Kristillisyytemme seurakuntaopista

[O.M]

"Mutta ne saarnamiehet, jotka ovat oven kautta tulleet seurakuntaan ja Pyhän Hengen saaneet, niillä on taivaan avaimet ja ne seurakunnan kanssa yhdistettynä avaavat ja sulkevat. Olkaa siis valmiit syntiä anteeksi antamaan, mutta hitaat sitomaan, sillä ei Kristus hylkää morsiantansa kaikkinaisten syntien tähden. Sana seurakunnalta saarnattu pitää saaman vähän aikaa vaikuttaa, kukatiesi rikollinen alentaa itsensä ja ottaa uskolla vastaan syntein anteeksisaamisen seurakunnalta. Mutta ne uskontunnustajat, jotka erkaantuvat Kristuksen laumasta, sentähden että Kristuksen ies ja hallituksen muoto on heille sopimaton, ne sanovat luopuvansa pois ihmisistä ja uskaltavat sanaan, mutta jos sinä oikein ymmärrät Jumalan sanan, niin sana sitoo sinun seurakuntaan."

Raattamaa näyttää olleen Laestadiuksen linjalla seurakunta- ja eriseurakysymyksessä.

"Oletko sinä tullut armon kautta kristityksi?
Sinä omistat itsellesi kristityn nimen, vaikka omatunto ei ole herännyt. Kaikki pienet synnit ovat armonvarkaalle luvalliset: pikku piiskainen paloviinaa on luvallinen, makaaminen tyttärien kanssa on luvallinen, eriseura on luvallinen, maailman ystävyys on luvallinen, sanalla sanottuna, kaikki pienet synnit ovat armonvarkaalle luvalliset, ja yhtä hyvin omistaa hän itsellensä kristityn nimeä.
Mene pois tästä lammashuoneesta, armonvaras, ja tule ahtaasta portista sisälle - -."

(Laestadiuksen saarna. Lohi: Sydämen kristillisyys.)

[kehakukkanen]

Ihan vakavasti tätä kysyn: Mistä voitte olla varmoja ettette itse ole se parjaamanne eriseura? Mksi te olette eripaikassa ja opetatte eri tavalla? Miksi te katsotte ylen muita kristittyjä, joiden pitäisi olla veljiä ja sisaria teille? (Toivottavasti ei kukaan tästä suuresti suutu, tämä vain on tuntoni. )

[Weha]

Kehakukkanen, ei muualla opetettu tällätavoin, kuin Raamattu ja me opetamme. Kyllä sen tiedän kun oli ulkopuolella tämän lauman. Toki voidaan ikäänkuin matkia meitä ja käyttää (tahallisesti) samoja sanoja, mutta todellisuudessa on kokonaan erilainen vanhurskauttamis ja seurakuntaoppi. Näin oon ymmärtämässä ja rakkaat voivat korjata, jos jotain väärin oon tuonut esiin.


Sitten minulla on se omakohtainen todistus, että olin aiemmin ns. "Tun. luterilainen". On kuitenkin eriasia olla lähellä Jumalan valtakuntaa, kuin siellä sisällä. Tälläkin palstalla on kaksi veljeä, jotka ovat samankaltaisen tien käynyt kuin minäkin. Jumala sen ymmärryksen avaa, ei edes mitkään teologiset keskustelut itsessään.

[kehakukkanen]

Sanon tämän ihan vilpittömällä mielellä: Olen aina miettinyt näitten meidän keskustelujen jälkeen näitä asiota, punninnut Raamatulla ja pohtinut. Ainoa lopputulos mihin tulen, on se, että jos teitä "lähtisin seuraamaan", se olisi sama kuin sanoisin rakkaalla Kristukselle: "Sinun työsi ja haavasi eivät olleet riittävät, minun pitää tämä siihen vielä lisätä." Tiedän, ettette ajattele uskoa tekona, vaan lahjana, ja että haluatte elää armosta. Niin elän minäkin, yksin armosta, lahjoitetulla uskolla, joka päivä. Kun veri on saanut puhdistaa tunnon ja sydämen, en voi lähteä siihen mitään lisäämään. En halua teitä ylenkatsoa, vaan pidän teitä siskoina ja veljinä, vaikka tiedän, että ajattelette minusta eri tavalla.

[mira]

Olen samoilla linjoilla kehäkukkasen kanssa. Ihmettelen tuota O.M:n kommenttia että Raamattu on Laestadiuksen kanssa samoilla linjoilla. Eiköhän se ole Laestadius joka on Raamatun kanssa samoilla linjoilla...

[Weha]

kehakukkanen, nähdäkseni sinun käsityksesi halventaa seurakuntaa ja muita Jumalan lapsia, jonka päänä on Kristus. Kyllähän Raamatussa sanotaan, ettei saa ylen antaa oman seurakunnan tilaisuuksia. Omilleenhan Jeesus tämän Pyhän hengen viran antoi ja sanoi näin:
Joh.20:21. "Ja Jesus taas sanoi heille: rauha olkoon teille! niinkuin Isä minun lähetti, niin minä myös lähetän teidät".

En minä voi kriittisesti suhtatua tähän joukkoon. Täällä on minun veljet ja sisaret ja äitini. Mihin sanaan minä uskoisin jos näitä ei olisi mulla ? Täällä on iankaikkisen elämän sanat ja Hyvän Paimenen ääni. On ihan turha ihmisen kuvitella että voi rakastaa näkemätöntä Jumalaa. Isä ja Poika ovat PH kautta niitten tykönä jotka pitävät Hänen sanansa ja käskyt ja he kaikki ovat yhtä. Ei ole Isää taivaassa ellei ole Poikaa maan päällä ja Poikaa ei ole ellei ole elävää seurakuntaa joka on "Raamatun näköinen".

Matt.12:46. "Kuin hän vielä kansalle puhui, katso, hänen äitinsä ja veljensä seisoivat ulkona ja pyysivät häntä puhutella.
47. Niin yksi sanoi hänelle: katso, äitis ja veljes seisovat ulkona, ja tahtovat sinua puhutella.
48. Niin hän vastasi ja sanoi sille, joka hänelle sitä sanoi: kuka on minun äitini ja kutka ovat minun veljeni?
49. Ja hän ojensi kätensä opetuslastensa puoleen ja sanoi: minun äitini ja minun veljeni.
50. Sillä jokainen, joka tekee Isäni tahdon, joka on taivaissa, hän on minun veljeni, ja sisareni, ja äitini".

Jumalan valtakunnan evankeliumissa on nimenomaan voima koska se ei ole ihmisviisaudessa vaan koska sen saarnaa Jumalan Pyhä Henki. (Jos me johonkuhun soveliaat olemme niin se ei ole meistä vaan että Jumala on meitä soveliaaksi tehnyt. Hän on, sen jälkeen kuin meille armo tapahtunut on, antanut meille viran sovinnosta saarnata ja meissä sovintosaarnan säätänyt jne.)

Etsivä löytää. Mitä tulisi etsiä ? Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttansa. Joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niinkuin lapsi, ei hän suinkaan pääse sinne sisälle. Ootko sinä lukija, sen ottanut vastaan (kuin lapsi) vaan onko se abstraktio jonka olet oppikirjoista löytänyt ?

[mira]

Haa! Olen käynyt teidän seuroissa, ja kaikki muu siellä onkin aivan ok, paitsi tuo seurakuntaoppi ja valheet Jumalan valtakunnasta. Ehkä TEIDÄN olisi tarpeellista käydä vähän muuallakin niin vähän avartuisi tuo ahdas katse. Vielä kerran toistan, että te ette voi tietää ihmisen sieluntilaa, ja minusta otatte Jumalan paikan, kun luette lakia täällä muille (siis tuomitsette muita). Mutta kehäähän tässä kierretään, vaikka samasta rakkaudesta ja uskosta ollaan osallisia. Peace, man!

[Weha]

Tähän tapaan opetetaan kristinopissamme:

Minä uskon että Pyhä Henki jatkaa Kristuksen työtä maailmassa ja kutsuu, kokoaa ja valaisee kaikki uskovat. Minä en usko että Pyhä Henki ja kaikkivaltias Jumala kutsuu ja johdattaa omat lampaansa eri laitumille vaan ne kaikki johdatetaan samaam laumaan jossa Jeesus puhuu Henkensä kautta. Tuo uskovien joukko muodostaa Kristuksen ruumiin täällä maan päällä. Jumalan lapsilla on keskenäinen rakkaus ja yhteys ja Jeesuksen veri kiertää tuossa ruumiissa ja puhdistaa kaikesta synnistä. "Jotka ei meitä kuule ovat eri hengen lapsia"(1.Joh.4:6). Näin selkeä on rajanteko. Näin tulisi kaikkien uskoa ja opettaa elävästä seurakunnasta. Yksi Paimen (joka ei puhu ja opeta eri tavalla eri paikoissa) ja yksi lauma joka tuntee Hänen äänen mutta eivät seuraa toisia ääniä. Kaikki muut on eriseuroja. Ei missään eriseurassa ole Pyhä Henki ja ei siellä kukaan voi uskoa mitä Henki seurakunnille sanoo, vaan ne kaikki hakeutuvat sellaiseen porukkaan jossa saa uskoa omiin luuloihinsa.

Ei eriseuraiset ja lihalliset ihmiset voi saarnata että "Jumalan valtakunta on lähestynyt, uskokaa evankeliumi", sillä ei he tunne Jumalan Henkeä ja näin ollen aina kokevat että puhe Jumalan valtakunnasta on ihmiseen sitoomista.

Jos synnit ovat anteeksi, pyhä Henki todistaa sen ihmisen sydämessä ja tuo pelastusvarmuuden joka ei perustu mihinkään tietoon tai opittuun, vaan Jumalan, yli ihmisymmärryksen käyvään rauhaan.

[Weha]

mira, vielä sanon senverran, ettei ole sanan virka se, joka uudestisynnyttää ihmisen: Näin opetetaan ulkopuolella, kun siellä olin.

2.kor.3:6. "Joka meitä soveliaiksi tehnyt on Uuden Testamentin virkaa pitämään, ei puustavin, vaan Hengen; sillä puustavi kuolettaa, vaan Henki tekee eläväksi...8. Miksi ei siis paljoa enemmin sillä viralla, joka hengen antaa, pitäisi kirkkaus oleman?

Joh.20:21. Ja Jesus taas sanoi heille: rauha olkoon teille! niinkuin Isä minun lähetti, niin minä myös lähetän teidät.
22. Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki:
23. Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt.

Siis Pyhän Hengen papeilla/uskovaisilla on valta antaa syntejä anteeksi.Room. 1:17 Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta”. Siis: Jumalan Vanhurskaus siirtyy uskosta uskoon.

Paavali toteaa Hengen virasta: "Meillä senkaltainen virka on, sen jälkeen kuin armo meidän kohtaamme tapahtunut on" (2.Kor.4:1).
Kohta osoittaa siis, että ennen uskoneiden kautta, on Pyhän Hengen virka.


Luuk.10:16.

"Joka teitä kuulee, se minua kuulee ja joka teidät katsoo ylön, se katsoo ylön minun,
mutta joka minun katsoo ylön, hän katsoo ylön sen, joka minun lähetti."

[kehakukkanen]

Weha, ei ollut tarkoitus halventaa, kerroin vain oman näkökantani. Luulin että voisit sen ymmärtää. Sillä onhan se niin, että joko minä olen oikeassa siinä, että Jumalan lapsia on monessa paikassa, tai sitten te, että on vain yhdessä paikassa. Miksi tarvitsee loukkaantua sanoistani? (Jos joskus olen aiemmin loukannut taitamattomuuttani, niin pyydän anteeksi. ) Jos ajattelee teidän tavallanne, niin enhän voikaan ymmärtää teidän uskoanne ulkoapäin, vai mitä? Itse en ajattele niin, mutta tarvitseeko sinun siitä loukkaantua? Ihmehän se olisi, jos joku teidän joukon ulkopuolelta ajattelisi, että vain nuilla on oikea usko, mutta en halua sinne mennä...

Sitä tarkoitin vain sanoa edellisessä viestissä, että minulle se asia näyttäytyy tuolla tavoin. En tarkoittanut sitä, että sinä olisit lisännyt jotain Kristuksen työhön, jos kerta uskot armoevankeliumiin. Omalle kohdalle koen, että jos sen lisäksi, että jo uskon armoevankeliumiin, vielä itse päättäisin teitä lähteä seuraamaan, niin se olisi ihmisteko, jolla turhentaisin Kristuksen valmista työtä. Ja minun seurakuntani on muualla, kuin teidän keskuudessa.

En tiedä voitko ymmärtää mitä yritän sanoa. Ei ole tarkoitus halventaa teidän uskoa, vaan yrittää kuvata, miksi olen eri paikassa. Pyhä Henki on minulle asian näin Raamatun opetuksen kautta kirkastanut, enkä minä voi sitä omilla voimilla muuksi muuttaa tai vääntää.

Ootko sinä lukija, sen ottanut vastaan (kuin lapsi) vaan onko se abstraktio jonka olet oppikirjoista löytänyt ?

Sanon tämän mitä ennenkin olen sanonut: Jumala on minut jo kasteessa lapsekseen ottanut ja uudestistynnyttänyt. Myöhemmin sanallaan herättänyt kuolleesta uskosta antaen halun parannukseen. Evankeliumin lupausten julistuksen kautta antanut luottamuksen ja elävän uskon Kristukseen. Siinä uskossa elän joka päivä, Hän sitä ruokkii ja vahvistaa sanalla ja ehtoollisella. (Lyhyesti sanottuna näin. En ala kasteesta enää kanssanne vääntämään, sanoin vain tässä oman käsitykseni.)

[Weha]

kehakukkanen, onhan tätä samaa uskoa muuallakin kuin täällä suomessa, ihan ympäri maailmaa. Eikä nimi tosiaankaan tarvitse olla VL-ä, vaikka samanlaisen uskon jakaa.

Kaikkialla Raamatussa puhutaan lapsen uskosta ja osallisuudesta Jumalan valtakuntaan, riippumatta edes kasteesta, eikä sellaista aina ollut edes olemassakaan, kun pienokaiselle se autuas osa annetaan.

Jos ihmisen synnit ovat anteeksi hän pelastuu ja jos eivät ole hänet tuomitaan. Nyt jos raamattu todistaa että Kristuksen evankeliumin saarnavirka on Pyhän Hengen virka niin se tarkoittaa tietenkin että ei ole pelastusta muualla kuin siellä missä Pyhä Henki tätä Kristuksen evankeliumia tarjoaa. Me uskomme ja luemme raamatusta että juuri näin on asian laita. Ei ole yhtään tapausta raamatussa jossa Jumala uudestisynnyttäisi ihmisen muuten kuin Jumalan lapsen saarnan uskomisen kautta. Mutta Apt. on sellainen esimerkki jossa epäuskoinen saarnaa evankeliumin, mutta ei se mitään auta vaikka sen kuinka uskoo.

Voisi ehkä ilmaista näin asian: Jeesus on edelleen Henkensä kautta läsnä maan päällä ja parantaa ja pelastaa syntisiä ja sairaita samalla lailla nyt surakunta-ruumiissaan kuin silloin lihansa päivinä. Kristuksen evankeliumi lupaa synnit anteeksi mutta ei Jeesus silloinkaan sakramenttejä uudesisynnyttämiseen käyttänyt vaan asetti ne vain omilleen uskolla omistettaviksi, eli niille jotka Hänen sanansa jo olivat vastaan ottaneet ja uskoneet (ja näkivät ylösnousseen Herran jota eivät epäuskoiset nähneet). Eikä apostoleita lähetetty kastamaan tai ehtoolliselle kutsumaan ihmisiä vaan saarnamaan parannusta ja syntein anteeksisaamista.

Kaikki kansat syntyvät Herralle Siionissa (Ps 87 muistaakseni). Valkopukuisten joukossa (IlmK) on joka kielestä ja kansasta ihmisiä, sillä Jumala korjaa omansa jo lapsuudenuskossa monista kansoista joille ei edes saarnata valtakunnan evankeliumia, heidän epäuskonsa tähden.

Ei olisi yhtäkään ihmistä parannettu Galileassa ellei Jeesus olisi lähestynyt ihmistä ja tarjonnut apuansa. Ei tänäkään päivänä kukaan voi saada elävän uskon lahjaa ellei Kristus seurakunta-ruumiissaan lähesty ihmistä ja tarjoa tälle armoansa. Pelastus ja valitseminen on siis näin kirjaimellisesti täysin Jumalan kädessä. kehakukkasen mielestä tämä armojärjestys tekee sielun pelastuksen riippuvaiseksi tietyistä ihmisistä.

kehakukkanen, kaikkivaltias Jumala kyllä taitaa ihmisen johdattaa valtakuntaansa jos ihminen Hänen vanhurskautta etsii. Corneliukselle tuli esim. enkeli taivaasta neuvomaan miten hän saisi yhteyttä noihin uskoviin ihmisiin. Ihminen (me kaikki) varmaan helpommin jaksaa luottaa että se oma ratkaisu oli uudestisyntyminen, mutta meidän autuus on valmistettu ulkona meistä ja mikään "sisäinen" prosessi ei synnytä elävää uskoa vaan se tarjotaan meille lahjana omistettavaksi ja tuolloin PH ulkoa tulvahtaa sisälle ihmisen sydämmeen.

[Weha]

Jumalan valtakunta


On Armonvaltakunta maanpäällä ja kunnian valtakunta taivaassa. Tie kunnian valtakuntaan kulkee armonvaltakunnan kautta. Järki ei tosin käsitä Jumalan valtakunnan asioita, sillä Valtakunnna salaisuudet aukenevat vain uskon kautta.

Jumalan tahto on koota omansa yhteen. Rakkaus johtaa Jumalan lapset yhteen. On siis kaksi valtakuntaa, Jumalan valtakunta ja sielun vihollisen valtakunta. Jumalan valtakunnan ulkopuolella ei ole pelastusta, koska siellä ei ole Kristusta, siellä on vain epäuskoa.
Pyhällä Hengellä on siis taivaan valtakunnan avaimet. Toisella päästetään katuvat ihmiset synneistään ja toisella sidotaan katumattomat ja tottelemattomat heidän väärään tilaansa, että he ymmärtäisivät tehdä parannuksen.

Jumalan valtakunta:

Ilm.1:9. Minä Johannes, teidän veljenne ja osallinen vaivassa ja valtakunnassa ja kärsivällisyydessä, Jesuksessa Kristuksessa, olin luodossa, joka kutsutaan Patmos, Jumalan sanan ja Jesuksen Kristuksen todistuksen tähden.

Miten löydämme Jumalan valtakunnan? Tämä asia mielestäni kaikkein tärkein kysymys Ja Jeesuskin asetti tämän kaikkien muiden edelle. "Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä teille annetaan" (Matt.6:33).

Luther sanookin tästä: "Jos joku haluaa löytää Kristuksen, hänen täytyy ensin löytää seurakunta. Kuinka saatamme tietää, missä Kristus ja hänen uskonsa ovat, jos emme tiedä, missä hänen uskovaisensa ovat? ja se, joka haluaa tietää jotakin Kristuksesta, ei saa uskoa itseään eikä rakentaa omalla järjellään siltaa taivaasen, vaan hänen on mentävä seurakuntaan sitä etsimään ja kyselemään. Nyt seurakunta ei ole puu tai kivi, vaan joukko uskovaisia ihmisiä. heihin tulee pitäytyä ja katsottava, miten he uskovat, elävät ja opettavat. Heillä on varmasti Kristus keskuudessaan".

Nää on siis pitkälti kristinoppimme opetuksia.

[lukkari]

Ehkä TEIDÄN olisi tarpeellista käydä vähän muuallakin niin vähän avartuisi tuo ahdas katse.

Minä kuuntelen "ammatikseni" saarnoja urkuparvelta. Viime sunnuntaina kuuntelin erään kansanlähetyksen papin puheen. Hyvin rakennettu saarna johdon mukainen kaikki "melkein" kohdallaan. Melkein ei kuitenkaan riitä Jumalan sanan mukaan

[Taavetti]

Olen tämän jo kertonutkin, mutta menköön uudelleen. Juhani Raattamaa opetti rippikouluun pyrkiviä lukemaan Karesuannon kirkon oven suussa, samalla hän kuunteli, miten Laestadius opetti rippikoululaisia kirkon etuosassa.

Myöhemmin hän muisteli ajatelleensa silloin että on oikein uskovainen. Kun hän myöhemmin sai parannuksen armon, Raattamaa kertoi todenneensa, ettei hänellä ollutkaan silloin oikeaa uskoa, vaikka oli niin kuvitellut.

Otin tämän vanhan tapauksen, koska paljon kuulee väitteitä, että tämä käsitys olisi vasta äskettäin tullut kristillisyyteen. On niitä uusiakin vastaavia tapauksia, kerron niistä myöhemmin, jos on tarpeen.

[Weha]

Ehkä TEIDÄN olisi tarpeellista käydä vähän muuallakin niin vähän avartuisi tuo ahdas katse.

Minä kuuntelen "ammatikseni" saarnoja urkuparvelta. Viime sunnuntaina kuuntelin erään kansanlähetyksen papin puheen. Hyvin rakennettu saarna johdon mukainen kaikki "melkein" kohdallaan. Melkein ei kuitenkaan riitä Jumalan sanan mukaan :?

V: Ehkäpäs tuossa puheessa oli vähän eroja, mutta tiedän myös vanhana ex-kanasanlähetysaktivistina sen harhaopit läpikotoisin....On iljettävää synergismiä, naisenopettamista seurakuntaa, Pyhän Hengen virka kateissa myös. on ns. kiliasmia. Usein matkitaan ns. vapaasuuntia. Eniten ottaa korvaan ratkaisukristillisyys ja näin lakihenkisyys. ..Ketään en haluaisi vikoilla, mutta pakko oli kertoa tämä eroista joita näen ja oon sanojeni takana.

[O.M]

Ihmettelen tuota O.M:n kommenttia että Raamattu on Laestadiuksen kanssa samoilla linjoilla. Eiköhän se ole Laestadius joka on Raamatun kanssa samoilla linjoilla...

Laestadius on Raamatun ja Raamattu Laestadiuksen linjalla, mutta kirjoitin: "Raattamaa näyttää olleen Laestadiuksen linjalla seurakunta- ja eriseurakysymyksessä." Hyvä, että ollaan tarkkana!

[O.M]

Sanon tämän ihan vilpittömällä mielellä: Olen aina miettinyt näitten meidän keskustelujen jälkeen näitä asiota, punninnut Raamatulla ja pohtinut. Ainoa lopputulos mihin tulen, on se, että jos teitä "lähtisin seuraamaan", se olisi sama kuin sanoisin rakkaalla Kristukselle: "Sinun työsi ja haavasi eivät olleet riittävät, minun pitää tämä siihen vielä lisätä."

Juhani Raattamaan mukaan on ihmisiä, jotka erkaantuvat Kristuksen laumasta sanoen luopuvansa pois ihmisistä ja uskaltavansa sanaan. Raattamaan mukaan tosiasiassa Kristuksen ies ja hallituksen muoto on heille sopimaton. Jos sanan ymmärtää oikein, se sitoo uskovan seurakuntaan.

Paavalin mukaan Tessalonikan Jumalan lapset (jotka olivat muinen pakanoita) olivat alkaneet seurata heitä (=ennen uskoneita) ja Herraa.

"Ja te olette meitä ja Herra seuraamaan ruvenneet ja olette sanan monessa vaivassa, ilolla Pyhässä Hengessä, ottaneet vastaan" (1.Tes.1:6).

[lukkari]

Olen lueskellut Lutherin elämänkertaa. Siellä oli eräs mielenkiintoinen kohta.

Roland Bainton. Tässä Seison. Martti Lutherin elämä.

(katollinen)Kirkko opettaa, että mikään inhimillinen heikkous ei vaikuta sakramentteihin, ei niiden jakajan kelvottomuus eikä vastaanottajan välinpitämättömyys. Sakramentti vaikuttaa omalla sisäisellä voimallaan ex opere operato. Lutherin silmissä tällainen näkemys teki sakramentista mekaanisen ja maagisen. Hänkään ei halunnut jättää sitä alttiiksi inhimilliselle heikkoudelle eikä myöntänyt, että hän olisi uskoa vaatiessaan näin tehnyt. Usko on sinänsä Jumalan lahja, mutta tämän uskon Jumala antaa, milloin, missä ja kenelle tahtoo, eikä siihen tarvita edes sakramentin vaikutusta; päinvastainen ei sen sijaan pidä paikkaansa, nimittäin että sakramentti vaikuttaisi ilman uskoa. "Aneiden suhteen voin olla väärässä", sanoi Luther, "mutta sen puolesta, että usko on välttämätön sakramenteissa, kuolen ennemmin kuin peruutan sanani." Tämä uskon vaatimus heikensi papin osuutta. Pappi voi kyllä panna ehtoollisleivän toisen suuhun, mutta ei pysty sytyttämään uskoa hänen sydämeensä.

Tuo lihavoitu kohta on mielenkiintoinen.

[lukkari]

Lisää samasta kirjasta:

Näin pääsemme Lutherin yksilöllisyysajatuksen varsinaiseen ytimeen. Se ei ole renessanssin yksilöllisyyttä, jonka päämääränä on yksilön kykyjen toteuttaminen; se ei ole myöskään myöhäisskolastiikan yksilöllisyyttä, joka metafyysisin perustein väitti todellisuuden koostuvan pelkästään yksilöistä, jolloin kirkon ja valtion kaltaiset kokoumat eivät ole omia kokonaisuuksia vaan pelkästään osiensa summa. Lutherille ei ollut tärkeää pohtia kirkon ja valtion rakennetta; hänen lähtökohtansa oli yksinkertaisesti se, että jokainen on Jumalan edessä yksin vastuussa itsestään. Tämä oli hänen yksilökäsityksensä sisältö. Sakramentin vaatiman uskon täytyy olla todella omaa. Tästä opista seuraa ilman muuta, että seurakunnan pitäisi koostua vain sellaisista ihmisistä, joilla on elävä henkilökohtainen usko; ja koska näiden ihmisten lukumäärä ei koskaan ole suuri, on seurakunta siis verrattain pieni eriuskoisten yhteisö. Lutherin puheista saa melko usein tämän käsityksen. Hän oli varsinkin ensimmäisissä luennoissaan kuvannut kirkkoa jäänteeksi, koska valittujen luku on niin vähäinen. Näin täytyy olla, hän ajatteli, koska Jumalan sana vastustaa luonnollisen ihmisen kaikkia taipumuksia nujertaessaan ylpeyden, murtaessaan röyhkeyden ja muuttaessaan kaikki ihmisten kunnianhimoiset aikaansaannokset tuhkaksi ja tomuksi. Sellainen ei ole mieluisaa, ja vain harvat alistuvat siihen. Niistä, jotka sen tekevät, tulee "kiviä, jotka rakentajat hylkäsivät". Pilkka ja vaino ovat heidän osansa. Aabelilla täytyy aina olla Kaininsa ja Kristuksella aina Kaifaansa. Sen vuoksi tosi kirkko on ihmisten halveksima ja hylkäämä ja pysyy salassa maailman keskellä.

[Weha]

Mielipiteenäni sanon, että kehakukkanen ja mira, puhuvat paljon omista mielipiteistään, mutta olisi tarkattava Raamatun opetuksia.

Siis kehakukkanen, ei ole sakramentit ne jotka uudetisynnyttävät, vaan Pyhän Hengen virka, kuten monin Raamatunkohdin on esitetty.

Sain ymmärrystä tähän kohtaa, jota monet hengellisyydet käyttää vesikasteoppinsa korostamiseksi. Korjatkaa rakkaat, jos ymmärys on väärä.

apt.22:16. Ja mitäs nyt viivyttelet? Nouse ja anna sinus kastettaa ja pestä pois sinun syntis, ja huuda avuksi Herran nimeä.

V: Kohta ei puhu vesikasteesta, vaan Pyhän Hengen kasteesta. Tämän todistaa oikeaksi se, että toisessa kohden puhutaan tästä laajemmin:

Apt.9:17. Niin Ananias meni sinne ja tuli huoneeseen sisälle ja pani kätensä hänen päällensä, ja sanoi: rakas veljeni Saul! se Herra lähetti minun, (Jesus, joka sinulle ilmestyi tiellä, jotas vaelsit,) että sinä saisit näkös jälleen, ja Pyhällä Hengellä täytettäisiin.
18. Ja hänen silmistänsä putosivat kohta niinkuin suomukset, ja hän sai sillä hetkellä näkönsä jällensä, nousi ja kastettiin.

- Eli Paavali sai Pyhän Hengen kasteen, ennen vesikastetta. Korneliuksen tapahtumahan oli samankaltainen:

Apt.10:44. Kuin Pietari vielä näitä puhui, lankesi Pyhä Henki kaikkein niiden päälle, jotka puheen kuulivat.
45. Niin ne uskovaiset ympärileikkauksesta, jotka Pietarin kanssa tulleet olivat, hämmästyivät, että pakanainkin päälle Pyhän Hengen lahja vuodatettiin.
46. Sillä he kuulivat heidän kielillä puhuvan ja Jumalaa ylistävän. Niin vastasi Pietari:
47. Taitaako joku kieltää näitä, jotka ovat niin Pyhän Hengen saaneet kuin mekin, vedellä kastamasta?