Tie on kaita

[Taavetti]

Voisi lukea vaikka Seppo Lohen kirjoittamasta kirjasta: Sydämen kristillisyys, siitä löytyy paljon tietoa ja selityksiä. Erityisesti Laestadiukseen pastoraalitutkinnon jälkeisen tarkastusmatkan kuvaus on kiintoisaa ja paljon kertovaa. Matkastaan Laestadius itse kertoi julkaisemassaan aikakauslehdessä muun muassa näin:"Talvella 1844 tulin Åselen Lappiin tarkastajana. Täällä tapasin muutamia maltillisemman suunnan lukijaisia. Niiden joukossa oli eräs saamelaistyttö, nimeltä Maria, joka avasi koko sydämensä minulle, kuultuaan alttaripuheeni.
Tällä yksinkertaisella tytöllä oli armonjärjestyksessä kokemuksia, joita en koskaan ennen ollut kuullut. Hän oli vaeltanut pitkiä matkoja etsiessään valkeutta pimeydessä. Vaeltaessaan hän oli lopulta tullut Noraan pastori Brandellin luo, ja kun tyttö avasi hänelle sydämensä, niin Brandell vapautti hänet epäilyksistä. Tyttä tuli hänen välityksellään elävään uskoon." (sivu 176)
Kohtaamisessa Marian kanssa myös Laestadius käsitti elävän uskon. Sen jälkeisistä tapahtumista hän muistelu muun muassa näin: "...hänen jäähyväismaljastaan. En tosin juonut, kuin lasin punssia, mutta se teki minulle sangen pahaa, ja sen tähden tiedän omasta kokemuksesta, että alkoholin saastainen henki saattaa murheelliseksi Pyhän Hengen, missä tämä jälkimmäinen on alkanut työnsä ihmisen sydämessä." (sivu 179)

Myöhemmin samassa kirjassa kerrotaan Juhani Raattamaasta, että hän kuvitteli olevansa uskovainen, kun opetti lukemista rippikoulun alkeiskurssilaisille, mutta saatuaan parannuksen armon havaitsi, ettei silloin vielä ollutkaan.

[Mooses Kangoinen]

Lutherin mukaan kristityn tulee olla vapaa... Samaa vapauttahan kuulutti ja ihasteli kirjeissään ja saarnoissaan aikoinaan Juhani Raattamaa...
Mikä on suhteesi muihin neuvoihin, joita seurakunnassa ajoittain kuulee, kuten konsertit, kuorot, urheilukilpailut jne. Voiko kristitty osallistua niihin varsinkin silloin, jos ei ole "heikko veli-tapaus" esteenä ja jos ohjelmisto on "säädyllistä"?

[Taavetti]

Uskovaisten keskuudessa nämä internet keskustelut ovat siististi sanottuna 'huonossa huudossa,' enkä halua olla antamassa sille mielikuvalle lisää vahvistusta. Halusin ja haluan sanoutua irti sellaisesta, jossa kristillisyyden nimissä esitetään vieraaksi tunnistamaani opetusta. Kysymiset ovat aina asia erikseen, ainakin rehellisessä ja selvyyttä hakevassa mielessä esitetyt kysymykset. Aitoihin ja vilpittömiin kyselyihin on aina pyrittävä vastaamaan rauhallisesti, tai kuten sanotaan, hiljaisuudella ja pelvolla. Tuo vanha sana, pelvolla, ei tarkoita minkäänlaista orjan pelkoa, jossa pelättäisiin toisia uskovaisia eikä edes uskoa tunnustavia nimikristittyjä. Se on nöyrää ja seurakuntaa kuuntelevaa, pyydettäessä lähtemistä mukaan, jos pyydetään yhteisiin keskusteluihin mukaan. Se on nöyrää mutta kuitenkin selkä suorana Jumalan voimaan ja apuun turvaten seisomista. Jokainen meistä voi erehtyä, sillä Jumala ei koskaan anna täydellisyyden lahjojaan yhdelle ainoalle ihmiselle. Siksi minunkin täytyy tyytyä siihen, että veljet ja sisaret minua ojentavat, kun siihen on aihetta, mutta ei pelkästään että ojentavat, vaan sen ojentamisen mukaan on tarvetta omia käsityksiään asetella. Toisaalta olen veljien ja sisarten tavoin ei vain oikeutettu, vaan velvollinenkin tarttumaan havaitsemiini kohtiin, jos ja kun kaitaa tietä jossakin pyritään leventämään, mutta toki myös jos sitä joku pyrkii kaventamaan liiaksi.

Vaikka tiemme on kapea, kaita kuten siitä Jeesus aikanaan ilmaisi, mahtuu tällä kuitenkin kaksi uskonystävää rinnakkain toistaan tukien ja siunaten kulkemaan. Mutta mitään epäpyhää tai saastaista ei tälle tielle mahdu, se meidän on visusti pidettävä mielessämme. Kaikki epäpyhä on tältä tieltä lakaistava pois armon luudalla, ja niin tehdäänkin.

[O.M]

Kommentoin vähän alkoholiasiaan.

Raamattu opettaa kuitenkin tähän tapaan:

1.Tim.5:23. "Älä enää juo pelkkää vettä, vaan käytä vatsasi ja toistuvien vaivojesi vuoksi vähän viiniäkin".

[/quote]

Tuosta ei ole näyttöä, että ko. viini olisi sisältänyt alkoholia, koska Raamatun aikanahan ko. alkukielinen sana, joka on käännetty 'viiniksi' (vanhassa käännöksessä 'viina') tarkoitti sekä alkoholitonta rypälemehua että alkoholipitoista viiniä. Juovuttavaksi käynyttä viiniä taas Raamatun aikana ymmärrettävistä syistä halveksuttiin ja pidettiin huonona. Sinänsä uskovaisena hyväksyn minkä tahansa aineen lääkinnällisen käytön, joten vaikka viini olisikin sisältänyt vähän alkoholia, missään tapauksessa sitä ei olisi käytetty lääkinnällistä ruokalusikallista enempää. Pahennuksen välttämiseksi katson tosin paremmaksi turvautua vaihtoehtoislääkitykseen, vaikka uskovaiset yleensä ovatkin hyvin ymmärtäväisiä sairauksia kohtaan. Nykyään tunnetaan tietääkseni esim. paljon parempia vatsalääkkeitä kuin rypälemehu tai vähän alkoholia.

Raamattu opettaa alkoholista varsin yksiselitteisesti, 1.Tes.5:

"5 Te olette kaikki valkeuden lapset ja päivän lapset: emme ole yön emmekä pimeyden.
6 Niin älkäämme siis maatko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit.
7 Sillä jotka makaavat, ne yöllä makaavat, ja ne, jotka juopuvat, ne yöllä juovuksissa ovat.
8 Mutta me, jotka päivän lapset olemme, olkaamme raittiit, puetut uskon ja rakkauden rintaraudalla ja autuuden toivon rautalakilla."

Sitten ne muut kohdat:

[quote=]
1.Tim.2:3. "Vanhojen naisten tulee samoin käyttäytyä arvokkaasti. He eivät saa puhua muista pahaa eivätkä olla viinin orjia, vaan heidän on opetettava muita hyvään". [/quote]

"Ei viinin orjia" on varsin selvää kieltä. Kun ei käytä viiniä, ei ole viinin orja.

[quote=]2.Tim.3:8."Myös seurakunnanpalvelijoiden on oltava arvokkaita ja vilptttömiä. He eivät saa käyttää liikaa viiniä eivätkä tavoitella omaa hyötyään". [/quote]

Vanhan käännöksen mukaan näyttää olevan näin: "Niin pitää myös seurakunnan palveliat toimelliset oleman, ei kaksikieliset, ei juomarit, ei häpiällisen voiton pyytäjät" (1.Tim.3:8). En osaa sanoa, kumpi on parempi käännös, mutta anyway: mitään lupaa juopotteluun ko. kohta ei anna. Voi olla, että Paavali haluaa sanoa vain, että liian vahvaa (=juovuttavaksi eli pilaantuneeksi käynyttä) viiniä ei erityisesti seurakunnan palvelijan ole sopivaa juoda.

Kokonaisuutena Jumalan terveellinen armo opettaa toimimaan näin:

"Hyvä on olla lihaa syömättä ja viiniä juomatta ja karttaa sitä, mistä veljesi loukkaantuu tai joutuu lankeemukseen tai heikoksi tulee" (Room.14:21, 1938 käännös).

Alkoholi on suurina pitoisuuksina myrkky, joka aiheuttaa elimistössä myrkytystilan, jota kutsutaan humalaksi. Alkoholi aiheuttaa itsekontrollin heikkenemistä mm. väkivallan, seksuaalisuuden ja tasapainon osalta jo varsin pieninä annoksina. On näyttöä, että mielestään alkoholia sivistyneestikin käyttävillä ihmisillä karkaa mopo käsistä alkoholin osalta välillä. Vähän puhuttu, mutta tilastollinen tosiasia on, että nämä ns. kohtuukäyttäjien aiheuttamat vahingot yhteiskunnassa, liikenteessä ja perheissä ovat kokonaisuutena lukumääräisesti suurempia kuin kaikkien parjaamien ja ylenkatsomien alkoholistien aiheuttamat vahingot. Siksi on pahimmanlaatuista itsepetosta väittää, että "juuri minun viinilasilliseni ei haittaa ketään." Kyllä se haittaa, esimerkin kautta ja sen kautta, että kun viinilasillisia silloin tällöin ottaa, todennäköisyys kontrollin pettämiselle on suuri. Täysraittiudessa kontrolli taas ei voi koskaan pettää, koska ei ole mitään kontrolloitavaa.

Jumalan Pyhä Henki opettaa olemaan pahentamatta heikkoa veljeä myös alkoholikysymyksessä ja hedelmistään puu tunnetaan. Toki Pyhä Henki opettaa myös olemaan oikopäätä tuomitsematta pahentamisen syntiin joutunutta, vaan rakkaudella lähestymään ja puhuttelemaan. Keskustelujen lopputuloksena vahva veli käsittää, että on parempi olla juomatta jottei pahentaisi, ja heikko veli käsittää, ettei pidä olla liian nopea tuomitsemaan ketään. Kristuksen armon opettamana vahva veli lopettaa viinilasillisensa, jottei pahentaisi ja tekisi niin syntiä Kristusta vastaan, ja heikko veli ei tuomitse häntä eikä tee niin syntiä Kristusta vastaan. Sitten kun heikoimmat ovat oppineet käyttämään alkoholia vain kohtuudella ja heikoinkaan ei pahennu (ja pahentumisensa seurauksena tuomitse), voivat kaikki sitten käyttää alkoholia kohtuudella hyvällä omallatunnolla. Eli ei ajan rajan tällä puolen. :)

[Saral]

Raamattu opettaa meitä, että älkää juoko sitä viiniä, josta paha meno tulee. Jotenkin tuohon tapaan. Emme siis halua juoda tämän maailman ihmisten tapaan, joko hörppien vähän tai paljon. Hörppien vähän voi poistattaa estoja ja siten houkutella ihmistä lihallisiin menoihin. Tästäkin Raamattu opettaa selkosanaisesti: älkää holhotko ruumistanne haureuteen.

Jos ihmisellä on käyny syntielämä rakkaaksi, ei silloin enää tunnu seurakunnan neuvot rakkailta. Emme me tahdo elää tämän maailman lihan himojen jälkeen. - Jos te elätte lihassa lihan jälkeen, teidän pitää kuolemalla kuoleman. Mutta jos te lihan työt Hengen kautta ristiinnaulitsette, te saatte elää. Ottakaamme vaari kalliista neuvoista.

Ei meidän tässä maailmassa tarvitse iäti elää, sen takia on parempi, vaikka me täällä eläisimme kieltäymyksissä... Ja kieltäymysten tiehän tämä onkin. Eikä koettelematonta uskoa ole. Sen takia kiusauksetkin tulevat. Mutta ne on lupa laittaa pois.

- Jos antaa pahalle pikku sormen, se vie koko käden.

[O.M]

Sitten kun heikoimmat ovat oppineet käyttämään alkoholia vain kohtuudella ja heikoinkaan ei pahennu (ja pahentumisensa seurauksena tuomitse), voivat kaikki sitten käyttää alkoholia kohtuudella hyvällä omallatunnolla. Eli ei ajan rajan tällä puolen.

Tosin sisältäväthän kotikalja (en tykkää) ja sima (ihan jees) käyneinä vähän alkoholia (verrattavissa vähän käyneeseen rypälemehuun?). Juovuttavia ne eivät ole. Sama homma on toki ykkösoluessa ja siiderissä, mutta ne ovat pulloissa, joista tulee kiusallinen mielikuva väkevämmistä juomista, joten pahennuksen välttämiseksi ei käytetä niitä, jottei tulisi turhia lankeemukseen yllyttämisiä, tuomitsemisia jne. Eli vl-käsitys alkoholista on täysin raamatullinen. Jumalan terveellinen armo opettaa Pyhän Hengen välityksellä uskovaisen ihmisen omassatunnossa välttämään asioita, jotka voivat olla muille uskovaisille paulaksi. Jos oma tunto (omatunto) ei anna yksiselitteistä vastausta, saatetaan asioista keskustella seurakunnassa ja antaa neuvoja. Vaikka neuvot eivät ehkä olekaan mikään absoluuttinen totuus, ne ovat kuitenkin kiinteä osa evankeliumin kokonaisuutta ja kuuliaisuus Jumalan sanasta nouseville neuvoille on parempi kuin uhri. Se on lukemattomia kertoja todeksi nähty asia.

[Saral]

Vaikka me heikkoja olisimme, on tärkeää kuuliaisuus ja nöyryys Jumalalle ja Hänen sanalleen.

Eilen seuroissa puhuja puhui, kuinka hän oli saanut käydä 92-vuotiaan miehen luona. Tämä vanhus oli halunnut uskoa synnit anteeksi, kun tätä häneltä oli kysynyt. Kuoleman pelko oli ollut sisimmässä. Kuitenkin vanhuksella oli ollut kunniakirja Raamatun tuntemisesta... Tämän jälkeen olikin mies puhellut siitä, että ei hän pelkää kuolemaa, että hän on Jumalan lapsi. Tästä oli puhujalle kerrottu vielä ja muutaman päivän päästä oli tämänkin vanhuksen maallinen elämä päättynyt. Ei väärässä ja omassa vanhurskaudessa, vaan Jumalan lapsena.

[O.M]

Raamatussa sanotaan, että kaikki on luvallista, mutta kaikki ei ole hyödyksi, ja minkään ei saa antaa hallita itseään. Jotenkin tähän tapaan se meni. katsotaampas:

Niinhän se menee, että emme me uskovaisina jätä tekemättä syntiä siksi, että se olisi kiellettyä, vaan koska Pyhältä Hengeltä vaikutettuina emme tahdo tehdä syntiä. Emme tahdo tehdä edes "heikon veljen pahentamissyntiä" emmekä "vahvan veljen tuomitsemissyntiä". Lopputulos on, että Pyhältä Hengeltä vaikutettuina haluamme vaeltaa raitiina, uskon salaisuutta puhtaassa omassatunnossa kantaen.

Ikiliikkuja toimii näin: Vahva veli juo mielestään kohtuullisesti alkoholia. -> Heikko veli pahentuu, vaikka ei haluakaan tuomita. -> Heikko veli kertoo arasti pahentumisestaan. -> Vahva veli puhuttelee heikkoa, mutta riippumatta siitä, ymmärtääkö heikko hänen perustelunsa vai ei, vahva jättää viinilasillensa heikon tähden. -> Pahennusta ja tuomiohenkeä herättävä käytös on poissa ja rauha siionissa.

[O.M]

Tässähän menettelytavat onkin sanottu:
27. Jos joku, joka ei usko, kutsuu teidät luokseen ja te otatte kutsun vastaan, älkää omantunnonsyistä kyselkö, vaan syökää kaikkea mitä teille tarjotaan. 28. Mutta jos joku sanoo teille: "Tämä on uhrilihaa", jättäkää se syömättä hänen vuokseen, omantunnon takia.

1.kor.6:12. "Kaikki on minulle luvallista, mutta ei kaikki ole hyödyksi; kaikki on minulle luvallista, mutta minä en saa antaa minkään itseäni vallita".

Mielenkiintoinen on Ilmestyskirjan tarjoama näkökulma asiaan. Nimittäin, ko. ehdonvallan piiriin kuuluvan asian rikkomisen tähden Herra Jeesus oli alkanut oksentaa suustaan Isebeliä, Ilm.2 (UKR):

"20 Mutta sitä en sinussa hyväksy, että suvaitset tuota naista, tuota Isebeliä, joka sanoo itseään profeetaksi ja johtaa opetuksellaan minun palvelijoitani harhaan, harjoittamaan siveettömyyttä ja syömään epäjumalille uhrattua lihaa.
21 Olen antanut hänelle aikaa kääntyä, mutta hän ei halua luopua siveettömästä elämänmenostaan."

Hmm, mietin vain, että onko pahentamissynti lopultakaan niin pieni synti, että Jeesus sallii ihmisen elää sen luvallisuudessa, jos kuitenkin nimellisiä ryöttäsyntejä välttää? (Varmaankaan vahvan veljen tuomitsemissynnin luvallisuudessa eläminen ei ole vähemmän vahingollista.) Jeesus rinnastaa epäjumalan uhrilihan syömiseen houkuttelemisen salavuoteuden kanssa.

Jumalan terveellinen armo ei näytä opettavan elämään enempää pienissä kuin suurissakaan synneissä, vaan kuolettamaan hengen miekalla lihan töitä. Taistelussa varmasti kaikille tulee haavoja, mutta evankeliumi on voima jokaiselle sen uskovalle autuudeksi.

--------

Korjaus: Yhdessä kohdassa luki "Tyatiran seurakunnan enkeli", kun piti lukea Isebel.

[O.M]

Viinilasin juonti uskossa ei taitane olla syntiä. Kun opetetaan kaikkien asioiden pahentavan, niin tottakai ne silloin pahentaa ja heikkoja veljiä siten löytyy runsaasti--- Jokainen valitkoon siis itse tiensä.

Tiedän mm. sen, että joitakin pahentaa, kun mennään tupakille puheen aikana. Tällaistäkin on. Itse en moisesta pahennut, kun ei oo kuulijalta pois...

Siinä olet oikeassa, että heikon veljen ei tule olla mikään "pahentumisautomaatti", joka synnillistää jokaisen mahdollisen asian ja käyttää seurakunnassa eräänlaista heikon veljen diktatuuria. Ei kristillisyys ole sellaista, että siinä mennään ihan tiukimman, mutta ei myöskään ihan avarimmankaan mukaan. Keskustelujen kautta löydetään se kultainen keskitie.

Olemme nyt keskustelleet Roomalaiskirjeen 14. luvusta, mutta sama asia jatkuu 15. luvussa. Minusta tuossa on selvä kehotus pyrkiä yksimielisyyteen ja kehotus löytää yksimielisyys nimenomaan niin, että vahvat luopuvat jostain heikkojen hyväksi. Tärkein asia tulee jakeessa 14:19, kehotus noudattaa sellaista elämäntapaa, joka sopii uskovaisten keskinäiseen rauhaan.

Room.14-15:
"19 Sentähden noudattakaamme niitä, mitkä rauhaan sopivat, ja sitä, mikä keskenämme parannukseksi tulee.
20 Älä ruan tähden Jumalan työtä turmele. Kaikki tosin ovat puhtaat; vaan sille ihmiselle on se paha, joka syö omantuntonsa pahennuksen kanssa.
21 Se on hyvä, ettet lihaa söisi etkä viinaa joisi eli jotakin, josta veljes loukkaantuu, taikka pahenee, elikkä heikoksi tulee.
22 Jos sinulla on usko, niin pidä se itsessäs Jumalan edessä. Autuas on, joka ei tee itsellensä omaatuntoa niissä, mitkä hän koettelee.
23 Mutta joka siitä epäilee ja kuitenkin syö, se on kadotettu; sillä ei hän syönyt uskossa, mutta kaikki, mikä ei uskosta ole, se on synti.
1 Mutta meidän, jotka väkevät olemme, tulee heikkoin voimattomuutta kärsiä, eikä itsellemme kelvata.
2 Niin jokainen meistä kelvatkoon lähimmäisellensä siinä, mikä hyvä on, parannukseksi.
3 Sillä ei Kristuskaan itsellensä kelvannut, vaan niinkuin kirjoitettu on: heidän pilkkansa, jotka sinua pilkkasivat, lankesivat minun päälleni.
4 Sillä mitä ennen kirjoitettu on, se on meille opiksi kirjoitettu, että meillä kärsivällisyyden ja Raamattuin lohdutuksen kautta toivo olis.
5 Mutta kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala antakoon teille, että te keskenänne yksimieliset olisitte Jesuksen Kristuksen perään:
6 Että te yksimielisesti yhdestä suusta kiittäisitte Jumalaa ja meidän Herran Jesuksen Kristuksen Isää.
7 Sentähden korjatkaat toinen toistanne, niinkuin Kristuskin on meitä Jumalan kunniaksi korjannut."

Jos olemme rehellisiä, niin tiedämme molemmat, että viinilasillisen nauttiminen ruokajuomana ei ole sellaista, mikä sopii rauhaan, mikä rakentaa ja missä siedetään heikkojen voimattomuutta. Ei, sen viinilasillisen saattaa nähdä se veljesi, josta tulee esimerkistäsi kokeiluun rohkaistuneena alkoholisti. Maitoisissa puhuja totesi tilastofaktan, että joka kahdeksannesta ensiryypyn ottajasta tulee alkoholisti.

[O.M]

Jos olemme rehellisiä, niin tiedämme molemmat, että viinilasillisen nauttiminen ruokajuomana ei ole sellaista, mikä sopii rauhaan, mikä rakentaa ja missä siedetään heikkojen voimattomuutta. Ei, sen viinilasillisen saattaa nähdä se veljesi, josta tulee esimerkistäsi kokeiluun rohkaistuneena alkoholisti. Maitoisissa puhuja totesi tilastofaktan, että joka kahdeksannesta ensiryypyn ottajasta tulee alkoholisti.

Vastaavasti toisesta esimerkistä eli epäjumalille uhratun lihan syömisestä tuskin nykypäivänä kukaan pahentuu. Ensinnäkään epäjumalille ei juuri uhrata konkreettisesti uhreja nykyään (ahneuden epäjumala yms. kyllä saavat "uhreja"). Toisekseen vaikka uhrattaisiinkin, niin haluaisinpa nähdä sellaisen suomalaisen vl-kristityn, jolle oikeasti on epäselvää, onko muita jumalia kuin Jumala. Togossa sellaisia uskovaisia voisi periaatteessa olla oikeastikin. He ovat eläneet ikänsä omien paikallisten uskomustensa keskellä ja siksi kiusaukset siellä ovat erilaisia.

Kuulin joskus, että 1950-luvulla ilmestyi Väinö Havaksesta kertova elokuva. Osa uskovaisista kävi katsomassa sen ja osa ei. Osa pahentui ja osa ei. Miten Pyhä Henki johdatti asiaa silloin? Olen ymmärtänyt, että vahvat päättivät jättää elokuvateatterit, jotteivät saattaisi heikkoja paulaan. (Aimo Hautamäen suviseurahistoriikin perusteella elokuviin oli suhtauduttu kriittisesti jo 1920-luvun lopulta asti eli niiden syntymisen alusta saakka.)

[O.M]

Meillä on todellisesta kristittyjen yhteydestä vielä paljon oppimista, kuten Jeesuksen tuntemisessakin.(Maarimi)
Ymmärränkö väärin vai kirjoitatko Maarimi yleisen ekumenian puolesta.Tuossa tuli mieleen Raamatusta mieleen paikka,jossa vertauskuvallisesti puhutaan hengellisyyksistä jotka pyytävät itse itsensä vaatettaa ja pyytävät vain että saisivat "nimellänsä" kutsuttaa...

Tätä on ekumenia, niin kuin Quuzzonen oikein kirjoittaa:

"Ja seitsemän vaimoa tarttuvat silloin yhteen mieheen, ja sanovat: me tahdomme itseämme elättää ja vaatettaa; anna meitä ainoastaan sinun nimelläs nimitettää, että häväistyksemme otettaisiin meiltä pois" (Jes.4:1).

[nuusku]

Miksi uskovainen joisi lasillisen? Jos ehdottomasti haluaa viiniä, niin kaupassa on laaja valikoima alkoholittomia viinejä tarjolla. Entä jos haluaa ehdottomasti juoda alkoholipitoista viiniä. Miksi? Voiko sillä olla jokin muu tarkoitus kuin että haluaa edes vähän tulla humalaan? Muistan omasta menneisyydestä, että lasillisestakin tulee jo sellainen kiva, hilpeä olo. Ja alkaa kovasti tehdä mieli toista lasillista, jotta tulisi vieläkin hilpeämpi olo. Sitä on äärimmäisen vaikea lopettaa, koska jokaisen lasillisen jälkeen tuntuu tulevan aina vaan entistäkin kivempi ja hauskempi olo. Mutta se hauskuus on petosta, se ei ole aitoa, ja loppuu pian, sitten tulee itku ja murhe tilalle, ennemmin tai myöhemmin.

Ja ekumeniahan on synti, näitä lopun ajan syntejä. Olen minä ainakin joskus itsekin ollut epäilyksissä samantyyppisista asioista, mutta epäilyksetkin saa aina uskoa anteeksi.

Uskonvanhurskaus on kaikkein tärkein asia, mutta on tärkeää puhua myös elämänvanhurskaudesta. Mutta lopulta aina palataan puhumaan uskonvanhurskaudesta. Seurakunta neuvoo uskovaisia, jotta me pysyisimmekin uskomassa.. Neuvojahan ne ovat, eivät lakeja tai sääntöjä. Niin siinä vaan käy, että jos ryhtyy juomaan vähän viiniä, ja käymään hyvissä teatteriesityksissä jne, niin pian ei enää kelpaakaan köyhien Jumalan lasten evankeliumi, joko ajautuu syntielämään, tai kasvaa vahvaksi humanisti-uskovaiseksi. Näin olen itse ajatellut.. Minustakin on kauhean murheellista lukea Wehan viestejä, ja raskasta on lukea myös Maarimin kirjoituksia. En ole itsekään millään tavoin onnistunut, ja toivon että minua puhutellaan kun tarve vaatii, mutta kyllä kannattaisi uskoa samalla tavoin Jumalan seurakunnan kanssa. Että olisi sitten öljyä lampussa, kun Ylkä tulee..

Raamatusta pisti silmään jo kolme tosi selkeää kohtaa, jossa puhutaan juuri näistä asioista:

6 Minä ihmettelen, että te niin pian annatte teitänne kääntää pois siitä, joka teitä Kristuksen armoon kutsunut on, toiseen evankeliumiin,
7 Joka ei muuta ole, vaan että muutamat eksyttävät teitä ja tahtovat Kristuksen evankeliumia toisin kääntää.
8 Mutta ehkä me taikka joku enkeli taivaasta saarnais teille toisin evankeliumia, kuin me olemme teille saarnanneet, se olkoon kirottu!
9 Niinkuin me ennen sanoimme, niin minä vielä sanon: jos joku teille toisin saarnaa evankeliumia, kuin te ottaneet olette, olkoon kirottu!
10 Saarnaanko minä nyt ihmisten eli Jumalan mielen jälkeen? eli pyydänkö minä ihmiselle kelvata? Sillä jos minä tähän asti olisin tahtonut ihmisille kelvata, niin en minä olisi Kristuksen palvelia.
11 Mutta minä teen teille tiettäväksi, rakkaat veljet, ettei se evankeliumi, joka minulta saarnattu on, ole ihmisen jälkeen.

Tässä kehotus kuuliaisuuteen:

18 Ja Herra lähetti sinun matkaan ja sanoi: mene ja tapa ne syntiset Amalekilaiset ja sodi heitä vastaan, niinkauvan että hukutat heidät.
19 Miksi et kuullut Herran ääntä? mutta annoit itses saaliin puoleen ja teit pahoin Herran silmäin edessä?
20 Niin sanoi Saul Samuelille: minä olen kuitenkin kuullut Herran äänen ja olen vaeltanut sitä tietä, kuin Herra minun lähetti: minä olen tuonut tänne Agagin Amalekilaisten kuninkaan ja surmannut Amalekilaiset.
21 Mutta väki on ottanut saaliista, lampaita ja karjaa: ne parhaat kirotuista, uhrataksensa Gilgalissa Herralle sinun Jumalalles.
22 Mutta Samuel sanoi: kelpaako Herralle paremmin polttouhri ja uhri, kuin että sinä kuulisit Herran äänen? Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri, ja totella parempi kuin oinasten lihavuus.
23 Sillä tottelemattomuus on noituuden synti, ja vastahakoisuus on taikaus ja epäjumalan palvelus: ettäs siis olet hyljännyt Herran sanan, on hän sinun myös hyljännyt, ettei sinun silleen pidä kuningasna oleman.

Ja tässä vielä varoitus. Meillehän ei jää mitään, jos silmistämme sumenee Jumalan valtakunta. Rukousyhteys on yksisuuntainen, "paluulinja" kulkee seurakunnan kautta, jonka yhteydessä kohtaamme Herramme ja Vapahtajamme.

1 Kirjoita Epheson seurakunnan enkelille: näitä sanoo se, joka seitsemän tähteä pitää oikiassa kädessänsä, joka käy seitsemän kultaisen kynttiläjalan keskellä:
2 Minä tiedän sinun työs ja tekos ja sinun kärsivällisyytes, ettet sinä voi kärsiä pahoja: sinä olet niitä jo kiusannut, jotka itsensä apostoleiksi sanovat ja ei ole, ja löysit heidät valehtelioiksi.
3 Ja sinä kannoit ja kärsit, ja minun nimeni tähden sinä työtä teit ja et väsynyt.
4 Mutta minulla on sinua vastaan, että sinä sinun ensimäisen rakkautes annoit ylön.
5 Muista siis, kusta lankesit pois, ja tee parannus, ja tee niitä ensimäisiä töitä; vaan jos ei, niin minä tulen sinulle pian ja syöksen kynttiläjalkas pois sialtansa, ellet sinä tee parannusta.
6 Mutta se sinulla on, ettäs vihaat Nikolailaisten töitä, joita minäkin vihaan.
7 Jolla korva on, se kuulkaan, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sen, joka voittaa, annan minä elämän puusta syödä, joka keskellä Jumalan paradisia on.

[Ankka]

>>Miksi uskovainen joisi lasillisen? Jos ehdottomasti haluaa viiniä, niin kaupassa on laaja valikoima alkoholittomia viinejä tarjolla. Entä jos haluaa ehdottomasti juoda alkoholipitoista viiniä. Miksi? Voiko sillä olla jokin muu tarkoitus kuin että haluaa edes vähän tulla humalaan? Muistan omasta menneisyydestä, että lasillisestakin tulee jo sellainen kiva, hilpeä olo. Ja alkaa kovasti tehdä mieli toista lasillista, jotta tulisi vieläkin hilpeämpi olo. Sitä on äärimmäisen vaikea lopettaa, koska jokaisen lasillisen jälkeen tuntuu tulevan aina vaan entistäkin kivempi ja hauskempi olo. Mutta se hauskuus on petosta, se ei ole aitoa, ja loppuu pian, sitten tulee itku ja murhe tilalle, ennemmin tai myöhemmin. >>

Tuohon Nuuskun näkemykseen on helppo yhtyä...niin miksi haluta nimenomaan alkoholipitoista viiniä? Ankka ei ummarra.

[Ankka]

Ja mun taas ei tarvi erikseen nauttia alkoholia humaltuakseni, mul on päällä kestonousuhumala mut senhän te ootte jo huomannukki noo, vitsi, vai oliko

Ps. Kierolainen, mä jäin koukkuun siihen ilokaasuun, sikstakii vauvvakuume!! !!

[Rontsa]

Omalle kohdalleni voin sanoa, että ainoa syy miksi minun lihaani vähääkään kiinnostaisi juoda lasillinen viiniä, olisi se että näin kelpaisi maailmalle paremmin. Ja luulen, että monella, jotka etsivät lupaa asialle, on kysymys tästä. Joko siitä että itse voisi ottaa edes vähäsen tai sitten edes ilmaista hyväksyntänsä.

Ihmisillä voi olla erilaisia työympäristöjä, osa joutuu työn puolesta väkisinkin joskus tilanteisiin, joissa tarjotaan alkoholia. Sellaisessa tilanteessa moni kokee itsensä kiusatuksi, keskellä pimeyttä voi tuntua että se pieni liekki kynttilässä loistaa aivan liian kirkkaasti, olisi mukavampi laittaa se kynttilä vakan alle ja ottaa "seuran vuoksi edes yksi lasillinen". Perkele on tuolloin myös jälleen kyselemässä että onko Jumala todella noin sanonut.

Toinen kiusaa aiheuttava tilanne on jos ajautuu keskusteluun erilaisessa hengellisyydessä olevan kanssa asiasta. Mukavampi tässäkin tilanteessa olisi myötäillä ja sanoa että "onhan se toki niin että Raamattu sallii alkoholin kohtuukäytön".

Edellä ovat muut jo riittävästi perustelleet sitä miksi ei tule edes seuran vuoksi ottaa edes yhtä lasillista. Haluaisin vielä tähän mainita, että kiusausten lisäksi edellä kuvaamani kaltaisiin tilanteisiin voi liittyä myös siunaus. Itselleni on joskus käynyt niin, että epäuskoisen kanssa on herännyt keskusteluja, joku on seuroihinkin sittemmin uskaltautunut ja ensimmäinen asia josta epäuskoiselle on herännyt epäily että tuo voisi olla uskovainen, on ollut se että ei käytä ollenkaan alkoholia. Ja tuon havainnon tekemisen jälkeen henkilö on siis itse ruvennut asioista puhumaan.

[nuusku]

Joo, tuopa ei tullut kirjoittaessa mieleen. Semmoiset on varmasti kamalia tilanteita. Maljojen nosto on toinen, mulle on vasta kaksi kertaa tullut tuollainen tilanne, mutta ne oli jo riittävän kamalia. Ja kun toiset nostelee niitä lasejansa, ja haluaa kilistellä, ja jos se tapahtuu ruokapöydässä, niin haluaisivat, että minäkin siitä jonkun lasinnäköisen ottaisin käteen, että voisin heidän kanssa kilistellä. Ja sitten tulee sellainenkin olo, että on aivan ilonpilaaja, kun ei yhdy toisten iloon. Tai kun näkee jonkun juovan kauniin kuplivaa siideriä kesäauringon loisteessa, niin että eikö sitä nyt voisi itsekin vähän juoda, "etkö muista miten hyvältä se maistui, ota vähän, ja tee sitten parannus myöhemmin.." Ei ole kyllä vieraita ajatuksia. Tuskinpa monikaan voi välttyä kokonaan sellaisilta tilaisuuksilta, joissa myös alkoholia tarjoillaan, kun tämän maailman keskellä elämme.

[hannu]

Ihmisillä voi olla erilaisia työympäristöjä, osa joutuu työn puolesta väkisinkin joskus tilanteisiin, joissa tarjotaan alkoholia. Sellaisessa tilanteessa moni kokee itsensä kiusatuksi, keskellä pimeyttä voi tuntua että se pieni liekki kynttilässä loistaa aivan liian kirkkaasti, olisi mukavampi laittaa se kynttilä vakan alle ja ottaa "seuran vuoksi edes yksi lasillinen". Perkele on tuolloin myös jälleen kyselemässä että onko Jumala todella noin sanonut.

On todella paljon vaikeampaa olla kohtuukäyttäjä kuin täysraitis. Olen henk. koht. kokenut tämän omassa työssäni, jossa joudun tapaamaan asiakkaita ja yhteistyökumppaneita. Jos yrittäisin olla kohtuukäyttäjä, olisin jatkuvasti valtavien paineiden ja kuormien alla kun tapana on että illan käydesssä pitemmälle lasiin kaadetaan väkisin. Nyt voin olla vapaa kun sanon aterian alussa, että minä en käytä alkoholia ollenkaan. Se kyllä ymmärretään helposti varsinkin jos sen perustelee vielä eikä suotta ujostele kertoa syitä.

Muuten, jo pelkkä toisten juomisen katselu saattaa itselle pahan mielen. Siinä näkee kuinka ihminen muuttuu, ja kuinka kohtuus on monesti kohtuuttomuus.

On siunattu asia että on ymmärretty, että voidaan suhtautua alkoholin käyttöön erittäin kriittisesti. Kristityn vapaus on siitä hankala asia, että liha koittaa sitä käyttää hyväksi. Vapaudella perusteltiin viinan juontia aikanaan Lestadiuksellekin, vieläpä sanottiin että on synti kaataa Jumalanviljaa maahan. Sielunvihollinen käänsi silmät niin ympäri että paloviina näkyi Jumalanviljana.

[Taavetti]

Omat vaikeudet siinä hääjuhlassakin, jossa olin lauantain iltana. Häät järjesti ja maksoi nuori pari itse, mutta aavistaen mitä on tulossa, morsiamen isä oli jo ennakolta kysynyt tuntemaltaan uskon veljeltä, voiko sinne mennä lainkaan. Matka kirkosta hääpaikalle oli toistakymmentä kilometriä, jossa useita risteyksiä. Hyvästä opastuksesta huolimatta jäi yksi merkki havaitsematta, joten jouduin harhaillen etsiytymään perille. Saavuimme huomattavasti toisten jälkeen, joten yhteisen maljan nostonkiusan vältimme. Tarjottiin sitä sitten meillekin, mutta ohitimme tarjoajan hiljaisesti.

Ateria meni hienosti, alkoholia jos halusi, se piti itse ostaa, niin saatoin vapain mielin tarjolla olleista juomista valita, kun ei tarvinnut pelätä erehtyvänsä. Aterian loppuvaiheessa alkoi erään pöydän vieraiden keskustelu hilpeytyä ja ääni voimistua. Välillä kävin tutustumassa paikkaan ja sen historiaan, kun muuta ohjelmaa ei ollut. Siksi morsiamen isä jo kyseli, etteikö lähdetä pois, kun ulkoporukat parveilivat ja peräpöydän keskustelu muuttui hilpeästä äänekkääksi.

Maltoimme kuitenkin pitkäveteisen tunnelman vallitessa odottaa kakun leikkaamisen ja kahvin juonnin ajan, mutta minun piti välillä ja heti kahvin jälkeen mennä ulkoilmaa rauhassa hengittämään. Kiireesti sitten lähdimmekin pois.
Tämän kaltaisten tunnelmien jälkeen kun avasin palstan sunnuntain illan suussa, ja ensimmäisenä eteeni avautui veljenä tietämäni alkoholin juontia ainakin lasillisen verran puolustavan kirjoituksen. Tuntui tosiaan maailman kirjat menneen sekaisin, joten voinette ymmärtää reaktioni.

[O.M]

Miksi uskovainen joisi lasillisen? Jos ehdottomasti haluaa viiniä, niin kaupassa on laaja valikoima alkoholittomia viinejä tarjolla. Entä jos haluaa ehdottomasti juoda alkoholipitoista viiniä. Miksi? Voiko sillä olla jokin muu tarkoitus kuin että haluaa edes vähän tulla humalaan? Muistan omasta menneisyydestä, että lasillisestakin tulee jo sellainen kiva, hilpeä olo. Ja alkaa kovasti tehdä mieli toista lasillista, jotta tulisi vieläkin hilpeämpi olo. Sitä on äärimmäisen vaikea lopettaa, koska jokaisen lasillisen jälkeen tuntuu tulevan aina vaan entistäkin kivempi ja hauskempi olo. Mutta se hauskuus on petosta, se ei ole aitoa, ja loppuu pian, sitten tulee itku ja murhe tilalle, ennemmin tai myöhemmin.

(Lihavointi minun tekemä.) Itselläni ei ole minkäänlaisia kokemuksia humalasta, mutta tuollainen käsitys minullakin on kuin Nuusku todistaa: jo se yksi lasillinen tekee vähän hilpeäksi ja "poistaa estot". Sanotaan, että se poistaa jäykkyyden. Samalla vastakkainen sukupuoli alkaa näyttää normaalia kauniimmalta ja jos joku muu mies sattuu katselemaan samaa naista, näyttääkin se mies normaalia ärsyttävämmältä. Olen kyllä sitä mieltä, että "kohtuukäyttö" on pahimmanlaatuista tulitikuilla leikkimistä ja itsepetosta.

Onko kenelläkään mielikuvia, mikä on veren alkoholipitoisuus viinilasillisen jälkeen? Pohdin näet asian liikenneturvallisuusriskejä. Luin juuri raportin, jossa tarkoituksena on laskea rattijuopumusraja nykyisestä 0,5 promillesta 0,2 promilleen. On selvää näyttöä, että 0,5 promillea on liian korkea raja, koska sillä humalan tasolla hahmotuskyky on selvästi madaltanut ja riskit sen mukana kasvaneet.