VL-FOORUMI

Kirjoittaja **Maarimi** » 19 Maalis 2007, 22:58

Onko teitä koskaan askarruttanut, "millaisena" täältä lähdemme viimeiselle matkalle?

"Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan." (Job.19:27)

"Se kylvetään luonnollinen ruumis ja nousee hengellinen ruumis. Meillä on luonnollinen ruumis, on myös hengellinen ruumis." (1 Kor.15:44)

Kirjoittaja **Hulttio** » 19 Maalis 2007, 23:06

Maarimi kirjoitti:Onko teitä koskaan askarruttanut, "millaisena" täältä lähdemme viimeiselle matkalle?

"Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan." (Job.19:27)

"Se kylvetään luonnollinen ruumis ja nousee hengellinen ruumis. Meillä on luonnollinen ruumis, on myös hengellinen ruumis." (1 Kor.15:44)

No eipä kummemmin, mutta uskomme kuitenkin 'ruumiin ylösnousemiseen'. No, nyt ainakin askarruttaa.

Kirjoittaja **Weha** » 19 Maalis 2007, 23:36

Joh.5:28. "Älkää ihmetelkö tätä! Tulee aika, jolloin kaikki, jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat hänen äänensä.
29. He nousevat haudoistaan - hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen".

Kirjoittaja **Nepheg** » 19 Maalis 2007, 23:56

Entä henki?
Ruumis on kuollut, mutta tuskin henki on tuhansia vuosia horroksessa?

Köyhän Latsaruksen ja rikkaan miehen tarina antaa siitä osviittaa itse Jumalan Pojan kertomana.
Rikas mieshän oli huolissaan veljistään kun pelkäsi heidänkin joutuvan sinne missä hänkin oli.
Latsarus siis sai jo henkenä nauttia taivaasta.

Ennen ylösnousemustaan Jeesuskin käväisi tuonelassa, mutta helvetti ei voinut pidätellä synnitöntä Jumalan Poikaa. 8)
Jeesus ei siis ollut horroksessa ruumiillisen kuolemansa aikana.

Meni vähän henkimaailman hommaksi, mutta uusi ruumishan onkin sitten viimeisen päälle ja peräti kuolematon.

Toivon mukaan uusi ruumiini omaa paremman laulunäänen.

Kirjoittaja **Nepheg** » 20 Maalis 2007, 00:00

Tuntuu kyllä kummalliselta, että kuinka voi iloita myöhemmin taivaassa jos tietää vanhempiensa tai lastensa palavan ikuisessa tulessa?

Onko tätä selitetty raamatulla?
Ajattelisin itse että Jumala pyyhkii muistista kaikki tutut, jotka eivät taivaaseen pääse.

Kirjoittaja **Weha** » 20 Maalis 2007, 00:40

vekkuli kirjoitti:Entä henki?
Ruumis on kuollut, mutta tuskin henki on tuhansia vuosia horroksessa?

Köyhän Latsaruksen ja rikkaan miehen tarina antaa siitä osviittaa itse Jumalan Pojan kertomana.
Rikas mieshän oli huolissaan veljistään kun pelkäsi heidänkin joutuvan sinne missä hänkin oli.
Latsarus siis sai jo henkenä nauttia taivaasta.

Ennen ylösnousemustaan Jeesuskin käväisi tuonelassa, mutta helvetti ei voinut pidätellä synnitöntä Jumalan Poikaa. 8)
Jeesus ei siis ollut horroksessa ruumiillisen kuolemansa aikana.

Meni vähän henkimaailman hommaksi, mutta uusi ruumishan onkin sitten viimeisen päälle ja peräti kuolematon. :o
Toivon mukaan uusi ruumiini omaa paremman laulunäänen.

Jotain tähän: Saar.12:7. "Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut".

Viimmeisenä päivänä henki yhtyy samaan kirkastettuun ruumiiseen.

Kirjoittaja **Maarimi** » 20 Maalis 2007, 10:33

vekkuli kirjoitti:Tuntuu kyllä kummalliselta, että kuinka voi iloita myöhemmin taivaassa jos tietää vanhempiensa tai lastensa palavan ikuisessa tulessa?

Onko tätä selitetty raamatulla?
Ajattelisin itse että Jumala pyyhkii muistista kaikki tutut, jotka eivät taivaaseen pääse.

Samaa voisi ajatella myös nykyhetkestä. Kuinka voin iloita uskostani, kun niin moni sukulainen ja tuttava on siitä osaton? Luonnollinen minäni sitä murehtiikin

"Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enempi kuin minua, ei se ole minulle sovelias; joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enempi kuin minua, ei se ole minulle sovelias."

Voisiko olla, että se hengellinen ruumiini, joka ylösnousee, osaa iloita kaikista Jumalan lapsista taivaassa, olivatpa he maanpäällä olleet läheisiä tai ei. Eli kaikki uskovat ovat yhtä suurta perhettä. Eikä sitä voi edes vielä täällä ajallisessa käsittää.

Jos nyt vielä mystisemmäksi mennään, niin miltä mahtaa tämä hengellinen ruumiimme näyttää?

Kirjoittaja **Maarimi** » 20 Maalis 2007, 10:35

Nyt meni kyllä Vekkulin ja minun "puurot ja vellit" sekaisin tuossa edellisessä viestissä. Ei pitäis lainata toisen viestiä, kun ei osaa :oops:

Kirjoittaja **Taavetti** » 20 Maalis 2007, 11:14

Maarimi kirjoitti:Nyt meni kyllä Vekkulin ja minun "puurot ja vellit" sekaisin tuossa edellisessä viestissä. Ei pitäis lainata toisen viestiä, kun ei osaa

Maarimi ja toisetkin. Jos ette kirjoita sinne toisen viestin väliin, siis lainaus (Quote) merkkien sisään, niin se tulee erilleen.
Muokkasin Maarimin viestiä, ainakin nyt on vekkulin ja Maarimin tekstit erillään toisisaan. Toivottavasti meni muutenkin oikein. En minäkään kaikkia lainaamisen kiemuroita osaa, mutta yritän oppia kaiken aikaa.

Sitten varsinaiseen asiaan. Joskus viime vuosisadan alkupuolella oli suviseurat Kajaanissa. Seurojen jälkeen joku ulkopuolinen esitti saman kysymyksen paikallisen lehden yleisön osastossa: Voiko kukaan iloita taivaassa, kun tietää lähiomaistensa kärsivän helvetin tulessa. Kajaanin uskovaiset kyselivät keskenään, mitä ja miten siihen pitäisi vastata ja kuka vastaisi. Kukaan ei ollut vielä ehtinyt vastausta lähettää, kun he näkivät samassa lehdessä yllättävältä taholta tulleen vastineen. En muista sen tarkkaa sanamuotoa, mutta ysinsanoman voin alle tiivistää.

Eipä sanota taivaassa enää edes mieliin muistutettavan niitä vaivoja, joita olemme maan päällä kestäneet. Emme muista edes epäusksosisina kuolleita omaisiamme siellä.

Allekirjoituksena oli: Matti Kuula, poliisi Vaasasta.

Vaasalaiset tiennevät kertoa, oliko tämä sama Matti, joka tiedetään säveltäjä Toivo Kuulan isäksi.

Kirjoittaja **Jaakko** » 20 Maalis 2007, 11:21

Ilm. 21:4
"ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut." (Jes. 25:8; Ilm. 7:17)

Täällä armonajassahan kristitty kokee paljon huolta ja murhettakin. Se on kristityn yksi tunnusmerkki. Veljistä ja sisarista kannetaan huolta ja murhettakin joskus, mutta erityisellä tapaa etsivän Jumalan rakkaus näkyy meissä huolenamme ja murheenamme epäuskoisia kohtaan. Ihmisinä sen usein kokee erityisesti läheisten omaisten ja tuttavien kohdalla.

Tuhlaajapojan matkalla olen omakohtaisestikin kokenut sen, miten oma äiti ja isä ovat murhetta kantaneet mm.minusta. Se oli raskasta nähdä. Synnin seuraukset ovat kuitenkin sellaisia, että niiden korjaamiseen ei auta ollenkaan se, mitä tunteemme sanovat tai mitä kaikkea inhimmillisyys meissä saa aikaan. Se on yksin Jumalan armoa, että saa tuhlaajalapsen matkalta palata ja korjata asioita, tehdä parannus.

Tällaisissakin murheissa niin kuin kaikissa muissakin on äärimmäisen kallis asia, että vierellä on veljiä tai sisaria tukemassa. Silloin se murhe ja huoli eivät saa vääränlaista suuntaa ja eivät ole omaa uskoamme nakertamassa. Tässä tullaan osin siihen, mistä vekkulikin puhui, että kun tämä turmeluksen majamme kerran puretaan, silloin myös kaikki vaiva ja murhekin jäävät pois. On vain ilo siitä, että itse saa katsella Isää Jumalaa kasvoista kasvoihin. Yhdessä muiden kunniaan päässeiden kanssa aloittaa ikuinen kiitosvirsi.

Kirjoittaja **lukkari** » 20 Maalis 2007, 12:43

Näinhän me laulamme siionin laulussa:

Ei siellä murheet paina, ei omat lapsetkaan, he täällä tuskaa aina toi epäuskollaan,

Taavetille:
Kyllä vain Toivon isä oli Matti.

Kirjoittaja **Nepheg** » 20 Maalis 2007, 18:24

Taavetti kirjoitti: En muista sen tarkkaa sanamuotoa, mutta ysinsanoman voin alle tiivistää.
Eipä sanota taivaassa enää edes mieliin muistutettavan niitä vaivoja, joita olemme maan päällä kestäneet. Emme muista edes epäuskoisina kuolleita omaisiamme siellä.

Niin sen täytyy olla, koska Jeesuksen esimerkki Latsaruksesta ja rikkaasta miehestä sen oikeastaan kertoo.
Jeesus ei sanonut rikkaan miehen nimeä, mutta köyhän Latsaruksen nimen hän mainitsi (muisti) joka oli siis uskovainen ja pääsi taivaaseen.

Taavetti kirjoitti:Vaasalaiset tiennevät kertoa, oliko tämä sama Matti, joka tiedetään säveltäjä Toivo Kuulan isäksi.

Luin jostain että Toivo kuoli isänsä käsivarsille, mutta hetki oli kaikessa karmeudessaan myös molemmille ilon hetki.
Isä sai saarnata synnit anteeksi ja Toivo kuoli uskossa.

Kirjoittaja **Nepheg** » 20 Maalis 2007, 18:29

Maarimi kirjoitti:Kuinka voin iloita uskostani, kun niin moni sukulainen ja tuttava on siitä osaton? Luonnollinen minäni sitä murehtiikin

Jos nyt vielä mystisemmäksi mennään, niin miltä mahtaa tämä hengellinen ruumiimme näyttää?

Niin murehtii, mutta täällä on vielä pelastuksen mahdollisuus.
Sitten kun aika jättää, niin "peli on pelattu".
Siksi on varmaan parempi, ettei muisteta uskottomia taivaassa... :cry:

Hengellinen ruumis on varmaan läpinäkyvä ja saadaan kulkea seinien läpi.

VL-FOORUMI

Ylösnousemus

Ylösnousemus

Re: Ylösnousemus

Paikallaolijat