Raamatunkäännöksistä

[O.M]

Usein näkee väitettävän, että uusi raamatunkäännös olisi kieleltään tarkin, vaikka tosiasiassa sen kääntämisperiaate poikkeaa kaikista käännöksistä maailmassa. Toisin kuin raamatunkäännökset yleensä, 1992 käännös pyrkii kääntämään ajatuksia lauseittain, jakeittain ja jopa kääntäjän ajatteleman asiayhteyden perusteella, eikä noudattelemaan alkukielen sanajärjestystä ja jättämään tulkintaa lukijalle. Sen vahvuus on oikeakielisyys. Heikkous on se, että noin epätarkka käännös on aina enemmän kääntäjänsä tulkinta aiheesta kuin tarkemmin alkukielen sanamuotoja jäljittelevässä käännöksessä.

Otan esimerkiksi jakeen Matt.19:12.

Biblia: "Sillä muutamat ovat kuohitut, jotka äitinsä kohdusta niin syntyneet ovat: ja ovat kuohitut, jotka ihmisiltä kuohitut ovat: ja ovat kuohitut, jotka taivaan valtakunnan tähden itse kuohinneet ovat. Joka sen taitaa käsittää, se käsittäkään."
King James: "For there are some eunuchs, which were so born from their mother's womb: and there are some eunuchs, which were made eunuchs of men: and there be eunuchs, which have made themselves eunuchs for the kingdom of heaven's sake. He that is able to receive it , let him receive it ."
UKR: "On sellaisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat avioliittoon kelpaamattomia, on toisia, joista ihmiset ovat tehneet sellaisia, ja on niitä, jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Joka voi valita tämän ratkaisun, valitkoon."

Raamattu.uskonkirjat.net -palvelun perusteella King James -käännöksen käyttämä englannin sana 'eunuch' tulee kreikan sanasta 'eunouchos'. Sen käännöksinä englanniksi mainitaan
- a eunuch = eunukki, kuohilas
- an emasculated man = veltto (haluton?) mies
- one naturally incapacitated = alunperin kykenemätön/toimintakyvytön mies.

http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet ... 2&ent=2135

Tuon lukemani perusteella uskaltanen väittää, että Biblian 'kuohitut' on tarkempi käännös kuin UKR:n 'avioliittoon kelpaamattomat'. Sinänsä en ole eri mieltä UKR:n tulkinnasta. Eihän toki ketään ole kuohittu jo äitinsä kohdussa, joten kyse täytyy olla symbolisesti kuohituista. Symbolinen merkitys lienee juuri UKR:n avioon kelpaamaton. Mutta on mielestäni vähän paksua väittää, että UKR olisi tässäkään kohdassa se tarkin käännös hyvästä kielestään huolimatta.

Olen myös huomannut, että UKR:sta on tiputettu useita kohtia pois. Nettiversiossa on usein reunahuomautus, että tekstit löytyvät jostain alkuperäisistä käsikirjoituksista.

Suhtaudun UKR:un epäillen juuri siksi, että se on alkukieliuskollisuudesta luopuneena käännöksenä vielä enemmän kääntäjiensä tulkinta kuin aiemmat käännökset. Koska tiedän kääntäjissä olleen runsaasti ns. liberaaliteologian kannattajia, olen hyvin skeptinen sen suhteen, että heidän tulkintoihinsa ei olisi käännöstyössä vaikuttanut heidän teologiansa. Biblian selitysteoksena se on kuitenkin hyvä. Myös ajatus nykysuomella kirjoitetusta Raamatusta on sinällään erittäin hyvä. Raamattua vain ei voi kunnolla ymmärtää ilman Pyhää Henkeä ja siksi sen käännöksestäkin tulee väkisin vain osin ymmärrettyä ilman Pyhää Henkeä.

[Hynde]

Näin nuorempaa polvea ajatellen uusi käännös on luettuna hyvä, joskin yksityiskohdissa epätarkka. Vanhempi polvi ymmärtää helposti mm. verbi isota. Mutta nuorille se on eri kieltä.

Nämä hyvät puolet kun saisi yhdistettyä.
Miltä kuullostaisi Uusi käännös biblia reunahuomautuksilla.
Siinä kohtaa kun URK oikoo voisi tarkentaa.

Toinen hyvä tekniikka on se että.
Jotkut puhujat käytttävät kahta käännöstä, tulee raamatunkohdat selitettyä kahdesti ymmärrettävästi ja tarkasti. Kerran yksi alustus oli näin toteutettu ja raamatusta sai enemmän irti.

30-40 luvulla oli tätä käytäntöä, jos luetttiin uudempaa muistettiin miten bibliassa on.

[O.M]

Näin nuorempaa polvea ajatellen uusi käännös on luettuna hyvä, joskin yksityiskohdissa epätarkka. Vanhempi polvi ymmärtää helposti mm. verbi isota. Mutta nuorille se on eri kieltä.

Tuo on sinällään seikka, joka voisi puoltaa uuden käännöksen laajempaa käyttämistä. Uusi käännös on myös monissa kohdin onnistunut. Otan esimerkiksi uskovaisten usein siteeraaman Johanneksen evankeliumin kohdan.

Biblia: "Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt."
Uusi kirkkoraamattu: "Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi."

Tässäkin tapauksessa Biblia on käännös ja UKR on tulkinta. Kreikan sana 'krateo' on merkitykseltään suomeksi 'pitää', 'jättää ennalleen' tms. Hyvä käännös jakeen loppuosasta voisi siis olla: "Joiden synnit jätätte ennalleen, niille ne jäävät ennalleen." Uuden käännöksen tulkintakaan ei ole huono, mutta kuten todettu, kyse ei ole käännöksestä, vaan tulkinnasta.

Uusi käännös on onnistunut myös Valkealan suviseurojen tunnuslausena olevan raamatunkohdan kohdalla, "Jumalan valtakunta on teidän keskellänne." (Luuk.17:21.)

1776: "Ei myös heidän pidä sanoman: katso tässä, katso siellä; sillä katso, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne."
1992: "Eikä voida sanoa: 'Se on täällä', tai: 'Se on tuolla.' Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.""

Epäonnistunut on sen sijaan vuoden 1938 Uuden testamentin käännös, jossa merkitys on muuttunut täysin.

"eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä"."

Kreikan kielioppi mahdollistaa molemmat käännökset, mutta juuri tuollaisissa tulkinnanvaraisissa kohdissa olisi tärkeää lukea Raamatun kokonaisuutta ja tehdä käännös siltä pohjalta. Onhan selvää, ettei Jumalan valtakunta ollut sisällisesti epäuskoisissa fariseuksissa. Sen sijaan fariseusten keskellä synagogissa kävi myös uskovaisten piskuinen maan hiljaisten joukko, mm. Simeon ja Anna. Samoin on tänäkin päivänä, Jumalan valtakunta on ihmisten keskellä. Se on yhä kirkko kirkossa niin kuin se oli Jeesuksen aikana synagoga synagogassa.

Kokonaisuutena 1933 Vanha testamentti ja 1938 Uusi testamentti lienevät epäonnistuneimmat käännökset, mutta ei mitään niin pahaa, etteikö jotain hyvääkin. On hyvä lukea eri käännöksiä rinnakkain. Yksissä häissä puhuja luki rakkauden ylistyksen ja oli huomioinut, että eri käännöksissä sama sana oli käännetty kolmella eri tavalla. Kun käännökset oikein ymmärtää, ne tukevat ja täydentävät toisiaan.

1776: "Sentähden korjatkaat toinen toistanne, niinkuin Kristuskin on meitä Jumalan kunniaksi korjannut."
1938: "Hoivatkaa sentähden toinen toistanne, niinkuin Kristuskin on teidät hoivaansa ottanut Jumalan kunniaksi."
1992: "Hyväksykää siis toinen toisenne, niin kuin Kristuskin on hyväksynyt omikseen teidät, Jumalan kunniaksi."

Minulla olisi jonkinlainen ratkaisu ongelmaan. Uuden käännöksen kieli on ymmärrettävyydessään huippuluokkaa verrattuna Bibliaan ja myös VKR:un. Tietääkseni vuosikirjoissa on ollut listoja raamatunkohdista, jotka on arveluttavasti käännetty uudessa käännöksessä ja erityisen hyvin onnistuneista kohdista. Laitettaisiin ko. listat jokaisen ry:n puhujanpöntön taakse seinään kiinni. Niiden perusteella puhuja voisi sitten tarkistaa, mitä käännöstä käyttää. Kaikki käännöksethän ovat epäilemättä joissain kohdissa parhaita ja toisissa huonoimpia.

1992 käännöksen kritiikkiä ja ylistystä lukiessani jäi mieleen yksi kommentti, johon voin yhtyä täysin. "Yhden raamatunkäännöksen aika on ohi."

[Saunanaama]

Minä taidan kuulua juuri siihen edellä mainittuun kansan osaan, jolle Biblian kieli ei kunnolla aukene. Ymmärrän että monelle, joka on lapsuudestaan asti ollut uskomassa, kuullut ja lukenut Biblian tekstejä, siinä ei ole mitään epäselvää. Ehkä asuinseudullakin on merkitystä, sillä ovathan murteiden käyttämät sanat toisistaan poikkeavia ja joillain seuduilla nk. vanhakantaiset ilmaisut ovat edelleen käytössä.

Minä olen lukenut vain vuosien 1938 ja 1992 käännöksiä ja mieltynyt uuteen. Sitä minä ymmärrän ja haluan uskoa vakaasti ettei sen asiasisältöä ole aloitu. Raamatun kirjoittaminen aikoinaan ja sen kääntäminen nykyäänkin on Jumalan Pyhän hengen ohjaamaa työtä. Mutta tottakai Raamatun, kuten minkä tahansa teoksen kääntäminen vaatii joitain kompromisseja. Itse olen jonkin verran kääntänyt ihan tavallisia (ajallisia) saksankielisiä tekstejä ja tiedän siitä kokemuksesta, ettei sanasta sanaan kääntäminen oikeastaan koskaan ole se paras reitti asian ilmaisemiseen.

Varmasti tulen Bibliankin vielä hankkimaan ja tekemään, kuten täällä kehoitettiin, eli lukemaan tekstejä rinnan. Siinäpä selviää josko havaitsen merkittäviä eroja. Lienee hyvä, että ensin on lukenut sen selkokielisen version niin ei tule niitä hassuja kömmähdyksiä, kuten lapsena muistan miettineeni iltarukouksen "si(j)altain jos en nousisi" -kohtaa ja ihmettelin, että mikä ihmeen sika?

Mutta eikö kuitenkin ole kaikkein oleellisinta käännöksen vuosikerrasta riippumatta, että lukijalla on oikea usko asiain ymmärtämiseen? Aivan eritavalla moni asia selittyy mielessä, kun silmä ensin oppii näkemään. Sanaeroavuuksista huolimatta Pyhä Henki tekee tekstin ymmärrettäväksi - näin minä ainakin uskon.

[O.M]

Minä olen lukenut vain vuosien 1938 ja 1992 käännöksiä ja mieltynyt uuteen. Sitä minä ymmärrän ja haluan uskoa vakaasti ettei sen asiasisältöä ole peukaloitu. Raamatun kirjoittaminen aikoinaan ja sen kääntäminen nykyäänkin on Jumalan Pyhän hengen ohjaamaa työtä. Mutta tottakai Raamatun, kuten minkä tahansa teoksen kääntäminen vaatii joitain kompromisseja. Itse olen jonkin verran kääntänyt ihan tavallisia (ajallisia) saksankielisiä tekstejä ja tiedän siitä kokemuksesta, ettei sanasta sanaan kääntäminen oikeastaan koskaan ole se paras reitti asian ilmaisemiseen.

Kaikissa käännöstavoissa on varmasti puolensa, mutta lukemani arvostelun mukaan 1992 suomenkielinen käännös on ainutlaatuinen maailmassa. Raamatun kääntämisessä näet on yleisesti valittu periaatteeksi erityinen raamattukieli, jolloin tulkinta jäisi vähäisemmäksi. 1992 käännöksessä tämän periaatteen syrjäytti ymmärrettävyyden vaatimus. Periaatteessa se onkin ihan hyvä, koska onhan meillä silti käytössä sen rinnalla edelleen ne vanhemmat "raamattukieliset" käännökset.

Tosin en tiedä, miten paljon Lutherkaan on kääntämisessä pyrkinyt noudattelemaan alkukielen sanajärjestystä. Ainakin hänen kantansa oli, että kirjasaksaa ei tule "taivuttaa" latinan kieliopin muotteihin.

Bibliassa näkyy mielestäni joissain kohdissa Lutherin saksannoksen vaikutus. Esim. tämä kohta, 1. Kor.12:

"Minä tunnen ihmisen Kristuksessa ennen neljäätoistakymmentä ajastaikaa, (oliko hän ruumiissa, en minä tiedä, eli oliko hän ulkona ruumiista, en minä sitäkään tiedä; Jumala sen tietää:) se temmattiin ylös hamaan kolmanteen taivaasen."

Luther 1545 kääntää saman kohdan:

"Ich kenne einen Menschen in Christo vor vierzehn Jahren (ist er in dem Leibe gewesen, so weiß ich's nicht, oder ist er außer dem Leibe gewesen, so weiß ich's auch nicht; Gott weiß es); derselbige ward entzückt bis in den dritten Himmel."

Uusi käännös:

"Tunnen erään Kristuksen oman, joka neljätoista vuotta sitten temmattiin kolmanteen taivaaseen. Oliko hän silloin ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala."

Huvittaa itseäni tuo "ennen neljäätoistakymmentä ajastaikaa". No saksan 'vor' on prepositio ja suomen 'sitten' postpositio, joten siitä ero. En tiedä, onko sitten-sana kreikassa prepositio vai postpositio, mutta tuo on esimerkki lauseesta, jossa alkukielen tarkan sanajärjestyksen jäljittely on tarpeetonta ja jopa selkeyden vuoksi haitallista.

Erityinen raamattukieli ilmenee myös esim. Hynden mainitsemassa Biblian sanassa 'isota' ('olla nälkäinen'). Toisaalta vuonna 1776 suomen kirjakieli oli vielä niin vähän käytettyä, että silloin saattoi yrittää kirjakielen avulla kehittää kieltä paljon paremmalla menestyksellä kuin nykyään. Luulisin ainakin.

Vaikka raamatunkääntämistä epäilemättä varjelee Pyhä Henki niin, ettei ihan kohtuuttomia mokia tule, niin jotkut kohdat muuttavat merkitystään eri käännöksissä. Esim. publikaanin rukoilu, Luuk.18:14.

1992: "Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei.* Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan." Nettiversiossa on tällainen sivuhuomautus:[Voidaan kääntää myös: "hän lähti kotiinsa hurskaampana kuin tuo toinen."]
1776: "Minä sanon teille: tämä meni kotiansa hurskaampana kuin toinen; sillä jokainen joka itsensä ylentää, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään."

Eli 1992 käännöksen mukaan publikaani olisi rukoilun seurauksena ollut vanhurskas (Jumalalle kelpaava), kun taas 1776 käännös toteaa, että hän oli niistä kahdesta, fariseuksesta ja publikaanista, se hurskaampi. King James on Biblian linjoilla:

"I tell you, this man went down to his house justified rather than the other: for every one that exalteth himself shall be abased; and he that humbleth himself shall be exalted."

Eli "this man went down to his house justified rather than the other" on suomeksi jokseenkin "tämä mies meni kotiinsa mieluummin hurskaana/hurskaampana kuin se toinen".

Tuon kohdan perusteella valitettavasti monet yrittävät rakentaa omanvanhurskauden oppia, että ihminen voisi saada synnit anteeksi suoraan rukouksessa Jumalalta. Raamatun kontekstin perusteellakin sellainen käsitys on hylättävä ja lisäksi ko. kohta oikein käännettynä on 'hurskaampana'.

[O.M]

Lisään vielä tähän, että en oikeasti osaa kreikkaa, jos joku on sellaista erehtynyt ajattelemaan käyttämistäni kreikankielisistä sanoista. Osaan vain käyttää raamattu.uskonkirjat.net -palvelun eri käännöksiä rinnakkain.

[kieronymos]

Oleellisempaa tässä asiassa on mielestäni se, ettei 1776 käännös ole kunnon suomenkieltä, ts. kieltä jota nykyajan suomea äidinkielenään puhuva voisi ymmärtää ilman erityisiä lisätietoja. Vielä suurempi ongelma on se, että moni voi luulla ymmärtävänsä, mutta todellisuudessa ymmärtääkin tekstin täysin väärin. Aikanaan aivan tyydyttävä käännös on silloin muuttunut nykylukijalle harhaanjohtavaksi.

Käännösperiaatteesta sen verran, että 1992 käännöstyössä käytetty dynaamisen ekvivalenssi periaate on muuallakin käytetty moderneissa käännöksissä, eikä suinkaan ole mikään ainutlaatuinen. Hyviä esimerkkejä ovat mm. New International Version ja uusi ruotsalainen käännös, joka tosin on selvästi vähemmän vapaa käännöstavassaan kuin UKR.

[Jaakko]

Vielä suurempi ongelma on se, että moni voi luulla ymmärtävänsä, mutta todellisuudessa ymmärtääkin tekstin täysin väärin. Aikanaan aivan tyydyttävä käännös on silloin muuttunut nykylukijalle harhaanjohtavaksi.

Omalla kohdallani koettu todeksi. Rinnakkain on tullut sitten luettua eri käännöksiä.

[Hynde]

UKR puuttuu supisuomalainen sana eriseura. Eriseura on korvattu jossain lahko sanalla tai kierretty.
Politiikassa eriseuraisuus sana tarkoittaa puolueen sisällä eri linjaa, puolueen ajaman vastaista.

Lahko on hyvin voimakas sana nykypäivänä. Esim. vapaita suuntia ei lueta yleensä lahkoiksi. Lahkot ovat perus kritstillisistä näkemyksistä poikkeavat ei maailman uskonnot.
Jehovan todistajat, mormonit, hare krishnat, skientologia..

Lehdistössä lahko sanan käyttö taas yleisempää, ja mielipidekirjoituksissa lahko sanaa viljeellään mielinmäärin.

Lahkoja lestadiolaisuudessa ovat korpelalaisuus ja kautokeinon kapinalliset.

[kieronymos]

Eriseura ei ole supisuomalainen sana, vaan Agricolan keksimä vastine puolueelle tai joukkiolle.

Esimerkiksi alkuteksti ei puhu mistään Kooran "eriseurasta", αἵρεσις kreikaksi, hepreankielistä vastaavaa sanaa en tiedä. Septuagintassa puhutaan Kooran "synagoogasta" eli "kokouksesta/joukosta".

[Hynde]

Muistaakseni supisuomalaiseksi ne radiossa puhui. Korpivaellus oli yksi niistä.

Haastateltu kielentutkija kantoi huolta että hyviä ja kuvaavia sanoja ja sanontoja poistui näinollen ihmiset unohtavat helposti niiden juuret. Kieleen vakiintuineihin sanoihin kohti ollaan oltu liian karuja.

Eriseura on erittäin hyvin kuvaava sana, ei sitä suotta politiikan uutisissa käytetä. Tarkoittaa joukkiota ja kuvaa joukkiota.

[Taavetti]

Eriseura ei ole supisuomalainen sana, vaan Agricolan keksimä vastine puolueelle tai joukkiolle.

Tarkoittaako tuo, etteivät mitkään uudissanat ole supisuomalaisia. Kuinka kauas historiaan pitää palata, että sanat ovat varmasti suomalaisia tai supi sellaisia?

Sanoja on tullut kieleemme kautta vuosisatojen, niitä on myös keksitty. Lönroot keksi paljon esimerkiksi lääketieteen sanoja, joita nykyisin köytämme päivittäin.

[Elena]

Mielestäni Agricolan keksimät sanat ovat nimenomaan supisuomalaisia. Oli pakko työntää oma nokkani tähän soppaan. Sori.

[Hynde]

Myös eriseuran paikoin korvaava
lahko on agricolan keksimä väittää Rymättylän kirjasto.


Agricolan uudissanoja:
armolahja, elämänleipä, elämänvesi, hiippakunta, rukoushuone, vanhurskauttaa

isänmaa, raatihuone

Luoja,Vapahtaja,inhimillinen,nöyrä

[Taavetti]

Mielestäni Agricolan keksimät sanat ovat nimenomaan supisuomalaisia. Oli pakko työntää oma nokkani tähän soppaan. Sori.

Ei se mitään, hyvä että avasit. Olen muuten samaa mieltä. muotoilin vain kysymykseni huonosti. Kuten Hynde kertoi, on monta paljon tutumpaa ja enemmän käytettyä sanaa Agricolan muotoilemina. Käytössämme yllättävän vähän sanoja, joita ei voida jäljittää johonkin vieraaseen kieleen tai jotka eivät ole jonkun keksimiä. Olen kuunnellut radiosta "Mistä sanat tulevat?" ohjelmia ja hämmästellyt.

[kieronymos]

Ok, sovitaan että Agricolan keksimät sanat ovat supisuomalaisia. Toinen asia on, että monet niistä ovat jääneet pois vakiintuneesta käytöstä, kuten "eriseura" josta on tullut lähes yksinomaan lestadiolainen termi. Eipä sitä politiikassakaan juuri kuule käytettävän. Tai jalopeuraa.

Sanan "eriseura" kohdalla on paljolti kyse siitä, halutaanko pitää yllä erillistä "raamattukieltä", mikä oli ihanteena vielä 33/38-käännöstä tehdessä. Oma mielipiteeni on ei. Toisaalta enemmistö teologisesta sanastosta on niin vakiintunutta että se on kuitenkin osa yleiskieltä, vaikka uskonnollisen kielenkäytön ulkopuolella käytettäisiinkin muita ilmaisuja vastaavalle asialle.[/i]

[Hynde]

Eipä sitä politiikassakaan juuri kuule käytettävän

Sanan "eriseura" kohdalla on paljolti kyse siitä, halutaanko pitää yllä erillistä "raamattukieltä",

... pajoa politiikan toimittajaa kuunnellut.
Kyse ei ole siten yksinomaan raamattukielen sana.
Kannattaa laajentaa sanavarastoa.
Eriseuraisuutta käytetään kuvaamaan politiikan erimielisiä linjoja.
Tämä on hyvin yleinen sana.

3 yleisintä googlattua eriseuraisuutta ei ole uskontoon liittyvää

Jäätteenmäki: Ulkopolitiikan johdossa eriseuraisuutta

Puoluetutkimuksesta TAY
politiikka ei ole yksimielisyyden aluetta, vaan se on väistämättä
*osallisuutta
*puolueellisuutta
* eriseuraisuutta

Arktinen puskurikapasiteetti
Tuollaista on joka puolella palvelumusiikissa uhkaamassa. Selkään puukottamista, kaunaa, kateutta, keskinäistä eriseuraisuutta, reviirinvartiointia, pakokauhua ja syvää surua. Ja niin yleisöllä pahimmillaan sitten on konserttisalissa lappu luukulla: Konsertti peruttu


Sitten tulee 3 uskonnollista ja sen jälkeen seuraa enemmän maallisia kuin uskonnollisia hakutuloksia. 230 osumaa.

Ei voi välttyä ajatukselta, että
Eriseura sanan hurja välttäminen on ideologiaa.

[O.M]

Suomen kielestä on lainasanoja valtaosa, lähes kaikki, jos riittävän pitkälle menneisyyteen mennään. Kovin suurta sanavarastoa ei muinaisitämerensuomesta periytyvillä sanoilla vielä saa aikaan.

Luulen, että monet (ulkopuoliset) haluaisivat uuden käännöksen käyttöön vl:suudessa siksi, että arvelevat sen vauhdittavan modernin ja avaran liberaaliteologian läpimurtoa vl:suudessa (sinänsä huvittava ajatus).

[kieronymos]

En suinkaan väitä, ettei e******-sanaa käytettäisi politiikassa ollenkaan. Googlella tulee muuten eka sivulle runsaasti lestadiolaisuuteen liittyviä linkkejä.

Ei voi välttyä ajatukselta, että
Eriseura sanan hurja välttäminen on ideologiaa.

Kukapa nyt e*******-sanaa niin hurjasti haluaisi välttää. Jotakin ideologiaa olen näkevinäni siinä, että e*******-sanaa pidetään hyvin tärkeänä ja viljellään runsaasti.

[O.M]

Jotakin ideologiaa olen näkevinäni siinä, että e*******-sanaa pidetään hyvin tärkeänä ja viljellään runsaasti.

Tunnustan avoimesti!