Siionin laulujen uudistuksista ja muista lauluista

[O.M]

Meinasin laittaa tämän Vapaata keskustelua -palstalle, mutta päädyin kuitenkin siihen, että voi olla parempi keskustella asiasta ensin Jumalan lasten matkasaatossa.

-----------------------

Siionin lauluihin tuli tosiaan lisävihko viime vuonna. Itseltäni on se vielä hommaamatta, mutta eiköhän tuota ehtine.

Haluan tässä samassa yhteydessä nostaa keskusteluun edellisen Siionin laulujen uudistuksen 1970-luvulta. Olen netistä lukenut, että se oli pitkälti opillinen "puhdistus". En käy väitettä kiistämään enkä myöntämään, koska en yksinkertaisesti tunne vanhoja Siionin lauluja. "Maan korvessa kulkevi lapsosen tie" -laulun sanoja en muista, vaikka olen ne joskus nähnyt, kun sen sijaan tunnen veljemme N.R:n sanoittaman "Tie lapsosen kulkee nyt korvessa maan". Sitä laulettiin rippileirillä joka päivä ja varmaan useaan kertaan.

Jos kuitenkin hieman pohdiskelen tässä Siionin laulut -laulukokoelman taustoja. Kyseessähän on alunperin tietojeni mukaan herrnhutilais-pietistinen laulukokoelma. Ko. taustasta nousee paitsi lestadiolaisuus, myös muut kirkkomme herätysliikkeet vieraine opillisine painotuksineen. Taustalla on siis paljon myös meille vieraan herätyskristillisyyden sanomaa.

Laestadius suhtautui kokoelmaan kuitenkin pääosin myönteisesti ja hyväksyi kokoelman kristittyjen kokoontumisissa laulettavaksi. Tietääkseni kokoelma oli aiemmin nimellä Siionin virret, jollaisena se yhä kulkee heränneiden eli körttiläisten piirissä. Toki he ovat varmaan tehneet siihen omia uudistuksiaan ja meikäläiset omiaan, joten liekö Laestadiuksen aikaisesta rungosta enää paljoa jäljellä?

Kun näistä taustoista sitten ponnistamme 1970-luvulle, tuntuu melko luonnolliselle, että uudistuksen yhteydessä haluttiin niistä meille vieraista painotuksista eroon. Ei sillä, että sellaisten laulaminen itsessään tuskin ketään saastuttaa. Itse ainakin mieluummin laulan ja kuuntelen lauluja, jotka ruokkivat hengellistä elämää selvällä sanomalla. Vähän sama kuin että mieluummin kuuntelen uskovaisen pitämää saarnaa kuin epäuskoisen papin saarnaa. Voihan siitä epäuskoisen papinkin saarnasta jotain irti saada.

No nyt vastustajamme (mm. Admata) väittävät, että kyseessä on sensuroinnin avulla suoritettava tietoinen manipulointi ja aivopesu. Tässä yhteydessä haluan huomauttaa, että tuskin 1970-luvun Suomessakaan vieraan tiedon hankkimista on voitu kovin estää, saati tänä päivänä internetin aikakaudella.

Ihan samoin perustein kuin vastustajamme arvostelevat 1970-luvun laulukirjauudistusta opilliseksi puhdistukseksi, voidaan aivan varmasti v. 1986 virsikirjaa ja 1992 raamatunkäännöstä pitää liberaaliteologian opillisena puhdistuksena. Siinä vain suunta on avarampaan suuntaan. Olen joskus vertaillut etenkin raamatunkäännöksiä ja 1992 käännös todella pyrkii hämärtämään monissa kohdissa synnin rajaa.

Vaimoni oli kiinnittänyt huomiota erääseen kauniiseen joululauluun, josta jätetään aina uskovaisten joulujuhlissa ja seuroissa laulamatta viiniä ylistävä säkeistö. Arvaattekohan, mikä on kyseessä? Tällaista sensuuria siis harrastetaan meikäläisten keskuudessa. Eikö ole vakavaa sananvapauden loukkaamista?

[O.M]

Noista vieraista sanomista tulikin mieleeni "satusetä" Topeliuksen Varpunen jouluaamuna. Siinähän on selvä viittaus kristinuskolle vieraaseen sielunvaellusoppiin.

En mä ole lapseni,
lintu tästä maasta.
Olen pieni veljesi,
tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen,
jonka annoit köyhälle,
pieni sai sun veljesi,
enkeleitten maasta.

Hih, tästä huolimatta pidän sitä yhtenä kauneimmista joululauluista. Ja liekö Topeliuksella kuitenkaan ollut tuollaista ajatusta. Luinpa kuitenkin asiasta eräästä mielipidekirjoituksesta muutama vuosi sitten ja minua huvitti se.

[O.M]

Laulun Maan korvessa kulkevi lapsosen tie sanat löytyivät laulukirjasta nimeltä Suuri toivelaulukirja nro se ja se. Tutkailin niitä, eivätkä ne vaikuttaneet millään tavalla ristiriitaisilta vl-opin painotusten kanssa. Säkeistöjä oli tosin vain kaksi, kun Niilo Rauhalan sanoittamassa versiossa on useampikin säkeistö, joissa tuodaan myös seurakunnan merkitystä esiin. Se lienee kauhistus seurakunnan halveksujoille. Sitä en tiedä, onko vanhassa Siionin laulu -versiossa ollut useampi säkeistö ja millaiset sanat siinä on ollut.

Tutkiskelin myös uudella silmällä Siionin laulujen tekijöitä ja julkaisuvuosia. Monissa niitä ei ollut mainittu lainkaan ja monissa oli tekijänä tuntematon. Aika 1900-lukupainotteiselta v. 1976/84 Siionin laulut näyttää. Toki joukossa oli joitakin vanhempiakin, 1600-1800-luvuilta. Jäin miettimään, ovatko ko. laulut olleet Laestadiuksen aikaisessa laulukirjassa vai onko nykyinen laulukokoelma lähes yksinomaan lestadiolaisten/vanhoillislestadiolaisten aikaansaannos. Pitänee hankkia jostain käteen myös se 70-lukua edeltänyt versio.

[Taavetti]

en tiedä, minkälainen laulukirja oli Laestadiuksen aikana, luultavastí käytivät silloista kirkon virsikirjaa, mahdollisesti oli myös muita laulukirjoja, esimerkiksi se, jota O.M mainitsi edellä. Viime vuosisadan alkupuolella oli lukuisia laulukirjoja ja/tai sellaisen yrityksiä. Niitä julkaisivat ja kustansivat yksityiset uskovaiset. Minulla on jossakin muistiinpanoissani Niilo Rauhalan pitämän oppitunnin muistiinpanoja asiasta. Yritän kaivaa sen esille ja tuoda tietoja tännekin.

Tunnetuimmat laulukirjoista taisivat olla niin sanottu Jokisen laulukirja, sillä oli melko laaja levikki ja siinä oli monia kristittyjen rakastamia lauluja. Vielä tunnetumpi oli kirkoherra O.H. Jussilan toimittama ja kustantama Siionin laulut ja Virret. Kun Jussila vanhalla iällän luovutti kirjan kustannusoikeudet SRK.lle, muodostui siitä kirjasta pohja nykyiselle laulukirjalle. Näiden laulukirjojen lisäksi oli ilmeisesti monia myytäviä vihkosia ja yksityisten uskovaisten itse vihkosta vihkoon kirjoittamina levinneitä lauluja. Äidillänikin oli sellainen vihko, on vieläkin minulla jossakin tallessa.

Jussilan laulukirjasta alettiin muokata kristillisyyden laulukirjaa jo ennen sotiä. Sodat ja virsikirjauudistus viivästyttivät kirjan kokoamista. Valittiin toimikunta toisensa jälkeen, ensiksi poistettiin virsikirjaan hyväksyttävässä muodossa päätyneet virret, samoin jätettiin pois käyttämättömiä lauluja. Niin oli lapsuuteni aikaisessa laulukirjassa laulujen puolella kaksi numeroa, normaali numero ja sulkeissa pienemmillä vanhan kirjan numero. Lisäksi kirjaan oli liitetty virsikirja kokonaisuudessaan.

Kerroin edellä lapsuuteni lauluirjasta, johon odotettiin pikaisesti uudistusta, jota ei kuitenkaan haluttu kiireellä pilata. Valitulla toimikunnalla olikin melko pitkälle viety muokkaustyö, josta saimme joitakin näytteitä Siionin Lähetyslehdessä. Esimerkiksi laulu: Jos voisin Jeesuksestani, oli muokattu äärettömäm nykyaikaiseksi, melkein nykyrunoudeksi. En tiedä, olisiko se tullut lopullliseen ehdotukseen, vai oliko laadittu vain toimikunnan käyttöön, joka kuitenkin harkitusti päästettiin julkisuuteen. Kun keskeiset toimikunnan jäsenet menivät pappiseriseuraan, oli laulukirjahanke taas alkutekijöissään. Eriseuran taisteluiden laannuttua nimettiin taas uusi toimikunta, joka pikavauhtia laati entisen laulukirjan pohjalle uuden, lähinnä siihen lisättiin lauluja Jokisen kirjasta ja monia eri vihkosista ja muista lähteistä. Laulukirja valmistui nopeasti, mutta se oli monilta osiltaan viimeistelemätön, opillisesti arveluttavia lauluja oli monia, kuten Kimpimäki myöhemmin kirjoitti, kiinnitettiin huomiota sanontaan, mutta ei juuri lainkaan sisältöön. Se laulukirja oli se, josta on vaahdottu Suomi24 ja muutamissa muissa keskusteluissa.

Keskeytän nyt, etsin tarkempaa tietoa ja on minulla nykyistä edeltävä kirjakin, poistetavien laulujen kohdalle olen merkinnyt poiston syyn. Muutakin kiintoisaa saatan muistaa, mutta en halua enempää ulkomuistin mukaan kirjoittaa, kun on kirjallisia lähteitäkin.
Löysinkin sen vanhan kirjan, mutta en nyt väsyneenä ala muistelemaan sitä viimeistä laulukirjan kiisteltyä uudistusta. Ehkä hiukan levänneenä voisin siitä jotakin muistella.

[O.M]

Tunnetuimmat laulukirjoista taisivat olla niin sanottu Jokisen laulukirja, sillä oli melko laaja levikki ja siinä oli monia kristittyjen rakastamia lauluja. Vielä tunnetumpi oli kirkoherra O.H. Jussilan toimittama ja kustantama Siionin laulut ja Virret. Kun Jussila vanhalla iällän luovutti kirjan kustannusoikeudet SRK.lle, muodostui siitä kirjasta pohja nykyiselle laulukirjalle.

Tuo selvittää itse asiassa taustaa jonkin verran. Kiinnostaisi vielä, onko O.H. Jussila koonnut sen alusta lähtien itse, vai onko hän ottanut pohjaksi jonkun kokoelman, johon on sitten lisäillyt, poistellut ja muokkaillut. Laestadiuksen aikaisista kristittyjen lauluista oli muistaakseni maininta Lohen Sydämen kristillisyys -teoksessa, joka minulta löytyy hyllystä. Voisin vilkaista, muistanko oikein.

[Hynde]

Jossain 90 luvun vuosikirjassa oli laulukirja uudistuksesta. kokoelm

Tääällä on pohjatietoa.
Timo Holma: Lestadiolaisen lauluperinteen historiaa (L.L.Laestadiuksen juhlavuoden seminaarissa Rovaniemellä 16.-18. 1. 2000)
http://www.tornio.fi/kulttuur/kirjasto/ ... holma2.htm

[O.M]

Tääällä on pohjatietoa.
Timo Holma: Lestadiolaisen lauluperinteen historiaa (L.L.Laestadiuksen juhlavuoden seminaarissa Rovaniemellä 16.-18. 1. 2000)
http://www.tornio.fi/kulttuur/kirjasto/ ... holma2.htm

Kiitos linkistä, erittäin hyvä artikkeli. Siinä näyttää olevan vastaukset useimpiin kysymyksiini:

"Oskari Jussila toimittaessaan vuonna 1916 vanhoillislestadiolaisten keskuudessa kauimmin käytössä olleen laulukirjan "Siionin Laulut ja Wirret" otti siihen vuoden 1701 virsikirjasta aineistoa huomattavasti enemmän kuin Typpö oli ottanut Siionin Matka-Lauluihinsa."

Eli tuon perusteella voisi päätellä, että v. 1976 uudistusta edeltäneessä Siionin lauluissa olisi ollut paljon vanhoja virsiä ja Siionin virsiä, joissa saattoi olla vanhoillislestadiolaisuudelle vierastakin sanomaa. Jos laulun sanoittaja ei ole uskovainen, on vieras sanoma itse asiassa melko todennäköistä.

Körteille uskovaisten sanoitukset eivät näytä kelvanneen, mikä on johtanut laulukokoelmien eriytymiseen:

"Tämän laulukirjansa kolmannen painoksen esipuheessa v. 1894 Malmivaara on ottanut etäisyyttä Lauguksen suomentamiin Siionin Virsiin mm. seuraavin sanoin: "Tuota sairaloista herkuttelemista ‘verisessä’ Jeesuksessa, ‘veriyljän’ haavoissa, joka soveltuu hernhuutilais- ja lestadiolaishenkeen, vaan on aivan epäraamatullista, olen pyytänyt virsistä karsia ja tiedän, ettei tämä ole kuontunut niille vahingoksi."

On ymmärrettävää, että tämän hänen asenteensa tultua yleiseen tietoisuuteen, uudistetut Siionin virret eivät miellyttäneet lestadiolaiskristittyjä. Olihan heidän keskuudessaan jo 1870-luvulla oli alkanut omien pienien ja kohta myös laajempien laulukokoelmien julkaiseminen."

[Taavetti]

Pitkin iltaa olen valmisteutunut kirjoittamaan jotakin viimeisimmästä laulukirjan uudistuksesta. Ennen sitä oli julkaistu lisävihko laulukirjaan, se lisävihko oli käytössä kirjan ohella jostakin 1960 -luvun alkupuolelta alkaen. Ehdittiin sitoa samojen kansienkin väliin muun laulukirjan kanssa. Vihkoon oli koottu lähinnä eri yksityisistä vihkoista saatua materiaalia, kenties tuonnempana tarkastelen sitäkin lähemmin. Aloittaen kirjan alusta, esitelen muutamia poistettavaksi ehdotettuja lauluja ja muistin mukiaisen tiedon poistoehdotuksen syistä. Merkkasin tietoja kirjaani samalla,kun keskustelimme niistä johtokuntamme kokouksessa. On saattanut jäädä poiskin muutama merkintä, varsinkin alussa, kun en heti huomannut mahdollisuutta.

Ensimmäinen merkintä on laulun nro 7 kohdalla. Perusteena laulun sanojen sekavuus, mutta ei sitä tainnut kukaan edes laulaa, siis ei köyttöä. Laulu on melko pitkä, 24 lyhyehköä säkeistöä. Ensimmäine säkeistö: Nyt syntyi lapsi, Poika meille sssuotiin. Ja suuri Jumalamme seimeen tuotiin.

Muita joululauluja ei poistettu, mutta uusia otettiin lukuisia, kuten voitte katsoa kirjastanne.

Uudenvuoden lauluista poistettiin numero 11, perusteena kirjassani merkintä yks, en muista mitä se tarkoittaa, mutta sanat vaikuttavat kovin yleishengellisiltä, eikä sitäkää kovin usein laulettu, en ainakaan muista lauletuksi edes Kuopiossa tai Helsingissä-

Pitkänperjantain laulun 14, Kanssani käy Golgatalle, kohdalla on poistomerkintä, mutta perustetta en ehtinyt kirjata. Pitkää laulua 16 on lyhennetty useita säkeistöjä. Alkuaan 22 säkeistöstä nykiseen kirjaan jäi 9 säkeistöä. Paavali Ervastin kirjoittama laulu löytyy nykyisestä kirjasta numerolla 19, ja se alkaa sanoin: Oi Ylkä Jeesus rakkahin... Kiintoisana muistona voin kertoa, että muuan vanha sokea mies Taivalkoskella lauloi sen pidemmän version ulkomuistista yksin alusta loppuun asti. Seurasin kirjasta, vain muutamia sanoja meni paikallisen Metsäkylän murteen mukaisina.

Laulu 22, Oi Jeesus Kristus armias... on merkitty sekavaksi ja laulu 23, Oi Herrani, mun tähteni, Sä ristin raskaan kannoit, yleishengelliseksi. Laulut 26, 27, 28 ja 29 eivät olleet käytössä lainkaan. Laulut 30 ja 32 vieraita ja 31 vääräoppinen. Kun tutkin viimeksi mainitun laulun sanoja, kuultaa niistä j hienovarainen lihan vapauden hapatus, vaikka toisaalta julistaa syntiä vastaan.

Laulun 33 kohdalla poistomerkintä, peruste jäi kirjaamatta, laulu 34, On verilähde sydämen, avattu Jeesuksen.. hedbergiläinen. Laulu 40 pois vääräoppisena ja 41peruste merkitsemättä. 45, Mä synnis ennen iloitsin, sekava, laulu 56, Oi Henki helluntai, ei merkittyä perustelua. Laulu 64, Kun sumun halki kulkee ties... harhaoppinen. Yleishengellisiä tai sekavia laulut 66 - 70. Laulun 72, Jeesuksen kädet ja helmansa hellä säveleen Niilo Rauhala oli kirjoittanut uudet sanat, jotka alkavat: Laupias sydän on Vapahtajamme. Niin vältyttiin hankalalta, miltei toivottomalta korjailulta.

Lauluja 73 - 75 ei oltu käytetty ja laulu 76, Kallis on Herran palvelus, oli virsikirjassa., samoin kaunis laulu 81, Autuas se päivä lienee, jona löysin Jeesuksen, ystäväni suloisen. Laulu 80 ei ollut käytössä ja laulu 85 vaikea sävel ja sanatkin, eikä sitä laulettukaan. Laulu 88, Oi Jeesus nimi ihanin, yleishengellinen.

Laulu 89 muodostui kiintoisaksi. Sitä oli ehdotettu pois sekavien sanojen vuoksi, mutta Rauhanyhdistysten palautteessa sitä ehdotettiin eniten kannatusta jätettäväksi laulukirjaan. Koska sanoja oli hankala korjata, Lauri Taskila lupasi kirjoittaa siihen säveleen uudet sanat. Niin syntyi laulu: Sain halun laulaa mä Jeesuksesta. Lopulta se näillä sanoilla muodostui suositummaklsi, kuin oli ollut sen edeltäjä: On hauska veisata Jeesuksesta.

Yleishengellisinä ja vieraina poistolistalle ehdotettiin lauluja 91, 94 ja vääräoppisena laulua 97, Mulle Jeesus kallehin kaikesta on, mitä taivaissa tunnen ja maassa. Laulu olisi ehkä kohtuudella ollut korjattavissa, mutta koska luvan saanti oikeuksien haltijalta oli vähintään epävarmaa, niin lupaa ei edes yritetty, vaan laulu jätettiin pois ehdotuksesta.Laulut 98, Mä Jeesuksesta laulan ja laulu 100, On Jeesus itse rauhani, elossa kuolemassa, myös pois yleishengellisinä. Viimeksi mainitun laulun rytmi oli muun lisäksi hiukan tanssahtava, ainakin se lähti monelta siihen suuntaan helposti.

Nyt olen käsitellyt lyhyesti 100 ensimmäistä laulua poistonehdotusten osalta. Jos tämä tuntuu vaikealta, voin tämän poistaa, mutta jos kiinostaa lisää, niin voin myöhemmin jatkaakin.

[Taavetti]

Jatkan ainakin pienen hetken poistettujen laulujen ja poistoehdotusten kertausta.
Laulu 103, Herra Jeesus, linna vakaa... Poistoehdotus sekavan ja vääräoppisen sisällön vuoksi, laulu ei ollut myöskään yleisesti käytössä. Laulu 105, Löytyy lähde syvä, yleishengellinen. 106, Pois heitä pelko sydämen, ei käytössä, samoin laulu 107. Laulu 108, Jeesuksen veri, se lasinen meri, hempeiden sanojen vuoksi. Laulu 109, Ah köyhyyttä on rikkaus, ja köyhyys rikkautta, mitään sanomattomat sanat, jotka olivat lähinnä käsitteiden pyörittelyä.
Laulu 118 vääräoppinen, mutta ei käyttöäkään. Laulu 122 hempeät sanat, jotka sopivat yleisiin elämän murheiden tunnelmiin, mutta monet taisivat ottaa ne tuekseen, kun heitä oli nuhdeltu jostakin uskovaiselle sopimattomasta asiasta. Vaikka tunsin laulun ja sitä oli meillä joskus laulettukin, ei se ollut yleisessä käytössä. Voin pyydettäessä kirjoittaa ne lyhyet sanat johonkin väliin.

Laulun 124, O armo ja rakkaus suur, kohdalla on merkintä, virheoppi. Tästä laulusta Paimenpoika kirjoitti pakinassaan, että oli ehdottanut sen säilyttämistä, sillä huonompiakin lauluja on jäämässä kirjaan. Enin osa toimikunnan jäsenistä oli kuitenkin sitä mieltä, että laulun hakkaava sävel ja rytmi tekevät siitä hankalan yhteislauluksi, eikä se siksi sovellu seurakäyttöön. Lisäksi sanoja löytyy monista muistakin kirjoista, jos sitä esimerkiksi yksin lauluna tai kuorossa halutaan laulaa.

Laulu 127 ei ollut käytössä. Laulua 128, Käy taiten sä kristitty, kaita on tie, muistan äitini usein laulaneen. Sekavien sanojen vuoksi sitä ehdotettiin poistettavaksi. Lisäksi laulu 129, Oi armahda Kristus niin kaita on tie, on Wäinö Havaksen sanoittaman melkein yhtenevä, joskin lyhempänä paremmin seuralauluksi sopiva. Laulu on virsikirjassakin, joten jäänee seuraavassa uudistuksessa pois.
Mutta nyt täyty ykiirehtiä päivän töihin, ulos vesisateeseen.

[O.M]

Älä missään tapauksessa poista noita, Taavetti. Mielenkiintoista luettavaa. Ongelma on pikemminkin se, että vl:sten vastustajat kuten Admata saavat liian vapaasti hallita nettikeskusteluja vl:suudesta ja muokata mielipideilmastoa oman näkemyksensä mukaan. Kriittiset lukijat (kuten Saunanaama näyttää olevan) eivät tosin kaikkea usko, mutta siemen saattaa jäädä itämään, jos ei saa vastakkaista, tosiasioihin perustuvaa informaatiota. Me käymme sotaa kolmiliittoista vihollista ja tässä tapauksessa sen yhtä osa-aluetta, maailmaa vastaan, myös informaation alueella.

Politiikkaa ja mainontaa vuosikausia seuranneena väitän, että median merkitystä ei voi yliarvioida. Joka saa median haltuunsa, saa yksinoikeuden myös mielipideilmaston muokkaamiseen. Helsingin Sanomilla on ainoana valtakunnallisena sanomalehtenä erityinen mielipideilmaston muokkaajan rooli.

Vl:sten vastustajat ovat onnistuneet tavoittessaan ottaessaan haltuun lähes kaikki vl:suutta käsittelevät keskustelupalstat. Näiden seuraajien laajuutta emme tiedä, mutta yleisarviona voin sanoa, että nuoriso on netissä hyvin aktiivista. Meidän palstamme seuraajamäärää emme tiedä, mutta veikkaan esim. monien Mopin palstan kirjoittajien ja suomi24:n kirjoittajien seuraavan ainakin jonkin verran myös tätä palstaa.

Tämä keskustelu on tosin piilossa ja minun puolestani ollakin. Näin saadaan laajempaa näköalaa asiaan. Tänne kehtaa ainakin itse laittaa vähän raakileempiakin ajatuksia kuin julkiselle puolelle. Julkisella puolella on aina pieni pelko, että selittää Jumalan sanaa väärin armosta osattomalle.

Vähän rönsyili taas.

[Taavetti]

Kunhan kokeilin kepillä jäätä, kun mainitsin poistomahdollisuudesta. Halusin tietää, onko niistä kukaan kiinnostunut. Aikomus oli aamulla jatkaa tuota edellistä viestiäni, mutta aamupuuron aikana oli palstan yhteys katkennut.

Kun nyt aloin viestiä kirjoittaa, voinen samalla laittaa muutaman laulun kommentti, että pääsee eteenpäin. Kuten olemme varmaan kaikki havainneet, enimmät poistettavaksi ehdotusta lauluista eivät olleet edes yleisesti käytössä, siitä huolimatta niistä jaksoi pieni ryhmäkunta silloinkin vaahdota, kun enin osa uskovaisista tyytyi seuraamaan tilanteesta kerrottua ja antoi aikanaan SRK.lle pyydettyä palautetta.

Laulu 130, Valvo vielä, kristitty, valvo yksi hetki, ehdotus poistoon keveyden vuoksi, lauluissa 132 ja 133 on poistomerkintä, ei syytä minulla merkittynä, mutta koskaan en ollut kuullut niitä laulettavan. Saman voi todeta lauluista 135, 136, 137, 138 ja 139, laulu 140, Muista Herra kerran vielä, on virtenä. Kaksi seuraavaa eivät olleet käytössä ja 143 yleishengellinen. Laulut 146 ja 147, ei käytössä. Laulun 148 , On luotu mulle koti taivainen, kohdalle olen pannut poistomerkinnän, joko merkki on tullut vahingossa, tai laulu on jätetty poistamatta palautteen perusteella.

Laulu 149, Älä pelkää tytär Siionin, vaikka kotiranta aina ei näy, ehdolla poistettavaksi epäraittiina, mutta taas on tainnut palaute purra, sillä laulu on Niilo Rauhalan muokkaamana alkaen: Riemuitse tytär Siionin, vaikka kotia aina ei näy. Laulu on numerolla 150 nykyisessä laulukirjassa.

Vanhan kirjan laulut 151 ja 152 Hempeänä ja harhaoppisena poistoehdolla. Laulu 155, hämärä ja 156 ei käytössä. Laulu 159, En rauhaa löydäkään maan päältä, oli silloin tällöin laulettu, mutta poistoehdolla yleishengellisenä, harhaopin ja hempeiden sanojen vuoksi.

Lauluun 166, Karitsan häitä vietetään, suuressa taivaan seuras... ehdolla jatkoon, mutta Rauhalan kirjoittamin sanoin. En nyt saa mieleeni, mikä laulu se on nykyisin. Joku tuttu sen pitäisi olla. 172 oli sekava, 173 yleishengellinen, vapaakirkollinen, 176 ykeishengellinen, 178 vieras, yleishengellinen, ei käytössä. Lauluun 180 oli luvattu Koskelon sanat, taitaa olla nykyisin laulu: Taas Siion kiittää ja riemuitsee...

Laulu 181, Sunnuntailepoon soitetaan, sekavat sanat. Laulu 182 Mun henkeäni salpaa, liha heikko ja maallinen, poistoehdotus ylihengellisenä, mutta laulu on kuitenkin sellaisenaan nykyisessä kirjassa, ilmeisesti palautteen perusteella jätetty. Laulut 185 - 190, pois sekavina, vieraina< ja osin heikon sävelen vuoksi, mutta ei niitä liiemmin .laulettukaan. Laulut 192 ja 193, vieras ja ja sekava sanoitus, viimeksi mainittua laulettiinkin jonkun verran. 197 pois, mutta ei syytä kirjaani merkittynä. Laulu 199, Kerran kaunihin, laulu riemuisin...poistoehdotus, lauluun kuitenkin uudet sanat, jotka alkavat: Maasta vaivojen, puolees huutelen. Tuttu laulu, jota lauletaan ainakin yhtä paljon, kuin esikuvaansa. Laulu 200, Kun kodin kauniin taivaassa. pois vaikeuden vuoksi.

Nyt olen käsitellyt 200 ensimmäistä laulua, jäljellä vielä muutamia kymmeniä, muiden muassa edellä mainitsemani lisälaulut. Jospa jaksaisin niistä vielä myöhemmin jotakin naputella.

[lukkari]

On luotu mulle koti taivainen, kohdalle olen pannut poistomerkinnän, joko merkki on tullut vahingossa, tai laulu on jätetty poistamatta palauttteen perusteella.

Laulun sävelmähän vaihtui 1976 kirjaan, liekö siksi merkki?

[Taavetti]

On luotu mulle koti taivainen, kohdalle olen pannut poistomerkinnän, joko merkki on tullut vahingossa, tai laulu on jätetty poistamatta palauttteen perusteella.

Laulun sävelmähän vaihtui 1976 kirjaan, liekö siksi merkki?

Täsmälleen niin, mutta kaiketi se oli aikomus poistaa, vaikkakin sävelen vuoksi. Muistan kuitenkin, että Esko Jurvelin luloi sen laulun sillä Hankoniemen silmän sävelellä Reisjärven opiston, hmm, taisi olla 20 tai 30 -vuotisjuhlassa.

[lukkari]

Minulle hieman outo käsite tuo yleishengellinen. Voisiko joku valaista?

[Hynde]

Miten mieltää yleishengellinen ..
hmm kirkkouskovaisen puhe voi olla yleishengellinen puhuu ihan oikeetakin sellaiseen oikoilevaan tyyliin mitä raamatussa on, järjen kautta.
Mitä muille tulee mieleen?

[nuusku]

Kertokaa laulusta 160, se on minusta tosi ihana erityisesti silloin, kun se lauletaan sillä ruotsalaisella sävelmällä, jonka olen viime aikoina kuullut. Mutta laulukirjassa on eri melodia.

Kuulin, että se ruotsalainen melodia olisi ollut liian maailmanhenkinen? Mutta nyt se ei sitten enää ole? Onkohan se vanha melodia palaamassa laulukirjoihinkin sitten joskus? Kuinka sama melodia on joskus voinut olla maailmallinen ja nykyään ei, onko nämä sellaisia asioita, jotka voivat muuttua aikain saatossa?

[Taavetti]

Nuuskun kysymys sai minut tarkistamaan edellä kertomaani, minä epämusikaalinen olen taas sekoittanut kaksi eri laulua keskenään. Kun kirjoitin laulusta: On luotu mulle koti taivainen, ja kerroin Esko Jurvelinin laulaneen sen opistolla, niin ei se ollutkaan se laulu. Eskon laulama laulu oli se, jota nuusku kysyi. Molempiin näihin on vaihdettu sävel, tai ehkä väärin sanoa, että vaihdettu, vaan monista eri puolilla maatamme käytetyistä eri sävelistä valittu parhaiten yhteislauluun sopiva. Voisi lukkari selittää paremmin, mutta yritän minäkin. Yhteislaulun sävelen tulee olla sellainen, ettei sen sävelskaala ole kovin leveä. Jos se on leveä, on sitä vaikea, ellei mahdotonkin sovittaa niin, että sekä matalaäänisten miesten, että korkeaäänisten naisten olisi mahdollista laulaa samaan aikaan.

Yksinlauluna ja kuorossa se menettelee paremmin, kun voi eri äänilajeille valita juuri sille sopivan tason. En tiedä, mutta luulen vahvasti, että tässä mainitut ja muut sen kaltaiset seikat ovat olleet tekijöinä, kun on valittu laulukirjan sävelmiä.

Nuuskun kysymä sävel lauluun 160, Mun kotini taivaassa ihana on, on kyllä kaunis kuultavaksi, lauletaan se sitten yksin, kuorossa tai yhteislauluna. Sen sijaan yhteislauluna voi olla joillekin hankalaa laulaa kaikkia kohtia. Yritin tarkistaa säveliä kirjasta, mutta eihän minulla olekaan täällä sitä "Hankoniemen silmä," ruotsalaista sävelmää. Tuskin sitä on edes tuolla kerhohuoneessa pianon luonakaan, enkä nyt viitsi siellä edes katsomassa käydä, puhumattakaan että entisessä kodissani nyt kävisin. Sieltä se kyllä löytyy. Tämä sepustus tuli nyt kyllä mahdollisimman sekava, lukkari saa selvittää tekemääni sotkua. Ainakin siinä toivossa lähetän tämän raakileen luettavaksenne.

On nuuskun kysymän laulun sävelvalinnassa ollut muitakin seikkoja, kuten esimerkiksi tuo, että se ruotsalainen sävel on monissa maallisissa lauluissa, kuten Hankoniemen silmä, Nyt kodiss istuu kulta ja monissa muissakin. Se ei sinänsä olisi tarvinnut olla este, onhan Siionin laulujen sävelmistössä muissakin alunperin maallisiin sanoihin kuulunut sävel, kuten esimerkiksi kaunis ja suosittu laulu: Ovat syntini anteeksi suuret. En niistä tällä kerralla enempää, myöhemmin lisää jos tarvetta ilmenee.

[lukkari]

Tämä kaunis ruotsalainen kansansävelmä on ambitukseltaan (se tarkoittaa laulun matalimman ja korkeimman sävelen erotusta eli suomeksi sävelmä menee tosi korkealla ja matalalle) niin laaja, että se ei oikein toimi keskivertolaulajien yhteislauluna. Virsi vieraalla maalla kaukana on yhtä laaja kuin ko. laulu.

Osaltaan poistoon varmasti vaikutti myös se, että samaa laulua (alkuperäisillä Ack värmeland du sköna) lauloivat radiossa ainakin Jussi Björling ja Nikolai Gedda, tämä on saattanut joissakin aiheuttaa pahennusta. (Tuskinpa kukaan nykypäivänä pahentuisi...)

Olen Nuuskun kanssa samaa mieltä, että sävelmä on tosi kaunis. Mikäpä estää sitä yksin, tai pienemmälläkin porukalla laulamasta. Näin onkin toimittu...

[O.M]

Voisi lukkari selittää paremmin, mutta yritän minäkin. Yhteislaulun sävelen tulee olla sellainen, etei sen sävelskaala ole kovin leveä. Jos se on leveä, on sitä vaikea, ellei mahdotonkin sovittaa niin, että sekä matalaäänisten miesten, että korkeaäänisten naisten olisi mahdollista laulaa samaan aikaan.

Yksinlaluuna ja kuorossa se menettelee paremmin, kun voi eri äänilajeille valita juuri sille sopivan tason. En tiedä, mutta luulen vahvasti, että tässä mainitut ja muut sen kaltaiset seikat ovat olleet tekijöinä, kun on valittu laulukirjan sävelmiä.

Selventää huomattavasti. En ole itse mikään erityisen musikaalinen ihminen, laulan kyllä ry:llä ja kuuntelen musiikkia jonkin verran. En ole tiennyt noista syistä sävelten muuttamiseen.

Mitä vastustajamme sanovat tällaisesta? He väittävät, että vanhojen Siionin laulujen sävelmät olivat muka 70-luvulla vl:sten mielestä syntiä ja jos kukaan ei väitettä oikaise, se menee helposti sellaisenaan kummittelemaan tajuntaan. Syntyy urbaani legenda, joka elää nettisivuilla ja ihmisten puheissa.

Yhdestä asiasta olen niiden Mopin palstalaisten kanssa samaa mieltä. Olen nimittäin sitä mieltä, että keskustelu (tervehenkisenä) selvittää monet myytit. Nyt selvisi minullekin tuon myytin syy.

Olen edelleen sitä mieltä, että tämä palsta on enemmän kuin tarpeellinen oikaisemaan edes vähän sitä valtavaa huhupainotteista tai tahallista disinformaatiota, jota vanhoillislestadiolaisuudesta levitellään.

[Taavetti]

Jatkan eilen illalla keskeytynyttä poistettujen ja poistotuhan alaisten laulujen muistelua. Laulun 206, Jeesuksesta laulan, tarina on mielenkiintoinen, se oli ehdotettu poistettavaksi yleishengellisenä, mutta ilmeisesti palautteen vuoksi jäi kirjaan hiukan muokattuna. Lisäksi siihen oli löytynyt lisää yksi säkeistö. Myöhemmin pienessä tarkistuksessa sanoja on aavistuksen verran palautettu entiselleen. Seuraavassa laajemmassa uudistuksessa se jää luultavasti pois, sillä laulu on nykyisessä virsikirjassa.
Laulu 211, Se kulkee halki korpimaan, jäi pois, koska se on virsikirjassa, joskin eri sävelellä. Laulukirjaan tuli muutamia uusia lauluja, joissa on sama sävel, joka oli ennen korpimaan laulussa. Laulu 213, Pikkulintu riemuissaan, poistoehdotus kevyenä, mutta jäi kirjaan palautteen opastamana. Laulu 214, Oi kuulkaa nuoret, Jeesus kutsuu teitä, on virtenä. Laulu 215, Tule Jeesuksen luo, pois yleishengellisenä, mutta salalla sävelellä on uusi laulu, joka alkaa: Jeesus armossasi, minun onneni on...

Laulu 216, Oi nuoret Herran seuraajat, on myös virsi. Lauluun 211, Tule Jeesus ja siunaa lastas, Pekka Kinnunen kirjoitti uudet sanat, joiden alku: Herra Jeesus Sun tahtos tietä. 223, 224 ja 225, en merkinnyt poiston syytä, mutta ei niitä liiemmin laulettu. 226 oli virsikirjassa, 227, Joka aamu on armo uus, yleishengellinen, niin myös 230 - 233. Edelleen 239 ja 240, sekä 242 ja 243, eikä niitäkään lauluja laulettu koskaan. Sitten seuraakin Vanhojen virsien osasto, joka oli pitkään kokonaan poistoehdolla. Niitä jätettiin kuitenkin muutama, ikään kuin malliksi.

Lisälaulujen osasto on vielä oma lukunsa, sen jätän suosiolla toiseen kertaan, välillä täytyyy levätä.