Kristillisyytemme seurakuntaopista

Elävä usko vanhoillislestadiolaisesta näkökulmasta.


ViestiKirjoittaja kehakukkanen » 13 Touko 2007, 18:28

Weha kirjoitti:Alatko ilkkumaan? Se ei oo mitään keskustelua! Edelleenkään et siis kuuntele...siis ulkopuolelta, en kuullut tuota opetusta, mitä Raamattu ja me opetamme...


Kommenttini, josta ilmeisesti loukkaannuit, oli suunnattu sinun kommenttiisi:
Weha kirjoitti:saat joitain paikkoja joita vain Raamattu ja me opetamme.

Eihän tuollaista voi väittää! :roll: Ihan samaa Raamattua käytetään muuallakin, ja kyllä ainakin meillä noista samoista Raamatun paikoista opetetaan. Se pitää paikkansa, että teillä opetetaan ja ymmärretään ne eri tavalla, mutta kyllä minä ainakin olen kuullut paljon opetusta esille ottamistasi Raamatun paikoista, eikä ne ole minusta ongelmallisia. Nuo linkit taas laitoin, koska niissä minun paimeneni opettavat niistä (ymmärsin sinun väittävän, ettei noista Raamatunpaikoista opeteta. Ehkä käsitin väärin?), ja kuulen niissä Hyvän Paimenen äänen. (Minusta olisi muuten mielenkiintoista, että osoittaisit Raamatulla esim. tuosta Petrin saarnasta, mikä siinä ei pidä paikkaansa. Toki saat ihan vapaasti jättää sen kuuntelematta, ei se minulta ole pois eikä minua loukkaa.)
Avatar
kehakukkanen
touhukas
 
Viestit: 178
Liittynyt: 09 Tammi 2007, 13:43

ViestiKirjoittaja Weha » 13 Touko 2007, 19:05

kehakukkanen, mitä merkitystä on tuollaisten miesten puheella, jotka puhuvat väärää puhetta monissa muissakin asioissa? Miksi noukkia ja jossain heidän opetuksiaan?

Siis: En ole ulkopuolella missään kuullut tästä Joh.10. opetettavan, niinkuin Raamattu ja me.
Weha
 

ViestiKirjoittaja kehakukkanen » 13 Touko 2007, 19:15

Weha kirjoitti:mitä merkitystä on tuollaisten miesten puheella, jotka puhuvat väärää puhetta monissa muissakin asioissa? Miksi noukkia ja jossain heidän opetuksiaan?


Se on sinun käsityksesi. Olen toista mieltä. He ovat minun paimeniani. Mutta ei siitä sitten sen enempää. (Sekään ei ole keskustelua, että toistetaan toisen olevan väärässä, perustelematta. Yhtään heidän opetustaan, tai tunnustuskirjojen, et ole pystynyt minulle vääräksi osoittamaan. Toki varmasti itse olet toista mieltä, ja siihen on sinulla oikeus.)

Weha kirjoitti:En ole ulkopuolella missään kuullut tästä Joh.10. opetettavan, niinkuin Raamattu ja me.


Olen puoliksi samaa mieltä. Muualla ei opeteta niin kuin te. Se on toinen kysymys, opetatteko oikein, ja onko todella niin, että teidän opetuksenne on Raamatun mukaista. Minusta ei. Teistä kyllä. Siinä on kaksi mielipidettä vastakkain. Eipä sille mitään voi.
Avatar
kehakukkanen
touhukas
 
Viestit: 178
Liittynyt: 09 Tammi 2007, 13:43

ViestiKirjoittaja Weha » 13 Touko 2007, 20:09

Minusta tällä palstalla on käsitelty sitäkin oppia, mitä entinen hengellisyyteni minulle tarjosi. Juuri Luthersäätiö edustaa sitä paljolti..

Esim. se jumaluusoppineisuus ilmenee siinä, että väitetään vastoin Raamattua ja sen tukea, että ehtoollisaineet jatkavat olemista Kristuksen tosi ruumiina ja verenä käytön jälkeenkin.

Tämän kaiken myös luterilainen tunnustus kieltää: "Sakramenttina ei ole pidettävä sellaista toimitusta mistä puuttuu sakramentin käyttö (s.528). "Näin Pyhä Paavali (1. Kor.10) kuvaa meille leivän murtamisen sekä jakamisen ja vastaan ottamisen, koko toimituksen" (s.527)
Weha
 

ViestiKirjoittaja lukkari » 13 Touko 2007, 23:52

Palauttaakseni keskustelua varsinaiseen aiheeseen kirjoitan tähän uusimmasta vuosikirjasta erään otoksen. Väinö Havas saarnasi Kajaanissa vuonna 1938:

"Kaikkina aikoina ovat Jumalan lapset Hengen valaisemina ymmärtäneet, että jo maan päällä armon ajassa kootaan autuaaksi tulevat armovaltakuntaan, jonka Kristus on perustanut. Kalliilla sovintoverellä pestyt ja puhdistetut asuvat täällä Isän huoneessa. Me kaidan tien kilvoittelijat olemme pyhää perhettä, keskenämme rakkaita armosukulaisia. Meillä on yksi Herra, yksi usko, yksi kaste, yksi Isä, yksi toivo, yksi Henki. Yksi ja sama meillä on myös priiskoitusveri, ja yksi palava, ylhäältä kotoisin oleva rakkaus liittää meidät tähän ihanaan pyhien yhteyteen. Sydämen kautta olemme toisillemme tuttuja, pidämme matkatovereitamme tosi veljinä ja sisarina, kannamme toinen toistemme taakkoja, anteeksi annamme toisillemme matkan viat Jeesuksen nimessä"
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja Taavetti » 14 Touko 2007, 04:46

Kummasti on keskustelu siirtynyt alkuperäisestä aiheesta, eli kristillisyytemme seurakuntaopista aivan muualle, eli tällä kertaa taas entisen tavan mukaan sakramentteihin. Kun keskusteluun tulee joku sellainen, joka haluaa ylikorostaa sakramenttejä, tottakai hän vie keskustelun siihen aiheeseen, josta kuvittelee uskon syntyvän ja jatkuvan. Siinä ilmenee salakavala taikaoppi piilotettuna, että joku ulkonainen toimenpide uskon saisi alkamaan ihmisen sydämessä. Sakramenttejä ei kuitenkaan ole pääasiallisesti asetettu uskon synnyttämisen, vaan ennen uskoneille uskon vahvistamisen merkitykseen. En nyt käy tarkemmin sitä selittämään, mutta niin se asia kuitenkin on. Sakramentin nauttimisen yhteydessä Jumala antaa ihmisen sydämeen uskon vain, jos sakramentin jakaja on ennestään uskomassa ja kantaa Pyhää Henkeä povellaan. Silloinkaan uskoa ei sytytä itse sakramentti, vaan sanat uskovaisen sakramentin jakajan suusta, kun hän julistaa evankeliumia ja siinä synninpäästön. Sakramentti on alkuperäisessä voimassaan uskovaisen kohdalle, vaikka sakramentin jakaja ei olekaan oikein uskomassa.

Taitavasti lukkari palautti keskustelua alkuperäiseen aiheeseen, ottamalla pätkän Wäinö Havaksen vanhasta saarnasta. Havas on aikanaan vieraillut muutamia kertoja kylällämme ja vanhat uskovaiset muistelivat hänen kertoneen seurakuntaopista tähän tapaan. Muuan korkeasti oppinut pappismies oli puhunut Havakselle, että samaa valtakunnan työtähän me molemmat teemme, ja molemmat saamme kaloja. Yksi merkittävä ero on kuitenkin, oli Havas vastannut. Sinä heität kalasi pitkin tannerta hajalleen, mutta minulla on pieni kalakoppa, Jumalan valtakunta, jonne minä saamani kalat panen talteen.
Kalakoppavertaus kuvaa hienosti meidänkin aikamme erilaisia seurakuntaoppeja. Oletan että kehäkukkanenkin näkee oikein uskovia erilaisissa joukoissa, yhdesssä ehkä enemmän ja toisessa vähemmän, mutta kuitenkin siellä ja täällä, siis pitkin tantereita ja mäkiä. Jumalan valtakunta sen sijaan on kuin yksi pieni kalakoppa, johon kootaan valtakunnan verkkoon tarttuneet kalat, eli sielut jotka ovat saaneet syntinsä anteeksi.

Saman ilmaisi Vapahtajamme sanoesaan: Ei voida sanoa, että Jumalan valtakunta on siellä tai täällä, (siis useassa paikassa) vaan Jumalan valtakunta on teidän keskellänne. Samalla paikkakunnalla on vain yksi Kristuksen lauma, eri paikkakunnilla olevat ja asuvat uskovaisten seurakunnat ovat ja elävät puolestaan yksimielisessä rakkaudessa keskenään. Niin siitä huokimatta, että vihamiehemme monin eri tavoin pyrkii sitä rakkautta särkemään, joskus siinä jopa onnistuenkin. Elävillä Jumalan lapsilla on kuitenkin halu ja vilpitön pyrkimys korjata rakkauden rikkoutumiseen johtaneita syitä silloin, kun niitä havaitaan.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja O.M » 14 Touko 2007, 08:46

Taavetti kirjoitti:
Joh.10:16. Minulla on myös muita lampaita, jotka ei ole tästä lammashuoneesta: ne pitää minun myös tänne saattaman: ja he saavat kuulla minun ääneni; ja pitää oleman yksi lammashuone ja yksi paimen.


Tässä kohdassa Jesus puhui Isrelin kansan keskuudessa silloin olleesta Jumalan valtakunnasta omana lammaslaumanaan. Hänellä on myös muita lampaita, (pakanoista parannukseen suostuvat) jotka eivät ole tästä lammashuoneesta. (Israelin kansa) Silloin vielä pakanuudessa eläneet Jeesus tunsi omiksi lampaikseen, vaikka eivät vielä olleet parannuksen armoa saaneet. Kuitenkin on vain yksi Paimen ja yksi lauma, siksi Jeesus saattaa (ja on jo saattanut) myös pakanoista parannuksen armon vastaanottavat samaan laumaan, Jumalan valtakuntaan eli hengellisen Israelin kansan jäseniksi.


Tuo on hyvä selitys ja sidoksissa Jeesuksen elinajankohtaan. Kohdan voi myös ymmärtää niin, että Jeesus tietää valittujaan olevan yhä epäuskoisina tämän ainoan lammashuoneen ulkopuolella. Ennen kuolemataan heidätkin Jumalan suuresta armosta parannuksen teon kautta saatetaan tähän yhden paimenen yhteen lammashuoneeseen. Näin on kuin onkin vain vain yksi uskovaisten joukko.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3622
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Weha » 14 Touko 2007, 17:06

Minusta tässä on käsitelty kyllin selvästi seurakuntaoppia ja tästä on Raamatun opetuskin selvä. Ulkopuolella kuulin vain sekaoppia tästä---sekaopilla siis tarkoitan, että opetetaan, että esim. vieraita opettajia seuraava voi olla uskovainen...

Joh.10:5. "Mutta ei he muukalaista seuraa, vaan pakenevat häntä; sillä ei he tunne muukalaisten ääntä".
Weha
 

ViestiKirjoittaja Vl-Misu » 19 Touko 2007, 17:07

Taavetti kirjoitti:Tuomitsemisesta vähän

Monet erilaiset hengelliset ja julki jumalattomat saattavat sanoa toisilleen kiivastuksissaan: Mene helvettiin siitä.
Eikä tavallisesti kukaan heistä pidä sitä edes pahana. Mutta jos joku kanssaveljemme tai sisaremme joskuskaan rohkenee sanoa varotuksen sanan: [i]Tee parannus, usko evankelimi Jumalan Valtakunnan sovintosaarnasta.

Oon kyllä kuullut monestikin,kotona ja itsekin kirjoilin paljon pentuna,kun en ollut vielä täs uskos.Kuulin kirosanoja myös ensimmäisiä kertoja koulussa ja tv.stä.Joka paikas melkein kuulee ihmisten manaavan. :evil:
Mut eihän ne siitä välitä,kun ei ne sitä syntinä pidä.
:o Mut on se kieltämättä vähän kiusallista,jos kuulee vaikka kaupassa kun haluais itse säilyä uskomassa ja puhtaana.
Ihmis luonto on oikukas ja arvaamaton. :o :wink: :arrow: :?:
Vl-Misu
 

ViestiKirjoittaja timoteus » 21 Touko 2007, 00:28

Ilmestys kirja muuten opettaa aika mielenkiintoista seurakunta oppia. Se kuvailee hyvinkin erilaisia seurakuntia. Lähes kaikissa niissä on kuitenkin pelastuviakin.
timoteus
vakiintunut
 
Viestit: 146
Liittynyt: 01 Kesä 2006, 10:07

ViestiKirjoittaja Weha » 21 Touko 2007, 01:14

timoteus kirjoitti:
Weha kirjoitti:kehakukkanen, mitä merkitystä on tuollaisten miesten puheella, jotka puhuvat väärää puhetta monissa muissakin asioissa? Miksi noukkia ja jossain heidän opetuksiaan?

Siis: En ole ulkopuolella missään kuullut tästä Joh.10. opetettavan, niinkuin Raamattu ja me.


Niin on aika yksinkertaista perustelua kun vetoaa vain siihen että toiset seurakunnat ja opettajat ovat vääriä. Ei siis oikeastaan tarvitse omia käsityksiä perustellakaan. Sanoisin että kovin on sisäänlämpiävää. Jos nyt sitten ymmärsin oikein wehan tarkoituksen. Hän voi korjata sitten.


Vastaus: timoteuksen kommentti on nyt asiaan perehtymätön. Juuri tuossa Joh.10. ja monessa muussakin kodassa on osoitettu, että juuri Luthersäätiö opettaa väärin ja siksipä oon tuon opin jättänytkin. Näin on myös tosi monissa kastekohdissa, joita on palstalla perusteellisesti läpi käyty.
Weha
 

ViestiKirjoittaja Taavetti » 21 Touko 2007, 01:24

timoteus kirjoitti:Ilmestys kirja muuten opettaa aika mielenkiintoista seurakunta oppia. Se kuvailee hyvinkin erilaisia seurakuntia. Lähes kaikissa niissä on kuitenkin pelastuviakin.


Ei Ilmestyskirjan seurakuntaoppi poikkea mitenkään muun Raamatun seurakuntaopista. Ne seitsemän seurakuntaa ja seurakunnan enkeliä, (paimenta eli puhujaa) olivat eri paikkakunnilla olevia ja eläviä seurakuntia, jotka (vielä) olivat seurakuntina, eli kynttilöinä seitsenhaaraisessa kynttilä jalassa.

Nuhteet kohdistuivat viidelle eri tavoin raittiista opista harhautuneelle seurakunnan paimenelle. Opin harhojen mukana he olivat harhauttaneet monia seurakuntalaisiaankin. Kuitenkin vielä siinä tilanteessa olivat sisällä Jumalan valtakunnassa, mutta heille kuului kullekin eri syistä parannuksen kehotus. Kehotuksen vahvistuksena tuli vaatimus tähän tapaan: Jos et tee parannusta, niin minä (Jeesus) tulen ja oksennan sinut pois suuustani.(seurakunnasta) Monet seurakuntalaiset olivat kuolemaisillaan paimenesa välinpitämättömuden vuoksi, heille myös annettiin parannuksen kehotus.

Vaikka monet seurakuntalaiset olivat harhautuneet paimenensa mukana, oli kuitenkin niissä kaikissa seurakunnissa myös raittiin uskon säilyttäneitä.
Viimeksi muokannut Taavetti päivämäärä 21 Touko 2007, 16:41, muokattu yhteensä 1 kerran
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja timoteus » 21 Touko 2007, 10:02

taavetti
Ne seurakunnat olivat kovin eri tilassa. Mutta selvää oli että niissä oli keskenään erilaisia opetuksia. Olisihan se hienoa että jos kaikki uskovat olisi aina samaa mieltä ja uskoisivat kaikki asiat samoin niin jo alkuseurakunnista näemme että niin ei ole. Pyrkimys on samanmielisyys mutta käytännössä hajaannusta on aina ollut. On hyvin vaikea aina sanoa koska seurakunta on täysin kuolleessa tilassa.
timoteus
vakiintunut
 
Viestit: 146
Liittynyt: 01 Kesä 2006, 10:07

ViestiKirjoittaja Weha » 21 Touko 2007, 14:04

Raamatussa on paljon kohtia, jotka osoittavat, että oli ja on vain yhdenlainen oikea usko ja oppi.

Room.16:17. "Mutta minä neuvon teitä, rakkaat veljet, että te kavahtaisitte eripuraisuuden ja pahennuksen matkaan saattajia sitä oppia vastaan, jonka te oppineet olette: ja välttäkäät niitä.
18. Sillä ei senkaltaiset Herraa Jesusta Kristusta palvele, vaan omaa vatsaansa ja viettelevät makeilla puheillansa ja liehakoitsemisellansa yksinkertaisten sydämet".

1.kor.1:10. "Mutta minä neuvon teitä, rakkaat veljet, meidän Herran Jesuksen Kristuksen nimen kautta, että te kaikki yhdenkaltaisen puheen pitäisitte, ja ettei teidän seassanne eriseuroja olisi, vaan olkaat sovitetut yhdessä mielessä ja yhdessä neuvossa".
Weha
 

ViestiKirjoittaja Tero A.A. » 21 Touko 2007, 15:04

mira kirjoitti:Yhdyn täysin tuomiorovasti Tapanisen kirjoitukseen. Juuri vanhoillislestadiolaisuuden helmasyntihän tuo seurakunnan korottaminen on. Enpä tiedä, että muissa kristillisissä liikkeissä seurakunnan jäsenet olisivat niin kovan sisäisen paineen alla kuin vanhoillislestadiolaisuudessa.


Mutta ihme kyllä seurakuntaopiltaan tiukin, vanhoillislestadiolaisuus, on säilynyt kaikista vankimpana herätysliikkeenä kirkossamme. Se ei selity ainoastaan sillä, että seurakunta kasvaa sisältäpäin. Vaikka uskovaisiin koteihin syntyy paljon lapsia, ei heitä kyllä väkipakolla saataisi pysymään uskovaisina, jos ei sisäinen lämpö heitä pysyttäisi hengellisessä kodissaan, seurakuntaäidin suojassa.

Monilla muilla uskonsuunnilla kunkin paikkakunnan seurakunta saa päättää itse opillisista näkemyksistään. Ja myös vapaissa suunnissa olen kuullut, että laumasta poikkeavat seurakunnanjäsenet on ajettu nurkkaan ja peräti itsemurhaan. Vanhoillislestadiolaisilla on vähemmän itsemurhia kuin muilla, erään tiedon mukaan.

Monet vl:t säilyvät uskovaisina siksi, kun puhujat saarnaavat isällisesti ja seurakunnassa hoidetaan äidin tavoin, pestään synneistä ja lohdutetaan murheissa.
Tero A.A.
vakiintunut
 
Viestit: 136
Liittynyt: 11 Marras 2006, 15:18

ViestiKirjoittaja Taavetti » 21 Touko 2007, 17:03

timoteus kirjoitti:taavetti
Ne seurakunnat olivat kovin eri tilassa. Mutta selvää oli että niissä oli keskenään erilaisia opetuksia. Olisihan se hienoa että jos kaikki uskovat olisi aina samaa mieltä ja uskoisivat kaikki asiat samoin niin jo alkuseurakunnista näemme että niin ei ole. Pyrkimys on samanmielisyys mutta käytännössä hajaannusta on aina ollut. On hyvin vaikea aina sanoa koska seurakunta on täysin kuolleessa tilassa.


Jumalan Pyhä Henki opettaa aina vain yhdellä tavalla, vai yrittääkö timoteus väittää, että Jumala ja Jumalan Pyhä Henki riitelisi itsensä kanssa?

Kun Jumalan lasten seurakuntaan ilmestyy riitelevää opetusta, joka hajottaa seurakuntaa, se hajottava opetus on aina Jumalan vastustajasta peräisin. Se tuhanten juonten konstimestari (anteeksi vanha määritelmä, joka ei välttämättä ole kaikille tuttu) yrittää kaikin keinoin hajottaa Jumalan lasten yksimielisyyttä ja rakkautta. Se vanha mato, jolla on monia nimityksiä silläkin, on kateellinen Jumalan lasten yksimielisyyteen pyrkivälle rakkaudelle ja yrittää työntää hajottavan sorkkansa kaikkiin mahdollisiin väleihin, joskus siinä jopa onnístuenkin.

Kannattaisi timoteuksen lukea ajatuksella ja hitaasti ne ilmestyskirjan kohdat ja kirjeet eri seurakuntien enkeleille. Mikä on niiden viiden kirjeen viimeinen kehotus ja huipennus? Eikö se ole kehotus parannukseen, vieläpä uhkauksella huipennettu kehotus. Vain kahdelle seitsemästä annettiin tunnustus ja kehotus: Pidä mitä sinulla on, ettei kenkään (kukaan) kruunuasi ottaisi pois.

Mutta ne viisi varsin viallista seurakunnan enkeliä (tarkkaan ottaen ei siis seurakuntaa, vaan seurakunnan enkeliä, siis lähettilästä, kaitsijaa, paimenta eli puhujaa) Vaikka ne olivat vielä silloin kristiilisiä seurakuntia, jos Jumala ja Jeesus uhkauksensa mukaan tuli ja oksensi jonkun seurakunnan enkelin pois suustaan, siis yhteisestä kristillisestä seurakunnasta, ei se tarkkaan ottaen sen jälkeen olekaan enää kristillinen, vaan sanoisinko ainakin puoli, ellei aivan täyspakanallinen.

Meillä ei taida olla tietoa, miten niissä seurakunnissa lopulta kävi, suostuivatko niiden seurakuntien enkelit parannukseen vai eivät. Sen tietäminen ei ole kuitenkaan tärkeää, jos se olisi tärkeä tieto, tottapa Jumala kaikkivaltiaana olisi jotenkin sen tiedon meille asti tallentanut. Meille kaikille on tärkeää vain tarkata, ettemme itse tai läheisemme ole päässeet tai joutuneet sellaiselle sielun tilalle, kuin olivat ne viisi seurakunan enkeliä. Jos sellainen vahinko on tapahtunut, kuuluu meillekin saman kaltainen parannuksen kehotus.
-- -- --
Taas on kristittyjen seurakunta ja seurakuntaoppi asetettu kyseenalaiseksi. Kannattaisi tutustua perusteellisemmin opetuksemme perusteisiin, siis että mistä se on peräisin ja miten raamatullinen se kaikista vastaväitteistä huolimatta on.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja weha » 27 Helmi 2010, 23:55

kehakukkanen kirjoitti:
Weha kirjoitti:...saat joitain paikkoja joita vain Raamattu ja me opetamme.


:lol: :lol: :lol: :lol: :lol: Älä nyt naurata.

2.tes.3:6. "Ja te olette meitä ja Herra seuraamaan ruvenneet ja olette sanan monessa vaivassa, ilolla Pyhässä Hengessä, ottaneet vastaan"

1.Joh.4:6. "Me olemme Jumalasta: ja joka Jumalan tuntee, hän kuulee meitä; joka ei Jumalasta ole, ei hän kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen".


Kuten jo edellisessä viestissä sanoin, apostolit puhuvat opistaan, jonka ovat Herralta saaneet. Opista, joka heidän toimestaan on Raamattuun tallennettu. (Ja joka on oikein tulkittu Luterilaisissa tunnustuskirjoissa!) He puhuvat Jeesuksen asettamasta saarnavirasta (samasta johon viittaa myös tuo antamasi Joh.20:21-23). Samoin tähän liittyy myös Jeesuksen sana opetuslapsilleen Luukkaan evankeliumissa: Joka kuulee teitä, se kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut; mutta joka minut hylkää, hylkää hänet, joka on minut lähettänyt. Luuk.10:16


Taidanpa nyt mennä nukkumaan, jatkan keskustelua paremmalla ajalla :). Hyvää yötä.


Lueskelimpa tässä moneen kertaan läpi vanhan ketjun. Tähän halusin hieman tarttua. Kehäkukkanen on oikeassa siinä, että tässä puhutaan apostolien opista. Sitähän Jumalan valtakunnasta tietysti saarnataan. Eihän se ole mihinkään kadonnut, vaikka kehäkukkanen niin antaa ymmärtää :D
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

Re: Kristillisyytemme seurakuntaopista

ViestiKirjoittaja Meiliaikku » 05 Syys 2010, 11:54

lukkari kirjoitti:Poimin Hulkon kirjasta kukistumaton valtakunta tekstiä vanhoillislestadiolaisesta seurakuntanäkemyksestä.
sivut 17-20

Tuomiorovasti Tapaninen kirjoitti kesällä 1961 Suomen kuvalehdessä artikkelin

“ Kiveliön suuren herättäjän perintö” Jos edellinen puheenvuoto koski vanhoillisuuden kasteoppia, niin tässä jälkimmäisessä Tapaninen suuntaa kritiikkinsä vanhoillislestadiolaisuuden seurakuntakäsitykseen. Hän päättelee artikkelinsa loppupuolella näin: “ Seurakuntakäsite on ollut lestadiolaisuudessa varsin ahdas aina siitä asti, kun kysymys yleensä on noussut esille. Se piirre kuuluu kaiken herätyssaarnan olemukseen, kutsuuhan se ihmisiä lavealta tieltä ahtaalle portille. Mutta lestadiolaisuuden valtasuunnassa, “ vanhoillislestadiolaisuudessa”, on ollut kautta aikojen havaittavissa toinenkin piirre, eräänlainen käymistila, joka tänä Lestadiuksen kuoleman 100-vuotismuiston vuotena näyttää saavuttavanmäärätyn kypsyysasteen ja joka itse asiassa merkitsee seurakunnan korottamista jopa Raamatunkin yläpuolelle. Kehitys on ollut sama kuin lestadiolaisuuden liikkeen suuressa haarautumassa, ns. esikoislestadiolaisuudessa. Todistelu on mitä yksinkertaisin ja aukoton: Raamattua ei voida ymmärtää ellei sitä selitetä. -Raamatun ainoa oikea selittäjä on pyhä Henki, joka sen on kirjoittanutkin. - Pyhä Henki on vain Pyhän Hengen saaneella seurakunnalla.


Meiliaikku muistelee:

Muistan tämän eriseuran ajan. Isäni sanoi, että uskotaan samalla tavalla, kuin ennenkin , niin pysytään oikeassa. Se oli raskasta aikaa. Kyllä uskovainen ihminen osaakin mennä pimeäksi. Tätä samaa ne laulaa tuolla lestadiolaispalstallakin. Eriseura on vaarallinen henki, johon ei saa anta yhtään myönnytyksiä, muuten se hivuttautuu Jumalan lapsen sydämeen.

Jatkan joskus lisää...
Meiliaikku
puuhakas
 
Viestit: 229
Liittynyt: 24 Elo 2010, 22:23

ViestiKirjoittaja Taavetti » 05 Syys 2010, 12:29

Muokkasin hiukan Meiliaikun viestin ulkoasua, sisällöstä en vaihtanut merkkiäkään, siirsin ainoastaan toisen quote namikan paikkaa. Siihen liittyvä neuvo vastaisen varalle, kun lainaat toisen tekstiä quote napilla, aloita kommenttisi viimeisen quote merkin jälkeen, mieluimmin sen alapuolelta. Niin menetellen kommentoitu teksti ja oma kommenttisi pysyvät erillään, kuten yllä olevasta viestistäsi nyt näkyy.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Meiliaikku » 05 Syys 2010, 12:34

weha kirjoitti:
kehakukkanen kirjoitti:
Weha kirjoitti:...saat joitain paikkoja joita vain Raamattu ja me opetamme.


:lol: :lol: :lol: :lol: :lol: Älä nyt naurata.

2.tes.3:6. "Ja te olette meitä ja Herra seuraamaan ruvenneet ja olette sanan monessa vaivassa, ilolla Pyhässä Hengessä, ottaneet vastaan"

1.Joh.4:6. "Me olemme Jumalasta: ja joka Jumalan tuntee, hän kuulee meitä; joka ei Jumalasta ole, ei hän kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen".


Kuten jo edellisessä viestissä sanoin, apostolit puhuvat opistaan, jonka ovat Herralta saaneet. Opista, joka heidän toimestaan on Raamattuun tallennettu. (Ja joka on oikein tulkittu Luterilaisissa tunnustuskirjoissa!) He puhuvat Jeesuksen asettamasta saarnavirasta (samasta johon viittaa myös tuo antamasi Joh.20:21-23). Samoin tähän liittyy myös Jeesuksen sana opetuslapsilleen Luukkaan evankeliumissa: Joka kuulee teitä, se kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut; mutta joka minut hylkää, hylkää hänet, joka on minut lähettänyt. Luuk.10:16


Taidanpa nyt mennä nukkumaan, jatkan keskustelua paremmalla ajalla :). Hyvää yötä.


Lueskelimpa tässä moneen kertaan läpi vanhan ketjun. Tähän halusin hieman tarttua. Kehäkukkanen on oikeassa siinä, että tässä puhutaan apostolien opista. Sitähän Jumalan valtakunnasta tietysti saarnataan. Eihän se ole mihinkään kadonnut, vaikka kehäkukkanen niin antaa ymmärtää :D



Meiliaikku kirjoittaa:


Ei Jumalan seurakunta mihinkään häviä kesken armon ajan. Jumalan seurakunta on Kristus-kalliolle rakennettu, jota ei tuonelan portitkaan huojuta. Elikkä Jumala itse on seurakuntansa rakentanut sanansa totuuden perustalle

Jumalan seurakunnassa on kaikki taivaan aarteet tarjolla, mitä ihminen tarvitsee pelastumiseen. Siellä on täydellinen pelastus syntienanteeksi antamisen kautta. Siellä on neuvon, nuhteen ja opetuksen sana

Olen ihmetellyt monesti, miten helpoksi Jumala on tehnyt pelastumisen. Ei tarvitse, kuin uskoa kaikki syntinsä anteeksi ja lähteä seuraamaan turvallisessa joukossa Herraa Jeesusta.

Mutta miksi se kuitenkin on monille niin vaikeaa käsittää? Monet haluavat Kristuksen seurakunnan sivuuttaa , koska he näkevät vain ulkokuoren seurakunnasta , eivätkä sitä kalleutta, mikä uskon kautta meillä on Kristuksessa omistettavissa.
Tämän maailma omavanhurskaat haluavat huudella pelastusta suoraan Jumalalta. Mistä he saavat todistuksen siihen , että Jumala toimii heidän pyyntönsä mukaan. Raamattu ei anna tähän myöntävää vastausta.


Jumala kuulee hädässä huudetun avun, mutta Hän ei suoraan taivaasta pelasta, sillä hänellä on maan päällä Pyhä seurakunta, jossa Hän Pyhän Hengen toimii.
Meiliaikku
puuhakas
 
Viestit: 229
Liittynyt: 24 Elo 2010, 22:23

Edellinen

Paluu Uskonvanhurskaus



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron