Aikaisemmin minulla oli ongelma miten ilmaista uskoa, koska vierastin sanontaa "olla uskossa". Uskoontulohetkeä omalla kohdalla en tiennyt, joten siitä ei tarvinnut puhua. "Tulin uskoon" kuulosti todellakin siltä kuin ihminen itse olisi ansioitunut siinä, vaikka se on Jumalan teko. Vierastin myös sitä, kun kuulin sanottavan, että jokaisella on jossain elämänsä vaiheessa tilane, jolloin on tehtävä ratkaisu. Oma ratkaisun tekeminenkin tuntui oudolta, enkä sitäkään osannut käyttää. En osannut edes sanoa milloin olisin itse edes sellaista tehnyt. Nuo sanonnat todellakin korostavat enemmän ihmistä kuin Jumalaa.
Parannuksen armon saamisen jälkeen minusta tuntui vaikealta sanoa että olen tehnyt parannuksen. Se johtui siitä, että tuntui vaikealta sanoa, että nyt vasta olisin tullut vaivaan synnin tähden ja halunnut uskoa evankeliumin. Ei siinä mitään yhtäkkistä muutosta ollut tapahtunut. Niin minä olin ennenkin halunnut uskoa. Muuten parannuksen armon saaminen tuntuu oikealta ilmaisulta, koska siinä käy selvästi ilmi se, että Jumalan teko ja Hänen armoaan on, kun ihminen tulee synnintuntoon ja haluaa uskoa synnit anteeksi. Hiljattain minulle selkeni, että parannuksen armon saaminen on myös sitä, että ymmärtää mistä oikean synninpäästön saa. Siis vaikka on uskonut Jeesuksen Kristuksen omaksi vapahtajakseen ja ainoaksi tieksi pelastukseen ja vaikka on haluannut synnit anteeksi uskoa niin oikea parannus tapahtuu vasta sitten, kun on saanut synnit anteeksi toiselta ennen uskoneelta, joita kaikkein varmimmin löytyy rauhanyhdistyksistä. Kun minä tällaiseen ymmärrykseen pääsin niin on tuntunut helpolta sanoa, että olen tehnyt parannuksen.

Osasinkohan oikein näitä ajatuksia kirjoittaa niin että tulin ymmärretyksi?

Haluan vielä kommentoida tuohon Lukkarin mainintaan siitä, että vl-seuroissa pääpuhujana on Herra Jeesus, kun muualla se on aina joku ihminen. PAikkakuntani sanomalehdestä kirkollisilmoituksia lukiessa minua häiritsee kovasti se, että on usein maininta, että mukana se-ja-se. Onhan se sinällään hyvä, että ihmiset näkevät minkälainen tilaisuus kyseessä on, koska niistä mukana olijoista voi jo monesti päätellä kuka tilaisuuden järjestää. TOisaalta se on minusta henkilöpalvontaa. Jos pääpuhujana saa olla Herra Jeesus Kristus, on aivan sama kenen kautta Hän puhuu. Toisaalta ehkä muualla ei jokaisen puhujan kautta Herra Jeesus Kristus pääse puhumaan, jolloin on tärkeä mainita, jos paikalla on joku, jonka kautta niin tapahtuu. Vai miten se muualla on, ajattelevatko he, että ihminen on vain suu, jota Jeesus Pyhän Hengen kautta käyttää, vai onko puhuja muuten Raamatun hyvin lukenut ja paljon ymmärtävä ja siksi puhuu hyvin?