Seurakunnasta ja ehtoollisesta

[kehakukkanen]

Järkeisusko on leima, joka on helppo laittaa, kun ei tunne toista. Ei minun usko ole noin vaikeata, kuin mitä tuosta voi saada kuvan. Mutta kun väittelee toisen kanssa, joka uskoo ja ajattelee eri tavalla, on joskus muotoiltava vaikeastikin, että käsitteet tulisivat selväksi. Onhan vaikka Tunnustukirjoissakin vaikeasti muotoiltuja kohtia.

Ei silti minusta ole sen enempää järkeisuskoa sanoa, että ehtoollisaineet pysyvät ruumina ja verenä kuin että ne eivät pysy. Ja siksi juuri, ettei kenenkään tarvitse sillä päätään vaivata, on meillä tuo käytäntö. Ettei heikompi veli tai sisko pahentuisi eikä kenellekään tulisi siitä kompastuskiveä.

Ihan yksinkertaista tämä usko on: Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä, sille puhdistuslähteelle saa joka päivä palata.

[Weha]

Huh, huh kehakukkanen, laitat asiat päälaelleen ja opetatte taatusti sellaista mitä Raamattu ei opeta. Raamatussa ei ole mitään säädöstä, käskyä tai minkäänlaista oppia, että ehtoollisaineet tulisi käyttää loppuun. Tämän perusteella onkin todennäköistä, että loput otettiin talteen.

Luetaanko nyt yhdessä myös tunnustuskirjoja, jotka opettavat ihan Raamatun mukaisesti asiasta.

Luterilaiset tunnustuskirjamme sanovat: "siunaaminen eli asetus-sanojen lausuminen ei vielä sinänsä saa sakramenttia aikaan, ellei noudateta koko sitä ehtoollisen toimittamisen järjestystä, jonka Kristus on säätänyt. Mitään sakramenttia ei ole siellä, missä siunattua leipää ei jaeta, oteta vastaan, eikä nautita, vaan missä se suljetaan sakramenttilippaaseen tai uhrataan tai missä sitä kannetaan kulkueessa (kuten paavin kirkossa tehdään). Meidän on noudatettava Kristuksen käskyä: "TEHKÄÄ TÄMÄ". Siihen kuuluu koko toimitus, koko sakramentin toimittaminen. Kristillisen seurakunnan kokouksessa otetaan esiin leipää ja viiniä, toimitetaan siunaaminen ja jakaminen; ehtoollinen otetaan vastaan, syödään ja juodaan; samalla julistetaan Herran kuolemaa. Tämä käsky on pidettävä siitä mitään poistamatta tai muuttamatta. Näin pyhä Paavali (1.kor.10) kuvaa meille leivän murtamisen ja vastaanottamisen koko toimituksen" (yksimielisyyden ohje 7,83-84 TK 1990 s527). Luterilaiset tunnustuskirjat eivät ulota reaali-preesenssiä käytön ulkopuolelle.

[Weha]

Puhe siitä, että uudestisyntyminen voi tapahtua vain kerran, vivahtaa kalvinilaisuudelle, joka opettaa, ettei uskosta voi langeta. Kristillinen kaste on toki yhden kerran toimitettava ja uusimaton. Mutta uudestisyntyminen on välttämätön jokaiselle, joka on uskonsa menettänyt. Näin uskon kautta voi palata kasteen armoliittoon. Kristuksesta pois langenneille apostoli sanoo: Gal.4:19. "Lapsukaiseni, jotka minun jälleen täytyy kivulla synnyttää, kunnes Kristus saa muodon teissä"

Luuk.15:32. "Niin piti sinunkin riemuitseman ja iloitseman; sillä tämä sinun veljes oli kuollut ja virkosi jälleen, hän oli kadonnut ja on taas löydetty". (edzeesen, aoristi, virkosi hetkessä kerralla).

Jaak.1:18. "Hän on meidät synnyttänyt tahtonsa jälkeen totuuden sanalla, että me uutiset hänen luontokappaleistansa olisimme". (apekyeesen, akt. aoristi).
-------------------------------------------------------------

Väisäsen kirjassa "Pyhä kaste Raamatussa" s.165-167, hän väittää (monin selityksin), että tässä puhutaan kasteesta: 1.kor.4:15. Vaikka teillä Kristukseen uskovina olisi tuhansia kasvattajia, teillä on vain yksi isä. Minähän teidät olen evankeliumia julistamalla synnyttänyt Kristukseen Jeesukseen uskoviksi.

Ja kuitenkin Paavali oli kastanut samaisessa korintossa vain muutaman: 1.kor.1:16. Niin, Stefanaan perhekunnan olen myös kastanut, mutta ketään muuta en muista kastaneeni.
17. Eihän Kristus lähettänyt minua kastamaan vaan julistamaan evankeliumia, ei kuitenkaan viisain puhein, koska Kristuksen risti silloin menettäisi merkityksensä.
Ei ollut siis uudestisyntymisen paikka kaste.

[kehakukkanen]

Raamatussa ei ole mitään säädöstä, käskyä tai minkäänlaista oppia, että ehtoollisaineet tulisi käyttää loppuun. Tämän perusteella onkin todennäköistä, että loput otettiin talteen.

Huomaatko Weha, sinunkin perustelu on vain todennäköisyyksiä. Varmaksi et voi sinäkään sanoa. Silloin minusta on turha moittia toisia toisella tavalla toimimisesta tässä asiassa. Varsinkin kun olen sitä tuossa perustellut. Perustelin tuossa edellä myös tuota 'sakramenttia ei ole käytön ulkopuolella' asiaa omalta kannaltani, joten en enää jaksa sitä jankata. Ei ole millään tavoin Raamatun tai Tunnustuskirjojen vastaista nauttia ehtoollisaineet loppuun. Piste.

Puhe siitä, että uudestisyntyminen voi tapahtua vain kerran, vivahtaa kalvinilaisuudelle, joka opettaa, ettei uskosta voi langeta.

Jos todella olet tuon Väisäsen kirjan, tiedät ettei hän suinkaan opeta kastetta pelastusautomaattina, eikä myöskään, ettei uskosta voisi langeta. Te ymmärrätte uudestisyntymisen eri tavalla, se on tullut jo todettua, joten tästäkään en ala väittelemään. Minusta Väisänen opettaa oikein.

P.S. Tuosta 1.Kor.1:16,17 kohdasta: Paavali siinä soimaa korinttilaisia puoluemielisyydestä, ei anna systemaattista kasteopetusta. Mutta tästäkin olemme varmaan eri mieltä, joten suottapa väittelen.

[O.M]

Olen ainakin kahdesti jo sanonut, että on eri asia opettaa että ehtoollisaineet tulee käyttää loppuun ja että on sakramentti käytön ulkopuolella. Tarkoitan tällä: Ehtoollisaineet tulee käyttää loppuun, koska ei ole mahdollista sanoa, millä kohti leipä ja viini lakkaisivat olemasta Kristuksen ruumis ja veri (sinä sanot, että sitten, kun viimeisellekin on ehtoollinen jaettu. Tätä et ainakaan voi Raamatulla perustella - suuntaan tahi toiseen.) Ei yli sen, mitä on kirjoitettu. Jos uskomme, että ehtoollisessa Kristus on totisesti läsnä leivässä ja viinissä, tulee ehtoolliseen suhtautua suurella kunnioituksella (tämä on eri asia kuin palvoa ehtoollisaineita). Sakramentti on ehtoollinen eli se toimitus - pelkkä siunattu leipä ja viini ei käsittääkseni ole sakramentti ilman ehtoollista viettävää seurakuntaa. Siinä mielessä ei ole sakramenttia käytön ulkopuolella. Mutta Raamatusta ei löydy perusteita sanoa, että leipä ja viini lakkaisivat olemasta ruumis ja veri - siksi on parasta käyttää ne loppuun ja näin välttää kaikenlainen pahennus. Kirkon perustaan kaataminenkin on parempi vaihtoehto kuin wc-pönttö tai viemäri, mutta miksi suotta pahentaa ketään tällä?

Tuossa ajattelutavassa on mielestäni roomalaiskatolisen ehtoollisaineiden muuntumisopin piirteitä, jotka on luterilaisuudessa ankarasti hylätty. Ehtoollisaineet ovat totinen Kristuksen ruumis ja veri ehtoollistoimituksen ajan - ne eivät muutu toimituksessa niiksi, vaan ne ovat niitä. Kyseessä on järjeltämme salattu ehtoollisen mysteerio. On mielestäni loogista ajatella, että niiden oleminen Kristuksen ruumiina ja verenä on täysin sidottu ehtoollistoimitukseen, koska ei ole sakramenttia toimituksen ulkopuolella.

Jos ajateltaisiin, että siunattu leipä ja viini säilyisivät Kristuksen ruumiina ja verenä toimituksen jälkeenkin, olisi mielestäni ainakin jollain tasolla hyväksytty roomalaiskatolinen oppi ehtoollisaineiden muuntumisesta siunauksen seurauksena.

Varmaankaan useimmiten leivän ja viinin loppuunkäyttäminen ei tuota teille ongelmia, mutta kerronpa tapauksen viime keväältä. Olimme poikkeuksellisesti ns. tavallisessa kirkon jumalanpalveluksessa, joissa ei ollut uskovaista pappia. Kävimme vaimoni kanssa ehtoollisella (uskovaisten tavalliseen tapaan tietysti otimme toisiltamme (=saarnaviralta) siunauksen ennen alttarille käymistä). Kun ehtoollinen oli jaettu, papit kävivät viimeisenä Herran aterialla. Se oli piiiiitkä huikka, minkä viimeisenä ehtoollista nauttinut pappi joi Kristuksen totista verta tuomiokseen. En tosin osaa sanoa, onko ko. pappi evankelinen vai mitä ryhmää hän edustaa. Kirkon sisällähän vaikuttaa monia eri virtauksia. Todettakoon hänestä myös, että kyseessä on erittäin mukava mies. Soisi Jumalan joskus riisuvan hänetkin omastavanhurskaudestaan. Joka tapauksessa huikka oli pitkä ja en osaa yhtään sanoa, joudutaanko kirkossa useinkin turvautumaan ko. ratkaisuun ehtoollisaineiden hävittämisongelman ratkaisemiseksi, pahennuksen välttämisen vuoksi.

[Taavetti]

Ehtoollisaineiden loppuun käytöstä sain näytteen omassa kyläkirkossamme. Oli naapurin emännän hautajaiset, lehdessä oli ilmoitettu alkamisen aika. Silloin alkoikin ortodoksinen liturgia, joka oli ensin ehtoolisen jakoineen. Pappi erikseen kutsui vain ortodoksisen kirkon jäseniä, ilmoitti, ettei muilla ole asiaa ehtoolliselle. Eivät he mitenkän alttarin pöytään polvistuneet, muutama ehtoollisen nauttija otti sen seisaaltaan, kun pappi sen heidän luokseen kävellen antoi. Leipää oli murrettu viinin sekaan, josta pappi sen jollakin ottimella sieltä otti ja antoi, samoin viinin yhteismaljasta.

Viimeisenä pappi joi jääneen viinin itse, sai siitä useita melko pitkiä huikkia. Oudoksuen katsoin toimituksen viimeistä vaihettä, kun ehtoollisen jakaja itse joi paljon enemmän, kuin oli muille yhteeensä antanut. En tiedä, onko käytäntö miten yleinen, mutta niin olen kuullut meneteltävän muuallakin.

Onkohan tässä väärinkäsitystä vanhoista suomennoksista asetussanoihin. Siinähän on sanat: Syökää kaikki, juokaa kaikki. Viimeisimmässä suomennoksessa se on tarkennettu.Syökää te, juokaa te kaikki.

[kehakukkanen]

Tuli vielä mieleeni: Lutherhan opettaa, että ehtoollinen on vanhan liiton pääsiäisaterian jatkumoa, Kristus on meidän pääsiäslampaamme, uhrikaritsamme. Uskon, että tähän ehtoollisaineitten loppuun nauttimiseen liittyy myös ne Mooseksen kirjoissa olevat ohjeet, joissa israelilaisia neuvotaan pääsiäisaterian valmistamisesta. Siellä sanotaan myös:

"Eikä teidän pidä jättämän mitään huomeneksi; ja jos jotakin jää huomeneksi, se tulella poltettakaan." (2.Moos.12:10)

"Vaan siinä paikassa, jonka Herran sinun Jumalas valitseva on nimensä asumasiaksi, siinä teurasta pääsiäiseksi ehtoolla, kun aurinko laskenut on, sillä ajalla, kuin sinä Egyptistä läksit. Ja kypsennä ja syö siinä paikassa, jonka Herra sinun Jumalas valitseva on, ja sitte huomeneltain palaja ja mene majaas. Kuutena päivänä syö happamatointa; mutta seitsemäntenä päivänä on Herran sinun Jumalas päätösjuhla, älä silloin mitäkään työtä tee." (5.Moos.16:6-8)

[lukkari]

Kun minä olen käynyt ehtoollisella, olen syönyt ja juonut kaikki mitä minulle on annettu. Sekä leivän ja viinin.
Edit: tällä tarkoitan sitä, että eikö se ole tarpeeksi?

[kehakukkanen]

On tarpeeksi sinun kohdaltasi tietenkin. Mutta jos tuota analogiaa vanhan liiton pääsiäisateriasta soveltaa, niin eihän siinäkään ollut kyse siitä, että yksilö söi aterian loppuun vaan perhekunta. Samoin siis tekee seurakunta ja viimeiseksi siitä huolehtii perheen eli seurakunnan paimen eli se toimittava pappi... Jos nyt haluaa näin monimutkaiseksi tätä keskustelua viedä. Eikö voitaisi vain tyytyä siihen, että meillä näin toimitaan.

Olen välillä ihmetellyt, miksi tällä palstalla on joillakin halua nostaa esiin ja ruotia niin kovin tarkkaan esim. tunnustuksellisen luterilaisuuden oppeja. Jos lähtökohta on se, että muut kuin te ovat väärässä kuitenkin, niin ketä se sitten rakentaa? Eikö voisi vain tyytyä siihen mikä itselle on osoittautunut arvokkaaksi? Ihan vilpittömästi tätä haluan kysellä. Eri asia tietysti sitten, kun joku kysyy, niin onhan hyvä vastata ja keskustella, ja asiallisia vastauksia lähes aina olen saanutkin. Mutta tämäkin keskustelu ehtoollisaineitten loppuunnauttimisesta ei lähtenyt minun aloitteesta. Näin "ulkopuolisen" näkökulmasta paljon mukavampi on lukea sellaisia kirjoituksia, joissa pohditaan omaa uskoa ja seurakuntaa, ja sitä mitä hyvää se on antanut ja tuonut omaan elämään, kuin sitä, että moititaan toisella tavalla uskovaa (vaikka ei olisikaan teidän näkökulmasta katsottuna kristitty ja uskovainen, niin silti).

[Weha]

Kehakukalle tiedoksi, ennmuuta Raamatun ja myöskin tunnustuskirjojen perusteella, se oppi on harhanen, joka väittää, että ehtoollisaineet on käytettävä loppuun ehtoollisella. Varmaa on, ettei mitään tällaista Raamattu opeta missää. Eli varmuudella tämän sanon. Enkä tiedä kenenkään tähän loukkaantuneen. Sitten kun (jumaluusoppisesti) järkeillään ja vakuutellaan ihmisille tuota asiaa, mitä te opetatte, saadaan aikaan epävarmuutta ja toivottomuutta. Oppi ei ole siis ensinkään Raamatullinen, eikä tunnustuskirjojen mukainen.
Et sinäkään voi luopua tuosta harhasta, jos ei Jumala sinulle sitä avaa. Ensin on kuitenkin oikea vanhurskauttamisoppi, josta kaiken on lähdettävä.

Kahdella veljelläni, minun lisäkseni oli tuo oppi mitä esität. Toinen kävi tilaisuuksissamme ainakin vuoden, ennenkuin hän sai oikean ymmärryksen.

[Weha]

Siksi tämä asia onkin minulle tärkeä, kun se on itselle valjennut oikein. Tällä palstallakin oleva nim. "Joosualle" kirkastui ehtoollinen juuri "luterilaisten" parjaamalla "Vl-ehtoollisella": Näin ja koin tämän itse. Kuinka hänellekkin oli syötetty noissa piireissä, että ehtoollisemme on jotenkin väärä. Itse uskon ja koen, että se on paljon rakkaampi ja rikkaampi kuin ex-hengellisyydessä. (ihan oikeasti).

[O.M]

Tuli vielä mieleeni: Lutherhan opettaa, että ehtoollinen on vanhan liiton pääsiäisaterian jatkumoa, Kristus on meidän pääsiäslampaamme, uhrikaritsamme. Uskon, että tähän ehtoollisaineitten loppuun nauttimiseen liittyy myös ne Mooseksen kirjoissa olevat ohjeet, joissa israelilaisia neuvotaan pääsiäisaterian valmistamisesta. Siellä sanotaan myös:

"Eikä teidän pidä jättämän mitään huomeneksi; ja jos jotakin jää huomeneksi, se tulella poltettakaan." (2.Moos.12:10)

Olen ymmärtänyt niin, että noissa kuitenkin on se ratkaiseva ero, että vanhan liiton pääsiäisateriassa toteutui vain
1. luonnollinen (kaikki) ja
2. hengellinen (uskovaiset) syöminen,
kun taas uuden liiton ehtoollisessa toteutuu edellä mainittujen lisäksi
3. sakramentillinen (kaikki) syöminen.

Koska ei ole sakramenttia sakramentin ulkopuolella, ymmärtäisin niin, että kun ehtoollisen toimitus päättyy, lakkaavat myös ehtoollisaineet olemasta Kristuksen totinen ruumis ja veri. Näin ollen kaikki Kristuksen ruumis ja veri on ymmärtääkseni syöty ja juotu toimituksen loppuessa, riippumatta siitä, onko luonnollista leipää ja viiniä yhä jäljellä tai ei. Ja Paavalihan sanoo:

"Meidän pääsiäislampaamme on meidän edestämme uhrattu, joka on Kristus" (1.Kor.5:7).

Eli jos sovellamme esiin ottamiasi pääsiäislampaan nauttimiseen liittyviä vanhan liiton säädöksiä, niin soveltakaamme niitä meidän pääsiäislampaamme Kristuksen nauttimiseen, ei leivän tai viinin nauttimiseen. Ja Kristushan ei ole läsnä toimituksen ulkopuolella... Siten vanhan liiton pääsiäislammasta koskevalla säädöksellä ei nähdäkseni voi perustella ehtoollisaineiden loppuunnauttimisen välttämättömyyttä, vaan peruste on tultava muualta.

Taavetin mainitsemilta ortodokseilta ehtoollisaineiden hävittämisen ymmärtää sitä taustaa vasten, että he uskovat katolisten tapaan ehtoollisaineiden muuntumiseen (tietenkään tuolla ei selitetä, miksi viiniä siunataan reilusti enemmän kuin olisi tarvis). Sen sijaan tuolla ei voi selittää luterilaisten pappien käytöstä, koska tunnustuksen mukaan he eivät usko ehtoollisaineiden muuntumiseen. Tulee vain mieleen, että ei kai kyse vain olisi juopumiselle haettavista tekosyistä ("Ja älkäät juopuko viinasta, josta paha meno tulee" (Ef.5:18)). Ihminenhän on todella kekseliäs noissa asioissa. En kuitenkaan halua väittää tällä, että kaikki epäuskoiset papit sellaiseen lähtisivät. Totean kuitenkin, että jos tehdään oppi, että ehtoollisaineet on aina nautittava loppuun ehtoollisen aikana, saattaa viinin makuun ihastuneella papilla olla houkutus siunata "varmuuden varalta" reilusti.

[Taavetti]

En ole aikaisemmin ajatellut, että pääsiäislampaan syöminen voisi edeltää uuden liiton ehtoollista. Kun se nyt kehäkukkasen toimesta nousi esille, en sitä käy kiistämäänkään, jos en vahvistakaan.

Pääsiäislampaasta ei saanut jättää mitään jäljelle, koska sen syömisen jälkeen lähdettiin pitkälle pakomatkalle. Jokaisen asunnon, missä pääsiäislammasta syötiin, oven pihtipielet piti sivellä teurastetun karitsan verellä. Silläkin toimenpiteellä oli oma merkityksensä, josta ei nyt enempää.

Jos joku perhe oli liian pieni syömään lammasta kokonaan, sen tuli kutsua naapureita ja ystäviä perheen mukaan niin paljon, että lammas tuli kokonaan syödyksi. Jos tästä nyt jotakin haluaa järkeillä, pitäisi ehtoollisaineiden jäämistä pelkäävien etsiä lisää ehtoolliselle menijöitä, vaikka kirkon ulkopuolelta. Haluan jättää tämän vain maininnan asteelle, ei tämä ole kiistelyn arvoinen asia.

[O.M]

En ole aikaisemmin ajatellut, että pääsiäislampaan syöäminen voisi edeltää uuden liiton ehtoollista. Kun se nyt kehäkukkasen toimesta nousi esille, en sitä käy kiistämäänkään, jos en vahvistakaan.

Olen Biblian rekisteriä ja Lutheria lukemalla päätynyt jokseenkin samaan kuin Kehäkukkanen, eli että vanhan liiton pääsiäislammas oli uuden liiton ehtoollisen esikuva. Seuroissahan tuosta ei paljon saarnata, ei ole järin maanläheinen aihe nykyihmiselle. E.R kirjoittaa tosin jossain teoksessaan (Näin on kirjoitettu, Niin kuin kuvastimesta tai Usko ja kaste), että juutalaiseen lakiin liittyvät uhrisäädökset olisi tiukasti erotettava uskosta nousevista uhreista, kuten esim. Aabelin uhri, ja vertaa näitä vanhan liiton uhreja uuden liiton "uhriin" (ehtoolliseen). En siksi uskalla varmaksi sanoa, voidaanko pääsiäislampaaseen liittyvät säädökset ihan varmasti rinnastaa ehtoollisen viettoon liittyviin säädöksiin.

Jos joku perhe oli liian pieni syömään lammasta kokonaan, sen tuli kutsua naapureta ja ystäviä perheen mukaan niin paljon, että lammas tuli kokonaan syödyksi. Jos tästä nyt jotakin haluaa järkeillä, pitäisi ehtoollisaineiden jäämistä pelkäävien etsiä lisää ehtoolliselle menijöitä, vaikka kierkon ulkopuolelta.

Tuo on hyvä "pointti". Pienellekään juopumiselle ei jäisi oikeutusta tuon perusteella. Mutta havainnollistan vielä, miten itse käsitän.

Pääsiäislampaasta ei saanut jättää mitään. -> Meidän pääsiäislampaamme on Kristus. -> Toimituksen ulkopuolella leipä ja viini eivät ole Kristuksen ruumis ja veri. -> Toimituksen päättyessä ei ole Kristuksen ruumista ja verta. -> Meidän pääsiäislampaastamme ei siis koskaan jää mitään, vaikka leipää ja viiniä jäisikin.

Jos ajateltaisiin, että meidän pääsiäislampaamme olisikin Kristuksen sijasta leipä ja viini, ei pääsiäislammasta koskevan säädöksen mukaan mitään varmaan tulisi jättää ehtoollisaineista. Mutta kun meidän pääsiäislampaamme ei ole luonnollinen leipä ja viini, vaan Kristus, jonka totinen ruumis ja veri leipä ja viini toimituksen aikana ovat, niin ei ole välttämätönä tuonkaan säädöksen perusteella käyttää ehtoollisaineita loppuun.

[Taavetti]

Miten ihmiset jaksavat niin tarkasti seuloa tuollaisia asioita. Ihmettelen tätä aina, kun katson näitä mittavia keskusteluja.

Kulloisenkin tilanteen mukaan kirjoitamme vain senverran, mitä silä hetkellä sattuu avautumaan. Kun ei enempää ponnistele, jaksaakin. Jos yrittää vähänkin enemmän, väsyy alkuunsa. Olemme vain vähäisiä, pieniä omalta fpuoleltamme. Opimme toisiltamme, mutta opimme myös kirjoittaessamme. Monesti kirjoitan epävärmana, saadakseni vahvistusta tai kumoamista käsityksilleni uskon ystäviltä.

[lukkari]

Sinisielun sanoissa on perääkin... riittää kun uskoo yksinkertaisesti. On se toisaalta niinkin, että olemme tällä taivastiellä aina ekaluokalla, joten oppimista riittää.

[Taavetti]

Aivan oikein, usko on yksinkertainen asia, eikä sitä saa monimutkaisilla keskusteluilla tehdä vaikeaksi. Keskutelut ovat tarpeen Jumalan vastustajan ansojen vuoksi, keskustella siitä, miten niitä voi välttää. Se on aina aiheelinen ja tarpeellinen uskomisen asioista keskustelun syy.

On varmaan sallittua keskustella myös pelkästä mielenkinnosta uskovaisena elämistä ja kohtaan.

[O.M]

Miten ihmiset jaksavat niin tarkasti seuloa tuollaisia asioita. Ihmettelen tätä aina, kun katson näitä mittavia keskusteluja.

Joo, ei noita välttämättä tarvitse niin tarkkaan ruotia. Minusta se on toisaalta ihan kivaakin, mutta samalla pitää muistaa, ettei yksinkertainen uskon ydin saisi hämärtyä. Opin tuntemus ei tee autuaaksi, mutta se voi auttaa vastaamaan niille, jotka iankaikkisen toivomme perustusta kysyvät. Kaikkinainen kirjoitus on Jumalalta annettu neuvoksi, opiksi ja nuhteeksi. Toisaalta uskon kaikkien uskovaisten, pienten vauvojenkin, elämällään osoittavan olevansa oikeassa opissa, vaikka he eivät tunne kaikkia kiemuroita. Kukapa tuntisi koko Raamatun.

[Weha]

Miten ihmiset jaksavat niin tarkasti seuloa tuollaisia asioita. :o Ihmettelen tätä aina, kun katson näitä mittavia keskusteluja.

Onhan ne ehkä joidenkin mielestä mielenkiintoisia asioita ja joidenkin mielestä on tärkeätä tietää mitä ja miten on uskomassa.
Tässä taas mielestäni korostuu rakkaan seurakuntani opetukset, jotka pitävät yhtä Raamatun kanssa. Tunnustuskirjat antavat tähän myös tukea.

[Weha]

Mielenkiintoinen on Väisäsen selitys ja se on todella omaa "selitystä" viimmeisen pääle "Pyhä Kaste Raamatussa" s. 199.
apt.8:16. (Sillä ei hän ollut vielä yhdenkään niiden päälle laskettu alas, vaan olivat ainoastaan Herran Jesuksen nimeen kastetut.)
17. Niin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen.

Väisänen: "Ei vielä" Alkutekstissä se aloittaa lauseen ja se on korostuneessa asemassa. Merkitys on tämä: "Henki tulee kasteen yhteydessä, mutta tämän tuleminen ei ollut vielä toteutunut. Kaste kuuluu siis yhteen Hengen kanssa, kuten "ei vielä osoittaa".

Ensimmäisen kerran kun itse kuulin uskovaisten opetuksen tuosta apt.8-kohdasta, hämmennykseni oli suuri, kuinka yksinkertaisesti ja ihan asianyhteyksien mukaisesti siitä opetettiin. Otan Raamatun viereen Ja voin ihan omin sanoin kertoa, mitä teksti sanoo.

Samarialaisten usko oli kaksiosainen, he uskoivat sekä Philippuksen julistuksen, joka saarnasi Kristuksesta, sekä Simon noidan julistuksen. Tällöin ei voinut syntyä elävää uskoa:
apt.8:9. "Mutta siellä oli mies, Simon nimeltä, joka siinä kaupungissa ennen noituuden virkaa piti ja oli Samarian kansan villinnyt, sanoen itsensä olevan jonkun suuren,
10. Jota kaikki sekä pienet että suuret kuulivat, sanoen: tämä on Jumalan voima, joka suuri on.
11. Mutta he kuultelivat häntä mielellänsä, että hän kauvan aikaa oli heitä noituudellansa villinnyt".

Asia on näin ihan johdonmukainen tekstiin:

14. Mutta kuin apostolit, jotka Jerusalemissa olivat, kuulivat Samarian Jumalan sanan ottaneen vastaan, lähettivät he heidän tykönsä Pietarin ja Johanneksen,
15. Jotka, kuin he sinne tulivat alas, rukoilivat niiden edestä, että he olisivat saaneet Pyhän Hengen;
16. (Sillä ei hän ollut vielä yhdenkään niiden päälle laskettu alas, vaan olivat ainoastaan Herran Jesuksen nimeen kastetut.)
17. Niin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen.

------------------------------------------------------------------------

Näitten luterilaiste ongelma on nähdekseni se, että he sijoittavat Pyhän hengen tulemisen kokonaan uuteen testamenttiin, helluntaihin (apostolien tekoon), väärin tulkittujen Raamatun kohtien mukaan.

Otan muutaman kohdan Raamatusta, jotka osoittvat, että jo vanhassaliitossa Jumalan lapsella oli Pyhä Henki.

Ei Pyhä Henki tullut vasta helluntaina, jo kun maailma luotiin, liikkui Jumalan Henki vetten päällä (1.Moos.1:2). Jo Daavid rukoili: "Älä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi" (Ps.51:13). Myöskin jo vanhassa liitossa, kehoitettiin kaikkia ihmisiä ympärileikkauttamaan sydämensä (Jer.4:4).

Jo Johannes kastaja oli täytetty Pyhällä Hengellä, jo äitinsä kohdussa (luuk.1.13).Myös Jeesuksen eläessä uskovainen sai Pyhän Hengen ja uudestisyntyi (Joh.1:13; Luuk.15:32; Joh.3:5).

Näin ollen, mitä sitten tarkoittavat sanat: "Minä kastan teidät VEDELLÄ parannukseen, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; HÄN KASTAA teidät PYHÄLLÄ HENGELLÄ ja tulella." (Matt.3:11).

Pyhä Henki vuodatettiin helluntaina näkyvästi ihmisten päälle (apt.8:18: 19:6 ym.) Myös heidän päällensä laskeutui kuin "tulisia kieliä" (apt.2:1-4). Luther sanoo: ”(Apt.8:17; 19:6 ym.) Tosin kerrotaan apostolien panneen kätensä kastettujen päälle, että nämä saisivat Pyhän Hengen. Tämän Paavilaiset soveltavat konfirmaatioon. Kätten päällepaneminen tapahtui sen vuoksi, että kastetut julkisesti havaittavin merkein saisivat Pyhän Hengen ja kykenisivät puhumaan, saarnaamaan evankeliumia, monilla kielillä. Tämä on kuitenkin jo aikaisin hävinnyt, ja jäljelle on jäänyt sitä muistuttava toimitus pappis- eli saarnaajan virkaan asettaminen eli vihkimisen yhteyteen” (Kirkkopostilla 1, uudenvuodenpäivä epistola saarna).

Pyhä Raamattu on loppuun kirjoitettu, apostoleita ei enää ole ja sana merkein vahvistettu (Mark.16:20; Hebr.2:3; apt.2:43; 2.Kor.12:12). Ne murrosajan merkit siis, joita oli aina ja kaikkialla, ”osoittautuvat” jo varhain hävinneiksi.