Kirjoittaja Taavetti » 18 Maalis 2008, 18:58
Aivan oikein tirlittan kirjoitti, voin yhtyä joka sanaan ja ajatukseen. Saman kaltaisia tapauksia on lukuisia, joitakin niistä minäkin tiedän. Luin eilen illalla Seppo Lohen kirjasta: Pohjolan kristillisyys melko täsmälleen samanlaisesta tapauksesta.
Oli toista sataa vuotta sitten vääpeli, joka oli saanut tunnon herätyksen, mutta ei löytänyt sielulleen rauhaa, vaikka sitä tuskissaan etsi. Helsingissä hän oli valitellut vaivaansa sotilaskavereilleen, lopulta he olivat sanoneet osoitteen, että mene sinne, siellä on yhtä hulluja, kuin sinäkin. Niinpä tämä tunnolta herätetty mies lähti ja löysi sillä matkalla Jumalan valtakunnan.
Myöhemmällä iällä tämä Matti Kuula muutti Vaasaan, toimi siellä ja muuallakin kristittyjen puhujana. Kun hänen poikansa, säveltäjä Toivo Kuula oli useimpien tuntemalla tavalla tullut ammutuksi, matkusti hätääntynyt isä poikansa luokse, ja sai siellä siunata poikansa sisälle Jumalan valtakuntaan tämän elämän viime hetkillä.
Tämä tapaus osittaa, että Jumalalla on varaa antaa muutamia päiviä lisää elon aikaa silloin, kun tietää, että tämä on valmis ottamaan evankeliumin vastaan. Sellaiset tapaukset eivät kuitenkaan saa muodostua kellekään perusteeksi parannuksen siirtämiselle. Kristityt tuntevat vanhan sanonnan, että joka parannuksensa huomiseen siirtää, hän vuodettaan helvettiin rakentaa. Siihen löytyy vahvistukseksi runsaasti Raamattua, muistelen ulkoa vain yhden kohdan.
Vanhan liiton saarnaaja kirjoitti:
Saarnaaja 12
1 Ja muista Luojaasi nuoruudessasi, ennenkuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, joista olet sanova:
2 "Nämä eivät minua miellytä"; ennenkuin pimenee aurinko, päivänvalo, kuu ja tähdet, ja pilvet palajavat sateen jälkeenkin -
3 jolloin huoneen vartijat vapisevat ja voiman miehet käyvät koukkuisiksi ja jauhajanaiset ovat joutilaina, kun ovat menneet vähiin, ja akkunoista-kurkistelijat jäävät pimeään,
Uusin käännös:
1 Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, jotka eivät sinua miellytä, [Ps. 71:17, 119:9]
2 ennen kuin auringon valo, kuu ja tähdet himmenevät ja sadetta seuraavat yhä uudet pilvet.
3 Silloin talon vartijat vapisevat, soturit painuvat kumaraan ja jauhajanaiset, vähiin käyneet, ovat jouten. Ikkunoista kurkistelijat jäävät pimeään,
Vakavia sanoja nämäkin.
Katekismuksesta sain oppia aikanaan seuraavaan tapaan: Ihmisen elämän aikaa maan päällä sanotaan armon ajaksi. Sen lisäksi on ihmisen elämässä tiettyjä aikoja, jolloin Jumalan kutsu kohdistuu erityisellä tavalla ihmiseen. Sellaisia vaiheita sanotaan etsikon ajoiksi.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4