Joh. 18:10
Simon Pietarilla oli miekka. Hän veti sen esiin ja sivalsi ylipapin palvelijalta oikean korvan irti; palvelija oli nimeltään Malkos.
Joh. 18:26
Mutta muuan ylipapin palvelija, sen miehen sukulainen, jolta Pietari oli lyönyt korvan irti, sanoi hänelle: "Kyllä minä näin sinut siellä puutarhassa hänen seurassaan."
Tapahtumana ylle lainattu taitaa olla monelle tuttu, mutta monikohan nykyisin tietää, että noista jakeista on johdettu kristillisyydessä aiempina vuosia paljon käytetty sanonta.
Sanonta ohjaa asialliseen keskusteluun, kuuntelemaan rauhassa ja ajatellen, mutta ennen kaikkea vastaamaan maltillisesti. Näin internet palstalla voisi puhua rauhallisesta ja tarkkaavaisesta lukemisesta, johon ainakaan minulla ei tahdo olla aina aikaa. Turhankin moni viesti tulee silmätyksi vain ylimalkaisesti, eikä tilanteeseen ole tulossa muutosta, vaikka haluaisin.
Varsinainen kuulijan korvien leikkaaminen tapahtuu kuitenkin tarpeettoman kiivaasti vastaamalla, tai hyökkäävällä kysymisellä. Sillä menettelyllä ei saavuteta ainakaan kysyjän tavoitetta, koska hän jolle kysymys on esitetty, tukkii korvansa asiallisiltakin kohdilta. Jopa mieluummin lähtee pakoon koko keskustelusta aikomuksella, ettei koskaan halua noiden kanssa edes keskustella.
Jeesuksen opetus Pietarille panna miekka tuppeen, tarkoittaa sitä, ettei Jumalan valtakunnan työtä tehdä miekkalähetyksenä, ei edes sanan säilää kiivaasti heiluttamalla. Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta, että totuudesta pitäisi vaieta tai että se pitää salata. Ei sillä opeteta suolattomiin puheisiin tai kirjoituksiin, mutta sillä opetetaan kohtuulliseen suolan käyttöön puheissa ja kirjoituksissa.
Jeesus itse sanoi tähän tapaan: olkoon puheenne soveliasta ja suolalla sekoitettua. Aiheeseen löytyy runsaasti muitakin Raamatun kohtia, olen niitä eri keskusteluihin muualle etsinyt, tällä kerralla rajoitun vain näihin.

