Aadamista Moosekseen

[Taavetti]

Ihmettelen, että etsittekö tahallanne vikoja Timoteuksen ajatuksista

"...kuoleva lapsi saa uskon. Uskon, että Jumala on valinnut hänet pelastukseen. Lapsilla ei ole erilaista pelastustietä kuin muilla"

Näin minäkin uskon!

OLen luvannut joskus palata aiheeseen, ja nyt tämä sattui eteeni. Ymmärsinköhän oikein, että Maarimi ja timoteus haluavat kertoa, että kuoleva lapsi saa uskon kuollessaan tai hiukan ennen kuolemaansa? Raamattu kuitenkin opettaa, että lapsi on uskovainen, eli uskoo jo ennen syntymäänsä, vai miltä seuraava profeetan sana toisten mielestä näyttää?

Ensin Biblian mukaan, sitten kahtena sitä uudempana käännöksenä.
Jeremia 1
5 "Jo ennenkuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, ja ennenkuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin; minä asetin sinut kansojen profeetaksi".

Vuosi 1938
5 Minä tunsin sinun jo ennenkuin minä sinun valmistin äitis kohdussa, ja pyhitin sinun ennenkuin sinä äidistäs synnyitkään, ja panin sinun kansain prophetaksi.

Vuosi 1992
5 -- Jo ennen kuin sinut äidin kohdussa muovasin, minä valitsin sinut. Jo ennen kuin sinä synnyit maailmaan, minä pyhitin sinut omakseni ja määräsin sinut kansojen profeetaksi. [Jes. 49:1; Sir. 49:7; Gal. 1:15]

[Taavetti]

On tietysti paljon muitakin eroja vanhaanliittoon. Olemme saaneet syntyä lupauksen lapsiksi ja näin uhrit ja kaikki sellaiset toimitukset ovat jääneet pois. Toki oli sama uskon ja pelastuksen tie, niinkuin Taavetti toi esiin.

Vanhan liiton uhreja ei noudatettu siksi, että Jumala niitä tarvitsisi, tai että Jumala niiden perusteella antaisi syntimme anteeksi. Siitähän kirjoitti joko Paavali tai Heprealaiskirjeen kirjoittaja aikanaan. Suurempi merkitys vanhan liiton uhreilla oli siinä, että niiden avulla uhraaja jaksoi uskoa lupaukseen Kristuksen tulosta ja syntiensä sovituksesta.

Lisäyksenä vielä sen verran, että kukaan ei usko ymmärryksen perusteella, vaan Paavalin kirjoituksen mukaan uskovaiset ymmärtävät uskon kautta.

Vaikka ihmisen ymmärrys ei riitä omistamaan uskoa, ja vaikka väärä ymmärtäminen voi olla uskoon estekin, ei ymmärrys ole uskon vastakohta. Uskon vastakohta on epäusko, synnin suosiminen on tie epäuskoon. Parannus on Jumalan sanan mukainen tie epäuskosta uskoon, eikä Jumalan sana muuta tietä tunne.

Lapsi on sikiämisestä alkaen Jeesuksen lunastusarmon omistaja sillä uskolla, jonka hän on jo siinä hetkessä omakseen saanut. Siksi lapsi on kelvollinen kasteelle, mutta hänen opettamisensa alkaa siinä vaiheessa, kun lapsen omaksumiskyky on kehittynyt.