Uskonpuhdistus

Elävä usko vanhoillislestadiolaisesta näkökulmasta.


Uskonpuhdistus

ViestiKirjoittaja Maarimi » 15 Touko 2007, 21:46

Onko näin, että kristillinen uskomme tarvitsee aika ajoin "puhdistusta"? Historia ainakin todistaa siitä.

Elävä usko on raivannut tiensä synkeän keskiajankin läpi, ja "kirkastui" Lutherin kautta monelle pimeydessä vaeltaneelle. Ei mennyt kauaa, kun tulivat radikaalipietistit, ja halusivat jälleen "puhdistaa" kirkkoa. Laestadiuksen herätys puuttui kirkon mädännäisyyteen jälleen 1800-luvulla, ja sai aikaan raitista uskoa laajoissa piireissä. Sata vuotta sitten kiehui jälleen kirkossa kirkon sisällä. Lestadiolaiset hajaantuivat. Menikö oikea oppi menojaan, vai jäikö se tiukan valtakoneiston pakkopaitaan vanhoillisten luo?

Mietin vain, että voiko mikään herätysliike olla niin täydellinen, että se ei erehdy enää ikinä? Vai tuleeko vanhoillislestadiolaisillekin vielä jonkinlainen uskonpuhdistus? Kirkkomme olisi sen tarpeessa ollut jo kauan, ja ainakin hajaannuksen aika taitaa olla jo nyt! Vai onko ihmisillä tänä aikana enää edes mielenkiintoa "herättää" ketään?
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

ViestiKirjoittaja lukkari » 15 Touko 2007, 22:22

Noniin päästiin taas varsinaiseen aiheeseen, josta on ennenkin keskusteltu. Tässä yhteydessä voisi lukaista läpi kristillisyytemme seurakuntaoppia, joka löytyy tästä samasta osiosta. Se on selvä, että uskovaisilla on Pyhä Henki, joka tunnetaan myös totuuden henkenä.

Joh 16:
7 Kuitenkin sanon minä teille totuuden: se on teille tarpeellinen, että minä menen pois; sillä ellen minä mene pois, niin ei Lohduttaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen pois, niin minä hänen teille lähetän.
8 Ja kuin hän tulee, niin hän nuhtelee maailmaa synnin tähden, ja vanhurskauden tähden, ja tuomion tähden.
9 Synnin tähden tosin, ettei he usko minun päälleni;
10 Mutta vanhurskauden tähden, että minä menen Isäni tykö, ja ettette minua silleen näe;
11 Mutta tuomion tähden, että tämän maailman päämies on tuomittu.
12 Minulla on vielä paljo sanomista, mutta ette voi nyt kantaa.
13 Vaan kuin se tulee, totuuden Henki, hän johdattaa teitä kaikkeen totuuteen; sillä ei hän puhu itsestänsä, vaan mitä hän kuulee, sitä hän puhuu, ja tulevaisia hän teille ilmoittaa.
14 Hän on minua kunnioittava; sillä hän ottaa minun omastani ja ilmoittaa teille.
15 Kaikki, mitä Isällä on, ne ovat minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja ilmoittaa teille.

Tässä Jeesus puhui omille opetuslapsillensa. Seurakunnassa ts. uskovaisilla on Totuuden henki, jota kannattaa kuunnella. Ei siitä suotta puhuta niin paljon.

Ilmestys kirja sanoo seitsemän kertaa samat sanat.

Jolla korva on, se kuulkaan, mitä Henki seurakunnille sanoo

Siis millainen korva? kuuleva vastaanottavainen, joka ei ole pelkästään sanan kuulija vaan myös sen tekijä. Kun sana alkaa sydämessä elämään, sen jälkeen tulee teot, näinhän se menee.

Itse ajattelen, että aina kun eriseurat nousevat ja taistelut käyvät siionissa, silloin on uskonpuhdistus. Sitähän se on, se puimatantereen puhdistus, jonka Herramme puhdistaa.

Kanttori veisaa tähän loppuun sopivan ja puhuttelevan virren 363

Kuin mainen kulta puhdistuu liekissä polttavassa,
niin uskommemekin kirkastuu vaivojen valkeassa.
Sen hehku kuonan hiillyttää, ja puhdas kulta jälkeen jää
entistä kirkaampana

Siis, sielu kestä toivossa tuskien loppuun saakka,
vaihtuuhan ikuisuudessa kruunuksi ristin taakka.
Vain uskossansa kestävä on taivaan rauhaan pääsevä
Herransa saapuessa

Kun ahdistus on polttavin ja uuvun kuorman alla,
suo Jeesus että muistaisin vaivasi Golgatalla.
Suo voimakseni sanasi tee heikko usko vahvaksi
ja toivo eläväksi.

Ken täällä kivoituksessaan näin kestää loppuun asti,
saa käydä taivaan kunniaan kiittäen riemuisasti.
Hän loistaa maassa uudessa vaivoissa kirkastettuna,
saa nähdä sinut, Jeesus.
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja kehakukkanen » 15 Touko 2007, 22:54

OIKEA USKONPUHDISTUS

“Niin Jaakob sanoi perheellensä ja kaikille, jotka olivat hänen kanssaan: ’Poistakaa vieraat jumalat, joita teillä on keskuudessanne, puhdistautukaa ja muuttakaa vaatteenne’” (1 Moos. 35:2).

Patriarkka Jaakob piti hienon saarnan huoneelleen ja seurakunnalle, joka koostui hänen perhekunnastaan ja myös muukalaisista. Tässä saarnassa hän kehottaa heitä muuttamaan mielensä ja luopumaan niistä synneistä, joita tässä kirkossa ja seurakunnassa vielä oli. Ensimmäiseksi hän nuhtelee sitä syntiä, joka on ensimmäistä käskyä vastaan, nimittäin epäjumalanpalvelusta. Hän tahtoo, että he muuttavat mielensä ja heidän tulee panna pois tällainen synti. “Poistakaa vieraat jumalat, joita teillä on keskuudessanne”, hän lausuu.

Tämä on näet pääkohta ja lähde, josta kaikki muut synnit ovat peräisin. Kaikki uskonpuhdistus tai parannus, johon ryhdyttäneen, on turhaa, jos oppia ei ensin puhdisteta. Sillä katsohan paavin ja kirkolliskokousten hulluutta. Kaikkein ensiksi ne ovat säätäneet eräitä ulkonaisia seremonioita. Esimerkiksi ne käskivät pappien kantaa pitkiä vaatteita, pitää uutterasti seitsemän rukoushetkeään ja lukea messu sekä kielsivät heitä pelaamasta ja harjoittamasta haureutta. Tätä he kutsuvat kirkon uskonpuhdistukseksi. Jos vielä joskus pidetään kirkolliskokous, niin siinä käsitellään ja säädetään tällaisia asioita. Sillä piispat ja kardinaalit ovat typeriä tomppeleita, jotka eivät ajattele vähääkään Sanaa ja oppia, eivät myöskään ymmärrä sitä eivätkä välitä siitä tippaakaan.

Siksi kirves täytyy panna puiden juurelle (Luuk. 3:9) ja hyökkäys täytyy kohdistaa käärmeen päähän. Sillä vaikka kuinka kovasti lyödään sen ruumista, se voi kuitenkin kestää tämän kaiken vaaratta. Mutta jos osut sitä vaikka pienelläkin raipalla päähän, niin se kuolee pian. Nytpä saatana kohdistaa mahtinsa ennen kaikkea taisteluun Sanaa ja oppia vastaan, että hän hävittäisi ne. Oppi sisältyy ensimmäiseen käskyyn. Sen kimppuun hän käy hyvin kovasti. Siksi meidän täytyy ennen kaikkeea ahkeroida siinä, että meillä olisi oikea ja varma oppi Jumalasta. Sitten voidaan saada aikaan oikea uskonpuhdistus ja kirkkojärjestys.

Luther, 1. Mooseksen kirjan selitys. St. L. II, 910.
Avatar
kehakukkanen
touhukas
 
Viestit: 178
Liittynyt: 09 Tammi 2007, 13:43

ViestiKirjoittaja lukkari » 15 Touko 2007, 23:02

Kävin välillä puhdistautumassa, siis "vanhaa aatamia" löylyttelin. Ajattelin, että oli hyvä keskustelun avaus tämä uskonpuhdistus. Tosiasia on se, että Jumalalla on ollut maan päällä ja on jatkuvasti elävä seurakunta. Ei sitä tarvitse puhdistaa. Seurakuntahan on Pyhä, niinkuin siitä kolmannessa uskonkappaleessa tunnustamme. Pyhä itsessään on puhdas, sellainen käsitys minulla on. Tämän Pyhän ja puhtaan seurakunnan Lutherus ja Lestadius löysivät. He olivat Paavalin tapaan aikanansa Jumalan valittuja aseita. Yksityisen kristityn elämä on jatkuvaa uskonpuhdistusta.
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja Jaakko » 16 Touko 2007, 07:43

Áinakin Erkki Reinikaisen kirjoissa puhutaan tästä uskonpuhdistuksesta. Muistaakseni niissä pohjataan pitkälle Lutherin kirjoituksiin ja uskonpuhdistuksen periaatteen voisi kiteyttää siihen, että se on jatkuvaa kristillisyydessämme. Raamatussa on useita kohtia, jotka tätä todistavat. Ja se onkin suurta Jumalan rakkautta, että Hän meitä joka päivä hoitaa ja uudistaa evankeliumin sanan kautta.

Tämä siis vahvistuksena, mitä lukkari toi jo esiin.
Jaakko
Valvoja
 
Viestit: 373
Liittynyt: 11 Huhti 2005, 08:37

Re: Uskonpuhdistus

ViestiKirjoittaja lukkari » 16 Touko 2007, 18:20

Maarimi kirjoitti: Menikö oikea oppi menojaan, vai jäikö se tiukan valtakoneiston pakkopaitaan vanhoillisten luo?


Mihin tuo tiukka valtakoneisto ja pakkopaita käsitys perustuu. Minä olen ollut monissa tapaamisissa ja keskusteluissa missä on ollut mukana SRK:n veljiä. Aina olen kokenut ilmapiirin sydämellisenä ja rakkaana (ei puhettakaan pakkopaidoista, vaan aina on evankeliumia kalliisti saarnattu). Ei pitäisi uskoa kaikkia niitä juttuja tummissa puvuissa kulkevista vakavailmeisistä miehistä, mitä s24 palstalla viljellään. Oikeastaan, kun ensi kertaa luin s24 palstaa viime syksynä törmäsin tällaisiin väitteisiin. Olen jopa kuullut sellaista ihan livenäkin... Aivan tavallisia, huumorintajuisiakin (ainakin suurin osa) uskovaisia puhujaveljiä. Voísitko tarkentaa Maarimi mitä tuolla lainatulla tekstillä tarkoitat?
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja Taavetti » 16 Touko 2007, 20:56

Voísitko tarkentaa Maarimi mitä tuolla lainatulla tekstillä tarkoitat?



Samaan minäkin odotan vastausta, on ollut jo aikaisemmin kysyä, en ole muita kiireiltäni ennen ehtinyt. Nyt meitä on ainakin kaksi, kukaties useampikin, jotka odotamme vastausta, toivottavasti saamme sen kohdakkoin.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Maarimi » 16 Touko 2007, 22:17

Mietin vain, että tokihan vanh.lestadiolaisillakin voi olla eriäviä mielipiteitä (vaikka sitä ei ole suotavaa sanoa julkisesti), periaatteessa tietysti ollaan kuuliaisia seurakunnalle. Eikös se hajaannus aikoinaan saanut alkunsa seurakuntaopista - että jotkut suhtautuivat siihen vapaamielisemmin? Tuskinpa ihminen on vuosien saatossa miksikään muuttunut. Ainahan pinnan alla kytee, ja se on ihan normaaliakin. Välinpitämättömyys olisi vielä pahempaa. Eikä minusta ainakaan ole hävettävää myöntää, että ihminen voi erehtyäkin, vaikka olisikin uskovainen.

Tuon kirjoitukseni oli tarkoituskin olla vähän herättelevä, että keskustelua syntyisi. Minua vaan kiinnostaa se, miksi lestadiolaisuus on hajaantunut eri suunniksi. Se ei varmaankaan ollut Laestadiuksen alkuperäinen ajatus. Eikös Raattamaakin puhunut ihan päinvastaista, että eri suuntien kristityt voisivat löytää yhteisen sävelen?

Kristus on meidän rauhamme!
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

ViestiKirjoittaja Jaakko » 18 Touko 2007, 07:52

Halu on sanoa jotain, vaikka tuntee itsensä hyvinkin araksi tässä, kun en kristillisyytemme historiaa "juurikaan" tunne. Toisaalta uskovaiset "tuntevat historiansa", kun ovat lähteneet seuramaan muita uskovaisia ja Kristusta Jeesusta, heidän Herraansa.


Mietin vain, että tokihan vanh.lestadiolaisillakin voi olla eriäviä mielipiteitä (vaikka sitä ei ole suotavaa sanoa julkisesti), periaatteessa tietysti ollaan kuuliaisia seurakunnalle.


Palstalla on ainakin veljet siteeranneet Raamatusta monia kohtia, jotka todistavat Jumalan kansan yksimielisyydestä, yhteisestä/veljellisestä rakkaudesta, yhdestä Kristuksesta, yhdestä Pyhästä Hengestä, yhdestä Jumalasta ja yhdestä Kristuksen seurakunnasta.

Kuuliaisuus seurakunnalle. Konkreettisena esimerkkinä voidaan pitää esim.yhteistä TV-kantaa. Kun TV-kanta muodostuu itsellemme sellaiseksi, että se tuntuu vain opitulta ihmiskäskyn noudattamiselta, silloin on jo sydän vetäytynyt kauas Jumalasta. Seurakunnan yhteydessä vaeltava ihminen lähestyy silloin Jumalaa vain suullaan ja kunnioittaa Häntä vain huulillaan, sanoo Jesajakin.Kuuliaisuus seurakunnalle on kuitenkin paljon enemmän kuin tämä pieni esimerkki.

On enemmän kuin tarpeellista aina pyytää ja rukoilla Jumalalta sitä, että saisi olla pienen paikalla. Tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa, sanoo Paavali. Kyllä Jumala puhdistaa kansaansa aivan eriseurojen syntymisenkin myötä, kun Hänen aikansa ja tahtonsa niin on. Kun otamme itse hyvin aktiivisen roolin ja alamme puhtaaksiviljelemään, on todennäköisesti lopputuloksena hajaantuva seurakunta, erimielisyyydet ja riitaisuudet ja olemme paisuneet tiedossamme.

On totta, että kaikkia ei tule julkisesti esittää vaan vaimentaa se pieni kielemme, joka niin paljon ja helposti saa aikaan pahaan. Yhtä totta on sekin, että hätäilevää ja kyselevällä mielellä olevaa Jumalan lasta ei haluta vaimentaa vaan kehoittaa elämään suu auki. Aivan vapaasti kysellä ja talostella Jumalan seurakuntaa. Erimielisyyskään ei ole silloin sellaista erimielisyyttä, joka kumpuaa itsekkäästä luonnostamme vaan se on juuri sitä Jumalan lasten arkea, joka on meitä muistuttamassa, että virellämme oleva veli/sisarkin kokee elämässään taisteluita. Tällainen herättää meissä niin lohdutusta ja vahvistusta kuin myös sitä, että me sydämestä saakka tahdomme olla toinen toisemme kuormia kantamassa ja toinen toistamme hoivaamassa.

Ja oikein ymmärrettynä kuuliaisuus seurakunnalle, on kuuliaisuutta Kristukselle, joka on seurakunnan pää ja Hänen ruumis on sen jäsenet. Viime kädessä kyse on kuuliaisuudesta Jumalan sanalle ja Jumalan tahdolle. Niin usein vain halutaan tässä maailmassa erottaa nämä kaksi asiaa. Aivan kuin kuuliaisuus Jumalalle olisi aivan eri asia kuin kuuliaisuus Kristukselle, seurakunnalle. Silloin on helpompi rakentaa sitä omaa vanhurskautta, kun voi pitää Jumalan seurakuntaa erehtyvänä. Minäkin olen erehtynyt hyvin monessa, mutta aina on saanut luottaa siihen, että Jumalan seurakunta ei erehdy. Tuo seurakuntaäiti hoitaa minuakin parhaiten täällä maan päällä.

Mikäli "periaatteessa seuraaminen" ymmärretään niin, että ollaan olevinaan samaa mieltä seurakunnan kanssa joistakin uskonasioista eli ei oteta siihen kantaa suuntaan eikä toiseen, mutta omassa sydämessä ja omassa elämässä asia näkyy kuitenkin toisin, silloin on todella vakavan itsetutkistelun paikka. Ettei ole päässyt sydän laajentumaan.





Eikös se hajaannus aikoinaan saanut alkunsa seurakuntaopista - että jotkut suhtautuivat siihen vapaamielisemmin? Tuskinpa ihminen on vuosien saatossa miksikään muuttunut. Ainahan pinnan alla kytee, ja se on ihan normaaliakin
.

Tällainen samankaltainen käsitys on minullakin.





Tuon kirjoitukseni oli tarkoituskin olla vähän herättelevä, että keskustelua syntyisi."


Uskonasioista on tärkeää keskustella, mutta kuten ELIHU sanoi tuolla toisessa keskustelussa, niin itsekin suosittelisin (juuri parannuksen armon saaneita / kipuilevia kristittyjä / jne.) elämään elävässä yhteydessä veljiin ja sisariin. Tämä virtuaalimaailma on saanut ainakin omassa mielessäni hyvin kaksijakoisen vastaanoton ja en ole vielä tänäkään päivänä nähnyt tätä yhteydenpitoa niin rikkaana ja lämpimänä kuin mitä olisi se, että saisin esim.teidän kaikkien kanssa aivan kasvotusten kohdata. Netistä löytyy niin paljon keskusteluja/keskustelupalstoja, joissa vihollisella on monet kavalat juonet odottamassa ja haluaisivat saada meille sellaisen mielikuvan vl-kristillisyydestä, mitä se totisesti ei ole koskaan ollut esim.minun elämässäni eikä yhdenkään veljen/sisaren, jonka kanssa olen saanut elää aivan elävää elämää.
Jaakko
Valvoja
 
Viestit: 373
Liittynyt: 11 Huhti 2005, 08:37

ViestiKirjoittaja Maarimi » 18 Touko 2007, 09:48

Totuus ei varmaankaan ole vaaraksi uskolle, jos sitä halajaa. Epäilys on pahempaa. Olisi mielenkiintoista tietää ovatko vaikkapa esikoiset vl:en käsityksen mukaan uskovaisia, kun ns. kirkkouskovaiset eivät sitä ole?

Kuuliaisuus on vaikeaa, jos ei tiedä mihin jokin käsitys perustuu. Usein asiat selviävät vain perusteellisella pähkäilyllä - että myöntää ensin olevansa totaalisen tietämätön. Sitä on varmaan syntyjään vl:n vaikea mieltää, kun kaikki on niin itsestään selvää.
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

ViestiKirjoittaja O.M » 18 Touko 2007, 10:38

Maarimi kirjoitti:Minua vaan kiinnostaa se, miksi lestadiolaisuus on hajaantunut eri suunniksi. Se ei varmaankaan ollut Laestadiuksen alkuperäinen ajatus. Eikös Raattamaakin puhunut ihan päinvastaista, että eri suuntien kristityt voisivat löytää yhteisen sävelen?


Erojen syitä löytyy esim. lestadiolaisuus.info-sivulta. (http://lestadiolaisuus.info/) Erojen syitä on käsitelty myös laajasti eräässä tämän Opillista-osion ketjussa, jossa Taavetti on tuonut laaja-alaisesti esiin poimintoja eri historiikeista.

Voisin itse kuitenkin listata muutamia tekijöitä suhteessa vanhoillislestadiolaisuuteen, niin kuin olen ne itse käsittänyt. On tietysti syytä huomata, etten pidä itseäni minään asiantuntijana. Olen vähän lukenut lestadiolaisuuden historiaa ja muodostanut käsitykseni sen vähän perusteella.

- uusheräys: lain kolmas käyttö, avarampi seurakuntakäsitys
- isoesikoisuus: oppi esikoisten seurakunnasta, lainomainen puritaaninen tapakulttuuri
- pikkuesikoisuus: armon ja totuuden marssijärjestys, oppi useammasta keskenään riitelevästä Jumalan seurakunnasta samalla paikkakunnalla
- pappiseriseura: sakramenttien, lähetystyön ja avioliiton merkitys, kastamattoman lapsen iäisyysosa, ekumenia
- sillanpääläisyys: syntikäsitykset, seurakunnan neuvojen merkityksettömyys käytännössä suhteessa seurakunnan sisällä olevien "tosiuskovien" käytännössä erehtymättömään omaantuntoon
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3622
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Jaakko » 18 Touko 2007, 10:44

Kuuliaisuus on vaikeaa, jos ei tiedä mihin jokin käsitys perustuu. Usein asiat selviävät vain perusteellisella pähkäilyllä - että myöntää ensin olevansa totaalisen tietämätön. Sitä on varmaan syntyjään vl:n vaikea mieltää, kun kaikki on niin itsestään selvää
.

Omalta osaltani voin sanoa, että ei ole ollut itsestäänselvyyksiä monet asiat. Eikä niitä voi vieläkään pitää sellaisina. Se on täysin Jumalan lahjaa ja Jumalan voiman varassa......Jokin asia saattaa tulla jopa niin vaikeaksi, että uskon tilalle tulee epäusko ja sydämen luopumus Jumalasta.

Itse olen monissa "ihmiskäskyissä ja harhaopeissa" ottanut Raamatun käteen ja rukoillut, että Jumala antaisi minun ymmärtää asia oikein. Kun ei ole rohjennut niitä "kapinointeja" kertoa kenellekään. Jumalan suuresta armosta ja rakkaudesta on saanut aina huomata, kuinka se kirjoitettu sana on sitten käynyt monessa kohti ja osoittanut vain sen mitättömyyteni kaikessa tiedossa ja rakkaudessakin. Jumala riisuu meitä kutakin tarpeen tullen ajallaan ja tavallaan, joka on Hänen tahtonsa mukaista. Sitä on aivan itkien huutanut Jumalan puoleen, miksi onkaan niin kovakorvainen ja uppiniskainen ja että saisi voimaa uskoa se evankeliumi, jota meille saarnataan. Monet käytännön elämän asiat ovat siis itselleni kirkastuneet mm.tällä tapaa.
Jaakko
Valvoja
 
Viestit: 373
Liittynyt: 11 Huhti 2005, 08:37

ViestiKirjoittaja Jaakko » 18 Touko 2007, 10:55

Ja olet Maarimi täysin oikeassa, että asioista kannattaa puhua, jotta ei tarvitse jäädä yksin. Valitettavasti itse olen usein löytänyt itseni "mykkäkoululaisen" paikalta.

Olla avoimin mielin ja kuulevin korvin kysymässä Herran suuta yhdessä toisten Jumalan lasten kanssa.
Jaakko
Valvoja
 
Viestit: 373
Liittynyt: 11 Huhti 2005, 08:37

ViestiKirjoittaja Rontsa » 18 Touko 2007, 10:58

O.M kirjoitti:[- pikkuesikoisuus: armon ja totuuden marssijärjestys, oppi useammasta keskenään riitelevästä Jumalan seurakunnasta samalla paikkakunnalla


Mitä tarkoitat armon ja totuuden marssijärjestyksellä?
Rontsa
vakiintunut
 
Viestit: 116
Liittynyt: 08 Touko 2007, 22:53

Re: Uskonpuhdistus

ViestiKirjoittaja lukkari » 18 Touko 2007, 13:49

lukkari kirjoitti:
Maarimi kirjoitti: Menikö oikea oppi menojaan, vai jäikö se tiukan valtakoneiston pakkopaitaan vanhoillisten luo?


Mihin tuo tiukka valtakoneisto ja pakkopaita käsitys perustuu?


Anteeksi Maarimi, mutta olisi mielenkiintoista saada vastaus tähän. Onko sinulla itsellä henk. koht. tietoa tästä, vai onko se toisen käden tietoa? Kerrottakoon, että minulla itsellänikin oli (tulla) tuollainen käsitys toisen käden kautta, mutta en voinut tähän sydämessäni yhtyä eri keskustelujen jälkeen.

Pidän itse suurena vaarana sitä, että tällainen arvostelu, joka ei ole suinkaan totta, muodostuu esim. internetissä uskovaiselle todeksi. Siinä mielessä tämä internet on sielunviholliselle mitä parhain temmellyskenttä, missä voi eripuraa kylvää ja Jumalan lasten keskinäistä rakkautta rikkoa. Hyvä esimerkki on tuo TV adressi. Jos katsoo kuinka paljon siitä keskustellaan esim. kaksnelosella, voisi hätäisesti luulla, että kyseessä on laaja ilmiö. Adressin on allekirjoittanut parikymmentä henkilöä, joista aika moni lienee kristillisyyden ulkopuolisia.

Edit: pari korjausta
Viimeksi muokannut lukkari päivämäärä 18 Touko 2007, 15:00, muokattu yhteensä 1 kerran
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja O.M » 18 Touko 2007, 14:55

Rontsa kirjoitti:Mitä tarkoitat armon ja totuuden marssijärjestyksellä?


Lain kautta herätetään suruttoman ja omavanhurskaan synnintunto, armo tulee evankeliumissa lain murskaamalle Kristuksen ristin ansiosta ja armon kautta ihminen tulee totuuden tuntoon.

"Sillä laki on Moseksen kautta annettu: armo ja totuus on Jesuksen Kristuksen kautta tullut" (Joh.1:17).
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3622
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Maarimi » 18 Touko 2007, 17:36

Lukkari, kyselit kovin mitä tarkoitin sanoessani "menikö oppi menojaan" ja mainitsin "vanhoillisten pakkopaidasta". No, täytyy myöntää, että oletuksiin "viisaiden" kirjoituksiin perustuu paljon minunkin tietoni. Paljon näkee kirjoitettavan, että Raattamaa piti kasassa riitelevät lestadiolaiset, ja että hänen kuolemansa jälkeen hajaannukset alkoivat.

Syitähän tulikin jo tuossa O.M:n kirjoituksessa esille. Minä olen käsittänyt, että yksi syy olisi ollut vanhoillisten ehdottomuus seurakuntaopissa, etenkin ekslusiivinen seurakuntakäsitys, kun lestadiolaisuuden rajat eivät olleet enää niin selvät. Tavallaan muut pois sulkeva seurakuntaoppi tukee sitä, että liike on yltiöyhtenäinen, koska se joka vähänkin poikkeaa ruodusta, julistetaan armottomasti kadotukseen. Eli siinä tämä "pakkopaita".

Ainahan voi ajatella, että olisiko oikea oppi ollutkin se avarampi käsitys, jonka omaavat erkanivat vanhoillisista. Siitä tämä "menikö oikea oppi menojaan".

Itse uskoisin, että uskossa kyse on sydämentilasta, ei rajatusta joukosta.
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

ViestiKirjoittaja Taavetti » 18 Touko 2007, 18:05

Vaikka olen lapsuudesta asti Jumalan valtakuntaan sisälle opetettu, ei oikea usko ja oikea seurakunta ole ollut itsestään selvyys minullekaan. On vanha kristillisyyden keskuudessa tunnettu sanonta, ettei Jumala tunne koettelematonta uskoa. Monien koetelemustan kautta on minuakin kuljetettu, monessa sisäisen taistelun ja etsimisen helteessä on uskoani kirkastettu. Ilman mittaamatonta ja henkilökohtaisesti lähelle laskettua Jumalan armoa voisin olla vaikka jossakin pakanuutena tuntemassamme joukossa tänä päivänä.

Sisäisissä taisteluissa ja etsinnöissä olen joutunut tutkistelemaan jopa eri uskontojen erilaisia ilmentymiä, josko se oikea usko olisi jossakin niiden joukossa. Aina on Jumala kuitenkin olut armollinen harhaan menijälle, on auttanut vilpittömän kysyjän paikalle, on opastanut vilpittömän kyselijän armon ja totuuden lähteille. Siitä saan iloita ja olen kiitollinen Suurelle Armahtajalleni, olen kiitollinen siitä, että on etsijän sallinut löytää ja kolkuttavalle on avannut avannut armonsa valtakunnan totuuksia ja armon suurta syvyyttä ja täydellisyyttä.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja lukkari » 18 Touko 2007, 18:40

Kiitos vastauksesta, tarkoitin lähinnä kuitenkin nykyistä tilannetta. Kuten edellä mainitsin, en ole kokenut sellaista, että meillä olisi tiukka valtakoneisto (lähinnä SRK) tms.
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja Rontsa » 18 Touko 2007, 23:29

O.M kirjoitti:
Rontsa kirjoitti:Mitä tarkoitat armon ja totuuden marssijärjestyksellä?


Lain kautta herätetään suruttoman ja omavanhurskaan synnintunto, armo tulee evankeliumissa lain murskaamalle Kristuksen ristin ansiosta ja armon kautta ihminen tulee totuuden tuntoon.

"Sillä laki on Moseksen kautta annettu: armo ja totuus on Jesuksen Kristuksen kautta tullut" (Joh.1:17).


Tarkentaisin vielä että mitä tarkoitit nimenomaan sillä että pikkuesikoisuuden eron syynä osaltaan olisi ollut armon ja totuuden marssijärjestys? En ole aikaisemmin kuullut että tuosta asiasta olisi ko hajaannuksessa ollut kysymys.
Rontsa
vakiintunut
 
Viestit: 116
Liittynyt: 08 Touko 2007, 22:53

Seuraava

Paluu Uskonvanhurskaus



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron