VL-FOORUMI

Keskustelupalsta vanhoillislestadiolaisille ja uskostamme kiinnostuneille. Ylläpitäjinä vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä.
Tänään on 26 Syys 2018, 02:49

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 1 viesti ] 
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: Luther: Kaanan häät
ViestiLähetetty: 15 Elo 2014, 21:47 
Poissa
Aurinkotuuli

Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00
Viestit: 1210
Tämä kaikuu hyvin puhtaasti. Eräs messiaaninen juutalainen sanoi, että he vielä odottavat sitä, että vesi muutuu viiniksi.

Martti Luther, Kirkkopostilla kirjoitti:
22. Kolmanneksi kosketelkaamme lyhyesti myöskin hengellistä selitystä! Nämä häät ja kaikkikin häät tietävät Kristusta, sitä oikeata ylkää, ja hänen kristikuntaansa, morsianta, niinkuin Matteuksen Evankeliumin 22. luku (Matt. 22:2. ja ss. jakeet) esittävät.

23. Nämä häät vietettiin Galilean Kaanassa, toisin sanoen, kristikunta sai alkunsa Kristuksen aikoina Juudan kansan keskuudessa ja se on jatkuvasti sellaisten keskuudessa, jotka ovat juutalaisten kaltaisia. Juudan kansa taas on Kaana, toisin sanoen, kuvaus: se harjoittautui vakavasti laissa, suuressa kiivaudessa pitäytyen lain tekoihin, ja sen vuoksi heitä evankeliumissa kaikkialla nimitetään kuvailijoiksi; näin varsinkin pyhä Paavali Roomalaiskirjeen 9. luvussa (Room. 9:31. jakeessa) ja 10. luvussa (Room. 10:2. jakeessa). Onkin varsin luonnollista, että kiivautta ja riitaa on sellaisten keskuudessa, joilla on laki ja hyviä tekoja, toisen pyrkiessä olemaan toista etevämpänä; mutta varsinkin on kiivautta uskoa vastaan, joka ei kiinnitä huomiota heidän tekoihinsa, vaan jyrkästi perustaa Jumalan armoon. Ilmeisesti aina on näitä kuvailijoita siellä, missä Kristus on: hänen häitänsä vietetään Kiivaukselassa! Evankeliumin ja uskon liepeiltä tavataan nimittäin aina tekopyhiä ja juutalaisia kiivailijoita, jotka riitelevät uskoa vastaan.

24. Galilea merkitsee rajaa eli sellaista maan äärtä, josta siirrytään toiseen valtakuntaan. Se tietää myös mainittua Kiivaukselan kansaa, joka asustaa lain ja evankeliumin rajamailla: sen pitäisi lähteä liikkeelle ja astua teoista uskoon, laista kristilliseen vapauteen, ja niinhän muutamat astuivatkin ja yhä vielä astuvat, mutta valtaosa jääpi tekoihin, rajamaille: he eivät saavuta hyviä tekoja eikä uskoa, ja he kätkeytyvät tekojen häikäisevän muodon peittoon.

25. Kristuksen kutsuminen häihin taas tietää sitä, että hän jo kauan ennen oli ollut laissa ja profeetoissa luvattuna, ja että häntä täydestä sydämestä odotettiin ja anottiin tekemään vedestä viiniä: että hän täyttäisi lain, nostaisi uskon kunniaan ja tekisi meistä oikeita galilealaisia.

26. »Ja hänen opetuslapsensa olivat kutsutut häihin.» Hänestä nimittäin odotettiin suurta kuningasta; hän siis tarvitsee monta apostolia ja opetuslasta, että hänen valtakunnastansa kaikkialla runsaasti saarnattaisiin. "Jeesuksen äiti oli siellä": kristillinen seurakunta, juutalaisten keskuudesta valittu, oli siellä; se kuuluu mitä oleellisimmin häihin, sillä Kristus oli Juudan kansalle erikoisesti luvattu.

27. Nuo kuusi kivistä vesiastiaa, joiden vettä juutalaiset käyttivät puhdistautuakseen, ovat Vanhan Testamentin kirjat, jotka laeilla ja käskyillä vain ulkonaisesti tekivät Juudan kansaa hurskaaksi ja puhtaaksi. Sen tähden evankelistakin sanoo vesiastioiden olleen siinä juutalaisten puhdistamistavan mukaan; on kuin hän sanoisi: Tämä merkitsee sitä puhtautta, joka saadaan aikaan teoilla, ilman uskoa, mutta sellainen ei milloinkaan puhdista sydäntä, vaan päinvastoin saastuttaa sitä entistä enemmän. Sellainen puhdistus on juutalaista, ei kristillistä eikä hengellistä.

28. Vesiastioita oli kuusi. Se tietää sitä työtä ja vaivaa, joka tekoihin perustavilla on puhdistautumisistaan. Sydämelle ei siitä koidu mitään rauhaa, koska sapatti, seitsemäs päivä, ei ole käsillä, jona me lepäämme töistämme, antaen Jumalan vaikuttaa itsessämme. Työpäiviähän on kuusi: niiden kuluessa Jumala sekä loi taivaat ja maan että on meidänkin käskenyt tehdä työtä. Seitsemäs päivä on levon päivä; silloin emme vaivaa itseämme lain teoilla, vaan uskossa annamme Jumalan vaikuttaa itsessämme, ja silloin me pysymme alallamme, ollen joutilaina lain teoista.

29. Vesiastioiden vesi tietää lain sisäistä merkitystä ja tarkoitusta, jonka mukaan omatunto ojentaikse ja joka sisältyy kirjaimiin aivan kuin astioihin.

30. Lisäksi ne ovat kiviset, niinkuin Mooseksen taulut. Tämä tietää uppiniskaista Juudan kansaa; samanlainen kuin heidän sydämensä suhde oli lakiin, oli lain suhde ulkonaisesti heihin: se tuntuu heistä ankaralta ja raskaalta, ja sen tähden se onkin ankara ja raskas, ja se vaikuttaa sen, että heidän sydämensä on suhteessaan lakiin kova ja raskas. Kaikkihan me havaitsemme ja koemme, kuinka suhteemme hyvään on kankea ja raskas, mutta pahaan taipuisa ja vaivaton. Tällaista eivät tunne suruttomat, vaan ne, jotka mielellänsä olisivat vanhurskaita ja jotka kovin itseänsä teoilla vaivaavat. Tätä tietävät vesiastioiden "kaksi tai kolme mittaa".

31. Veden muuttaminen viiniksi tietää sitä, että lain käsittäminen muutetaan suloiseksi. Tämä tapahtuu seuraavalla tavalla. Ennen kuin evankeliumi tulee, jokainen käsittää lain siten, että se vaatii meidän tekojamme ja että meidän pitää tyydyttää se teoillamme. Tämä käsityskanta synnyttää joko paatuneita, röyhkeitä tekopyhiä ja teeskentelijöitä, kivisiä vesiastioitakin kovempia, tahi ahdistuneita, rauhattomia omiatuntoja; vesi näet pysyy jatkuvasti astiassa: pelko ja arkamielisyys Jumalan tuomion edessä. Tämä on veden merkitys; kukaan ei silloin juo, kukaan ei myöskään ilostu, on vain pelkkää peseskelemistä ja puhdistelemista, eikä kuitenkaan päästä todelliseen, sisäiseen puhtauteen. Evankeliumi sitävastoin selittää, että laki vaatii enemmän kuin me kykenemme saamaan aikaan ja että se tarvitsee pitäjäkseen aivan toisen ihmisen, toisenlaisen kuin me olemme: se tarvitsee Kristuksen ja ahdistaa hänen luoksensa, että me hänen armostansa uskossa toisiksi ihmisiksi, Kristuksen kaltaisiksi muuttuneina voisimme tehdä todellisia hyviä tekoja. Lain oikea käsittäminen ja sen tarkoitus on siis seuraava: laki tahtoo saattaa meidät kykenemättömyytemme tuntemiseen ja hätyyttää meidät omasta itsestämme toisen, nimittäin Kristuksen luo, häneltä etsimään armoa ja apua.

32. Sen tähden Jeesus ryhtyessänsä valmistamaan viiniä käski lisäämään vettä reunoja myöten. Evankeliumi tullessansa selventää nimittäin, niinkuin sanoimme, lain käsitystä mitä täydellisimmin: oma olemuksemme ei ole mitään muuta kuin pelkkää syntiä, ja sen vuoksi emme lain avulla voi päästä synnistä vapaiksi. Tämän kuullessansa nuo "kaksi tahi kolme mittaa", rehelliset sydämet, jotka lain mukaisissa teoissaan ovat kiusaantuneina ja jotka jo siis näin ennestään ovat omissatunnoissansa pelonalaisia ja levottomia, joutuvat tämän uuden käsityksen johdosta vielä suuremman kauhun valtaan, ja nyt vesi tulvii yli kaikkien reunojen, yli kaikkien äärien. Ennen he tunsivat itsensä kankeiksi ja koviksi hyvään, mutta toivoivat kuitenkin teoilla ylettyvänsä siihen; mutta nyt he kuulevat, etteivät kelpaa siihen ensinkään ja että on mahdotonta siihen teoilla ylettyä. Silloin on vesiastia pirs‘pinnallansa: siihen ei enää mitään mahdu; silloin on laki pohjia myöten käsitetty, ja pelkkä epätoivo valloillansa.

33. Silloin tulee lohdullinen evankeliumi, muuttaen veden viiniksi. Kun nimittäin sydän saa kuulla Kristuksen täyttävän lain meidän hyväksemme ja ottavan syntimme kannettavaksensa, se ei enää välitä siitä, että laki vaatii mahdottomia ja että meidän täytyy olla siinä asiassa epätoivoisia, ja heittää teot sikseen. Nyt on jotakin suloista ja hyvältä maistuvaa se, että laki on niin syvällinen ja korkea, niin pyhä, oikea ja hyvä, niin suuria vaativa; nyt sitä rakastetaan ja kiitetään sen täiden, että se vaatii meiltä niin paljon ja niin suuria. Tämän saa aikaan se, että sydän nyt Kristuksessa omistaa kaiken sen, minkä laki vaatii; sille tuottaisi suurinta tuskaa, jos laki vaatisi vähemmän. Katsohan, näin laki nyt on rakas ja keveä, ennen oltuansa kova, raskas, jopa mahdoton! Nyt se elää sydämessä Hengen kautta! Vesiastioissa ei ole enää vettä: se on muuttunut viiniksi, sitä on tarjoiltu, sitä on nautittu ja se on tehnyt sydämen iloiseksi.

34. Evankeliumimme »palvelijat» ovat uuden liiton kaikki saarnaajat: apostolit ja heidän seuraajansa.

35. »Ammentaminen" ja »vieminen» merkitsevät sitä, että Raamattu käsitetään yllä kerrotulla tavalla ja sitä saarnataan koko maailmalle, joka on kutsuttu Kristuksen häihin.

36. Evankelista kertoo palvelijoiden hyvin tietäneen, mistä viini oli tullut ja että se oli ollut vettä. Ainoastaan apostolit ja heidän seuraajansa nimittäin tietävät, että laki Kristuksen kautta muuttuu rakkaaksi ja miellyttäväksi, että evankeliumi täyttää lain uskon kautta eikä teoilla, ja että on tullut aivan toinen olotila kuin ennen, teoissa oltaessa.

37. Edeskäypä maistettuaan viiniä totesi sen hyväksi, mutta ei tiennyt, mistä se oli tullut. Edeskäypä tietää juutalaisten keskuudessa ollutta vanhaa pappeutta, joka tunsi vain teot; sellainen oli Nikodemus (Joh. 3:9): hän tarkkana huomasi Kristuksessa olevan jotakin erikoista, kuitenkaan tietämättä, kuinka kaikki tapahtuu ja mistä se johtuu, sillä hän pitäytyi vielä tekoihin. Tekojen opettajat eivät todellakaan jaksa ymmärtää eikä tuntea evankeliumia ja uskon asioita.

38. Edeskäypä kutsuu yljän ja nuhtelee tätä siitä, että tämä on antanut hyvän viinin viimeisenä, kun yleensä huono viini annetaan viimeiseksi. Sitähän juutalaiset yhä vieläkin kummastelevat, että evankeliumin saarnaamisen täytyi lykkääntyä niin pitkäksi aikaa ja vasta tulla pakanoiden osaksi, ja että heidän niin kauan täytyi juoda huonoa viiniä, lain alaisina niin kauan kantaa päivän kuormaa ja hellettä, niinkuin toisaalla evankeliumissa — Matteuksen Evankeliumin 20. luvussa (Matt. 20:12. jakeessa) — vertauksen tapaan osoitetaan.

39. Panehan mieleesi, kuinka toisilleen vastakkaisesti Jumala ja ihmiset menettelevät! Ihmiset antavat ensin parhaimpansa ja sitten huonoimpansa. Jumala antaa ensin ristiä ja kärsimyksiä, sitten kunniaa ja autuutta; sen tähden ihmiset pyrkivät säilyttämään vanhaa ihmistä, ja sen tähden he myös opettavat pitämään lakia teoilla, antaen suuria ja makeita lupauksia. Mutta se päättyy huonosti, ja loppu maistuu kitkerältä; siitä omatunto nimittäin kurjistumistaan kurjistuu. Suurien lupausten synnyttämän raskaan juopumuksen tähden omatunto ei aluksi sitä tunne, mutta lopuksi, kun viini on juotu, kun pettävät lupaukset ovat menneet sen tien, se on tunteva. Jumala päinvastoin herättää pahan omantunnon, antamalla huonoa viiniä, jopa vettä, mutta jäljestäpäin hän lohduttaa evankeliuminsa lupauksilla, jotka pysyvät iankaikkisesti.


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 1 viesti ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia