Maarimi kirjoitti:Lapsikaste yleistyi 200 -luvun paikkeilla. Sitä ennen ihmisiä kastettiin henkilökohtaisen uskon perusteella.
Mielestäni kaste ei ole autuuden ehto, vaan niin kuin vl:tkin opettavat, että sillä on lähinnä symbolinen merkitys.
Tuo kasteen historia kyllä vähän mietityttää... kun niin mielellään kiistellään, kumpi on oikea lapsi- vai uskovien kaste!
Eiköhän sekin raamatusta selviä, kun oikein pähkäilee

En ole teologi; symboleilla on tärkeä merkitys kristinuskossa, ja niiden avulla on oivallista lähestyä ihmisiä, jotka ovat kaukana kristinuskon sanomasta. Silti olen sitä mieltä, että kaste on enemmän kuin symboli: eikö symboli voida kääntää myös 'kuva' tai 'ikoni'. Sakramentit, kaste ja ehtoollinen, ovat toimituksia, jossa Henki yhtyy aineeseen.
Varmaan tuo Henki kirjoitetaan isolla, eiköhän se tarkoita siinä Pyhää Henkeä. Mietin tuota pääni puhki, internet-haussa vain teosofit, ja sen kaltaiset lipilaarit kirjoittavat tuossa hengen pienellä.
Johanneksen evankeliumi puhuu kastamisesta hieman enemmän.
Joh. 4
1 Kuin siis Herra ymmärsi Pharisealaisten kuulleeksi, että Jesus teki enemmin opetuslapsia ja kasti kuin Johannes;
2 (Vaikka ei Jesus itse kastanut, mutta hänen opetuslapsensa,)
3 Jätti hän Juudean ja meni jälleen Galileaan.
Yksi yleishengellinen nuori ystäväni mietti kovasti lapsikasteen oikeellisuutta hänen lapsensa synnyttyä. Minusta Raamatun uudemmat käännökset hämäävät enemmän kasteen merkitystä. Sanoin ystävälleni, että kun Johannes kastoi, oli ihmisillä varmasti perheensä mukana, ei evankeliumeissa ainakaan erikseen sanota, että vaimoja ja lapsia ei ollut mukana, ja että lapset olisi jätetty kastamatta. Ystäväni päätyi sitten vaimonsa kanssa kastattamaan lapsensa ev.lut. kappelissa, kun poika oli jo toisella vuodella. Poika ei osannut vielä puhua, mutta oli sen verran villi luonteeltaa, että häntä oli vaikea pidätellä edes samassa huoneessa, missä pappi piti kastetoimitusta. Eipä hän vastustellut, kun vettä valettaessa hänen äitinsä piti poikaa sylissä, ja kastetuksihan lapsi tuli. Yksi kummeista oli vapaakirkollinen. Kun kysyin, milloin hänet oli kastettu, hän vastasi että ei häntä väkisin kastettu, vaan sitten kun hän johonkin ikään tultuaan teki itse päätöksensä lähteä Jeesusta seuraamaan. Evl:n sivuilla on tuosta asiasta sääntö, että kummin on oltava sellainen, joka hyväksyy ev.lut. kasteen. Tuossa kohden olisi voinut niuhottaakin, että eihän tuo vapaakirkollinen hyväksynyt lapsikastetta, ja että se hänen mielestään oli väkisinkastamista. Siltä saattaa näyttää, kun lapsi on siinä iässä ettei hän pysy paikoillaan!
Yksi venäläinen ystäväni taas sanoi, että hän oli pienenä, 60-luvun lopulla levoton lapsi, ja hänen mummonsa vei hänet salaa kastettavaksi, toivoen että kasteessa paha henki hänestä poistuisi. Varmaan ortodoksit saattavat noin ajatellakin. Yksi lapsipsykiatri, joka ajatteli kristinuskosta hyvinkin järjen kannalta, sanoi kyllä osuvasti, että ristiäiset on hyvin tärkeä tapahtuma pienen lapsen elämässä.
Sitähän ei aina tiedetä, mitä pieni lapsi ymmärtää, levottomasta lapsesta voi helpostikin tehdä lyhyen johtopäätöksen ettei hän ymmärrä yhtikäs mitään. Mutta ymmärtäähän viikon-parinkin ikäinen lapsi, ja ymmärtää joitain asioita paljon enemmänkin kuin aikuiset. Lapsipsykiatriakin on tuon voinut todeta.
Ja että aikuiset ymmärtäisivät kasteen paremmin kuin lapset, siinä erehdymme, sillä hyvin vähän me ymmärrämme kasteen ja ehtoollisen merkityksestä.