Seurakunnasta ja ehtoollisesta

Elävä usko vanhoillislestadiolaisesta näkökulmasta.


Lostris

ViestiKirjoittaja lukkari » 10 Helmi 2007, 15:16

Pidän huumorin sävyttämästä kirjoitustavastasi ja tyylistäsi, en tiedä olenko tehnyt väärän johtopäätöksen, mutta tyylisi on hieman muuttunut viikkojen aikana. Olenko tehnyt oikean havainnon? Me uskovaiset saatamme monesti harhailla tällä kaidalla tiellä. Jumalan valtakunnasta me kuitenkin saamme kulkuohjeita tälle tielle. Minä nimittäin hiemn ihmettelin sitä, että taannoin pyytelit sitä teologimiestä mopin keskustelupalstalle. Teologimies ei jaa samaa uskonkäsitystä meidän kanssamme. Tästä olet varmaan samaa mieltä kanssani? Hän kylvää epäuskon- ja eripuran siementä uskovaisten ihmisten sydämiin. Viittaan vain noihin kysymyksiin ehkäisystä ja moniin muihin siionin opetuksiin. Perheen kasvaminen on monelle nuorelle parille kipeä kysymys. Meidän uskovaisten pitää tukea toinen toistamme. Se miksi itse lähdin mopin palstalta, johtui siitä että jatkuvasti joku kuiskuttelee siellä, että onko se Jumala sanonut niin?

Nuo siionin opetusten kyseenalaistamiset ovat myös opillisia kysymyksiä. Siellä on selvästi samanlaista opetusta ilmassa kuin 1900-luvun alussa ja pappiseriseuran aikana. Seurakunnan merkitys uskovaiselle kyseenalaistetaan. Kehoitetaan turvautumaan omaantuntoon. Siis vain siihen miltä minusta itsestä tuntuu omatunto on minun ikioma. Se on ajan henki muutenkin. Tietänet, että omatunto on "venyvä" käsite. Se näkyy ajassamme.

Liitän tähän Raattamaan seurakuntakäsitystä Kullervo Hulkon kirjasta Kukistumaton valtakunta.

Raattamaa ei lakkaa kirkastamasta seurakunnan merkitystä ja avainten valtaa....

"Mutta ne saarnamiehet, jotka ovat oven kautta tulleet seurakuntaan ja Pyhän Hengen saaneet, niillä on taivaan avaimet ja ne seurakunnan kanssa yhdistettynä avaavat ja sulkevat. Olkaa siis valmiit syntiä anteeksi antamaan, mutta hitaat sitomaan, sillä ei Kristus hylkää morsiantansa kaikkinaisten syntien tähden. Sana seurakunnalta saarnattu pitää saaman vähän aikaa vaikuttaa, kukatiesi rikollinen alentaa itsensä ja ottaa uskolla vastaan syntein anteeksisaamisen seurakunnalta. Mutta ne uskontunnustajat, jotka erkaantuvat Kristuksen laumasta, sentähden että Kristuksen ies ja hallituksen muoto on heille sopimaton, ne sanovat luopuvansa pois ihmisistä ja uskaltavat sanaan, mutta jos sinä oikein ymmärrät Jumalan sanan, niin sana sitoo sinun seurakuntaan."

Näitä en kirjoittanut siksi, että vikoilisin Sinua Lostris, mutta haluaisin kysyä oletko tehnyt samoja havaintoja kuin minä olen tehnyt. Tuosta olin hiukan murheellinen, että tuota Teologimiestä haastoi kirjoittelemaan sinne mopin palstalle... moni on hänenkin kirjoitusten perusteella palstan jättänyt, mm Rilla-maaria äskettäin. Tuskin olen tällä palstalla ainoa joka näitä pohtinen... sen vain sanon että anteeksipyyntösi lämmitti sydäntäni kovasti. Sen vuoksi rohkeninkin näitä ajatuksiani ylös kirjoitella. Olen minä itsekin vikaan monesti joutunut ja huonoja (astianmakuisia) viestejäkin kirjoitellut. Nyt kirjoittelenkin vain tällä palstalla, koska täällä tuntuu siltä, että on omien keskellä.

Jrt, lukkari
Viimeksi muokannut lukkari päivämäärä 10 Helmi 2007, 17:44, muokattu yhteensä 1 kerran
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja Weha » 10 Helmi 2007, 17:13

Samoin on kohdallani. Vaikka kuinka oikein ja Raamatullisesti kertoo jotakin uskon kysymystä, niin kaikki järjellä vaan kiistetään, muilla palstoilla. Näin on myös erikoisesti eriseuraisella VL-open perustamalla palstalla. Ihan hirvittää ne jutut, kun oon hieman vain vilkaissut palstaa. Suomi 24:tä oonkin pysynyt halusta kokonaan poissa. Täällä ei ole ollut sellaista, vaan tuntee ja tietää olevansa omien keskellä...
Weha
 

Re: Lostris

ViestiKirjoittaja lukkari » 10 Helmi 2007, 18:12

lukkari kirjoitti:Pidän huumorin sävyttämästä kirjoitustavastasi ja tyylistäsi, en tiedä olenko tehnyt väärän johtopäätöksen, mutta tyylisi on hieman muuttunut viikkojen aikana.


Selvennän vielä, ettei tule väärinkäsitystä. Olen lostris iloinnut siitä, että kirjoituksesi ovat nimenomaa menneet vain positiiviseen suuntaan. (minun mielestäni) Ihailen tosiaankin sitä, ettet polta pinnaasi melperin ja kumppanien kanssa. Toisaalta melperin tekstit ovat joskus hauskaakin luettavaa :lol: .

Vapahtajahan kehoitti meitä iloitsemaan siitä, että teitä Hänen nimensä tähden pilkataan. Muistinkohan oikein??

Edit: virjoituskirheitä
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja kieronymos » 11 Helmi 2007, 18:10

Tulinpas minäkin kurkkaamaan tänne. Lukkarin kirjoituksessa yksi kohta ("Siionin opetusten kyseenalaistaminen") kirvoitti minut (toiston uhallakin :) )kysymään, mitä mieltä olette vuoden 1909 vuosikokouksen kannasta:

"Jumalan sana on ainoa vahva ja pettämätön perustus, jonka päälle seurakunta rakennetaan. Seurakunta voi joskus erehtyä. Me emme oikein kunnioita Jumalan sanaa, jos siihen rinnalle pannaan mitään muuta perustusta."
kieronymos
tutustunut
 
Viestit: 32
Liittynyt: 10 Helmi 2007, 17:09

ViestiKirjoittaja Weha » 11 Helmi 2007, 19:06

Kysymys kuuluu, voiko koko Jumalan seurakunta erehtyä? Toinen kysymys kuuluu: Mennäänkö seurakuntaan kuuntelemaan "liirum, laarum" juttuja vai Jumalan omaa sanaa? Eihän Pyhä Henki opeta monella tavalla. Tuskimpa näitä uskonkysymyksiä, ilman seurakuntaa tietäisi ja saatika armoa omakseen saanut, uskolla omistettavaksi.

1.Tim.3:15. "Jos tuloni kuitenkin viivästyy, saat tästä tietää, miten on käyttäydyttävä Jumalan temppelissä, elävän Jumalan seurakunnassa, joka on totuuden pylväs ja perustus".

Ilm.2:7. "Jolla korva on, se kuulkaan, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sen, joka voittaa, annan minä elämän puusta syödä, joka keskellä Jumalan paradisia on".

1.Tes.1:6. "Ja te olette meitä ja Herra seuraamaan ruvenneet ja olette sanan monessa vaivassa, ilolla Pyhässä Hengessä, ottaneet vastaan".
Weha
 

ViestiKirjoittaja kehakukkanen » 11 Helmi 2007, 19:25

Weha kirjoitti:Ilm.2:7. "Jolla korva on, se kuulkaan, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sen, joka voittaa, annan minä elämän puusta syödä, joka keskellä Jumalan paradisia on".


Selvennätkö Weha miten tuolla kohdalla voi perustella seurakunnan erehtymättömyyttä? Ilmestyskirjan toisessa luvussa enimmäkseen nuhdellaan seurakuntia... (Ihan vilpitön kysymys, en halua provosoida tai ärsyttää) Kyllä uskon sen, että Jumala varjelee Sanansa, mutta käsittääkseni seurakunta voi erehtyä.
Avatar
kehakukkanen
touhukas
 
Viestit: 178
Liittynyt: 09 Tammi 2007, 13:43

ViestiKirjoittaja Weha » 11 Helmi 2007, 19:37

kehakukkanen, kohta nähdäkseni todistaa sen, että itse en niin hyvin ymmärrä Raamattua kuin Jumalan seurakunta ja siksi oikea lammas onkin laumaeläin ja kuuntelee tarkasti korvallaan mitä seurakunnassa opetetaan. Jos ei ole väliä mitä opetetaan, ei oo Kristuksen lammas.
Weha
 

ViestiKirjoittaja kehakukkanen » 11 Helmi 2007, 19:56

Weha kirjoitti:itse en niin hyvin ymmärrä Raamattua kuin Jumalan seurakunta ja siksi oikea lammas onkin laumaeläin ja kuuntelee tarkasti korvallaan mitä seurakunnassa opetetaan.


Kiitos selvennyksestä. Uskomme siis samalla tavalla tästä asiasta :). Meillä seurakunnassa vain opetetaan niin kuin tunnustuskirjat sanovat, koska uskomme että niissä on Raamatun oppi. (Olen ymmärtänyt, että sinä/te et kaikesta ole tunnustuskirjojen kanssa samoilla linjoilla. Korjaa, jos olen väärässä.)
Avatar
kehakukkanen
touhukas
 
Viestit: 178
Liittynyt: 09 Tammi 2007, 13:43

ViestiKirjoittaja Weha » 11 Helmi 2007, 20:08

kehakukkanen, en tiedä ootko siis joku ns. tun. luterilainen tai vastaava, mutta väliäpä sillä loppujenlopuksi mikä oot. Eripaikassa kuitenkin oot ja et ole silloin yhtä kanssamme. Jumala ei oo sekaseuran Jumala.

Kun synnit on anteeksi niin kaikki muukin selviää. Tämä on liian yksinkerttaista monelle. Raamattu on se kirja mistä seurakuntani pitää kiinni. Tunnustuskirjoissa on monenlaistakin opetusta ja se ei ole selkeä kaikelta osin. Sehän onkin tehty Lutherin kuoleman jälkeenkin.

Tunnustuskirjat


Ef.lut.tunnustuskirjamme opettavat kolmenlaista kasteoppia.

1. s.186, 5 Sanan ja sakramentin vaikutus sama

2. Sitoo uudestisyntymisen kasteeseen:...Perisynti on todella synti, joka tuo iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan s.52.

3. on se jota itse edustan: "Myös ne jotka ovat uskossa ennen kastetta tai tulevat kasteessa uskoon, saavat uskon ulkonaisen, edeltävän sanan välityksellä" (s.276 kohta 7).

Tähän haluan lisäksi laittaa vastaansanomattoman kohdan Raamatusta:

1.kor.4:15. Vaikka teillä Kristukseen uskovina olisi tuhansia kasvattajia, teillä on vain yksi isä. Minähän teidät olen evankeliumia julistamalla synnyttänyt Kristukseen Jeesukseen uskoviksi.

Ja kuitenkin Paavali oli kastanut samaisessa korintossa vain muutaman: 1.kor.1:16. Niin, Stefanaan perhekunnan olen myös kastanut, mutta ketään muuta en muista kastaneeni.
17. Eihän Kristus lähettänyt minua kastamaan vaan julistamaan evankeliumia, ei kuitenkaan viisain puhein, koska Kristuksen risti silloin menettäisi merkityksensä.

Oikeastaan tuon tunnustuskirjojen kohta viittaa kyllä tähän kohtaan:

Apt.10:44. "Kuin Pietari vielä näitä puhui, lankesi Pyhä Henki kaikkein niiden päälle, jotka puheen kuulivat...47. Taitaako joku kieltää näitä, jotka ovat niin Pyhän Hengen saaneet kuin mekin, vedellä kastamasta?"
Weha
 

ViestiKirjoittaja Weha » 11 Helmi 2007, 20:12

Joo, mistä tietää tuon ns. luterilaisen oppisi vääräksi?
1. Väittää, että kaste vain uudestisynnyttää ja kastamattomat lapset joutuvat kadotukseen.

2. kuolleiden kastamattomien lasten tilaa ei tiedetä.

3. Jumala antaa uskon ja Pyhän Hengen, jos lapset kuolevat ennen kastetta.

Kolme oppia, jota ei Raamattu opeta.
Näistä kiistellään eri luterilaisissa piireissä ja joskus, ihan heidän oman liikkeen sisälläkin.
Weha
 

ViestiKirjoittaja Taavetti » 11 Helmi 2007, 20:30

Ulkonainen, näkyvä seurakunta voi erehtyä, mutta Lutherin opetuksen mukaan maailmalle näkymätön yhteinen seurakunta ei erehdy uskon ja opin kysymyksissä.

Mikä tahansa paikallinen seurakunta, ihmisten yhteisö voi erehtyä, mutta jos se pitää vilpittömän yhteyden ihmissilmälle näkymättömään Jumalan seurakuntaan, paikallinen seurakunta antaa ojentaa itsensä opillisesta ja elämän erehdyksestä. Ilmestyskirjassa on kirje seitsemälle seurakunnan enkelille, joista viittä itseensä tyytyväistä kirjeen lähettäjä nuhteli ja kehotti parannukseen. Kaksi niistä seitsemästä tunsi itsensä köyhäksi ja kurjaksi, he tunsivat tarvitsevansa hoitoa ja anteeksiantamusta, siis evankeliumin lohdutusta. Näille kahdelle elämän Herra käski kirjoittaa lohdulliset sanat: Pidä mitä sinulla on, ettei kukaan kruunuasi ottaisi pois.
Viimeksi muokannut Taavetti päivämäärä 13 Joulu 2012, 05:06, muokattu yhteensä 1 kerran
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja kehakukkanen » 11 Helmi 2007, 20:35

Weha kirjoitti:kehakukkanen, en tiedä ootko siis joku ns. tun. luterilainen tai vastaava, mutta väliäpä sillä loppujenlopuksi mikä oot. Eripaikassa kuitenkin oot ja et ole silloin yhtä kanssamme. Jumala ei oo sekaseuran Jumala.
Kun synnit on anteeksi niin kaikki muukin selviää. Tämä on liian yksinkerttaista monelle.


En minä väittänytkään että olisin yhtä. Tiedän kyllä mikä on kantanne. Toivon, ettet kuitenkaan ota omiin käsiisi oikeutta määritellä, missä Jumalan valtakunnan rajat kulkee, sen näkee ja tietää täydellisesti vain Jumala. Minulla on rauha Jumalan kanssa ja synnit anteeksi. Se ei muutu siitä mitä kukaan ihminen sanoo. (En sano vihastuksissa, vaan ihan asiana.) Mutta tästä meidän ei kannata alkaa enempiä väittelemään.

Taavetti kirjoitti:Ulkonainen, näkyvä seurakunta voi erehtyä, mutta Lutherin opetuksen mukaan maailmalle näkymätön yhteinen seurakunta ei erehdy uskon ja opin kysymyksissä.

Juuri näin.
Avatar
kehakukkanen
touhukas
 
Viestit: 178
Liittynyt: 09 Tammi 2007, 13:43

ViestiKirjoittaja Taavetti » 11 Helmi 2007, 20:37

kehakukkanen kirjoitti: (Olen ymmärtänyt, että sinä/te et kaikesta ole tunnustuskirjojen kanssa samoilla linjoilla. Korjaa, jos olen väärässä.)


Niin sanottu yksimielisyyden ohje eli sovinnon kaava on Lutherin jälkeen tulleiden lakihenkisten kirjoittama ja hyväksymä. Siinä opetetaan väärin sakramenttien merkityksestä. >Muuten olemme samoilla linjoilla tunnustuskirjojen kanssa.
Viimeksi muokannut Taavetti päivämäärä 13 Joulu 2012, 05:09, muokattu yhteensä 2 kertaa
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Weha » 11 Helmi 2007, 20:43

Veli kertoi tuon asian paremmin ja samaa tarkoitin, mutta vajavaisemmin.

Niin, onhan se Jumalan valtakunnan raja hyvin selvä ja Raamatussa kerrottukkin monin kohdin:

Tiit.3:10. "Karta harhaoppista ihmistä, kun ensin olet ojentanut häntä kerran tai kahdesti.
11. Sinähän tiedät, että tuollainen ihminen on kieroutunut ja tekee syntiä. Hän tuomitsee itse itsensä".

1.Joh.4:6. "Me olemme Jumalasta: ja joka Jumalan tuntee, hän kuulee meitä; joka ei Jumalasta ole, ei hän kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen".

2.Joh.1:10. "Jos joku tulee teidän tykönne ja ei tuo tätä opetusta kanssansa, niin älkäät häntä huoneeseen ottako, älkäät myös häntä tervehtikö. (Hengellinen tervehtiminen).
11. Sillä joka häntä tervehtii, hän on osallinen hänen pahoista töistänsä".

-----------------------------------------------------------------------------------

Yksi Lauma


JOh.10:1. Totisesti, totisesti sanon minä teille: joka ei ovesta mene sisälle lammashuoneesen, vaan astuu siihen muualta, se on varas ja ryöväri.
2. Mutta joka oven kautta sisälle menee, se on lammasten paimen:
3. Sille ovenvartia avaa, ja lampaat kuulevat hänen äänensä. Ja omia lampaitansa kutsuu hän nimeltänsä, ja vie heidät ulos.
4. Ja kuin hän omat lampaansa päästää ulos, käy hän heidän edellänsä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä he tuntevat hänen äänensä.
5. Mutta ei he muukalaista seuraa, vaan pakenevat häntä; sillä ei he tunne muukalaisten ääntä.


V: Tämän mukaan hänen omansa ei kuule eriseurojen opetusta, koska eivät tunne sitä, vaan ihan pakenevat sitä. Eli väärässä opissa ei voi pelastua vahingossakaan.
Joh.10:16. Minulla on myös muita lampaita, jotka ei ole tästä lammashuoneesta: ne pitää minun myös tänne saattaman: ja he saavat kuulla minun ääneni; ja pitää oleman yksi lammashuone ja yksi paimen.

- Ajattelen tämän siten, että Jumalan valtakunan raja on selvä ja esim. yhdellä paikkakunnalla, on yksi Kristuksen seurakunta, niin ei niitä ole monia. On vain yksi lauma ja ne ovat samassa mielessä ja samassa käsityksessä. Sinne hänen omansa johdetaan. Ahkeroiden tulee pitää hengen luoma yhteys. Tässä viitataan myös juutalaisiin ja pakanoihin, jotka ovat myös yksi lauma.


Raamattu kuitenkin opettaa vain yhden uskon ja opin tietä. Seurakunnassakin on kaikki tiedon ja taidon aarteet.

... Sinun pitää Jumalan huoneessa vaeltaman, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden patsas ja perustus" (1.Tim.3:15).

Luuk.10:16.

"Joka teitä kuulee, se minua kuulee ja joka teidät katsoo ylön, se katsoo ylön minun,
mutta joka minun katsoo ylön, hän katsoo ylön sen, joka minun lähetti."
Weha
 

ViestiKirjoittaja Weha » 11 Helmi 2007, 21:12

Weha kirjoitti:Joo, mistä tietää tuon ns. luterilaisen oppisi vääräksi?
1. Väittää, että kaste vain uudestisynnyttää ja kastamattomat lapset joutuvat kadotukseen.

2. kuolleiden kastamattomien lasten tilaa ei tiedetä.

3. Jumala antaa uskon ja Pyhän Hengen, jos lapset kuolevat ennen kastetta.

Kolme oppia, jota ei Raamattu opeta.
Näistä kiistellään eri luterilaisissa piireissä ja joskus, ihan heidän oman liikkeen sisälläkin.


Kehakukkanen, mitä vaihtoehtoa sinä ns. luterilaisena uskot?
Weha
 

ViestiKirjoittaja lukkari » 11 Helmi 2007, 22:29

kieronymos kirjoitti:Tulinpas minäkin kurkkaamaan tänne. Lukkarin kirjoituksessa yksi kohta ("Siionin opetusten kyseenalaistaminen") kirvoitti minut (toiston uhallakin :) )kysymään, mitä mieltä olette vuoden 1909 vuosikokouksen kannasta:

"Jumalan sana on ainoa vahva ja pettämätön perustus, jonka päälle seurakunta rakennetaan. Seurakunta voi joskus erehtyä. Me emme oikein kunnioita Jumalan sanaa, jos siihen rinnalle pannaan mitään muuta perustusta."


Se miksi kirjoitin niinkuin kirjoitin, johtuu siitä olen tuon asian kanssa itse kamppaillut... Ainoa kestävä perustus Kristus kallio. Tästä ollaan varmasti samaa mieltä? Missä se Kristus sitten on, onko se pelkästään Jumalan sanassa, vai vaikuttaako hän vielä jossain muualla? Jos hän jotenkin muuten vaikuttaa, niin kerro vielä oma näkemyksesi? Sillä me ei taivaaseen päästä, että me käskyjä ja kieltoja noudatamme, tästäkin olemme varmaan samaa mieltä? Mutta mutta... ehkäisy, alkoholi suhtautuminen televisioon ja vaikkapa kulttuurimaailman lieveilmiöt. Miksi minä taistelen noiden asioiden kanssa. Siksi, että usko säilyy hyvässä omassatunnossa. Rilla-Maarian tavoin tulin samaan johtopäätökseen, että mopin palstalla on sellaisia "vahvoja" taivaan tien kulkijoita jotka voivat sivistyneesti käyttää alkoholia, katsoa tv:tä ja suunnitella perhettäkin siinä sivussa...toiset ovat sitten niitä, jotka haluavat kuunnella miten siionissa on näistä asioista opetettu.

Tiedän kyllä, että vastaa niin, että se mitä Jumalan sana ei osoita synniksi, sitä voi hyvillä mielin elämässä toteuttaa (olenko oikeassa?)

Miten sinä hoidat omantunnon taloutta? Mistä saat neuvoa miten kuljetaan taivaan tiellä? Tarvitsetko ylipäätään mitään neuvoja? Mitä sitten, jos neuvot tuntuvat sellaisilta, ettei ne minulle passaa? Mitä sinulle merkitsee Jumalan lasten keskinäinen rakkaus?

Näihin toivon vastauksia, niin jatketaan sitten keskustelua.
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja kehakukkanen » 11 Helmi 2007, 23:03

Weha, minä uskon että Jumala tietää parhaiten mikä on kastamattomana kuolleen lapsen kohtalo. Minun ei tarvitse sitä arvailla. Uskon, että lapsi syntyy syntisenä ja sen vuoksi se pitää kastaa, jotta se uudestisyntyy. Mutta, jos se kuolee ennen kuin ehditään kastaa, niin Jumala on armollinen, Hän on Rakkaus. Vanhassa kristikunnassa esiintyy myös ajatus siitä, että äidin kaste suojelee kastamatonta lasta, kunnes se ehditään kastaa.
Kasteessa uudestisyntymisestä...Jumala ei ole sitonut itseään sakramentteihin niin ettei Hän toisin voisi toimia, onhan Hän Kaikkivaltias. Meidät Hän kuitenkin on niihin "sitonut", ts. meillä ei ole lupa halveksia tai väheksyä niitä, vaan tarttua lujasti niissä oleviin lupauksiin, sillä uskolla jonka Jumala meille antaa, Jumalan Pojan uskolla.

P.S. Toivoisin ettet kutsuisi minua ns. luterilaiseksi. Sano vaikka kehäkukkaseksi vain, jos et voi luterilaiseksi sanoa. :?
Avatar
kehakukkanen
touhukas
 
Viestit: 178
Liittynyt: 09 Tammi 2007, 13:43

ViestiKirjoittaja Weha » 11 Helmi 2007, 23:17

kehakukkanen, kiitos vastauksestasi. Eli olit tässä kannalla 3. "Jumala antaa uskon ja Pyhän Hengen, jos lapset kuolevat ennen kastetta".

Huomaa oppisi epäjohdonmukaisuus: Siis, Jumala antaakin lapselle uskon ja uudestisyntymisen kasteessa, mutta myös ilman sitä, jos kuolee ennen kastetta? Koskeeko tämä mielestäsi kaikkia maailman lapsia?

No Raamattusta en ole löytänyt tuollaista opetusta, vaan sen ovat jotkut päätelleet noin kuin sanot kehakukka: Tämä on tärkeä näkökohta. On tarkattava Raamatun opetuksia.

Olisiko Jumala jättänyt näin tärkeän kohdan auki Raamatussa? Raamattu kertoo asiasta selvästi ja suorastaan viljelee kohtia lapsen tilasta ennen kastetta.

Lapsen tila syntyessään?

Room.5:18. Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän.

Se jolla on elämä ja vanhurskaus, on myös usko ja uudestisyntyminen. Yhden ihmisen kautta tuli yleinen synti ja yhden ihmisen kautta yleinen synti sovitettiin. Parannusta tehdään uskon ja ymmärryksen kautta omista tekosynneistä. Meidät tuomitaan tekojemme mukaan (Ilm.20:12-13).

Lapsen uskosta Raamattu puhuu hyvinkin usein. Lapset syntyvät kaksiosaisina maailmaan.

Esim. Jeesus sanoo, että "kaikkein" pienimmät uskovat minuun, ja pienimmäisten enkelit taivaallisen Isäni kasvot ja ovat suurimpia Jumalan valtakunnassa. Epäilemättä pieni on pienen pieni, siis kaikista pienin (Matt.18).

Lapset kastetaan, koska he uskovat : Matt.18: 6. Mutta joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänen olis, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja hän upotettaisiin meren syvyyteen. Kaikkein pienimmäisten enkelit näkevät myös taivaallisen Isän kasvot, sanotaan siinä..
Epäuskoisen täytyy tulla lapsen asemaan ja tilaan päästäkseen sisälle Jumalan valtakuntaan sisälle: 1. Sillä hetkellä tulivat opetuslapset Jesuksen tykö, sanoen: kuka siis on suurin taivaan valtakunnassa? 2. Ja Jesus kutsui tykönsä lapsen, ja asetti sen heidän keskellensä, 3. Ja sanoi: totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle taivaan valtakuntaan.

Kaikki kansat syntyvät Herralle Siionissa (Ps 87). Valkopukuisten joukossa (IlmK) on joka kielestä ja kansasta ihmisiä, sillä Jumala korjaa omansa jo lapsuudenuskossa monista kansoista joille ei edes saarnata valtakunnan evankeliumia, heidän epäuskonsa tähden.

Raamattu puhuu hyvin kauniisti lapsen autuaallisesta tilasta: ” Sinä olet vetänyt minut ulos äitini kohdusta. Sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla. Sinun päälles (huomaasi) minä olen heitetty äitini kohdusta. Sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta” (ps.22:10-11).

”Minä tunsin sinun jo ennen kuin minä sinun valmistin äitis kohdussa, ja pyhitin sinun, ennen kuin sinä äidistäs synnytkään” (Jer.1:5).
-Jos joku on Jumalan oma ja pyhittämä, on hänelläkin Henki ja usko.

Noilla 2 Sam 12:23 jakeen sanoilla "Minä menen hänen tykönsä, mutta ei hän palaja minun tyköni" Noilla Davidin ympärileikkaamaton lapsi pääsi taivaaseen. Samalla David itse tunsi olevansa armahdettu noinkin suuresta rikoksesta kuin huoruudesta ja Urian murhaamisesta. Kertoo sovituksesta Vanhan Testamentin ajalla, sekä samalla sen, että kastamaton lapsi on autuas.

Kertomus Mooseksesta ja hänen vaimostaan Sipporasta, sekä heidän pojastaan (2.Moos.4:24-26) antaa puhuttelevan kuvan sakramentin hylkäämisestä. Jumala oli kutsunut Mooseksen Midianin maasta johdattamaan kansaansa Israelia Egyptin orjuudesta. Matkalla yöpaikassa tapahtui, että Herra hyökkäsi Mooseksen kimppuun ja tahtoi tappaa hänet. Silloin Sippora suoritti pojalleen ympärileikkauksen ja kosketti esinahalla Moosesta alhaalta sanoen: "Veriylkä ympärileikkauksen tähden". Tuomio ei kohdistunut lapseen, vaan sakramentin laiminlyöneeseen isään.

5.Mooseksen kirja:
1:39 Ja teidän lapsenne, joiden sanoitte joutuvan
vihollisen saaliiksi, ja teidän poikanne, jotka
eivät vielä tiedä, mikä on hyvä, mikä paha, ne
pääsevät sinne; heille minä annan maan, ja he
ottavat sen omaksensa.
Martti Lutherin kirje kahdelle papille (Kirjassa Huovinen "Kaste ja "usko". Mutta meillä on Raamattu , joka sanoo, että lapset kyllä saattavat ja voivat uskoa, vaikka he eivät puhukkaan, eikä heillä olekkaan järkeä. niimpä Raamattu kertoo psalmissa 72 (ps.106:37), kuinka juutalaiset uhrasivat poikiaan ja tyttäriään epäjumalille ja vuodattivat näin viattoman veren. Jos se on ollut viaton veri (kuten teksti sanoo), niin lapset ovat varmasti olleet puhtaita ja pyhiä, ja sellaisia he eivät ole voineet olla ilman Henkeä ja uskoa.
Weha
 

ViestiKirjoittaja Weha » 11 Helmi 2007, 23:21

P.S. Toivoisin ettet kutsuisi minua ns. luterilaiseksi. Sano vaikka kehäkukkaseksi vain, jos et voi luterilaiseksi sanoa.

V: No sanon kehakukaksi sitten, koska näitä luterilaisia on niin moneen lähtöön kuin miehiäkin.

Esim. "Luther soti vastaan lain kolmatta käyttöä koska se ei ole alkunkaan raamatullinen. Kohta hänen kuoltuaan lihalliset ihmiset toivat lain opettajan ja orjuuttajan kirkkoon. Ei Jumalan lapsi määrittele syntiä lain taulujen avulla, sillä laki on hengellinen ja taulut ovat tarkoitettu herättämään lihallisia. Pyhä Henki elävässä seurakunnassa puhuu ja sille äänelle Jumalan lapsi tahtoo olla kuuliainen ja syntinä hyljätä se minkä Henki kirkastaa olevan uskolle ja hyvälle omalletunnolle vaaraksi.
Weha
 

ViestiKirjoittaja Weha » 11 Helmi 2007, 23:29

Selvyyden vuoksi vielä. Pienokaiset syntyvät kaksiosisina maailmaan, syntisinä ja sovitettuina, Jeesuksessa Kristuksessa. Ovat siis myös uskovaisia tämän johdosta, jo syntyessään.

Sakramentit otetaan vastaan vain uskolla, eikä sakramentit hyödytä ketään, joka ei usko.

Miksi siis raamatusta otetaan kohtia jotka puhuvat ihmisen luonnollisesta tilasta ja niillä ollaan osoittamassa että sellainen ihminen ei voi olla autuaallisessa tilassa Jumalan suhteen ?

Tässä konkreettisesti, sama kysymys:

Ps. 51:7: "Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt."

Sama Daavid sanoo myös:

Ps 22: 10. Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.
11. Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.
Weha
 

Seuraava

Paluu Uskonvanhurskaus



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa