Perinnäissäännöt

[O.M]

Internetissä on herätelty joillain palstoilla tärkeää keskustelua perinnäissäännöistä. Mitä ovat perinnäissäännöt? Juutalaisten perinnäissäännöistä Uusi testamentti kertoo paljon. Meidän aikamme perinnäissäännöistä tulee mieleen ainakin yksi, joka on sama kuin vuosituhansia vanha, erittäin sitkeä perinnäissääntö, nimittäin erokirja.

Jeesus Kristuksen teologian mukaan ko. perinnäissääntö oli asetettu ihmisten sydänten kovuuden tähden. Särjetyt sydämet eivät eroa, on Jeesuksen viesti. Periaatteessa he voisivat erota, koska kristityt eivät ole lain alla vaan armon alla, mutta Jumalan terveellinen armo opettaa olemaan tekemättä syntiä, hoitamaan suhdetta, korjaamaan virheitä ja jättämään eroamatta. Siksi armon alla elävä ihminen ei koskaan eroa. Tilanne, jossa toinen on huoruuden tähden lähtenyt toisen matkaan, ei ole uskovaisen puolelta oikeastaan ero lainkaan, vaan jo toteutuneen eron toteamista.

Jeesuksen käsitystä avioliitosta "kunnes kuolema erottaa" on muilla palstoilla arvosteltu katoliseksi. Arvostelijan mukaan Jeesuksen käsityksessä avioeroista on jotain pahaa, koska kirkkomme perinnäissääntöihin erokirja on liberaaliteologian nousun jälkeen varsin yleisesti hyväksytty.

Lukuisia muitakin Raamattuun perustumattomia perinnäissääntöjä elää kansankirkossamme kuin erokirja. Palaan niihin myöhemmin.

Uskonpuhdistuksen pääperiaate oli, että kaikkia opetuksia tulee arvioida Raamattuun kirjoitetun Jumalan sanan valossa. Vl-opetus noudattaa tätä periaatetta, mutta samaa ei voi sanoa ns. liberaaliteologian perinnäissäännöistä.

[O.M]

Toinen sitkeä perinnäissääntö, jolla jumalattomat ihmiset yrittävät kristittyjen omiatuntoja orjuuttaa, on Raamattuun perustumaton kielto olla arvioimatta jumalattomien sieluntilaa. Raamattu on kuitenkin eri mieltä. Toisen tilaa saa Raamatun perusteella arvioida a) jumaliseksi, b) jumalattomaksi. Jumalattomia tulee Raamatun perusteella varoittaa ja neuvoa luopumaan jumalattomasta menostaan.

Hes.18:
"18 Kuin minä sanon jumalattomalle: sinun pitää totisesti kuoleman, ja et sinä varaa häntä etkä sano hänelle sitä, että jumalatoin lakkais jumalattomasta menostansa ja sais elää, niin pitää sen jumalattoman kuoleman synteinsä tähden; mutta hänen verensä tahdon minä vaatia sinun kädestäs.
19 Mutta jos sinä varaat sitä jumalatointa, ja ei hän käänny jumalattomuudestansa ja jumalattomasta tiestänsä, niin hänen pitää synteinsä tähden kuoleman; mutta sinä olet sielus vapahtanut."

Mutta ei vain jumalattomia pidä varoittaa, vaan tehtyämme sieluntila-arvion jostakin henkilöstä, voimme todeta hänet vanhurskaaksi. Myös häntä tulee varoittaa synnistä.

"20 Ja kuin vanhurskas luopuu vanhurskaudestansa ja tekee pahaa, niin minä sallin hänen loukata itsensä, ja hänen pitää kuoleman; sentähden, ettes ole häntä varannut, pitää hänen synteinsä tähden kuoleman, ja hänen entistä vanhurskauttansa, jonka hän tehnyt on, ei pidä muistettaman; mutta hänen verensä tahdon minä vaatia sinun kädestäs.
21 Mutta jos sinä varaat vanhurskasta, ettei hän syntiä tekisi, ja ei hän myös syntiä tee, niin pitää hänen totisesti elämän, että hän on neuvon ottanut; olet sinä myös sielus vapahtanut."

Synnistä tulee siis nuhdella, riippumatta oliko kyseessä vanhurskas vai jumalinen. Paavali on profeetan kanssa samoilla linjoilla.

2. Tim.4:
"2 Saarnaa sanaa, pidä päälle sekä hyvällä että sopimattomalla ajalla, rankaise, nuhtele, neuvo kaikella siveydellä ja opetuksella;
3 Sillä aika tulee, jona ei he voi terveellistä oppia kärsiä, vaan omain himoinsa jälkeen kokoovat itsellensä opettajat, että heidän korvansa syyhyvät,
4 Ja kääntävät korvansa pois totuudesta, ja turhiin juttuihin poikkeevat.
5 Mutta valvo sinä kaikissa, kärsi ja kestä vaivoissa, tee evankeliumin saarnaajan työ ja toimita virkas täydellisesti."

Jeesuksen mukaan saa tuomita - oikein.

"Älkäät tuomitko näkemisen jälkeen, vaan sanokaat oikia tuomio" (Joh.7:24).

Jeesuksen mukaan Jumalan valtakunnan saarnaan tulee kuulua ennen muuta ne raskaimmat: tuomio, laupeus ja usko.

"Voi teitä kirjanoppineet ja Pharisealaiset, te ulkokullatut! jotka kymmenykset teette mintuista, tilleistä ja kuminoista, ja jätätte pois ne raskaammat laista, tuomion, laupiuden ja uskon: näitä piti tehtämän, ja toisia ei jätettämän." (Matt.23:23.)

Seurakunnan edessä katumattoman sieluntila tulee arvioida jumalattomaksi.

"Mutta ellei hän niitä tahdo kuulla, niin sano seurakunnalle; ellei hän seurakuntaa tottele, niin pidä häntä pakanana ja Publikanina" (Matt.18:17).

Ylipäätään kaikessa Jumalan valtakunnan työssä on syytä arvioida kuulijan sieluntila. Esim. Laestadius piti voimakkaita lakisaarnoja, koska hänen kuulijakuntansa oli suruttomia ja omavanhurskaita. Vast'uudesta syntyneille tulee saarnata evankeliumia runsastakin runsaammin.

Sieluntilan arviointi on kuitenkin eri asia kuin tuomitseminen. Tuomita edes uskovaisetkaan eivät saa, paitsi armolla ja anteeksiantamuksella.

Matt.7:
"1 Älkäät tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.
2 Sillä millä tuomiolla te tuomitsette, pitää teitä tuomittaman, ja sillä mitalla, jolla te mittaatte, pitää teille jälleen mitattaman.
3 Miksis siis näet raiskan, joka on veljes silmässä, ja et äkkää malkaa omassa silmässäs?
4 Taikka, kuinka sinä sanot veljelles: pidäs, minä otan raiskan silmästäs; ja katso, malka on omassa silmässäs?
5 Sinä ulkokullattu, heitä ensin malka ulos sinun silmästäs, ja katso sitte, kuinka saisit raiskan ulos veljes silmästä."

Tuolla kohdalla maailman jumalattomat, väärähengelliset, omavanhurskaat, suruttomat ja armovarkaat ovat yrittäneet kautta aikojen vierittää kristittyjen päälle taakkaa. He väittävät, että kristityt tarjotessaan evankeliumia armosta osattomille tuomitsevat. Sellaisista kristittyjen omientuntojen kuormittajista Jeesus toteaa tylysti:

"Sillä he sitovat raskaat kuormat, joita ei voida kantaa, ja panevat ne ihmisten olille, mutta ei he sormellansakaan itse tahdo niitä liikuttaa" (Matt.23:4).

Tämä sieluntilanarviointi-perinnäissääntö oli kaikesta päätellen jo Laestadiuksen aikana, koska hän totesi jotenkin näin: "Maailman ihmiset saattavat sanoa toisilleen: 'Mene helvettiin!' Siitä he eivät ole moksiskaan. Mutta jos kristitty sanoo heille: 'Tee parannus, että et mene helvettiin', he kuulevat vain: 'Mene helvettiin!'"

Tuollaisilla Raamattuun perustumattomilla raskailla perinnäissäännöillä vanhan vihtahousun lapset yrittävät Jumalan lapsia raskauttaa. Kristuksen sovitustyön voima on kuitenkin suurempi kuin sielunvihollisen voima.

Keskustelu perinnäissäännöistä on todellakin tärkeää ja kaikki opetukset tulee arvioida Jumalan sanan valossa. Jumalaton ihminen saattaa valehdella, että Raamattu kieltää sieluntilan arvioinnin. Kaikki opetukset tulee arvioida Raamatun sanan valossa.

[O.M]

Tässä sieluntila-arvioperinnäissäännön tarkastelun yhteydessä voi olla mielenkiintoista tarkastella, mitä Jeesus sanoo tuomitsemisesta. Ulkomuistista ja hakutoiminnon avulla löysin mm. seuraavia kohtia:

JEESUKSEN OPETUS TUOMITSEMISESTA

Matt.7:
1 Älkäät tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.
2 Sillä millä tuomiolla te tuomitsette, pitää teitä tuomittaman, ja sillä mitalla, jolla te mittaatte, pitää teille jälleen mitattaman.
3 Miksis siis näet raiskan, joka on veljes silmässä, ja et äkkää malkaa omassa silmässäs?
4 Taikka, kuinka sinä sanot veljelles: pidäs, minä otan raiskan silmästäs; ja katso, malka on omassa silmässäs?
5 Sinä ulkokullattu, heitä ensin malka ulos sinun silmästäs, ja katso sitte, kuinka saisit raiskan ulos veljes silmästä.

--> Kannattaa kiinnittää huomio sanaan 'veljes' (voisi lukea myös 'sisares'). Tämä ei näet koske maailman omavanhurskaita samalla tavalla, vaikka emme heitäkään voi varsinaisesti tuomita muuten kuin armolla ja anteeksiantamuksella. Jos ne eivät kelpaa, sitten jäävät synteinensä Kristuksen tuomittaviksi.

Matt.12:
18 Katso, minun palveliani, jonka minä valitsin, minun rakkaani, johonka minun sieluni mielistyi: minä panen hänen päällensä minun henkeni, ja hänen pitää tuomion pakanoille julistaman.
19 Ei hän riitele eikä huuda, eikä yhdenkään pidä kuuleman hänen ääntänsä kujilla.
20 Särjettyä ruokoa ei hänen pidä murentaman ja suitsuvaista kynttilän sydäntä ei hänen pidä sammuttaman, siihenasti kuin hän saattaa tuomion voitoksi,

Matt.12:
33 Taikka tehkäät hyvä puu, niin hänen hedelmänsä tulee hyväksi, taikka tehkäät mädännyt puu, niin hänen hedelmänsä tulee mädänneeksi; sillä hedelmästä puu tunnetaan.
34 Te kyykärmetten sikiät, kuinka te taidatte hyvää puhua, koska te itse pahat olette? sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.
35 Hyvä ihminen tuo edes hyvästä sydämen tavarasta hyviä, ja paha ihminen tuo edes pahasta tavarasta pahoja.
36 Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset puhuvat, pitää heidän luvun tekemän tuomiopäivänä;
37 Sillä sanoistas sinä hurskaaksi tehdään, ja sanoistas sinä tuomitaan.

--> Tässä näemme, että vaikka omavanhurskaita ja jumalattomia ei varsinaisesti olekaan sopivaa tuomita, heitä on kuitenkin oikeutettua nimittää kyykäärmeiden sikiöiksi.

Matt.16:19 Ja minä annan sinulle taivaan valtakunnan avaimet: ja mitä sinä maan päällä sidot, pitää sidotun oleman taivaissa, ja mitä sinä päästät maan päällä, sen pitää oleman päästetyn taivaissa.

--> Synteihinsä sitominen on synteihin jättämistä. Sidottu tuomitaan sitten viimeisellä tuomiolla. Aidosti katuvaa ei koskaan voi sitoa.

Matt.18:
15 Mutta jos sinun veljes rikkoo sinua vstaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken yksinänsä. Jos hän sinua kuulee, niin sinä olet veljes voittanut.
16 Mutta jos ei hän sinua kuule, niin ota vielä yksi eli kaksi kanssas, että kaikki asia kahden eli kolmen todistajan suussa olis.
17 Mutta ellei hän niitä tahdo kuulla, niin sano seurakunnalle; ellei hän seurakuntaa tottele, niin pidä häntä pakanana ja Publikanina.
18 Totisesti sanon minä teille: kaikki, mitä te maan päällä sidotte, pitää myös oleman sidotut taivaissa: ja kaikki, mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetyt taivaassa.

--> Luulen, että tässä tulee selitys siihen, että Jeesus nimenomaan teroittaa, ettei veljeä saa tuomita. Syntiin langenneen katumattoman nimikristityn sitomisvalta näet on annettu seurakunnalle eikä yksittäiselle kristitylle.

Matt.18:
21 Silloin Pietari tuli hänen tykönsä, ja sanoi: Herra, kuinka usein minun pitää veljelleni, joka rikkoo minua vastaan, antaman anteeksi? onko seitsemässä kerrassa kyllä?
22 Sanoi Jesus hänelle: en minä sano sinulle ainoastaan seitsemän kertaa, mutta seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.

--> Katuvalle taas on aina annettava anteeksi.

Matt.23:23 Voi teitä kirjanoppineet ja Pharisealaiset, te ulkokullatut! jotka kymmenykset teette mintuista, tilleistä ja kuminoista, ja jätätte pois ne raskaammat laista, tuomion, laupiuden ja uskon: näitä piti tehtämän, ja toisia ei jätettämän.

--> Tuomio kuuluu keskeisenä osana Jumalan valtakunnan saarnaan, yhtä keskeisenä kuin armo ja usko.

Luuk.6:
37 Älkäät tuomitko, ettei teitä tuomittaisi: älkäät sadatelko, ettei teitä sadateltaisi: anteeksi antakaat, niin teille anteeksi annetaan.
38 Antakaat, ja teille annetaan: hyvän mitan, likistetyn ja sullotun, ja ylitsevuotavan he antavat teidän helmaanne; sillä juuri sillä mitalla, jolla te mittaatte, pitää teille jälleen mitattaman.
39 Mutta hän sanoi heille vertauksen: taitaako sokia sokiaa taluttaa? eikö he molemmat hautaan lankee?
40 Ei ole opetuslapsi ylitse mestarinsa, mutta jokainen on täydellinen, kuin hän on niinkuin hänen mestarinsa.
41 Mutta kuinkas näet raiskan, joka on veljes silmässä, vaan et havaitse malkaa, joka on omassa silmässäs?
42 Eli kuinkas taidat sanoa veljelles: veljeni, pidä, minä otan raiskan, joka on silmässäs, ja et itse näe malkaa, joka on omassa silmässäs? Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäs, ja katso sitte, jos taidat ottaa raiskan, joka on veljes silmässä.

--> Myös tämä kohta kokonaisuutena lukien viittaa siihen, että Jeesus kehottaa olemaan tuomitsematta nimenomaan uskonveljiä ja -sisaria.

Luuk.11:42 Mutta voi teitä, te Pharisealaiset! että te kymmenykset teette mintuista ja ruutasta, ja kaikkinaisista kaaleista, ja jätätte pois tuomion ja Jumalan rakkauden: näitä piti tehtämän, ja toisia ei jätettämän.

--> Tuomio on niin tärkeä osa Jumalan valtakunnan saarnaa, että se mainitaan yhdessä rakkauden kanssa.

Joh.3:
16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta ijankaikkisen elämän saaman.
17 Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan, tuomitsemaan maailmaa, mutta että maailma pitää hänen kauttansa vapahdettaman.
18 Joka hänen päällensä uskoo, ei häntä tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu; sillä ei hän uskonut Jumalan ainoan Pojan nimen päälle.
19 Mutta tämä on tuomio: että valkeus tuli maailmaan, ja ihmiset rakastivat enemmin pimeyttä kuin valkeutta; sillä heidän työnsä olivat pahat.

--> Jeesuksen tuomio on, että hän antaa armon käydä oikeudesta uskovilleen.

Joh.5:
22 Sillä ei Isä ketään tuomitse, vaan antoi kaiken tuomion Pojalle:
23 Että kaikki Poikaa kunnioittaisivat, niinkuin he Isää kunnioittavat. Joka ei Poikaa kunnioita, ei se kunnioita Isää, joka hänen lähetti.
24 Totisesti, totisesti sanon minä teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo sen, joka minun lähetti, hänellä on ijankaikkinen elämä, ja ei hän tule tuomioon, vaan menee kuolemasta elämään.
25 Totisesti, totisesti sanon minä teille: hetki tulee, ja nyt jo on, että kuolleet saavat kuulla Jumalan Pojan äänen; ja jotka sen kuulevat, ne saavat elää.
26 Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä, niin antoi hän myös elämän Pojalle itsessänsä olemaan,
27 Ja on hänellä myös antanut vallan tuomita, että hän on Ihmisen Poika.
28 Älkää tätä ihmetelkö; sillä hetki tulee, jona kaikki ne, jotka haudoissa ovat, saavat kuulla hänen äänensä.
29 Ja pitää tuleman edes ne, jotka hyvää tehneet ovat, elämän ylösnousemiseen, mutta jotka pahaa tehneet ovat, tuomion ylösnousemiseen.
30 En minä itsestäni taida mitään tehdä: niinkuin minä kuulen, niin minä tuomitsen, ja minun tuomioni on oikia; sillä en minä etsi minun tahtoani, vaan Isän tahtoa, joka minun lähetti.

--> Jeesus tuomitsee kerran oikein Isänsä valtuuksin.

Joh.7:24 Älkäät tuomitko näkemisen jälkeen, vaan sanokaat oikia tuomio.

--> Kaikki ei ole sitä, miltä päällepäin näyttää, vaan pitäisi osata nähdä pintaa syvemmälle.

Joh.8:
15 Te tuomitsette lihan jälkeen, en minä ketään tuomitse.
16 Ja vaikka minä tuomitsisin, niin minun tuomioni on tosi; sillä en minä ole yksinäni, vaan minä ja Isä, joka minun lähetti.

--> Jeesuksenkin tuomio olisi kaiketi vain armo ja anteeksiantamus, mutta siitähän uskovaisia on kautta aikain syytetty.

Joh.12:
47 Mutta jos joku minun sanani kuulee, ja ei usko, en minä häntä tuomitse; sillä en minä tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan vapahtamaan.
48 Joka minun katsoo ylön, ja ei ota vastaan minun sanojani, hänellä on se, joka hänen tuomitsee: se puhe, jonka minä puhuin, pitää hänen tuomitseman viimeisenä päivänä.

--> Uskovaisia on syytetty aina tuomitsemisesta, mutta Jeesus osoittaa, että sana tuomitsee.

Joh.20:23 Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt.

--> Ne, joiden synnit Jeesuksen seuraajat antavat anteeksi, tuomitaan armolla viimeisellä tuomiolla, ja ne, joille anteeksiantamus ei kelpaa, tuomitaan synneistään viimeisellä tuomiolla.

Tuomio näyttää olevan siis hyvin keskeisessä asemassa Raamatussa. Jo pelkästään evankeliumitekstien tarkastelu osoittaa, että suruttomien ja armovarkaiden ainoa Raamatusta muistama lause "älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi" ei kontekstistaan irrotettuna auta pitkälle kerran tulisilmäisen tuomarin edessä.

[O.M]

Usein nettipalstoilla näkee perkeleen lasten väittävän, että uskon hedelmät eivät saisi näkyä epämaailmallisuutena mm. pukeutumista ja ulkonäköä koskevissa asioissa. Jotkut sielunvihollisen eksyttämät ihmisparat saattavat jopa valehdella kirkkain silmin, että Raamattu muka kieltää uskovaisia pukeutumasta eri tavoin kuin maailman ihmiset ja jos nyt ei kiellä, niin ei ainakaan kehota epämaailmallisuuteen.

Kyse on kuitenkin vain sielunvihollisen valheesta, jonka hän lastensa kautta tuo julki.

Raamattu ei anna kovin yksityiskohtaisia ohjeita siitä, miten uskovaisen tulee pukeutua, mutta se kuitenkin on selvää, ettei maailmallisesti. Oleellista ei ole epämaailmallisuus itsessään, vaan se, ettei pukeutumisellaan ym. viesti ympäristölleen maailmallisista ja lihallisista arvoista. Pietari kirjoittaa, 1.Piet.3:

"3 Joidenka kaunistus ei pidä oleman ulkonaisissa hiusten palmikoissa ja kullan ympäri-ripustamisessa eli vaatteen puvussa,
4 Vaan salainen ihminen ilman vikaa sydämessä, lakialla ja hiljaisella hengellä, se on kallis Jumalan edessä."

Paavali sanoo samasta asiasta, 1.Tim.2:

"9 Niin myös että vaimot kohtuullisissa vaatteissa olisivat ja kaunistaisivat itsensä hävyllä ja kainoudella, ei kahara-hiuksilla, eli kullalla, eli päärlyillä, eli kalliilla vaatteilla,
10 Vaan niinkuin niille vaimoille sopii, jotka jumalisuuden hyväin töiden kautta osoittavat."

Tuossakin raamatunkohdassa sanotaan aivan selvästi, että myös pukeutumista ja ulkonäköä koskevissa ratkaisuissa uskovaiset osoittavat ulkonaisilla teoillaan uskonsa. (Tuossa puhutaan naisista, mutta toki sama koskee miestenkin pukeutumisasioita.) Mutta perkeleen lapset, jotka ovat ahkeria punomaan uskovaisille raskaita taakkoja kannettavaksi, huutavat yhä kovemmin: "Usko ei saa näkyä missään ulkonaisissa asioissa, usko ei saa näkyä tyhjänpäiväisissä pukeutumisasioissa ja vähämerkityksisissä ulkonaisissa sivuseikoissa!" Kun väitteille kysyy Raamatusta perusteita, on vastaus: "Tässä ei raamattuja tarvita!" Tai valhe: "Paavali ja Jeesus kieltävät uskon näyttämisen ulkonäköä ja pukeutumista koskevissa ratkaisuissa!" Kuten jokainen voi lukea, perusteita näillä kyykäärmeen sikiöillä ei väitteilleen ole, mutta kaikkensa he tekevät saadakseen punottua uskovaisten kannettavaksi yhä raskaampia taakkoja. On erokirjaperinnäissääntö, uskon arvioimiskielto, uskon ulkonaisilla teoilla osoittamiskielto. Ne kaikki on punottu periaatteella "näissä ei muuten raamattuja tarvita."

Syntien tähden uskosta poiskuolleet saattavat myös väittää, että uskovaiset eivät saisi osoittaa uskoaan olemalla poissa paikoista, joissa pilkkaajat istuvat. Heidän mukaansa ei ole mitään eroa sillä, missä uskovaiset ja epäuskoiset istuvat. Raamatulla ko. valhetta ei tietenkään perustella. Raamattuhan toteaa hyvin yksiselitteisesti, että uskovaiset eivät istu pilkkaajien kanssa.

"Autuas on se, joka ei vaella jumalattomain neuvossa, eikä seiso syntisten tiellä, eikä istu kussa pilkkaajat istuvat" (Ps.1:1).

Jumalattomat saattavat olla hyvinkin loukkaantuneita siitä, että uskovaiset eivät vaella heidän neuvojensa mukaan eivätkä istu yhdessä heidän kanssaan tämän maailman riennoissa. Tästä Raamattu toteaa vain, että Jumalan sana ei tyhjänä palaa, vaan joko parantaa tai pahentaa.

Raamattu käyttää joissain kohdissa mielenkiintoista kielikuvaa, sanan tulemista lihaksi. Raamattu puhuu myös Sanan tulemisesta lihaksi eli Kristuksen Pyhästä Hengestä sikiämisestä ja neitseestä syntymisestä. Mutta tässä yhteydessä haluan takertua nimenomaan tuohon sanan lihaksi tulemisen symboliseen merkitykseen. Eikö Jumalan sana meissä tule lihaksi silloin, kun usko osoittautuu teoissa eläväksi uskoksi? Jokainen Jumalan lapsi varmasti tuntee huonoutta tässä suhteessa, mutta maailman lapsista poiketen on kuitenkin hengen halu Jumalan mielen mukaiseen elämään, ei omalta puolelta, vaan Pyhän Hengen vaikutuksesta. Silloin usko ei ole yhdistelmä korkealentoista teologiaa, viinan kittaamista ja "ahdasmielisten" ihmisten ahdasmielisyyden päivittelyä, vaan on halu antaa sanan tulla lihaksikin, antaa uskon näkyä elämässäkin.

[Taavetti]

Silloin usko ei ole yhdistelmä korkealentoista teologiaa, viinan kittaamista ja "ahdasmielisten" ihmisten ahdasmielisyyden päivittelyä, vaan on halu antaa sanan tulla lihaksikin, antaa uskon näkyä elämässäkin.

Kun en jaksa enempää kirjoittaa, vaikka hiukan asiaakin olisi, korostan kuitenkin näitä veljen kirjoituksen viimeisiä lauseita. Niistä ilmenee monta tärkeää eroa oikean ja väärän vanhurskauden välillä. Kun olen lukenut nettipalstoilta joitakin uskovaisten veljien eri yhteyksissä pitämien saarnojen ja alustusten ruotimisia, en ole välttynyt muistamasta israelilaisten napinaa korven matkallaan: Meidän sielumme suuttuu tähän huonoon ruokaan.
Vaikka sellainen kirjoitetaankin julkisen puheen julkiseksi arvosteluksi naamioituna, niistä arvioinneista paistaa läpi sellainen mieli, ettei esimerkiksi Suviseuroissa pidetyssä alustuksessa olisi juuri mitään hyvää, kun siinä oli sekoitettu maalliset ja hengelliset asiat keskenään. Minä en ole sellaista sekoittamista havainnut, huomautinkin niiden kirjoittajille, että uskovaisen tulee toimia uskovaisena myös maalisissa tehtävissä. Vaikka ne kuuluvat maallisen regimentin alueeseen, ei niissäkään toimissa sovi uskoa ja uskomista unohtaa.
Kun tunnen melko hyvin sen suviseurojen alustajan, ja tiedän että kipuillen ja Jumalalta sanoja pyytäen, hän on alustustaan inut, tuntui erityisen pahalta lukea moitteita siitä alustuksesta. Pitäisi oikeastaan kuunnella se uudelleen, kun se tiettävästi on kuunneltavissa vieläkin.

[mutsi]

"Te puhutte uskaliaasti minua vastaan...", tämä raamatunlause on tullut mieleeni kun olen noita Taavetin mainitsemia kristillisyytemme ruotimisia lukenut palstoilta.

[O.M]

Kun tunnen melko hyvin sen suviseurojen alustajan, ja tiedän että kipuillen ja Jumalalta sanoja pyytäen, hän on alustustaan inut, tuntui erityisen pahalta lukea moitteita siitä alustuksesta.

Henkilökohtaisesti en tunne M.K:ta, mutta mitä olen M.K:n puheita kuunnellut, kyseessä on sydämen kristitty. Suviseurojen alustuksessa näkyy hänen ammattinsa, kansanopiston rehtori. Ehkä juuri ammattinsa vuoksi Jumala on antanut hänelle taitoa kirkastaa elämänvanhurskauden asioita uskonvanhurskautta väheksymättä. Pahalta tuntuu, miten jotkut sielunvihollisen eksyttämät jaksavat takertua joihinkin hänen yksittäisiin sanamuotoihinsa.

Ihmetyttää, miten joidenkin mielestä elämänvanhurskaudesta puhuminen muka tarkoittaisi automaattisesti uskonvanhurskauden väheksymistä ja vastaavasti uskonvanhurskaudesta puhuminen elämänvanhurskauden väheksymistä. Eihän se niin mene, vaan ne liittyvät kiinteästi toisiinsa. Koska Kristuksen seurakunnassa on Herran Jeesuksen tuntemisen kautta kätkettyinä kaikki viisauden ja taidon aarteet, on Jumala antanut toiselle taidon kirkastaa toista ja toiselle toista, kumpaakaan väheksymättä. On kuitenkin selvää, että perustus eli usko on oltava kunnossa aina, ennen kuin Pyhästä Hengestä voi vuotaa hedelmiä eli hyviä tekoja.

Toinen epäuskoisten erikoinen tulkinta on lukea rivien välistä muka linjaeroja toisaalta uskon omakohtaisuutta painottavien ja toisaalta seurakuntaa painottavien puhujien välillä. Onhan selvää, että ilman omakohtaista uskoa ei kukaan tule autuaaksi, mutta yhtä selvää on myös kirkkoisien sanoiksi pukema Raamatun opetus, ettei seurakunnan ulkopuolella ole pelastusta. Toisille on annettu elämänkokemusten kautta taitoa painottaa omakohtaista uskoa seurakuntaa väheksymättä ja toisille seurakuntaa omakohtaista uskoa väheksymättä. On tärkeää, että on puhujia, jotka tykkäävät painottaa eri asioita, kuitenkin Jumalan sanassa pitäytyen, jotta saadaan kaikki viisauden ja taidon aarteet Kristuksen ruumiin rakennukseen.

Nämä asiat liittyvät toki osin muuhunkin kuin viestiketjun aiheeseen eli perinnäissääntöihin, joita kadotuksen lapset jatkuvasti punovat ja punovat uskovaisten kannettaviksi. Menköön kuitenkin, ei tässä pahasti olla teemasta sivussa kuitenkaan.

[Ankka]

Oikeesti O.M; ootkohan sinä ymmärtäny noi perinnäissääntö asiat ihan nappiin??

Meikäläisten pukeutumisesta: nykyisin ei mitään eroo ei-meikäläisiin...tai korkeintaan senverran et monet meikäläiset pukeutuu muodikkaammin jopa, mitä ei-meikäläiset. Esikoislestadiolaiset pukeutuu mun mielest poikkeevasti liikkeen ulkopuolisiin nähden, mut veeällät...ei ei!

Mulle tulee sun noist kommenteista sellainen olo, kuin oikein vihaisit uskosta osattomia ja sun mielestä harhautuneita, mutta vielä uskovaisten kirjoissa olevia ihmisiä. Kuulostaa ihan kamalalta. Toivottavasti sain väärän käsityksen.

??^Perkeleen lapset^^Kyykäärmeitten sikiöt^^vihtahousun lapset^?? Kuulostaa siltä, kuin käyttäisit noita nimityksiä armosta osattomista ihmisistä sellaisen halveksunnan ja vihan vimmassa ettei mitään tolkkua. On eri asia puolustaa Jumalan sanaa, kuin pyssynpaukkeen säestyksellä, lihan käsivarrella ja ylhäältäpäin ammuskella Jumalan tahtoa tiettäväksi.

Eikö kukaan muu näe O.M:n kommenteis mitään outoo?? Mun mielest meikäläisyydessä ei opeteta noin. Mä en ainakaan ole ikinä kuullu tollasta tekstiä!

[Ankka]

Hain Bibliasta ton O.M:n mainitseman kohdan:

Joh, 1.
14. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän seassamme, (ja me näimme hänen kunniansa niinkuin ainoan Pojan kunnian Isästä,) täynnä armoa ja totuutta.
15. Johannes todisti hänestä, ja huusi, sanoen: tämä oli se, josta minä sanoin: minun jälkeeni on tuleva, joka minun edelläni on ollut; sillä hän oli ennen kuin minä.

*Koskaan en ole kuullut em Raamatun kohtaa selitettävän silleen et se tarkoittais elintapoja. Mun jakeluun ei mene, auttakee hyvät immeiset!

[O.M]

Oikeesti O.M; ootkohan sinä ymmärtäny noi perinnäissääntö asiat ihan nappiin??

Tottakai olen! Raamatulla perustelemani kantani tosin poikkeaa heistä (teistä?), joiden mielestä perinnäissäännöt ovat tapoja, joissa vl-ihmiset eroavat suomalaisesta valtakulttuurista. Sen sortin "perinnäissääntöjen vastustajien" mielestähän mm. "omilla aivoilla ajattelu" tarkoittaa esim. alkoholin käyttämistä. Raamatun opetus olla raitis niin kuin päivän lapset eikä juovuksissa kuten yön lapset, tarkoittaa heidän mukaansa "Raamatun hyvin myönteistä suhtautumista alkoholiin, vaikka raittius sinällään onkin hyvä asia."

Meikäläisten pukeutumisesta: nykyisin ei mitään eroo ei-meikäläisiin...tai korkeintaan senverran et monet meikäläiset pukeutuu muodikkaammin jopa, mitä ei-meikäläiset. Esikoislestadiolaiset pukeutuu mun mielest poikkeevasti liikkeen ulkopuolisiin nähden, mut veeällät...ei ei!

Silmiini on kantautunut tekstiä, joissa on arvosteltu mm. uskovaisten naisten korvakoruttomuutta ja meikittömyyttä. Jotain eroja uskovaisten ja epäuskoisten välillä olen siis havaitsevinani. On myös totta, että uskovaiset naiset ovat luonnollisen kauniita. Monet epäuskoiset naiset maalaavat itsensä ns. anteliaan näköisiksi, mistä varmaan monet häntäheikit ovatkin kiitollisia. On hyvä, jos uskovaiset naiset haluavat osoittaa jumalisuutensa näyttämällä siveiltä.

Sitä en toki kiistä, etteikö uskovaisilla naisilla ja miehillä voi olla kiusauksia pukeutua/näyttää huoralta/pukilta. Hengen miekalla lihan himot kuitenkin saa lyödä matalaksi ja jollei sekään onnistu, vaan kiusaukseen lankeaa, evankeliumi on voima itse kullekin uskovalle autuudeksi. Se opettaa jättämään synnin.

Mulle tulee sun noist kommenteista sellainen olo, kuin oikein vihaisit uskosta osattomia ja sun mielestä harhautuneita, mutta vielä uskovaisten kirjoissa olevia ihmisiä. Kuulostaa ihan kamalalta. Toivottavasti sain väärän käsityksen.

Väärän käsityksen olet saanut enkä voi välttyä jopa ajatukselta, etteikö käsityksenmuodostuksesi olisi ollut vähän tarkoitushakuinenkin. Myönnän, että vihaan syntiä ja kaidan tien laventamista, mutta katuvaa syntistä rakastan, en tosin minä omalta puoleltani, vaan Pyhän Hengen vaikuttamana Kristus minussa. Omalta puoleltani en toki kykene muuhun kuin pahaan, niin kuin Raamattu sanoo: ei ole yhtään, joka hyvää tekee, ei yhden yhtäkään.

Voisin illalla ehtiessäni ottaa muutamia Laestadiuksen ja Aatu Laitisen kommentteja tähän ketjuun. Arvioit sitten, onko minun käyttämäni kieli jotenkin kovempaa kuin heidän. Jos he saavat sinulta "epäuskoisten vihaajien" paperit, olemme tilanteessa, jossa mielestäsi tapa sanoa asiansa onkin oleellisempaa kuin itse sanottava. En toki pidä keskustelutapaakaan merkityksettömänä.

[Emka]

Se nimittelyhän on ainakin s.24 vl-palstan "ei meikäläisten" jatkuva käytäntö.
"Perkeleen oppeja" ym sen kaltaisia.

Ei tarvitse montaa viestiä päivässä sieltä lukea kun nämä syytökset iskevät silmille

Olen kuunnellut suviseurapuheita myös MK:n alustuksen ja en löytänyt siitä ruodittavaa,lienenkö niin kalkkeutunut vai mitä,? mutta Jumalanseurakunnasta kuuluu Pyhän Hengen ääni, vaikka niitä puheita pyritäänkin ruotimaan ja lukemaan rivien välistä


Raamattu sanoo selvästi Room. 12:2

Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.

Maailman henki on tänäpäivänä sitä että taistellaan kaikkia neuvoja ja ohjeita vastaan. En tarkoita nyt muuta kuin Raamatun ohjeita.

Kaikki vanhat arvot,esivallan kunnioitus, lepopäivän pyhittäminen, vanhempien kunnioitus ym, ovat monille niiden rikkomista varten.


18 Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa.
19 Siitä me ymmärrämme, että totuus on meissä, ja me voimme hänen edessään rauhoittaa sydämemme,
20 jos se meitä jostakin syyttää. Jumala on meidän sydäntämme suurempi ja tietää kaiken.
21 Rakkaat ystävät, jos sydämemme ei meitä syytä, me voimme rohkeasti lähestyä Jumalaa. [Room. 14:22]
22 Ja mitä pyydämmekin, sen me häneltä saamme, koska noudatamme hänen käskyjään ja teemme sitä, mikä on hänen mielensä mukaista. [Matt. 7:7+]
23 Tämä on hänen käskynsä: meidän tulee uskoa hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen ja rakastaa toinen toistamme, niin kuin hän on meitä käskenyt.
24 Joka pitää hänen käskynsä, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Ja sen, että hän pysyy meissä, me tiedämme Hengestä, jonka hän on meille antanut.

Tuossa viime jakeessa on selvästi Ja sen, että hän pysyy meissä, me tiedämme Hengestä, jonka hän on meille antanut.

Siinä tarkoitataan Jumalan seurakunnan yhteyttä.

[Ankka]

O.M: nyt en osaa muuta ku nauraa!!

[O.M]

Koskaan en ole kuullut em Raamatun kohtaa selitettävän silleen et se tarkoittais elintapoja. Mun jakeluun ei mene, auttakee hyvät immeiset!

En minäkään ole sitä itse asiassa kuullut seurapuheesta, vaan eräällä filosofian luennolla. Kyse oli luennoitsijan omasta tulkinnasta sanan lihaksi tulemisesta - Kristuksen Pyhästä Hengestä sikiämistä hän ei tunnustanut lainkaan. Ko. luennoitsijan ajatus sanan lihaksi tulemisesta tulee esiin tästä Jaakobin kirjeen kohdasta:

"Toteuttakaa sana tekoina, älkää pelkästään kuunnelko sitä" (Jaak.1:22, 1992 käännös).

Päivämiehessä jokunen aika sitten kerrottiin eräästä uskovaisesta, jolta epäuskoiset olivat kysyneet, miksi hän jaksaa noudattaa kaikkia niitä "sääntöjä", joita vl:suudessa on. Uskovainen oli vastannut, että hän haluaa elää kuten uskoo. Sitä on "sanan tuleminen lihaksi" tässä merkityksessä.

Ns. avarissa korkeauskonnoissahan usko ja elämä erotetaan jyrkästi toisistaan. Juopottelu, huoraaminen, veronkierto yms. ovat sellaisessa ajattelutavassa uskoon liittymättömiä elämäntapakysymyksiä, kun taas uskon kysymyksiä on esim. kasteoppi (siitäkään ei tosin saisi olla ehdotonta kantaa). Uskominen jää ko. ajattelutavassa siis lähinnä pohdiskelun tasolle ja elää voi niin kuin Jumala ei olisikaan Raamatussa ilmaissut tahtoaan, miten ihmisen tulee elää.

En hyväksy ollenkaan moista jyrkkää jakoa uskon ja elämän asioihin. Uskon tulee vaikuttaa kaikkeen käyttäytymiseen. Usko ilman tekoja on kuollut usko.

[Emka]

Piti vielä lisäämäni tuohon kirjoitukseeni,että Johannes kastajalle kävi köpelösti, kun hän piti puhetta

7 Mutta kun Johannes näki, että hänen kasteelleen oli tulossa myös monia fariseuksia* ja saddukeuksia*, hän sanoi heille: "Te käärmeen sikiöt! Kuka teille on sanonut, että te voitte välttää tulevan vihan?

Jumalanlasten puhetta on kautta aikojen vihattu,koska ne jotka maailmaa rakastavat eivät tahdo sitä kuulla.

[Ankka]

Se on totta et usko ei ole toimeton:

Pekka Kinnunen, Lutherin Raamatun esipuheita ja reunaselityksiä; Kristus on Raamatun herra ja Kuningas:

Missä usko on, se ei voi itseänsä salata: se tulee näkyviin, murtautuu esille hyvissä teoissa ja tunnustaa ja opettaa tätä evankeliumia ihmisten edessä ja panee henkensä alttiiksi sen tähden. Ja kaiken, minkä se elää ja toimii, sovittaa se lähimmäisen hyödyksi....

[Taavetti]

Päivämiehessä jokunen aika sitten kerrottiin eräästä uskovaisesta, jolta epäuskoiset olivat kysyneet, miksi hän jaksaa noudattaa kaikkia niitä "sääntöjä", joita vl:suudessa on. Uskovainen oli vastannut, että hän haluaa elää kuten uskoo. Sitä on "sanan tuleminen lihaksi" tässä merkityksessä.

Tähän O.M.n kommentin osaan liittyen muistin, että viime sunnuntain iltana kuulin radioseuroissa, miten eräs pitkälle virkaurallaan edennyt poliisikin seurapuheessaan todisti, ettei meillä ole syntilistoja. Paljastamatta tuntemani poliisin nimeä, voin kuitenkin olettaa jokaisen ymmärtävän, ettei poliisin sovi näin tärkeässä asiassa valehdella. Hän yksinkertaisesti toisti sen minun jo ennestään hyvin tietämäni ja tuntemani totuuden, joka ulkopuolisten ja harhailevien taholta yritetään häivyttää.

[hannu]

Pakko ottaa osaa keskusteluun vaikka aiemmin sanoinkin seuraavani sivusta.

Kyllä Lestadiukselta ja Lutheriltakin löytyy kovaa tekstiä. Nykyään vältetään turhan kovaa tekstiä, koska sillä helposti lyödään korvat pois. Lestadiuksen puheet oli sovitetut sen ajan ihmisten korville. En ajattelisi että meillä on tarvetta "matkia" heitä. Totuus on kuitenkin sanottava. Pohditaanpa miksi Jeesus käytti mm. nimitystä kyykäärmeitten sikiät? (Taitaa mennä aiheesta sivuun)

Jokatapauksessa O.M. mielestäni kirjoitti kyllä asiaa, vaikka käyttikin noita äärinimityksiä perkeleen lapsi, ym. Ei kuitenkaan valehdellut siinä kohtaa. Tässä maailmassa on aina ollut ja tulee aina olemaan perkeleen lapsia.

Katumattomille syntisille kuuluu laki ja se ruoskii. Raattamaakin kirjoitti että eivät ne jotka mammoittelemisella saadaan uskoa tunnustamaan ole pysyväiset uskossaan. Ei siis ole oikein olla hempeä. Se ei ole rakkautta.

Katuville syntisille sen sijaan kuuluu armo sen suloisimmassa muodossa.

Tästähän varmaan Ankan kanssa olemme samaa mieltä?

Perinnäissääntöjen joukkoon O.M. on ottanut sellaisia asioita, joita ei perinteisesti ole suoranaisesti sinne luettu kuuluvaksi. Mielestäni ne voidaan kuitenkin laskea sinne tietynlaisen ajatuskulun kautta, vaikka ovatkin syvällisempiä ja monisyisempiä sääntöjä kuin käsien peseminen ennen ruokailua, vaikka vähälläkin vedellä.

[O.M]

Se nimittelyhän on ainakin s.24 vl-palstan "ei meikäläisten" jatkuva käytäntö.
"Perkeleen oppeja" ym sen kaltaisia.

Näin on ja erittäin suuressa osassa niiden takana on Melperi.

[O.M]

Se on totta et usko ei ole toimeton:

Pekka Kinnunen, Lutherin Raamatun esipuheita ja reunaselityksiä; Kristus on Raamatun herra ja Kuningas:

Missä usko on, se ei voi itseänsä salata: se tulee näkyviin, murtautuu esille hyvissä teoissa ja tunnustaa ja opettaa tätä evankeliumia ihmisten edessä ja panee henkensä alttiiksi sen tähden. Ja kaiken, minkä se elää ja toimii, sovittaa se lähimmäisen hyödyksi....

Noista kaikista olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa.

[O.M]

Kyllä Lestadiukselta ja Lutheriltakin löytyy kovaa tekstiä. Nykyään vältetään turhan kovaa tekstiä, koska sillä helposti lyödään korvat pois. Lestadiuksen puheet oli sovitetut sen ajan ihmisten korville. En ajattelisi että meillä on tarvetta "matkia" heitä. Totuus on kuitenkin sanottava. Pohditaanpa miksi Jeesus käytti mm. nimitystä kyykäärmeitten sikiät? (Taitaa mennä aiheesta sivuun)

Jokatapauksessa O.M. mielestäni kirjoitti kyllä asiaa, vaikka käyttikin noita äärinimityksiä perkeleen lapsi, ym. Ei kuitenkaan valehdellut siinä kohtaa. Tässä maailmassa on aina ollut ja tulee aina olemaan perkeleen lapsia.

Joo eipä meidän ole pakko eikä välttämättä tarvettakaan matkia heidän puheenparttaan. Laista puhuminen kovasanaisesti voi kuitenkin joskus olla tarpeellista. Oikeastaan olen kaikesta samaa mieltä kanssasi.

Ankan viestin jälkeen mietin, pitäisikö minun säätää taas kirjoitustyyliä piirun verran maltillisemmaksi. Vähän taustaa tyylivalintaani kuitenkin tässä: Tilanne on ollut se, että kadotuksen lapset nimittelevät uskovaisia Belsebuubin lapsiksi (mm. Melperi), valehtelevat uskovaisten valehtelevan (mm. Admata) ja valehtelevat uskovaisten toimivan heidän periaatteellaan "tässä ei raamattuja tarvita" (70-luvulla syntien ja ylitsekäymisten tähden epäuskoon joutuneet), valehtelevat Raamatun suhtautuvan myönteisesti alkoholiin, ehkäisyyn, homopareihin, naispappeuteen, avioeroihin jne. Kaipa heillä on periaatteena Admatan usein siteeraama Göbbelsin lause: "Valehtele enemmän kuin kehtaat." Sitä Admata on itse käyttänytkin laajasti valehdellessaan mm. lestadiolaisesta armovalitsemuskäsityksestä, lestadiolaisesta synninpäästön käyttöön ottamisesta ja lestadiolaisen liikkeen eksklusiivisuuskäsityksestä. Muitakin valheita epäilemättä on, jotka juuri nyt eivät tule mieleen. Toisaalta hänen valheensa ovat omalta osaltaan saaneet minut tarttumaan lestadiolaisuuden historiaa käsittelevään kirjallisuuteen ja niin on käynyt, että Admatan ja kumppaneiden valheet ovat paljastuneet oikeassa karwassaan.

Tässä ei ole tarkoitus morkata Admataa, vaan hänen ja muiden uskovaisista "valhetellen pahaa puhuvien" valheita. Admata tuli mainittua useaan otteeseen nimimerkiltä, koska hän on kuitenkin sivustonsa vuoksi yksi vl-uskovaisten uskonkäsityksen vastustajien "nettipääpiruista". Jotkut valheena pitämäni asiat saattavat toki olla tahattomiakin väärinymmärryksiä.

Perinnäissääntöjen joukkoon O.M. on ottanut sellaisia asioita, joita ei perinteisesti ole suoranaisesti sinne luettu kuuluvaksi. Mielestäni ne voidaan kuitenkin laskea sinne tietynlaisen ajatuskulun kautta, vaikka ovatkin syvällisempiä ja monisyisempiä sääntöjä kuin käsien peseminen ennen ruokailua, vaikka vähälläkin vedellä.

Kieltämättä noita esiin ottamiani asioita ei suoranaisesti mainita Uudessa testamentissa perinnäissääntöinä. Halusin ottaa asioita esille siksi, että kristityn vapauden käsittäneinä meidän ei tarvitse elää niiden kieltojen mukaan, joita epäuskoiset meille raamatunvastaisesti punovat kannettaviksi. Vapauteen Kristus meidät lunasti.