kieronymos kirjoitti:En tässä puutu siihen, onko ehkäisy syntiä aina, useimmiten, joskus vai ei koskaan.
Pitäisin kuitenkin reiluna, jos kertoisit avoimesti oman kantasi, niin tietäisi millaista kielipeliä tällä kertaa pelataan (tosin on minulla vahva aavistukseni, että kenen kanssa keskustelen
).Sinänsä argumentti "ehkäisy ei voi olla väärin, jos se jossain tilanteessa onkin oikein", ei ole hirmu pitkälle mietitty. Onhan tappaminenkin synti, mutta esivallan käskystä voi kuitenkin hyvällä omallatunnolla tappaa sotatilanteessa tai joskus poliisina. Kyse on siitä, että tällöin puolustetaan Jumalan säätämää yhteiskuntajärjestystä ja sen ikävänä sivuvaikutuksena kuolee ihmisiä. Tappaminen ei ole siinä tarkoitus. Liekö kristillinen etiikka ylipäätään enemmän tarkoitus- kuin seurausetiikkaa, mutta en jatka sen pohdiskelua tällä kertaa tämän pitemmälle.
Sairaudenhoitoon liittyvistä ehkäisevistä sivuvaikutuksista voisin mainita esim. kohdun sairauksien hoidon ja psyyken sairauksien hoidon. Korostan, että en ole lääkäri, joten suokaa kaikki anteeksi mahdolliset väärinymmärtämiset niiltä osin. Jos esim. psyykelääkkeet (tai jotkut muut lääkkeet) aiheuttavat haluttomuutta, kyvyttömyyttä (molemmat sukupuolet) tai kuukautisrytmin häiriöitä/loppumisen (naiset), on sairaudenhoidolla tällöin ehkäisevä sivuvaikutus. Samoin kohdun sairauden hoitamiseksi kohtu saatetaan joutua poistamaan, jolloin sairaudenhoidolla on syntyvyyttä ehkäisevä sivuvaikutus.
Nuo ylläolevat tapaukset ovat vielä melko selviä, mutta sitten on paljon vaikeampiakin tapauksia. Kuvitellaan nyt kaikki (ehkäisyn kannattajatkin), että pidetään kiinni ehkäisyn synnillisyydestä sinänsä (tiedän, että ehkäisyn hyväksyville se on vaikeaa ja ehkäisyähän ei yleensä hyväksytä vain osittain).
Nainen synnyttää 10. lapsensa ja synnytys on vaikea. Hän selviää, mutta kohtuun tulee repeämiä. Erittäin luotettavan lääkärin arvion mukaan naisen kohtu ei kestä enää yhtään raskautta. Lääkärin mukaan kohtu ei aiheuta mitään vaaraa naisen terveydelle, jos nainen ei ole raskaana, mutta raskaus tulee olemaan todella kriittinen riskitekijä. Vaihtoehdot ovat lääkärin mukaan kohdunpoisto, sterilisaatio, kuolema tai hyvä onni. Kohdunpoistoa hän ei pidä järkevänä hoitotoimenpiteenä, koska se on vain kriittisiin tilanteisiin liittyvä toimenpide
, jos verenvuotoa ei saada tyrehtymään tai on kohtusyöpä tms., ja tässä tapauksessa sama lopputulos sairaudenhoidon näkökulmasta saavutetaan sterilisaatiolla. Verrattuna kohdunpoistoon sterilisaatiolla on myös se etu, ettei se vaikuta persoonaan eikä naiseuteen samalla tavalla. Kysymys kuuluu: Onko sterilisaatio siinä tilanteessa a) kohdun sairauteen liittyvää hoitoa? vai b) syntyvyyden ehkäisyä?Otan vertailun vuoksi sydänsairauden hoidon. Kuvitellaan, että avantouintia harrastava vanhus on juuri saanut sydänkohtauksen. Lääkärin mukaan tulee välttää tilanteita, joissa sydän joutuu lujille. Avantouinti on hänen mukaansa tällainen tilanne
. Onko avantouinnin välttäminen tällöin osa sydämen sairauteen liittyvää hoitoa?Kun mennään eettisissä kysymyksissä ns. rajatapauksiin, mielestäni ehdottoman rajan vetäminen johonkin asiaan, että se on näin, vaikka se toisaalta onkin noin, on täysin mahdotonta, kun tapaukset eivät koskaan ole täysin identtisiä keskenään. Uskon, että uskovaiset pariskunnat, joilla on kotiopettajanaan Pyhä Henki, osaavat yhdessä tehdä oikean ratkaisun tuontyyppisissä asioissa. Asioista saa keskustella myös uskovaisten ystävien kanssa.
jatketaan...
Reilu kysymys, ei minulla ole tarvetta minkäännäköisiin peleihin. Todellisuus on se, että minulla ei ole minkäänlaista varsinaista "ehkäisykantaa". Lähimmäksi sellaista voisi tulla toteamus, ettei minulle ole koskaan kunnolla kirkastunut ainakaan tiukimman tulkinnan mukainen vl-kanta, enkä ole myöskään saanut ehkäisykielteisyydelle vakuuttavia perusteluita. Kelpaako vastaukseksi?
Vieläkö tarkenee Ankka porskutta Porvoon joes?
ja minulle tuli lankeemus. Kaaduin kylkeni päälle, siinä sitten vanhan luut ei kestänykkään:(
Voimia Emkalle.