Uudesti syntymisestä

[lukkari]

Kirjassaan Mannaa Jumalan lapsille Luther kirjoittaa näin.


Tammikuun 9 päivänä

Joh. 3:3

Joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. Uudestisyntyminen, joka saattaa meidät Jumalan lapsiksi eli vanhurskaiksi Jumalan edessä, ei suinkaan tapahdu ihmisteon perusteella. Se tapahtuu ihmisen sydämessä evankeliumin sanan kautta, jossa hän saa nähdä syntiin kohdistuvan Jumalan vihan parannukseksi ja hänen armonsa välimiehen Kristuksen kautta omantunnon rauhaksi ja lohdutukseksi.

Tässä suuressa ja syvällisessä työssä ei näy suinkaan mitään erikoisen jaloa, sillä siihen tarvitaan ainoastaan sana. Kuitenkin siinä on Pyhän hengen työ ja voima. Se sytyttää totiseen jumalanpelkoon, armoon luottamiseen, turvallisuuteen ja vilpittömään rukoukseen. Näin se uudistaa ihmisen. Käsitettyään sanan hän voittaa Jumalan vihan, synnin, kuoleman, lihan ja maailman, kääntyy sydämensä pohjasta Jumalan puoleen ja saa halun kaikkeen hyvään.

Tämä on Pyhän hengen elävä työ, paljon suurempi ja jalompi kuin fariseusten tekopyhyys, jolla on ihmisten silmissä tosin suuri hohto, mutta joka kuitenkin on kuollut teko. Se ei muuta sydäntä eikä synnytä todellista luottamusta Jumalaan, vaan jättää vanhaan lihalliseen mieleen ja oloon.

________________________________________________________

Kirkkopostillassaan Luther kirjoittaa samasta tekstikohdasta uudestisyntymisestä aivan eri lailla. Tähän kirjoitukseen voi kyllä sydämestään yhtyä, ei voi kuin ihastella tuota sanan selityksen lahjaa, mikä Lutherilla oli.

[Weha]

Kaste on näkyvää sanaa, usein kuulee opetettavan. Näinhän Lutherikin monasti opettaa. Tällöin Kasteen täytyy ihan Raamatun opetusten mukaan olla uskon vahvistus, merkki ja uskon sinetti.

Room.4:9. Koskeeko nyt tämä autuaaksi ylistäminen vain ympärileikattuja vai myös ympärileikkaamattomia? Mehän sanomme: "Jumala katsoi Abrahamille vanhurskaudeksi uskon."
10. Oliko Abraham silloin ympärileikattu? Ei ollut, hän oli vielä ympärileikkaamaton.
11. Hän sai ympärileikkauksen merkin sen vakuudeksi, että hänet oli hyväksytty vanhurskaaksi jo, kun hän ympärileikkaamattomana uskoi. Näin hänestä tuli kaikkien niiden isä, jotka uskovat ja jotka katsotaan vanhurskaiksi, vaikka he ovat ympärileikkaamattomia.
12. Samoin hän on ympärileikattujen isä, jos nämä myös seuraavat sitä uskon tietä, jota isämme Abraham kulki ollessaan vielä ympärileikkaamaton.

Jos oon jotain väärin ymmärtänyt, saa kyllä korjata ja otan opiksi siitä.

[lukkari]

Juuri näinkin Weha, Kasteessa sana liittyy aineeseen. Usein vain kuulee opetusta siitä, että uudestisyntyminen tapahtuu kasteessa. Ts. että kasteessa tulisimme Jumalan lapsiksi ja siinä saisimme Pyhän Hengen lahjan. Kasteessa Jumala näkyvällä tavalla tekee ihmisen kanssa liiton. Tähän liittoon Pyhä sana meitä kehoittaa liittymään, siksi sitä ei tule halveksua.

Minä olen ymmärtämässä niin kuin tuossa Room. kirjeessä sanotaan, että ympärileikkaus on Jumalan vakuutus ja vahvistus siitä, että Jumala armossaan on antanut kaikki synnit anteeksi. Aabraham oli uskolla omistanut Jumalan lupauksen siitä siemenestä, ja Jumala teki liiton Aabrahamin kanssa, koska Aabraham uskoi. Se (usko) luettiin hänelle vanhurskaudeksi Sama koskee kastetta. Se on hyvän omantunnon liitto, joka Jumalan puolelta on aina voimassa. Ihminen voi kuitenkin syntien ja ylitsekäymisten kautta tuon liiton särkeä. Jumala ei koskaan liittoansa riko.

Sitä uudestisyntymistä ei mielestäni opetettu siinä ko. kirkkopostillassa noin selkeästi ja kirkkaasi kuin tuossa tammikuun yhdeksännen päivän tekstissä, minkä kopioin tuohon.

Minulle on joskus ollut hieman "hämärä" tämä opinkohta ja toivonkin, että jos olen väärin ymmärtänyt, niin veljet ja sisaret korjaavat.

[Weha]

Minulla olikin hämäryyttä asiassa, kun olin ns. Tun.luterilainen, niin Väitettiinhän, että kasteessa pieni lapsi saa hyvän omantunnon ja uskon/uudestisyntymisen.

Kuitenkin uskovaisten seuroissa, opettettiin, että koska pienet lapset ovat sovitettuja, ja uskovat jos syntyessään/ Jeesuksessa Kristuksessa (Room.5:18; Matt.18:6), tulee heidätkin liittää tähän Jumalan tekemään "hyvän omantunonliittoon", jo tuolta pohjalta (1.Piet.3:21). Täytyyhän olla yksin Jumalan tekemä "hyvä omatunto" ja sovituksen tila omana, että tuohon liittoon tulee osalliseksi.

[Weha]

Olen käynyt liiaksikin keskusteluja ihan "livenäkin" tun.luterilaisten kanssa. He nimittäin väittävät, että menee "Objektiivinen" (yleinen) ja "Subjektiivinen" (henkilökohtainen), uskon kautta vanhurskauttaminen sekaisin.

Näin ei ole, sillä onhan kysymys yleisetä synnistä (perisynti) ja yleisestä sovituksesta. Siis ei ole kysymys Raamatun mukaan ollenkaan henkilökohtaisesta synnin tekemisestä.

Room.5:18. "Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän.
19. Niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuus teki kaikista syntisiä, niin yhden kuuliaisuus tekee kaikista vanhurskaita".

Tuomio tuli siis omista tekosynneistä:
Ilm.20:12. Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan.
13. Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa, ja kaikki heidät tuomittiin tekojensa mukaan.

Parannusta tehdään sitten uskon ja ymmärryksen kautta, omista tekosynneistä. Näin oon kuullut, kun Raamatusta on opetettu.

[Weha]

Kyllä luterilainen tunnustus on aika selvää tekstiä. Mutta sekin kirjoitus on tutkittava raamatun valossa. Monissa viesteissä lainataan myös muutamia raamatunkohtia. Keskusteluista päätellen kohdat ilmeisesti ovat osoittamassa että lapsi syntyy vailla uskoa.

Tässä on kuitenkin ongelma, koska raamattu opettaa että kaikki ihmiset, sekä uskovat että jumalattomat ovat täysin turmeltuneita omassa itsessään.

Jos jollaki on sellainen käsitys että tuollaiset raamatunkohdat jotka antaa ihmisestä todellisen kuvan eivät koske häntä, niin ymmärtääkseni kristinuskon olemus on hänelle vieras. (pahana sinut luetaan vanhurskaaksi, HUOM!! Sinä et muutu yhtään paremmaksi tullessasi uskovaiseksi, mutta sinä saat halun, mielen ja voiman kilvoitella puhtaalle omalletunnolle, uskomalla omat (ei Aadamin) syntisi anteeksi)

Ei raamattua tulisi niin tulkita että Jumalan ilmoituksen ilmestyy ristiriitaa. Se että Kristus voitti kuoleman vallan on esim. Hesekielin (1 kautta ilmaistu näin:

2. Mitä te pidätte keskenänne Israelin maalla tätä sananlaskua, ja sanotte: isät ovat syöneet happamia viinamarjoja, mutta lasten hampaat ovat huoltuneet?
3. Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, senkaltainen sananlasku ei pidä enään oleman teidän seassanne Israelissa.
4. Sillä katso, kaikki sielut ovat minun, isän sielu on niin minun kuin pojankin sielu; se sielu, joka syntiä tekee, sen pitää kuoleman.

Lapset ovat siis vapaita perisynnin kirouksesta! He siis uskovat. (Matt 18:6)

Ei Jumalan sanassa ole ristiriitaa tämän asian suhteen. Turmeltunut ihminen saa lahjana omistaa Kristuksen ansion.


"Entä mitä Raamattu sanoo ihmisen luonnollisesta tilasta – ilman uudestisyntymistä armonvälineiden kautta – Jumalan edessä syntiinlankeemuksen jälkeen? Ja mitä kaste vaikuttaa ihmisen tilaan suhteessa Jumalaan? "

Vastaus: Usko ei siis vaikuta ihmisen luonnolliseen tilaan, vaan ihmisen "tilaan suhteessa Jumalaan".

Miksi siis raamatusta otetaan kohtia jotka puhuvat ihmisen luonnollisesta tilasta ja niillä ollaan osoittamassa että sellainen ihminen ei voi olla autuaallisessa tilassa Jumalan suhteen ?

Tässä konkreettisesti, sama kysymys:

Ps. 51:7: "Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt."

Sama Daavid sanoo myös:

Ps 22: 10. Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.
11. Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.

Onko tässä ristiriita ? Daavid oli ihminen ja perisynnin turmelema, siis Ps. 51:7 on totta. Mutta Ps 22 on myös totta, sillä onhan Jumala selvästi (Matt 18:6) esim. Hesekielin kautta ilmoittanut että lapset ovat Kristuksen ansiosta vapaita perisynnin kirouksesta:


2. Mitä te pidätte keskenänne Israelin maalla tätä sananlaskua, ja sanotte: isät ovat syöneet happamia viinamarjoja, mutta lasten hampaat ovat huoltuneet?
3. Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, senkaltainen sananlasku ei pidä enään oleman teidän seassanne Israelissa.
4. Sillä katso, kaikki sielut ovat minun, isän sielu on niin minun kuin pojankin sielu; se sielu, joka syntiä tekee, sen pitää kuoleman.

[Joosua67]

Pientä korjausta tekstiin:

Weha kirjoitti: ...ja voiman kilvoitella puhtaalle omalletunnolle, uskomalla...

Korjattuna, selkeytettynä tämä kuuluu näin:

...ja voiman kilvoitella puhtaalla omalletunnolla, uskomalla...

Ulkopaikallissijat:

-lla/-llä-pääte lauseessa on säilyttävä, jokaisessa sanassa, jossa se esiintyy, esim. päällä.
jos on -lta/-ltä-pääte, silloin voidaan siirtyä samassa lauseessa -lle-päätteelle sanoissa esim. päältä, päälle.

Sama koskee sisäpaikallissijoissa, kieliopissa.

Se siitä suomenkielen kieliopista. Ehkä olen tarkka siitä, että asia ymmärretään oikein, ettei tule väärinkäsityksiä asioissa.

Jos täällä on joku ammatiltaan äidinkielenopettaja,voi sanoa, onko asia näin kuten mainitsin.

[Weha]

kukapa tuota ei tietäisi? kieli on tässä nyt vanhahtavaa, ei muuta.

Vanhaa Raamattua käytämme seuroissakin. Hyvin sitä ilmeisesti ymmärretään, kun siihen on totuttu.

Olen huomannut, että monasti puhuja-veljet puhuvat vanhaa Biblian kieltä, hengellisissä asioissa.

[Weha]

[quote="Joosua67"]Pientä korjausta tekstiin:

Weha kirjoitti: ...ja voiman kilvoitella puhtaalle omalletunnolle, uskomalla...

Korjattuna, selkeytettynä tämä kuuluu näin:

...ja voiman kilvoitella puhtaalla omalletunnolla,

Vastaus: "Jos on mennyt vikaan (ei ole puhdas omatunto), eikö silloin kilvoitella puhtaalle omalletunnolle, syntien anteeksiantamuksen kautta?.

Heh, heh.

[Joosua67]

Kun Weha kirjoitti näin: ...ja voiman kilvoitella puhtaalle omalletunnolle, uskomalla...

Ja kun minä kirjoitin näin: Korjattuna, selkeytettynä tämä kuuluu näin:

...ja voiman kilvoitella puhtaalla omalletunnolla, uskomalla...

En ottanut asiaa tarkasteluun kokonaisvaltaisesti käsittelyyn, koska takerruin liiaksi kieliopillisiin asioihin, unohtaen merkityksen muuttuneen aivan toiseksi.

Vastaus: "Jos on mennyt vikaan (ei ole puhdas
omatunto), eikö silloin kilvoitella puhtaalle omalletunnolle, syntien anteeksiantamuksen kautta?.

Weha olet oikeassa, vaikka haluan esittää edellä käytetyn lauseen uudelleen muutetussa muodossa, asian siitä muuttumatta, näin:

...ja voiman kilvoitella, saadakseni puhtaan omantunnon, uskomalla...

Kelpaako tuo korjaus? Ainakin olen ymmärtämässä (ymmärrän) tämän nyt näin paremmin.
[/quote]

[O.M]

Raamatun tutkiskeluni perusteella uudestisyntyminen tapahtuu aina Pyhän Hengen valtuuksin saarnatusta Jumalan sanasta. Termiä '(uudesti)syntyminen' käytetään havaintojeni mukaan useissa raamatunkohdissa, joissa yhdessäkään ei puhuta muista vaihtoehdoista kuin Jumalan sanasta. 'Vesi' tarkoittaa noissa kohdissa 'elävää vettä' eli elävää evankeliumia, ei kastevettä.

1. "Niinkuin ne, jotka jälleen syntyneet ovat, ei katoovaisesta, vaan katoomattomasta siemenestä, elävästä Jumalan sanasta, joka ijankaikkisesti pysyy" (1.Piet.1:23).
2. "Jesus vastasi: totisesti, totisesti sanon minä sinulle: ellei joku synny vedestä ja Hengestä ei hän taida Jumalan valtakuntaan sisälle tulla" (Joh.3:5).
3. "Miehet, rakastakaat teidän vaimojanne, niinkuin myös Kristus seurakuntaa rakasti ja antoi ulos itsensä hänen edestänsä, että hän sen pyhittäis, ja on sen jo puhdistanut veden pesossa sanan kautta" (Ef.5:25-26.)
4. "Ei vanhurskauden töiden kautta, joita me tehneet olemme, vaan laupiutensa kautta hän meidät autuaaksi teki, uuden syntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka hän meidän päällemme, Jesuksen Kristuksen meidän Vapahtajamme kautta, runsaasti vuodattanut on:" (Tit.3:5-6.)
5. "Sillä ehkä teillä olis kymmenentuhatta opettajaa Kristuksessa, niin ei teillä kuitenkaan ole monta isää; sillä minä olen teitä Kristuksessa Jesuksessa siittänyt evankeliumin kautta" (1.Kor.4:15).
6. "Hän on meidät synnyttänyt tahtonsa jälkeen totuuden sanalla, että me uutiset hänen luontokappaleistansa olisimme" (Jaak.1:18).

Raamattu kertoo tapauksia, joissa ihminen saa parannuksen armon eli syntyy uudesti ylhäältä. Joka kerta parannus ja kaste tapahtuvat eri aikaan. Tämä johtuu siitä, että Johannes tosin kastoi vedellä parannukseen, mutta hänen jälkeensä tuli hän, joka kastaa Pyhällä Hengellä.

"Vastasi Johannes, sanoen kaikille: minä tosin kastan teitä vedellä; mutta minua väkevämpi tulee, jonka kengän nauhoja en minä ole kelvollinen päästämään: hän kastaa teitä Pyhällä Hengellä ja tulella" (Luuk.3:16).

Elävän veden uudestisynnyttävästä voimasta Jeesus sanoo selvästi:

"Mutta joka siitä vedestä juo, jonka minä hänelle annan, ei hän janoo ijankaikkisesti; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kuohuu ijankaikkiseen elämään" (Joh.4:14).

Kyse ei voi olla kastevedestä, koska kastevettähän ei juoda. Elämän vettä eli elävää evankeliumia sen sijaan juodaan hengellisesti.

Jumalan armojärjestykseen kuuluu, että kun hän on syntisen ensin lain kautta saattanut synnintuntoon ja sen jälkeen evankeliumilla armahtanut, tulee entisestä syntisestä avoin lähde, josta voi ammentaa vettä syntiä ja saastaisuutta vastaan:

"Mutta viimeisenä suurena juhlapäivänä seisoi Jesus ja huusi, sanoen: joka janoo, se tulkaan minun tyköni ja juokaan. Joka uskoo minun päälleni, niinkuin Raamattu sanoo, hänen kohdustansa (=sisimmästään) pitää vuotaman elämän veden virrat." (Joh.7:37-38.)

Syntisen ruumiinsa antaminen Pyhän Hengen asumasijaksi, elämän veden lähteeksi, tarkoittaa samalla Pyhän Hengen viran vastaan ottamista. Jeesus toteaa siitä:

"Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki: Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt." (Joh.20:22-23.)

Paavali toteaa virastaan evankeliumin saarnaajana:

"Sentähden, että meillä senkaltainen virka on, sen jälkeen kuin armo meidän kohtaamme tapahtunut on, niin emme suutu" (2.Kor.4:1).

Monesti näkee Raamatun vastaisesti väitettävän, että uudestisyntyminen tapahtuisi kasteessa. Kaste on toki tärkeä liiton merkki, jonka halveksuminen kadottaa. Kuitenkin Jumalalle kelpaa kuitenkin vain usko, jonka hän lahjoittaa evankeliumin saarnassa. Varmana vakuutena siitä on apostoli Paavalin sanat, 1.Kor.1:

"14 Minä kiitän Jumalaa, etten minä ole yhtään teistä kastanut, vaan Krispuksen ja Gajuksen:
15 Ettei kenkään saa sanoa, että minä minun nimeeni ketään kastin.
16 Minä kastin myös Stephanaan perheen; sitte en minä tiedä, jos minä jonkun muun kastanut olen.
17 Sillä ei Kristus minua lähettänyt kastamaan, vaan evankeliumia saarnaamaan, ei sanan viisaudella, ettei Kristuksen risti turhaan menisi."

Sama Paavali, joka ei korinttilaisista ollut kastanut kuin Krispuksen, Gajuksen ja Stephanaan perheen, oli synnyttänyt (vanha käännös: siittänyt) korinttilaiset evankeliumia julistamalla uskomaan Kristukseen:

"Minähän teidät olen evankeliumia julistamalla synnyttänyt Kristukseen Jeesukseen uskoviksi" (1.Kor.4:15, 1992 käännös).

Tästä kohdasta en päässyt selkoon:

"Minun rakkaat lapseni, jotka minun täytyy vasta-uudesta kivulla synnyttää, siihenasti kuin Kristus teissä jonkun muodon sais!" (Gal.4:19.)

Pitäisi ilmeisesti tutkia tarkemmin, onko tuossa kyse varsinaisesta hengellisesti kuolleen ihmisen uudestisynnyttämisestä/-syntymisestä vai vain lain töihin langenneiden uskovaisten nuhtelusta.

Joka tapauksessa voidaan todeta, että väitteet, joiden mukaan uudestisyntyminen tapahtuisi kasteessa, ovat Raamatun sanan valossa kestämättömiä. Kaste on toki tärkeä liiton merkki ja aineellinen armovakuutus, mutta ilman uskoa se ei hyödytä vähääkään. Kastevesi saattaa myös symboloida elämän vettä, minkä vuoksi monet sekoittavat itsensä näiden kahden eri veden välillä.

[weha]

Lutherin Kirkkopostillasta helatorstain
saarnasta

Selittäessään lausetta «Joka uskoo ja kastetaan,
se pelastuu; mutta joka ei usko, se kadotetaan« hän sanoo
mm. näin:
«Tämä lausuma käsitettäköön siis näin, että kasteesta on
annettu käsky ja että kaste on vahvistettu; sitä ei siis saa halveksia,
vaan viljellä, niin kuin sanottiin. Kuitenkaan sitä ei saa
liian ankarasti rajoittaa: Jos ken ei voi tulla kasteelle, hän ei
silti joudu kadotukseen tuomituksi.
Tästä antautuu kaiken kaikkiaan seuraavat neljä tapausta:
1) muutamat uskovat ja kastetaan; tämä on Kristuksen yleispätevä
käsky ja sääntö, jota on opetettava ja noudatettava;
2) muutamat uskovat, eikä heitä kasteta;
3) muutamat eivät usko, mutta siitä huolimatta heidät kastetaan;
4) muutamat eivät usko, eikä heitä kasteta.
Tekstimme itse tekee saman erotuksen. Aina on niin ikään
oltu yksimielisiä siitä, ettei sitä, joka uskoo, tuomita kadotukseen,
vaikka ei häntä olekaan kastettu. Saattaahan käydä niin,
että joku uskoo, mutta vaikka hän pyytääkin kastetta, kuolema
hänet yllättää.« Kirkkopostilla II, s. 540).

[weha]

En näe mitään väärää siinä, että ihminen kastetaan vasta, kun hän tunnustaa uskonsa.

Uskoahan ei voi periä!

Minä näen taas väärän siinä, kun ei "uskovaiset" vanhemmat kastata lapsiaan. Se on silkkaa syntiä ja omavanhurskautta-

Kertomus Mooseksesta ja hänen vaimostaan Sipporasta, sekä heidän pojastaan (2.Moos.4:24-26), antaa puhuttelevan kuvan sakramentin hylkäämisestä. Jumala oli kutsunut Mooseksen Midianin maasta johdattamaan kansaansa Israelia Egyptin orjuudesta. Matkalla yöpaikassa tapahtui, että Herra hyökkäsi Mooseksen kimppuun ja tahtoi tappaa hänet. Silloin hänen vaimonsa Sippora suoritti pojalleen ympärileikkauksen ja kosketti esinahalla Moosesta alhaalta sanoen: "veriylkä ympärileikkauksen tähden". Tuomio ei kohdistunut lapseen, vaan sakramentin laiminlyöneeseen isään.

[Emka]

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤Emka, minä etsin totuutta. Jeesukseen uskon, ja siihen että mitä kaksi tai useampi Hänen nimessään rukouksessa anovat on voimallista. Uskon ihmeisiin, ja siihen että Jumala kääntää kaikki meidän parhaaksi, jotka Häneen kaikesta sydämestämme luotamme.[/quote]¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Minä olen löytänyt totuuden tästä Jumalanvaltakunnasta jota saan asua. Sitä ennen kierrettyäni monia eri hengellisyyksiä, etsien totuutta, en sitä löytänyt,vaan aina oli epävarmuus ja pettymys.

Kun sain uskoa syntini anteeksi niin Jumala vastasi rauhalla, sen jälkeen ei ole tarvinut etsiä.

[O.M]

Taavetti, jos rehellisesti asiaa mietin, olisi kyllä loogisempaa tunnustaa ensin usko, ja sitten mennä kasteelle.

Lapsikaste antaa jotenkin väärän kuvan uskosta. Kuin kaste riittäisi pelastukseen, ja se että liitytään seurakuntaan, ollaan evl -kirkon jäseniä, vaikka ei käydä kirkossa tai tunnusteta uskoa.

Ei tämä tulkintani nyt kovin kauas vl -opista mene. Näistä asioistahan Laestadiuskin kirkkoa arvosteli. Eikö meillä ole tänään sellaista rohkeutta?

Laestadius piti lapsikastetta tarpeellisena, joskaan ei välttämättömänä asiana lapsen pelastumisen kannalta, jos sitä suunnitelmista huolimatta ei ehdittäisi toimittaa. Minusta tuntuu, että Maarimi provosoi nyt tahallaan tänne "keskustelua".

[Emka]

Tulee tosiaan vähän outo tunne keskustelun luonteesta

Kastekäsitys on aivan Raamatun ja tunnustuskirjojen mukainen, vaikka sen ovat vesittäneet monet Luterilaisen kirkonkin papit.

Kasteessa ei tulla uskovaisiksi, vaan lapsi on Kristuksen kuoleman tähden Pyhästä Hengestä' osallinen ja niin ollen uskovainen.

Jos alkaa järkeilemään kirjanoppineiden tapaan hämärtyy koko Kristuksen tekemä työ meidän tähtemme.

Siksi "Lasten kaltaisten on Taivaanvaltakunta"

[Taavetti]

Taavetti, jos rehellisesti asiaa mietin, olisi kyllä loogisempaa tunnustaa ensin usko, ja sitten mennä kasteelle.

Lapsikaste antaa jotenkin väärän kuvan uskosta. Kuin kaste riittäisi pelastukseen, ja se että liitytään seurakuntaan, ollaan evl -kirkon jäseniä, vaikka ei käydä kirkossa tai tunnusteta uskoa.

Ei tämä tulkintani nyt kovin kauas vl -opista mene. Näistä asioistahan Laestadiuskin kirkkoa arvosteli. Eikö meillä ole tänään sellaista rohkeutta?

Oikeastaan opetuksesi menee melkoisen kauas vl opetuksesta, vaikka ehkä toisin kuvittelet.

Kaste ei riitä uskoon eikä pelastukseen, mutta lapsen usko riittää kasteeseen. Kun itse Kaikkivaltias Jumala antaa Vapahtajamme ansion tähden uskon pienelle lapselle, joka ei ymmärrä epäillä, sen pitää riittää meille isommillekin. Jos toisin aikoo opettaa tai toisenlaista opetusta vaatia, menee Lutherin aikaisten eräiden hurmahenkien ja meidänkin aikaisten hurmahenkien jäljille. Sellaiseen meillä ei yksinkertaisesti ole varaa, jos haluamme säilyttää lapsen kaltaisen uskon.

[weha]

Arvoisa Maarimi, asia on minulle selvä historiankin valossa, mutta ennenmuuta pyhän Raamatun valossa.

Raamattu puhuu usein kokonaisten tai kaikkien perhekuntalaisten kasteista, joka edellyttää myös pienten lasten kastamista. Ellei näin olisi, Raamattu ei voisi käyttää tuollaista kieltä.

apt.16:33. "Ja hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta".

Vieläpä ilmaisee asian kasteesta näinkin: apt.2:39. "Sillä teille ja teidän lapsillenne on tämä lupaus annettu, ja kaikille, jotka taampana ovat, kutka ikänä Herra meidän Jumalamme kutsuu".

[weha]

39. "Sillä teille ja teidän lapsillenne on tämä lupaus annettu, ja kaikille, jotka taampana ovat, kutka ikänä Herra meidän Jumalamme kutsuu".

--Aattelempa tuon kohdan vielä siten, että varmasti heillä oli sylissään myös pieniä lapsia, kun Pietari kehoitti uskoontulleita aikuisia ottamaan kasteen ja se kuului myös heidän pienille lapsilleen.

Laajempi tekstinyhteys osoittaa, että myös pienokaiset uskovat ja heillä on Pyhä Henki jo syntyessään, koska syntyvät Jeesuksessa Kristuksessa:

apt.2:17. "Ja pitää tapahtuman viimeisinä päivinä (sanoo Jumala), että minä tahdon vuodattaa minun Hengestäni kaiken lihan päälle..."

Uusikäännös: 17. " - Viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, minä vuodatan Henkeni kaikkiin ihmisiin."
Sanotaanko, vain kastettujen? Vai sanotaanko kaiken lihan päälle?