mira kirjoitti:Mainitsit tuossa naispappeuden... Nyt kun näitä kiistoja saa lueskella lehdistä jatkuvasti, niin olisi mukava tietää, että millä kannalla vanhoillislestadiolainen herätysliike on. Oletteko vanhan virkakäsityksen kannalla ja vältätte täten naispappeja, vai voitteko mennä jumalanpalvelukseen, jonka toimittaa nainen? Entä seurakuntien työntekijät, mm. vl-papit? Voivatko työskennellä naisten kanssa?
Vl-papit ovat alusta alkaen tehneet naispappien kanssa samanlaista yhteistyötä kuin epäuskoisten miespappien kanssa. Naispapin ja epäuskoisen miespapin toimittama sakramentti katsotaan yhtä päteväksi kuin uskovaisen papin toimittama sakramentti, koska sakramentissa vain vastaanottajan usko ratkaisee sen oikean nauttimisen. Epäuskoinen ihminen vastaanottaa sakramentissa totisen Kristuksen ruumiin tuomiokseen, uskovainen Kristuksen muistoksi, uskonsa vahvistukseksi ja siunaukseksi.
Periaatteessa emme erottele jumalanpalveluksia sen mukaan, toimittaako sen mies vai nainen. Käytännössä useimpia meistä (minuakin) naispappeus kuitenkin tökkii epäraamatullisena enemmän kuin epäuskoiset miespapit.
Uskovainen nainen ei koskaan voi olla pappi. Jos naispappi saa parannuksen armon, se tietää ammatinvaihdosta esim. uskonnonopettajaksi tai kokonaan eri alalle, koska Jumalan terveellinen armo opettaa jättämään Jumalan tahdon vastaisen elämän. Vanhurskautusta seuraa automaattisesti pyhitys, ei lain vaatimuksena, vaan Hengen uudistuksen seurauksena Jumalan terveellisen armon opettamana.
Uskovaisten pappien yhteistyö naispappien kanssa on ammattiin ja kirkon sääntöihin liittyvä velvollisuus. Yhteistyö ei sodi hyvää omaatuntoa vastaan ja jos omatunto sen sallii, uskovaiset ovat esivallalle kuuliaisia. Kirkon jäseninä kirkko edustaa meille esivaltaa. Papeille myös työpaikan säännöt on tarkoitettu noudatettaviksi, jolleivät ne sodi hyvää omaatuntoa vastaan. Tämän päivän kirkot ovat vastaavia paikkoja Jumalan valtakunnan työtä varten kuin Jeesuksen ajan synagogat. Jeesus ei eronnut synagogasta ja perustanut omia synagogaansa, vaan halusi olla valona epäuskoisten fariseusten keskellä, palauttaa sen, mikä kadonnut oli.
Naispappeudesta todettakoon, ettei Raamattu tunne koko asiaa, joten missään tapauksessa se ei ole raamatullinen. Päinvastoin naisia kielletään opettamasta seurakunnassa. Raamattu tuntee kyllä epäuskoisia miespappeja, mutta ei papin epäuskoisuus ollut alkuperäinen tarkoitus. Usein naispappeuden puolustajat vetoavat ns. aikalaismaailmankuvaan. Peruste on hatara, sillä Raamattu tuntee työssäkäyviä uskovaisia naisia, naisprofeettoja ja Jumalan ilmoitusta välittäviä naisia (ainakin Jeesuksen haudalta tulijat), mutta ei ainuttakaan naispappia. Seurakunnan saarnavirka on siis vain miehinen virka. Sitä, miksi se on vain miehinen virka, on sinänsä hyödytöntä pohtia, sillä Jumala on niin säätänyt ja tiedämme Jumalan olevan säätymyksissään luja. Me voimme horjua, mutta Jumala pysyy sanoissaan.