Kaste ei tosiaan poista perisyntiä eli lihan saastaisuutta, vaan sen merkitys on toinen: hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa.
"Se nyt meitäkin kasteessa autuaaksi tekee, joka sitä aavisti (ei että lihan saastaisuudet pannaan pois, vaan että se on hyvän omantunnon liitto Jumalan tykönä) Jesuksen Kristuksen ylösnousemisen kautta," (1. Piet. 3:21). Lapset ovat uskovaisia ja sen merkiksi heidät tulee kastaa. Kastattamalla lapset vanhemmat myös ilmaisevat halunsa antaa lapselle kristillisen kasvatuksen. Valitettavasti uuspakanuuden lisääntyessä yhä useammat vanhemmat eivät kastata lapsiaan. :(
Paavali ei saanut elävää uskoa Damaskoksen tiellä, jossa Jeesus ilmestyi hänelle. Hän sai synnintunnon. Kun hän oli kolme päivää sokeana, siinä on kuva syntitaakkojensa alla olevasta katuvasta syntisestä. Kun Ananias toi hänelle evankeliumin, sai Paavali näkönsä takaisin, nimittäin lapsena omistamansa elävän uskon.
"Niin Ananias meni sinne ja tuli huoneeseen sisälle ja pani kätensä hänen päällensä, ja sanoi: rakas veljeni Saul! se Herra lähetti minun, (Jesus, joka sinulle ilmestyi tiellä, jotas vaelsit,) että sinä saisit näkös jälleen, ja Pyhällä Hengellä täytettäisiin. Ja hänen silmistänsä putosivat kohta niinkuin suomukset, ja hän sai sillä hetkellä näkönsä jällensä, nousi ja kastettiin." (Apt. 9:17-18.) Tässäkin evankeliumi ilmoitettiin uskosta uskoon, uskovaiselta Ananiaalta vielä epäuskoiselle Paavalille.
Kysymykseen siitä, näkikö Laestadius elävää uskoa muuallakin kuin siinä lukijaisuuden haarassa, josta hän elävän uskon löysi ja hänen synnyttämässään herätyksessä. Näyttää siltä, että alkulestadiolaisuudessa on virheellisesti ajateltu eri herätysliikkeiden olevan samanlaisia, avaimia käyttäviä liikkeitä. V. 1884 tehtiin tunnustelumatka Tukholmaan. Paikalla käyneiden lestadiolaisten kirje on luettavissa Vl-foorumilla osoitteessa
viewtopic.php?f=27&t=2764&p=40113&hilit=Tukholmaan#p40113 Heidän havaintojensa mukaan avaimet eivät olleet käytössä waldenströmiläisten keskuudessa:
"Synteinanteeksi saamisen julistus ei näy eikä kuulu. Jos Waldenström on kirjoittanut että Kirkko papit, on heittäneet taivaanvaltakunnan avaimet merreen, niin täytymme met sanoa ettej nämät saarnajat ole vielä niitä sieltä hakeneet pois/ ja jos niistä puhuu niin kattelevat suurilla silmillä, ja sanovat ja, ja, vaan ejvät tee niistä tämän enämpi asia." Tämä ja muutkin havainnot vaikuttivat siihen, että jouduttiin toteamaan, ettei hengen yhteys ollut mahdollista:
"Hengen yhdeys ei näy tulevan niin paljon kysymykseen, vaan arvelemme että jos emme saarnaa Kristuksen Kärsimisestä, ej Kristusta Lain täyttäjäksi ettej liikutukset tulis, vaan pitäsimme pitkät rukoukset ja lailliset saarnat laulettas ja soitettas uruilla ja viuluilla ja vieläpä kaunistais kokous paikat kukkaisilla ja Lehti kranseilla usiasti niin olisimme hengen yhdeydessä Waldenströmiläisten kanssa." Voidaan siis sanoa, että lestadiolainen herätys ei ollut eikä ole edelleenkään eksklusiivinen sen vuoksi, etteikö pidettäisi mahdollisena, että jossain muualla voisi tietämättämme olla samanlainen puhdas evankeliumin julistus. Jos sellaista ei kuitenkaan tavata eikä hengen yhteyttä synny, ei sitä voida väkisin synnyttää.
Talonen väittää Laestadiuksen nähneen elävää uskoa baptisteissa. Olen itsekin lukenut Laestadiuksen kirjoittaneen jotain sen tapaista. Mitä Laestadius olisi ajatellut, jos olisi tiennyt baptistien järjestelmällisesti laiminlyövän lasten kasteen? Hänhän on kirjoittanut:
"4. Jos lapset kuolevat kastamattomina heidän vanhempiensa laiminlyönnin vuoksi, ei lapsia sen takia tuomita. Mutta vastuu kohtaa vanhempia, kun he halveksivat armovälineitä, johtuipa tämä halveksunta sitten armovälineiden oikean käyttämisen tietämättömyydestä tai vihasta kastajaa kohtaan."Raamattu puhuu piskuisesta laumasta:
"Älä pelkää, piskuinen lauma; sillä teidän Isällänne on hyvä tahto antaa teille valtakunnan." (Luuk. 12:32.) Jeesus epäilee jopa, löytäneekö uskoa, kun tulee toisen kerran:
"Minä sanon teille: hän auttaa heitä pian. Kuitenkin, kuin Ihmisen Poika on tuleva, löytäneekö hän uskoa maan päältä?" (Luuk. 18:8.) Kohtien perusteella siis elävää uskoa oli vähän Jeesuksen aikana ja vähän sitä on myös Jeesuksen tullessa toisen kerran. Entä sillä välillä? Lootin aikana ei löytynyt monta sielua, ei liioin Nooan eikä Elian aikana. Joonan aikana syttyi suuri herätys Niinivessä, mutta se ilmeisesti sammui pian. Raamatun perusteella on voinut olla yksittäisiä suuria herätyksiä siellä täällä, mutta kokonaisuutena uskovaiset ovat olleet aina pieni vähemmistö maailmassa.
Kysyit vl:ten evankelioimisesta. On totta, että meidän toimintamme ei ole yhtä näkyvää kuin vaikka helluntailaisten katutempaukset tai pelastusarmeijan leivän jakelut. Ehkä vl:t panostavat enemmän henkilökohtaisiin ja kahdenvälisiin keskusteluihin. Arkuutta ja lihan heikkoutta varmasti on meissä kaikissa liikaa. Seurakunta- ja syntikäsityksemme kun eivät aiheuta yleensä aplodeja ihmisissä. Kuitenkin, kyllä Jumalan valtakunnan työtä tehdään vl:ten toimesta paljonkin. Seuroja pidetään ja niistä tiedotetaan eri lehdissä ja nettisivuilla viikoittain. SRK julkaisee Päivämiestä, Siionin lähetyslehteä ja Siionin kevättä, runsaasti kirjallisuutta (myös eri kielille käännettyinä), seuraäänitteitä jne. Suviseurat läpäisee vuosittain uutiskynnyksen Suomen suurimpana uskonnollisena tapahtumana. Eri puolilta maailmaa kuulee sanomia, miten siinä maassa on elävä evankeliumi saarnattu. Voi olla, että Suomessa ei ole enää yhtä suuri etsikonaika kuin silloin Laestadiuksen eläessä. Jumala saarnauttaa sanaansa nyt enemmän muualla kuin täällä, mutta ei sana täälläkään ole vaiennut, vielä. Kristillisyydessä on opetettu, että lopun aikana "arkin ovi" pannaan kiinni (tai ovet katua vasten suljetaan) eikä evankeliumia enää julisteta ulkopuolelle. Jumalan valtakunnan sisäpuolella evankeliumi kaikuu loppuun asti. Sitä ennen täytyy evankeliumin kuitenkin saavuttaa kaikki maailman maat ja lopulta palata myös Jerusalemiin, josta se lähtikin liikkeelle. Jumalan valittu kansa saa vielä etsikonaikansa ennen loppua ja omaisuuskansastakin tulee paljon kääntyneitä.