OK. Mahdatko muistaa vielä mikä käännös sinulla oli käytössä?
Uusikäännös tuo on. Uuttakäännöstä toki luen monasti, mutta Biblian hengessä-
weha kirjoitti:metsätähti, olen ymmärtämässä, että ulkonainen kaunistus on seurausta sydämen uskosta. Onhan tästä jo apostolien aikasia tapoja seurakunnassa:
--
Uusikäännös: 9. "niin myös, että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla,
10. vaan hyvillä teoilla, niinkuin sopii naisille, jotka tunnustautuvat jumalaapelkääviksi".
Mie sitä varovasti kysynkin, miksi joku koru on sallittu, joku toinen ei. Ja että miksi se kulta, helmet ja hiuspalmikot ovat ihan ok niin kauan kuin ne eivät ole korvissa. Äkkiseltään sanoisin, että se pieni korvanappi ei tukan seasta paljon vilahda, ja jos se häiritsee jotakuta, niin ilman muuta olen valmis asiasta juttelemaan. Tiiän, että perinteisesti niitä ei ole käytetty (joskin ymmärtääkseni Togossa ja Venäjällä ovat ihan ok). Vaan odottelen sitä raamatullista perustetta tähän - nyt kun on niin, että kaikki tuossa raamatunkohdassa luetellut asiat ovat ihan hyväksyttyjä.
weha kirjoitti:Tiedän, ettei tässä uskossa ole ollut ts. näkynyt naisilla korvakoruja, eikä liiemmin huulipunaa tai kynsilakkaa. Ei kukaan ole varmaan halunnut pahennusta aiheuttaa seurakunnassa.
Tietysti erilaisissa toisissa hengellisyyksissä noita esiintyy, mutta onhan jo vanhurskauttamisoppikin aivan eri ja opetetaan monia teitä vanhurskauttamiseen.
Voihan tuo olla, että jossain vaiheessa niistä luovun, vaan ennen kuin sen teen, minun täytyy pystyä perustelemaan se itselleni. Edelleenkin niin, ettei millään koruttomuudella, meikittömyydellä, nuhteettomuudella voi pelastusta ansaita hiukankaan vertaa, vaan yksin ja ainoastaan Kristuksen tähden. Ja ennen kuin murehtia koruista suuntaan tai toiseen tulee pitää huolta siitä, että on edes jotenkin Kristuksen kirjeenä tässä maailmassa. Se tapahtuu vain Pyhän Hengen voimalla, ei mitenkään muuten. Ja siinä taas en usko korujen tai koruttomuuden olevan ratkaiseva asia. Eli jossain määrin eri asioista yleensä puhutaan tässä kohti.
Eli edelleen, paikallisestihan me tekemisissä olemme, vaikka oppi ja usko onkin yhteinen, ja niin kauan kuin täällä ei ketään asia häiritse niin paljon, että asia tulisi esiin, niin ongelmaa ei liene. weha kirjoitti:Viiru, kirjoitin siten sananmuodot, kun se on Raamatun reunassa.
weha kirjoitti:Viiru kirjoittaa:OK. Mahdatko muistaa vielä mikä käännös sinulla oli käytössä?
Uusikäännös tuo on. Uuttakäännöstä toki luen monasti, mutta Biblian hengessä-
Viiru kirjoitti:Olen pahasti toistaitoinen raamatun lukijana niin en ymmärtänyt sinun neuvoasti Weha.weha kirjoitti:Viiru, kirjoitin siten sananmuodot, kun se on Raamatun reunassa.weha kirjoitti:Viiru kirjoittaa:OK. Mahdatko muistaa vielä mikä käännös sinulla oli käytössä?
Uusikäännös tuo on. Uuttakäännöstä toki luen monasti, mutta Biblian hengessä-
Mitä sinä tarkoitat, kun sanoit että "Se on Raamatun reunassa." Onko uudessa käännöksessä raunamerkintöjä? Olisiko sinulla ehkä tarkemmin tieto tuosta, esim. sivu että millä sivulla "reunamerkintä" mahtaa olla. Tai millä konstilla se löytyy, niin että taitamatonkin löytää sen.
Minulla täytyy tunnustaa että omistan vain vanhan biblia-raamatun ja joskus 1938 tai siinä main suomennoksen. Bibliassa on rekisteri-hakemisto mutta siitä ei löytynyt asiasta huomautuksia.
Mutta pyytäisin vielä Weha että älä kuormita itseäsi tällä äläkä ruppee näkemään ylen määrin vaivaa jos se on sinulla vaan muistinvarainen tieto.
mutsi kirjoitti:...Ettei olis Kinnusen "Kristus on Raamatun herra ja kuningas"? Siinähän niitä reunaselityksiä on.
O.M kirjoitti:Metsätähdelle: olet suhteellisen tuore kristitty. Toisille asia aukeaa nopeammin, toisille hitaammin. Luotan, että olet uskomassa, käyt säännöllisesti Jumalan sanan kuulossa ja tämäkin asia selviää aikanaan.
Mielestäni asian keskeltä ymmärtäminen tarkoittaa sitä, että ymmärtää
a) toisaalta, ettei mikään ulkonainen koriste itsessään ole syntiä ja
b) toisaalta, että monikin ulkonainen koriste voi symboliikkansa ja/tai historiansa vuoksi olla maailmallinen, lihallinen ja Jumalan seurakunnassa pahennusta herättävä.
Meidän kaikkien kristittyjen on syytä varoa, ettei käy siten, mistä Luther varoittelee: "Tämän sisällisen aarteen omistakoon ei ainoastaan vaimo, vaan myös mies. - - kun ihmiset kiintyvät koristeihin, he eivät luovu niistä, sellainen on heidän tapansa ja luontonsa; sentähden kristillisen vaimon tulee pitää ne halpoina." (Valituille muukalaisille 1-2.) Jos sydän kiintyy johonkin asiaan liikaa, saa vain huonoja vastauksia siitä, miksi sitä pidetään sopimattomana. Raamatulliset perusteetkin voivat tuntua epäraamatullisilta.
--Itse miellän korvakorujen pitämisen sellaiseksi itsensä koristamiseksi, jossa on kysymys halusta olla maailman kaltainen. Olen vuosien varrella lukuisia kertoja nähnyt, miten korvakorut, meikit yms. vl-naisilla usein edeltävät uskon kieltämistä tai seuraavat uskon kieltämistä. Mieltänet asian jotenkin toisin?
--
Jos itselläni olisi korvakoru/-t (niitä on nykyään miehilläkin) ja olisin vasta parannuksen armon saanut, luultavasti jättäisin korun/korut saman tien pois sen kummemmin asian perusteluita miettimättä. Ko. asia minusta niin mitätön pikkuseikka, että niistä luopuminen tuntuisi helpolta. (En halua tällä halveksua asiaan liittyvää tuskaa sellaisten kohdalla, joille korvakorut merkitsevät enemmän.) Sellainen on uskovaisten tapa tämän päivän Suomessa ja se riittää minulle. Miksi tapa on sellainen, johtunee tapahtumainkulusta menneisyydessä. Kenties tapa joskus muuttuu, kenties ei. Itse en näe elävän uskon johtuvan sen enempää korvakoruttomuudesta kuin murhaamattomuudesta. Onkin tärkeää muistaa, että inhimillisesti ajatellen pieniä syntejä tehnyt ei ole ansainnut taivaspaikkaansa yhtään enempää kuin suurin syntinen. Armosta me olemme autuaiksi tulleet.
Aika pitkälti sanoitit asian sillä tavoin kuin sitä ajattelen itekin. Tuosta kohdasta, missä kysyit, miellänkö asian toisin niin tuumaan vain, etten oikeastaan tiiä, miten miellän - ja siksi vielä mietin ja kyselen. Jos tämä olis ihan kirkastunut selväksi, niin valinta olis kannanotto, mutta kun ei ole, niin en taho olla tuuliviiri tuntemusten mukaan vaan yritän selvittää itelleni, mikä on oikeasti tärkeää ja merkityksellistä. Ja tosiaan edelleen jos kotipaikkakunnalla asiasta tulee sanomista, niin sitä sitten selvitellään siellä.
En tajunnut aikanani olleeni hengellisesti ylpeä, "mie en ole niin kuin nuo", kun en meikkaa tai käytä korviksia tai alkoholia (siis ihan evlut kirkon seurakuntanuorissa). Mieluummin kattelen nyt sitten vaikka laidalta, keskelle pyrkien, mutta kuiten tiiän sen oman ylpeyteni heräävän helpolla. Sitä on vaikea selittää, mutta ite hahmotan aika hyvin sen kysymyksenasettelun, mikä minulla tässä on takana (ja tosiaan onneksi on sitten myös niitä livenä tuntevia uskovaisia). Lisäksi täytyy todeta, että yksi henkilökohtainen juttu asiassa on mukana, mutta se ei ole sellainen, että voisin sitä tähän kirjoittaa näkyviin, koska siinä tulis pahaa jälkeä toiselle ihmiselle. Se kuiten vaikuttaa ja vaikeuttaa tätä kuviota vielä toistaiseksi.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa