heikkoutemme anteeksi Herramme ja Vapahtajamme nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Pian pääsemme näkemään sitä, mitä täällä olemme uskoneet. Tule, Herra Jeesus!

Hanna Tyyskä
Päivämies 12.9.1973


''''''''''''''''''''

Jumalan valtakunnan asumisen ja olemisen perusedellytys on vain yksi asia! Jeesus asettaa meidän eteemme lapsen. Lasten ja lastenmielisten on taivaan valtakunta. Kyllä Jumala lasten kanssa tulee toimeen. Suureksi kasvaneet halveksivat ja arvostelevat lasten talostelua. Autuaiksi tullakseen on suurtenkin tultava jälleen lapsiksi.
(Lepistö: Tien viittoja. I)

Päivämies 12.9.1973

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 21 Helmi 2011, 10:47 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6936
Paikkakunta: Suomenselkä
Jeesuksen Messias tietoisuus


Päivämies julkaisee oheisena opettaja Alli Hurstin Jeesuksen Messias -tietoisuutta koskevan tutkielman, joka ajatuksiltaan liittyy adventtiaikaan.


Juutalaiskansan huomattavimpiin uskomuksiin kuului Messias- kuninkaan odotus, joka eri piireissä ja yksilöissäkin sisälsi erilaatuisia piirteitä. Tavallisessa juutalaisessa se näyttää olleen vain korkeata kansallista itsetuntoa, josta johtui toivo, että edessä oleva suuri aika, ja sen suuri persoonallisuus oli tekevät oman kansan muitten kansojen pääksi ts. luova maailmanvallan.

Varhaisempien aikojen profeetat taasen olivat antaneet tulevaisuuden odotukselle voimakasta uskonnollista sisältöä: he odottivat aikaa, "jolloin Herran tunto oli täyttävä maan," jolloin heidän kansansa oli oleva ihmeellinen Jumalan välikappale hänen muodostaessaan kansojen maailmaa oman tahtonsa mukaan. Kun sitten ankarat iskut kohtasivat juutalaiskansaa, syntyi profeetallinen ennustuskuva "viimeisten aikain kuninkaasta," joka taivaasta oli ilmestyvä maan päälle jakamaan oikeutta, ja perustamaan uuden maailmanjärjestyksen.

Tässä ei ole tarkoitus käydä tarkemmin erittelemään juutalaisten Messiaskäsitystä. Sitä vastoin yritämme tarkastella asiaa Jeesuksen omalta kannalta, kuinka paljon hän itse oli tietoinen messiaanisuudestaan.

On väitetty, että Jeesus itse olisi esiintynyt pelkkänä profeettana, että vasta hänen jälkeensä jättämä seurakunta on tehnyt hänestä Messiaan. Samoin, että koko hänen julistuksensa on ymmärrettävä vain aatteellisena sanomana, jonka merkitys on kokonaan riippumaton sen tuojan persoonasta. Nämä väitteet on kuitenkin helppo torjua, koska ne eivät vastaa historiallista totuutta. Ellei Jeesus lausunnoissaan olisi ilmaissut olevansa Messias, niin miksi hänet silloin olisi tuomittu kuolemaan. Avoimesti hän ei taasen tahtonut tähän arvoon julistautua, sillä silloin kansallinen yltiöisänmaallisuus olisi raastanut hänet "liikkeensä kapinaan roomalaisia vastaan, ja koko hänen asiansa olisi päättynyt verivirtoihin. Vaikka Jeesus olisi käyttänyt itsestään puhuessaan vain neutraalia "minä" sanaa, Ihmisen Poika -nimityksen asemasta, jää jäljelle kuitenkin se tosiasia, että hän on esiintynyt valtuuksin, jotka asiallisesti katsoen sisältävät sen, mikä messiasarvon vaatimuksiin kuuluu.

Kenenkään ihmisen antamatta hänelle valtakirjaa, hän alkuvoimaisesti opetti:

I. uutta sabatista: ("Sabatti on asetettu ihmistä varten, eikä ihminen sabattia varten. Markus 2:27)

II. esitti Jumalan valtakunnan siveyden omassa nimessään, eikä niin kuin profeetat... "näin sanoo Jahve" muodossa. ("Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: 'Älä tapa, ja joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion.' Mutta minä sanon teille: Joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion." Matt. 5:21–22.

III. antoi anteeksi syntejä, mikä oli vain Jumalan tehtävä. (Kun Jeesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvatulle: Poikani, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi." Mark. 2: 5)

IV. ajoi Jumalan hengen voimassa ulos riivaajia. ("Mutta jos minä Jumalan hengen voimalla ajan ulos riivaajia, on Jumalan valtakunta tullut teidän tykönne." Matt. 12:28)

V. esiintyi tulevana tuomarina. ("Joka tunnustaa minut ihmisten edessä, hänet minä tunnustan Jumalan edessä." Matt. 10: 32);

VI. puhui ainutlaatuisesta suhteesta Isäänsä. ("Kaikki on minun Isäni antanut
minun haltuuni, eikä kukaan tunne Poikaa niin kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa." Matt. 11: 27)

VII. puhdisti temppelin. ("Ja he tulivat Jerusalemiin. Ja hän meni pyhäkköön ja rupesi ajamaan ulos niitä, jotka myivät ja ostivat pyhäkössä, ja kaatoi kumoon rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysten myyjäin istuimet. Mark. 11:15).

Lähteet osoittavat Jeesuksen kuitenkin esiintyneen tavanomaisista messiasodotuksista poikkeavasti, jopa siinä määrin, että kuulijoiden ja näkijöiden ratkaistavaksi jäi monia arvoituksia.

Niinpä hän ei liittynyt kirjanoppineiden Messiaskuvaan, kun nämä pitivät kiinni siitä, että Messiaan tuli olla Daavidin poika. Jeesus sitä vastoin osoitti, että Messias Vanhan Testamentin mukaan oli Daavidin Herra. (Markus 12: 35 ss). Ei edes opetuslastensa Messiaskuvaan hän liity. Muistamme tapauksen Filippuksen Kesarean tienoilta, jolloin Pietari opetuslasten puolesta tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, elävän Jumalan Pojaksi. Heti, ikään kuin jatkoksi tähän, Jeesus alkaa puhua Ihmisen Pojan kärsimisestä, mutta opetuslapset loukkaantuivat siihen. Pietari nuhtelee häntä. Tähän Jeesus vastaa: "Mene pois saatana, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten."
Historiallinen tutkimus ei ole päässyt selville Jeesuksen itsetajunnasta.

Mutta evankeliumien mukaan hänen messiastietoisuutensa sai täyden selkeyden kasteessa saadun sisäisen kokemuksensa. Yhtä ilmeistä kuin tämä, on myöskin se, että hän on pukenut itsetajuntansa sanoihin Ihmisen Poika.

Väite, jonka mukaan Ihmisen Poika -nimitys olisi vasta myöhäisen seurakunnan Jeesukselle antama, ei voi olla oikea. Tosin tätä väitettä voidaan perustella sillä, että nuorempien evankeliumien rinnakkaiskohdissa, vanhemmissa evankeliumeissa on Ihmisen Poika nimitys vastaamassa jo edellä mainitsemamme neutraalinimitys "minä." Yksi esimerkki: Markus 8: 27, ovat sanat: Ja Jeesus lähti opetuslapsineen Filippuksen Kesareaan, ja tiellä hän kysyi opetuslapsiltaan: "Kenen ihmiset sanovat minun olevan. Vastaava kohta Matteus 16:13 kuuluu: "Kun Jeesus tuli Filippuksen Kesarean tienoille, kysyi hän opetuslapsiltaan: Kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan. Monia muita vastaavanlaisia paikkoja löytyy. Mutta ensi käden lähteet eivät tue käsitystä, että "alkuseurakunnalla olisi ollut käytettävänään valmis Ihmisen Poika -dogmatiikka, jonka he olisivat voineet sijoittaa Jeesukseen: On nim. huomattava se seikka, että nimitys Ihmisen Poika esiintyy vain Jeesuksen omassa suussa. Hänestä puhuttaessa sitä ei käytetä. Myös se on huomioitava, että jos vasta alkuseurakunta olisi luonut Messias -uskon, niin he varmasti olisivat pitäytyneet Vanhassa Testamentissa esiintyvään, tuttuun Herran palvelija nimitykseen, johon jo Vanha Testamentti liitti väkivaltaisen kuoleman ajatuksen. Tämä nimitys ei kuitenkaan esiinny, vaan sitä vastoin nimitys Ihmisen Poika Markuksella 14 kertaa, Matteuksella 30, Luukkaalla 25 ja Johanneksella 12 kertaa.

Kysymys, mitä Jeesus tällä nimityksellä on tarkoittanut, on mitä keskeisin. Käsitys, että Ihmisen Poika olisi tarkoittanut ihanneihmistä, on yhtä väärä kuin sekin, että Jeesus olisi tätä nimitystä käyttäessään tahtonut tähdentää vaatimattomuuttaan. Ainoa oikea ratkaisu on varmaan seuraava.

Nimitys on asetettava Danielin kirjan 7:13 esiintyvän taivaallisen Ihmisen Pojan yhteyteen. Jeesuksen messiaaninen itsetajunta on verhoutunut sen taivasihmisen asuun, joka on tuleva maan päälle, ja tuova Jumalan valtakunnan tullessaan.
Tämän tuikinnan oikeutta tukee Paavalikin, pitäessään Jeesusta Aadamin vastineena: Niin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu vanhurskauttamiseksi.

Kun tarkkaamme niitä yhteyksiä, joissa Jeesus käytti itsestään nimitystä, Ihmisen Poika, huomaamme, että liittyminen Dan. 7: ' 13 on ilmeinen. Matt. 8:38 kuuluu: "Sillä joka häpeää minun sanojani tässä aviorikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa. Saman evankeliumin kohdassa 14:62 Jeesus vastaa ylimmäisen papin kysymykseen: Oletko Kristus. Olen, ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan voiman oikealla puolella, ja tulevan taivaan pilvistä.
Edelleen Jeesus puhuu valtuudestaan Ihmisen Poikana ja tulemisestaan tuomiota toimittamaan.
Markus 2: 19 kuuluu: "Mutta tietäkää, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, ” ja Matteus 25:31: ”Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan, ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle."

Nämä kaikki kuuluvat ensimmäiseen ryhmään. Toiseen ryhmään kuuluvat ne, joissa Jeesus puhuu niistä Ihmisen Pojan tunnuksista, joiden mukaan tämä oli kuoleva ja nouseva kolmantena päivänä ylös.
Ja kolmanteen ryhmään ne, joissa nimitys esiintyy hänen maanpäällisen alennuksensa yhteydessä. »Ihmisen Pojalla ei ole, mihin hän päänsä kallistaisi.»

Jeesuksen Messias -tietoisuus ilmeni, niin kuin edellisestä huomaamme, koko hänen toiminnassaan. Edellä jo kävi selville, että hänen oma Messias -kuvansa poikkesi aikalaistensa Messias -kuvista. Ja juuri tämä seikka, ettei kansan käsitys vastannut hänen käsitystään, saa hänet varomaan esiintymistä Messias -nimellä. Vain opetuslapsilleen hän tunnustautuu Messiaaksi, mutta kieltää heitä kertomasta, koska kansa tiesi Messiaan tuloon liittyvän suuria ihmetapahtumia.

Ainoastaan siellä, missä ei ole pelkoa väärien luulojen herättämisestä, samarialaisessa kylässä, paljastaa hän itsensä täydellisesti, ja tunnustaa olevansa Messias. Jaakobin lähteellä tapahtuneesta keskustelusta Jeesuksen ja samarialaisen naisen välillä ovat Joh.: 4:25–26 sanat: "Minä tiedän, että Messias on tuleva, ja kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaikki." Jeesus sanoi hänelle: "Minä se olen, minä, joka puhun kanssasi."
Maaperän erilaisuus tarjosi edellytyksen tällaiselle avomielisyydelle. Samarialaisille oli Messias profeetta, eikä kuningas, Vapahtaja, mutta kuitenkin ihminen, joka kuolee ja haudataan patriarkka Joosefin viereen.

Se Messias -kutsumus, jonka Jeesus otti täyttääkseen, on puhtaasti uskonnollinen. Hän ilmaisee monilla eri tavoilla, mitä varten hänet on lähetetty, tai mitä varten hän on tullut. "Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle, en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekkaa." (Matt: 10:34): "Tulta minä olen tullut sytyttämään maan päälle.» (Luuk. 12:49). "En ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä." (Matt. 9: 13).
"Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä on kadonnut." (Luuk. 19:10)).
"Ei Ihmisen poika tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä monen edestä." (Matt. 20: 28).

Usein hän viittaa myös Vanhaan Testamenttiin ja tietää, että mm. Jesajan 53 luvun suuret ajatukset, messiaskuvat: Daavidin Herra, rauhanruhtinas ja Herran kärsivä palvelija, toteutuvat hänessä.

Jeesus tietää tulleensa toteuttamaan Israelin toivoa. Mutta hän toteuttaa sen niin, että kaikki epätäydellinen hänen kohdaltaan puuttuu, ja siten, että jo maallisessa olotilassaan hänen jumalallinen kaikkivaltansa on näkyvissä. Niinpä hän saattaakin sanoa: "Minä ja Isä olemme yhtä." (Joh. 10:30).

Alli Hursti
Päivämies 31.12.1959
Päivämies Torstaina, joulukuun 31 päivänä

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 07 Huhti 2011, 20:58 
Poissa
puuhakas

Liittynyt: 24 Elo 2010, 22:23
Viestit: 229
Hyvä kirjoitus Hannalta. Onko tämä Hanna Tyyskä jyvskyläläinen edesmennyt sisar? Tunsin hänet hyvin ja vierailimme hänen ja Hermanin luona.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 13 Heinä 2011, 07:34 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6936
Paikkakunta: Suomenselkä
Suitsevaa kynttilän sydäntä et sammuta


– Päivämiehelle Iida Saari, Hämeenlinna —
Eräänä iltana, kun olin kesämökillä ja pimeä saavutti, sytytin kynttilän palamaan. Ulkona oli hyvin tuulinen ilma, osittain oli puuskittaista myrskyäkin, joten tästä johtuen kynttiläni palaminen oli hyvin epätasaista.

Jäin aivan varta vasten katsomaan, sammuuko tuo kynttilä kokonaan. Ei se silti sammunutkaan, ja toisinaan, kun ulkona ilma vähän tasaantui, se paloi hyvinkin suurella liekillä, valaisten huoneen kokonaan.

Ihmettelin kovin, kun se ei sammunut tuossa myrskyssä, ja niin otin sen kynttilän käteeni tarkastaen oikein läheltä, mitä laatua se on, kun se on niin kestävä. Huomasin, että siinä kynttilässä oleva sydän oli erikoisen huolella ja hyvistä aineista tehty. Tämä oli ikään kuin havaintonäytös uskon kynttilästämme. Me yksinäiset jumalanlapset, joita on niin yksitellen asumassa täällä Etelä-Suomen väkirikkailla seuduilla, olemme hyvin paljon, monessa suhteessa tuon edellä mainitun kynttilän kaltaisia. Kun tapaa täällä noita yksinäisiä jumalanlapsia, ja alkaa puhua heidän kanssaan matkan kulusta ja vaiheista, niin kyllä se monasti on hyvin monelle monien vaikeuksien läpi kulkemista ollut. On ollut väsymystä, ja toivottomuuskin on ollut tavoittamassa.

Näissäkin ahtaissa oloissa sinä silti olet jaksanut aina vaan kirkastaa sitä evankeliumia, joka syntisen vapahtaa. Ja niin monet, jotka ovat harhailleet erilaisissa opeissa, löytämättä sielunsa rauhaa, ovat juuri sen sinun julistamassasi evankeliumissa saanut. Ei sammu silti se sinunkaan uskon kynttiläsi, vaikka se joskus vähän himmeästi palaa. Sillä meitä on kutakin Hän, Ristinkantajamme, kaitsemassa täällä ristin tiellä. Hänen verensä siunaus meitä saattelee.

Muista, juuri sinä yksinäinen veli ja sisar, että sinä olet Jumalan lähettämänä sillä paikallasi, jossa asut. Sinua tarvitaan siellä. Sinulle on annettu kallis tehtävä.

Useat esimerkit lähetystyön historiassa osoittavat, että siellä, missä vaikeudet ovat olleet suurimmat ja suoranaista vainoakin on esiintynyt, lähetys- työn sato on ollut siunauksellisinta.

Olen jo pitemmän ajan odottanut SRK.n suorittamalta sisälähetystyöltä, että sen toiminta ulottuisi tasaisesti kautta koko Suomen, useammin tännekin. Kuinka liikuttavaa oli nähdä ja kuulla, niin monen veljen ja sisaren kaihoisaa ikävää päästä Oulun seuroihin. Kun he tiesivät, että Jumala oli lapsilleen kattanut armopöytänsä. Sillä heidän oman pöytänsä antimet olivat jo niin loppuun kuluneet, että siinä ei ollut kuin muruja vain.

Mutta niin kuin tiedämme, ovat nykyisen ajan tuomat suuret yhteiskunnalliset muutokset, inflaatioineen syöneet monenkin vanhuksen säästövarat niin pieniksi, ettei ole eikä ollut vara matkalle lähteä. Mutta kuulkaa te kiusatut, mitä Jeesus sanoo: "En minä jätä teitä orvoiksi, vaan minä tulen teidän tykönne."

Ei ole syytä suruun, kun tälläkin hetkellä Pyhä Henki todistaa meissä asuvan hengen kautta, että olemme Jumalan lapsia. Kuuntele veljeni ja sisareni siellä siunaavaa armoääntä, joka saarnaa heikolle ja uupuneelle, ja vielä epäilevällekin synnit kaikki anteeksi Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja maahan vuotaneessa sovintoveressä.

Jeesus julistaa: "Sillä minä elän ja te myös elätte."

Jumalan rauhan terveisin, Iida Saari
Päivämies 23.8.1956

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 05 Kesä 2012, 09:00 
Poissa
puuhakas

Liittynyt: 24 Elo 2010, 22:23
Viestit: 229
Meiliaikku kirjoitti:
Hyvä kirjoitus Hannalta. Onko tämä Hanna Tyyskä jyvskyläläinen edesmennyt sisar? Tunsin hänet hyvin ja vierailimme hänen ja Hermanin luona.



Muuten mukavaa aikaa siionissa oli se aika , kun Päivämieheen naisetkin kirjoitteli Hannan tapaisia raamatullisia kirjoituksia.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 13 Joulu 2018, 19:12 
Poissa
sisupiristäjä
Avatar

Liittynyt: 29 Elo 2009, 16:56
Viestit: 432
Paikkakunta: Laukaa
Meilaukku Olivat Hanna ja Hermanni Jyväskylän Siionin talostelijoita ja itsekkin sain tutustua heihin ja vierailla heidän kodissaan, kun asuimme jonkin aikaa heidän naapuritalossaan. Hannasta sain myös siihen aikaan turvallisen ja pitävän rippiäidin, kun olin itse vasta vähän aikaan ollut uskomassa.

_________________
Jeesus, sinun alkamasi usko on ja kilvoitus.
Myös on sinun hallussasi matkan päässä vapahdus. Silloin minut uupuneen noudat kotiin taivaaseen. (Virsi 301:6)


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 13 Joulu 2018, 19:12


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 6 viestiä ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia