Helluntailiikkeen väärät? opit

[Jani_S]

...tulen taivaassa olemaan yhdessä kanssasi, veli rakas! Varaudu siihen, että siellä yhdessä kanssasi Herraa ylistämme, kun maallisten uskonsuuntien rajat siellä täydellisyydessä on poistettu.

Ei siellä nähdä yhtäkään, jokä kääntymättömän sydämensä vuoksi antaa viattoman lapsen pirulle paistiksi, kuten Laestadius asian ilmaisi. Tässä sinulle samalla mainostamaasi "Laestadiuksen hyväksyntää" baptistien harhauskolle.

[jtm]

Miten perustelet väitteesi ettei raamatusta löydy perusteita tuolle uskoontulolle vain äänellisen saarnan kautta? Kun vain sille löytyy perusteet. Lue apostolien teot. Siinä kerrotaan usean ihmisen uskoontulo, ja kaikki saavat uskon lahjan juuri ja vain saarnan kautta. Kornelius oli jumalaa pelkäävä, rukoili ja antoi almuja jne. Ei tullut niiden kautta ja avulla uskoon, tarvitsi pietaria saarnaamaan. Etiopian hoviherra kävi jerusalemissa asti, luki raamattua jne. Tarvitsi filippusta saarnaamaan. Ei tarvinne jatkaa. Paavali kirjoittaa samasta asiasta useassa paikassa. Roomalaiskirjeessä: kuinka he uskovat ellei heille saarnata? Sillä usko tulee kuulosta. Se vanhurskaus, joka jumalan edessä kelpaa, ilmoitetaan uskosta uskoon. Taitaa riittää perusteluksi osoittamaan väitteesi vääräksi? Jatkan toiste muista kohdista ellei joku muu kerkeä jatkaa.

Hmmm... Kristillisen radio- ja televisiotyön kautta tulee tällä hetkellä kymmeniätuhansia ihmisiä uskoon muslimimaissa. Toiset saarnatun sanan kuultuaan, toiset kiinnostuttuaan ja saatuaan lukemista tekevät uskonratkaisunsa. Raamatun aikaan painettua sanaa ei ollut, eikä lukutaitokaan ollut yleinen. Ei ollut myöskään nykyisiä tiedotusvälineitä. Silloin saarnaamista tarvittiin henkilökohtaisesti. Mutta kyllä Paavalille Jeesus ilmestyi Damaskon tiellä ihan suoraan. Ja näitä tapahtuu tätä nykyäkin siellä, missä ei saarnata saa. Täällä koto-Suomessakin tuo kokouksissa uskoontulo on entistä harvempaa; useammin tullaan uskoon henkilökohtaisen evankelioinnin kautta tai median kautta. Sitten (toivottavasti) hakeudutaan kristilliseen seurakuntaan saamaan oikeaa ravintoa, että voi kasvaa.

[jtm]

Miten on mahdollista seuraava:
Ilm. 7:9
Sen jälkeen näin minä, ja katso, suuri joukko, jota ei yksikään lukea taitanut, kaikista pakanoista, ja sukukunnista, ja kansoista ja kielistä, seisovan istuimen edessä ja Karitsan edessä, valkeilla vaatteilla puetetut, ja palmut heidän käsissänsä.

Unicef: Joka päivä kuolee 22 000 alle viisivuotiasta lasta.

Näistä pienistä enkeleistä on kertynyt/kertyy maailman loppuun mennessä todella paljon uskossa nukkuneita

Nämäkin ovat joukossa mukana. Lapsi pääsee taivaaseen, koska Jeesus on kuollut kaikkien puolesta ja sovittanut synnin. Niin kauan, kun ei voi vielä itse tehdä valintaa synnin tien ja taivastien välillä, lapsi on luonnostaan otollinen Jumalalle ja taivaskelpoinen. Ei siihen tarvita mitään keinotekoista teoriaa vauvan uskosta, kun kyse on siitä, että he kelpaavat Jumalalle sellaisinaan. Ei se päänvalelu heitä pelasta... No, joku voi sanoa, ettei sitä ole kielletty. No, eipä ole mirhalla voiteluakaan kielletty eikä tervaamista. Mutta tarpeetonta se vauvan kastaminen on uskovaisilla, ja uskomattomia se taas tuudittaa väärään rauhaan, että kasteessa muka otetaan Jumalan lapseksi.

[jtm]

...tulen taivaassa olemaan yhdessä kanssasi, veli rakas! Varaudu siihen, että siellä yhdessä kanssasi Herraa ylistämme, kun maallisten uskonsuuntien rajat siellä täydellisyydessä on poistettu.

Ei siellä nähdä yhtäkään, jokä kääntymättömän sydämensä vuoksi antaa viattoman lapsen pirulle paistiksi, kuten Laestadius asian ilmaisi. Tässä sinulle samalla mainostamaasi "Laestadiuksen hyväksyntää" baptistien harhauskolle.

Sitaatti, lähde: Jouko Talonen: "Lars Levi Laestadiuksen elämän ja sanoma".
..."Elävän" ja "kuolleen" uskon ero merkitsi myös sekä soteriologista että sosiologista erottelua herätyksen kokeneiden uskovien ryhmän ja vain kastettujen paikallisen luterilaisen seurakunnan jäsenten kesken. Laestadiusen ecdesiola in ecclesia -ajattelu ei kuitenkaan sisältänyt sitä eksklusivismia, jota alkoi esiintyä myöhemmän lestadiolaisuuden eräissä osaryhmissä suuren hajaannuksen jälkeen 1900-luvulla. Laestadiukselle oli ratkaiseva kriteeri juuri uskon kokemus. Hän saattoi katsoa, että baptistien keskuudessa oli enemmän "eläviä" kristittyjä kuin Ruotsin evankelisluterilaisessa valtiokirkossa. Tammikuun lopussa 1844 Sorselessa pitämässään tarkastussaarnassa hän ruoti voimakkain sanakääntein lukijaliikkeen eri ryhmien keskinäistä kiistelyä ja torjui voimakkaasti hengellisestä puoluemielestä nousseen "karsinoinnin”. Laestadius arvosti ja puolusti metodistipastori George Scottin toimintaa Ruotsissa. Hän piti Evankelisen Allianssin työtä positiivisena, ja suuntautui ylipäänsä myötämielisesti anglosaksiseen herätyskristillisyyteen. Laestadiuksen kirjeenvaihto Göteborgin tuomiorovastin ja raittiustaistelija Peter Wieselgrenin kanssa heijastelee varsin "veljellistä" yhteyttä."

Taitaa täällä olla niin nuorta polvea, ettei muisteta, että tämä vl:ien eksklusiivinen valtakuntaoppi on tullut vasta puolen vuosisadan takaisissa hajaannuksissa. Nyt sitten ei "Jumalan tervettä" kai saa sanoa edes toisen lestadiolaishaaran jäsenelle.

[Hannes69]

Mainitsemasi paavali ei saanut uskon lahjaa jeesukselta tiellä, Jeesus kyllä häntä puhutteli. Uskon mukana tulee automaattisesti pyhä henki sydämeen ja se on viisauden ja tiedon henki, ei sokeuden henki. Teen sinulle tarjouksen. Esitä minulle Raamatusta edes yksi uskoontulo lukemisen tai rukoilun seurauksena, niin muutan käsitystäni välittömästi. Saman tarjouksen olen esittänyt aikaisemminkin ja käsitystä ei ole vielä tarvinnut muuttaa. Raamattuunhan uskomme tulee perustua, esitin näkemykselleni jo aikaisemmin esimerkkejä raamatusta. Sinun perustelusi olivat lukutaitoa tai siis sen puutetta tuohon aikaan yms. Ne ovat ihmisjärjen perusteluita, ei jumalan sanan.

[jtm]

jtm kirjoitti:

Sylivauvan uskoa vain nyt ei ole kukaan päässyt todistamaan. Eikä Raamatussa sellaista sanota.

Ei taideta sanoa alla olevaa lainaustakaan...

Jtm : ”Alaikärajaa ei siellä sanota, mutta ainakin niin vanha tulee olla, että osaa itse tuntea synnintuntoa, tehdä parannuksen ja ottaa kasteen sen merkkinä, että haluaa seurata Jeesusta.”

Mihin JTM mielestäsi lapset sitten joutuvat, jos kuolevat, ennen ymmärrystä ja tahtomisen ratkaisua?

Miten perisynnin kadottavuus pois pyyhitään?

Moninaisia selitysrakennelmia olen nähnyt, kun lapsen uskon kieltäjät joutuvat ongelmiin perisynnin kadottavuuden kanssa. On ajateltu ,että ”Jumala on hyvä, siksi Hän ei kadota…”, ”oikeuden mukainen, tämän vuoksi ei kadota..”, ”lapsi ei ole vielä tehnyt pahaa, siksi ei ole vastuussa…”, ”jumala ei halua tuomita kadotukseen, koska kuka voisi tuomita pienen kärsimään…”… jotkut hurjimmat väittävät lapsen menevän johonkin ”välitilaan” , jossa kasvaessaan saa sitten päättää minkälaisen ratkaisun kohdallaan tahtoo tehdä.

Jumalan Sana kuitenkin kertoo meille, että usko on ainoa keino omistaa kohdalleen syntien sovitus. Kun tämä on voimassa kaikkien kohdalla vauvasta-variin, on totta silloin se, että Jumala on hyvä ja oikeuden mukainen tuomari.

Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä, juurikin sen täydellisen sovitus työn tähden. Sovitti synnin aivan siemenestä asti. Lapsi uskoo ja saa näin omistaa Jeesuksen sovitustyön aivan sinne siemeneen asti. Näin uskomalla meidän ei tarvitse rakennella mitään teorioita heidän kohdalleen.

Lapsi siis uskoo ja on näin kelvollinen myös kasteelle.

Samaa kertoo meille myös Jeesuksen vaatimus uudesti syntymästä. Voimme kysyä, miten voi syntyä uudesti, jos ei ole aiemmin kuollut ja miten voi kuolla ,jos ei ole elänyt?

Lapsi uskoo (elää). Syntien ja ylitsekäymisten kautta, voi lapsen uskonsa menettää, (kuolla). Ja tullessan saarnatun sanan kautta murheelliseksi, uskomalla evankeliumin omalle kohdalleen, saada jälleen elämän lahjan (uudesti syntyä).

Vastasinkin jo oikeastaan tuossa edellä... Eli en näe mitään ongelmaa pikkulapsen taivaskelpoisuuden kohdalla. Synnitön pääsee taivaaseen. Ei ole sellaista perisyntiä olemassakaan, joka jollain vesivalelulla poistetaan. Peritty synnillinen luonto alkaa tehdä tuhoaan tiedostavaan ikään tullessa, mutta pikkulapsilla ei ole syntiä. Raamattu ei tästä paljon puhu, mutta uskon kyllä, että aivan pienillä lapsilla on aivan erityinen läheisyys näkymättömään Jumalan maailmaan. Omista lapsistanikin olen sen huomannut. Siinä mielessä voi sanoa, että lapselle Jumala on luonnostaan todellinen, eikä hän osaa kyseenalaistaa. Sen epäuskon siemenen kylvää sarvipää vasta myöhempinä ikävuosina. Sitä ennen lapsi on viaton ja Jumalalle otollinen ja sellaisenaan taivaskelpoinen.

[jtm]

En muuten saanut yhtään vastausta kyselyyni, miksi vl:t eivät juurikaan evankelioi eivätkä todista uskostaan. Ulkolähetystäkin on liikkeen kokoon nähden vähän. Jeesus kuitenkin kehotti menemään kaikkeen maailmaan saarnaamaan evankeliumia kaikille luoduille. Ei siis vain odottamaan, että joku tulisi ainoan oikean joukon seuroihin.

[Hannes69]

Ja tuohon puolen vuosisadan takaiseen eksklusiivisuuteen liittyen. Tuo käsitys että eksklusiivinen seurakuntaoppi olisi syntynyt -60 luvun pappishajaannuksessa, on pienen ryhmän tehokkaasti lanseeraama ja tehokkaasti levittämä ja paikkansapitämätön. Siirry 25 vuotta tuosta ajasta taaksepäin vuoteen -34 ja lue L. P. Tapanisen puheenvuoro seurakuntaopista. Hän, joka 60-luvun vaihteessa vastusti tuota oppia, puolusti sitä voimakkaasti ja kertoi sen olleen juuri lestadiolaisuuden eräs keskeinen oppi herätyksen alusta asti. Samalla kannalla oli jo luther ja jopa pietari, joka toisen kirjeen alussa esittelee olevansa veli kaikkien niiden kanssa, jotka ovat saaneet yhdenkaltaisen uskon lahjan. Hän ei kokenut olevansa veli erilaisen uskon saaneiden kanssa. Olipa eksklusiivinen mies. Ja vielä Raamatussa.

[Xoreon]

En muuten saanut yhtään vastausta kyselyyni, miksi vl:t eivät juurikaan evankelioi eivätkä todista uskostaan. Ulkolähetystäkin on liikkeen kokoon nähden vähän. Jeesus kuitenkin kehotti menemään kaikkeen maailmaan saarnaamaan evankeliumia kaikille luoduille. Ei siis vain odottamaan, että joku tulisi ainoan oikean joukon seuroihin.

Voin omasta puolestani vastata tuohon, että olen jutellut epäuskovaisten ihmisten kanssa uskon asioista, en kysymällä mitään suoraan vaan keskustelemalla heidän kanssaan. Näen kyllä ja osaan tilanteen tullen kysyä heiltä, onko hänellä synninhätä. Ikävä kyllä yhdelläkään heistä ei ole ollut etsikkoaikaa, jolloin he olisivat tunnistaneet syntisyytensä ja hakeneet siihen parannusta. Rukoilen kaikkien epäuskoisten sekä uskonsa jättäneiden tuttavieni puolesta lähes joka ilta. Tarkoitukseni tällä on täysin vilpitöntä eikä siinä ole mitään tarkoitusta olla muita pyhempi tai parempi. Tällä tavalla minä levitän uskoa lähipiirileni ja "huolehdin oman osuuteni".

Kuulin kerran puhunjan kertoneen tilanteesta, jollain kohtasi epäuskovan ihmisen jolle olisi voinut kertoa anteeksiannosta, muttei jostain syystä kertonut (tilanne oli monimutkikas, en muista miten se tarkkaan meni mutta se ei ole olennaista). Jälkeenpäin hänelle tuli siitä paha mieli ja kysyi ystävänsä mielipidettä asiasta. vastaus oli, että Jumala oli suonut tälle epäuskoiselle hänen elämänsä aikan etsikkoaikoja, jolloin hän olisi voinut uskoa syntinsä anteeksi, mutta niiden ajat olivat menneet ohi. Nyt hänellä ei oltu enää suotu etsikkoaikaa, joten hänellä ei ollut mahdollisuuttakaan uskoa syntejänsä anteeksi. Vika ei siis ollut puhujassa vaan epäuskovaisen aikaisemmassa virheessä, jättää kuuntelematta sydäntään ajoissa. Jos Jumala suo, niin hän saa vielä jatkossa uuden etsikkoajan. Sitä ei kukaan meistä tiedä.

Tämä sama tilanne koskee kaikkia muita epäuskoisia ihimisiä, joita meidän pitäisi sinun mukaan mennä julkisesti käännyttämään. Me saarnaamme kyllä tarvittaessa kaikille sitä kaipaaville. Julkisesti saarnaaminen aiheuttaisi mielestäni enemmän pahaa, kuin hyvää. Jumala suo kyllä heille oikean tilanteen heidän elämänsä aikana tehdä parannus mutta jos he eivät sitä kuule niin synnin tunto sammuu sydämmestä.

Ymmärrätkö, ettei julkisesti kaduilla saarnaaminen siis mitään auta? Tietenkin on mahdollista, että joku voi saada tämän seuruksena syntinsä anteeksi mutta en usko sen olevan oikea keino julistaa elävää uskoa.

Vinkkinä sinullekin jtm, kuuntele omaatuntoasi jos se kolkuttaa. Emme voi uskoa kenenkään puolesta, vaikka sitä kuinka haluamme. Voimme vain toivoa ja rukoilla sitä Jumalalta toisten puolesta. Kuka ties, jos tämä kutsu oisi sulle viimeinen?

[Taavetti]

En ole löytänyt Raamatusta ainoaakaan kohtaa, että lukemalla olisi joku saanut elävän uskon ja taivastoivon. Jos Jumala olisi sellaisen mahdillisuuden asettanut, olisi Hänellä ollut varaa siitä Raamattuun edes yksi maininta sallia. Veikka lukutaito oli silloin harvinaista, oli Jumalalla vara antaa näkyviin ainakin yksi kerta, ettei lukeminen antanut uskoa lukutaitoisellekaan.

Apostolien teot 8
25 Ja kun he olivat todistaneet ja Herran sanaa puhuneet, palasivat he Jerusalemiin ja julistivat evankeliumia monessa Samarian kylässä.
26 Mutta Filippukselle puhui Herran enkeli sanoen: "Nouse ja mene puolipäivään päin sille tielle, joka vie Jerusalemista alas Gassaan ja on autio".
27 Ja hän nousi ja lähti. Ja katso, siellä kulki etiopialainen mies, Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherra, mahtava mies ja koko hänen aarteistonsa hoitaja; hän oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan
28 ja oli nyt paluumatkalla ja istui vaunuissaan ja luki profeetta Esaiasta.
29 Niin Henki sanoi Filippukselle: "Käy luo ja pysyttele lähellä noita vaunuja".
30 Niin Filippus juoksi luo ja kuuli hänen lukevan profeetta Esaiasta ja sanoi: "Ymmärrätkö myös, mitä luet?"
31 Niin hän sanoi: "Kuinka minä voisin ymmärtää, ellei kukaan minua opasta?" Ja hän pyysi Filippusta nousemaan ja istumaan viereensä.
32 Ja se kirjoitus, jota hän luki, oli tämä: "Niinkuin lammas hänet viedään teuraaksi; ja niinkuin karitsa on ääneti keritsijänsä edessä, niin ei hänkään suutansa avaa.
33 Hänen alentumisensa kautta hänen tuomionsa otetaan pois. Kuka kertoo hänen syntyperänsä? Sillä hänen elämänsä otetaan pois maan päältä."
34 Ja hoviherra kysyi Filippukselta sanoen: "Minä pyydän sinua: sano, kenestä profeetta puhuu näin, itsestäänkö vai jostakin toisesta?"
35 Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta.

Mitä tulee sitten Laestadiuksen käsitykseen eri uskontoryhmistä, niin hän lähetti tunnustelijat Tukholmaan, mutta yhteyttä ei syntynyt. Tukholman "eriuskoiset" kauhistuivat tunnustelijoiden synninpäästöoppi ja tunnustelijat pitivät Tukholman "uskovaisten" elämää kovin maailmallisena ja koreilevana. Kumma etteivät monetkaan nykytutkijat ole ottaneet sitä huomioon, vaan ohittaneet kuin tyhjän. Toisaalta en kummastele, sillä huomioon ottaminen kumoaa heidän "kaikki yhteen" teoriansa.

[O.M]

Kaste ei tosiaan poista perisyntiä eli lihan saastaisuutta, vaan sen merkitys on toinen: hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa. "Se nyt meitäkin kasteessa autuaaksi tekee, joka sitä aavisti (ei että lihan saastaisuudet pannaan pois, vaan että se on hyvän omantunnon liitto Jumalan tykönä) Jesuksen Kristuksen ylösnousemisen kautta," (1. Piet. 3:21). Lapset ovat uskovaisia ja sen merkiksi heidät tulee kastaa. Kastattamalla lapset vanhemmat myös ilmaisevat halunsa antaa lapselle kristillisen kasvatuksen. Valitettavasti uuspakanuuden lisääntyessä yhä useammat vanhemmat eivät kastata lapsiaan. :(

Paavali ei saanut elävää uskoa Damaskoksen tiellä, jossa Jeesus ilmestyi hänelle. Hän sai synnintunnon. Kun hän oli kolme päivää sokeana, siinä on kuva syntitaakkojensa alla olevasta katuvasta syntisestä. Kun Ananias toi hänelle evankeliumin, sai Paavali näkönsä takaisin, nimittäin lapsena omistamansa elävän uskon. "Niin Ananias meni sinne ja tuli huoneeseen sisälle ja pani kätensä hänen päällensä, ja sanoi: rakas veljeni Saul! se Herra lähetti minun, (Jesus, joka sinulle ilmestyi tiellä, jotas vaelsit,) että sinä saisit näkös jälleen, ja Pyhällä Hengellä täytettäisiin. Ja hänen silmistänsä putosivat kohta niinkuin suomukset, ja hän sai sillä hetkellä näkönsä jällensä, nousi ja kastettiin." (Apt. 9:17-18.) Tässäkin evankeliumi ilmoitettiin uskosta uskoon, uskovaiselta Ananiaalta vielä epäuskoiselle Paavalille.

Kysymykseen siitä, näkikö Laestadius elävää uskoa muuallakin kuin siinä lukijaisuuden haarassa, josta hän elävän uskon löysi ja hänen synnyttämässään herätyksessä. Näyttää siltä, että alkulestadiolaisuudessa on virheellisesti ajateltu eri herätysliikkeiden olevan samanlaisia, avaimia käyttäviä liikkeitä. V. 1884 tehtiin tunnustelumatka Tukholmaan. Paikalla käyneiden lestadiolaisten kirje on luettavissa Vl-foorumilla osoitteessa viewtopic.php?f=27&t=2764&p=40113&hilit=Tukholmaan#p40113 Heidän havaintojensa mukaan avaimet eivät olleet käytössä waldenströmiläisten keskuudessa: "Synteinanteeksi saamisen julistus ei näy eikä kuulu. Jos Waldenström on kirjoittanut että Kirkko papit, on heittäneet taivaanvaltakunnan avaimet merreen, niin täytymme met sanoa ettej nämät saarnajat ole vielä niitä sieltä hakeneet pois/ ja jos niistä puhuu niin kattelevat suurilla silmillä, ja sanovat ja, ja, vaan ejvät tee niistä tämän enämpi asia." Tämä ja muutkin havainnot vaikuttivat siihen, että jouduttiin toteamaan, ettei hengen yhteys ollut mahdollista: "Hengen yhdeys ei näy tulevan niin paljon kysymykseen, vaan arvelemme että jos emme saarnaa Kristuksen Kärsimisestä, ej Kristusta Lain täyttäjäksi ettej liikutukset tulis, vaan pitäsimme pitkät rukoukset ja lailliset saarnat laulettas ja soitettas uruilla ja viuluilla ja vieläpä kaunistais kokous paikat kukkaisilla ja Lehti kranseilla usiasti niin olisimme hengen yhdeydessä Waldenströmiläisten kanssa." Voidaan siis sanoa, että lestadiolainen herätys ei ollut eikä ole edelleenkään eksklusiivinen sen vuoksi, etteikö pidettäisi mahdollisena, että jossain muualla voisi tietämättämme olla samanlainen puhdas evankeliumin julistus. Jos sellaista ei kuitenkaan tavata eikä hengen yhteyttä synny, ei sitä voida väkisin synnyttää.

Talonen väittää Laestadiuksen nähneen elävää uskoa baptisteissa. Olen itsekin lukenut Laestadiuksen kirjoittaneen jotain sen tapaista. Mitä Laestadius olisi ajatellut, jos olisi tiennyt baptistien järjestelmällisesti laiminlyövän lasten kasteen? Hänhän on kirjoittanut: "4. Jos lapset kuolevat kastamattomina heidän vanhempiensa laiminlyönnin vuoksi, ei lapsia sen takia tuomita. Mutta vastuu kohtaa vanhempia, kun he halveksivat armovälineitä, johtuipa tämä halveksunta sitten armovälineiden oikean käyttämisen tietämättömyydestä tai vihasta kastajaa kohtaan."

Raamattu puhuu piskuisesta laumasta: "Älä pelkää, piskuinen lauma; sillä teidän Isällänne on hyvä tahto antaa teille valtakunnan." (Luuk. 12:32.) Jeesus epäilee jopa, löytäneekö uskoa, kun tulee toisen kerran: "Minä sanon teille: hän auttaa heitä pian. Kuitenkin, kuin Ihmisen Poika on tuleva, löytäneekö hän uskoa maan päältä?" (Luuk. 18:8.) Kohtien perusteella siis elävää uskoa oli vähän Jeesuksen aikana ja vähän sitä on myös Jeesuksen tullessa toisen kerran. Entä sillä välillä? Lootin aikana ei löytynyt monta sielua, ei liioin Nooan eikä Elian aikana. Joonan aikana syttyi suuri herätys Niinivessä, mutta se ilmeisesti sammui pian. Raamatun perusteella on voinut olla yksittäisiä suuria herätyksiä siellä täällä, mutta kokonaisuutena uskovaiset ovat olleet aina pieni vähemmistö maailmassa.

Kysyit vl:ten evankelioimisesta. On totta, että meidän toimintamme ei ole yhtä näkyvää kuin vaikka helluntailaisten katutempaukset tai pelastusarmeijan leivän jakelut. Ehkä vl:t panostavat enemmän henkilökohtaisiin ja kahdenvälisiin keskusteluihin. Arkuutta ja lihan heikkoutta varmasti on meissä kaikissa liikaa. Seurakunta- ja syntikäsityksemme kun eivät aiheuta yleensä aplodeja ihmisissä. Kuitenkin, kyllä Jumalan valtakunnan työtä tehdään vl:ten toimesta paljonkin. Seuroja pidetään ja niistä tiedotetaan eri lehdissä ja nettisivuilla viikoittain. SRK julkaisee Päivämiestä, Siionin lähetyslehteä ja Siionin kevättä, runsaasti kirjallisuutta (myös eri kielille käännettyinä), seuraäänitteitä jne. Suviseurat läpäisee vuosittain uutiskynnyksen Suomen suurimpana uskonnollisena tapahtumana. Eri puolilta maailmaa kuulee sanomia, miten siinä maassa on elävä evankeliumi saarnattu. Voi olla, että Suomessa ei ole enää yhtä suuri etsikonaika kuin silloin Laestadiuksen eläessä. Jumala saarnauttaa sanaansa nyt enemmän muualla kuin täällä, mutta ei sana täälläkään ole vaiennut, vielä. Kristillisyydessä on opetettu, että lopun aikana "arkin ovi" pannaan kiinni (tai ovet katua vasten suljetaan) eikä evankeliumia enää julisteta ulkopuolelle. Jumalan valtakunnan sisäpuolella evankeliumi kaikuu loppuun asti. Sitä ennen täytyy evankeliumin kuitenkin saavuttaa kaikki maailman maat ja lopulta palata myös Jerusalemiin, josta se lähtikin liikkeelle. Jumalan valittu kansa saa vielä etsikonaikansa ennen loppua ja omaisuuskansastakin tulee paljon kääntyneitä.

[Jesaja]

jtm: Ei ole sellaista perisyntiä olemassakaan, joka jollain vesivalelulla poistetaan.

Saatoin kirjoittaa epäselvästi ja luit viestiini sisälle jotain sellaista, jota en ollut kirjoittanut. Totesin lasten uskovan ja kelpaavan näin ollen kasteelle. Kasteen en väittänyt mitään poistavan.

jtm
Omista lapsistanikin olen sen huomannut. Siinä mielessä voi sanoa, että lapselle Jumala on luonnostaan todellinen, eikä hän osaa kyseenalaistaa

.
Lapsesi siis uskoo! Vai onko sinulle mahdollista nähdä tässä lapsella oleva usko?

... Eli en näe mitään ongelmaa pikkulapsen taivaskelpoisuuden kohdalla… Synnitön pääsee taivaaseen. Peritty synnillinen luonto alkaa tehdä tuhoaan tiedostavaan ikään tullessa, mutta pikkulapsilla ei ole syntiä. …Sen epäuskon siemenen kylvää sarvipää vasta myöhempinä ikävuosina. Sitä ennen lapsi on viaton ja Jumalalle otollinen ja sellaisenaan taivaskelpoinen.

Olen kuitenkin ymmärtämässä niin, että olemme kaikki saastaiset syntymästämme saakka, ilman tekojakin.

PS.51:5
5 Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.

1.MOOS.8:21
21 Ja Herra haisti lepytyshajun, ja Herra sanoi sydämessänsä: en minä silleen enää maata kiroo ihmisen tähden: vaikka ihmisen sydämen aivoitus on paha hamasta lapsuudesta: ja en minä silleen enää lyö kaikkia kuin elävät, niinkuin minä tehnyt olen.

JOB 14:4
1 "Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,
2 kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.
3 Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!
4 Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.

Uskovat armahdettuja syntisiä, Jeesuksen Nimen ja Veren kautta, matkan vikoja pois panien, kuten lapsetkin lapsen uskollaan.


.

[jtm]

En muuten saanut yhtään vastausta kyselyyni, miksi vl:t eivät juurikaan evankelioi eivätkä todista uskostaan. Ulkolähetystäkin on liikkeen kokoon nähden vähän. Jeesus kuitenkin kehotti menemään kaikkeen maailmaan saarnaamaan evankeliumia kaikille luoduille. Ei siis vain odottamaan, että joku tulisi ainoan oikean joukon seuroihin.

Voin omasta puolestani vastata tuohon, että olen jutellut epäuskovaisten ihmisten kanssa uskon asioista, en kysymällä mitään suoraan vaan keskustelemalla heidän kanssaan. Näen kyllä ja osaan tilanteen tullen kysyä heiltä, onko hänellä synninhätä. Ikävä kyllä yhdelläkään heistä ei ole ollut etsikkoaikaa, jolloin he olisivat tunnistaneet syntisyytensä ja hakeneet siihen parannusta. Rukoilen kaikkien epäuskoisten sekä uskonsa jättäneiden tuttavieni puolesta lähes joka ilta. Tarkoitukseni tällä on täysin vilpitöntä eikä siinä ole mitään tarkoitusta olla muita pyhempi tai parempi. Tällä tavalla minä levitän uskoa lähipiirileni ja "huolehdin oman osuuteni".

Kuulin kerran puhunjan kertoneen tilanteesta, jollain kohtasi epäuskovan ihmisen jolle olisi voinut kertoa anteeksiannosta, muttei jostain syystä kertonut (tilanne oli monimutkikas, en muista miten se tarkkaan meni mutta se ei ole olennaista). Jälkeenpäin hänelle tuli siitä paha mieli ja kysyi ystävänsä mielipidettä asiasta. vastaus oli, että Jumala oli suonut tälle epäuskoiselle hänen elämänsä aikan etsikkoaikoja, jolloin hän olisi voinut uskoa syntinsä anteeksi, mutta niiden ajat olivat menneet ohi. Nyt hänellä ei oltu enää suotu etsikkoaikaa, joten hänellä ei ollut mahdollisuuttakaan uskoa syntejänsä anteeksi. Vika ei siis ollut puhujassa vaan epäuskovaisen aikaisemmassa virheessä, jättää kuuntelematta sydäntään ajoissa. Jos Jumala suo, niin hän saa vielä jatkossa uuden etsikkoajan. Sitä ei kukaan meistä tiedä.

Tämä sama tilanne koskee kaikkia muita epäuskoisia ihimisiä, joita meidän pitäisi sinun mukaan mennä julkisesti käännyttämään. Me saarnaamme kyllä tarvittaessa kaikille sitä kaipaaville. Julkisesti saarnaaminen aiheuttaisi mielestäni enemmän pahaa, kuin hyvää. Jumala suo kyllä heille oikean tilanteen heidän elämänsä aikana tehdä parannus mutta jos he eivät sitä kuule niin synnin tunto sammuu sydämmestä.

Ymmärrätkö, ettei julkisesti kaduilla saarnaaminen siis mitään auta? Tietenkin on mahdollista, että joku voi saada tämän seuruksena syntinsä anteeksi mutta en usko sen olevan oikea keino julistaa elävää uskoa.

Vinkkinä sinullekin jtm, kuuntele omaatuntoasi jos se kolkuttaa. Emme voi uskoa kenenkään puolesta, vaikka sitä kuinka haluamme. Voimme vain toivoa ja rukoilla sitä Jumalalta toisten puolesta. Kuka ties, jos tämä kutsu oisi sulle viimeinen?

Jeesuksen opetuslapset saarnasivat niin julkisesti (ja julkisella paikalla) kuin yksityisestikin, ja samaan varmasti on meidätkin kutsuttu. Jottei jäisi epäselväksi, en todellakaan puhunut mistään tuputtamisesta, enkä ole itsekään niitä traktaattimiehiä (kaikki kunnia heille, joille se on Jumalalta annettu).

Minun omatuntoni kyllä on ihan puhdas. Sain parannuksen armon ja uskon syntieni anteeksiantoon Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä jo 80-luvulla. Siitä asti Hänen armostaan olen tätä kaitaa tietä saanut kulkea. Siitä minä hyvin vähän välitän, jos minut joku ihminen tuomitsee, kun itse tiedän olevani Jeesuksen oma.

[jtm]

jtm: Ei ole sellaista perisyntiä olemassakaan, joka jollain vesivalelulla poistetaan.

Saatoin kirjoittaa epäselvästi ja luit viestiini sisälle jotain sellaista, jota en ollut kirjoittanut. Totesin lasten uskovan ja kelpaavan näin ollen kasteelle. Kasteen en väittänyt mitään poistavan.

jtm
Omista lapsistanikin olen sen huomannut. Siinä mielessä voi sanoa, että lapselle Jumala on luonnostaan todellinen, eikä hän osaa kyseenalaistaa

.
Lapsesi siis uskoo! Vai onko sinulle mahdollista nähdä tässä lapsella oleva usko?

[quote
... Eli en näe mitään ongelmaa pikkulapsen taivaskelpoisuuden kohdalla… Synnitön pääsee taivaaseen. Peritty synnillinen luonto alkaa tehdä tuhoaan tiedostavaan ikään tullessa, mutta pikkulapsilla ei ole syntiä. …Sen epäuskon siemenen kylvää sarvipää vasta myöhempinä ikävuosina. Sitä ennen lapsi on viaton ja Jumalalle otollinen ja sellaisenaan taivaskelpoinen.

Olen kuitenkin ymmärtämässä niin, että olemme kaikki saastaiset syntymästämme saakka, ilman tekojakin.

PS.51:5
5 Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.

1.MOOS.8:21
21 Ja Herra haisti lepytyshajun, ja Herra sanoi sydämessänsä: en minä silleen enää maata kiroo ihmisen tähden: vaikka ihmisen sydämen aivoitus on paha hamasta lapsuudesta: ja en minä silleen enää lyö kaikkia kuin elävät, niinkuin minä tehnyt olen.

JOB 14:4
1 "Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,
2 kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.
3 Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!
4 Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.

Uskovat armahdettuja syntisiä, Jeesuksen Nimen ja Veren kautta, matkan vikoja pois panien, kuten lapsetkin lapsen uskollaan.


.[/quote]

Uskonratkaisua ei pikkulapsi osaa tehdä, jos ei ole synnintuntoakaan. Siksi sanoin, että tiedostavaan ikään asti ovat lapset suoraan taivaskelpoisia. Kaste kuuluu ihmiselle, joka on tehnyt omakohtaisen uskonratkaisun, johon on johtanut synnintunto. Kastehan on "hyvän omantunnon pyytämistä".

Aatamillinen langennut luonto on kyllä perimystä, koska kaikki ovat syntiä tehneet ja Jumalan kirkkautta vailla, mutta myös saavat lahjaksi pelastuksen Jeesukselta. Perisyntiin en usko sellaisena, jonka kanssa vauva luonnostaan syntyisi, ja joka sitten pitäisi vedellä pestä pois.

Muutenhan tämä päätelmä olisi aika outo, että vauva uskoo ja siksi hänet pitää kastaa, mutta kuitenkin vauva on siis syntinen, ja sen pois ottamiseksi hänet pitää kastaa...

[Taavetti]

Kukaan ihminen, lapsi tai aikuinenkaan, ei pysty tai kykene tekemään uskon ratkaisua.Toistan, uskon ratkaisuun ei kykene aikuinenkaan, joten uskon ratkaisun vaatiminen kasteen ehtona on silkkaa lakioppia, väärää lakioppia.

Usko on ainoa oikea kastamisen ehto ja edellytys, lapsella on usko Jumalan lahjoittamana ilman uskon ratkaisuakin. Siksi lapset tulee kastaa, ei ratkaisunsa, vaan Jumalan lahjoittaman uskon perusteella. On kai tässä ketjussakin väitetty, että vaikka lapsella ei ole uskoa, lapsi pelastuu Jumalan hyvyyden vuoksi. Jumalan hyvyyden vuoksi lapsi pelastuu, mutta ei ilman uskoa, vaan Jumalan lahjoittamalla uskolla.

Jos lapsi olisi taivaskelpoinen ilman uskoa, merkitsisi se kahta tietä taivaaseen. Raamattu tuntee kuitenkin vain yhden tien,uskon tien, kun lain täyttämisen tie on ihmiselle mahdoton.

Heprealaiskirje 11
6 Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.

[Jesaja]

Minulla on yhtäläinen ymmärrys tästä asiasta kuin Taavetilla.

Tätä samaa olen koittanut tuoda esille viesteissäni, mutta sormeni ovat olleet kovin kankeat.

Vajaavainen ymmärrykseni Jumalan Sanasta on niin kovin erilainen kuin sinun jtm, että en osaa jatkaa keskustelua, vaikka tahtoa olisikin.

Kiitos ja tulehan sanankuuloon, siellä on paikka penkissä sinullekkin

[Jani_S]

Jos lapsi olisi taivaskelpoinen ilman uskoa, merkitsisi se kahta tietä taivaaseen. Raamattu tuntee kuitenkin vain yhden tien,uskon tien, kun lain täyttämisen tie on ihmiselle mahdoton.
Heprealaiskirje 11
6 Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.

Juuripa näin ja samaan epäraamatullisuuteen kiinnitin huomioni. Mutta tätä on epäusko; pieni lapsi, uskon esikuva, vailla yhtään lankeemusta, on epäuskoisen mielestä vähintäänkin epävarma taivaaseen pääsijä.

Tämä harha kertoo hyvin, kuinka syvä voi hengellinen eksytys olla. Se on tässä pienen lapsen autuuden asiassa niin syvä, että inhimillinen ymmärryskin menee armollisuudessa sen edelle. Toisin sanoen turmeltunut järkikin opettaa siinä oikeammin kuin väärä hengellisyys, nimittäin että viaton lapsi ei voi joutua kadotukseen. Ja kun kadotukseen ei voi joutua, niin hengellisen harhailijan on silloin annettava ainakin vähän periksi taivaskelpoisuuden suuntaan. Se tosin tehdään Jumalan armollisuuden nimissä eikä lapsen uskon perusteella, koska lapsen uskoa ei tunneta. Ja sitä ei tunneta siksi, että koko uskoa ei tunneta. Ja koko uskoa ei tunneta, koska ei tunneta Jumalaa.

No niin, aivan pakanakin siis saattaa ymmärtää, ettei pientä lasta voi syyttää mistään. Uskon kautta pakana ei tietenkään voi sitä ymmärtää, mutta jos hän on kasvanut oikeamielisyydessä, hän voi sen käsittää. Sen vuoksi väärähengellisenkin on lievennettävä tuomiotaan, mutta ei lasta vieläkään suoraan taivaaseen luvata. Hänet pannaan vasta vain vähän ehdolle ja jonottamaan Jumalan armoa niiden kanssa, joiden kohdalla ei uskalleta antaa todistusta pelastavasta uskosta, mutta joiden uskotaan saavan armon viimeisellä tuomiolla; julkisyntiset, rikolliset ja muut pahantekijät. Näin sekaisin ovat omavanhurskaan elämänkirjat, mutta sen selvempi ei ole hänen uskonsakaan.

Voi viatonta lapsiparkaa, mihin seuraan hänet ollaan panemassa väärähengellisten toimesta! Mutta niinhän tehtiin myös Jeesukselle, kaikkien lasten ystävälle.

[jtm]

Mitenkähän täällä jotkut kirjoittajat mahtavat ymmärtää selvän kiellon: "Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi?" Minua pelottaisi...

Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, joutuu kadotukseen. Ei ole sanottu "jolle on joku ainoan oikean suunnan edustaja julistanut oikealla tavalla synnit anteeksi", vaan "joka uskoo ja kastetaan". Ja piste.

Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi, ja suun tunnustukeslla pelastutaan. Ei ole side- eikä päästöavaimia annettu paavinkirkolle eikä myöskään eksklusiivista pelastusoppia saarnaavalle suomalaiselle herätysliikkeelle, ikään kuin Jumala olisi antanut tälle maailman syrjäiselle kolkalle jonkun erityisaseman. Kaikenlaisia tulkintoja voi tehdä, kun ei lueta Raamattua kokonaisuudessaan ja niinkuin se on kirjoitettu.l

Onneksipa ei ole kadotustuomion lausuminen toisten suunnan uskoville vl:ien sen enempää kuin helluntailaistenkaan vallassa. Minä iloitsen siitä, että yhteinen usko Jeesuksen sovitustyöhön teidät ja minut pelastan, eikä tätä riemua voi mikään minulta viedä!

Tässä on jo sanottu kaikki olennainen. Olen omalta puoleltani yrittänyt korjata vääriä luuloja, mutta näyttää, että turhaan. Olen pitänyt toki asiallisista (esim.l OM:n) selostuksista, miksi vl:t näin uskovat. Jos keskustelu ja ajatustenvaihto pysyisi tällä tasolla olisi sitä mielekästä jatkaa, mutta kun aletaan haukkua väärähengelliseksi ja lausua kadotustuomiota, en näe aiheelliseksi sanoa sellaisille mitään.

Lahkohenki on täällä tullut ilmeiseksi. Lahko tarkoittaa juuri sellaista joukkoa, joka pitää itseään ainoana oikeana. Ei siis todellakaan yleiskäsitteenä niitä, jotka ovat epäraamatullisen kirkkolaitoksen ulkopuolella.

Minä olen omalta osaltani käynyt seuroissanne, tutustunut, kysellyt, halunnut vilpittömästi ottaa selvää uskonnäkemyksistänne. Samaa en ole havainnut teidän puoleltanne, vaan jo valmista vakaumuksen varmuutta saatella vääräuskoinen tulikivijärveen. Kannattaisi käydä muiden suuntien kokouksissa, kuulla ja lukea, mitä oikeasti opetetaan eikä mitään toisen käden tietoja ja juoruja.

Jumalan Sana on minun jalkani lamppu ja valkeus minun tielläni. Pyhä Henki sitä valaisee. Mihinkään joukkoon kuuluminen sinänsä ei minua pelasta, vaan se, että olen saanut uudestisyntyä Jumalan lapseksi henkilökohtaisesti Jeesuksen vastaanottaessani. Näen paljon vajavuuksia omassa hengellisessä kodissani, mutta näen niitä myös muissa. Olen omalle joukolle usein kertonut, miten hienoa olisi ottaa vl:iltä mallia niistä monista hyvistä asioista, jotka siellä ovat säilyneet (esim. vahvat perheet, vanhempien kunnioitus, maailman viihteen ja turhan koristelun poissulkeminen jne.). En ole koskaan sanonut pahaa sanaa teistä; ainoastaan joskus murehtien esiintuonut, että siellä ei toisia kristittyjä osata kristittyinä pitää, vaikka meidän kaikkien tulisi olla yhtä. Liioin en ole kuullut vapaan suuntain saarnaajien koskaan puhuvan negatiivisesti lestadiolaisista veljistään eikä varoittaneen menemästä heidän seuroihinsa. Itse sen sijaan olen kyllä seuroisanne käydessä saanut joskus aika pian kuulla, että olenkin "toisesta joukosta". tai vähintäänkin on vastaan tullut hämmentyneisyyttä. Paljon turvallsempi on ihmisen pitää kiinni siitä, mitä on aina opetettu uskomaan, kuin Jumalan Sanan valossa, Pyhän Hengen johdossa itse ottaa asioista aidosti selvää.

Herran tulo ja kaiken loppu on lähellä. Siksi ei pitäisi olla uudestisyntyneillä Jumalan lapsilla varaa huokailla toisiaan vastaan vaan ennemminkin liittoutua. En esimerkiksi ymmärrä, miksi Suomen suurin herätysliike ei halua nousta yhteisrintamaan muiden kristittyjen kanssa nyt rynnistävää homomyönteisyyttä, evoluutio-oppia, abortteja, eutanasiaa vastaan. Mutta tämä tästä.

Ja vaikka kuinka sitten suhtautuisitte, niin minä siunaan kaikkia vl-veljiäni ja -sisariani, niitä nimenomaan, jotka ovat oikeasti uudestisyntyneet eikä vain tavan ja perinteen vuoksi mukana. (Sellaisia on toki muissakin suunnissa, ja sellaliset eivät viimeisellä tuomiolla kestä.)

[Hannes69]

Ihan vain huomautuksena, et noteerannut millään lailla tarjoustani. Kenties siksi että tiesit ettet löytäisi Raamatusta yhtään kohtaa oppisi perustaksi. Eikö se osoita sinulle itsellesikin että oppisi ei ole Jumalan sanan pohjalla ja sen takia ihmisoppi. Tuohon yhden lahkon tai ryhmän saarnaamaan synninpäästöön on Raamatussa aika vahvat perusteet. Nimeä ei Raamattu sille anna, mutta tuntomerkit antaa. 1. Usko on omistettavissa äänellisen saarnan kautta. 2. Äänellisen saarnan julistajalla itsellään pitää olla Pyhä Henki. 3. Synninpäästön sanamuoto ei ole olennainen toisin kuin väität meidän uskovan. Joskus on käytetty Isän ja Pojan ja Pyhän hengen nimeen, joskus jotain muuta. Meille vakiintunut muoto on Raamatun pohjalta. a. Hänen nimensä kautta me olemme vapahdetut. b. Ei ole yhtään synnin sovitusta ilman veren vuodatusta. Näistä muodostuu yhdessä Jeesuksen nimessä ja veressä. Se on Raamatullinen, kaunis ilmaisu, mutta tehoton ilman julistajan uskoa.

Vrt. Jeesuksen keskustelu naisen kanssa Sykarin kaivolla. "Kun sinä juot sitä vettä, tulet sinä sen veden lähteeksi, joka kuohuaa iankaikkiseen elämään." Tuo nainen oli sovintosaarnan uskomisen jälkeen kelvollinen itsekin viemään ilosanomaa eteenpäin. Paavali kuvaa samaa asia Korinttolaisille seuraavasti: Että meillä on sen kaltainen virka sovinnosta saarnata, sen jälkeen kun armo meidän kohtaamme tapahtunut oli...4. Raamatun mukaan jos joku tulee eikä tuo tätä oppia (koko oppia) mukanaan, ei hänellä ole osallisuutta teidän kanssanne. Nykyiset herätysliikkeet ja vapaat suunnat sekä jopa luterilainen kirkko hyväksyvät kaikki taivaaseen, jotka sanovat uskovansa Jeesukseen. Se itsessään jo osoittaa heidän uskonsa epäraamatullisuuden. Raamatussa on useita kohtia, joissa osoitetaan että saatu usko voidaan menettää, "ei kaikki tule minun isäni tykö, jotka sanovat Herra, Herra", ilmestyskirjassa kuvataan seitsemän seurakunnan enkelin tila. Viidellä heistä oli autuus parannuksen takana, vaikka olivat olleet uskovaisia aikaisemmin.

Mihin tämä uskon menettämisen ja valheveljien osuus, joka läpi Raamatun on näkyvissä, on hävinnyt kaikilla mainitsemillani joukoilla? Itse sanot että sekä te että me pääsemme taivaaseen. Sinua vaivaa näköjään aika kovasti, kun me emme hyväksy uskoasi. Meitä ei vaivaa se, että muut eivät hyväksy uskoamme. Paavali sanoo samasta asiasta: Minä tiedän kenen päälle minä uskon. jos hyväksyt usealla eri lailla uskovat taivaaseen, osoitat samalla oman uskosi Raamatunvastaisuuden ja sen seurauksena usko muuttuu ihmistekoiseksi uskoksi. Jumalan sanan mukaan vain yhdenkaltaisella uskolla pääsee taivaaseen, ei monenkaltaisella, kuten tänä aikana opetetaan. Taivaaseen ei mene monta tietä.

Mutta rukoilen että löydät Jumalan valtakuntaan jossa ei opeteta monenlaista oppia ja tämän valtakunnan kautta pääsee kerran perille kunnian valtakuntaan taivaaseen.

[mies]

Herran tulo ja kaiken loppu on lähellä. Siksi ei pitäisi olla uudestisyntyneillä Jumalan lapsilla varaa huokailla toisiaan vastaan vaan ennemminkin liittoutua. En esimerkiksi ymmärrä, miksi Suomen suurin herätysliike ei halua nousta yhteisrintamaan muiden kristittyjen kanssa nyt rynnistävää homomyönteisyyttä, evoluutio-oppia, abortteja, eutanasiaa vastaan. Mutta tämä tästä.

1 Jeesus esitti opetuslapsille vertauksen opettaakseen, että aina tulee rukoilla, koskaan lannistumatta: 2 "Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei pelännyt Jumalaa eikä piitannut ihmisistä. 3 Samassa kaupungissa eli myös leskivaimo, joka tavan takaa tuli tuomarin luo pyytämään: 'Ratkaise jo asiani, tuomitse riitapuoleni.' 4 Pitkään aikaan tuomari ei suostunut. Sitten hän kuitenkin ajatteli: 'Kaukana siitä, että pelkäisin Jumalaa tai piittaisin ihmisistä, 5 mutta tästä leskestä on minulle vaivaa. Minä autan häntä saamaan oikeuden, muuten hän ennen pitkää repii minulta silmät päästä.'"

6 Herra sanoi: "Huomatkaa: noin ajatteli väärämielinen tuomari. 7 Tottahan sitten Jumala hankkii oikeuden valituilleen, jotka päivin ja öin huutavat häntä avuksi. Hänkö viivyttäisi apuaan? 8 Minä sanon teille: hän hankkii heille oikeuden viipymättä. Mutta kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskoa maan päältä?"

Hän, joka on kaiken esivallankin yläpuolella hankkii oikeuden omilleen. Ei siihen tarvita omia töitä 'yhteisessä rintamassa', vaikkakin toki esim. äänestämällä mainitsemiisi asioihin voimme osaltamme vaikuttaa.