Agurin Jakenin pojan sanat
SANANL. 30
Porton polut
KUN Agurin neljästä asiasta lausuu ihmetyksensä, niin luettelossa on vielä neljäntenä: "Niin on myös porton polut, hän syö ja pyyhkii suunsa ja sanoo: en minä mitään pahaa ole tehnyt" (Sanal. 30:20) — Porton häpeämättömyydestä on Raamatussa moninaisesti kerrottu. Uudelleen ja uudelleen varoitetaan tästä vaarasta, joka tuhoaa sekä sielun että, ruumiin. Ajassamme on tämäkin asia käännetty päälaelleen. Siitä, mikä Jumalan sanan mukaan on synti ja häpeä, on tehty luvallinen ja tavoiteltava asia. Avioliiton pyhyys on tallattu maahan, ja esiaviolliset suhteet julistettu luvallisiksi.
KUN me luemme Raamattua, huomaamme, että huoruutta kuvataan Raamatussa kahdessa mielessä. On lihallista huoruutta ja hengellistä huoruutta. Erikoisesti Vanhan liiton Israelin synti oli hengellinen huoruus. Paavali muisteli 1. Kor. 10. luvussa Israelin korpivaellusta, ja kutsuu Balakin eksytystä huoruudeksi: "Älkäämme huorin tehkö, niin kuin muutamat heistä itsensä huoruudella saastuttivat, ja lankesivat, yhtenä päivänä kolme kolmatta kymmentätuhatta." (1. Kor. 10:8). Hesekielin kirjan 16. luvussa Jumala muistuttaa, kuinka hän etsi ja kaunisti Juudan kansan: "Niin sinä kaunistettiin kullalla ja hopealla, ja vaatetettiin kalliilla liinavaatteella, silkillä ja neulotulla työllä, sinä söit myös sämpyläleipää, hunajaa ja: öljyä, ja olit ylen paljon kaunistettu, ja sait valtakunnan." (Hes. 16:13). Edelleen Jumala muistuttaa, kuinka sinä ylpistyit ja lankesit: "Mutta sinä uskalsit kauneuteesi ja että niin ylistetty olit, teit sinä huorin, niin että sinä itses teit yhteiseksi jokaiselle, jotka kävivät ohitses, ja teit hänen tahtonsa." (Hes. 16:15). Israel teki ensin huorin lähimmäisten kanssa, ja sitten yhä kauempana olevien kanssa.
Koko ekumeeninen hengellinen maailma on yhtä hengellistä huoruutta. Minä hyväksyn teidät, hyväksykää te meidät. Tätä se on. Kun uskovaista ihmistä houkutellaan tähän, niin ensimmäisinä ovat kristillisyydestä lähteneet eriseurat, lähimmäiset. Jos me veljeilemme heidän kassaan, olemme osalliset heidän synneistään. Vaikka neuvoisimme eriseuraista parannukseen, ja kuitenkin häntä Jumalan terveellä tervehdimme, se on samaa kuin me porttoa neuvoisimme luopumaan huoruudesta, ja tämän neuvon päälle antaisimme suuta hänelle. Neuvotulle jää sellainen mieli, että on tämä vähän avarampi, kuin nuo ahdasmielisimmät. Tästä ei ole enää pitkästi lopulliseen hengelliseen salavuoteuteen. Pian tulee sellainen mieli, että tuokin on uskovainen. Ensin lähimmäiset, sitten yhä kauemmas, lopulta saatetaan neuvotella siitä, että pakanoille ei tarvitse jotain parempaa tarjota, vaan pitää oppia toinen toiseltaan.
KUN nyt tällaista uskosta hengelliseen huoruuteen langennutta neuvotaan parannukseen, niin siinä käy, kuin Jakenin poika sanoo: Ne pyyhkivät suunsa ja sanovat. "En minä ole mitään tehnyt." Varsin merkillisesti Agurin sanoo: Hän syö ja pyyhkii suunsa. Voi kuinka tuttua, vaikka ihminen harjoittaa hengellistä hempeyttä ja huoruutta erihenkisten kanssa, niin hän käy jumalanlasten seuroissa syömässä taivaan leipää, ja aivan kuin ravittu, pyyhkii suunsa, ja on aivan viaton: en minä ole mitään tehnyt. Ja kuitenkin on hengellinen portto.
Tässä on todella kysymys vakavasta asiasta. Lihallinen huoruus on raamattujen mukaan suuri synti. Tämän asian kanssa ei ole leikkimistä. Kuitenkin Jumalan sana näkee yhä suurempana syntinä hengellisen huoruuden juuri sen tähden, että tätä ei synniksi hevillä havaita. Paremminkin nähdään sivistyneenä ja hienona asiana se, että myötäillään sinne ja tänne. Tai ainakin vaietaan silloin, kun ei saisi vaieta.
ON paljon niitä, jotka elävästä kristillisyydestä ovat lähteneet, ja luulevat, että eivät ole mihinkään menneet. Ovat kuitenkin Agurin Jakenin pojan sanoja käyttäen porttoja, ovat hyväksymässä eri hengen ja eriseuran. Jäljellä on katkera, vikoileva mieli niin kuin Hagarilla ja Ismaelilla.
OLI AGURIN Jakenin pojalla ihmettelyn aihetta. Tämä liittyikin läheisesti edellä olevaan ihmettelyyn: "Miehen jäljet piian tykö." Siellä Aabrahamin kodissa elettiin ja koettiin raskaasti nämäkin asiat.
Einari Lepistö
Päivämies keskiviikkona huhtikuun 5 päivänä 1972
